Browsing by study line "Slavistiikka ja baltologia"

Työssäni tutkin puolalaisen nykykirjailijan Olga Tokarczukin (s. 1962) kirjoittamaa kolmea romaania. Kirjailija on omassa maassaan tunnettu kansalaisaktivismista ja etenkin eläinten oikeuksia puolustavista ulostuloistaan. Tavoitteeni on tarkastella näissä Tokarczukin romaaneissa esiintyviä henkilöhahmoja sekä niiden kautta ihmisen ja eläimen välisiä rajoja sekä niiden häivyttämistä eläintutkimuksen näkökulmasta. Huomioni suuntautuu erityisesti siihen, kuinka Tokarzcuk tuo kerronnassaan esille ihmisten ja suden välistä hybridisyyttä. Tulkitsen myös ihmisten keskinäisiä sekä ihmisen ja eläimen välillä vallitsevia hierarkioita biopolitiikan näkökulmasta. Tarkastelen analyysissäni Tokarczukin romaaneja Prawiek i inne czasy (1996), Dom dzienny, dom nocny (1998) ja Prowadź swój pług przez kości umarłych (2009). Luentani keskittyy näissä romaaneissa esiintyvään kolmeen ihmissusihenkilöhahmoon. Analysoin näitä henkilöhahmoja hyödyntäen italialaisen filosofin Giorgio Agambenin ajatuksia. Hänen mukaansa ajatteluamme hallitsee tarve lakkaamattomalle ihmisen ja eläimen väliselle erottelulle, mitä hän kutsuu antropologiseksi koneeksi. Termillä homo sacer hän taas viittaa yksilöön, joka on suljettu ulos uskonnollisesta ja poliittisesta elämästä. Hän pitää myös ihmissuden hahmoa homo sacerin kaltaisena. Paljaaksi elämäksi hän puolestaan nimittää tilannetta, jossa yksilö riisuttu edellä mainituista ja hänet nähdään ainoastaan biologisena olentona. Leiri on Agambenin mukaan konstruktio, jossa vallitsee pysyvä poikeustila. Tällöin leirin sisällä oleva on suljettu lain piiriin oman ulossulkemisensa kautta. Analysoimani ihmissusihenkilöhahmot edustavat vähempiarvoista toiseutta. Tokarczukin ihmissudet ovat identiteettinsä vuoksi toisen luokan kansalaisia sosioekonomiselta taustaltaan ja sukupuolensa vuoksi. Ihmissusistereotypioista poiketen hahmot näyttäytyvät lukijalle sympaattisina ja moniulotteisina olentoina, jotka ovat jääneet ennakkoluulojen vangeiksi. He ovat kukin tavallaan osa ympäröivää valtarakennelmaa, vaikka eivät voi aktiivisesti vaikuttaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ihmissudet liminaalisina olentoina häivyttävät kuviteltua kuilua ihmisen ja eläimen välillä. Tokarczukin ihmissudet eivät ole hirviöitä, vaan monimutkaisia hahmoja, joilla on oma tarinansa. Ihmissusihenkilöhahmot ovat kuin Agambenin kuvaama homo sacer ja ovat liminaalisten ihmissuden ominaisuuksiensa vuoksi osa leirin valtarakennelmaa, jossa he ovat alistetun roolissa. Leiri ei kuitenkaan koske pelkästään ihmissusihahmoja vaan ylettyy koskemaan myös romaanien tarinamaailmojen muita henkilöhahmoja.

