Browsing by study line "Slavic and Baltic Studies"

Opinnäytetyössäni tarkastelen Kroatiassa asuvan bosniakkidiasporan kansallista ja uskonnollista identiteettiä. Tarkoitukseni on selvittää, kuinka pieni mutta vanha vähemmistö kokee oman asemansa kroatialaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman aineistona olen käyttänyt kahdeksaa bosnian- ja kroatiankielistä verkkoartikkelia sekä viittä Kroatiaa käsittelevää jaksoa Al Jazeera Balkans -kanavan Živjeti islam -sarjassa. Työssäni olen hyödyntänyt Stuart Hallin identiteettiteoriaa, jonka mukaan identiteetti muodostuu erilaisista osista ja se käsitetään elämän mittaisena prosessina, joka ei ole koskaan valmis. Avtar Brah’n mukaan jokainen diaspora on omanlainen tarina, johon vaikuttavat historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Materiaalista nousi esiin keskusteluja Jugoslavian hajoamissotien merkityksestä, mahdollisuuksista harjoittaa uskontoa Kroatiassa sekä vähemmistön tulevaisuudesta. Havaitsin, että moni Kroatiassa asuva bosniakki kokee islamin olevan osa heidän identiteettiään, vaikka he eivät harjoittaisi uskontoaan aktiivisesti tai kokisi tietävän siitä paljoa. Lisäksi erilaiset uskonnolliset tavat kuten ramadanin vietto sekä bosnialainen ruokakulttuuri koetaan tärkeiksi. Bosniakkien identiteetistä käydään edelleen aktiivista keskustelua, ja aineistossa esiintyi myös julkilausuttua huolta mahdollisesta assimilaatiota, mutta kaikista haasteista huolimatta he kokevat olevansa hyväksytty vähemmistö, joka rikastuttaa kroatialaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Tutkielmassa tarkastellaan sijainnin ja suunnan ilmauksia liettuan lokatiivilla sekä niiden paikallissijoin ilmaistuja suomennosvastineita. Tavoitteena on selvittää, onko liettuankieliset sijainnin tai suunnan ilmaukset suomennettu samoin nimetyllä kieliopillisella elementillä kuin alkuperäisessä ilmauksessa. Tarkoituksena on myös tutkia liettuan historiallisia, postpositionaalisia lokatiivimuotoja, joita käytetään hyvin harvoin ja jotka ovat liettuan nykyisessä yleiskielessä usein leksikaalistuneet adverbeiksi. Vaikka muodot ovatkin suurelta osin kadonneet kielestä, niistä illatiivia käytetään satunnaisesti. Illatiivi esiintyy nykyään pääosin vain puhekielessä ja murteissa, mikä heijastuu kaunokirjallisuuteen. Illatiiviin kiinnitetään erityishuomiota tutkimuksessa. Tutkimusaineisto käsittää noin 150 sivua Dalia Grinkevičiūtėn teoksesta Lietuviai prie Laptevų jūros (2012) ja niiden suomennoksia kääntäjä Reeta Tuoresmäen teoksesta Dalian kirja (2016). Aineistosta on käyty läpi kaikki liettuankieliset lokatiiviset ilmaukset, jotka on jaoteltu liettuan nykyisessä yleiskielessä käytettyihin lokatiiveihin ja postpositionaalisiin lokatiivimuotoihin. Tutkimusaineistossa oli kaikkiaan 604 lokatiivista ilmausta, joista postpositionaalisia lokatiivisia ilmauksia oli 31. Näitä on verrattu suomennosvastineisiin sen toteamiseksi, onko sijainnin tai suunnan ilmaus siirretty suomeen käyttämällä samoin nimettyä kieliopillista elementtiä kuin alkuperäisessä ilmauksessa. Tuloksista on nähtävissä, että liettuan- ja suomenkielisissä sijainnin ja suunnan ilmauksissa hiukan yli puolessa tapauksista (postpositionaalista inessiiviä jatkava) liettuan lokatiivi on suomennettu käyttäen inessiiviä. Erot liettuankielisissä sijainnin tai suunnan ilmauksissa ja niiden suomennosvastineissa johtuvat usein verbien rektioista tai suomennoksen käännösratkaisuista. Tuloksista ilmenee myös, että nykyliettuassa ei tehdä eroa sisä‑ ja ulkopaikallissijoilla, ja aineiston liettuankielisiä lokatiiveja on suomennettu melko usein myös adessiivilla. Tutkimustulokset osoittavat liettuan lokatiivisten muotojen monasti olevan leksikaalistuneita adverbeja kuten niiden suomenkieliset vastineetkin. Analysoitu aineisto vahvistaa sen, että postpositionaalisia lokatiiveja käytetään hyvin vähän. Postpositionaaliset allatiivit eivät enää ilmaise suuntaa vaan aikaa, ja niitä on toisinaan tapana suomentaa idiomeja käyttämällä. Erityisen huomion kohteena olleista postpositionaalisista illatiiveista lähes kaikki analysoitavissa olleet ilmaukset osoittavat kuitenkin suuntaa samoin kuin niiden suomennosvastineetkin.

