Browsing by study line "Sakrätt"
Now showing items 1-20 of 35
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (EU) N:o 596/2014 (MAR) 11 artiklan toisen kohdan mukaisen julkisten ostotarjousten toteutukseen liittyvän markkinoiden tunnustelun sääntelyä ja sen ympäröivää viitekehystä. Markkinoiden tunnustelulla ostotarjouskontekstissa tarkoitetaan tilannetta, jossa julkista ostotarjousta suunnitteleva henkilö ilmaisee sisäpiiritietoa osapuolille. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella markkinoiden tunnustelun sääntelyä ostotarjouskontekstissa erityisesti julkisiin ostotarjouksiin liittyvän sääntelykehyksen valossa, huomioiden sisäpiiritietoa koskevan sääntelyn olennainen rooli. Hyödyntäen teleologista tulkintatapaa, tutkielma jäsentää ensin markkinoiden tunnustelua koskevaa sääntelykehystä arvopaperimarkkinaoikeudellisessa kontekstissa. Tutkielma peilaa myös sisäpiirisääntelyn soveltuvuutta ostotarjouskontekstiin ja sen vaikutusta tyypillisissä julkisissa ostotarjousprosesseissa. Lisäksi tutkielmassa keskitytään markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn systematisointiin ja markkinoiden tunnustelua koskeviin menettelysäännöksiin. Tutkielma identifioi sääntelyssä ilmeneviä ristiriitoja ja epäselvyyksiä sekä analysoi näiden vaikutusta markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn käytännön toteutukseen. Säännöksen systematisoinnissa otetaan myös huomioon Euroopan komission uusimmat markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn muutosehdotukset ja niiden vaikutukset erityisesti markkinoiden tunnustelua koskeviin menettelysäännöksiin. Lisäksi tutkielman pääasiallisena tavoitteena on tuoda markkinoiden tunnustelun sääntely julkisia ostotarjouksia koskevan sääntelyn piiriin ja peilata sääntelykehystä julkisia ostotarjouksia koskevaan taloudelliseen sekä oikeudelliseen tarkoitusperään. Markkinoiden tunnustelua ja julkisia ostotarjouksia koskevien sääntelykehysten sekä tarkoitusperien vertailu osoittaa niillä olevan päällekkäisyyksiä eri lähtökohdista huolimatta. Tutkielmassa perehdytään erityisesti siihen, vaarantuvatko ostotarjoussääntelyn oikeusperiaatteet ja taloustieteelliset tarkoitusperät markkinoiden tunnustelusäännöksen epäselvyyksien ja tulkinnanvaraisuuksien takia tarkoituksenmukaisuusharkinnan avuin. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn tunnusmerkistön epäselvyyden takia vallitsevan jännite ostotarjoussääntelyn ja markkinoiden tunnustelun sääntelyn välillä, joka johtaa tehokkuuden ja oikeusvarmuuden vaarantumiseen julkisten ostotarjousten markkinoiden tunnustelussa. Tutkielmassa lisäksi todetaan markkinoiden tunnustelusäännöksen käytännön hyödyn vaarantuvan yhdistyvien sääntelykehysten välillä vallitsevan jännitteen takia, johtaen haitallisiin tehokkuusvaikutuksiin määräysvaltamarkkinoilla.
-
(2022)Kryptovaralla tarkoitetaan digitaalisen arvon tai oikeuksien kirjausta, joka voidaan siirtää ja tallentaa sähköisesti käyttäen hajautetun tilikirjan teknologiaa (DLT) tai vastaavaa teknologiaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, että millä edellytyksin kryptovara voi olla arvopaperimarkkinalain (AML) 2:1:ssä tarkoitettu arvopaperi. Kysymys on olennainen, koska tällöin kryptovaraan sovelletaan arvopaperimarkkinaoikeudellista lainsäädäntökehikkoa. Kryptovara on AML 2:1:ssä tarkoitettu arvopaperi, jos se täyttää tällaisen arvopaperin yleiset tunnusmerkit. Kryptovara täyttää yleiset tunnusmerkit, jos se on 1) siviilioikeudessa tarkoitettu arvopaperi; 2) vaihdantakelpoinen pääomamarkkinoilla; 3) saatettu tai saatetaan yleiseen liikkeeseen; ja on 4) lajiesineluonteinen. Kryptovara on siviilioikeudessa tarkoitettu arvopaperi, jos se on yksityisoikeudellinen asiakirja, jonka hallinta on sen osoittaman oikeuden käyttämisen välttämätön edellytys. Kryptovara on vaihdantakelpoinen, jos se on siirtokelpoinen ja sen luovutuksensaajaa suojataan velkakirjalain 2 luvun juoksevia velkakirjoja koskevien säännösten tai muiden niitä vastaavien säännösten nojalla. Kryptovaran tulee myös teknisellä tasolla mahdollistaa luovutuksensaajaa suojaavien säännösten antaman suojan toteutuminen. Luovutuksensaajaa suojaavat säännökset eivät voi vaihdantakelpoisuuden osatekijänä tulla korvatuiksi kryptovaran teknisillä ominaisuuksilla. Pääomamarkkinoiksi, joilla kryptovaran tulee olla vaihdantakelpoinen, katsotaan kaupankäynti kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetuilla kauppapaikoilla (mukaan lukien DLT-pilottiasetuksessa tarkoitetussa DLT-pohjaisessa monenkeskisisissä kaupankäyntijärjestelmässä) ja ETA:n ulkopuolella vastaavasti toimivissa kaupankäyntijärjestelmissä. Pääomamarkkinoiden käsitteeseen sisältyvät myös kauppojen sisäisen toteuttajan toteuttamat kaupat. Kryptovara täyttää yleistä liikkeeseen saattamista koskevan yleisen tunnusmerkin, jos sen mahdollisten luovutuksensaajien joukkoa ei ole ennalta määrätty. Lajiesineluonteisuutta koskeva yleinen tunnusmerkki puolestaan täyttyy, jos kryptovara on saatettu tai saatetaan yleiseen liikkeeseen useiden samansisältöisistä oikeuksista annettujen kryptovarojen kanssa. Tässä esityksessä katsotaan, että kryptovarojen luonne ja niiden hyödyntämä teknologia eivät kategorisesti estä yleisten tunnusmerkkien täyttymistä. AML:n arvopaperia koskevan määritelmän tulkitaan tässä esityksessä olevan laaja. Siten keskenään hyvinkin erilaiset kryptovarat voivat olla AML:ssa tarkoitettuja arvopapereita ja siten tulla arvopaperimarkkinalainsäädännön soveltamisen piiriin. Toisaalta huomattava osa kryptovaroista ei täytä määritelmää. Tällaisia ovat esimerkiksi NFT:t ja perinteiset kryptovaluutat. Kryptovaran kategorisoinnilla esimerkiksi tiettyyn kryptovaratyyppiin ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan sen luonnetta AML:ssa tarkoitettuna arvopaperina. Sen sijaan ratkaisevaa on, että täyttääkö tarkasteltava kryptovara AML:ssa tarkoitetun arvopaperin yleiset tunnusmerkit.
