Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Käännös- ja tulkkausviestintä"

Sort by: Order: Results:

  • Kinnunen, Niina (2023)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen av-kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita ajankuvaa rakentavien elementtien kääntämisessä sekä kääntäjän roolia av-teoksen merkitysten välittäjänä. Vieraan kulttuurin vaikutusta käännösstrategioihin ja kääntäjän roolia vieraan kielen ja kulttuurin välittäjänä on tutkittu paljon. Tavoitteenani on selvittää, miten vieraan kulttuurin lisäksi kohdeyleisölle vieras ajankuva näkyy av-teoksessa ja sen suomenkielisten tekstitysten kahdessa eri käännösversiossa. Tutkielman aineisto koostuu Peaky Blinders -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista, joita on yhteensä kuusi sekä Netflixin ja Ylen tekstityksistä. Selvitän laadullisella analyysilla, millaisia käännösstrategioita Ylen ja Netflixin käännösversioissa on käytetty ajankuvallisten elementtien kääntämiseen. Tutkin dialogissa esiintyviä ajankuvallisia viittauksia sotaan, poliittiseen ilmapiiriin, työväenluokan elinolosuhteisiin, teollistumiseen sekä kulttuurisidonnaisiin elementteihin, kuten valuuttaan, esineisiin, henkilöihin ja paikkoihin. Otan huomioon kuvan ja dialogin yhteyden sekä tutkittavana olevan ilmauksen yhteyden kohtauksen muuhun dialogiin. Lisäksi tarkastelen kääntäjien käyttämien käännösstrategioiden perusteella sitä, millainen rooli kääntäjillä on ollut lähdeteoksen merkitysten välittäjinä. Tuloksista kävi ilmi, että kääntäjien roolit merkitysten välittäjinä olivat erilaiset, vaikka suora käännös oli molemmissa käännösversioissa ylivoimaisesti käytetyin strategia. Ylen käännöksissä oli kuitenkin käytetty monipuolisesti erilaisia käännösstrategioita ja tehty niin semanttisia kuin pragmaattisiakin muutoksia. Ylen käännösversiossa vähiten käytetty käännösstrategia oli säilytys, kun taas Netflixin käännöksissä se oli toiseksi suosituin käännösstrategia. Semanttisia muutoksia oli Netflixillä tehty lähes yhtä paljon kuin Ylellä, mutta pragmaattisia muutoksia huomattavasti vähemmän. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ylen kääntäjän käännösstrategiat kertovat selittävästä ja jopa katsojaa auttavasta roolista, sillä Ylen tekstityksissä oli avattu monien ilmausten merkityksiä suomenkielisille katsojille. Netflixin kääntäjän roolin voi taas nähdä olevan vieraannuttava, sillä kääntäjä oli pysytellyt hyvin lähellä alkuperäistä dialogia ja säilyttänyt useita vieraskielisiä elementtejä tekstityksissä.
  • Vertio, Iina (2024)
    Tutkielma käsittelee Aku Ankan viikkolehden tarinoiden käännös- ja toimitusprosessia, joka on toistaiseksi tutkimaton kohde. Aiemmin Aku Ankkaa ja sen kieltä on tutkittu muiden muassa huumorin (Hyyppä 2020), lapsilukijoille sopivuuden (Pekonen 2007), uudelleenkäännösten (Hakala 2018) ja suomennosten sekä ankkakielen meemien (Viitanen 2007) kautta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Millaisia vaiheita Aku Ankan tarina käy läpi toimituksessa ennen lukijalle päätymistään ja 2) Millaisilla keinoilla toimitus pyrkii vaikuttamaan tarinan lopulliseen kieliasuun. Tutkimuksessa tarkastelen analyyttisesti omaa toimittajantyötäni sarjakuvan erityispiirteiden ja kustannustoimittamisen periaatteiden valossa. Pohdin myös kaikenikäisistä lukijoista koostuvaa Aku Ankan kaksoisyleisöä ja sen vaikutuksia tarinoissa käytettyyn kieleen. Tutkimusmateriaalina toimivat kaksi sarjakuvaa sekä niihin toimitusvaiheessa annetut kommentit, jotka on jaettu neljään kategoriaan: teksti, asettelu, välimerkki ja muu. Metodi- ja materiaaliosiossa esittelen lyhyesti materiaalina käytetyt tarinat sekä niiden käännösprosessin ja sen aikana tekstiin syntyneet muutokset. Tämän jälkeen käyn läpi vaihe vaiheelta Aku Ankan toimitusprosessin ja selostan, mitä kulloinkin tarinoille tehdään. Tässä prosessissa syntyneet kommentit ovat pääasiallinen analysoitava materiaalini, ja analysoin niitä sarjakuvista otettujen ruutukaappausten avulla. Tutkielman tulokset eivät sellaisenaan ole yleistettävissä, sillä otanta on siihen liian pieni. Tuloksista voidaan kuitenkin nostaa esiin muutama muutamia yleisiä seikkoja. Ensiksi tekstiä koskevia kommentteja on tapana antaa eniten, sillä sanastolla leikittely on Aku Ankan yksi tunnistetuin ja arvostetuin ominaisuus. Toiseksi asettelua ja välimerkkejä, etenkin huutomerkkejä, koskevia kommentteja annetaan enemmän, mikäli toimittaja on työskennellyt vasta vähän aikaa. Lopuksi muu-kategorian kommenteissa voidaan pohdiskella melkein mitä tahansa, sillä Ankkalinnassa mikään ei liene mahdotonta.
  • Harju, Nicolas (2021)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee lähtökohtaisesti tulkinnan kääntämistä englannin ja suomen kielen välillä. Yksityiskohtaisemmin tutkielmani tarkoituksena on selvittää, voidaanko maailmankuulun psykologian professorin, Jordan Petersonin, raamatullisten tarinoiden psykologisten merkitysten tulkinnat, jotka hän on muodostanut englanninkielisen Raamatun perusteella, saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatusta. Tutkimusaineistoni on tämän tutkielman puitteissa siis käytännössä kolmiosainen. Ensimmäinen osa koostuu Raamatun englanninkielisistä otteista, näiden englanninkielisten otteiden psykologisista tulkinnoista, jotka Jordan Peterson on muodostanut, ja suomenkielisen Raamatun vastaavista otteista. Englanninkieliset otteet sekä niitä koskevat tulkinnat olen kerännyt Jordan Petersonin YouTube-luentosarjasta The Psychological Significance of the Biblical Stories ja vastaavien suomenkielisten raamattuotteiden lähde on Kirkkoraamattu (1992). Tutkielmani teoreettinen pohja on poikkitieteellinen, sillä hyödyntämäni tieteelliset teoriat ovat hermeneutiikka ja vastaavuuden periaatteet. Hermeneutiikka tarkoittaa käytännössä oppia tekstien tulkinnasta, kun taas vastaavuuden periaatteet käsittävät lähdetekstin ja kohdetekstin väliset erot ja yhtäläisyydet. Tutkielmani puitteissa sovelsin hermeneutiikkaa ja vastaavuuden periaatteita luodakseni sopivan lähestymistavan, jonka olen nimennyt hermeneuttisen tulkinnan vastaavuudeksi. Teoriaosuuteen sisältyy myös The Hermeneutic Approach in Translation -tutkimussuuntauksen sekä käyttäjäkeskeisen kääntämisen esittelyä ja pohdintaa. Tutkielman varsinaisessa analyysiosuudessa jokaista Raamatun otetta käsitellään omana analyysikokonaisuutenaan, johon sisältyy Jordan Petersonin tulkinnan syvällisempi tarkastelu sekä käännösvertailu englannin- ja suomenkielisen Raamatun otteen välillä kyseisen tulkinnan puitteissa. Analyysiosuudessa keskityn pääsääntöisesti niihin seikkoihin, jotka joko mahdollistavat tai estävät saman tulkinnan muodostumisen englannin- ja suomenkielisen tekstin pohjalta. Analyysin perusteella päädyin seuraaviin johtopäätöksiin: Tulosten perusteella Jordan Petersonin tulkinta on mahdollista saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatun tekstistä lähes jokaisen analysoidun otteen tapauksessa. Toki pieniä eroavaisuuksia oli myös havaittavissa, mutta nämä olivat pääasiassa vain kieliopillisia vivahteita, jotka eivät sinällään vaikuttaneet saman tulkinnan muodostamiseen. Mukaan kuitenkin mahtui muutama todellinenkin tulkintaero, joiden voidaan katsoa johtuvan erityisesti siitä, ettei suomenkielinen vastine välittänyt kaikkia samoja konnotaatioita kuin englanninkielinen vastine, jolloin muodostunut tulkinta saattoi olla joko vajavainen tai vähintään erilaisen päätelmän mahdollistava.
