Browsing by study line "Law of Obligations"

Kiinteistöt ovat yksi merkittävimmistä varallisuusobjekteista yhteiskunnassa. Niiden erityisen luonteen vuoksi ne toimivat erityisen hyvinä vaihdannan ja vakuuskäytön kohteina. Suomessa kiinteistöjen vakuuskäyttö on perinteisesti toteutettu maakaaren mukaisen kiinnitysperusteisen kiinteistöpanttioikeuden avulla. Käytännön liike-elämässä on ollut kysyntää toteuttaa kiinteää omaisuutta koskevia vakuusjärjestelyjä myös muulla tavoin kuin perustamalla kiinnitys suoraan kiinteistöön. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on voimassa olevan lainsäädännön suhtautuminen ulkomailla paremmin tunnettuun vakuusluovutukseen kiinteän omaisuuden osalta. Yleisesti vakuusluovutusta on käsitelty suppeasti Suomen oikeuskirjallisuudessa johtuen siitä, että muut kiinteän omaisuuden vakuuskeinot ovat Suomessa huomattavasti merkittävämmässä roolissa. Tutkimuksessa pyritäänkin käsittelemään muun muassa sitä, että miten kiinteän omaisuuden vakuusluovutusjärjestelyihin tulisi suhtautua Suomen oikeusjärjestyksessä nykypäivänä, ja onko vakuusluovutukselle olemassa riittävästi kysyntää yhteiskunnassa lainsäädännöllisten muutosten tekemiseksi. Tutkielmassa pohditaan kolmea toisiinsa liitännäistä oikeudellista kysymystä, joihin pyritään löytämään vastaus hyödyntämällä tutkimusmenetelmänä lainoppia ja hakemaan tutkielman oikeuspoliittisen osioon tukea hyödyntämällä myös oikeusvertailua muihin pohjoismaihin. Tutkielman tutkimuskysymyksiksi on asetettu seuraavat kiinteän omaisuuden vakuusluovutusta käsittelevät kysymykset: 1) onko kiinteää omaisuutta koskeva vakuusluovutus suoraan pätemätön voimassa olevan lainsäädännön nojalla, 2) mikä on vakuusluonteisten järjestelyjen sitovuus asianosais- ja sivullissuhteissa ja 3) miten kiinteän ja irtaimen omaisuuden väliseen erotteluun tulisi suhtautua, ja tulisiko vakuusluovutus tunnistaa omatyyppiseksi vakuusmuodokseen Suomessa? Tutkielman rakenne jakautuu siten, että toinen pääjakso taustoittaa tutkielman aihetta ja siinä määritellään mitä esineellä, omaisuudella ja vakuudella ylipäätänsä tarkoitetaan varallisuusoikeuden näkökulmasta. Lisäksi jaksossa käsitellään lyhyesti omaisuuden luovuttamisen eri muodot sekä tehdään jaottelua kiinteän ja irtaimen omaisuuden välille ja tuodaan ilmi mitä eroa kiinteällä ja irtaimella omaisuudella lopulta on. Kolmas pääjakso lähtee liikkeelle vakuusluovutuksen määritelmästä, eli mitä vakuusluovutuksella ylipäätänsä tarkoitetaan ja miten vakuusluovutus voidaan konkreettisesti toteuttaa. Neljännessä pääjaksossa siirrytään arvioimaan vakuusluovutuksen sallittavuutta ja sen sitovuutta. Käsittelyyn tulee kiinteän omaisuuden vakuusluovutus ja kiinteän omaisuuden sale and lease back -järjestely, etenkin kun se on toteutettu vakuustarkoituksessa. Viides pääluku keskittyy mahdollisiin reaalisiin ja vertaileviin argumentteihin siitä, mihin kiinteän omaisuuden vakuusluovutusta koskevan lainsäädännön tulisi pohjautua tulevaisuudessa sekä esitetään kannanottoja omaisuuslajien välisen erottelun tarpeellisuudesta. Viimeinen pääjakso toimii koko tutkielman kokoavana jaksona ja siinä pyritään lyhyesti kokoamaan yhteen keskeisimmät johtopäätökset käsiteltävistä tutkimuskysymyksistä ja luomaan katsaus kiinteän omaisuuden vakuusluovutuksen asemasta Suomessa potentiaalisena vakuusmuotona.