Browsing by study line "Immaterialrätt"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2024)The new Directive on Copyright in the Digital Single Market (DSM Directive) was the pillar of the copyright package developed as part of the plan for an EU-wide copyright reform. This came as a response to the weaknesses observed in the existing framework, and aims to fill in the gaps of intermediary liability rules for online distribution of copyright protected works. The safe harbour provisions in the E-Commerce Directive in particular had left a dangerous loophole by allowing online content-sharing service providers (OCSSPs) to escape liability for infringing content on their platforms. Article 17 DSM intends to solve this issue by introducing a ‘specific liability mechanism’ that establishes an act of communication to the public for OCSSPs, unless they have satisfied the ‘best efforts’ criteria provided for in the article. While trying to achieve a clear objective, Article 17 raised several concerns regarding user protection as well as coherency with existing EU legislation, and was widely criticised for being too ambiguous to ensure an accurate interpretation of its autonomous concepts. The reference to automated recognition technology (i.e. upload filters) was particularly debated for its fundamental rights implications, and although the Polish challenge to the validity of Article 17 was rejected by the European Court of Justice (CJEU), the lack of legislative clarity played a large role in the delays to transpose the article into national legislation. This uncertainty resulted in a segmented implementation of the new liability rules, many of which threaten the purpose of the provision and the DSM Directive as a whole. This research intends to provide a comprehensive overview of the controversy surrounding Article 17 of the DSM Directive and observes how the nature and complexity of the article has influenced Member State transposition. The research shows specifically that Member States have divided into literal (traditional) transposition and elaboration (innovative) transposition, France and the Netherlands representing examples of the former method and Germany and Spain as examples of the latter method. Finland is included as an interesting example of implementation influenced by external political factors. Through this, the thesis asks to what extent the selected elements of Member State transpositions are compatible with the DSM Directive and which approach to transposition is most appropriate for the adoption of Article 17 into national legislation. The research determines that all selected Member States produced laws that were at risk of incorrect transposition, and ultimately finds that literal transposition is the more suitable option for the transposition of Article 17, based on an analysis of legislative and practical efficiency, EU-compatibility, and Member State discretion.
-
(2023)Tässä tutkielmassa perehdytään EU:n datatalouden sääntely-ympäristöön. Olemme keskellä digitaalista vallankumousta, joka on yli kahden vuosikymmenen intensiivisen kryptografian ja hajautetun tiedonkäsittelyn tutkimuksen tulos. Kehitys on synnyttänyt uraauurtavan teknologian: lohkoketjun. Lohkoketjuteknologia on hajautettu pääkirjajärjestelmä, joka mahdollistaa transaktioiden turvallisen ja muuttumattoman kirjaamisen tietoverkossa. Lisäksi lohkoketju helpottaa uusien hallintojärjestelmien luomista hajautettujen organisaatioiden avulla, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti tietokoneverkossa ilman ihmisen väliintuloa. Nämä innovatiiviset sovellukset ovat johtaneet vertailuihin lohkoketjun ja internetin välillä, mikä on taas ruokkinut ennusteita siitä, että tämä teknologia häiritsee keskitettyjen viranomaisten vaikutusvaltaa. Vastatakseen yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin EU on ottanut käyttöön uuden toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on säännellä digitaalisia sisämarkkinoita. Lähtökohtana tässä tutkielmassa tarkastellaan uusia sääntelyjärjestelmiä ja esitellään lohkoketjuteknologioiden pääpiirteet (tunnetaan myös nimellä Distributed Ledger Technologies eli hajautetut kirjanpitoteknologiat), sekä tarkastellaan samalla niitä konkreettisia haasteita, joita tämä teknologia asettaa lainvalvonnalle. Sen jälkeen siirrytään kolmeen tapaustutkimukseen sääntely- ja käyttöesimerkkeinä. Ensimmäisessä tapaustutkimuksessa keskitytään lohkoketjun ja yleisen tietosuoja-asetuksen yhteensopivuuteen. Lohkoketjujen rakenne itsessään asettaa merkittäviä haasteita yhteensopivuudelle GDPR:n kanssa. Tämä johtuu lohkoketjuun tallennettujen tietojen muuttumattomuudesta, joka onkin yksi lohkoketjun keskeisistä ominaisuuksista. Toisessa tapaustutkimuksessa valotetaan sitten sitä, miten lohkoketjujärjestelmää voidaan hyödyntää immateriaalioikeuden yhteydessä, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien rekisteröinnissä. Kolmannessa tapaustutkimuksessa tarkastellaan, miten lohkoketjua ja NFT:tä voidaan hyödyntää luovalla alalla, ja esitetään suosituksia havaittuihin haasteisiin.
