Browsing by study line "Sosiaali- ja kulttuuriantropologia"

Tämä tutkielma tarkastelee trauman uhrien oikeuksia digitalisaation kontekstissa esittämällä trauman ilmentymiä digitaalisten, kulttuuristen ja poliittisten rakenteiden risteyksissä. Tutkielman keskiössä on digitalisaation vaikutus uhriuden representaatioihin verkko- ja offline-ympäristöissä. Tarkastelen traumaa Brasilian viranomaisten näkökulmasta, analysoimalla miten nykyiset uhrien tunnistamiseen ja tukemiseen keskittyvät rakenteet sopeutuvat digitaalisen murroksen aikakauteen. Kenttätutkimus toteutettiin Sao Paulossa ja Brasíliassa tammi-helmikuussa 2023, pääosin tarkastelemalla SaferNet-organisaation hyödyntämää monisidosryhmäyhteistyömallia turvallisempien verkkotilojen luomisessa. Etnografinen aineisto koostuu brasilialaisten kyberturvallisuusasiantuntijoiden ja psykologien haastatteluista, joita analysoimalla pyrin ymmärtämään miten "uhri" ja "trauma" hahmotellaan SaferNetin ja sen sidosryhmien keskuudessa. Haastatteluiden lisäksi etnografinen aineisto heijastaa organisaation kohtaamia haasteita ja tutkii SaferNetin monimutkaisisten kohtaamisisten implikaatioita Googlen ja Twitterin kaltaisten alustojen kanssa.Etnografisen aineiston analyysissa keskeinen tavoite oli erotella milloin viranomaiset tarkastelevat uhrien kokemuksia trauma-informoidusta näkökulmasta osana kliinistä toipumisprosessia, ja milloin virtuaalisten traumakokemusten ”epämääräisyys” tulee ymmärretyksi osana laajempaa digitaalista kontekstia. Tarkastelen digitaalista traumaa laajana ilmiönä pyrkimällä analysoimaan milloin uhrin kokema ambivalenssi ymmärretään temporaalisena ja spatiaalisena häiriönä, ja milloin digitaalisen trauman ambivalenssi integroidaan osaksi kaikkia virtuaalisia kokemuksia.Lisäksi tutkielma keskittyy tarkastelemaan Brasilian "digitaalisen muutoksen strategiaa" ja sen roolia eriarvoisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen yhteenliittymissä. Tuon tarkasteluun myös brasilialaiseen verkkoaktivismin erityispiirteitä, pyrkien paikantamaan post-digitaalisia lähestymistapoja identiteetin ja uhriuden määrittelyyn digitaalisen talouden syvämekanismien kautta. Ambivalenssi virtuaalisen ja materiaalisen maailman välillä abstraktina ja ei-lineaarisena kokemuksena on ollut rajallisesti tunnistettu tutkimuskirjallisuudessa.Tutkielmassa sovelletaan moraalisen antropologian näkökulmaa toimijuudesta analyysin taustalla olevien mallien ymmärtämisessä. Tutkielmassa trauman käsite kartoitetaan tarkastelemalla trauman etiologiaa ja historiallisia merkityssisältöjä, siirtyen analyysiin joka nojaa kriittiseen traumatutkimukseen, digitaalisen teknologian tutkimukseen ja mediatutkimukseen. Teoreettinen viitekehys rakentuu antropologiseen käsiteanalyysiin, erityisesti muistin, ajan ja identiteetin osalta. Autenttisuutta lähestytään tutkimalla hypermediaatiota ja trauman estetiikkaa uhrinarratiivien kautta, analysoiden retorisesti yhdenmukaisia piirteitä Brasilian jakautuneessa poliittisessa kentässä. Rinnastaen laajaa lähdekirjallisuutta, etnografista materiaalia ja media-analyysia, pyrkimyksenäni on tunnistaa uhrirepresentaatioiden ilmentymismuotoja erityisesti Bolsonaron hallintokauden jälkeisessä retoriikassa. Lopuksi, hyödyntäen digitaalisen kapitalismin kritiikkiä, pyrin tunnistamaan mahdollisia ristiriitoja tavoissa joilla yksilöt, organisaatiot ja kansainväliset instituutiot hyödyntävät trauman käsitettä omiin tarkoituksiinsa.

