Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Ranskan kieli ja ranskankielinen kulttuuri"

Sort by: Order: Results:

  • Träff, Ida (2022)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vertailla suomalaisia ja quebeciläisiä kuolinilmoituksia. Tutkimuksen materiaalina käytetään neljässä sanomalehdessä ilmestyneitä kuolinilmoituksia. Aineisto koostuu 64 kuolinilmoituksesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolinilmoitukset ovat kulttuurisidonnainen ja vakiintunut genre. Niillä on erityinen ulkoasu ja rakenne, josta ne on helppo tunnistaa. Tutkimuksessamme pyrimme määrittämään kuolinilmoituksien pakolliset sekä valinnaiset osat. Lisäksi tutkimme, minkälaisia kiertoilmaisuja ja koheesiokeinoja kuolinilmoituksissa käytetään. Tutkimuksemme on suurimmaksi osaksi kvalitatiivinen, sillä siinä vertaillaan kuolinilmoituksien eri osia. Näiden eri osien välillä vallitsee koheesio, jota sivuammekin tässä tutkimuksessa. Tutkimustulokset osoittivat, että pakollisia osia quebeciläisissä ja suomalaisissa kuolinilmoituksissa ovat otsikko, kuolinaika ja -paikka sekä kiitokset. Suomenkielisissä kuolinilmoituksissa välttämättömiä osia ovat lisäksi synnyin aika ja -paikka sekä mahdolliset omaiset/läheiset, jotka jäävät suremaan. Quebeciläisissä kuolinilmoituksissa keskeisenä osana on menehtyneen kuva, jota ei suomalaisissa kuolinilmoituksissa käytetä ollenkaan. Omaiset, niin kuolleet kuin elossa olevat, mainitaan nimeltä sekä mitä sukua he ovat vainajalle. Kiertoilmaisuja käytetään paljon kuolinilmoituksissa, koska ne sisältävät kuolemaan liittyviä sanoja, jotka usein koetaan vakavina. Etenkin kuolla-verbin eri synonyymit sekä lähtemiseen ja matkaan liittyvät metaforat ovat suosittuja suomalaisissa ja quebeciläisissä kuolinilmoituksissa. Kuolinilmoitusten yleinen rakenne eroaa tarkastelemiemme lehtien välillä. Québecissä kuva on sijoitettuna ilmoituksen alkuun, jota seuraa tiivis tekstikappale. Suomessa ilmoitus alkaa joko symbolilla tai menehtyneen hellittelynimellä kuten ”rakkaamme”. Suomalaiset kuolinilmoitukset ovat lyhyempiä ja selkeämpiä kuin quebeciläiset. Netissä julkaistavat kuolinilmoitukset lisääntyvät koko ajan, mikä mahdollistaa niiden sisällön ja ulkoasun personalisoinnin.
  • Kunnas-Shinde, Linnea (2020)
    Tämä tutkielma käsittelee kertojan henkilöhahmoa, kertojan äidin henkilöhahmoa sekä kertojan suhdetta äitiinsä Albert Camus’n teoksessa L’Étranger sekä Kamel Daoudin teoksessa Meursault, contre-enquête. Camus’n teos sijoittuu ”ranskalaiseen” Algeriaan, kun taas Daoudin teos kertoo itsenäisestä ja postkolonialistisesta Algeriasta. Camus’n teoksessa kertoja Meursault surmaa hetken mielijohteesta miehen, johon hän viittaa nimellä L’Arabe (”arabi”). Daoudin teoksen kertoja Haroun on kyseisen ”arabin” kuvitteellinen veli. Hän antaa kuolleelle veljelleen henkilöllisyyden ja ottaa kantaa Camus’n teoksen tapahtumiin. Daoudin teos on uudelleentulkinta Camus’n teoksesta. Tarkastelen edellä mainittujen kahden romaanin äitihahmojen välillä esiintyviä eroja ja salmankaltaisuuksia, kertojien hahmojen välillä esiintyviä eroja ja samankaltaisuuksia sekä äidin ja kertojan välistä suhdetta kummassakin romaanissa. Olen analysoinut henkilöhahmoja hyödyntäen Christine Montalbettin (2003) ja Philippe Hamonin (1977, 1998) tutkimuksia sekä Gérard Genetten (1982) intertekstuaalisuutta käsittelevää teoriaa. Tutkiessani kertojia olen lisäksi nojautunut Gérard Genetten (1972) kertojaa käsittelevään teoriaan. Olen tarkastellut kertojan ja äidin välistä suhdetta käyttäen apunani Tzvetan Todorovin (1966) henkilöhahmojen välisiä suhteita käsittelevää tutkimusta. Tutkimukseni osoitti, että äitien välillä sekä kertojien välillä on lukuisia merkitseviä samankaltaisuuksia, mutta myös eroja. Äideillä on samankaltaiset yhteiskunnalliset roolit sekä samankaltaiset nimet. Heillä kummallakin on allegorinen ulottuvuus ja monitulkintainen suhde poikiinsa. Heillä on kuitenkin myös erilaiset kulttuuritaustat ja erilaiset roolit poikiensa elämässä. Camus’n teoksen äiti on kuollut, kun taas Daoudin teoksen äiti on elossa. Kertojilla on samankaltaiset yhteiskunnalliset roolit ja heillä kummallakin on monitulkintainen suhde äiteihinsä. Kertojien elämät ja luonteet ovat samaan aikaan rinnakkaiset ja vastakohtaiset sekä heidän kulttuuritaustansa eroavat toisistaan. Tutkimuksessa selvisi myös, että kertojan ja äidin suhde on molemmissa teoksissa samaan aikaan rakastava ja ambivalentti. Camus’n teoksen äidillä on kaukaisempi rooli poikansa elämässä sekä Daoudin teoksessa kertojan ja äidin suhteeseen liittyy enemmän ristiriitaisia tunteita.
  • Küttner, Helena (2021)
    Viinien ominaisuuksien kuvauksissa esiintyy runsaasti substantiiveja ja adjektiiveja. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää adjektiivin ja substantiivin käyttöä samppanjan arvosteluissa. Lisäksi tutkitaan, missä määrin samppanjan kuvauksessa esiintyvät substantiivit ja adjektiivit pohjautuvat alan vakiintuneisiin termeihin. Saatuja tuloksia verrataan viiniarvostelujen vastaaviin tuloksiin ja tarkastellaan, eroavatko tulokset toisistaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu yhtäältä katsauksesta viinisanaston historialliseen kehitykseen ja toisaalta sen nykypiirteiden tarkastelusta. Tämän jälkeen esitellään viinin maistamisen keskeiset osa-alueet: värin, tuoksun ja maun arvostelut. Nämä muodostavat myös työn keskeiset käsitteet. Teoreettisen osion päätteeksi tarkastelun kohteena on kyseisten aistihavaintojen sanallistaminen semanttisesta näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu 50 samppanjan arvostelusta ja 25 viinin arvostelusta. Samppanjan kuvaukset on poimittu Ranskan samppanjakomitean hyväksymien samppanjatalojen arvosteluista ja viinien arvostelut on kerätty ranskalaisesta viininarvosteluoppaasta. Aineisto on kerätty nettisivustoilta ja se koostuu erityyppisten samppanjoiden ja viinien arvioista. Tutkimusote on vertaileva ja sen menetelmänä on käytetty apuna määrällistä menetelmää. Kustakin samppanjan maistelun osiosta on laskettu substantiivien ja adjektiivien kokonaismäärät, prosentuaaliset osuudet ja keskimääräiset luvut. Selvitettäessä termistön vastaavuutta alan vakiintuneeseen sanastoon on pohjana käytetty ranskalaista viinisanakirjaa. Lopuksi lukuja on verrattu vastaaviin lukuihin viinin maistelun kohdalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokonaistasolla tarkasteltuna samppanjan ja viinin kuvaukset eivät juurikaan eroa toisistaan. Kummassakin tapauksessa substantiivien osuus on selkeästi suurempi kuin adjektiivien. Maistelun eri osioita tarkasteltaessa havaittiin, että värin kuvaus sisälsi kuitenkin enemmän adjektiiveja kuin substantiiveja kummankin viinityypin kohdalla. Tuoksun ja maun kuvaksissa todettiin, että samppanjan kohdalla käytettiin keskimääräisesti enemmän substantiiveja kuin viinin kohdalla. Ammattitermien osuus oli hieman alhaisempi samppanjan arvostelussa verrattuna viinin arvosteluun.