-
(2021)Laki arvopaperitileistä (750/2012, APTL) koskee arvopapereiden säilyttämistä eli sopimukseen perustuvaa hallintaa asiakkaiden lukuun silloin, kun arvopaperit on määritelty lajiesineen tavoin. Lailla on pyritty ratkaisemaan moniportaisesti säilytettyihin arvopapereihin liittyviä esineoikeudellisia, sijoittajan suojaan liittyviä ongelmia, sekä parantamaan näin säilytettyjen arvopapereiden vakuuskäyttöä. Moniportaisessa järjestelmässä arvopapereita ei säilytetä omistajakohtaisesti arvopaperikeskuksessa, vaan säilytysketjun osapuolet hallinnoivat tilejä asiakkaiden lukuun, jolloin sijoittajan oikeus ilmaistaan ainoastaan sijoittajaa lähinnä olevan osapuolen alakirjanpidossa. Sijoittajan arvopapereihin liittyvät oikeudet eroavat huomattavasti riippuen siitä, säilytetäänkö niitä suorassa vai moniportaisessa hallinnassa, jolloin sijoittajan oikeudet arvopapereihin nähden voivat olla vähäisempiä ja oikeudellisesti epäselviä. APTL:ssä tilinhaltijan oikeusasema määritellään tilioikeuden kautta. Tilioikeuden voidaan sanoa olevan uudenlainen varallisuusoikeus, joka eroaa esineoikeutemme yleisistä opeista ja käsitteistä. Tilioikeus poikkeaa perinteisestä omistusoikeudesta, mutta sisältää myös omistusoikeuden kaltaisia piirteitä, sillä tilinhaltija voi määrätä oikeudestaan luovutustoimin ja perustaa siihen kohdistuvia pantti- tai muita oikeuksia. Tilinhaltijan oikeus perustaa tilioikeuteen kohdistuvia panttioikeuksia onkin merkittävä tilioikeuteen kuuluva ominaisuus. Tässä tutkimuksessa pyritään ensinnäkin määrittelemään tilioikeuden luonnetta ja sisältöä esineoikeuden yleisten oppien ja käsitteiden näkökulmasta. Tilioikeus muistuttaa omistusoikeutta säilyttäjän ollessa vakaassa taloudellisessa tilanteessa. Säilyttäjän maksukyvyttömyystilanteessa tilinhaltija saattaa kuitenkin kärsiä tappioita, mikäli säilyttäjä ei ole noudattanut lain mukaista velvollisuutta pitää hallussa arvopaperitileille merkittyjä vastaavia arvopapereita. Tilioikeus on luonteeltaan välillinen sen kohdistuessa tilinhaltijan säilyttäjään – toisaalta tilioikeus ulottuu ainoastaan tilinhaltijan omaan säilyttäjään, eikä tilinhaltija voi esittää vaatimuksia muita säilytysketjussa olevia säilyttäjiä kohtaan. Tämä välillinen luonne vaikeuttaa arvopapereihin liittyvien oikeuksien käyttämistä. Tilioikeuden sisältöä voidaan hyvin pitkälti muokata säilyttäjän ja asiakkaan välisellä säilytyssopimuksella, ja sijoittaja voi näin pyrkiä parantamaan oikeusasemaansa. Tutkimuksessa tutkitaan myös tilioikeuden panttausta esinevakuusoikeudellisten periaatteiden ja panttioikeudellisten käsitteiden näkökulmasta. Arvopaperitilijärjestelmä on kirjaamisjärjestelmä, jossa oikeusvaikutukset syntyvät tilikirjauksilla. Myös panttivelkojan oikeusasema on riippuvainen tilikirjauksista, minkä kannalta APTL:ssa omaksuttu melko yleisluontoinen sääntely voi olla ongelmallista. Tilioikeuden panttauksessa voidaan katsoa vallitsevan ns. ohennettu yksilöintiperiaate. Tiukasti sovellettu yksilöintiperiaate vaikeuttaisikin välillisesti hallittujen arvopapereiden vakuuskäyttöä merkittävästi. Tulee huomioida, että panttaus kohdistuu tilinhaltijan tilioikeuteen, ei esimerkiksi säilyttäjän asiakkaiden lukuun hallitsemiin arvopapereihin. Tilioikeuden erityinen luonne heijastuu myös panttivelkojan asemaan heikentäen esimerkiksi panttivelkojan realisointimahdollisuuksia.
-
(2024)When the global financial market was as its worst in 2008, something new was brought to light, which was to change how the financial market was seen: the Bitcoin. Bitcoin is a digital currency which was published in October 2008 by an unknown person, who represented himself under the pseudonym Satoshi Nakamoto, and it was the first currency that was created using the “blockchain”, one version of the distributed ledger technology. The idea of the currency was that it did not exist anywhere physically, nor was it in any official records, so people could own and transfer bitcoins without anyone knowing it. Thus, bitcoins could be transferred directly from one person to another, without any intermediary in between, and all this would happen far from the reach of governmental authorities. For years the interest towards cryptocurrencies was only nominal, but the closer the 2020’s got, the greater the interest grew. Now, 2024, crypto assets have gone a long way from the 2009 when the Bitcoin currency became active, and currency is not the only digital asset anymore, which exists on the distributed ledger technology. Currently, in addition to multiple currencies, you can buy inter alia securities, smart contracts, insurances, and art, and even companies can be built on the technology. However, even though the crypto market has grown significantly in products and services during recent years, it is still largely unregulated and there is no common framework for how to regulate these markets. Choice of laws has been one unanswered subject, and a common consensus has not been reached how the applicable law should be determined in relation to crypto assets. In this researched I have tried to answer to this question and suggest choice of laws rules for crypto assets, especially concerning assets which are considered to be similar with securities. In this paper I analyse previous choice of laws rules, which are either commonly accepted or which have been enacted for different purposes, to see whether old frameworks could be suitable for new assets, or whether new choice of laws rules could be built on them. Insights have been gathered from traditional choice of laws rules, as well as from certain Regulations and Directives from the European Union and certain principles and Conventions from the Hague Conference on Private International Law. Additionally, I have considered existing suggested choice of laws solutions from different persons and entities to gain new ideas for the potential solution. Choice of laws framework which I will suggest consists of six parts, which of five are designed to certain circumstances and one is a solution which is always available. Final suggestions are Rule of the Intermediary, Rule of the System, Habitual residence of the Consumer, Habitual residence of the Victim and Habitual residence of the Seller. Finally, Choice of the Parties is always allowed, on certain conditions.
-
(2022)Det finns en växande medvetenhet bland beslutsfattare om att klimatförändringen ger upphov till så omfattande finansiella risker att de kollektivt utgör en systemrisk och ett hot mot den finansiella stabiliteten. Bankreglering och banktillsyn har därmed en viktig roll att spela i att förverkliga EU:s klimatförändringsmål och i att minska den systemrisk som klimatförändringen utgör. Som en reaktion på lärdomarna från den senaste globala finanskrisen har makrotillsyn etablerat sig som en ny sorts finansiell reglering, vars mål är att förhindra överdrivet risktagande i det finansiella systemet och mildra dess effekter på den reala ekonomin. Även om det finns en växande debatt bland forskare och beslutsfattare om tillsynsmyndigheternas och bankernas roll i att identifiera och hantera klimatrisker, är diskussionen om hur makrotillsyn skulle kunna användas för att hantera systemrisker i samband med klimatförändringen fortfarande begränsad. Den Europeiska kommissionen har också erkänt behovet av att undersöka hur tillsynsreglering kan ta hänsyn till klimatförändringens finansiella risker i sin strategi för hållbar finansiering från år 2021. Denna magisteravhandling undersöker därmed egenskaperna av klimatrelaterade finansiella risker och diskuterar de alternativ som beslutsfattare inom makrotillsyn har för att integrera sådana risker i banktillsyn. Med hjälp av teorier om ekonomisk reglering ger avhandlingen därmed en översikt av diskussionen kring den ekonomiska grunden för och lämpligheten av att använda makrotillsynsreglering av banksektorn för att hantera klimatförändringen som en systemrisk. Även om denna magisteravhandling i stort sett anser att användning av makrotillsynsreglering för att hantera klimatförändringsrisker är rättfärdigat, medför dess implementering flera utmaningar för tillsynsmyndigheter. Tillsynsmyndigheter kommer att ställas inför politiska val och speciellt EU:s lagstiftare kommer att behöva ta hänsyn till skillnader mellan de olika medlemsstaternas makroekonomiska målsättningar. Trots bristen på säkerhet gällande klimatförändringsriskernas exakta natur och tidpunkt och de politiska svårigheterna kring tillämpningen av makrotillsynsreglering, kan och bör finansiella tillsynsmyndigheter och banker aktivt stödja en smidig övergång till en ekonomi med låga koldioxidutsläpp och ta steg för att minimera skadorna för det finansiella systemet och ekonomin i framtiden.
