Browsing by study line "Philosophy"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Utgångspunkten för denna uppsats är Walter Kaufmanns syn på Nietzsches uppfattning om Sokrates. Jag inleder uppsatsen med att presentera några biografiska fakta om Nietzsche, med fokus på de omständigheter som kan ha haft inverkan på hans intresse för, och uppfattning om, Sokrates. Även de böcker som Nietzsche hann färdigställa före sitt psykiska sammanbrott, och den vedertagna indelningen av hans produktion i tre perioder, presenteras i avsnittet. Det andra kapitlet inleds med en beskrivning av Kaufmanns motivation för att behandla frågan om Nietzsches förhållande till Sokrates. Enligt Kaufmann blir uppfattningen om Nietzsches filosofiska verksamhet felaktig om hans förhållande till Sokrates inte förstås rätt. I avsnittet om Nietzsches stil och metod redovisas hur Nietzsche, enligt Kaufmann, hanterar vissa av de utmaningar som kunde sägas känneteckna den moderna epoken. Nietzsches misstänksamhet mot filosofiska system och hans metod för att hantera de utmaningar som präglar hans, enligt sin diagnos, décadenta samtid, kan, i Kaufmanns tolkning, ses som jämförbar med den syn på filosofi som den platonska Sokrates uttryckte i Sokrates’ Försvarstal och Gästabudet. I den avslutande delen av det andra kapitlet presenteras Kaufmanns argument för att Nietzsches förhållande till Sokrates är en relation präglad av beundran, med andra ord, att Nietzsche formade sin uppfattning om filosofens uppgift med Sokrates som förebild. I det tredje kapitlet jämförs Kaufmanns uppfattning om Nietzsches uppfattning om Sokrates med tolkningar som framförts av tre andra författare. Först presenteras James Porters argument för hans åsikt att Nietzsches uppfattning om Sokrates är en mera komplicerad fråga än vad Kaufmann förstår den som. Porter hävdar att Nietzsches Sokrates är en mångfacetterad och mångskiftande helhet som Nietzsche delvis skapat och delvis ärvt av den tradition som befattat sig med att diskutera den historiska Sokrates identitet. I det därpå följande delkapitlet diskuteras både Kaufmanns begränsade behandling av betydelsen av begreppet décadence för Nietzsche, och Daniel Conways tolkning av begreppets betydelse för Nietzsche. Efter att Conways tolkning av begreppet décadence redogjorts för, diskuteras hans uppfattning om Nietzsches uppfattning om Sokrates. Conway anser i likhet med Kaufmann att Nietzsche identifierar sig med Sokrates, men genom att betona décadencens fysiologiska betingelser blir förståelsen av likheten mellan Nietzsche och Sokrates olik från den som Kaufmann presenterat. Den tredje och sista tolkningen av Nietzsches uppfattning om Sokrates som behandlas i denna uppsats har framförts av Werner J. Dannhauser. Dannhauser kan anses företräda det, från Kaufmanns tolkning, motsatta perspektivet. Enligt Dannhauser var Sokrates Nietzsches motståndare. Uppsatsen avslutas med att skribenten reflekterar över de framställningar av Nietzsches uppfattning om Sokrates som diskuterats.