  • Tyni, Miia-Riikka (2021)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ranskan kielen suorien kysymyslauseiden muodostaminen ja käyttö opetetaan Escalier ja J’aime nimisissä oppikirjasarjoissa. Tutkimus pohjautuu nykypäivän kieliopillisiin näkemyksiin ranskan kysymyslauseista sekä nykypäivän kieltenopetuksen periaatteisiin, vuoden 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteisiin (LOPS 2015) sekä Eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaukseen (CEFR). Aineisto ja menetelmät. Tutkimus on vertaileva tutkimus, jonka tutkittavana aineistona toimii kaksi ranskan kielen oppikirjasarjaa, Escalier ja J’aime, joihin molempiin sisältyy neljä kirjaa. Kirjat ovat suunnattu lukiossa alkavan B3-kielen opiskeluun. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia.Tutkimuksen aluksi kirjoista on etsitty suorien kysymyslauseiden opetukseen liittyvät osiot, jotka on sitten kategorisoitu niissä käsiteltävien kysymystyyppien mukaisiin ryhmiin. Tämän jälkeen on laskettu erilaisia kysymyksiä käsittelevien osioiden lukumäärät ja prosenttiosuudet. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia opetuksen suhdetta työn alussa esiteltyihin kieliopillisiin näkemyksiin sekä kieltenopetuksen periaatteisiin ja lukion opetussuunnitelmaan vertaillen sarjoja toisiinsa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kummatkin sarjat käsittelevät samoja kysymyslauseita ja etenevät niiden opetuksessa samassa järjestyksessä aloittaen intonaatiokysymyksestä, jatkaen est-ce que -kysymyksellä ja käsitellen viimeisenä käänteisen kysymyksen. Kirjat kuitenkin nimeävät kysymykset eri tavoilla: J’aime sarjassa nimet korostavat kysymysten käyttötilanteita, kun taas Escalier-sarjassa korostetaan kysymysten rakennetta. Opetuksen sisältö on kuitenkin pääpiirteittäin samanlaista. Opetuksessa painotetaan eniten est-ce que -rakenteella muodostettua kysymystä. Säännöt kysymysten muodostamisesta ja käytöstä ovat yksinkertaistettuja, ja käänteistä kysymyslausetta käsitellään hyvin pintapuolisesti, mikä on toisaalta opetussuunnitelmassa määritetylle tavoitetaitotasolle sopivaa. Kummassakin kirjasarjassa on kysymysten opetukseen liittyen omat vahvuutensa: Escalier-sarjan kielioppisäännöt ovat erittäin selkeästi muotoiltuja, kun taas J’aime-sarjassa sääntöjä on täydennetty havainnollistavilla kuvituksilla sekä vertailuilla muihin kieliin.
  • Temisevä, Jade (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan argumentointivirheitä ranskalaisen ekonomistin Olivier Demeulenaeren blogissa, joka käsittelee koronapandemiaa ja erityisesti koronarokotteita kriittiseen sävyyn. Korpukseksi valikoituivat julkaisut, joissa oli käytetty avainsanaa ”dictature vaccinale” eli ”rokotediktatuuri”. Teksteissä korostuu korona- ja rokoteskeptisyys, jota kirjoittaja(t) tuovat esiin monien eri argumentaatiokeinojen avulla. Kaikissa teksteissä kuitenkin ilmenee argumentointivirheitä, eli argumentteja, jotka näyttävät muodollisesti kelvollisilta, mutta ovat esimerkiksi sisällöltään virheellisiä. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia miten erityyppiset argumentointivirheet ilmenevät käytännössä ajankohtaiseen aiheeseen liittyvässä diskurssissa. Tutkielman teoriana toimii Ruth Amossyn "L’argumentation dans le discours" ja Irving M. Copin & Keith Burgess-Jacksonin "Informal Logic". Amossyn teoksessa tarkastellaan argumentaatiota diskurssissa alkaen Aristoteleen suostuttelun välineistä, eetoksesta, paatoksesta ja logoksesta. Myöhemmin Amossy viittaa Copi ja Burgess-Jacksonin teoksessa luokiteltuihin argumentointivirheisiin. Tämän luokittelun avulla lajittelimme löytämämme argumentaatiovirheet kolmeen kategoriaan sen perusteella, vetoavatko virheelliset väittämät luonteeseen ja uskottavuuteen (ethos), tunteisiin (pathos) vai järkeen (logos). Löysimme korpuksestamme melkein kaikista Copin ja Burgess-Jacksonin mainitsemista argumentointivirheistä vähintään yhden esimerkin. Niissä tapauksissa, joissa emme löytäneet sopivaa esimerkkiä, oli kyse joko siitä, että sellaista ei esiintynyt (esim. johdatteleva kysymys), tai siitä, että esimerkki ei ollut eksplisiittinen, vaan implisiittinen tekstin kokonaisuudessa (esim. kehäpäätelmä). Analyysin avulla saimme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lukijaan voi vedota silloinkin, kun väittämille ei ole perusteita. Monissa tapauksissa kirjoittaja kumoaa toisen mielipiteet hyökkäämällä vastustajaa kohtaan, eikä väite perustu itse sisältöön. Tällöin kirjoittaja itse heikentää omaa uskottavuuttaan. Hyvin usein kirjoittaja vetoaa lukijan tunteisiin, useimmiten herättämällä esimerkiksi vihan ja pelon tunteita, jotka hämärtävät loogista päättelykykyä. Järkeen tai logiikkaan liittyviä argumentointivirheitä löytyi myös, joskin nämä olivat vaikuttavimpia silloin, kun ne vetosivat samalla myös tunteisiin.