-
(2023)Hajautettu autonominen organisaatio (DAO) on nimensä mukaisesti autonomisesti tiettyä toimintaa suorittava organisaatio, joka toimii hajautetussa verkossa. DAO tarjoaa uudenlaisen organisaatiomallin, jossa päätöksenteko tehdään sen jäsenten kesken äänioikeuksia sisältävien hallinnointitokeneiden omistusten perusteella. DAO:jen toimintaperiaate perustuu älykkäisiin sopimuksiin. Älykkäät sopimukset ovat tietokoneohjelmistoja, jotka automaattisesti toteuttavat niihin koodatut toimenpiteet tiettyjen ehtojen täyttyessä. DAO:issa ne määrittelevät muun muassa niiden säännöt, päätöksentekomekanismit ja toimintalogiikan. Tutkielma käsittelee tiettyjä yhtiöoikeudellisia piirteitä sisältäviä suhteita DAO:n jäsenten ja muiden toimijoiden välillä. Tutkielmassa tutkitaan lähdekoodin käyttöä sääntelevän lisenssin soveltumista yhtiöoikeudellisen luonteen omaavaksi valvontamekanismiksi, jolla säädellään ulkoisten operaattoreiden toimintaa. Tietokoneohjelmistoina älykkäisiin sopimuksiin liittyy myös niiden lähdekoodin lisensointia koskevat kysymykset. Lähdekoodin lisensointiin voidaan soveltaa useita eri lisensointimalleja, jotka eroavat toisistaan niiden asettamien ehtojen ja rajoitusten perusteella. Tässä tutkielmassa arvioidaan eri lisenssimallien eroja ja tutkitaan, miten lähdekoodin lisenssillä pystytään estämään ulkoisten operaattoreiden opportunistinen toiminta. Tältä osin tutkielma nojautuu immateriaalioikeuden ja sopimusoikeuden oppeihin, mutta soveltaa vahvasti myös oppeja yhtiöoikeusliitännäisestä agenttiteoriasta. Tutkielmassa tutkitaan myös DAO:n jäsenten ja oikeuksien ja velvollisuuksien kollektiiviseksi omistamiseksi perustetun oikeushenkilön (englanniksi legal wrapper) välistä suhdetta. DAO:t eivät voi puutteellisen oikeushenkilöllisyytensä vuoksi omistaa tekijänoikeutta älykkään sopimuksensa lähdekoodiin tai nostaa kannetta ulkoisen operaattorin rikkoessa lisenssiehtoja. Tekijänoikeuden kollektiivinen omistaminen on kuitenkin perusteltua oikeuskeinojen käyttämisen tehokkuuden perusteella. Näin ollen syntyy tarve erityiselle oikeushenkilöllisyyden omaavalle entiteetille, joka kollektiivisesti omistaa tekijänoikeudet DAO:n älykkään sopimuksen lähdekoodiin. Painoarvo asian tarkastelussa on DAO:n jäsenten käytössä olevien juridisten strategioiden soveltumisen tutkimisessa. Tältäkin osin tutkimus nojaa vahvasti sopimusoikeudellisiin oppeihin ja yhtiöoikeusliitännäiseen agenttiteoriaan, mutta soveltaa oppeja myös oikeusteoreettisista lähteistä.
-
(2021)EU:n preventiivisen rahanpesusääntelyn soveltamisala on laajentunut noin 30 vuodessa kansainvälisten suositusten perässä luotto- ja rahoituslaitoksista kryptovaluuttaan, ja mikäli uuden rahanpesuasetuksen ehdotukset menevät läpi, tulee todennäköisesti laajentumaan vielä laajemmin kryptovaroihin. Tämä kehityskulku on saanut jatkua ilman sen suurempaa huomiota tai kritiikkiä vuosikymmenten ajan, mutta EU:ssa on viime vuosina niin nopeaan tahtiin uudistettu rahanpesusääntelyä ja laajennettu sen soveltamisalaa, että nyt viimeistään herää kysymys siitä, torjuuko nykyinen rahanpesusääntely tehokkaasti rahanpesua. Alun perin EU tyytyi reagoimaan reaktiivisesti rahanpesijöiden liikkeisiin kohdistamalla sääntelyä sellaisiin menetelmiin, jotka olivat kasvattaneet suosiota rahanpesijöiden keskuudessa. Sittemmin tilanteeseen on tullut muutos riskiperusteisen lähestymistavan omaksumisen myötä ja nykyään EU perustelee sääntelyn soveltamisalan laajentumista huomioimalla eri menetelmien rahanpesuriskit. Tämä lähestymistapa on erityisen hyvin nähtävissä kryptovarojen yhteydessä, jotka ovatkin laittaneet EU-lainsäätäjän uuden tilanteen eteen, sillä sen lisäksi, että lainsäätäjän on täytynyt päättää miten torjua rahanpesua kryptomaailmassa, kryptovarojen taustalla vaikuttava lohkoketjuteknologia ei aivan yksiselitteisesti istu nykyiseen rahanpesu-sääntelykehykseen.