  • Sarre, Silvia (2020)
    In this thesis, I examine the proper names found in J.R.R. Tolkien’s adaptation The Story of Kullervo and their relation to the source text, the Kullervo cycle found in the Finnish epic Kalevala. The main purpose of this study is to provide more insight into Tolkien’s early language creation and to determine the role Finnish and the Kalevala had in it. The Story of Kullervo is an informative source on the subject, since it is Tolkien’s first work of mythic prose and filled with invented proper names. In more detail, the aim is to determine how Tolkien’s version of the Kullervo cycle differs from the original regarding its proper names, where Tolkien drew inspiration for the new or alternative names he created, and whether any of these proper names are connected to Tolkien’s earliest Elvish language, Qenya. With its many changes to the plot, structure and nomenclature, The Story of Kullervo is no ordinary translation. The theoretical framework of this study is founded on the role proper names play in a narrative – the different functions proper names contain within themselves and with respect to the context their used in and the strategies established in the translation field for conveying their semantic content. I consider The Story of Kullervo to be an adaptation and keep this in mind throughout the thesis, touching on topics of adaptation studies and its relation to translation studies. I conduct my research through document analysis, the primary sources being the Finnish Kalevala and The Story of Kullervo from which I collect all proper names and epithets to be used as data. In addition, I try to determine whether the choices Tolkien made when constructing his nomenclature were affected by other works, such as W.F. Kirby’s English translation of the Kalevala and C.N.E. Eliot’s Finnish grammar, which Tolkien used when studying the language. Tolkien transferred some of the original names into The Story of Kullervo unchanged, although most of them he either modified in some way or replaced completely with inventions of his own. He also created several bynames for many of the referents. A little over half of these invented proper names can be connected to either Finnish or the Kalevala, whereas a little less than half are connected to the early version of Qenya. This division is not mutually exclusive, and some of the names contain both Finnish and Qenya elements. It is difficult to determine which came first, however: the proper names in The Story of Kullervo or their Qenya counterparts, or if the construction was somewhat simultaneous. The impact other literary works and mythologies had on his work is less notable, yet there are instances of this as well. Less than ⅕ of all proper names couldn’t be connected to any of the above-mentioned sources. Signs of Tolkien’s early language creation can certainly be seen in the nomenclature of The Story of Kullervo. His motivation for writing the short story was to bring out the beauty and magic of the Kalevala, a task in which he thought W.F. Kirby had failed. This is probably one of the reasons why Tolkien wanted to add some of his own distinctive features to the story and why he didn’t pay much attention to conventional translation practices.
  • Lintuluoto, Olivia (2020)
    Videopelien lokalisoinnin tutkimus ottaa vieläkin ensimmäisiä askeliaan käännöstutkimuksen alalla verrattuna käännöskirjallisuuden tutkimukseen. Videopelien tutkimus käännöstieteellisestä näkökulmasta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia pelejä interaktiivisena tarinankerrontavälineenä. Pelien interaktiivisuus ja tarinankerrontamekaniikat ovat kehittyneet 1970-luvulta asti huimaa vauhtia ja yhdeksi uusimmaksi pelien alalajiksi ovat nousseet elokuvalliset pelit, jotka tunnetaan niiden elokuvallisista animointi- ja tarinankerrontatavoistaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin elokuvallisen pelin Detroit: Become Human interaktiivisten tekstityksien käännösstrategioita hyödyntäen Peter Newmarkin kahdeksaa käännösstrategiaa. Tutkimuskysymys oli kolmiosainen: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty elokuvallisen pelin dialogikehotteissa ja repliikeissä, onko kyseisten kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden suhteissa havaittavissa merkittäviä kaavoja, ja miten hyvin kirjallisuuteen painottuvaa käännösteoriaa voi soveltaa pelikäännökseen. Detroit: Become Human -pelin dialogijärjestelmä perustuu dialogipuihin: pelaajalle annetaan keskusteluissa neljän vaihtoehdon kehotelista, joista hän saa valita haluamansa. Lyhennetty, usein yhden sana pituinen dialogikehote edustaa pidempää repliikkiä. Lyhennetyn kehotteen pitää edustaa seuraavaa repliikkiä tarpeeksi tarkasti, jotta pelaaja voi keskusteluissa tehdä haluamiaan eettisiä ja moraalisia valintoja. Peter Newmarkin kahdeksan käännösstrategiaa, joiden avulla kehotteiden ja repliikkien käännöksiä analysoitiin, ovat suora, kirjaimellinen, uskollinen, semanttinen, adaptaatio, vapaa, idiomaattinen ja kommunikatiivinen. Detroit: Become Human on Detroitin kaupunkiin vuonna 2038 sijoittuva tarina androideista, jotka palveltuaan ihmiskuntaa alkavat kapinoida ihmisiä vastaan. Pelattavat hahmot ovat etsiväandroidi Connor, joka tutkii androidien kapinaa; kotihoitaja-androidi Kara, joka pelastaa lapsen tämän väkivaltaiselta isältä; ja henkilökohtainen avustaja-androidi Markus, josta tulee androidivallankumouksen johtaja. Peli pelattiin englanninkielisellä ääniraidalla ja suomenkielisillä tekstityksillä. Pelistä valittiin yhdeksän dialogipainotteisinta kohtausta analysoitavaksi, kolme kohtausta per pelattava hahmo. Valittujen kohtauksien dialogipuiden repliikit ja niitä edustavat kehotteet taulukoitiin ja analysoitiin Newmarkin kahdeksan strategian avulla. Korpukseen kertyi 220 dialogikehotetta ja repliikkiä. Korpuksen 220 dialogikehotteesta 94 prosentissa käytettiin suoraa käännösstrategiaa. Yli 80 prosenttia kehotteista ovat vain yhden sanan pituisia, minkä uskottiin helpottaneen niiden kääntämistä kontekstista huolimatta. Vain 12 kehotetta 220:stä käännettiin jollain toisella metodilla: nämä olivat myös ainoat kehotteet, joissa lähdetekstin sanaluokka tai verbin sijamuoto muuttui. Tästä voimme päätellä, että vain suora käännösmetodi säilytti lähdekielen kieliopin täydellisesti. Muita kehotteissa hyödynnettyjä strategioita olivat uskollinen 4 %, kirjaimellinen 1 % ja semanttinen 1 %. Repliikkien käännöksistä 66 prosentissa käytettiin uskollista käännösstrategiaa. Suoraa käännösstrategiaa käytettiin repliikkien käännöksessä 18 %:ssa tapauksista, kirjaimellista 14 %:ssa tapauksista. Adaptaatiota, idiomaattista, vapaata ja semanttista käännösstrategiaa hyödynnettiin yksittäisissä tapauksissa (<1 %). Repliikissä ja sitä edustavassa dialogikehotteessa hyödynnettiin samaa käännösstrategiaa 46 tapauksessa. Suoran ja kirjaimellisen käännösstrategian esiintyvyyden selittänee suomen kielen agglutinatiivisuus, jonka ansiosta sanajärjestys ei ole niin tiukka kuten lähdekielessä englannissa. Eniten esiintyvä käännösstrategiapari oli suora kehote uskollisella repliikillä: 138 tapausta 220:stä. Suorassa ja uskollisessa käännösmetodissa ei havaittu kuitenkaan mitään luontaisia piirteitä, jonka takia ne esiintyivät yhdessä niin usein. Erityisesti Markuksen kohtauksissa ja toistuvien dialogikehotteiden tapauksissa havaittiin johdonmukaisuusongelmia käännöksessä. Peter Newmarkin käännösmetodien hyödyntäminen tutkimuksessa osoittautui ongelmalliseksi. Kun jo olemassa olevaa käännöstä analysoitiin takautuvasti erilaisten käännösmetodien kautta, ei voinut syntyä tarkkaa kuvaa käännösmetodeista, koska ei ollut tiedossa, mitä kääntäjällä itsellään oli mielessään käännöstä tehdessään. Erityisesti kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden havaitut suhteet ovat haavoittuvaisia tämän tiedon valossa, koska kyseessä voi hyvinkin olla vain kehotteiden ja repliikkien kieliopin yksinkertaisuudesta johtuva sattuma, eikä tarkoituksellinen käännösstrategioiden valinta. Johdonmukaisuusongelmat, vaikka ajoittain merkittävät, eivät ole helposti havaittavissa pelin aikana dialogimekaniikan takia; pelaaja saa usein valita dialogipuusta vain yhden vaihtoehdon per puu, joten repliikkien väliset johdonmukaisuusongelmat jäävät helposti huomaamatta.
  • Pulliainen, Annamiina (2024)
    Kouluratsastus on yksi olympialajeista. Lajin kansainvälisen järjestötoiminnan alusta lähtien sen kilpailuissa käytettävien sääntöjen ja arvosteluperusteiden harmonia on ollut yksi eri maiden lajiorganisaatioiden tärkeimmistä tavoitteista. Tämä tutkielma tutkii suomen-, englannin- ja saksankielisten kouluratsastuksen termien ja käsitteiden vastaavuutta kouluratsastuksen erikoiskielessä. Sen tavoite on esittää erityisesti käsitteiden vastaavuuden ongelmakohdat ja tehdä näkyväksi käsitteiden nimeämisen periaatteet suomen kielessä sekä tarkastella nimitysten laatua lajin yhteiskunnallisen hyväksynnän näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona toimivat kansainvälisen ratsastajainliiton lajille laatimat arvosteluohjeet, Suomen ja Saksan kouluratsastuksen kilpailusäännöt sekä Suomessa käytössä olevat kouluratsastusohjelmat. Suomen- ja saksankielisiä käsitteitä verrataan englanninkielisestä kiinteästä esikuvasta kerättyihin keskeisiin käsitteisiin. Käsitteiden suomenkieliset nimitykset luokitellaan sen mukaan, miten ne ovat erikoiskieleen tulleet, eli millainen niiden suhde on suomen yleiskieleen ja vieraisiin kieliin. Analyysi kertoo, että suurin osa aineiston käsitteistä on tutkittujen kielten välillä harmoniassa keskenään. Kolmen käsitteen vastaavuus on osittaista saksan ja muiden tutkittujen kielten välillä. Suomen kielestä puuttuu neljä käsitettä, joista kaksi esiintyy vakiintumattomilla nimityksillä kouluratsastusohjelmissa. Kaksi kouluratsastuksen arvostelun peruskäsitettä puuttuu suomen kielestä kokonaan. Tämä tutkimus ehdottaa kaikille puuttuville käsitteille ja termeille vastineet. Suurin osa käsitteiden nimityksistä on tähän erikoiskieleen luotuja, ja ne ottavat pääosin mallia muista kielistä. Erikoiskieleen hyväksyttyjä ja motivoidusti valittuja nimityksiä esiintyy luotuja vähemmän. Aineistosta nousee esiin myös viisi kieleen tuotua nimitystä, jotka ovat sitaattilainoja muista kielistä. Ratsastuksen erikoiskielessä ei juurikaan ole piirteitä, joiden voisi kuvitella olevan merkityksellisiä lajin sosiaaliselle hyväksynnälle. Hevosen kuuliaisuuden arvioimisesta pitäisi pitäytyä ja arvioida sen sijaan hevosen saaman koulutuksen onnistumista. Tutkimus ei rakenna varsinaista sanastoa kouluratsastuksen erikoiskielelle, mutta sitä voidaan pitää sellaisen luomisen pohjana.
  • Lähde, Henna (2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin Espoon kaupungin käännöstiimin toimintaa englannin kielen osalta. Näkökulmana on Espoon kaupungin kielipoliittinen päätös ottaa englanti palvelukieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Tarkoituksena on tutkia, miten tämä päätös on vaikuttanut Espoon kaupungin palveluksessa olevien englannin kääntäjien työhön ja miten he kokevat oman roolinsa yhtenä projektin toteuttajista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kieli- ja käännöspolitiikka ja yhteisökääntämisen käsite (Community Translation). Käännöspolitiikka (Spolsky 2004; 2012) tuo näkökulmaa siihen, miksi Espoossa on käynnistetty Englanti palvelukielenä -projekti ja mitä tämän päätöksen takana on. Käännöspolitiikkaa Suomessa säätelevät kansallinen ja ylikansallinen lainsäädäntö, joiden kielisäännöksiin suomalaisten instituutioiden kielipolitiikka pohjautuu, Espoon kaupungin ollessa yksi näistä julkishallinnollisena toimijana. Yhteisökääntäminen (Taibi & Ozolins, 2016) on uudehko tutkimussuunta käännöstieteessä, joka tutkii kääntämistä yhteisölle (Community), joka tässä tutkimuksessa on Espoon vieraskielisten asukkaiden yhteisö. Yhteisöön tutustutaan tarkastelemalla lähemmin Espoon kielitilannetta. Tutkielmassa tutkitaan Espoon kansainvälisyyttä ja sen laajaa kielipoolia. Espoossa on asukkaita monista eri kulttuureista, ja he puhuvat äidinkielinään monia eri kieliä. Nämä, kuten englantikin, ovat vähemmistökieliä Espoossa. Englanti kuitenkin eroaa useista muista vähemmistökielistä oleellisesti, koska enemmistö asukkaista hallitsee sitä jollakin tavalla, ainakin siinä määrin, että voi asioida kaupungissa sen avulla. Näin ollen vähemmistökielen määritelmä, kuten myös palvelukieli terminä ovat tarkastelun kohteina. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla Espoon kaupungin englannin kielen kääntäjiä ja käännöstiimin vetäjää, ylikielenkääntäjää. Puolistrukturoidut asiantuntijahaastattelut on tehty alkuvuodesta 2021 ja tulokset on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä. Yhdessä teorian, haastatteluvastausten ja Espoon kaupungilta saamieni materiaalien perusteella on saatu kattava kuva siitä, miten Espoossa käännöstoimintaa harjoitetaan englannin kielen osalta ja miksi englanti on otettu palvelukieleksi kaupungilla. Tutkielma tarjoaa tietoa julkishallinnon käännöstoiminnasta ja osoittaa monia eri näkökulmia jatkotutkimukselle niin yhteisökääntämisen kuin palvelukielten osalta.