  • Reponen, Anniina (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan ranskalaisen keltaliivi-liikkeen käsittelyä vasemmistolaisessa L’Obs -lehdessä sekä oikeistolaisessa L’Express -lehdessä. Aihe valikoitui sen vuoksi, että se on ajankohtainen ja vasta vähän tutkittu. Tavoitteena on selvittää, millaisia asenteita artikkeleiden taustalta mahdollisesti löytyy, miten keltaliivi-liike artikkeleissa representoidaan, ja löytyykö lehtien väliltä mahdollisesti eroja. Tutkimusaineisto koostuu lehtiartikkeleista, joita on yhteensä 54. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii Catherine Kerbrat-Orecchionin teos L’énonciation : de la subjectivité dans le langage. Teoksessa Kerbrat-Orecchioni käsittelee kielen subjektiivisuutta, ja esittää työkaluja sen tunnistamiseksi. Tutkimuksessa käsitellään myös artikkeleita omana tekstilajinaan sekä kiinnitetään huomiota ironiaan, joka on usein käytetty tehokeino etenkin politiikkaa käsittelevissä artikkeleissa. Analyysiosuudessa artikkeleita käsitellään sanaluokan mukaan, keskittyen substantiiveihin, adjektiiveihin ja verbeihin. Tutkielman ensimmäinen hypoteesi on, että toimittajat suhtautuvat keltaliiviliikkeeseen kriittisesti sen saamasta laajasta tuesta huolimatta. Toinen hypoteesi on, että vasemmistolainen L’Obs käsittelee liikettä ymmärtäväisemmin kuin oikeistolainen L’Express, sillä liike on saanut alkunsa ranskalaisen yhteiskunnan epätasa arvosta ja tuloeroista. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että ensimmäinen hypoteesi käy toteen, sillä vaikka artikkeleiden joukossa on myös neutraaleja tekstejä, valtaosa artikkeleista suhtautuu liikkeeseen subjektiivisesti. Toisaalta lehtien eri poliittiset kannat eivät näytä vaikuttavan keltaliivien representaatioon huomattavalla tavalla. Toisen hypoteesin vastaisesti vasemmistolaislehti kritisoi keltaliivi-liikettä useasti jopa kriittisimmin sanankääntein. Molempien lehtien artikkeleissa keltaliivit esitetään syrjäytyneenä ja vähätuloisena kansanosana, joka taistelee eliittiä vastaan. Keskeisimmät kritiikin kohteet ovat mielenosoituksissa esiintynyt väkivalta sekä liikkeen epämääräisiksi jääneet tavoitteet.
  • Pääkkönen, Emmi (2021)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on tutkia suomalaisten ranskanopettajien musiikinkäyttöä opetuksessa. Tarkempia tutkimuskohteita ovat opettajien syyt musiikin käyttöön, tavat käyttää musiikkia opetuksessa, käytettävät musiikkigenret sekä kriteerit musiikin valitsemiseen. Teoriatausta koostuu musiikin hyödyistä opetuksessa, tehtävätyypeistä sekä musiikin valitsemiskriteereistä. Aineisto ja menetelmät. Tutkittavana aineistona toimii kysely, johon vastasi 103 suomalaista ranskanopettajaa. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Suurin osa vastauksista analysoidaan kvantitatiivisesti opettajien mielipiteiden suuntausten mittaamiseksi, mutta osaa vastauksista tutkitaan myös kvalitatiivisesti ja nostetaan esille poikkeumia sekä mielenkiintoisia tuloksia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että tärkeimmät syyt musiikin käytölle ovat tunteelliset syyt, kuten oppilaiden tai opettajan mieltymys musiikkiin. Tuloksista käy myös ilmi, että kaikista suosituimmat käyttökohteet musiikille ranskanopetuksessa ovat sellaisia, jotka ovat yksinkertaisia ja joissa on oleellisena osana musiikin kuuntelu ja sen auditiivinen luonto. Tutkimuksessa selviää myös, että suosituimmat musiikkigenret ranskanopetuksessa ovat pop, chanson, lastenlaulut sekä pedagogiset laulut ja rap. Tärkeimmät kriteerit musiikin valintaan ovat loogisia, kuten musiikin saatavuus ja laulun selkeys.
  • Makkonen, Aino-Helena (2021)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tutkielman päätarkoituksena on selvittää ja kuvata ranskan kielen imperfektin ja passé composén käytön opettamista kahdessa suomalaisessa ranskan oppikirjasarjassa. Lisäksi tutkitaan, miten passé simple -aikamuoto otetaan huomioon opetuksessa. Tutkimuksessa selvitetään, miten aikamuotojen käyttöerot selitetään kirjoissa, ja miten nämä selitykset näkyvät kirjojen harjoituksissa. Tutkimuksen teoriatausta koostuu kielitieteelliseen aspektiin, ranskan kielen aikamuotoihin, suomen kielen aspekti-ilmaisuun ja kieliopin opettamiseen liittyvästä kirjallisuudesta. Aineisto ja menetelmät. Tutkimuksen aineistona toimii Escalier- ja J’aime -oppikirjasarjoista valikoitu aineisto. Aineisto on poimittu neljästä oppikirjasta (J’aime 2 & 3 ja Escalier 2 & 3). Menetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Aineisto on järjestetty aineistosta löytyvien sisältöjen mukaan kategorioihin teoriaohjaavasti, eli teoriakehys on vaikuttanut siihen, minkälaisiin sisältöihin on kiinnitetty huomiota. Järjestelty aineisto on analysoitu tulkitsemalla sisältöä teoriakehykseen verraten. Tulokset ja johtopäätökset. Oppikirjoissa käsitellään imperfektin ja passé composén käyttöä aspektin ilmaisun näkökulmasta. Kielioppiselityksissä käytetään jokapäiväistä kieltä ja vältellään kielitieteellistä termistöä. Aikamuotojen käyttöerojen kielioppiselityksissä korostuu ajatus imperfektistä olotilojen tai tapahtumien taustojen kuvaajana ja passé composésta yksittäisten tapahtumien kuvaajana, mutta muitakin selityksiä tarjotaan. Kielioppiselitysten mukaisia käyttötapoja harjoitellaan kirjojen tehtävissä. Käyttöeroja kuvataan enimmäkseen yksittäisten lauseiden tasolla, mutta jonkin verran harjoitellaan myös aikamuotojen käyttöä kerronnassa. Kirjoissa hyödynnetään myös eri kielten välistä vertailua aspektierojen opettamisessa, mutta tehtävien osalta vertailu jää vähäiseksi.