-
(2024)Viime vuosikymmenten aikana tietoisuus ympäristöön liittyvistä ongelmista ja haasteista on kasvanut, mikä on lisännyt painetta toimia globaalisti haasteiden voittamiseksi. Euroopan unioni on vastannut näihin haasteisiin mm. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal) avulla, jonka sisältämillä lainsäädäntöhankkeilla pyritään edistämään ohjelmassa asetettuja ympäristöä ja ilmastoa koskevia tavoitteita. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen on vaikuttanut myös kulutuskäyttäytymiseen, mikä on lisännyt painetta yrityksille kehittää ja valmistaa kestäviä tuotteita. Kestävien tuotteiden viestimisen olennaisena instrumenttina toimii ns. vihreät tavaramerkit, joiden avulla yritys voi viestiä tavaran tai palvelun ympäristöystävällisyydestä, ekologisuudesta tai kestävyydestä. Vihreiksi tavaramerkeiksi voidaan katsoa etenkin sellaiset merkit, jotka sisältävät jonkin vihreän väitteen. Samalla kun markkinoinnissa käytettävien ympäristöväitteiden sääntelyä kiristetään ja yhdenmukaistetaan, herää kysymys, miten vihreitä väittämiä sisältäviä tavaramerkkejä ja niiden rekisteröitävyyttä arvioidaan tai tulee arvioida tässä viitekehyksessä? Tutkielmassa selvitetään, millä tavalla vihreitä väitteitä sisältäviä vihreitä EU-tavaramerkkejä on tähän mennessä arvioitu EUIPO:n ja EU-tuomioistuinten ratkaisukäytännössä hakemusvaiheessa tutkittavia rekisteröinnin esteeksi muodostuvia ehdottomia hylkäysperusteita vasten. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida ensinnäkin, minkä merkityssisällön EUIPO ja EU-tuomioistuimet antavat tavaramerkeissä käytetyille vihreille väitteille, kuten "eco", "green" ja "bio", ja toiseksi, miten EUIPO ja EU-tuomioistuimet tulkitsevat yleisesti vihreitä väittämiä sisältävien tavaramerkkien rekisteröitävyyden edellytyksiä. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään vihreiden tavaramerkkien rekisteröitävyyden tulevaisuutta ja sitä, miten se tukee kestävään kehitykseen tähtäävää brändäystä ja laajemmin vihreää siirtymää. Tutkielmassa havaitaan, että EUIPO ja EU-tuomioistuimet tulkitsevat vihreitä väitteitä sisältävien tavaramerkkien rekisteröitävyyttä varsin tiukasti ja pidättyvästi. Näin ollen tällaisten merkkien rekisteröinti on haastavaa, sillä ne usein hylätään etenkin kuvailevina ja erottamiskyvyttöminä ja joskus myös harhaanjohtavina. Tästä huolimatta vihreiden tavaramerkkien rekisteröinti ei ole mahdotonta, mutta se vaatii tavaramerkinhaltijoilta huolellista merkin suunnittelua ja strategista harkintaa tavara- ja palveluluettelon muodostamisessa. Tutkielmassa esitetään, että vihreitä väitteitä sisältävien tavaramerkkien rekisteröitävyys ei todennäköisesti tule muuttumaan tulevaisuudessa sen helpommaksi ottaen huomioon EU:n kiristyvän sääntelyn ympäristömarkkinoinnin ympärillä. Tulevaisuudessa kestävät tavarat ja palvelut tulevat olemaan kasvavan kysynnän kohteena, minkä takia on tärkeää tunnistaa vihreiden tavaramerkkien potentiaali ja tärkeys tällaisten tavaroiden ja palvelujen markkinoinnissa ja suojaamisessa.