  • Antinjuntti, Kristiina (2024)
    Fakultet: Humanistiska fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i översättning och tolkning Studieinriktning: Översättnings- och tolkningskommunikation, språkparet svenska och finska Författare: Kristiina Antinjuntti Arbetets titel: En ny inställning till prima vista-tolkning genom utbildning – En kvalitativ enkätstudie bland tolkstudenter vid OsloMet – storbyuniversitetet Arbetets art: Magisteravhandling Månad och år: April 2024 Sidantal: 73 sidor, bilagor 9 sidor och finskspråkig sammanfattning 7 sidor Nyckelord: Prima vista-tolkning, tolkning från skrift till tal, tolkutbildning, professionalisering, OsloMet – storbyuniversitetet Handledare: Ritva Hartama-Heinonen Förvaringställe: Helsingfors universitets bibliotek Abstrakt: Magisteravhandlingen fokuserar på studenters inställningar till prima vista-tolkning, dvs. tolkning från skrift till tal. Prima vista är en typ av intermodal kommunikation som innebär även en övergång från ett språk till ett annat, och anses därför som kognitivt belastande. Tolkar har ofta en skeptisk syn på metoden. De senaste åren har undervisning i prima vista blivit en del av de flesta tolkutbildningar i Norden. I denna avhandling undersöks undervisningens inverkan på studenters inställning till prima vista genom att kartlägga deras syn på kommunikations¬formen både innan de fått undervisning i prima vista och vid under¬visningens slut. På så sätt är det möjligt att identifiera ändringar i studenters uppfattningar om prima vista och jämföra eventuella ändringar i studentgruppen. Den teoretiska ramen för magisteravhandlingen utgörs av professionssociologerna Molander och Terums teori, och den version av teorin som Skaaden vidareutvecklat för tolkning. Inte minst påverkas avhandlingens teoretiska grund av tidigare tolknings¬¬forskning, speciellt prima vista-forskning av Määttä, Havnen, Nilsen och Felberg. Synen på tolkning som interaktion (Wadensjö 1995) har inverkat på formuleringen av frågorna och analysen av svaren, men också principen om tolkning som en form av översättning är närvarande. Forskningsmaterialet insamlades från studenter under den tredje terminen i tolkutbildningen bachelor i tolking i offentlig sektor vid OsloMet – storbyuniversitetet. Referensgruppen bestod av medlemmar i Norsk tolkeforening. Läraren i prima vista intervjuades om kursen och undervisningen i allmänhet. Studenterna fick svara på två enkäter, först vid kursstarten i januari och sedan vid kursslutet i april 2023. Enkäterna hade likartat innehåll och bestod av flervalsfrågor med påståenden inom olika delområden av prima vista och med möjlighet att komplettera svaren i fritext. Den första studentenkäten gav 17 svar och den andra 18 svar. Antalet professionella tolkar som deltog var 23. De svarade på en elektronisk enkät med samma innehåll som studenterna. Utgångspunkt för analysen av enkätsvaren är materialorienterad innehållsanalys enligt principerna för kvalitativ forskning. Därtill kvantifieras studenternas flervalssvar för att få fram tendenserna i gruppens utveckling. Den kvantitativa informationen kombineras med innehållsanalysen av studenternas fritextsvar. Här är den fenomenografiska ansatsen fruktbar. Studentgruppen är heterogen, men alla har tidigare erfarenhet av professionell tolkning, de flesta också av prima vista. Synen på prima vistas användbarhet, genom¬förings¬¬sätt och utmaningar varierar bland studenterna, men inställningen blir enhetligare under kursen. Den största förändringen ses i svaren från studenterna med minst 10 års erfarenhet av tolkning. Vid slutet av kursen närmar de sig allt mer förhållningssättet som stämmer överens med den kommunikativa synen på tolkning och synen som de flesta professionella tolkarnas svar gir uttryck för. Osäkerheten ligger i att enkätsvaren kan reflektera den teoretiska kunskap som studenterna lärt sig utantill. Studenterna har ändå tagit till sig kunskapen och tar den med sig till yrkeslivet. Utöver detta uttrycker svaren en starkare professionell självsäkerhet hos studenterna och större medvetenhet om möjligheten att förhandla med uppdragsgivaren om tillvägagångssättet i samband med prima vista.
  • Virtanen, Leena (2024)
    Tutkielmassa tarkastelen, millaisia romaanihenkilöiden eleitä ja kehonkieltä kuvaavia ilmauksia ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkareissa esiintyy, ja miten näitä ilmauksia on suomennettu. Lähestyn aihetta ruotsin verbien 'vrida (på) sig' ja 'skruva (på) sig' kautta. Analyysin lähtökohtana on hypoteesi, että tutkimusaineistosta löytyy useita esiintymiä eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida- ja skruva-ilmauksista ja että muodollinen vastaavuus ei toteudu näiden ilmausten käännöksissä, vaan suomentajat ovat päätyneet vaihteleviin käännösratkaisuihin. Vrida- ja skruva-ilmausten ja niiden suomennosten analyysin taustalla on Vladimir Ivirin (1981) monitorimalliteoria, jonka tuella olen määritellyt ilmausten suomenkieliset muodolliset vastineet. Käännösvertailussa sovellan Andrew Chestermanin (1997) paikallisten käännösstrategioiden luokittelua. Eleiden ja kehonkielen määritelmät perustuvat keskustelunanalyysin ja viestinnän tutkimuksen käsitteistöön: Ele tarkoittaa ruumiin tai ruumiinosien liikkeitä tarkoituksellisena viestintänä. Kehonkieli taas viittaa kokonaisvaltaisempaan liikehdintään, joka on usein tahatonta ja kumpuaa henkilön sisäisistä tuntemuksista. Tutkimusaineistona on kolme kirjaa Sarenbrantin Emma Sköld -dekkarisarjasta suomennoksineen. Jokaisella aineistoteoksella on eri suomentaja, joten tarkastelen analyysissa myös kääntäjien strategiavalintoja ja niiden mahdollisia eroavaisuuksia. Analyysin menetelmänä on käännösvertailu; Chestermanin käännösstrategialuokittelun avulla tarkastelen, miten vrida- ja skruva-ilmauksia on suomennettu ja eroavatko suomentajien käännösratkaisut toisistaan. Tutkimuksen ote on deskriptiivinen. Analyysin perusteella tutkimuskysymykset osoittautuivat liian laajoiksi, mutta vrida- ja skruva -ilmauksiin syventyminen tuotti runsaasti tietoa näiden ilmausten merkityksistä sekä kolmen eri suomentajan käännösstrategiavalinnoista. Hypoteesin ensimmäinen olettamus toteutui: aineistosta löytyi kaikkiaan 44 esiintymää eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida/skruva-ilmauksista. Toinen olettamus sen sijaan ei pitänyt paikkaansa valitsemassani tutkimusaineistossa, sillä analyysin mukaan noin kaksi kolmannesta ilmauksista, yhteensä 31, oli suomennettu muodollisella vastineella ja vain 13 muilla käännösstrategioilla. Eri kääntäjien strategiavalintojen vertailussa nousi kuitenkin esiin, että suomentajista kokenein oli käyttänyt selvästi enemmän muita strategioita kuin kaksi muuta kääntäjää.