  • Séraphin, Iris (2021)
    Avhandlingen behandlar framställningen av osynliga karaktärer i två franska litterära verk, Guy de Maupassants novell Le Horla från år 1887 och Sylvie Germains kortroman Hors champ från 2009. Båda verken innehåller en osynlig karaktär, i Le Horla en bikaraktär och i Hors champ huvudpersonen själv. Le Horla är skriven i dagboksform och handlar om en man som gradvis får den allt mera obehagliga känslan av att vara förföljd av en osynlig varelse. Hors champ följer karaktären Aurélien Labas som under en veckas tid blir allt mer osynlig tills han till slut helt försvinner. I avhandlingen undersöks, genom en analys baserad på litterär teori, hur framställningen av de osynliga karaktärerna påverkas av skillnaden i narrativt perspektiv. Avhandlingens teoretiska ram utgår från forskningen av berättande och fokalisering. Här används teoretiska verk av Gérard Genette, Vincent Jouve och Jean-Michel Gouvard. Exempel från andra litterära verk bifogas även. Utgående från den litterära teorin analyseras Le Horla och Hors champ först skilt för sig. Centrala element i den litterära analysen är berättandets olika funktioner, berättarens identitet, och det narrativa perspektivet på händelserna i historien. I den senare delen av avhandlingen utvidgas analysen till en jämförelse av de två verken med utgångspunkt i två specifika tematiska ramverk. Det första temat är förekomsten av speglar och fotografier såsom verktyg som möjliggör varseblivning av det osynliga. Det andra temat handlar om hur litterär beskrivning av osynlighet används för att skapa en ångestfylld atmosfär i texterna. Trots att Le Horla och Hors champ, skrivna med ett tidsavstånd av mer än hundra år, skiljer sig relativt mycket från varandra, presenteras osynligheten såsom kvalitet i båda verken som något skrämmande och negativt. Båda texterna skildrar händelserna ur huvudpersonernas perspektiv och fokuserar starkt deras subjektiva upplevelser. Avhandlingen argumenterar för att dagboksformen i Le Horla skapar en atmosfär av distans och slutgiltighet i framställningen av händelserna. I Hors champ, däremot, möjliggör den heterodiegetiska berättaren att perspektivet i romanens sista paragrafer skiftas bort från Aurélien och på så sätt understryks hans försvinnande ur historiens värld. Författaren argumenterar för att spegeln, som är ett narrativt redskap i de båda verken, fungerar som ett objektivt verktyg som gör det möjligt att presentera verkligheten ur ett för huvudpersonerna utomstående perspektiv. I Le Horla fungerar spegeln som ett vetenskapligt instrument med hjälp av vilket man kan bevisa den osynliga varelsens existens. Därmed symboliserar spegeln i berättelsen möjligheten att eliminera tvivel och övervinna den osynliga varelsen. I Hors champ förekommer både speglar och fotografier i vilka huvudpersonen ser att han blir allt suddigare tills han helt och hållet försvinner. Dessa gör det möjligt för huvudpersonen att se sig själv ur ett närapå objektivt perspektiv, och därmed bekräfta att han verkligen håller på att försvinna, både från nuet och från det förflutna. Slutligen visar författaren i avhandlingen att det finns vissa likheter i hur den litterära beskrivningen i de båda verken fungerar i skapandet av en olycksbådande känsla. Däremot skiljer sig den tematiska helhetseffekten på grund av de olika narrativa synpunkterna. I Le Horla, där osynligheten ingår i den hotfulla och okända varelsens karakteristik, blir osynligheten något som är väldigt märkbart ur huvudpersonens perspektiv. Den ångestfyllda effekten skapas därför genom närvaron av osynlighet. I Hors champ, där huvudpersonen gradvis försvinner ur de andra karaktärernas medvetande, skapas den ångestfyllda effekten snarare av frånvaron av uppmärksamhet från de sekundära karaktärerna.
  • Hopponen, Saara (2020)
    Syventävien opintojen tutkielmassani tarkastelen erilaisia puheen esitystapoja ja niiden moninaisuutta kirjailija Jean Echenozin tavassa kirjoittaa. Tutkimuskohteenani ovat Echenozin "Un an" ja "Je m’en vais" -romaanit. Tavoitteenani on luoda yleiskuva échenozilaisesta diskurssista; toisin sanoen tutkin, miten Echenoz käyttää erilaisia puheen esitystapoja, luo vaihtelua niiden välille ja sitoo niitä narratiiviseen tekstiin. Tutkimus on samaan aikaan kielitieteellinen ja narratologinen. Teoriani pohjautuu pääosin Rosier’n sekä Maingueneaun kielitieteelliseen puheen esitystapojen lähestymistapaan. Rosier’n ja Maingueneaun avulla käyn läpi erilaisia puheen esitystapojen piirteitä, joita hyödynnän metodologisesti niin puheen esitystapojen löytämiseen tekstistä kuin näiden analysoimiseen. Narratologiselta pohjalta tukeudun suurimmalta osin Genetten teorioihin kertojan narratiivisesta etäisyydestä liittyen henkilöhahmojen puheen esitykseen. Käytän lisäksi Marnetten niin kielitieteellistä kuin narratologista näkökulmaa tukena edellisiin. Analyysi on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa pohdin puheen esitystapoja ja käyn läpi kaikki Echenozin käyttämät puheen esitystavat yksitellen. Pohdin myös fokalisaation ja kertojan etäisyyden vaikutusta puheen esitystapojen käyttöön. Toisessa osassa käyn läpi erilaisia liukumia, joita Echenoz hyödyntää siirtyäkseen esitystavasta toiseen ja sitoakseen puheen esitystä narratiiviseen tekstiin. Kolmannessa osassa keskityn analysoimaan typografisia keinoja sekä välimerkkejä puheen esityksen yhteydessä. Lopulta teen muutamia huomioita liittyen polyfoniaan, metalepsikseen sekä konditionaalin käyttöön. Analyysissä syvennän muutamia Salvanin tekemiä huomioita liittyen Echenozin puheen esitystapojen sekoittumiseen ja moninaisuuteen. Analyysin tuloksena totean, että échenozilainen diskurssi on monitulkintaista sekä vaihtelevaa. Henkilöhahmojen puheen esitykseen käytetään vaihtelevasti hyväksi kaikkia puheen esitystapoja, lukuun ottamatta suoran ja epäsuoran esityksen puhtaimpia muotoja. Puheen alkuperän merkintä on aika ajoin epäselvää, mikä vaikeuttaa niin puheen esitystapojen kuin puhujan sekä vastaanottajan identifioimista. Koska puheen esitystavat sekoittuvat välillä toisiinsa, on tekstissä läsnä vahva esitystapojen moninaisuus. Lisäksi Echenoz tukeutuu paljon erilaisten puheen esitystapojen yhdistelmiin, vahvistaen näin esitystapojen moninaisuutta. Liukumat esitystavasta toiseen sekä narratiivisesta tekstistä puheen esittämiseen vaihtelevat. Erityisesti narrativisoidun puheen (discours narrativisé) käyttö pehmentää siirtymiä. Toisaalta Echenoz luo tekstiin paljon katkoksia sijoittamalla vapaata suoraa esitystä epäsuoraan esitykseen, rikkoen puheen lineaarisuutta ja luoden näin ollen hierarkiaa puheen sisällä. Äkilliset siirtymät ovat yhteydessä kertojan kykyyn ja mahdollisuuteen hallita henkilöhahmojen puhetta. Typografisten keinojen käyttö tukee puheen esitystapojen identifioimista, vahvistaen aika ajoin katkoksia ja äkillisten siirtymien tehoa.