-
(2024)Vaikka lääkkeiden lisäsuojatodistuksia koskeva sääntely on EU-oikeutta, on lisäsuojatodistukset tähän mennessä myönnetty kansallisesti, mikä on aiheuttanut jäsenvaltiokohtaisia eroja sääntelyn ja etenkin lisäsuojatodistusten myöntämisedellytysten tulkinnassa. Vaikka joitakin tulkintaongelmia liittyen lisäsuojatodistusasetuksen 3 artiklan myöntämisedellytyksiin on jo onnistuttu ratkaisemaan, useita kysymyksiä erityisesti koskien artiklan c alakohtaa on yhä avoinna. Kyseisen myöntämisedellytyksen mukaan todistus annetaan, jos hakemuspäivänä jäsenvaltiossa, jossa hakemus jätetään, tuotteelle ei ole vielä annettu todistusta. Tätä myöntämisedellytystä koskevien tulkintaongelmien tarkastelu on kuitenkin jäänyt oikeuskirjallisuudessa vähemmälle huomiolle. Aihe on etenkin viime aikoina muuttunut erityisen ajankohtaiseksi usean uuden ennakkoratkaisupyynnön ja Euroopan komission sääntelyuudistuksia koskevien ehdotusten myötä. Tämän lainopillisen tutkielman päätutkimuskysymyksenä pyritään arvioimaan erityisesti alkuperäislääkkeiden kehittäjien näkökulmasta, vastaako 3(c) artiklan tulkinta lisäsuojatodistusasetuksen tarkoitusta, sekä miten kyseistä artiklaa tulisi tulkita ja lisäsuojatodistussääntelyä mahdollisesti muuttaa siten, että tulkinta paremmin vastaisi asetuksen tarkoitusta ja tavoitteita. Tutkimuskysymystä tullaan pohjustamaan etenkin käymällä läpi lisäsuojatodistusjärjestelmän syntyä ja tarkoitusta. Luvussa 3 tullaan arvioimaan, mitä ongelmia ja epäjohdonmukaisuuksia 3(c) artiklaa koskevaan EUT:n ratkaisukäytäntöön liittyy esimerkiksi koskien lisäsuojatodistussääntelyn ja patenttioikeuden välistä suhdetta sekä vaatimusta tulkita jokaista myöntämisedellytystä itsenäisesti. Luvussa 4 käsitellään lisäsuojatodistussääntelyyn liittyviä viimeaikaisia ennakkoratkaisupyyntöjä sekä Euroopan komission kaavailemia sääntelyuudistuksia ja esitetään de lege ferenda -näkökulmasta tulevaisuuden muutosehdotuksia näihin liittyen. Johtopäätöksissä on tunnistettu erilaisia vaihtoehtoisia tapoja tulkita lisäsuojatodistusasetuksen 3(c) artiklaa sekä esitetty puolesta ja vastaan argumentteja koskien sitä, mikä tulkinnoista parhaiten vastaisi asetuksen tarkoitusta ja tavoitteita. Ratkaisevaksi sen kannalta, mitä ehdotetuista vaihtoehdoista sovelletaan, muodostuu, pyritäänkö tulkinnassa painottamaan innovaatiotoiminnan tukemista vai ollaanko EU:ssa valmiita innovaation kustannuksella varmistamaan rinnakkaislääkkeiden mahdollisimman aikainen pääsy markkinoille. Lisäksi todetaan, että mikäli tulkinnassa ajaudutaan kauas artiklan sanamuodosta, tulisi tulevissa ennakkoratkaisuissa omaksuttujen tulkintojen johdosta tehdä tarvittavat muutokset lisäsuojatodistusasetukseen joko muuttamalla 3 artiklan sanamuotoa tai vähintäänkin lisäämällä johdanto-osaan tulkinnassa avustavia perustelukappaleita. Joka tapauksessa 3(c) artiklan tulkinnalle tulisi asettaa selkeät, objektiiviset ja helposti sovellettavissa olevat kriteerit.