-
(2022)Factoring on yrityksen liiketoiminnassa syntyvien laskusaatavien hyödyntämiseen perustuva erityisrahoitusmuoto. Suomalaisessa rahoituskäytännössä factoringjärjestely rakennetaan tyypillisesti laskusaatavien yleispanttauksen varaan. Factoring perustuu factoringrahoittajan ja asiakasyrityksen väliseen rahoitussopimukseen, jossa sovitaan factoringin puitteissa myönnettävän luoton ehdoista sekä toisaalta järjestelyyn liittyvistä vakuuksista. Tyypillisesti asiakasyritys sitoutuu rahoitussopimuksessa siirtämään kaikki nykyiset ja tulevat toimialansa mukaisesta liiketoiminnasta syntyvät laskusaatavansa factoringrahoittajalle rahoitussopimukseen perustuvien factoringrahoittajan saatavien vakuudeksi. Laskusaatavan siirrossa asiakasyritykseltä factoringrahoittajalle katsotaan olevan kyse laskusaatavan panttauksesta. Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisin menetelmin factoringjärjestelyn puitteissa tapahtuvaa laskusaatavan panttausta sekä sen sitovuutta factoringrahoittajan asiakasyrityksen konkurssitilanteessa. Jotta factoringrahoittaja saavuttaisi turvatun panttivelkojan aseman asiakasyrityksen konkurssissa, tulee laskusaatavan panttauksen olla paitsi oikeustoimena pätevä niin myös esineoikeudellisesti tehokas suhteessa asiakasyrityksen konkurssivelkojiin. Tutkielmassa eritellään laskusaatavan panttauksen pätevyyden sekä esineoikeudellisen tehokkuuden osatekijöitä ja edellytyksiä. Vaikka laskusaatavan panttaus olisi oikeustoimena pätevä sekä myös esineoikeudellisesti tehokas suhteessa asiakasyrityksen konkurssivelkojiin, voi panttaus silti tulla peräytettäväksi konkurssipesään jonkin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991, TakSL) säädetyn takaisinsaantiperusteen nojalla. Tutkielmassa on tarkasteltu factoringpanttaukseen liittyvää takaisinsaantiriskiä TakSL 5 §:n mukaisen yleisen takaisinsaantiperusteen sekä vakuuden peräytymistä koskevan TakSL 14 §:n perusteella. Riski factoringjärjestelyyn perustuvan laskusaatavan panttauksen peräyttämisestä TakSL 14 §:n perusteella vaikuttaisi olevan olemassa erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa takaisinsaantiaikana pantatuilla laskusaatavilla katetaan aikaisemmin pantattujen kokonaan tai osittain arvottomiksi osoittautuneiden laskusaatavien synnyttämää vakuusvajetta. Takaisinsaantiperusteen edellytysten täyttymistä ei kuitenkaan factoringpanttauksen yhteydessä ole välttämätöntä arvioida täysin saatavakohtaisesti, sillä factoringjärjestelyssä vakuutena voidaan käsittää olevan factoringrahoittajalle siirretyistä laskusaatavista muodostuva rahavirta vakuusmassana. Vakuusmassa-ajatteluun perustuen on mahdollista esittää jopa sellainen tulkinta, että factoringjärjestelyyn perustuvat takaisinsaantiaikana tehdyt laskusaatavien panttaukset eivät ole TakSL 14 §:n mukaisesti peräytettävissä, vaikka panttauksilla olisi ainoastaan katettu aikaisemmin pantattujen laskusaatavien arvottomuudesta johtunutta vakuusvajetta, mikäli panttauksia voidaan muutoin pitää factoringjärjestelyn puitteissa tavanomaisina. Oikeustila vaikuttaa kuitenkin olevan avoin sen osalta, onko tällaista tulkintaa perusteltua tehdä.
-
(2022)Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena rahoitusmarkkinasääntely ja sen valvonta on lisääntynyt. Samalla markkinatoimijat ovat kehittäneet finanssi-innovaatioita erityisesti uusien teknologioiden, kuten hajautetun tilikirjan teknologian, avulla. Hajautetun tilikirjan teknologian kautta on muodostunut kryptovarojen markkinat, joiden koko on kasvanut niin suureksi, että EU:n on täytynyt ryhtyä lainsäädäntötoimiin turvatakseen rahoitusvakauden ja kuluttajansuojan. Samalla EU on halunnut tukea innovaatioita. Vuonna 2020 EU julkaisi digitaalisen rahoituksen paketin, jossa merkittävässä osassa olivat kryptovarojen markkinat -asetus sekä hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvien markkinainfrastruktuurien pilottijärjestelmä (DLT-pilottijärjestelmä). DLT-pilottijärjestelmä on ensimmäinen EU:n laajuinen sääntelyn hiekkalaatikko. Sääntelyn hiekkalaatikko on innovatiivinen sääntelykeino, jonka avulla markkinatoimijat ja lainsäätäjä voivat yhteistyössä kehittää lainsäädäntöä innovatiivisiin tuotteisiin. Sääntelyn hiekkalaatikoiden avulla voidaan luoda uusia sääntelykehyksiä. DLT-pilottijärjestelmän tarkoituksena on luoda sääntelykehys, joka soveltuisi sekä perinteisiin markkinainfrastruktuureihin että DLT-pohjaisiin markkinainfrastruktuureihin. Tässä tutkielmassa on sääntelyteoreettisin keinoin tutkittu, millainen sääntelykeino sääntelyn hiekkalaatikko on, soveltuvatko sääntelyn hiekkalaatikot FinTech-alan sääntelykeinoiksi sekä täyttääkö DLT-pilottijärjestelmä tavoitteensa hajautetun tilikirjan teknologian käyttöönottoon rahoitusmarkkinoilla. Tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että DLT-pilottijärjestelmän avulla pystytään turvaamaan rahoitusvakautta sekä suojelemaan kuluttajia, mutta DLT-pilottijärjestelmän suosiessa vakiintuneita markkinatoimijoita, ei innovaatioita pystytä välttämättä tukemaan. Hajautetun tilikirjan teknologian käyttöönotto rahoitusmarkkinoilla riippuu siitä, millaiseen yhteistyöhön markkinatoimijat ja lainsäätäjä sääntelyn hiekkalaatikolla pystyvät. Teoriassa DLT-pilottijärjestelmässä tehtävä yhteistyö mahdollistaa hajautetun tilikirjan teknologian käyttöönoton rahoitusmarkkinoilla. Sääntelyn hiekkalaatikot sen sijaan soveltuvat FinTech-alan sääntelykeinoksi dialogista sääntelyä painottavana innovatiivisena sääntelykeinona.
-
(2023)Sijoitus- ja lainamuotoista joukkorahoitusta koskeva sääntely harmonisoitiin vuonna 2021 joukkorahoitusasetuksella. Yksi asetuksen päätavoitteista on sijoittajansuojan parantaminen joukkorahoituksessa. Tämä tutkimus pyrkii tarjoamaan kattavan katsauksen siitä, millä tavoin joukkorahoitusasetus pyrkii parantamaan sijoittajansuojaa. Joukkorahoitusmarkkinoilla erityisesti informaatioasymmetria ja joukkorahoitukseen liittyvät korkeat riskit puoltavat tulkintaa siitä, että sijoittajansuojan standardi olisi asetettu korkealle. Tutkielmassa päädytään lopputulokseen, että joukkorahoitusasetus korostaa pääoman saatavuutta sijoittajansuojan kustannuksella. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraavaan tutkimuskysymykseen: "Mitä sijoittajansuojaan kohdistuvia pykäliä joukkorahoitusasestus sisältää ja kuinka tehokkaita kyseiset pykälät ovat sijoittajien suojaamisessa?"
