Browsing by study line "North American Studies"

Tämä tutkimus käsittelee San Francisco 48ers joukkueen pelaajan Colin Kaepernickin vuonna 2016 aloittamaa rauhanomaista protestia poliisin mustiin kohdistamaa väkivaltaa vastaan sekä mustien ja muiden vähemmistöjen huonompia sosioekonomisia olosuhteita vastaan. Tutkimuksessani selvitän, miten isänmaallisuutta käsitellään The New York Times -lehden artikkeleissa 1.8.2016–1.1.2017 välisenä aikana ja miten toimittajat tuovat ilmi yhteiskunnan eri osapuolten näkemyksiä Colin Kaepernickin protestin yhteydessä. Lisäksi tarkastelen, miten ja mitä osapuolia The New York Timesin artikkeleissa otetaan kontekstiin Kaepernickin protestointia käsiteltäessä. Vaikka Kaepernickin aloittamasta protestista on kulunut jo useita vuosia, on se edelleen ajankohtainen. Tutkimusten mukaan mustien sosioekonominen asema jää selvästi jälkeen valkoisista. Poliisin väkivallasta tehdyt tutkimukset antavat osittain ristiriitaisia tuloksia johtuen Yhdysvaltojen viranomaisten puutteellisesta tietojen tilastoinnista paikallistasolla. Tutkimusaineistoni käsittää 17 The New York Timesin artikkelia, joissa Kaepernickin protestia tarkastellaan syvällisemmin. Tutkielmani metodina käytän kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin Colin Kaepernickin protestia suhteessa isänmaallisuuteen? 2) Miten The New York Timesin artikkeleissa käsiteltiin amerikkalaisen yhteiskunnan eri osapuolten suhtautumista Colin Kaepernickin protestiin? Tutkimuksen aikana selvisi, että molempien tutkimuskysymysten osalta löytyi selvästi erottuvat alateemat. Isänmaallisuuteen liittyvän kysymyksen yhteydessä toimittajat toivat esille kansallislaulun, kansallislipun ja armeijan merkityksen protestoinnin kannalta. Protestointiin liittyi artikkeleiden mukaan selvästi seuraavat amerikkalaisen yhteisön eri sidosryhmät: NFL ja muut urheiluliigat, muut urheilijat, kannattajat, mustat protestoijat sekä poliitikot ja Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg. Sisältöanalyysin tulokset vahvistivat käsityksiä, joiden mukaan The New York Timesia pidetään näkemyksiltään liberaalina Yhdysvaltojen poliittisella kartalla. Tutkimuskysymysteni aiheita käsiteltiin monipuolisesti, mutta artikkeleiden osittainen pinnallisuus viittaa siihen, että The New York Times, kuten moni muukin erehtyi Kaepernickin protestin merkityksestä. Yhden miehen protestista kehittyi yli maiden ja maanosien ulottuva kansanliike.

Tässä maisterintyössä tutkitaan yhdysvaltalaislähtöisen äärioikeistosalaliittoteoria QAnonin ilmentymiä suomalaiseen internetkeskusteluun. Tutkimuksen tarkoitus on vastata siihen, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia yhdysvaltalaisessa ja suomalaisessa QAnon-viitteisistä keskusteluista on havaittavissa, minkälaista QAnon viitteistä keskustelua suomalaisessa internetkeskusteluista on löydettävissä sekä siihen, miksi salaliittoteoriat, kuten QAnon, kiinnostavat internet-käyttäjiä. Kysymyksiä tarkastellaan tutkimuskirjallisuuden sekä internetistä kerätyn aineiston avulla. Tutkimuksessa metodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Maailmaa järisyttäneet tapahtumat kuten COVID-19-pandemia sekä Ukrainan sota puhuttavat niin suomalaisia kuin yhdysvaltalaisia salaliittoteoreetikkoja. Myös maailmaa hallitseva eliitti ja siihen kuuluvat lieveilmiöt kirvoittivat internet-käyttäjät kirjoittamaan niin Yhdysvalloissa kuin meillä täällä Suomessa. Suuret, yhteiskuntia ja niiden rakenteita järisyttävät tapahtumat, kuten maailmanlaajuiset pandemiat ja sodat ovat ihmisen käsityskyvylle niin valtavia asioita, että ihmisen mieli kaipaa