-
(2024)Since early 2020, COVID-19 has indiscriminately affected societies around the globe, resulting in significant consequences on various aspects of our lives. Nonetheless, throughout the pandemic, our human and planetary systems have had to confront additional crises, such as rapid climate change. As such, there is a growing concern about environmental problems related to consumption and waste management, and research points to the need for extensive, substantial shifts in our societies and activities. In 2020, the European Commission published the European Green Deal, an unprecedented and transformative policy framework, aiming to reshape the landscape of sustainability in the European Union. At the forefront of the European Green Deal is the objective of transforming the European Union into a circular economy, shifting away from the linear economy model. Key activities to promote sustainability and a circular economy are different forms of material and product reuse, such as upcycling, furthermore, contributing to preserving the life cycle of a product. Despite its contribution to a sustainable and circular economy, upcycling may potentially constitute trademark infringement under the current framework of EU trademark law. Significantly, trademark proprietors may invoke their rights to oppose attempts by third parties to upcycle products containing the proprietor's trademark if done without the consent of the trademark proprietor. The intersection between trademark rights, sustainability, and the circular economy furthermore presents the need to reconsider the current trademark system in light of the growing environmental challenges of our society. Situated within the context of upcycling, this thesis aims to provide insight into the alignment of prevailing EU trademark law with the objectives of promoting sustainability and a circular economy in the EU. Furthermore, this thesis contributes with a discussion of how the trademark law can be better shaped to ensure integration with sustainability and circularity objectives. The thesis concludes that under the current trademark system, the extent to which trademark proprietors can control their products in relation to activities conducted by third parties is not aligned with the objectives of the European Green Deal. In the future, structural-level amendments to the current trademark law could be made to promote sustainability and circularity. However, at the present, revisiting existing provisions, namely exceptions and limitations, can be considered a viable strategy. Overall, it is argued that existing provisions should be interpreted more broadly, ensuring that the trademark system evolves with contemporary interests and does not impede the development of sustainable and circular practices.
-
(2023)Tutkielma tarkastelee tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2019/790 (DSM-direktiivi) kaupallista tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan 4 artiklan soveltamista kielimallin opetusprosessissa. Tutkielman tavoitteena on luoda kattava kokonaiskuva DSM-direktiivin 4 artiklan nojalla toteutettavan tekstin- ja tiedonlouhinnan tosiasiallisesti sallituista rajoista hyödyntäen metodeina lainoppia sekä teleologista laintulkintaa. Valtaosa tekoälysovelluksista ja muista teknologisista innovaatioista rakentuu kielimalleille, joiden koneoppivien algoritmien opetusprosessi perustuu tekstin- ja tiedonlouhinnalla hankitulle tiedolle. Tekstin- ja tiedonlouhinnalla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevan tiedon, kuten tekstin tai datan, automaattista laskennallista analyysia. Tekstin- ja tiedonlouhintaa voidaan harjoittaa pelkistä tosiasioista tai tiedoista, mutta useimmiten suurin osa tekstin- ja tiedonlouhinnassa