Tässä maisterintyössä tarkastellaan Puolan sotienvälisen ajan huomattavinta poliitikkoa marsalkka Józef Piłsudskia koskevaa uutisointia Krakovassa ilmestyneessä juutalaisessa Nowy Dziennik -sanomalehdessä vuonna 1928. Näitä uutisia oli kaiken kaikkiaan 242 kappaletta. Suurin osa eli 152 uutisista koski Puolan sisäpolitiikkaa. Uutiset voidaan jakaa aihepiireittäin uutisointiin ennen maaliskuun 1928 parlamenttivaaleja, uutisiin vaalien jälkeen sekä uutisiin kesäkuun lopulla olleen hallituskriisin aikaan, jolloin hallituksen johdossa ollut marsalkka Józef Piłsudski ajautui konfliktiin parlamentin kanssa. Nowy Dziennikin marsalkka Piłsudskia koskevissa uutisissa muita merkittäviä aiheita olivat marsalkan vapaa-aika ja matkustelu, joista uutisia oli 37 kappaletta. Suhteiden hoitoa muihin valtioihin ja ulkopolitiikkaa puolestaan käsitteli 38 uutista. Perinteisesti on pidetty itsestään selvänä juutalaisväestön tukea marsalkka Piłsudskille. Marsalkka Piłsudski oli monietnisen Puolan puolestapuhuja. Sotienvälinen Puola oli monista kansalaisuuksista koostuva valtakunta, jossa oli isot juutalais- ukrainalais- valkovenäläis- ja saksalaisvähemmistöt. Juutalaisten osuus oli noin kymmenen prosenttia koko väestöstä. Tutkimuksen tärkein havainto oli Nowy Dziennikin tuki parlamentarismille kesän hallituskriisin aikana ja sen jälkeen. Nowy Dziennik ottaa uutisoinnissaan tiukasti kantaa parlamentarismin puolesta marsalkka Piłsudskia vastaan, mutta säilyttää silti arvostavan ja kunnioittavan uutisoinnin häntä kohtaan. Uutisista välittyy myös kuva juutalaisyhteisöstä, joka tunsi olevansa osa Puolan yhteiskuntaa.

Pro gradu -työni kuuluu sosiolingvistiikan alaan ja tutkimuksen päätavoitteena on tutkia Latvian ja Helsingin slangin yhtäläisyyksiä ja eroja. Lähdeaineisto koostuu Latvian ja Helsingin slangiin liittyvistä materiaaleista. Latvian slangin aineistomateriaaleista merkittävin lähde on Ojārs Bušsin ja Vineta Ernstsonen yhteistyönä tekemä slangisanakirja Slenga vārdnīca (2009), joka sisältää noin 8 000 latvialaista slangisanaa sisältäen niiden merkityksen ja etymologian. Helsingin slangiin liittyvistä aineistomateriaaleista erityisesti emeritusprofessori Heikki Paunosen tutkimuksista on ollut paljon apua. Niissä on laajasti tietoa Helsingin slangin historiasta ja sen kehityksestä ja ne sisältävät lisäksi laajan slangitermistön. Kerättyäni tutkimusaineistoni Latvian ja Helsingin slangeista kiinnitin erityisesti huomiota slangien historiaan, niiden ominaispiirteisiin sekä nykypäivän tilanteeseen. Tutkimuksessa ongelmia tuottivat toisinaan vaikeaselkoiset Latvian slangisanat, niiden merkitykset sekä alkuperät. Tutkielman johdannossa esitän tutkimuksen päätavoitteen sekä sen materiaalit ja metodin. Toinen luku käsittelee yleisesti slangia ja sen määrittelemistä. Molempien slangien omat alaluvut käsittelevät identtisesti aiheita, joita ovat slangin historia, ominaispiirteet ja tulevaisuudennäkymät. Slangien käyttäjät ja aihepiirit esitellään omissa luvuissaan kuten myös muiden kielien vaikutus slangiin. Työni vertailuosassa analysoin saamiani tuloksia sekä vertailen Latvian ja Helsingin slangin piirteitä toisiinsa. Lopuksi teen yhteenvedon päätelmäosassa tutkielmani tuloksista. Molempia slangeja käytetään nykyään etupäässä puhekielessä. Aineiston tarkastelu osoittaa, että Suomessa Helsingin slangia käytetään paljon enemmän ja se on levinnyt laajemmin kuin Latvian slangi. Molempia slangeja on tutkittu laajasti ja niistä on julkaistu kirjallisuutta ja sanakirjoja. Yhtenäistä slangeille on samojen asioiden/aiheiden käsitteleminen (esimerkiksi alkoholi, tupakka, huumeet) sekä slangisanan muodostaminen alkuperäistä sanaa lyhentämällä. Eritoten Latvian slangissa on yleistä diminutiivijälkiliitteen lisääminen lyhennetyn alkuperäisen sanan loppuun. Kummassakin slangissa esiintyy paikannimiä, tosin Helsingin slangissa niitä esiintyy paljon enemmän kuin Latvian slangissa. Molemmissa kielissä on paljon germanismeja; suomen kielessä ne ovat ruotsista ja latvian kielessä saksan kielestä. Lisäksi latvian kieleen on lainautunut Neuvostoliiton ajalta merkittävästi rusismeja. Englannin kielellä on suuri vaikutus kummankin slangin uuteen sanastoon. Molemman slangin asema vaikuttaa nykyään olevan stabiili. Slangia käyttää pääasiassa nuoriso, mutta sitä käyttävät myös vanhemmat ikäluokat. Pro gradu -tutkielmaani voisi jatkossa hyödyntää esimerkiksi laajentamalla sen vertailevaksi jatkotutkimukseksi, jossa voisi olla mukana muitakin slangeja kuin Latvian ja Helsingin slangit. Jatkossa voitaisiin keskittyä esimerkiksi sanojen etymologiaan ja siihen, kuinka paljon englannin kieli on vaikuttanut tutkittaviin slangeihin.