yksiselitteisiä ja ennen kaikkea nopeita vastauksia. Vaihtoehtoisasiantuntijoiden antamat vastaukset voivat tuntua varmemmilta kuin viranomaistahojen ohjeistukset esimerkiksi pandemiaa koskien. Salaliittoteorioiden verkostot, kuten QAnon, ovat kuin jättimäisiä pyörteitä – kun yksi teorian säie tuntuu uskottavalta, ja omia näkökulmia tukevalta, alkaa toinenkin säie kuulostamaan varteenotettavalta. Ennen pitkää ihminen on huomaamattaan joutunut pyörteen silmään. Salaliittoteorioiden mukautumien poliittiseksi työvälineeksi lisää myös niiden kiinnostavuutta. Paikoin teorioiden pääpaino ei enää ole niiden todenmukaisuudessa tai uskottavuudessa, vaan ennemmin vastapuolen lokaamisessa. Salaliittoteorioita disinformaationa levittämällä voidaan saada aikaan vakaviakin vahinkoja, kuten maailmalla on jo jouduttu huomaamaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa QAnon on motivoinut ihmisiä väkivaltaisuuksiin, joista esimerkkinä Yhdysvaltain kongressitalon valtaus 06.01.2021. Salaliittoteoriat eivät ole mikään uusi ilmiö, ja väitänkin että akateemiselle maailmalle olisi hyvin merkittävää alkaa tutkia salaliittoja enemmän ja pyrkiä ymmärtämään niiden merkityksiä ihmisten käsitykselle yhteiskunnasta. Ymmärtämällä miten ihminen tulkitsee yhteiskunnan toimivan – oli se sitten eliittien pyörittämää, taikka demokratiaa – voimme oppia ihmisyydestä enemmän. Salaliittoteorioiden tutkiminen voi tukea myös ymmärrystämme eri alueista ja kulttuureista, kuten esimerkiksi QAnonin kohdalla Yhdysvalloista, sen kulttuurista ja yhteiskunnan rakenteista. Salaliittoteorioiden tutkiminen voi olla parhaimmillaan myös monitieteellistä yhteistyötä, ja siksi olisi hyvin merkittävää ja tärkeää jatkaa niiden tutkimista.

Tämä tutkielma käsittelee vuonna 2017 ilmestynyttä yhdysvaltalaista kauhuelokuvaa Get Out. Elokuvan keskeisiä teemoja ovat rodullisuus ja luokka, ja tässä tutkielmassa tarkastellaan miten elokuva heijastaa ajankohtaisia kulttuurisia kysymyksiä rodun ja rasismin ympärillä 2010-luvun Yhdysvalloissa. Valtavirran angloamerikkalaisen kauhuelokuvan ja erityisesti postmodernin slasher-kauhun kuvastossa on harvemmin esiintynyt ei-valkoisia hahmoja, ja Get Out on merkittävä poikkeus tähän perinteeseen sen keskeisimpien tekijöiden ja näyttelijöiden ollessa mustia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös miten toiseutta, afroamerikkalaisuutta ja valkoisuutta representoidaan, ja miten yhteiskuntaluokka risteää tässä kuvauksessa. Tutkimuksen lähtökohta on intersektionaalinen ja analyysissä otetaan huomioon myös sukupuoli ja kehollisuus. Tutkielmassa käsitellään myös elokuvan taiteellisia ratkaisuja, kuten kuvausta, valaistusta, lavastusta ja musiikkia. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja siinä yhdistyvät Pohjois-Amerikan tutkimus ja elokuvatutkimus. Analyysissä hyödynnetään lähilukua, jonka avulla pyritään analysoimaan ja tulkitsemaan mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti elokuvan kulttuurisia viestejä ja viittauksia, joilla elokuva representoi, rakentaa ja kritisoi 2010-luvun yhdysvaltalaista kulttuuria – erityisesti rodullistamiseen liittyviä valtasuhteita. Tutkimuksessa ilmenee, että vaikka elokuva hyödyntää sekä perinteisen että postmodernin kauhuelokuvan konventioita, sen narratiivi ja estetiikka luovat uudenlaista ja erityistä afroamerikkalaista kauhuelokuvakulttuuria. Get Outin kulttuurisesta vaikutuksesta kertoo myös se, että sen ilmestymisen jälkeen monet elokuvastudiot ovat alkaneet tuottamaan kauhuelokuvia, jotka käsittelevät afroamerikkalaisia teemoja ja erityisesti Yhdysvalloissa ilmenevää rasismia.