  • Sundman, Laura (2018)
    Tämä tutkielma käsittelee korsikan kieleen liittyvää kielipolitiikkaa kahdelta kannalta: ensinnäkin tarkoituksena on selvittää, mitä mieltä korsikalaiset ovat Ranskan valtiollisen tason kielipolitiikasta korsikan kieltä kohtaan. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Korsikan omaa kielipolitiikkaa suhteessa Ranskan valtioon. Keskeiset kysymykset liittyvät olennaisesti myös korsikalaisten kieli-identiteettiin sekä heidän kokemuksiinsa nykyisestä kielitilanteesta. Lopuksi tarkastellaan myös kielen rahoitusta. Korpuksena on neljä haastattelua sekä kaksi korsikan kielen kielipolitiikkaan ja sen rahoitukseen liittyvää dokumenttia. Haastateltavat ovat korsikalaisia poliitikkoja, yliopisto-opettajia tai he ovat muuten mukana Korsikan kielipolitiikassa. Dokumenteista ensimmäinen on vuoteen 2020 ulottuva sopimus Ranskan valtion ja Korsikan paikallishallinnon välillä toimeenpantavista kieleen liittyvistä tehtävistä ja niiden rahoituksesta. Toinen dokumentti on paikallishallinnon laatima kielipoliittinen toimintasuunnitelma vuosille 2015–2020. Tutkimuksen teoriatausta koostuu kielipolitiikan peruskäsitteistä muun muassa Chaudensonin, Boyer’n ja Calvet’n mukaan. Teoriaosuudessa käydään läpi tarkemmin myös Ranskan kielipolitiikan ominaispiirteitä sekä korsikan kielen ja paikallisen kielitilanteen kehitystä. Tutkimusmenetelmänä on haastattelu: puolet haastatteluista on tehty suoraan kirjallisina, loput on litteroitu sanatarkasti, jotta vastauksia voidaan verrata keskenään. Haastatteluista saatujen vastausten sisältöä analysoidaan myös suhteessa kahteen yllämainittuun dokumenttiin. Korsikan kieli näyttää olevan iso osa korsikalaisten identiteettiä, heillä on vahva halu käyttää kieltään ja sen koetaan olevan tärkeä osa kulttuuriperintöä. Haastattelut tukevat suurelta osin sitä käsitystä, jonka monet tutkijat, kuten esimerkiksi Arrighi, Blackwood, Quenot ja Noer, ovat esittäneet korsikan kielen tilanteesta ja asemasta yhteiskunnassa. Kielen tila ja status ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana ja sen käyttö ammatillisessa yhteydessä on lisääntynyt. Kieltä opetetaan kaikilla koulutusasteilla ja myös aikuiskoulutukseen on panostettu. Korsikalaisten huolena on kuitenkin, että Ranskan hallitus pitää korsikan kieltä ainoastaan koulukielenä, jonka kehitystä ei tarvitse tukea muulla tavoin. Korsikan kieli on vahvasti läsnä yhteiskunnassa, vaikka sen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle perheensisäisesti onkin vähentynyt merkittävästi. Paikalliset ovatkin huolissaan kielen tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta kuolemasta, mikäli valtio ja Korsikan paikallishallinto eivät saa sovittua riittävistä toimenpiteistä. Tällä hetkellä korsikan kielen valtionrahoitus on noin yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa, ja Korsikan paikallishallinto rahoittaa sitä samalla summalla. Ranskan kansallisen tason kielipolitiikka saa kovaa kritiikkiä, ja hallitusta moititaan siitä, ettei se noudata erinäisiä kansainvälisiä vähemmistökieliä suojelevia sopimuksia. Vastaukset heijastavat esimerkiksi Sibillen esiintuomaa käsitystä Ranskasta ääritasavaltalaisena ja vallan keskittymisen maana, joka haluaa demokratian ja tasa-arvon nimissä rajoittaa monikulttuurisuutta ja -kielisyyttä sekä kääntyä sisäänpäin. Korsikalaiset haluaisivat muokata ranskalaisten yhteiskunnallista mentaliteettia avoimempaan suuntaan ja vaativatkin ranskan ja korsikan kielten tasa-arvoa, la co-officialité, eli että ne ovat juridisesti yhtä valideja kaikissa julkisissa tilanteissa. Tämä mahdollistaisi korsikalaisten mielestä kansalaisoikeuksien suojelun, korsikan kielen säilyttämisen ja sen positiivisen kehityksen. Näin ollen voidaan sanoa, että korsikalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen kielitilanteeseen ja heidän pääasialliset vaatimuksensa liittyvät korsikan kielen arvostuksen lisäämiseen ja sen takaamiseen, että he voivat käyttää sitä vapaasti nyt ja tulevaisuudessa, sekä yksityisissä että julkisissa tilanteissa.
  • Tuomaala, Katri (2018)
    Tämä tutkielma käsittelee keskiajan Pariisia Victor Hugon romaanissa Notre-Dame de Paris (1831). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälainen kuva Pariisista luodaan sekä kyseisen teoksen pää- että sivuhahmojen kautta. Teoreettisena taustana toimivat pääasiassa Michel de Certeaun käsitteet paikka ja tila, jotka yhdistetään kerronnassa henkilöhahmoihin liittyvään suoraan määrittelyyn ja epäsuoraan esittämiseen. Analyysi kohdistuu siis sekä kertojan antamiin suoriin määrittelyihin liittyen esimerkiksi hahmojen ulkonäköön, että hahmojen sanoihin ja tekoihin. Tässä tutkielmassa henkilöhahmojen funktio romaanissa nähdään kykynä muuttaa Pariisi liikkumattomasta, puhtaasti maantieteellisestä paikasta eläväksi tilaksi. Täten hahmot siis edustavat Pariisia ja luovat sen tunnelman. Tutkielmassa löydetään kolme keskiajan Pariisiin liittyvää ilmiötä, jotka tulevat ilmi teoksen henkilöiden kautta ja jotka määrittävät, minkälainen kuva Pariisista annetaan romaanissa. Ensimmäinen ilmiöistä on kaiken erikoisen kiehtovuus, joka ilmenee henkilöhahmojen tapana kiinnittää huomio hyvin nopeasti kaikkeen viihdyttävään ja kummalliseen positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Toinen ilmiö on niin sanottu kätkössä oleva Pariisi, joka syntyy teoksen hahmojen luoteenpiirteiden niistä puolista, jotka eivät ole heti romaanin aluksi näkyvillä tai jotka eivät näy juuri ollenkaan esimerkiksi muille kertomuksen henkilöille. Viimeinen ilmiö liittyy kuoleman ja väkivallan läsnäoloon romaanissa: kuolema ja väkivalta vaikuttavat jollakin tavalla kaikkien hahmojen elämään ja he itse osallistuvat väkivaltaisiin tekoihin. Suuri osa hahmoista myös kuolee. Näiden kolmen ilmiön nähdään muodostavan keskiajan Pariisin tunnelman Notre-Dame de Paris-romaanissa. Lisätutkimusta voitaisiin tehdä Pariisin representaatiosta koko Victor Hugon tuotannossa.
