Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Social och kulturantropologi"

Sort by: Order: Results:

  • Laine, Sonja-Riitta (2022)
    This thesis focuses on the understandings of the body among contemporary dancers in the western post-modern scene. In doing so, it aims to describe the ways contemporary dancers experience thinking, mind language and agency in their bodies. Further, the aim of this thesis is to understand how this affects experiences of self and being. Examining ethnographical examples and the discussions on the body-mind relations, this thesis endeavours to further the understanding of experienced relationships between body, mind and thinking in the West. Additionally it looks at the ways through which embodied knowledge is produced, shared, and evaluated among contemporary dancers. As such, it takes a critical stance towards dualistic notions of mind and body; rational and sensed; culture and nature. In this thesis, contemporary dancers are approached as a professional category. The ethnographic data was gathered during a two and a half month fieldwork period in Berlin in the summer 2021. The fieldwork comprised of participant observation in rehearsals, festivals, workshops and weekly professional dance classes, supplemented by seven semi-structured interviews with contemporary dance artists. The field notes and interviews were accompanied by auto-ethnographic description. Further, importance for the authotrs own bodily experience and understanding was granted in building analytical understanding The theoretical framework of this thesis draws from phenomenology, discussions of body and mind, and theories of personhood. Phenomenological discussions and theories of bodily practice and sensorial anthropology are used to examine how information is embodied in dance practices, and how the idea of embodied knowledge is constructed and shared. The ethnographical evidence suggests that contemporary dancers use strategies of embodiment to articulate, transmit, and integrate meaning and language. In the second part of the analysis, the focus lies on the experiences and conceptualizations of body, mind, thinking and their relations. The experiential concept of “observing while doing” is described and discussed. Finally, this thesis considers what kinds of notions of self, personhood and agency are attained in the experience of dancing. Here, theories on dividual subjects are used to examine ethnographical findings. The analysis and ethnographical evidence in this thesis suggest that the experience of a dancing body is multiple and can be altered using strategies of embodiment. The multiplicity of the body, as well as the multiplicities of thinking and mind, are sensed through somatic modes of attention. Further, the expansion of experiential understandings of the body has led to conceptual multiplicity of the body and mind. Finally, this thesis argues that the dancing subjects are dividual in the way that their experiences and expressions are constituted by distinct embodied knowledges from their training, education, dance work, and other environments. The findings of this thesis call for reflection of the body-mind relation and notions of thinking in the West, utilizing knowledge produced by contemporary dancers attending specific perceptual awareness and notions of bodily knowledge and thinking in their work.
  • Essi, Kemppainen (2021)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee yksilön subjektiviteetin ja itseyden kokemuksen muutosta S. N. Goenkan Vipassana-meditaatiokurssin johdosta. Kyseistä meditaatiotekniikkaa opetetaan 10 päivän alkeiskurssila retriittikeskuksissa ympäri maailmaa. Kurssille osallistujat henkilöt sitoutuvat jaloon hiljaisuuteen, joka tarkoittaa kaikenlaisesta kommunikoinnista pidättäytymistä 10 päivän ajan. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka kyseinen kurssi vaikuttaa yksilön suhtautumiseen sisäiseen maailmaansa. Sisäisellä maailmalla tarkoitan kaikenlaisia yksilön sisäisiä kokemuksia: tunteita, ajatuksia, muistoja ja kehollisia aistimuksia sekä kokemuksia. Tutkimukielman aineisto pohjautuu antropologisesti perinteisen haastattelututkimuksen lisäksi autoetnografialle. Autoetnografisessa tutkimuksessa tutkija toimii itse kenttänä, eli tässä tapauksessa analysoitavana on myös tutkijan henkilökohtainen Vipassana-meditaatiokurssikokemus. Autoetnografisen aineiston keruu suoritettiin osallistumalla Vipassana-meditaatiokurssille Meksikossa San Bartolon kylässä marraskuussa 2019. Semistrukturoidut haastattelut pidettiin aikavälillä marraskuu 2019 - helmikuu 2020. Haastatteluaineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta ja kaikki haastateltavat ovat osallistuneet yhdelle tai useammalle 10 päivän Vipassana-meditaatiokurssille. Haastateltaviin kuului neljä meksikolaista ja viisi suomalaista. Tutkielman analyysivaiheessa tarkastellaan, kuinka yksilön subjektiviteetti muuttuu meditaation harjoittamisen pohjalta tarkkailijapohjaisemmaksi. Merkittävässä osassa ovat meditaatiota tutkineiden Culadasa et al vastaavat havainnot (2015) sekä Karl Smithin teoria huokoisesta itseydestä (2012). Vertaistutkimuksena toimii muun muassa Julia Cassanitin etnografinen tutkimus arkielämän buddhalaisuudesta thai-yhteisössä (2015) sekä Michal Pagiksen etnografia Vipassana-meditaatiosta (2009 & 2019). Tutkielman mukaan S. N. Goenkan meditaatioretriitille osallistuvan yksilön subjektiviteetti muuttuu tarkkailijapohjaisemmaksi. Retriitillä painotettu mielentyyneys opettaa suhtautumaan kaikenlaisiin tuntemuksiin neutraalisti: haluamatta ikävien tuntemuksien poismenoa tai takertumatta positiivisina koettuihin tuntemuksiin. Lisäksi kurssilla harjoitellaan todistamaan ohimenevyyttä niin kehollisella kuin mentaalisella tasolla. Näiden oppien ja itse meditaatiotekniikan harjoittaminen intensiivisesti 10 päivän ajan näkyy lopulta yksilön muuttuneena suhtautumistapana sisäistä maailmaansa kohtaan. Subjektiviteetin muuttuessa myös yksilön itseys alkaa nojata autonomisempaan, maltillisesti toimivaan ja objektiivisesti analysoivaan eli huokoisemman itseyden suuntaan. Näin ollen yksilö ei enää identifioidu erilaisiin tunne- ja mielentiloihin yhtä vahvasti. Lisäksi tutkielman johtopäätelmä on, että yksilön sisäisyyden tutkimus voi lisätä tietoa yksilön omasta olemassaolon kokemuksesta. Tätä voidaan pitää merkittävän inhimillisen ilmiön äärellä olemisena tuoreella tavalla, joka ei liene helpoimmasta päästä antropologisen tutkimustavan huomioiden. Tutkielma ehdottaakin, että klassisen antropologian, vieraiden kulttuureiden tutkimisen lisäksi, antropologisella otteella voidaan tarkastella myös modernin yhteiskunnan ilmiöitä omassa kulttuurisessa ympäristössä tai globaalisti. Toisaalta myös ihmisten välisten ilmiöiden sijasta yksilön sisäisyyttä tutkimalla voidaan tarkastella sitä, kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen toimii yksilössä.
  • Lindström, Henna (2022)
    Has the arrival of widely available genealogical DNA testing changed the way we see kinship? Moreover, what do people mean when they say that they are interested in their roots? To approach these questions, I interviewed Finnish genealogy enthusiasts who had previously had their DNA tested. In this thesis, I describe how genealogists make sense of DNA by crafting what I call ancestral origin stories. Ancestral origin stories are narratives about the origin of the person. They explain the present by telling a story about the past. In Finland, ancestral origin stories are often stories about struggle and overcoming adversity. They focus on the parallels between the lives of one’s ancestors and one’s own life and make comparisons between the past and the present. Ancestral origin stories are also narratives about ancestral trauma. By crafting an origin story that traces the roots of misfortune to the past, one has the possibility of “breaking the cycle”: detecting a destructive pattern in the past so that one does not repeat it unknowingly. Just as importantly, ancestral origin stories celebrate the strength one’s ancestors had in the midst of life’s tragedies and struggles.