Tässä tutkielmassa käsitellään vuoden 1990 jälkeen syntyneiden tšekkiläisten nuorten aikuisten kokemuksia slovakin ymmärtämisestä ja suhdetta slovakin kieleen. Tšekkoslovakian hajoaminen vuonna 1993 muutti kielitilannetta Tšekissä huomattavasti, sillä slovakki katosi esimerkiksi tiedotusvälineistä lähes kokonaan. Ennen tätä tšekki ja slovakki olivat olleet kaksi tasavertaista kieltä. Yleinen uskomus on, että nuorten slovakin ymmärtäminen heikkenee koko ajan, mutta toisaalta slovakialaisten muuttoliike Tšekkiin työn tai opiskelujen perässä on lisännyt nuorten arkielämän kontakteja slovakinkielisten kanssa. Tutkielmaa varten haastateltiin 16 tšekkiläistä heidän kontakteistaan ja asenteistaan slovakin kieltä kohtaan. Haastattelut olivat semi-strukturoituja ja tehtiin keväällä 2019 ja keväällä 2020. Noin puolet haastateltavista asui tai oli kotoisin Prahan alueelta, kun taas puolet oli Brnon alueelta, joka on lähempänä Slovakian rajaa. Tutkielmassa selvitetään, ovatko nuorten tšekkiläisten kontaktit slovakin kielen kanssa muuttuneet Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen, kun kielitilanne muuttui merkittävästi. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia kontakteja haastateltavilla on slovakin kielen kanssa, kuinka hyvin he tuntevat ymmärtävänsä sitä ja vaikuttavatko asenteet slovakin ymmärtämiseen. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, onko kielellisellä hegemonialla tai asymmetrialla vaikutusta asenteisiin slovakin kieltä kohtaan. Kontaktitilanteita tšekkien ja slovakkien välillä tutkitaan reseptiivisen kaksikielisyyden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kahden eri kielen puhujat ymmärtävät toisiaan keskustelutilanteessa, vaikka osapuolet puhuisivat omaa äidinkieltään. Tämän on todettu toimivan tšekkien ja slovakkien välisessä kanssakäymisessä, sillä tšekki ja slovakki ovat toisilleen lähimmät sukulaiskielet ja keskenään pitkälle ymmärrettävissä. Tutkielmassa käsitellään kieliä erikseen, mutta myös niiden yhteistä historiaa ja kehitystä. Tutkimus on laadullinen, ja analyysitapana on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastattelujen perusteella pyritään selvittämään, kuinka usein tšekkiläiset nuoret ovat kontaktissa slovakin kielen kanssa arjessaan, ja millaisia keskustelutilanteet ovat. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko ymmärtämisessä eroa sukupolvien välillä, tai vaikuttaako vastaajan asuinpaikka kontakteihin ja asenteisiin. Näiden lisäksi tutkitaan, mitkä asiat aiheuttavat ongelmia keskustelutilanteissa, ja millaisia ratkaisuja tällaisissa tilanteissa on keksitty. Asenteista pyritään selvittämään konkreettisesti millaisena nuoret pitävät slovakkia, mutta myös heidän ajatuksiaan siitä, millainen näiden kahden kielen tulevaisuus on heidän mielestään. Haastattelujen perusteella tšekkiläisillä nuorilla on hyvin positiivinen suhde slovakkia kohtaan. Tutkielman toinen tärkeä tulos on, että reseptiivinen kaksikielisyys toimii edelleen tšekkiläisten nuorten ja slovakialaisten keskustelutilanteissa. Kaikki haastateltavat olivat keskustelleet slovakialaisen kanssa ongelmitta, kun kumpikin osapuoli käytti omaa kieltään. Yllättävää on, että alueellinen ero ymmärtämisessä oli suhteellisen pieni, vaikka murrejatkumon takia voisi olettaa, että lähempänä Slovakian rajaa asuvat tšekkiläiset ymmärtäisivät slovakkia paremmin. Kielellinen hegemonia tai valta-asema ei ollut kovin näkyvää, mutta sen saattoi huomata siinä, että vastaajat vitsailivat slovakin kielestä. Kukaan ei myöskään ollut harkinnut muuttavansa Slovakiaan opiskelujen perässä. Sen sijaan oletus siitä, että slovakialaiset tulevat opiskelemaan Tšekkiin parempien koulujen takia, oli vahva.