-
(2020)Tutkielman tavoite on jäsentää Suomen laissa vielä suurelta osin säätelemätöntä jälkipanttioikeutta ja siihen liittyvää problematiikkaa suhteessa niin jälkipantinsaajan oikeusasemaan, ensipantinsaajan velvollisuuksiin jälkipantinsaajaa kohtaan, kuin saatavan jälkipanttaukseen. Jälkipanttioikeus on totuttu näkemään Suomessa varsinkin pankkikäytännössä, koska rahoitusmarkkinamme ovat edelleen niin pankkikeskeiset. Kuitenkin myös pankkitoiminnan ulkopuolella jälkipanttioikeus tarjoaa vakuudenhaltijalle mahdollisuuksia löytää toisaalta houkuttelevia sijoituskohteita, mutta myös päästä neuvottelemaan paremmista lainaehdoista. Velallisen osalta jälkipanttioikeus tarjoaa mahdollisuuden käyttää samaa vakuutta useamman lainanantajan luoton vakuutena. Jälkipanttauksen säätelemättömyys luo mahdollisuuksien lisäksi konstruktion osapuolille epävarmuutta. Varsinkin osapuolten välinen luottamus ja ensipantinsaajan lojaliteetti jälkipantinsaajaa kohtaan on tärkeä osa koko järjestelyä. Vaikka jälkipanttioikeus esiintyy usein väliaikaisena rakenteena ennen lopullisen järjestelyn voimaan tuloa, sitä käytetään myös pidempiaikaisissa järjestelyissä. Tällöin järjestelyä voidaan ajatella pitkäaikaisena sopimuksena, jolloin myös sopimusoikeudesta tuttu lojaliteettiperiaate tulee panttioikeudellisen huolenpitovelvollisuuden lisäksi huomioitavaksi. Työssä tutkitaan panttioikeuden piirteitä jälkipanttauksessa ja erityisesti siihen liittyviä erityispiirteitä denuntiaation osalta. Tutkimukseen on otettu erikseen analyysin kohteeksi saatavan jälkipanttaus, koska saatavat ovat niin suuri osa sekä tavallisen yrityskaupparahoituksen vakuusjärjestelyä, että myös muiden järjestelyiden vakuusmassaa. Lisäksi saatavan jälkipanttaukseen liittyy edelleen lisää osapuolia, joiden asema voi muuttua. Työssä on tarkasteltu aihetta lähinnä oikeuskirjallisuuden, Suomen lainsäädännön ja oikeuskäytännön kautta. Tutkielman alkuosa käsittelee jälkipanttioikeutta ja lojaliteettia ensipantinsaajan ja jälkipantinsaajan välillä. Myös kansainvälisiä näkökulmia havainnollistettu niin vakuusoikeuden, kuin lojaliteetin suhteen. Tutkielman analyysiosioissa jälkipanttioikeutta tarkastellaan saatavan panttauksen osalta. Lisäksi tutkielmassa on haluttu sivuta taloudellisia näkökulmia reaalisten argumenttien muodossa, jotta on saatu käsitystä siitä, miten reaalimaailmassa taloudelliset toimijat käyttäytyvät optimoidessaan asemaansa ja hallitessaan riskejään.
-
(2022)Vuosien 2007–2009 finanssikriisi paljasti merkittäviä heikkouksia OTC-johdannaismarkki-noilla eli johdannaismarkkinoilla, joilla johdannaiskauppaa käydään suoraan vastapuolen kanssa. Finanssikriisin myötä tuli ilmi, että markkinatoimijoille oli kasautunut suuria vastapuoliluottoriskejä, joita ei ollut asianmukaisesti hallittu; markkinatoimijat olivat vahvasti kytkey-tyneenä toisiinsa, mikä helpotti erilaisten häiriöiden leviämistä sekä läpinäkyvyys todellisista vastapuoliluottoriskeistä markkinoilla oli erittäin heikkoa, mikä osaltaan kiihdytti luottamuksen ja markkinalikviditeetin heikkenemistä finanssikriisin alussa. Finanssikriisin jälkeen G20-maat sopivat OTC-johdannaismarkkinoiden sääntelyuudistuksista, joilla pyrittiin muun muassa edistämään vakioitujen OTC-johdannaisten keskusvastapuolisel-vitystä ja nostamaan vakuus- ja pääomavaatimuksia muille kuin keskusvastapuolten selvittä-mille OTC-johdannaiskaupoille. Näitä uudistuksia on toteutettu maailmanlaajuisesti erilaisilla lainsäädäntötoimilla. OTC-johdannaismarkkinat olivat ennen finanssikriisiä olleet pitkälti itsesäänneltyjä. Etenkin markkinatoimijoiden kehittämä ISDA vakiosopimus ja sen riskienhallintamekanismit ovat olleet tärkeässä roolissa yhdenmukaistamaan OTC-johdannaismarkkinoiden käytäntöjä maailmanlaajuisesti. ISDA vakiosopimuksen ehto sulkeutuvasta nettoutuksesta on myös pitkälti tunnustettu eri maiden lainsäädännössä esim. EU:ssa rahoitusdirektiivissä. Lainsäädännössä tunnustettua johdannaissopimusten erityiskohtelua johdannaisvastapuolen maksukyvyttömyystilanteessa kutsutaan yleensä turvasatamasäännöiksi. Johdannaissopimusten turvasatamasäännöksiä on yleensä perusteltu järjestelmäriskiargumentilla. Finanssikriisin aikana tuli kuitenkin esiin, että turvasatamasäännökset saattavat itse vaikuttaa järjestelmäriskiin markkinoilla pahentamalla suurten rahoituslaitosten taloudellista ahdinkoa. Koska OTC-johdannaismarkkinoiden sääntelyuudistuksilla ja olemassa olevalla sääntelyllä ha-lutaan muun muassa vähentää vastapuoliluottoriskiä ja järjestelmäriskiä markkinoilla, tarkoi-tukseni on selvittää, mikäli sääntelyuudistuksilla ja olemassa olevalla sääntelyllä itseasiassa onnistutaan tässä tavoitteessa. Lopputulosten mukaan sääntelyuudistukset ja turvasatamasäännökset ovat omiaan vähentä-mään järjestelmäriskiä markkinoilla, mutta saattavat tästä huolimatta johtaa erilaisiin haitalli-siin käyttäytymismalleihin, jotka sen sijaan saattavat nostaa järjestelmäriskiä markkinoilla. Johdannaisvastapuolilla ja keskusvastapuolilla saattaa muun muassa ilmentyä moraalikatoa. Tä-män lisäksi pakollinen keskusvastapuoliselvitys vakioiduille OTC-johdannaissopimuksille saattaa keskittää riskiä keskusvastapuoliin, mikä kuvastaa samaa ns. liian suuria kaatumaan -ilmiötä kuin vuosien 2007–2009 finanssikriisissä. Tämän lisäksi alkuvakuusvaatimusten kyn-nysarvot muille kuin keskusvastapuolten selvittämille OTC-johdannaisille eivät välttämättä ole perusteltuja järjestelmäriski -näkökulmasta. Lopputuloksena voidaan todeta, että sääntelyuudistukset ja turvasatamasäännökset voivat sekä vähentää, että lisätä järjestelmäriskiä markkinoilla. Sen sijaan tarkan vastauksen antaminen kysymykseen ”onko sääntelyuudistusten ja turvasatamasäännösten hyödyt suuremmat kuin niiden haitat” on äärimmäisen vaikeata ottaen huomioon minkä verran kvantitatiivista dataa kysymyksen vastaamiseen vaadittaisiin.
-
(2022)Keskusvastapuolet ovat systeemisesti merkittäviä rahoitusmarkkinainfrastruktuureja, joiden rooli on kasvanut 2000-luvulla erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Keskusvastapuolet selvisivät vuoden 2008 finanssikriisistä hyvin ja vakaina ja tämän huomion myötä G20 johtajat lausuivat, että kaikki standardoidut OTC-johdannaiset tulisi määrittää keskusvastapuolissa. Tämän suunnan myötä keskusvastapuolia säännellään EU:ssa EMIR (EU 648/2012) ja CCP RRR (EU 2021/23) -asetuksilla. Tutkielmassa käsitellään kolmen tutkimuskysymyksen avulla miten sääntelyllä EU:ssa hallitaan keskusvastapuoliin liittyviä riskejä, miten riskien sääntelyllä estetään keskusvastapuolten kaatuminen ja kaatumisesta aiheutuvat häiriöt markkinoille, sekä onko keskusvastapuolten riskienhallintaa koskeva EU-sääntely tarkoituksenmukaista suhteessa sen tavoitteisiin. Työn tuloksena havaittiin, että riskejä säännellään monipuolisesti niiden elinkaaren eri vaiheissa eri riskityypit laajasti huomioon ottaen ja sääntely kohdistuu sekä riskien todennäköisyyden että seurauksien pienentämiseen. Työkaluvalikoima keskusvastapuolten kaatumisen estämiseen ja markkinoille aiheutuvien häiriöiden estämiseen ovat laajat. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että keskusvastapuolten lukuisista hyvistä puolista huolimatta sääntelyn tavoitteita ei täysin tavoiteta. Keskeiseksi ongelmaksi jää erityisesti riskin siirtäminen sen poistamisen sijasta sekä keskusvastapuolten too-big-to-fail asemaan liittyvät ongelmat.