-
(2019)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka neljässä henkilöstömäärältään suurimman Suomeen rekisteröidyn yrityksen vuoden 2017 vastuullisuusraporteissa käsitellään henkilöstöön liittyviä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiä. Tarkastelemani yritykset ovat: tietoliikennealalla toimiva Nokia Oyj; hissejä, liukuportaita ja -ovia valmistava KONE Oyj; metsäteollisuusyritys Stora Enso Oyj; ja vähittäistavarakaupan alalla toimiva Kesko Oyj. Lähdeaineistonani toimii neljän edellä mainitun yrityksen vastuullisuusraportit vuodelta 2017. Tieteen kentässä tutkielmani sijoittuu tutkimuskysymyksensä ja teorian osalta sukupuolentutkimuksen kenttään. Käyttämäni aineiston ja liike-elämään sijoittuneen toimintaympäristönsä vuoksi tutkielmani on myös viestinnällisesti ja kauppatieteellisesti orientoitunut. Olen analysoinut vastuullisuusraportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Menetelmän avulla olen ensin kartoittanut, kuinka aineistossani käsitellään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä aiheita. Lisäksi olen kartoittanut, millaisiin sosiaalisiin luokitteluihin ja erontekoihin aineistossani on yhtäältä kiinnitetty huomiota ja toisaalta mihin ei ole kiinnitetty huomiota tai on ainakin päätetty vaieta käsiteltäessä tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä teemoja. Tämän olen toteuttanut käymällä läpi vastuullisuusraportit ja saattamalla aineistoni vuoropuheluun intersektionaalisen teorian kanssa, joka on toiminut analyysiäni ohjaavana teorianani. Intersektionaalisuuden avulla olen analysoinut, tarkastellaanko sosiaalisia luokitteluja ja erontekoja samanaikaisesti ja suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuuden ja sisällönanalyysin lisäksi olen ammentanut diskurssianalyyttistä lähestymistapaa tavassani suhtautua aineistooni. En oleta raporttien kuvaavan todellisuutta sinänsä vaan samanaikaisesti myös tuottavan ja rakentavan kuvaamaansa ilmiötä. Johtopäätösosiossa vertailen eri organisaatioiden dokumentteja keskenään ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä selitän miksi toiset aiheet on nostettu esiin ja miksi tietyt teemat on jätetty vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että tarkastelemieni organisaatioiden raporteissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin sosiaalisiin kategorioihin edes maininnan tasolla: sukupuoli, ikä, kansallisuus, ”rotu”, kulttuuri, etninen tausta, vammaisuus/kykenevyys, seksuaalinen suuntautuminen, kuuluminen sukupuolivähemmistöön, uskonto, mielipide, jäsenyys esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, taidot, koulutustausta, persoonallisuus tai muu henkilökohtaiseen taustaan liittyvä ominaisuus. Eniten huomiota kuitenkin kiinnitetään huomiota sukupuoleen ja siinä erityisesti naisten osuuteen henkilöstössä ja johtotason tehtävissä, ikään ja kansallisuuteen. Sukupuoleen, ikään ja kansallisuuteen on kiinnitetty huomiota todennäköisesti siksi, että ne ovat suhteellisen helposti tilastoitavissa olevia attribuutteja. Miesten ja naisten välinen tilastointi sukupuolten osalta korostaa naisten osuutta ja jättää kokonaan huomioimatta sukupuolivähemmistöt. Monimuotoisuus on monissa raporteissa ymmärretty ennen kaikkea naisten osuutena henkilöstössä. Sukupuolen, iän ja kansalaisuuden jälkeen eniten huomiota on kiinnitetty ”rotuun”, etnisyyteen tai kulttuuriseen taustaan, vammaisuuteen/kykenevyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Yhteiskuntaluokkaan tai sosioekonomiseen luokkaan ei kiinnitetä aineistossani huomiota edes maininnan tasolla. Aineistossani ei juurikaan hyödynnetä intersektionaalista lähestymistapaa eli tarkastella monia eri sosiaalisia erontekoja tai luokitteluja samanaikaisesti ristiinvalottaen. Tarkastelemani organisaatiot vakuuttavat vain ansioiden ja osaamisen vaikuttavan henkilövalinnoissa ja palkkauksessa, joten ne haluavat profiloitua meritokraattisiksi organisaatioiksi. Tarkastelemani organisaatiot perustelevat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden edistämistä syrjinnänvastaisuuden, maineenhallinnan ja kilpailuedun kautta. Kaikki neljä tarkastelemaani organisaatiota sanoutuvat irti syrjinnästä, joten ne eksplisiittisesti kertovat noudattavansa syrjintäkieltoa ja lakia ja siten kantavansa yhteiskuntavastuuta. Maineenhallinnan osalta organisaatiot tuovat esiin ulkoisten sidosryhmien ja etenkin asiakkaiden odotuksia yhteiskuntavastuun kantamiselle. Monimuotoisuuden edistäminen nähdään aineistossani myös keinona parantaa kilpailukykyä, sillä eri taustoista tulevien ihmisten ajatellaan ymmärtävän paremmin taustakulttuurejaan ja samoista taustoista tulevien asiakkaiden odotuksia ja toiveita tuotteille ja palveluille ja siten auttavan organisaatiota uusien markkina-alueiden saavuttamisessa ja vanhojen ylläpitämisessä.
Now showing items 1-2 of 2