hyödynnettävästä aineistosta on suojattu tekijänoikeuksin tai lähioikeuksin, jolloin oikeudenhaltijoiden ja yleistä etua edustavien kehittäjien väliset intressit asettuvat vastakkain punnittaviksi. Tutkielman ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaamalla osoitetaan, mitä suojattuja oikeuksia kielimallin opetusaineistoon voi sisältyä. Opetusaineistoon sisältyvien suojattujen oikeuksien käsittelyn yhteydessä tarkastellaan samanaikaisesti näihin oikeuksiin kohdistuvaa tekijänoikeudellisesti relevanttia kopiointia ja kappaleen valmistamista. Toinen tutkimuskysymys tarkastelee DSM-direktiivin 4 artiklan nojalla toteutettavalle tekstin- ja tiedonlouhinnalle asetettuja edellytyksiä sekä toisaalta sitä, mitkä oikeudet rajaavat artiklan soveltamisalaa. Edellytykset voidaan jakaa kahteen: 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun lailliseen pääsyyn aineistoon ja 4 artiklan 3 kohdassa säädettyyn oikeudenhaltijan mahdollisuuteen oikeuksiensa pidätykseen. Artiklan tosiasiallista soveltamisalaa rajaavat myös tekijän moraaliset oikeudet sekä yleisön saataville saattamista koskeva yksinoikeus. Kolmannen tutkimuskysymyksen avulla 4 artiklan nojalla toteutettavan tekstin- ja tiedonlouhinnan sallittavuutta arvioidaan kansainvälisiin sopimuksiin kirjatun kolmivaihetestin nojalla. Tutkielmassa todetaan, ettei DSM-direktiivin 4 artiklan soveltamista kielimallin opetusprosessiin todennäköisimmin voida pitää kolmivaihetestin mukaisena. Tutkielma osoittaa, ettei DSM-direktiivin kaupallista tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva 4 artikla ole onnistunut täysimääräisesti toteuttamaan sille asetettuja tavoitteita oikeusvarmuuden lisäämisestä ja innovointiin kannustamisesta myös yksityisellä sektorilla, mikä on omiaan heikentämään sekä oikeudenhaltijoiden ja kehittäjien asemaa että EU:n kilpailukykyä alati kehittyvien teknologisten innovaatioiden kentällä.
-
(2024)Työsuhdekeksintöjä koskeva sääntely on kansainvälisesti epäyhtenäistä, eivätkä EU-tasolla tehdyt harmonisointiyritykset ole toistaiseksi onnistuneet. Samalla suuri osa keksinnöistä tehdään yhtiöiden palveluksessa ja yhä enenevässä määrin kansainvälisesti toimivien yhtiöiden palveluksessa. Erityisesti teknologiayhtiöiden keskuudessa kansainvälistymisen keinona on lisännyt houkuttavuuttaan termillä ”Employer of Record” (EOR) tunnettu vuokratyötä muistuttava järjestely, jossa käyttäjäyhtiö rekrytoi työntekijän kohdemaasta ja pyytää kohdemaassa toimivaa EOR-yhtiötä tekemään työsopimuksen valitun työntekijän kanssa ja asettamaan tämän käyttäjäyhtiön palvelukseen yksinomaisesti ja usein pitkäaikaisesti. Jos EOR-työntekijä tekee arvokkaan keksinnön käyttäjäyhtiön palveluksessa, käyttäjäyhtiölle on tärkeää saada oikeus keksintöön esimerkiksi patentin hakemiseksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lainopin ja oikeusvertailun keinoin niitä haasteita, joita kansainvälisissä EOR-järjestelyissä voi keksintöön kuuluvien oikeuksien siirtymisen kannalta syntyä ja miten niihin voidaan varautua. Aihetta tarkastellaan käytännön esimerkin avulla, jossa suomalainen käyttäjäyhtiö hyödyntää EOR-järjestelyä Espanjassa ja/tai Yhdysvalloissa. Siten tutkielmassa pyritään ensin vastaamaan, miten Suomen, Espanjan ja Yhdysvaltojen oikeuksiensiirtojärjestelmät eroavat toisistaan, jonka jälkeen siirrytään pohtimaan, millaisia haasteita nämä erot aiheuttavat oikeuksiensiirron kannalta EOR-järjestelyssä sekä miten näihin haasteisiin voidaan varautua. Tutkielma osoittaa, että mainituista oikeuksiensiirtojärjestelmistä löytyy eroavaisuuksia, joita EOR-järjestelyn hyödyntämistä harkitsevan käyttäjäyhtiön on syytä pohtia etukäteen ja jotka tämän on myös syytä huomioida työsuhdekeksintöohjesäännöissään järjestelyyn lähtiessään.