  • Sundström, Kaisamari (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee mediakasvatusta ja sen sisällyttämistä opetussuunnitelman kautta lukion ranskan kielen opetukseen. Tutkimuksen tavoite on selvittää, mitkä ovat yleisimmin hyödynnetyt mediat ranskan opetuksessa valitun oppikirjasarjan kautta ottaen huomioon mediakasvatuksessa korostuvat mediakäytön taidot. Hypoteesin mukaan valitut oppikirjat ottavat huomioon pääosin perinteisten medioiden muotoja uusien medioiden yleistymisen ja oppilaiden omien mediamaisemien laajuuksista huolimatta. Tutkimuksen teorialuvussa esitellään mediakasvatuksen perusteita ja luonteenpiirteitä mediataitojen näkökulmista. Onhan selvää, että eri medioiden arkipäiväinen kulutus on lisääntynyt merkittävästi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla vuosituhannen alun sähköistymisen ja medioitumisen jälkeen. Nuorten mediakulutuksen räjähdysmäisen lisääntymisen seurauksena tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nuoret olisivat riittävän valveutuneita median vaaroista. Arkipäivän oikeasuhteiset mediataidot ja niiden kehittäminen tulisikin ottaa huomioon kaikessa koulun toiminnassa, myös ranskan opetuksessa. Koululla onkin tärkeä rooli vastatessaan mediakasvatuksen mahdollistamisesta opetuksessa. Suomessa etenkin lukioasteen koulutus on käynyt läpi suuren murroksen 2000-luvun alusta alkaen, jolloin digiloikka ja mediakasvatuksen sisällytys opetukseen tulivat ajankohtaisiksi. Valeuutiset, vihapuhe, nettikiusaaminen ja kyberväkivalta ovat vain pieni osa verkostoituneen mediakulutuksen kääntöpuolia. 1960-luvun valtamedioiden aikaan, vähitellen kehittynyt mediakasvatus pyrkii vastaamaan juuri näihin mediakäytön vastakkainasetteluihin ja antamaan apuvälineitä tunnistamaan, suojautumaan ja ehkäisemään mediakäytön ja sisältöjen ongelmia vastaan kriittisestä näkökulmasta. Mediakasvatus myös ohjaa etsimään, tuottamaan, jakamaan sisältöä eri medioissa ottaen myös huomioon eri yleisöt ja jokaisen aseman median kuluttajana. Mediakasvatus ottaa huomioon sekä perinteisen median muodot, että uudet mediat, mutta myös etenkin alati yleistyvän kansalaisjournalismin. Tutkielman korpuksena hyödynnetään Otavan J’aime oppikirjasarjaa, joka tarjoaa monipuolisesti sekä sähköisiä, että painettuja materiaaleja ottaen siten huomioon niin perinteisen kuin myös uusmedian. Tutkimuksen kautta tuotettiin oppikirjojen aktiviteetteja ryhmitteleviä frekvenssitaulukoita, jotka helpottavat analyysiä. Tutkimusta varten oppikirjoista on myös poimittu esimerkkiaineistoa. Aktiviteetteja, joiden avulla havainnollistetaan mediakasvatuksen toteutumista ja huomioon ottamista käytännössä. Analyysissä mediakasvatusta tutkitaan siten kolmelta eri tasolta analysoiden aktiviteetteja määrällisestä ja laadullisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa esitetty hypoteesi osoittautui todeksi. Lisäksi saimme selville, että mediakasvatuksen vähäinen huomioiminen ei johdu ainoastaan materiaalien riittämättömyydestä, vaan usein ranskan opettajien puutteellisesta koulutuksesta mediakasvatukseen ja sen kysymyksenasetteluihin liittyen. Vaikka oppikirjat tarjoavatkin laajasti eri media- ja tiedonhakuaktiviteetteja yleisimmät oppikirjoissa esillä olevat mediat ovat kuitenkin perinteisiä.
  • Laiho, Minea (2019)
    Tutkielma käsittelee musliminaisten huiviin liittyviä asenteita Ranskassa. Tutkielman tavoitteena on löytää syitä sekä kielteisille että myönteisille asenteille. Tavoitteena on myös nostaa esiin musliminaisten omia ajatuksia vaatetuksestaan, sillä näitä harvemmin kuulee julkisessa diskurssissa. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin, minkälaisista aiheista väitellään, kun kyse on musliminaisten käyttämästä huivista. Toiseksi selvitetään, millä tavalla ihmiset asennoituvat huiviin. Tutkielmassa annetaan myös erityishuomio musliminaisten kommenteille. Lopuksi analysoidaan, miten näitä esitettyjä mielipiteitä perustellaan. Tutkimuskysymyksiin vastataan diskurssianalyysin avulla. Tutkielmassa huomioidaan aineiston konteksti (minkälaisella alustalla kommentit on tuotettu sekä yhteiskunnallinen tilanne Ranskassa) ja teoreettisena lähtökohtana hyödynnetään kielitieteen teoriaa asennoitumisesta subjektiivisuuden ilmausten avulla sekä argumentaatioteorioita. Tutkimusaineistona on 236 kommenttia, jotka on kirjoitettu ranskalaisen urheiluvälinevalmistajan Décathlonin Facebook-sivulle. Helmikuussa 2019 Décathlon ilmoitti alkavansa myydä musliminaisille suunnattua urheiluhuivia, mutta ilmoitti päivää myöhemmin Facebook-sivullaan peruuttavansa aikeensa. Tämän ilmoituksen alle kirjoitetut huiviin liittyvät kommentit ovat tämän tutkimuksen aineistona. Aineisto luokiteltiin ensin sisällönanalyysin menetelmin kategorioihin sen mukaan, minkälaisista aiheista kommenteissa puhuttiin. Tämän jälkeen aineistosta tutkittiin kielitieteellisen diskurssianalyysin avulla, millä tavalla aineistossa kommentoineet Facebook-käyttäjät asennoituivat huiviin kommenteissaan. Tutkimuksessa havaittiin, että käyttäjät väittelivät monista aiheista. Suurimmaksi osaksi kommentit kuitenkin liittyivät Ranskan tasavallan arvoihin ja periaatteisiin sekä siihen, mitä huivi edustaa ja miksi huivia käytetään. Käyttäjät asennoituivat kommenteissaan eri tavoin, joko kielteisesti, myönteisesti tai neutraalisti. Musliminaiset asennoituivat huivin käyttöön ja sen kaupallistamiseen myönteisesti ja he pyrkivät kommenteissaan luomaan vastadiskursseja heitä vastustaville diskursseille. Näkemyksiä perusteltiin eri tavoin, mutta yleisimpinä argumentteina käytettiin Ranskan arvoja ja periaatteita, etenkin vapautta ja laïcité-periaatetta (valtion tunnustuksettomuus). Tärkeä tutkimustulos oli, että eri tavoin huiviin asennoituvat käyttivät samoja perusteluja argumenteilleen. Tutkimus osoittaa, että syitä huiviin liittyville negatiivisille asenteille Ranskassa on monia: huivi nähdään ulkomaalaisena, Ranskan arvoja ja periaatteita vastustavana käytäntönä, joka rajoittaa naisten vapautta ja on uhka Ranskalle tai ranskalaisille naisille. Tutkimus osoittaa kuitenkin myös, että monet eivät näe huivin käyttöä ongelmallisena. Tutkimuksessa havaittiin, että musliminaiset nähdään usein alistettuina uhreina, jotka tulisi pelastaa huivin kaltaisilta käytänteiltä. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että monet ranskalaiset musliminaiset käyttävät huivia vapaasta tahdostaan eivätkä koe sen olevan vastoin Ranskan arvoja. Eräs tärkeä johtopäätös onkin, että tietyt ranskalaiset arvot ja periaatteet ymmärretään eri tavoin. Esimerkiksi laïcité-periaatteen katsotaan yhtäältä takaavan oikeuden käyttää huivia ja toisaalta rajoittavan oikeutta käyttää uskonnollisia symboleja julkisissa paikoissa.
  • Peitsara, Roosa (2022)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tutkielma käsittelee sitä, miten videopeli Thronebreaker : The Witcher Tales huomioi puhekielen pieniä sanoja, ‘inserttejä’, sekä fantasiahahmojen kielellistä variaatiota ranskankielisessä käännöksessään. Teoriataustana toimivat Biberin & al. (2007) insertit, Gadet’n (2003) kielellinen variaatio ja Chestermanin (1997) käännösstrategiat. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sekä insertit että kielellinen variaatio on lokalisoitu englanninkielisestä lähtötilanteesta ranskankieliseen kontekstiin. Aineisto ja menetelmät. Tutkielman aineisto on jaettu kahteen osaan tutkimuskohteiden mukaan. Ensimmäinen osa sisältää 80 ensimmäistä inserttiä, jotka esiintyvät pelissä. Toinen osa sen sijaan koostuu neljän eri fantasiahahmon repliikeistä, pelin eri kohdista. Analyysi on pääosin vertaileva ja kvalitatiivinen, vaikka inserttien jaotteluun on käytetty kvantitativiista menetelmää. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan suurin osa (75%) inserteistä on käännetty korpuksessa. Syntaktiset strategiat, erityisesti suora käännös, edustavat eniten käytettyä käännösluokkaa, kun taas semanttiset strategiat tulevat toisena ja pragmaattiset strategiat kolmantena. Fantasiahahmojen kielellinen variaatio on huomioitu sekä alkuperäisteoksessa että käännöksessä. Vaikka käännös onnistuu variaation luomisessa, sen intensiteetti ja luovuus jäävät kuitenkin joissakin tapauksissa alkuperäistä versiota vähäisemmiksi.