-
(2021)Kiinteistöihin sijoittavat erikoissijoitusrahastot ovat avoimia rahastoja, joissa sijoittajan omistama rahasto-osuus on likvidiä varallisuutta, mutta rahaston omistamat kiinteistökohteet epälikvidiä varallisuutta. Tämän epäsuhdan takia lainsäädäntö ja valvovat viranomaiset vaativat rahastonhoitajien kiinnittävän korostetusti huomiota rahaston likviditeetinhallintajärjestelyihin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen likviditeetinhallintaa säännellään ja millaisia likviditeetinhallintakeinoja lainsäädäntö rahastojen käyttöön mahdollistaa. Tutkimustehtävänä on lisäksi selvittää, onko likviditeetinhallinnan sääntely tällaisenaan hyvää ja riittävää vai tulisiko siihen tehdä muutoksia. Tutkimusmenetelmä yhdistelee oikeusdogmaattiseen metodiin myös oikeustaloustieteellistä ja sääntelyteoreettista tarkastelutapaa. Tällainen valinta on tehty, koska tutkimusaihe liittyy vahvasti talous- elämään eikä tutkimuksen tekeminen pelkästään oikeudellisessa tyhjiössä olisi mielekästä. Lisäksi tutkimuksessa pyritään ottamaan kantaa sääntelyn tasoon ja kehityskohtiin, mikä edellyttää sääntelyteoreettisen näkökulman käyttöä. Rahastojen valvonnasta vastaava viranomainen Finanssivalvonta teki vuonna 2019 laajan selvityksen kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen likviditeetinhallinnan tilasta. Syksyllä 2019 julkaistun teema-arvion tulosten perusteella rahastot päivittivät likviditeetinhallintakäytäntöjään, mikä auttoi niitä selviämään vuoden 2020 koronapandemian aiheuttamasta markkinashokista ilman suuria vaikeuksia. Ensimmäinen kiinteistöihin sijoittava erikoissijoitusrahasto perustettiin vuonna 2012, joten rahastot eivät toistaiseksi ole joutuneet selviytymään pitkäaikaisista markkinakriiseistä tai kiinteistöjen arvojen laskusta. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kotimainen likviditeetinhallinnan sääntely on hyvällä tasolla, mutta EU-tason sääntelyyn odotetaan tehtävän sääntelyä tiukentavia muutoksia. Kotimaisilla rahastoilla on laajasti erilaisia likviditeetinhallintavälineitä käytössään, mutta markkinatilanne ei ole toistaiseksi edellyttänyt niiden hyödyntämistä.
-
(2017)Kryptovarallisuuden alkuperäisenä tavoitteena voidaan todeta olevan erottautuminen rahoitusalan perinteisistä välittäjätahoista, kuten esimerkiksi pankeista. Kuitenkin kun kryptovarallisuuden käyttäjä säilyttää kryptovarallisuuttaan palveluntarjoajalla, tapahtuu juuri näin. On kuitenkin olemassa perusteltuja syitä sille, miksi kryptovarallisuuden käyttäjä valitsee omatoimisen säilytyksen sijaan säilyttää kryptovarallisuuttaan säilytykseen erikoistuneella palveluntarjoajalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kryptolompakon tai kryptolompakon sisältämän yksilöidyn kryptovarallisuuden panttausta palveluntarjoajalle molemmissa mainituissa tilanteissa. Palveluntarjoajan oikeusaseman kannalta keskeisin merkitys voidaan todeta olevan pätevän panttioikeuden synnyllä ja palveluntarjoajan panttioikeuden pysyvyydellä. Esimerkiksi julkivarmistuksen osalta vakuusoikeuden yleisissä opeissa tunnistettuja julkivarmistusmenetelmiä ei voida pitää etenkin omatoimisesti säilytetyn kryptovarallisuuden osalta täysin tyydyttävinä. Pantinantajan oikeusaseman kannalta keskeisin merkitys voidaan puolestaan todeta olevan palveluntarjoajalle uskotun panttioikeuden kohteen turvaamisella palveluntarjoajan velkojilta palveluntarjoajan maksukyvyttömyysmenettelyssä. Pantinantajan separaatio-oikeuden kannalta keskeisiksi tekijöiksi muodostuvat tutkimuksessa etenkin panttaussopimuksessa ja lainsäädännössä määritellyt säilyttäjän velvollisuudet, mutta myöskin tosiallinen tapa jolla palveluntarjoaja erottelee pantinantajan varallisuuden omasta varallisuudestaan. Tutkimuksen de lege ferenda -osiossa UNIDROIT:in digitaalisen varallisuuden periaatteiden mahdollista implementointia suomalaiseen oikeusjärjestelmään arvioidaan suhteessa vakuusoikeuden yleisiin oppeihin sekä MiCA asetuksen kryptovarapalvelun tarjoajiin soveltuviin velvoitteisiin. Digitaalisen varallisuuden periaatteilla ei todeta olevan vaikutusta pantinantajan oikeusaseman kannalta MiCA asetuksen voimaantulon jälkeen vuoden 2024 lopulla. Panttioikeuden julkivarmistuksen osalta digitaalisen varallisuuden periaatteet esittävät kuitenkin uutta digitaaliseen varallisuuden määräysvallan käsitettä, sekä mahdollisuutta julkivarmistaa digitaaliseen varallisuuteen kohdistuva panttioikeus määräysvallan olemassaolon perusteella. Panttioikeuden julkivarmistaminen määräysvallan olemassaolon perusteella voidaan todeta olevan tehokas ja varteenotettava uusi keino julkivarmistaa kryptovarallisuuteen kohdistuva panttioikeus suoraan lohkoketjussa.
