Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Slavistiikka ja baltologia"

Sort by: Order: Results:

  • Vacklin, Mario (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin, kuinka yleinen ilmiö imperfektiivisen preesensin käyttö perfektiivisen futuurin sijaan on tulevaisuuteen viitatessa serbian kielessä ja mitkä seikat vaikuttavat verbin aspektin ja tempuksen valintaan. Jaoin verbit kuuteen kategoriaan niiden semanttisten ja leksikaalisten merkitysten mukaan, koska väitän, että verbisemantiikalla on yhteys siihen, kuinka yleinen imperfektiivinen preesens on perfektiiviseen futuuriin verrattuna. Kolme ensimmäistä kategoriaa pohjautuvat Svein Mønneslandin kolmeen verbisemanttiseen kategoriaan: statiiviverbeihin, prosessiverbeihin ja punktuaalisiin verbeihin. Statiiviverbit ilmaisevat tilanteen pysyvyyttä, päätepisteen puuttumista. Prosessiverbien imperfektiivinen aspektipari ilmaisee teon toistuvuutta tai keskeneräisyyttä ja perfektiivinen aspektipari ilmaisee teon viemistä loppuun asti. Punktuaaliset verbit ilmaisevat teon keston hyvin lyhyttä kestoa tai keston puutetta ja imperfektiivinen punktuaaliverbi ilmaisee teon sarjaa. Kolme muuta kategoriaani ovat liikeverbit, modaaliverbit ja faasiverbit, joista kaksi jälkimmäistä ovat apuverbimäisiä. Modaaliverbit ilmaisevat muun muassa tilanteen todennäköisyyttä, varmuutta tai pakollisuutta ja faasiverbit tilanteen aloittamista tai lopettamista. Hypoteesinani on, että perfektiivinen futuuri on ensisijainen valinta aspektille ja tempukselle mutta jotkin semanttisten kategorioiden verbit esiintyvät useasti tai jopa useammin imperfektiivisenä preesensissä. Väitän, että prosessiverbit esiintyvät imperfektiivisenä futuurissa (joka ei siis varsinaisesti ole tutkimani muoto) eniten, koska prosessiverbien tapauksessa imperfektiivinen futuuri ilmaisee tekoa yleisesti tulevaisuudessa. Väitän myös, että apuverbimaiset verbit esiintyvät preesensissä futuuria useammin ja että liikeverbien esiintyminen imperfektiivisinä preesensissä on varsin yleistä. Lisäksi väitän, että verbin ilmaisevan tilanteen suunniteltavuus vaikuttaa positiivisesti imperfektiivisten preesensmuotojen frekvensseihin. Tutkin semantiikan vaikutusta verbin aspektin ja tempuksen valintaan tulevaisuuteen viitatessa korpustutkimuksen avulla. Hain SrWaC-korpuksesta semanttisiin kategorioihin kuuluvia verbejä pääasiassa tulevaisuuteen viittaavan adverbin sutra ’huomenna’ ympäristössä. Ainestoni tukee väitettäni siitä, että verbien semanttisuudella on vaikutus aspektin ja tempuksen valintaan. Hypoteesini siitä, että perfektiivinen futuuri on ensisijainen muoto suurimmalle osalle tutkimistani semanttisten kategorioiden verbeistä, osoittautui todeksi. Kuitenkin, kuten esitin, poikkeuksia ovat prosessiverbit ja apuverbimäiset verbit, joista ensimmäiset esiintyvät useimmiten imperfektiivisenä futuurissa ja jälkimmäiset imperfektiivisinä preesensissä. Aineistoni tukee myös hypoteesiani siitä, että liikeverbit esiintyvät lähes yhtä usein imperfektiivisinä preesensissä kuin perfektiivisinä perfektissä. Aineistoni tukee myös sitä väitettä, että verbin teon suunniteltavuus vaikuttaa positiivisesti imperfektiivisen preesensin frekvensseihin.