-
(2024)In the thesis phonograms of songs are examined in different contexts to assess how re-recoding of a song is approached in the European Union and Finnish copyright law. Phonogram that is made using a musical work is reproduction of the musical work. On the other hand, phonogram can also be viewed as being a fixation of a performance that has been recorded on the phonogram. In addition, phonogram can be considered as a production and an investment of its producer. Examination of phonogram in different contexts serves in the thesis as a way for systematizing different rights that connect to a phonogram and the relationship between the rights. Systematization of the rights in the European Union and Finnish copyright law context then enables assessment of re-recording a song. In the thesis re-recording of a song includes a performing artist, who has previously recorded a song, making, or participating in making of, a new phonogram of the same song. Re-recording has recently gained attention due to the artist Taylor Swift. It is concluded in the thesis that the right of reproduction provided for authors of musical works is in key role for enabling re-recording a song. This is because using a musical work for making a phonogram constitutes as reproduction of the musical work and is therefore subject to an authorization or prohibition by the author, or other rightholder to whom the author has transferred her copyright. While related rights are provided for performers for fixations of their performances and for phonogram producers for their phonograms, these rights prevent only reproduction occurring by copying the phonogram or the fixation of a performance on it. Related rights provided for performers and phonogram producers do not enable the rightholders to prohibit an artist from making a new performance and creating again any other sounds and fixing those on a new phonogram. It is concluded that an artist, who has copyright or an authorization to use a musical work for making a phonogram and is not contractually obligated to abstain from re-recording, can re-record the song by creating new performance of the musical work and other sounds to it and fixing those on a phonogram. This way copyright enables establishing of related rights.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin tuomioistuimen tavaramerkin tehtäviä eli funktioita koskevaa oikeuskäytäntöä yleisen edun vaatimusten, erityisesti kilpailun vapauden asettamien reunaehtojen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, ottaako EUT:n oikeuskäytäntö riittävästi huomioon tavaramerkkioikeudellisissa tapauksissa konkretisoituvia erisuuntaisia intressejä ja pyrkiikö tuomioistuin saattamaan niitä tasapainoon. Tutkielmassa keskitytään EU-tasoisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön arvioimiseen ja tarkoituksena on osallistua keskusteluun, jossa selvitetään immateriaalioikeuksien suhdetta perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin. Tutkielman metodi on lainopillinen. EUT on harmonisoidun tavaramerkkioikeuden tulkinnasta antamillaan ratkaisuilla muokannut oleellisesti oikeudenalan yleisiä oppeja. Oikeuskäytännön perusteella tavaramerkin loukkaukseen voidaan vedota, vaikka kolmas ei ole käyttänyt väitetysti loukkaavaa merkkejä omien tavaroidensa tai palveluidensa alkuperän osoittamiseen, eli tavaramerkinomaisesti. Erilaisia viittaavan käytön tilanteita arvioidaan näin ollen tavaramerkkioikeudellisesti. Tämä on johtanut ns. identtisyyssuojan kohdalla tuomioistuimen käytännössä luotuun vaatimukseen, jonka mukaan tavaramerkin loukkauksen toteaminen edellyttää tavaramerkin tehtävien eli funktioiden vahingoittumista, jotta kanne voidaan hyväksyä. Yleisemmällä tasolla tämä on merkinnyt tavaramerkkioikeuden ja vilpillisenä kilpailuna arvioitavan menettelyn rajojen hämärtymistä. Tutkielmassa osoitetaan, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö suosii lähtökohtaisesti tavaramerkin haltijan etuja eikä mahdollista avointa eri intressien punnintaa. Tulkintasuosituksena on esitetty, että tavaramerkin tehtävien vahingoittumisen analyysistä siirryttäisiin hyvän liiketavan mukaisuuden arvioinnin suuntaan. Tämä on mahdollista nykyisten, vuonna 2015 uudistettujen EU:n tavaramerkkisäädösten perusteella. Tutkielmassa ehdotetaan rationaalista intressien tasavertaista punnintaa, joka kytketään tavaramerkkioikeuden tarkoitukseen ja päämääriin.