Tutkielmassa tarkastellaan sijainnin ja suunnan ilmauksia liettuan lokatiivilla sekä niiden paikallissijoin ilmaistuja suomennosvastineita. Tavoitteena on selvittää, onko liettuankieliset sijainnin tai suunnan ilmaukset suomennettu samoin nimetyllä kieliopillisella elementillä kuin alkuperäisessä ilmauksessa. Tarkoituksena on myös tutkia liettuan historiallisia, postpositionaalisia lokatiivimuotoja, joita käytetään hyvin harvoin ja jotka ovat liettuan nykyisessä yleiskielessä usein leksikaalistuneet adverbeiksi. Vaikka muodot ovatkin suurelta osin kadonneet kielestä, niistä illatiivia käytetään satunnaisesti. Illatiivi esiintyy nykyään pääosin vain puhekielessä ja murteissa, mikä heijastuu kaunokirjallisuuteen. Illatiiviin kiinnitetään erityishuomiota tutkimuksessa. Tutkimusaineisto käsittää noin 150 sivua Dalia Grinkevičiūtėn teoksesta Lietuviai prie Laptevų jūros (2012) ja niiden suomennoksia kääntäjä Reeta Tuoresmäen teoksesta Dalian kirja (2016). Aineistosta on käyty läpi kaikki liettuankieliset lokatiiviset ilmaukset, jotka on jaoteltu liettuan nykyisessä yleiskielessä käytettyihin lokatiiveihin ja postpositionaalisiin lokatiivimuotoihin. Tutkimusaineistossa oli kaikkiaan 604 lokatiivista ilmausta, joista postpositionaalisia lokatiivisia ilmauksia oli 31. Näitä on verrattu suomennosvastineisiin sen toteamiseksi, onko sijainnin tai suunnan ilmaus siirretty suomeen käyttämällä samoin nimettyä kieliopillista elementtiä kuin alkuperäisessä ilmauksessa. Tuloksista on nähtävissä, että liettuan- ja suomenkielisissä sijainnin ja suunnan ilmauksissa hiukan yli puolessa tapauksista (postpositionaalista inessiiviä jatkava) liettuan lokatiivi on suomennettu käyttäen inessiiviä. Erot liettuankielisissä sijainnin tai suunnan ilmauksissa ja niiden suomennosvastineissa johtuvat usein verbien rektioista tai suomennoksen käännösratkaisuista. Tuloksista ilmenee myös, että nykyliettuassa ei tehdä eroa sisä‑ ja ulkopaikallissijoilla, ja aineiston liettuankielisiä lokatiiveja on suomennettu melko usein myös adessiivilla. Tutkimustulokset osoittavat liettuan lokatiivisten muotojen monasti olevan leksikaalistuneita adverbeja kuten niiden suomenkieliset vastineetkin. Analysoitu aineisto vahvistaa sen, että postpositionaalisia lokatiiveja käytetään hyvin vähän. Postpositionaaliset allatiivit eivät enää ilmaise suuntaa vaan aikaa, ja niitä on toisinaan tapana suomentaa idiomeja käyttämällä. Erityisen huomion kohteena olleista postpositionaalisista illatiiveista lähes kaikki analysoitavissa olleet ilmaukset osoittavat kuitenkin suuntaa samoin kuin niiden suomennosvastineetkin.