  • Sipilä, Antoni (2020)
    Pro gradu -työni kuuluu sosiolingvistiikan alaan ja tutkimuksen päätavoitteena on tutkia Latvian ja Helsingin slangin yhtäläisyyksiä ja eroja. Lähdeaineisto koostuu Latvian ja Helsingin slangiin liittyvistä materiaaleista. Latvian slangin aineistomateriaaleista merkittävin lähde on Ojārs Bušsin ja Vineta Ernstsonen yhteistyönä tekemä slangisanakirja Slenga vārdnīca (2009), joka sisältää noin 8 000 latvialaista slangisanaa sisältäen niiden merkityksen ja etymologian. Helsingin slangiin liittyvistä aineistomateriaaleista erityisesti emeritusprofessori Heikki Paunosen tutkimuksista on ollut paljon apua. Niissä on laajasti tietoa Helsingin slangin historiasta ja sen kehityksestä ja ne sisältävät lisäksi laajan slangitermistön. Kerättyäni tutkimusaineistoni Latvian ja Helsingin slangeista kiinnitin erityisesti huomiota slangien historiaan, niiden ominaispiirteisiin sekä nykypäivän tilanteeseen. Tutkimuksessa ongelmia tuottivat toisinaan vaikeaselkoiset Latvian slangisanat, niiden merkitykset sekä alkuperät. Tutkielman johdannossa esitän tutkimuksen päätavoitteen sekä sen materiaalit ja metodin. Toinen luku käsittelee yleisesti slangia ja sen määrittelemistä. Molempien slangien omat alaluvut käsittelevät identtisesti aiheita, joita ovat slangin historia, ominaispiirteet ja tulevaisuudennäkymät. Slangien käyttäjät ja aihepiirit esitellään omissa luvuissaan kuten myös muiden kielien vaikutus slangiin. Työni vertailuosassa analysoin saamiani tuloksia sekä vertailen Latvian ja Helsingin slangin piirteitä toisiinsa. Lopuksi teen yhteenvedon päätelmäosassa tutkielmani tuloksista. Molempia slangeja käytetään nykyään etupäässä puhekielessä. Aineiston tarkastelu osoittaa, että Suomessa Helsingin slangia käytetään paljon enemmän ja se on levinnyt laajemmin kuin Latvian slangi. Molempia slangeja on tutkittu laajasti ja niistä on julkaistu kirjallisuutta ja sanakirjoja. Yhtenäistä slangeille on samojen asioiden/aiheiden käsitteleminen (esimerkiksi alkoholi, tupakka, huumeet) sekä slangisanan muodostaminen alkuperäistä sanaa lyhentämällä. Eritoten Latvian slangissa on yleistä diminutiivijälkiliitteen lisääminen lyhennetyn alkuperäisen sanan loppuun. Kummassakin slangissa esiintyy paikannimiä, tosin Helsingin slangissa niitä esiintyy paljon enemmän kuin Latvian slangissa. Molemmissa kielissä on paljon germanismeja; suomen kielessä ne ovat ruotsista ja latvian kielessä saksan kielestä. Lisäksi latvian kieleen on lainautunut Neuvostoliiton ajalta merkittävästi rusismeja. Englannin kielellä on suuri vaikutus kummankin slangin uuteen sanastoon. Molemman slangin asema vaikuttaa nykyään olevan stabiili. Slangia käyttää pääasiassa nuoriso, mutta sitä käyttävät myös vanhemmat ikäluokat. Pro gradu -tutkielmaani voisi jatkossa hyödyntää esimerkiksi laajentamalla sen vertailevaksi jatkotutkimukseksi, jossa voisi olla mukana muitakin slangeja kuin Latvian ja Helsingin slangit. Jatkossa voitaisiin keskittyä esimerkiksi sanojen etymologiaan ja siihen, kuinka paljon englannin kieli on vaikuttanut tutkittaviin slangeihin.
  • Ali-Melkkilä, Sari (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan sijainnin ja suunnan ilmauksia liettuan lokatiivilla sekä niiden paikallissijoin ilmaistuja suomennosvastineita. Tavoitteena on selvittää, onko liettuankieliset sijainnin tai suunnan ilmaukset suomennettu samoin nimetyllä kieliopillisella elementillä kuin alkuperäisessä ilmauksessa. Tarkoituksena on myös tutkia liettuan historiallisia, postpositionaalisia lokatiivimuotoja, joita käytetään hyvin harvoin ja jotka ovat liettuan nykyisessä yleiskielessä usein leksikaalistuneet adverbeiksi. Vaikka muodot ovatkin suurelta osin kadonneet kielestä, niistä illatiivia käytetään satunnaisesti. Illatiivi esiintyy nykyään pääosin vain puhekielessä ja murteissa, mikä heijastuu kaunokirjallisuuteen. Illatiiviin kiinnitetään erityishuomiota tutkimuksessa. Tutkimusaineisto käsittää noin 150 sivua Dalia Grinkevičiūtėn teoksesta Lietuviai prie Laptevų jūros (2012) ja niiden suomennoksia kääntäjä Reeta Tuoresmäen teoksesta Dalian kirja (2016). Aineistosta on käyty läpi kaikki liettuankieliset lokatiiviset ilmaukset, jotka on jaoteltu liettuan nykyisessä yleiskielessä käytettyihin lokatiiveihin ja postpositionaalisiin