  • Tuominen, Sari (2024)
    Lääketieteessä terminologian selkeys ja yksiselitteisyys on tärkeää. Alalla työskennelleenä olen kuitenkin havainnut, että variaatiota esiintyy. Tutkielmani käsittelee lääketieteen erikoisalakääntämistä ja erityisesti variaatiota erisnimeen perustuvissa sairauksien tai oireyhtymien nimityksissä, eli diagnoosinimikkeissä. Tutkimuksessani selvitän minkälaista variaatio on ja paljonko sitä esiintyy. Tutkin myös tekstin abstraktiotason vaikutusta varianttien valintaan kohderyhmään perustuvien aineistoryhmien avulla. Tutkin näitä seikkoja sekä englannin- että suomenkielisessä aineistossa 20 valitun diagnoosinimikkeen avulla. Valitut sairaudet edustavat laajasti eri lääketieteen osa-alueita. Perusteena teoriapohjalleni on Risto Haaralan terminmuodostuksen periaatteet. Myös käyttäjäkeskeinen kääntäminen sekä terveydenhuollon erikoisalalla tehdyt tutkimukset alan terminologiasta ovat tutkimukseni teoriapohjana. Aineistona olen käyttänyt sekä termipankkeja että rinnakkaistekstejä molemmista kielistä. Nämä otteet olen valinnut sillä perusteella, että ne ovat tekstejä, joita erikoisalakääntäjä työssään käyttäisi rinnakkaisteksteinä. Aineistoni on jaettu kolmeen ryhmään oletetun käyttäjäryhmän mukaisesti. Ryhmien käyttäjät ovat lääkärit (ryhmä 1), hoitajat ja muut alan toimijat (ryhmä 2), potilaat, läheiset ja muut maallikot (ryhmä 3). Aineistoni edustaa monipuolista otantaa lääketieteen tekstejä, ja ne osoittavat omalta osaltaan kuinka monenlaisille vastaanottajille lääketieteen erikoisalan viestintä suuntautuu. Tutkittavat 20 diagnoosinimikettä on kartoitettu kunkin aineistoryhmän jokaisen lähteen valitussa tekstissä tai termipankkihaussa. Tulokset on esitelty liitteissä 1-3 taulukkomuodossa. Liitteistä löytyy myös lyhyet kuvaukset kaikista valituista sairauksista tai oireyhtymistä. Abstraktiotason laskiessa oli havaittavista jonkin asteista variaation lisääntymistä. Esittelen havaintojani sekä aineistoryhmittäin että nimikekohtaisesti englantia ja suomea verraten. Kääntäjän kannalta tutkimukseni osoitti variaation runsaan olemassaolon ja rinnakkaistekstien käytön hyödyllisyyden.
  • Jalkanen, Laura (2023)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan erisnimien kääntämistä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Tutkimusaineistona on L. M. Montgomeryn romaani Emily Climbs (1923) ja sen kaksi suomennosta: alkuperäinen suomennos Runotyttö maineen polulla, joka julkaistiin vuonna 1948 ja saman niminen, vuonna 1964 julkaistu uudistettu suomennos. Alkuperäisen suomennoksen teki I. K. Inha, uudistetun suomennoksen tekijä ei sen sijaan ole tiedossa. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia käännösstrategioita alkuperäisteoksesta löytyneiden erisnimien kääntämiseen kummassakin käännösversiossa on käytetty ja eroavatko suomennokset erisnimien kääntämisen osalta toisistaan. Lisäksi tarkastellaan, onko erityyppiset erisnimet käännetty yhtenäisesti, vai eroavatko käytetyt käännösstrategiat sen mukaan, minkä tyyppisestä nimestä on kysymys. Tutkimusaineisto koostuu sekä fiktiivisistä että autenttisista erisnimistä, ja nimet on jaoteltu analyysia varten seuraavasti: henkilönimet, paikannimet, eläinten nimet, luontonimet, kirjallisten teosten ja maalausten nimet sekä muut nimet. Tutkimuksesta selvisi, että erityyppisiä erisnimiä ei ollut käännetty yhtenäisesti yhtä ja samaa käännösstrategiaa käyttäen, vaan vaihtelua oli sekä nimikategorioiden sisällä että niiden välillä. Yhdessäkään nimikategoriassa ei ollut käytetty pelkästään yhtä strategiaa, ja näyttäisikin siltä, että nimiä oli käsitelty pääsääntöisesti yksittäin. Merkittävimmät erot suomennosten välillä koskivat erisnimien poistamista. Vuonna 1948 julkaistu käännös mukailee alkuperäisteosta varsin tarkasti, erisnimet on pääosin säilytetty, eikä poistoja ole juurikaan tehty. Vuonna 1964 julkaistu uudistettu käännös sen sijaan eroaa alkuperäistekstistä paikoitellen varsin paljon, sillä käännöksessä tekstiä on monilta osin muokattu runsaasti ja osia alkuperäistekstistä on jopa poistettu kokonaan.
  • Bäckström, Laura (2022)
    Tässä tutkielmassa tutkin, toteutuuko uudelleenkääntämisen hypoteesi Eeva-Liisa Mannerin kolmen runon neljän englanninkielisen käännöksen kontekstissa. Hypoteesin toteutumista selvitetään laadullisin ja määrällisin tutkimusmenetelmin, ja tavoitteena on saada numeerinen arvo jokaisen käännöksen kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteesta, joiden pohjalta toteamuksia uudelleenkääntämisen hypoteesin toteutumisesta voidaan tehdä. Tutkielma jatkaa kandini aihetta. Materiaali koostuu kolmesta Eeva-Liisa Mannerin suomenkielisestä modernista runosta, ja näiden runojen neljästä englanninkielisestä käännöksestä Ritva Poomilta (1986), Herbert Lomakselta (1991 ja 1997) ja Emily Jeremiahilta (2009). Näistä käännöksistä ensimmäinen on suunnattu amerikkalaiselle yleisölle kulttuurinvälitysvihkosen (chapbook) muodossa ja loput brittiläiselle yleisölle isompien käännösrunoteosten muodossa. Tutkielman teoriatausta koostuu runokääntämisestä ja sen eri metodeista (Lefevere 1975 ja Vahid Dastjerdi ym. 2008), uudelleenkääntämisen hypoteesista ja siihen linkittyvistä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioista sekä näiden asteittamisesta ja esiintyvyyden mittaamisesta (Van Poucke 2012). Tutkielman metodi on monivaiheinen ja koostuu laadullisesta käännösvertailusta, vertailun nostattamien käännösyksiköiden arvottamisesta kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteittaisella jatkumolla sekä näiden arvotettujen käännösyksiköiden esiintyvyyden laskemisesta runokäännöksissä määrällisin menetelmin. Tutkielman tuloksiin pohjaten on mahdollista todeta, että uudelleenkääntämisen hypoteesi toteutuu pääosin tämän tutkielman materiaalissa, mutta ei välttämättä jokaisen käännöksen välillä. Toteutumiseen näyttääkin linkittyvän taustatekijöitä. Tulosten perusteella tällaisia taustatekijöitä voivat olla käännösten välillä kulunut aika, käännöksen tarkoitus, saman kääntäjän tekemät uudelleenkäännökset, kääntäjien kieli- ja kulttuuritaustojen läheisyys toisiinsa sekä lähtötekstiin, kääntäjän käännöskokemus ja mahdollisesti jopa kääntäjän sukupuoli. Lisätutkimukselle uudelleenkääntämisen hypoteesiin sekä yleisesti kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen vaikuttavista taustatekijöistä on tarvetta. Tutkielman analyysi todisti myös, että tutkielman asetelman määrittelemisessä esimerkiksi uudelleenkääntämisen hypoteesin ja materiaali- sekä kielipiirteiden erityisyyksien suhteen on parantamisen varaa, ja niihin tulisi keskittyä huolella uusissa tutkimuksissa.