Tässä tutkielmassa käsitellään vuoden 1990 jälkeen syntyneiden tšekkiläisten nuorten aikuisten kokemuksia slovakin ymmärtämisestä ja suhdetta slovakin kieleen. Tšekkoslovakian hajoaminen vuonna 1993 muutti kielitilannetta Tšekissä huomattavasti, sillä slovakki katosi esimerkiksi tiedotusvälineistä lähes kokonaan. Ennen tätä tšekki ja slovakki olivat olleet kaksi tasavertaista kieltä. Yleinen uskomus on, että nuorten slovakin ymmärtäminen heikkenee koko ajan, mutta toisaalta slovakialaisten muuttoliike Tšekkiin työn tai opiskelujen perässä on lisännyt nuorten arkielämän kontakteja slovakinkielisten kanssa. Tutkielmaa varten haastateltiin 16 tšekkiläistä heidän kontakteistaan ja asenteistaan slovakin kieltä kohtaan. Haastattelut olivat semi-strukturoituja ja tehtiin keväällä 2019 ja keväällä 2020. Noin puolet haastateltavista asui tai oli kotoisin Prahan alueelta, kun taas puolet oli Brnon alueelta, joka on lähempänä Slovakian rajaa. Tutkielmassa selvitetään, ovatko nuorten tšekkiläisten kontaktit slovakin kielen kanssa muuttuneet Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen, kun kielitilanne muuttui merkittävästi. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia kontakteja haastateltavilla on slovakin kielen kanssa, kuinka hyvin he tuntevat ymmärtävänsä sitä ja vaikuttavatko asenteet slovakin ymmärtämiseen. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, onko kielellisellä hegemonialla tai asymmetrialla vaikutusta asenteisiin slovakin kieltä kohtaan. Kontaktitilanteita tšekkien ja slovakkien välillä tutkitaan reseptiivisen kaksikielisyyden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kahden eri kielen puhujat ymmärtävät toisiaan keskustelutilanteessa, vaikka osapuolet puhuisivat omaa äidinkieltään. Tämän on todettu toimivan tšekkien ja slovakkien välisessä kanssakäymisessä, sillä tšekki ja slovakki ovat toisilleen lähimmät sukulaiskielet ja keskenään pitkälle ymmärrettävissä. Tutkielmassa käsitellään kieliä erikseen, mutta myös niiden yhteistä historiaa ja kehitystä. Tutkimus on laadullinen, ja analyysitapana on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastattelujen perusteella pyritään selvittämään, kuinka usein tšekkiläiset nuoret ovat kontaktissa slovakin kielen kanssa arjessaan, ja millaisia keskustelutilanteet ovat. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko ymmärtämisessä eroa sukupolvien välillä, tai vaikuttaako vastaajan asuinpaikka kontakteihin ja asenteisiin. Näiden lisäksi tutkitaan, mitkä asiat aiheuttavat ongelmia keskustelutilanteissa, ja millaisia ratkaisuja tällaisissa tilanteissa on keksitty. Asenteista pyritään selvittämään konkreettisesti millaisena nuoret pitävät slovakkia, mutta myös heidän ajatuksiaan siitä, millainen näiden kahden kielen tulevaisuus on heidän mielestään. Haastattelujen perusteella tšekkiläisillä nuorilla on hyvin positiivinen suhde slovakkia kohtaan. Tutkielman toinen tärkeä tulos on, että reseptiivinen kaksikielisyys toimii edelleen tšekkiläisten nuorten ja slovakialaisten keskustelutilanteissa. Kaikki haastateltavat olivat keskustelleet slovakialaisen kanssa ongelmitta, kun kumpikin osapuoli käytti omaa kieltään. Yllättävää on, että alueellinen ero ymmärtämisessä oli suhteellisen pieni, vaikka murrejatkumon takia voisi olettaa, että lähempänä Slovakian rajaa asuvat tšekkiläiset ymmärtäisivät slovakkia paremmin. Kielellinen hegemonia tai valta-asema ei ollut kovin näkyvää, mutta sen saattoi huomata siinä, että vastaajat vitsailivat slovakin kielestä. Kukaan ei myöskään ollut harkinnut muuttavansa Slovakiaan opiskelujen perässä. Sen sijaan oletus siitä, että slovakialaiset tulevat opiskelemaan Tšekkiin parempien koulujen takia, oli vahva.