Tutkielmassani tarkastelen väkivallan ja naiseuden representaatioita The Last of Us Part II -selviytymiskauhuvideopelissä. The Last of Us Part II kuuluu AAA-luokan videopelinä videopeliteollisuusalan ensiluokkaan. Se ilmestyi yksinoikeudella PlayStation 4 -pelikonsolille kesällä 2020 ja oli myyntimenestys. Videopeli on jatko-osa suositulle The Last of Us -videopelille (2013). Videopelin kehittäjä on yhdysvaltalainen Naughty Dog, ja julkaisija on japanilainen Sony Interactive Entertainment. The Last of Us Part II -videopeli on tarinajohteinen yksinpeli, jonka keskiössä on kosto ja kostonkierre. Videopelissä liikutaan postapokalyptisessä Yhdysvalloissa, jossa virus on muuttanut ihmisiä zombimaisiksi hirviöiksi. Tutkielman keskiössä on videopelin kaksi väkivaltaista naispäähahmoa, Ellie ja Abby, jotka ovat toistensa vihollisia. Tutkielman metodi on lähiluku. Videopelin pelaamisen lisäksi käytän analysoinnissa nauhoitettua pelaamistani. Videopelirepresentaatioiden tarkastelu on mielekästä, koska videopelit ovat merkittävä populaarikulttuurin tuote, ja videopeliteollisuus on miljardien dollarien toimiala. Tutkimus on osoittanut, että yhä useammat ihmiset pelaavat videopelejä ikään, sukupuoleen tai asuinpaikkaan katsomatta. Miehet muodostavat pienen enemmistön pelaajissa ja merkittävän enemmistön videopeliteollisuuden työntekijöissä, minkä nähdään vaikuttaneen videopelihahmojen representaatioihin. Naishahmot ovat kautta videopelihistorian esitetty hyperseksuaalisina, passiivisina ja/tai pelastettavina/palkintoina. Tämän perinteen voi jäljittää yhdysvaltalaisessa kontekstissa vankeusnarratiiveihin, joissa miehet pelastivat naisia “raakalaisilta”. The Last of Us Part II -videopeli rikkoo tätä asetelmaa, eivätkä voimakkaat päähahmot tarvitse miesten pelastusta. Väkivalta on olennainen osa yhdysvaltalaista populaarikulttuuria, historiaa ja mytologiaa. Tutkielman johtopäätökset osoittavat, että The Last of Us Part II -videopeli jatkaa myyttisten ja väkivaltaisten rajaseutunarratiivien perinnettä. Videopelin postapokalyptinen maailma vertautuu Villiin länteen/rajaseutuun, ja naispäähahmot rajaseudun itsenäisiin sankarimiehiin. Päähahmot kohtaavat vaarallisen maailman ja tuntevat sen hirviöt. Tuliaseiden kulttuurillinen asema ja kauhulajin vaikutus ovat merkittäviä. Väkivaltaan kannustetaan pelin aikana, mutta pelin lopussa väkivaltaisia tekoja kyseenalaistetaan. Representaatioissa näkyvät yhteiskunnallisten keskusteluiden ja videopeliteollisuuden epäkohtien huomioiminen. Hahmot ovat moninaisia ja samalla haastavat totuttuja videopeli- ja sukupuolinormeja. Ellie rikkoo videopelinormia lesbohahmona ja Abby hyvin lihaksikkaana naishahmona. Naispäähahmot selviytyvät miehiseksi koodattujen ominaisuuksiensa (väkivaltaisuus, aggressio, fyysinen voima) avulla. Kuitenkin koska päähahmot toimivat myös videopelin pääpahiksina, naiseuteen liitetään hirvittävyys. Naisista tekee “pahan” heidän tuntemansa viha. Äitiys esitetään isyyttä kauheampana. Vaikka päähahmot rikkovat monia normeja, hahmot ovat valkoihoisia, nuoria, kauniskasvoisia, ja naisten tarinat jatkavat videopelien perinnettä olemalla vahvasti sidoksissa mieshahmoihin.