  • Sandberg, Siirijohanna (2022)
    Tämä tutkielma tarkastelee Suomen julkista velkaa ja sen takaisinmaksuun liittyviä moraalikäsityksiä Helsingin Sanomien verkkokeskustelupalstalla. Tutkielma lähestyy aihetta talous- ja moraaliantropologisesta tutkimustraditiosta ja nojautuu David Graeberin kriittiseen näkökulmaan, joka kyseenalaistaa rahavelan takaisinmaksuun liitetyn moraalisen ulottuvuuden. Graeberin mukaan velassa ei ole todellisuudessa mitään tekemistä moraalin kanssa, vaan moraalikäsitykset ovat ujuttautuneet osaksi velkakäsitystä uskonnon ja laskennallisen kielen seurauksena. Tutkielma havainnoi minkälaisia moraalikäsityksiä verkkokeskustelijat liittävät Suomen julkiseen velkaan ja sen takaisinmaksuun, sekä minkälaisia ulottuvuuksia velkapuheesta voi havainnoida. Tutkielman aineisto on kerätty Helsingin Sanomien verkkokeskustelupalstalta. Helsingin Sanomien verkkoartikkeleiden yhteydessä lukijoiden on mahdollista kommentoida artikkeleiden sisältöä ja keskustella aiheesta. Aineisto on rajattu verkkoartikkeleihin ja verkkokeskusteluun, jotka käsittelevät Suomen julkista velkaa. Tutkielman aineistoa on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin avulla, joka on yksi diskurssitutkimuksen tyyppi. Metodin avulla on mahdollista havaita valtaan ja epätasa-arvoon liittyviä rakenteita. Tutkielma liittää yhden paikallisen verkkoyhteisön käsitykset osaksi laajempaa historiallista kehityskulkua ja yhteiskunnallista muutosta, sillä velkaan liitetyt käsitykset ovat muotoutuneet tietyssä ajassa ja paikassa. Globaali markkinatalous on levittänyt velkaan liittyviä, vallitsevia käsityksiä maailmanlaajuisesti, jolloin vain tietyillä käsityksillä on merkitystä. Tutkielma esittää, että vaatimus Suomen julkisen talouden velkojen takaisinmaksusta nojaa vallitsevaan hegemoniseen diskurssiin, jota uusinnetaan verkkokeskusteluissa. Hegemoninen diskurssi on kuitenkin avoin muutokselle, jota myös haastetaan ja horjutetaan kilpailevien ideologioiden kautta. Hegemonisen diskurssin haastaminen paljastaa moraalisen romahduksen, joka liittyy Suomen julkisen velan kasvuun globaalin koronapandemian seurauksena. Tutkielmassa todetaan, että velka ei ole ”hyvä” tai ”paha, vaan aineiston perusteella velka näyttäytyy ambivalenttina. Velkaan liitetyt merkitykset kytkeytyvät kolmeen ulottuvuuteen, jotka vastaavat kysymyksiin siitä, miten velka maksetaan takaisin (tuottavuus), milloin velka maksetaan takaisin (ajallisuus) ja mitä tapahtuu, jos velkaa ei makseta takaisin (suvereniteetti). Ulottuvuudet ilmentävät verkkokeskustelussa havaittavaa implisiittistä ja eksplisiittistä moraalikäsitystä siitä, että velka on aina maksettava takaisin. Tutkielma argumentoi, että velkaan liittyvät merkitykset ovat verkkokeskusteluissa keskustelijoiden jatkuvan neuvottelun kohteena. Luonnollisena pidettyä velan takaisinmaksun hegemonista diskurssia ja sen taustalla häilyvää uusliberalistista ideologiaa tehdään näkyväksi ja haastetaan kilpailevien ideologioiden kautta. Velan takaisinmaksu määrittää niin kansainvälisillä markkinoilla kuin verkkokeskustelupalstalla valtioiden ja näiden kansalaisten moraalisuutta ja moraalittomuutta, vaikka velalla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä moraalin kanssa.