-
(2023)Digitaalisten verkkoalustojen voidaan katsoa muuttaneen käsityksemme tavaroiden, palveluiden ja informaation tarjoamisesta ja saatavuudesta verkkoympäristössä. Verkkoalustoilla, kuten sosiaalisen median alustoilla ja sähköisillä markkinapaikoilla, kuka tahansa voi julkaista haluamaansa sisältöä muiden saataville. Verkkoalustojen on kuitenkin niiden positiivisten vaikutusten lisäksi todettu olevan otollinen kanava myös laittoman sisällön kuten tavaramerkkioikeutta loukkaavien tuoteväärennösten leviämiselle. Tuoteväärennösten ja laittoman sisällön leviämisen verkkoympäristössä voidaan katsoa aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia sekä tavaramerkkien haltijoille että koko EU:n sisämarkkinoiden toimivuudelle. Internetin toimijoihin on lähtökohtaisesti haluttu kohdistaa mahdollisimman vähän sääntelyä, sillä sen on katsottu parhaiten tukevan verkkoympäristön kehittymistä ja siihen liittyviä innovaatioita. EU:n sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä on päädytty määrittelemään ns. safe harbour -periaate, jonka nojalla välittäjinä toimivat palvelun tarjoajat pystyvät tiettyjen ehtojen täyttyessä välttymään vastuulta palvelussa kolmansien osapuolien jakaman laittoman toiminnan tai tietojen osalta. Verkkoalustojen ei ole kuitenkaan yleensä voitu katsoa olevan vastuussa kolmannen osapuolen oikeudenloukkauksesta, sillä niiden on katsottu toimivan laittomaan sisältöön nähden neutraalisti ja tarjoavan ainoastaan tekniset olosuhteet sisältöjen leviämiselle niiden palveluissa. Nykyaikaisten verkkoalustojen voidaan kuitenkin katsoa enenevässä määrin toimivan aktiivisesti palvelussa saatavilla olevien tietojen osalta, sillä ne esimerkiksi itse moderoivat aktiivisesti palvelussa saatavilla olevaa tietoa ja kohdentavat sitä käyttäjilleen sitouttaakseen näitä käyttämään palveluitaan entistä enemmän. Verkkoalustojen roolien muutos passiivista malleista aktiivisiin sekä laittoman sisällön enenevä leviäminen verkossa on herättänyt unionin tasolla huolta digitaalisia palveluita koskevan sääntelyn riittävyydestä erityisesti alustojen vastuun näkökulmasta. Ratkaisuna Euroopan komissio esitteli vuonna 2015 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian Euroopalle ja asetti tavoitteekseen luoda digitaaliset sisämarkkinat EU:n alueelle, joilla esimerkiksi tavarat ja palvelut pääsevät vapaasti ja turvallisesti liikkumaan verkkoympäristössä. Strategian yksi keskeisistä toimista oli uudistaa verkkoalustoja koskeva sääntely unionin alueella. Marraskuussa 2022 voimaan tullut EU:n digipalvelusäädös (2022/2065) tähtääkin yhdenmukaistamaan verkkoalustoja koskevat pelisäännöt EU:n alueella. Tutkielman pääasiallinen tarkoitus on selvittää, millä perusteilla verkkoalustan voidaan katsoa olevan vastuussa kolmannen osapuolen aiheuttamasta tavaramerkkiloukkauksesta. Tutkimuskysymystä tarkastellaan sekä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin (2000/31/EY, ”E-Commerce Directive”) että digipalvelusäädöksen (2022/2065, ”Digital Services Act”) mukaisen välittäjän vastuuvapautta koskevan sääntelykehyksen näkökulmasta, ja lisäksi EU:n tavaramerkkiasetuksen (2017/1001) mukaisen kielto-oikeuden kontekstissa.
Now showing items 1-10 of 10