  • Matinpalo, Mimi (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Ranskan terveysministerin Olivier Véranin luomia representaatioita Ranskan koronastrategiasta Twitter-julkaisuissaan. Tavoitteena on kuvata miten Ranskan presidentti ja terveysministeri kuvaavat toimenpiteitä, joilla torjutaan koronavirusta. Aineistoon on valittu yhteensä 421 twiittiä, joista 132 on Macronin ja 289 Véranin ja ne on julkaistu ajanjaksolla toukokuulta 2020 helmikuulle 2021. Aineiston jokainen twiitti käsittelee koronapandemiaa. Macronin ja Véranin luomia representaatioita tarkastellaan niissä esiintyvien puheaktien ja metaforien avulla. Puheaktien osalta twiitit luokitellaan viiteen eri kategoriaan: 1. käsky, 2. ehdotus, 3. pyyntö, 4. rohkaisu ja 5. informatiivinen. Metaforien osalta aineistossa koronapandemiaa kuvataan ennen kaikkea sotana. Näin ollen esitettyjä representaatiota tarkastellaan sotametaforan kautta. Tutkimus on diskurssianalyyttinen ja se sisältää sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysiä. Tutkielman kvantitatiivisessa osuudessa havaitaan, että suurin osa twiiteistä on informatiivisia. Toiseksi eniten aineistossa on rohkaiseva twiittejä. Kuitenkin tutkimuksessa käy ilmi, että suurin osa twiiteistä kuuluu useampaan kuin yhteen kategoriaan. Esimerkiksi yksi twiitti voi kuulua sekä rohkaisevien että informatiivisten twiittien kategoriaan. Sekä Macron että Véran kuvaavat koronapandemiakriisiä sotana. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osuudessa havaitaan sodan metaforan täyttävän metaforan tärkeimmät kaksi kriteeriä (korvaavuus kriteeri ja samanlaisuus kriteeri). Koronapandemialla ja sodalla on samanlaisuuksia, mutta ne eivät ole ilmiselviä. Näin ollen samanlaisuuskriteeri täyttyy. Loppupäätelminä voidaan todeta, että Macron ja Véran representoivat Ranskan koronatoimien olevan välttämättömiä, toimivia ja ne koskevat jokaista. Vaikka toimien vaikutukset eivät näy konkreettisesti heti, niillä on suuri merkitys pitkällä tähtäimellä kriisin voittamisessa. Sodan metafora toimii kognitiivisena apuvälineenä, jonka avulla tilanteen vakavuutta konkretisoidaan. Kriisiä kuvataan sotana, jossa jokainen on aktiivinen toimija. Aineistossa sodan metafora näkyy vahvasti, kun useita eri tekijöitä kuvataan sodan termistöllä. Sairaanhoitajia ja muita terveydenalan ammattilaisia kuvataan etulinjan taistelijoina, kun taas maskeja, rokotteita ja koronatestejä kuvataan tärkeinä aseina taistelussa. Macronin ja Véranin twiitit ovat hyvin samankaltaisia, joten esitetyt representaatiot ovat yhtenäisiä molemmissa diskursseissa.
  • Lagerroos, Sofie (2021)
    Tutkimuksessa tarkastellaan äärioikeistolaisessa diskurssissa esiintyviä representaatioita Itseydestä ja Toiseudesta, sekä diskursiivisia ja visuaalisia strategioita, joiden avulla näitä representaatioita rakennetaan. Lähtökohta tutkimukselle on kriittisen diskurssianalyysin perinteiden mukaan ajatus siitä, että kieli on sosiaalisen käytännön muoto. Tämä tarkoittaa käytännössä siitä, että kieli rakentaa ja uusintaa sosiaalista todellisuutta ja täten vaikuttaa merkittävästi myös identiteettien ja representaatioiden luomiseen. Tästä syystä tarkastelukohteena on ennen kaikkea tutkimusaineiston kielellinen, ja vielä tarkemmin määritellen sanastollinen, taso. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestasadasta poliittisesta julisteesta ja mielenosoituskyltistä, jotka kerättiin kahdelta ranskalaiselta ja yhdeltä italialaiselta äärioikeistolaisliikkeeltä niiden virallisilta nettisivuilta ja muualta internetistä. Kyseiset liikkeet ovat Rassemblement national (Kansallinen liittouma), Génération identitaire ja Lega Nord (Pohjoisen liitto). Aineistossa tarkastelun kohteena olivat erityisesti sanavalintojen heijastamat leksikaaliset merkityssuhteet ja leksikaaliset identiteetit, jotka ilmentävät sitä, miten Itseä ja Toista nimetään, kuvataan ja kategorisoidaan. Aineiston ajallinen konteksti sijoittuu vuosien 1973 ja 2020 välille. Tutkimusta edeltävä hypoteesi oli se, että tutkimuksen kohteena olevissa äärioikeistolaisissa diskursseissa Itsestä luodaan positiivinen ja Toisesta negatiivinen representaatio, mikä mahdollistaa maailman jaottelun ”hyviin” ja ”pahoihin”, sekä ”uhreihin” ja ”syyllisiin”. Tutkimus vahvistaa tämän hypoteesin, vaikka onkin hyvä huomata, että tällaisilla representaatiolla on myös monia muita piirteitä ja tavoitteita. Aineistosta voitiin löytää representaatioita, joissa Itsestä luodaan kuva Toisen uhrina, kansallisten arvojen ja identiteetin puolustajana, sekä ”oikean” kansallisen identiteetin edustajana. Toisesta puolestaan luotiin kuva turvallisuuden ja identiteetin uhkana, hyväksikäyttäjänä ja ”väärän” kansallisen identiteetin edustajana. Näitä representaatioita luotiin leksikaalisella tasolla Itsen ja Toisen luonnetta ja roolia kuvaavilla sanavalinnoilla — erityisesti substantiiveilla, adjektiiveilla, persoonapronomineilla ja verbeillä — sekä visuaalisilla elementeillä, joilla useimmiten tuettiin kielellistä viestiä. Edellä mainittujen diskursiivisten ja visuaalisten strategioiden keskeisen päämäärän voidaan huomata olevan hierarkkisen eronteon luominen Itsen ja Toisen välille.