lokatiivimuotoihin. Tutkimusaineistossa oli kaikkiaan 604 lokatiivista ilmausta, joista postpositionaalisia lokatiivisia ilmauksia oli 31. Näitä on verrattu suomennosvastineisiin sen toteamiseksi, onko sijainnin tai suunnan ilmaus siirretty suomeen käyttämällä samoin nimettyä kieliopillista elementtiä kuin alkuperäisessä ilmauksessa. Tuloksista on nähtävissä, että liettuan- ja suomenkielisissä sijainnin ja suunnan ilmauksissa hiukan yli puolessa tapauksista (postpositionaalista inessiiviä jatkava) liettuan lokatiivi on suomennettu käyttäen inessiiviä. Erot liettuankielisissä sijainnin tai suunnan ilmauksissa ja niiden suomennosvastineissa johtuvat usein verbien rektioista tai suomennoksen käännösratkaisuista. Tuloksista ilmenee myös, että nykyliettuassa ei tehdä eroa sisä‑ ja ulkopaikallissijoilla, ja aineiston liettuankielisiä lokatiiveja on suomennettu melko usein myös adessiivilla. Tutkimustulokset osoittavat liettuan lokatiivisten muotojen monasti olevan leksikaalistuneita adverbeja kuten niiden suomenkieliset vastineetkin. Analysoitu aineisto vahvistaa sen, että postpositionaalisia lokatiiveja käytetään hyvin vähän. Postpositionaaliset allatiivit eivät enää ilmaise suuntaa vaan aikaa, ja niitä on toisinaan tapana suomentaa idiomeja käyttämällä. Erityisen huomion kohteena olleista postpositionaalisista illatiiveista lähes kaikki analysoitavissa olleet ilmaukset osoittavat kuitenkin suuntaa samoin kuin niiden suomennosvastineetkin.
  • Lahti-Nuuttila, Alexandra (2022)
    Tutkielma on jatkoa vuonna 2016 aloitettuun tutkimukseen Suomessa asuvien liettualaisten lasten kielistä ja niiden käytöstä. Vuoden 2016 tutkimukseen osallistui 20 liettualaistaustaista lasta ja nuorta pääkaupunkiseudulta. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat kyselylomakkeeseen, jossa kysytään heidän kielitaidostaan ja kielten käytöstä eri tilanteissa, sekä kenen kanssa ja missä tilanteessa he käyttävät useimmiten mitäkin kieltä. Tutkimuksen päämääränä oli selvittää, miten kyselyyn vastanneiden kielten taito ja käyttö on muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. Kyseessä on pitkittäistutkimus. Vuoden 2021 tutkimukseen osallistui kymmenen liettualaistaustaista nuorta, jotka täyttivät saman kyselylomakkeen, jonka olivat täyttäneet vuonna 2016. Vastaajat täyttivät kyselylomakkeet Google Formsin kautta. Lomakkeessa kysytään kielitaidosta, mitä kieltä käytetään useimmiten eri perheenjäsenten ja parhaiden ystävien kanssa, näkemyksiä osaamistaan kielistä ja kuinka usein käyttävät osaamiansa kieliään vapaa-ajalla ja muissa tilanteissa. Aineistoa on käsitelty kvantitatiivisen tutkimuksen metodein. Vuoden 2016 tuloksissa oli selvää, että liettuan kieli näkyi vahvemmin lähes jokaisessa osa-alueessa ja ilmeni aineistossa useammin kuin mikään muu kieli, erityisesti perheessä. Lähes kaikki vastaajat myös ilmoittivat olevansa identiteetiltään liettualaisia. Vain kaksi vastasi olevansa suomalaisia ja kaksi molempia suomalaisia ja liettualaisia. Vaikka vastaajat käyttävät selvästi enemmän liettuan kieltä, yli puolet oli vastannut puhuvansa parhaiten suomen kieltä ja mieluiten englantia. Vuoden 2021 tutkimuksessa toisaalta oli päinvastoin. Suomen kieli ilmeni keskimääräisesti useammin kuin mikään muu kieli, useammin kuin jopa liettuan kieli. Suomen ja englannin kielen käyttö on huomattavasti lisääntynyt, kun taas liettuan käyttö vähentynyt. Jopa kahdeksan vastaajista oli ilmoittanut olevansa molempia suomalaisia ja liettualaisia, mikä on huomattava muutos vuoden 2016 tutkimuksesta. Myös lähes kaikki vastasivat puhuvansa parhaiten suomen kieltä, yksi englantia. Suurin osa vastaajista myös käyttää mieluiten suomea kuin muita kieliä. Vapaa-ajalla ja muissa tilanteissa liettuan kielen käyttö on huomattavasti laskenut, kun taas suomea käytetään selvästi enemmän. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että maan kielestä on tullut vahvempi ja käytetympi kuin vanhemmilta peritystä kielestä. Mutta vaikka suomalainen identiteetti näyttää vahvistuneen huomattavasti ja molemmat suomen ja englannin kielten käyttö lisääntyneen, liettualainen identiteetti siitä huolimatta on pysynyt ja kotona vieläkin puhutaan liettuaa, vaikka sitä ei käytetäkään enää useimmiten, eikä ole vastaajien parhaiten tai mieluiten puhuttu kieli.