  • Heroja, Anna (2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkaamisen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Anna Heroja Työn nimi: Gei kucken ahfen yam – miten tämänkin nyt kääntäisi? Koodinvaihto komediasarjassa Jäitä hattuun Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 62 s. + liite 9 s. + englanninkielinen lyhennelmä 7 s. Avainsanat: koodinvaihto, monikielisyys, jiddish, käännösstrategiat, av-kääntäminen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/ E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielmani aiheena on koodinvaihto audiovisuaalisessa tekstissä ja kääntäjän käyttämät paikalliset käännösstrategiat, joiden myötä koodinvaihto kohdetekstissä joko säilytetään tai häivytetään. Tutkimusaihetta on lähestytty tarkastelemalla monikielisyyden ja koodinvaihdon merkitystä audiovisuaalisessa tekstissä. Tutkielmassa käytetään myös termiä L3-kieli, jolla viitataan mihin tahansa luonnollisen tai keksityn kielen representaatioon, joka esiintyy monikielisen av-tekstin pääkielen (L1) rinnalla. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin aihepiireihin jiddishin- ja hepreankielistä koodinvaihtoa sisältävät ilmaukset liittyvät? Mitä paikallisia käännösstrategioita em. ilmausten kääntämiseksi on käytetty, ja voidaanko niiden perusteella vetää johtopäätöksiä tekstittäjän käyttämästä globaalista käännösstrategiasta? Miten suomenkieliset tekstitykset onnistuvat välittämään sarjan juutalaisia elementtejä suomalaiskatsojalle, ja kuinka paljon kääntäjä on voinut ratkaisuissaan tukeutua audiovisuaalisen tekstin muihin moodeihin, ts. kuvaan ja ääneen? Tutkimusaineistona on amerikkalaisen komediasarjan Curb your enthusiasm (suom. Jäitä hattuun) englanninkielinen alkuperäisversio ja suomenkieliset tekstitykset. Tutkimusaineistossa koodinvaihdolla tarkoitetaan heprean- ja jiddishinkielisten ilmausten esiintymistä muutoin amerikanenglannilla käytävässä keskustelussa. Laadullisena tutkimusmenetelmänä on tekstitysten vertailu, jossa aineistosta poimitaan kaikki koodinvaihtoa sisältävät ilmaisut ja vertaillaan niitä suomenkielisiin tekstitysratkaisuihin. Käännösstrategioiden luokittelussa hyödynnetään Jan Pedersenin kehittämää luokittelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka noin puolet koodinvaihdoista on käännetty kohdekielisuuntautuneita käännösstrategioita käyttäen, on koodinvaihtoa säilytetty kuitenkin siinä määrin, että illuusiota amerikanjuutalaisten hahmojen puheesta voidaan pitää uskottavana, ja monet jiddishin- ja hepreankieliset sanat tulevat hyvin tutuiksi myös suomalaiselle katsojalle. Tutkimuksessa havaitaan myös selvästi, kuinka kuvan viesti ja sarjan dialogi tarjoavat selityksiä vieraammillekin ilmaisuille.
  • Virtanen, Johanna (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.
  • Kurkela, Saara (2023)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten feministinen ideologia ilmenee norjalai­sen Gerd Brantenbergin kirjoittaman feministisen satiirin Egalias døtre (1977), sen ruotsinnoksen (1978, käänt. Ebba Witt-Brattström) sekä suomennoksen (1991, käänt. Marja Kurkela) henkilönni­missä. Yhdistelen tutkielmassa eri näkökulmia: yksityiskohtaisen nimien ja käännösstrategioiden tarkastelun rinnalla pohdin ideologian roolia kääntämisessä sekä liitän käännök­set laajempaan aktivistisen ja feministisen kään­tämisen viitekehykseen. Alkuteoksesta ja käännöksistä kerätty aineistoni koostuu 115 etunimestä, 80 suku­nimestä, 18 lisänimestä ja 22 nimikemääritteestä (kuten titteleistä). Selvitän ideologisen funktion ja sitä tuke­vien funkti­oiden esiintymistä aineistossa analysoimalla nimiin sisältyviä merkityksiä ja alluusioita. Vertailen myös ruotsintajan ja suo­mentajan käännösstrategiavalintoja ja niiden jakaumia selvittääk­seni, onko strategiajakaumilla yhteyttä ideologisen funktion säilymiseen. Tarkastelemani funktiot ovat peräisin Ainialan, Saarelan ja Sjöblomin (2008) esittämästä kaunokir­jalli­suuden erisnimien funktioluokituksesta. Käännösstrategialuokitteluni perus­tuu Ainialan ym. (2008), Hermansin (1988) ja Leppihalmeen (1997) luokituksiin. Nimianalyysini pohjaa osin aiem­paan Branten­bergin teoksesta ja sen käännöksistä tehtyyn tutkimukseen. Nimien taustan ja merki­tysten analysoin­nissa hyö­dynnän muun mu­assa sanakirjoja, nimiai­heisia hakuteoksia ja tilastovi­ranomaisten nimihaku­palveluita. Analyysissa käsittelen seitsemää piirrettä, jotka ilmentävät feminis­tistä ideologiaa: 1) allusii­visten nimien muoto ja sisältö, 2) semanttisesti läpinäkyvien ja latautuneiden nimien sisältö, 3) naisten nimistä johdetut egalia­laiset miesten nimet, 4)datter-/dotter-/tytär-loppuiset matronyymit mies­ten sukuniminä, 5) matriar­kaattia korostavat tittelit, 6) egalialaisten nimien pituuden sukupuo­littunei­suus ja 7) romaa­niin sisältyvän Demokratiets sønner -satiirin henkilönnimistö. Kaikkia seitsemää piirrettä esiintyy niin alkutekstissä, ruotsinnoksessa kuin suo­men­nok­sessa. Käännösten strategia­valin­nat eroavat toisistaan huomatta­vasti: ruotsin­noksessa käyte­tyin stra­tegia on säilyttäminen, suo­mennoksessa korvaaminen. Strategiaja­kaumien eri­laisuudesta huolimatta henkilönnimien ideologi­nen funktio säilyy molemmissa käännöksissä melko yhtäläisesti. Johtopäätöksissä totean, että strategioiden käytön erot selittyvät osin norjan ja ruot­sin kielten lähisukulaisuu­della, osin taas ilmentävät kääntäjien toimijuutta.