  • Kervinen, Noora (2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kerronnan keinoja, joita käytetään puhuttaessa identiteetistä ja toiseudesta Nancy Hustonin Nord perdu -esseessä. Huston, joka on tunnettu omaelämäkerrallisesta otteesta tuotannossaan, käsittelee esseessään oman identiteetin muodostumista ja toiseuden tunnetta, jota hän on kokenut muuttaessaan asumaan Ranskaan. Identiteetin ja toiseuden ilmaisemista analysoidaan kerronnan keinoja tarkastelemalla. Tutkielmassa teemoja lähestytään kertojan, kertojan yleisön, eri lainaustapojen (suora ja epäsuora esitys, vapaa suora ja vapaa epäsuora esitys sekä sisäinen monologi) ja fokalisaation kautta, mutta tämän lisäksi enonsiaatioteoria tukee analyysia tarkastelemalla pronominien käyttöä kerronnassa. Teoriaosuus esittelee edellä mainitut kerronnan keinot sekä omaelämäkerran kirjallisuudenlajina. Analyysi rakentuu esseestä valittujen otteiden (31) ympärille. Se on jaettu neljään osaan: kertojan, kertojan yleisön ja referoinnin analyysiin sekä kerronnan keinojen vertailuun. Identiteetin rakentumisen ja toiseuden analysointi tukeutuu pronominien käyttöön kerronnassa sekä eri kerronnan keinojen määrittelyyn pohjaten teoriataustaan. Tutkimuksessa selvisi, että kertojan käyttämät eri pronominit hänen viitatessa itseensä ja yleisöönsä toimivat yhtenä kerronnan keinona puhuttaessa identiteetin rakentumisesta ja toiseudesta. Tämän lisäksi suora ja vapaa suora esitys ilmensivät fokalisaation kautta samoja teemoja. Yllättäen toiseuden käsitteleminen nousi kuitenkin näkyvämmäksi teemaksi suhteessa identiteetin rakentumiseen, vaikka kummatkin jakoivat samoja kerronnan keinoja.
  • Sarjanen, Ella (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan oppijoiden näkemyksiä autenttisista teksteistä ja tehtävistä ranskan opetuksessa ja oppimisen tukena. Samaan aikaan kun muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelun suosio on laskenut, autenttisten tekstien lähes rajaton saatavuus on tuonut informaalin kielen oppimisen läheiseksi osaksi nuorten arkea. Autenttisina teksteinä nähdään sellaiset kirjalliset, auditiiviset ja visuaaliset aineistot, jotka on alun perin luotu kohdekieliseen kontekstiin ja joilla on kommunikatiivinen tarkoitus. Autenttiset tehtävät ovat oppijan näkökulmasta merkityksellisiä ja kannustavat vapaaseen ilmaisuun. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on kommunikatiivinen kielten opetus. Tavoitteena on selvittää, minkälaiset autenttiset tekstit, tehtävät ja informaalin oppimisen tavat oppijat kokevat mieleisiksi ja hyödyllisiksi sekä millä tavoin oppijat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan oppituntien sisältöön. Lisäksi tavoitteena on tutkia oppijoiden asenteita ranskan kieltä ja sen opiskelua kohtaan. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselyn täytti 60 yläkoulun ja lukion opiskelijaa, jotka olivat aloittaneet ranskan opiskelun alakoulussa. Kysely sisälsi asteikkokysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä, joiden vastaukset luokiteltiin niiden sisällön mukaan. Tutkimus on ensisijaisesti kvalitatiivinen, vaikka analyysi sisältää myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että autenttisia tekstejä ja tehtäviä pidetään myönteisenä opetuksessa. Moni autenttinen teksti ja tehtävä, kuten musiikki, sosiaalinen media ja leikit, nähtiin mukavana, mutta ei niinkään hyödyllisenä oppimisen kannalta. Myös keskustelu oli pidetty oppimismenetelmä. Oppikirjan tekstejä ei pidetty mielenkiintoisina, mutta oppikirjan tehtävien koettiin edesauttavan oppimista. Suurin osa vastaajista ei kokenut pystyvänsä vaikuttamaan oppituntien sisältöihin, eikä myöskään osannut sanoa, miten haluaisi vaikuttaa. Asenteet ranskan kieltä kohtaan olivat pääosin positiivisia ja informaalin oppimisen kanavista mielekkäimpinä pidettiin elokuvia, musiikkia, lukemista ja sosiaalisen median alustoja. Tulokset viittaavat siihen, että oppijat eivät ole tottuneet vaikuttamaan opetuksen sisältöihin. Kuitenkin aiheiden valitseminen oman kiinnostuksen mukaan vaikutti positiivisesti mielekkyyden kokemukseen ja se tuotiin esiin myös avoimissa vastauksissa. Oppijoiden ajatukset näyttävät heijastavan perinteisiä käsityksiä, joissa todellinen oppiminen tapahtuu lukemalla, kirjoittamalla ja opiskelemalla ahkerasti. Autenttisten tekstien ja tehtävien todellisesta vaikutuksesta oppimistuloksiin tarvittaisiin laajempaa lisätutkimusta.
  • Pöysti, Anni (2019)
    Tämä tutkielma käsittelee viittausta ranskankielisessä tieteellisessä tekstissä demonstratiivisen anaforan kautta. Tällainen anafora koostuu ranskankielisestä demonstratiivipronominista ja substantiivista, jota ensin mainittu pronomini määrittää. Kirjoittaja viittaa tällaisella anaforalla johonkin tekstissä jo mainittuun asiaan; viittauksen kohteena voi olla yksittäinen sana, lause tai kokonainen kappale. Demonstratiivipronominin osoittavan funktion ansiosta anaforan leksikaalinen muoto voi vaihdella enemmän kuin esimerkiksi määräisen artikkelin määrittämässä anaforassa. Täten kirjoittaja voi demonstratiivianaforan avulla mm. luokitella, kuvailla tai muuten määrittää korrelaattia hyvin vaihtelevin ilmaisuin. Tämä tekee siitä mielenkiintoisen tarkasteltavan tieteellisessä tekstissä. Tutkielman aineistona on kymmenen kielitieteellistä artikkelia, jotka löytyvät verkkopohjaisesta Scientext-tekstikorpuksesta. Tätä tekstikorpusta on mahdollista analysoida verkossa korpukseen sisällytettyjen hakutoimintojen avulla. Tutkielmassa korpuksesta haetaan kaikki demonstratiivipronominin määrittämät substantiivit, joita löytyy 404 kappaletta. Nämä osumat ja niiden korrelaatit ovat analyysin kohde. Tutkielman teoriatausta puolestaan koostuu tekstintutkimuksen teoreetikoiden (mm. Adam, Apothéloz, Jeandillou) käsitteistä, ja tekstin sosiaalista ulottuvuutta tarkasteltaessa nojaudutaan Bronckartin teoriaan. Analyysissä selviää anaforien jakauma kolmen anaforatyypin kesken: suurin osa anaforista on tyyppiä résomptive, joka tiivistää lauseen tai jopa kappaleen yhteen sanaan. Tämä tyyppi luo uuden kiintopisteen sallien kirjoittajan jatkaa tekstiä luontevasti. Toisella sijalla ovat fidèle-tyypin anaforat, jotka viittaavat korrelaattiin samalla sanalla. Tätä tyyppiä hyödynnetään erityisesti teknisten termien kanssa, joilla on vähän tai ei ollenkaan synonyymejä. Vähiten korpuksesta löytyi infidèle-tyypin anaforia. Näissä anaforissa korrelaattiin viitataan eri sanalla; tällainen anafora mahdollistaa siis hyvin leksikaalisen vaihtelun. Tällaiset anaforat ovat aineiston perusteella tavanomaisia, usein epätieteellisiä termejä, joilla on monia lähisynonyymejä.