-
(2024)Avoimet sijoitusrahastot tarjoavat vähittäissijoittajille hajautuksen etuja, korkean likviditeetin ja ammattimaista varainhoitoa. Rahastojen keskimääräiset kustannukset ovat kuitenkin edelleenkin Euroopassa korkeat. Vaikka kohtuuhintaisia rahastoja löytyy markkinoilta, voi ongelmaksi muodostua vähittäissijoittajien rajoittunut tietämys ja kyky tehdä rationaalisia sijoituspäätöksiä. Keskeisesti tätä kulutasoon liittyvää ongelmaa ratkomaan Euroopan komissio julkaisi toukokuussa 2023 niin kutsutun vähittäissijoittajastrategian, johon sisältyy kattavia uudistuksia vähittäissijoittajia koskevaan EU:n kehykseen. Ehdotuksella pyritään parantamaan sijoittajansuojaa muun muassa tarpeettomien kustannusten kiellon ja niin kutsutun ”value for money” -periaatteen kautta. Sijoittajien ja rahastoyhtiön välinen suhde on luonteeltaan eräänlainen toimeksiantosuhde, jota voidaan tarkastella päämies-agenttiteorian kautta. Rahastoyhtiö vastaa rahaston hoidosta ja saa vastineeksi tällaisena "agenttina" toimimisesta korvauksen palkkioiden ja kulujen muodossa. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua intressien erilaisuus ja agentin opportunistinen käyttäytyminen. Keskeiseksi tavoitteeksi muodostuukin näin agentin motivoiminen päämiehen etujen mukaiseen toimintaan. Perinteinen esimerkki tästä ovat erilaiset kannustinpalkkiojärjestelmät, joiden avulla agentin etu sidotaan päämiehen etuihin. Tutkielman tavoitteena on oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta tarkastellen selvittää, onko avoimien sijoitusrahastojen kulujen kohtuullisuudesta tarkoituksenmukaista asettaa sääntelyä, vai varmistaako nykyinen sääntely yhdistettynä markkinakuriin ja toimivaan kilpailuun jo riittävällä tavalla kulujen kohtuullisuuden. Tutkielmassa tarkastellaan rahastojen perimiä kuluja ja palkkioita sekä näiden nykyistä sääntelyä. Tarkoituksena on luoda yleiskuva nykyisen sääntelyn asettamista rajoitteista sekä tavoista suojata osuudenomistajia mahdollisilta väärinkäytöksiltä kulujen ja palkkioiden määrissä. Tutkielmassa nähdään, että sääntely asettaa jo nykyisellään monia velvoitteita rahastoyhtiöille. Rahastoyhtiötä sitoo esimerkiksi velvollisuus toimia asiakkaidensa edun mukaisesti sekä olla veloittamatta tarpeettomia kustannuksia. Tutkielmassa päädytään ehdotetun uuden EU-sääntelyn osalta siihen, ettei vertailuarvomekanismi huomioi riittävästi erilaisia sijoitustuotteita eikä myöskään laajan tuotevalikoiman hyötyjä. Ehdotuksen merkittävimpinä ongelmina näyttäytyvät sääntelytaakan aiheuttamat suuret kustannukset, mahdollinen kilpailun vähentyminen sekä tuotevalikoiman ja innovaatioiden supistuminen. Näin tutkielmassa päädytään johtopäätöksenä siihen, että eniten potentiaalia suojata sijoittajia kohtuuttomilta kuluilta on sellaisilla keinoilla, jotka tukevat luonnollisen markkinakurin toimivuutta – viime kädessä siis lunastusoikeuksien tehokkaan käyttämisen mahdollistamisella sekä markkinoiden korkeamman kilpailutason vahvistamisella.
-
(2024)Kryptotillgångars ökande framfart internationellt och inom Finland aktualiserar frågor angående förvaring av kryptotillgångar. Det har främst identifierats en legal risk med förvaring. Avhandlingen undersöker huruvida kryptotillgångar som kryptoinvesterare förvarar hos en marknadsaktör skyddas vid potentiell insolvens av marknadsaktören. Avhandlingen fokuserar således på den legala risken i anknytning till förvaring genom att undersöka kryptoinvesterarnas borgenärsskydd i konkurs- eller utmätningssituationer. Redogörelsen undersöker olika förvaringsarrangemang och deras risker för kryptoinvesterare. Avhandlingen tolkar och systematiserar gällande rätt genom rättsdogmatisk metod. Avhandlingen använder sig även av rättsjämförelse med svensk rätt med mål att undersöka den svenska lösningen som kan tillämpas för att lösa forskningsfrågan under svensk rätt. Avhandlingen problematiserar individualisering och avskiljandet av egendom, vilket framför utmaningar till följd av kryptotillgångars särskilda karaktär. I avhandlingen behandlas penningsanalogin för kryptotillgångarnas del på grund av prejudikatet HD 2020:64. Således behandlas även annan rättspraxis och doktrin avseende sammanblandning för kontomedel. För EU-regleringens del är MiCAR av central betydelse då den ämnar skydda äganderätten till kryptotillgångar. Från MiCAR kan även härledas operativt avskiljande, tekniskt avskiljande och rättsligt avskiljande som identifierats som användbara komponenter för avhandlingens behandling. Avhandlingen argumenterar på basis av det nuvarande rättsläget att det är oklart om kryptoinvesterare skulle skyddas gentemot marknadsaktörens utmätnings- och konkursborgenärer. Avhandlingen understryker behovet att ålägga en skyldighet för marknadsoperatörer att förvara kryptoinvesterarnas tillgångar avskilt från sina egna. På basis av undersökningen skyddar behörigt avskiljande av tillgångar kryptoinvesterarna. Det framförs att det finns behov inom inhemsk rätt att göra en stifta om skyddandet av kryptoinvesterarens rättigheter gentemot kryptotillgångarna som förvaras hos en marknadsaktör. Avhandlingen konkluderar med de lege -ferenda synpunkter som framför förslag av lagstiftning som borde framtas för att skydda kryptoinvesterarnas rätt till sina kryptotillgångar.
-
(2021)Tutkielman aiheena on kotimaisten listaamattomien ja arvo-osuusjärjestelmään kuulumattomien osakkeiden digitalisoinnin arviointi. Erityskysymyksenä tarkastellaan avoimen lohkoketjun soveltuvuutta digi-talisoinnissa käytettäväksi teknologiaksi. Tutkielman metodi on lainopillinen ja sääntelyteoreettinen. Sen ulko-puolelle on rajattu verotukselliset, listattuihin yhtiöihin liittyvät sekä osakeyhtiöoikeudellisiin osakasoikeuksiin liittyvät kysymykset. Suomen lainsäädännöllistä tilannetta tarkastellaan valikoitujen valtioiden kontekstissa. Tarkoituksena on tulkita voimassa olevaa osakeyhtiöiden osakkeisiin soveltuvaa lainsäädäntöä, kuten osake-yhtiölakia sekä velkakirjalakia, ja arvioida mahdollistaako nykytila listaamattomien ja arvo-osuusjärjestelmään kuulumattomien osakkeiden digitalisoinnin. Mikäli arvioinnissa päädytään siihen, että lainsäädäntö on puut-teellista tai epäselvää, tavoitteena on hahmotella muutossuosituksia. Sääntelyteorian metodein pyritään arvi-oimaan muutosten tarkoituksenmukaisuutta sekä pyritään muotoilemaan suositukset niin, että ne täyttävät osakeyhtiölainsäädännössä tyypillisesti painotetut sääntelystandardit. Arvo-osuusjärjestelmään kuulumattomien osakkeiden sähköistäminen on jäänyt jälkeen arvo-osuuksista ja muista arvopapereista. Vuonna 2021 yksityisten yhtiöiden osakekirjattomien osakkeiden esineoikeudellisia suojamuotoja ei edelleenkään turvata lainsäädännöllä ja esimerkiksi osakkeen panttaus on oikeustoimena epävarma perustuessaan yhä yhtiölle tehtävään ilmoitukseen sekä osakasluettelokirjaukseen. Lisäksi tällais-ten osakkeiden kaupankäynti kärsii likviditeettiongelmasta, sekä kohtaa ESMA:n tuoreen linjauksen myötä myös säädösesteitä. Ongelmat ovat merkittäviä; osakeyhtiön ollessa Suomen suosituin yhtiömuoto, asia kos-kettaa useita osakeyhtiöitä vain murto-osan yhtiöistä kuuluessa arvo-osuusjärjestelmään, jossa vastaavat on-gelmat on selätetty. Tutkielmassa perehdytään myös avoimiin lohkoketjuihin, arvioiden niiden soveltuvuutta osakkeiden digitalisoinnin tekniseksi välineeksi. Tutkielmassa katsotaan, että avoimen lohkoketjun anonymi-teetti, konsensusmekanismi ja maturiteetti huomioon ottaen se ei ole parhaiten soveltuva vaihtoehto. Tutkielmassa argumentoidaan, että vaikka voimassa oleva lainsäädäntö sinänsä mahdollistaa jonkinasteisen osakkeiden digitalisoinnin, lainsäädäntö luo epävarmuutta ja on osittain ajastaan jäljessä. Tutkielmassa kat-sotaan, että osakasluetteloa, osakekirjoja ja velkakirjoja koskevaa lainsäädäntöä on tarve uudistaa sekä välit-tömästi tehtävillä pienemmillä muutoksilla että laajemmalla sähköisen osakasrekisterin valmistelulla. Tutkiel-massa todetaan myös, että voimassa oleva EU:n lainsäädäntö tosiasiallisesti estää kustannustehokkaan lis-taamattomien ja arvo-osuusjärjestelmään kuulumattomien osakkeiden kaupankäynnin. Vaikka komission 2020 vireille saattama asetusehdotus hajautetun tilikirjan teknologiaan pohjautuvasta arvopaperien kaupankäynnin pilottijärjestelmästä astuisi voimaan, se ei ratkaisisi ongelmaa. Tutkielmassa argumentoidaan lisäksi, että lain-valmistelun on oltava teknologianeutraalia sekä erityisesti osakasrekisterin osalta suosittava ratkaisuja, jotka mahdollistavat kaupankäyntijärjestelmän liittämisen rekisteriin myöhemmässä vaiheessa. Lainvalmistelussa on myös huomioitava joustavuuden ja kustannustehokkuuden sääntelystandardit, jotta osakeyhtiölaki säilyttää tahdonvaltaisuutensa, vaikka sitä digitalisoitaisiinkin 2020-luvulle.