  • Jokela, Alina (2020)
    Tässä tutkielmassa käsitellään vuoden 1990 jälkeen syntyneiden tšekkiläisten nuorten aikuisten kokemuksia slovakin ymmärtämisestä ja suhdetta slovakin kieleen. Tšekkoslovakian hajoaminen vuonna 1993 muutti kielitilannetta Tšekissä huomattavasti, sillä slovakki katosi esimerkiksi tiedotusvälineistä lähes kokonaan. Ennen tätä tšekki ja slovakki olivat olleet kaksi tasavertaista kieltä. Yleinen uskomus on, että nuorten slovakin ymmärtäminen heikkenee koko ajan, mutta toisaalta slovakialaisten muuttoliike Tšekkiin työn tai opiskelujen perässä on lisännyt nuorten arkielämän kontakteja slovakinkielisten kanssa. Tutkielmaa varten haastateltiin 16 tšekkiläistä heidän kontakteistaan ja asenteistaan slovakin kieltä kohtaan. Haastattelut olivat semi-strukturoituja ja tehtiin keväällä 2019 ja keväällä 2020. Noin puolet haastateltavista asui tai oli kotoisin Prahan alueelta, kun taas puolet oli Brnon alueelta, joka on lähempänä Slovakian rajaa. Tutkielmassa selvitetään, ovatko nuorten tšekkiläisten kontaktit slovakin kielen kanssa muuttuneet Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen, kun kielitilanne muuttui merkittävästi. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia kontakteja haastateltavilla on slovakin kielen kanssa, kuinka hyvin he tuntevat ymmärtävänsä sitä ja vaikuttavatko asenteet slovakin ymmärtämiseen. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, onko kielellisellä hegemonialla tai asymmetrialla vaikutusta asenteisiin slovakin kieltä kohtaan. Kontaktitilanteita tšekkien ja slovakkien välillä tutkitaan reseptiivisen kaksikielisyyden näkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kahden eri kielen puhujat ymmärtävät toisiaan keskustelutilanteessa, vaikka osapuolet puhuisivat omaa äidinkieltään. Tämän on todettu toimivan tšekkien ja slovakkien välisessä kanssakäymisessä, sillä tšekki ja slovakki ovat toisilleen lähimmät sukulaiskielet ja keskenään pitkälle ymmärrettävissä. Tutkielmassa käsitellään kieliä erikseen, mutta myös niiden yhteistä historiaa ja kehitystä. Tutkimus on laadullinen, ja analyysitapana on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastattelujen perusteella pyritään selvittämään, kuinka usein tšekkiläiset nuoret ovat kontaktissa slovakin kielen kanssa arjessaan, ja millaisia keskustelutilanteet ovat. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko ymmärtämisessä eroa sukupolvien välillä, tai vaikuttaako vastaajan asuinpaikka kontakteihin ja asenteisiin. Näiden lisäksi tutkitaan, mitkä asiat aiheuttavat ongelmia keskustelutilanteissa, ja millaisia ratkaisuja tällaisissa tilanteissa on keksitty. Asenteista pyritään selvittämään konkreettisesti millaisena nuoret pitävät slovakkia, mutta myös heidän ajatuksiaan siitä, millainen näiden kahden kielen tulevaisuus on heidän mielestään. Haastattelujen perusteella tšekkiläisillä nuorilla on hyvin positiivinen suhde slovakkia kohtaan. Tutkielman toinen tärkeä tulos on, että reseptiivinen kaksikielisyys toimii edelleen tšekkiläisten nuorten ja slovakialaisten keskustelutilanteissa. Kaikki haastateltavat olivat keskustelleet slovakialaisen kanssa ongelmitta, kun kumpikin osapuoli käytti omaa kieltään. Yllättävää on, että alueellinen ero ymmärtämisessä oli suhteellisen pieni, vaikka murrejatkumon takia voisi olettaa, että lähempänä Slovakian rajaa asuvat tšekkiläiset ymmärtäisivät slovakkia paremmin. Kielellinen hegemonia tai valta-asema ei ollut kovin näkyvää, mutta sen saattoi huomata siinä, että vastaajat vitsailivat slovakin kielestä. Kukaan ei myöskään ollut harkinnut muuttavansa Slovakiaan opiskelujen perässä. Sen sijaan oletus siitä, että slovakialaiset tulevat opiskelemaan Tšekkiin parempien koulujen takia, oli vahva.