  • Linnberg, Janica (2018)
    Tämä tutkielma käsittelee henkilönnimien funktioita ja niiden välittymistä käännöksissä. Aineistoni muodostaa Nikolai Gogolin romaani Kuolleet sielut ja sen kolme suomennosta vuosilta 1882, 1939 ja 1970. Tutkimuksessa vertaan alkutekstin ja suomennosten henkilönnimien funktioita ja pyrin selvittämään kuinka paljon funktioita välittyy käännöksiin ja kuinka paljon jää välittymättä. Analysoin myös suomentajien käännösratkaisuja ja -strategioita sekä niiden valinnan vaikutusta funktioiden välittymiseen kohdetekstiin. Alkuhypoteesina on, että käännöksissä suurin osa nimistä on lainattu, minkä vuoksi kohdetekstin lukijat menettävät paljon tärkeää informaatiota, joka piilee nimissä, eivätkä käännökset aukea lukijoille samalla tavalla kuin lähtöteksti. Tarkastelen nimien funktioita kirjallisuudessa, niiden kääntämisen teoriaa sekä venäläisen nimistön kääntämisen ongelmia muun muassa Vehmas-Thesslundin (2015) sekä Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin (2008) tutkimusten pohjalta. Lisäksi tarkastelen henkilönnimien käännösratkaisuja, joiden luokitteluun käytän Van Coillien (2006) käännöskeinoluokittelua. Tätä tutkimusta varten myös jaan käännöskeinot kotouttaviin ja vieraannuttaviin nojaten Van Poucken (2012) kotouttamisen ja vieraannuttamisen luokitteluun. Analyysistani paljastuu, että kääntäjien tekemillä käännösratkaisuilla on suuri vaikutus funktioiden välittymiseen. Tutkimuksen tulokset myös osoittavat, että kotouttava käännösstrategia välittää funktioita huomattavasti paremmin kuin vieraannuttava. Funktioiden analyysista käy ilmi, että yleisesti ottaen kahdessa vanhimmassa käännöksessä välittyy vain alle puolet henkilönnimien funktioista. Uusimmassa käännöksessä tilanne on hieman parempi, sillä suurin osa alkutekstin funktioista välittyy käännöksen lukijalle. Tulos kuitenkin vaihtelee eri nimiryhmien välillä, joten voidaan todeta, että hypoteesini ei päde käännösten kaikkien nimiryhmien kohdalla.
  • Alander, Katariina (2023)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Laura Gustafssonin romaanissa "Huorasatu" (2011) esiintyvien sukupuolineutraalien henkilöviittausten välittymistä Gabriele Schrey-Vasaran saksannoksessa "Die Hure" (2013). Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, millaisia käännösratkaisuja kääntäjä on tehnyt edellä mainituissa substantiiveissa ja pohtia, onko kääntäjä noudattanut feministisiä käännösstrategioita teosta kääntäessään sekä määrittää, ovatko nämä käännösratkaisut säilyttäviä vai voiko niissä todeta olevan jonkintasoista manipulaatiota. Tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat feminismin eri vaiheet, feministisen kääntämisen lyhyt historiallinen katsaus sekä feminististen käännösstrategioiden (mm. von Flotow 1991; Massardier-Kenney 1997) erottelu. Käännösstrategioiden esilletuonnin on tarkoitus selventää kielellisen sukupuolittuneisuuden ratkaisukeinoja. Teoriaosioon sisältyy myös Lefeveren (2017 [1992]) uudelleenkirjoittamis-/manipulaatioteoria, jossa kaunokirjallisuutta tutkitaan käännöstekstin sisällön muuttumistekijöiden valossa. Tutkimusmetodi on kontrastiivinen ja analyysin pääpaino on vertailevassa teksti- ja sisältöanalyysissä. Analyysissa keskitytään erittelemään aineistomateriaalista poimitut substantiivit kieliopillisiin kategorioihin (maskuliini/feminiini/neutri), joiden pohjalta niille luodaan yhdistävät piirreluokittelut. Piirreluokittelulla tarkoitetaan tässä tapauksessa substantiiveja yhdistäviä yläkategorioita, joihin kyseisten substantiivien voi katsoa kuuluvan, kuten työtehtävä, yhteiskunnallinen valta-asema tms. Substantiivien laadullisten erojen havaitsemisen ja esille nostamisen tarkoituksena on osoittaa tutkimusaineistosta ilmeneviä tendenssejä, jotka vaikuttavat implisiittisesti tai eksplisiittisesti henkilöhahmoista saatuun vaikutelmaan. Sukupuolineutraalien substantiivien saksankielisiä käännösvastineita analysoidaan sukupuolittuneisuuden parametria vasten. Päämääränä on tuoda esille kääntäjän käännösvalintojen eroavaisuudet alkuperäistekstiin verrattuna. Analyysista saatujen tulosten perusteella saksannoksesta on pyritty laatimaan alkuperäisteokselle uskollinen käännös, minkä takia käännösratkaisuista ei löydy suoraan feministisiä käännösstrategioita hyödyntäviä vastineita. Gustafssonin romaanin liioitteleva naiskuva ja mieskuva sekä alleviivaavat stereotypiat välittyivät saksannokseen, sillä "Huorasadun" pääasiallista narratiivia ei muutettu tietoisesti millään tavoin, etenkään feminististen kääntäjien suosimien tekstin rakennetta ja ulkomuotoa muokkaavin keinoin. Käännösteoksessa ei mitä todennäköisimmin haluttu vastustaa saksan kielen konventioiden asettamia ehtoja, vaan noudattaa alkuperäisteoksen linjaa. Analyysin lopputulemasta heijastuivat tarkat luvut, jotka osoittivat maskuliinisten substantiivien suhteellisen enemmistön feminiinisiin ja neutrisubstantiiveihin verrattuna. Kielen sukupuolineutraalisuutta koskevaa tutkimusteemaa olisi mahdollista syventää ottamalla käännöstieteelliseen tarkasteluun uudelleenkirjoittamisen eettisyys tai kirjallisuuskenttää uudistava kokemuslukemisen (eng. sensitivity reading) työmetodi.
  • Pehkonen, Suvi (2022)
    Tavoitteenani on tutkia idiomien käännösstrategioita Colm Tóibínin romaanin Brooklyn suomennoksessa. Olen kiinnostunut siitä, onko teoksen kääntäjä pystynyt säilyttämään lähtötekstin idiomit teoksen suomennoksessa kääntämällä ne jollakin suomen kielen idiomilla vai onko kääntäjä käyttänyt jotakin muuta käännösstrategiaa idiomien suomentamisessa. Aion myös selvittää, onko kääntäjä käyttänyt kääntäessään kompensaatiostrategiaa eli kääntänyt jonkin lähtötekstissä olevan ei-idiomaattisen normaali-ilmaisun idiomilla. Lisäksi tarkastelen, vastaako idiomikäännös lähtötekstin idiomia kuvallisuuden osalta. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt idiomeja suomentaessaan? 2. Onko lähtötekstin idiomin kuvallisuus siirtynyt käännökseen tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla? Hypoteesini on, että osa lähtötekstin idiomeista on käännetty idiomilla, mutta enemmistö idiomeista on silti käännetty selittävällä normaali-ilmauksella. Tätä hypoteesia tukee esimerkiksi Nidan & Taberin (1969: 106) näkemys, että idiomi käännetään usein ei-idiomaattisella ilmauksella. Näin on siitäkin huolimatta, että ideaalina pidetään sitä, että kääntäjän pitäisi pyrkiä kääntämään lähtökielen idiomi kohdekielen idiomilla (Ingo 1990: 246). Tutkimukseni on pääosittain kvalitatiivinen ja kontrastiivinen, mutta siinä on myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimusaineistoni koostuu idiomeista, jotka kerään romaanista. Tutkimus alkaa idiomin käsitteen määrittelyllä sekä idiomien keräämisellä lähtötekstistä ja suomennoksesta. Tämän jälkeen luokittelen idiomit sekä niiden käännökset käännösstrategian mukaan ja analysoin ne. Analyysissä tarkastelen myös idiomien kuvallisuutta niissä tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla. Kategorisoin nämä idiomit kuvallisuuden säilymisen tason mukaan kolmeen ryhmään: 1) sama kuva, 2) osittain sama kuva sekä 3) eri kuva. Tulosten perusteella idiomit on käännetty useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella. 389 idiomista peräti 202 kappaletta (52 % käännösstrategioiden kokonaismäärästä) on käännetty kyseistä käännösstrategiaa käyttämällä. Toiseksi yleisin käännösstrategia on idiomilla kääntäminen (169 kpl, 43 %), kolmanneksi poisto (14 kpl, 4 %) ja viimeiseksi sananmukaisesti kääntäminen (4 kpl, 1 %). Kompensaatiostrategioita on käytetty suomennoksessa yhteensä 104 kertaa. Normaali-ilmaus on käännetty idiomilla 100 kertaa (96 % kompensaatiostrategioista), ja suomennokseen on lisätty idiomi neljä kertaa (4 % kompensaatiostrategioista). Idiomilla ja sen idiomikäännöksellä on useimmiten osittain sama kuva (66 kpl, 39 % kaikista idiomeilla käännetyistä idiomeista). Eri kuva on puolestaan 52 tapauksella (31 %) ja sama kuva 51 tapauksella (30 %).