-
(2024)Merituulivoimatuotannolle nähdään Suomessa valtavasti potentiaalia, ja sen roolia on korostettu erityisesti Euroopan unionin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa sekä valtion omavaraisuuden kasvattamisessa. Suomessa merituulivoimahankkeen sääntelykehys riippuu keskeisesti hankkeen sijaintialueesta eli siitä, sijoittuuko tuulivoimapuisto Suomen aluevesille vai talousvyöhykkeelle. Rahoittajien näkökulmasta kumpikin sääntely-ympäristö näyttäytyy kuitenkin vielä pirstaleisena ja vaikeasti ennakoitavana, mikä on omiaan heikentämään halukkuutta investoida suomalaisiin merituulivoimahankkeisiin. Tutkielmassa tarkastellaan merituulivoimahankkeen vakuusjärjestelyä rahoittajien riskienhallinnan näkökulmasta. Koska kyse on usein miljardiluokan investoinneista, hankkeiden rahoitusjärjestelyt toteutetaan riskienjakosyistä lähes poikkeuksetta projektirahoitusmallilla. Rahoitukselle on siten ominaista, että projektista kertyvä kassavirta mahdollistaa projektille myönnetyn lainan takaisinmaksun. Näin ollen kattava vakuusjärjestely on rahoittajille keskeinen riskienhallintakeino, kun tavoitellaan projektin loppuunsaattamista ja tuulivoimapuiston tuottamaa kassavirtaa. Tutkielmassa pyritään selvittämään, voidaanko merialuetta pantata tehokkaasti ja käyttää siten projektilainan vakuutena. Lisäksi tarkastellaan tälle vaihtoehtoisia vakuuskeinoja sekä arvioidaan, onko panttioikeuden perustaminen merialueeseen ylipäätään tehokkain keino toteuttaa hankkeen vakuusjärjestely. Tämä johdattelee arvioimaan esinevakuuksien roolia riskienhallintakeinona yleisesti sekä pohtimaan tuulivoimahankkeen vakuusjärjestelyä projektirahoituksen tavoitteiden ja lähtökohtien kautta. Tutkielmassa havaitaan, että Suomen aluevesillä merialueen panttaaminen on mahdollista maakaaren (540/1995) mukaisella käyttöoikeuskiinnityksellä, vaikkakin kyseisen vakuuskeinon osalta identifioidaan lain tulkinnanvaraisuus. Talousvyöhykkeen osalta päädytään siihen, ettei merialuetta voida pantata tehokkaasti nykyisen sääntely-ympäristön tunnistamassa menettelyssä. Tutkielmassa arvioidaan vaihtoehtoisina keinoina yrityskiinnitystä ja osakekantapanttia, joista osakekantapantin havaitaan tarjoavan varteenotettava keino rahoittajille projektin kontrollointiin ja tarvittaessa haltuunottoon. Muihin Pohjoismaihin kohdistuva idealähtöinen tarkastelu johdattelee pohtimaan kiinteistörekisterin laajentamista sekä talousvyöhykkeen hyödyntämis- ja rakentamisoikeuksien vakuuskäyttöä, joista jälkimmäinen esitetään lainsäätäjälle potentiaalisena muutosehdotuksena. Tutkielmassa päädytään johtopäätöksenä siihen, että vakuusjärjestelyssä painoarvoa tulisi antaa mahdollisimman kattavan ja kokonaisvaltaisen keinon valinnalle – tämä mahdollistaisi merituulivoimahankkeiden toteuttamisen Suomessa rahoitus- ja vakuusoikeudellisesti kannattavalla tavalla.
-
(2021)Tutkimuksessa selvitetään, onko osakkeenomistajien suojaaminen riittävällä tasolla yrityskaupan erityistilanteessa, jossa kohdeyhtiön johto tekee ostotarjouksen kohdeyhtiöstä. Johdon yritysosto on tilanteena poikkeuksellinen, sillä tyypillisesti yrityskaupassa myyjä tuntee kohdeyhtiön ostajaa paremmin. Tämä asetelma ei toteudu johdon yritysostoissa, sillä yrityksen operatiivista liiketoimintaa johtavilla henkilöillä on lähtökohtaisesti kattavammat tiedot kohdeyhtiöstä, kuin osakkeenomistajilla. Tilanne on erityisen korostunut, mikäli kohdeyhtiön johto ja omistus ovat eriytyneet. Tutkielman keskiössä ovat osakeyhtiölain periaatteet ja niitä koskevat säännökset, erityisesti OYL 1:5 osakeyhtiön toiminnan tarkoituksesta sekä OYL 1:8 johdon lojaliteetti- ja huolellisuusvelvollisuuksista. Velvollisuuksien lisäksi tarkastellaan yhtiöintressiä, -teoriaa sekä osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta että osakkeenomistajien intressiä. OYL 1:8 sisältämän sääntelyn tarkoitus on ohjata johtoa toimimaan osakkeenomistajien ja yhtiön intressissä. Sääntely on kuitenkin hyvin yleisellä tasolla, eikä se anna vastausta siihen, miten osakkeenomistajat saavat suojaa johdon yritysostoissa tai miten johdon yritysostossa tulisi menetellä. Tutkielmassa tarkastellaan tämän vuoksi myös osakeyhtiölain ulkopuolisia keinoja toteuttaa OYL 1:8:n tavoitteita yksittäistapauksissa sekä keskitytään arvioimaan johdon yritysostoon liittyviä prosesseja. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään mm. päämies-agentti-teoriaa. Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää tarkastelua osakkeenomistajien ja johdon intressien yhteensovittamisesta. Menetelmä on ensisijaisesti lainopillinen, mutta aiheen tutkiminen edellyttää myös syvempää oikeustaloustieteellistä ja oikeusvertailevaa otetta.
Now showing items 1-20 of 35