  • Niemi, Kaisa (2024)
    Intertekstuaalisuus on venäläisessä nykykirjallisuudessa paljon käytetty ilmaisukeino. Intertekstuaalisten viittausten käyttö kirjallisuudessa perustuu oletukselle, että lukija voi tunnistaa viittauksen ja tehdä sen perusteella tekstistä pintatasoa laajemman tulkinnan. Teosta käännettäessä intertekstuaaliset viittaukset muodostuvat ongelmaksi, jos kohdekulttuurissa ei tunneta samoja teoksia kuin lähdekulttuurissa. Tämän tutkielman aihe on intertekstuaalisuus Tatjana Tolstajan suomentamattomassa romaanissa Kys’. Romaani sisältää useita satoja viittauksia lähinnä venäläiseen kaunokirjallisuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, missä määrin suomalaisen lukijan olisi mahdollista tunnistaa käytetyt viittaukset, ja millaisilla käännösstrategioilla ne olisi kannattavinta kääntää, mikäli teos suomennettaisiin. Teos toimii esimerkkitapauksena venäläisen intertekstuaalisen proosan kääntämiseen liittyvistä haasteista. Tutkimusaineisto koostuu 200:sta Tolstajan romaanin sisältämästä viittauksesta, ja aineiston analyysin pohjana käytetään Minna Ruokosen (2010) mallia intertekstuaalisten viittausten analysoinnista tilanteessa, missä lukijan ei voida olettaa tunnistavan niitä. Viittauksista tarkastellaan niiden mahdollista tunnistettavuutta suomalaisessa kulttuurissa sen pohjalta, onko niiden lähdeteoksia suomennettu, sekä niiden olemassa olevien suomennosten ymmärrettävyyttä Tolstajan romaanin kontekstissa. Lisäksi tarkastellaan viittausten funktioita Leppihalmeen (1997) esittämän jaottelun perusteella, ja lopuksi viittauksille esitetään käännösstrategiavaihtoehtoja, jotka voisivat parhaiten välittää viittausten merkitykset ja funktiot suomenkielisen käännöksen lukijalle. Intertekstuaalisten viittausten kääntämisessä pyritään siihen, että viittaus toimii loogisesti osana sitä ympäröivää tekstikokonaisuutta ja herättää mahdollisuuksien mukaan samanlaisia konnotaatioita kuin lähdeteoksen viittaus. Tutkituista 200 viittauksesta noin puolet on todennäköisesti vieraita suomalaiselle lukijalle, ja vain 19 viittausta on todennäköisesti tunnistettavia suurelle osalle lukijoista. Suurimman osan tutkitun teoksen viittauksista voisi kääntää ymmärrettävästi joko minimimuutoksella tai hyödyntäen olemassa olevaa käännöstä. Osa viittauksista vaikuttaa teoksen ymmärrettävyyteen kokonaisuutena, koska ne kuljettavat eteenpäin teoksen juonta tai korostavat teoksen kantavaa teemaa: kirjallisuuden ja korkeakulttuurin merkitystä. Nämä viittaukset tulisi ymmärrettävyyden varmistamiseksi kääntää strategioilla, jotka lisäävät lukijan mahdollisuutta tunnistaa ne, kuten korvaamalla ne toisella, suomalaisessa kulttuurissa tutulla viittauksella.
  • Hujanen, Sylvi (2020)
    Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan televisio-ohjelmissa esiintyvien vieraskielisten tekstien tekstittämistä. Tarkoituksena on selvittää, miten ja milloin ruudulla näkyvät tekstit tekstitetään. Haluan selvittää, onko tekstityskonventioita hyödynnetty tekstien tekstityksissä. Tekstityskonventioiden teoriataustassa hyödynnetään pääosin Suomessa vuonna 2020 tammikuussa julkaistuja av-kääntämisen laatusuosituksia sekä Jorge Díaz Cintas & Aline Remaelin vuonna 2007 julkaistua kirjaa audiovisuaalisesta kääntämisestä. Tarkastelun aiheena on myös tapaukset, joissa ilmeni samanaikaisesti sekä dialogia että ruudulla näkyvää tekstiä. Haluan selvittää, priorisoidaanko puhe tekstin yli, ja mitä vaikutuksia tällä mahdollisesti on kohtauksen ymmärtämisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri televisio-ohjelmasta, joista on valittu yhteensä neljä noin 15–50 sekunnin pituista otosta analysoitavaksi. Ohjelmat ovat Euphoria, The Magicians ja Sherlock. Jokaisessa otoksessa on hyödynnetty vieraskielisen tekstin näyttämistä kuvaruudulla. Otokset analysoidaan hyödyntämällä Anthony Baldryn ja Paul J. Thibaultin (2005) mikroanalyyttistä transkriptiota. Analyysin perusteella havaittiin, että suurin osa kuvaruudussa näkyvistä teksteistä ei ollut tekstitetty suomen kielelle vaan dialogi oli priorisoitu tekstien yli. Epäjohdonmukaisuutta sen sijaan esiintyi otoksissa, joissa ei esiintynyt dialogia vaan pelkästään kuvaruudussa esiintyvää tekstiä. Osa näistä teksteistä oli tekstitetty suomeksi ja osaa ei. Huomattiin myös, että tekstittäjät olivat tekstittäessään huomioineet tekstityskonventiot, kuten repliikkijaot, tiivistämisen ja poiston. Osassa otoksista oli myös käytetty tekstien tekstittämiselle tyypillistä merkitsemistapaa. Tulokset osoittivat, että tutkimuskysymyksessä esitetyt oletukset toteutuivat suurimmaksi osaksi. Havaittiin myös, että tekstien tekstittämättä jättäminen paikoittain vaikutti suoranaisesti kohtauksen ymmärtämiseen. Otosten tekstitysten eriäväisyydet saattavat myös viestiä siitä, ettei tekstittäjillä ole välttämättä ollut aina käytössään kaikkea tarvittavaa materiaalia.