The subject of this master’s thesis is private collectors, their collections and the life of those collections, i.e. things. The main research question is why do we collect things? Through this question this study hopes to gain insight into our general relationship to things and the life of things, i.e., what is it to be human among things. The collectors in this study are ones who have established a private museum around their collections. Anthropological studies about collectors and private museums are relatively scarce, although the image of the collector and the question of the accumulation of possessions are both of great contemporary relevance. The museum as an institution fuses these two aspects into a formalized endeavor to collect, to save, to keep and accrue objects indefinitely and seemingly without limits. Museums are institutional collectors bound for limitless accumulation with taxonomy. All of this merits further anthropological scrutiny. The object of this study is to think with the collections, to learn from them, and attempt to discern from collectors and museum proprietors what purposes and needs things fulfill beyond their strictly utilitarian roles and the obvious meanings we give to them, and what sort of transformational potential is immanent in the museum, the collector and the collection, if any. The material for this study was collected in the form of semi-structured interviews and participant observation, where the “observing” and “participating” happened within and with the collections and museumscapes, often a very tactile dialectic through which the object and the subject are revealed as processes rather than strictly separate aspects, the lived world of things revealed as a state of becoming rather than being. These perspectives were opened up through a phenomenological approach to the study. The fieldwork was conducted during three months in the summer of 2019, as part of a larger project focused on so-called “micromuseums”. Sixty museums were visited around Finland from Lapland to the southern archipelago. Interviews were conducted with the proprietors of 37 museums. The locations and collections were also photographed extensively. The results of this study were that the reasons for collecting are an endeavor to grasp the past, to preserve things for others, to create a collection, an assemblage or coming-together of things that would outlast the collector. Collecting and the museum show themselves to be profoundly relational and collective. Being human among things is revealed as an ambivalent existence and our relationship to things challenging and contradictory.

This thesis focuses on the understandings of the body among contemporary dancers in the western post-modern scene. In doing so, it aims to describe the ways contemporary dancers experience thinking, mind language and agency in their bodies. Further, the aim of this thesis is to understand how this affects experiences of self and being. Examining ethnographical examples and the discussions on the body-mind relations, this thesis endeavours to further the understanding of experienced relationships between body, mind and thinking in the West. Additionally it looks at the ways through which embodied knowledge is produced, shared, and evaluated among contemporary dancers. As such, it takes a critical stance towards dualistic notions of mind and body; rational and sensed; culture and nature. In this thesis, contemporary dancers are approached as a professional category. The ethnographic data was gathered during a two and a half month fieldwork period in Berlin in the summer 2021. The fieldwork comprised of participant observation in rehearsals, festivals, workshops and weekly professional dance classes, supplemented by seven semi-structured interviews with contemporary dance artists. The field notes and interviews were accompanied by auto-ethnographic description. Further, importance for the authotrs own bodily experience and understanding was granted in building analytical understanding The theoretical framework of this thesis draws from phenomenology, discussions of body and mind, and theories of personhood. Phenomenological discussions and theories of bodily practice and sensorial anthropology are used to examine how information is embodied in dance practices, and how the idea of embodied knowledge is constructed and shared. The ethnographical evidence suggests that contemporary dancers use strategies of embodiment to articulate, transmit, and integrate meaning and language. In the second part of the analysis, the focus lies on the experiences and conceptualizations of body, mind, thinking and their relations. The experiential concept of “observing while doing” is described and discussed. Finally, this thesis considers what kinds of notions of self, personhood and agency are attained in the experience of dancing. Here, theories on dividual subjects are used to examine ethnographical findings. The analysis and ethnographical evidence in this thesis suggest that the experience of a dancing body is multiple and can be altered using strategies of embodiment. The multiplicity of the body, as well as the multiplicities of thinking and mind, are sensed through somatic modes of attention. Further, the expansion of experiential understandings of the body has led to conceptual multiplicity of the body and mind. Finally, this thesis argues that the dancing subjects are dividual in the way that their experiences and expressions are constituted by distinct embodied knowledges from their training, education, dance work, and other environments. The findings of this thesis call for reflection of the body-mind relation and notions of thinking in the West, utilizing knowledge produced by contemporary dancers attending specific perceptual awareness and notions of bodily knowledge and thinking in their work.

This thesis deals with how meaningful landscapes are created through experiences in everyday life. As European governments seek to implement the European Landscape Convention into policy, landscapes and their relationships with its inhabitants must be understood on a more fundamental level. In addition to understanding how meaningful landscapes are created, this thesis also sheds light on the relationships between landscapes and social and societal change. Landscape here is then more than a simple scenery or representation; it is temporal and dynamic and the context of our dwelling. Two related but different landscapes in the Southwest Finland archipelago are studied through the application of the phenomenological approach. The first centres around the former ironworks town of Dalsbruk, including the surrounding region of Dragsfjärd. The second centres around Hitis village in the Hitis archipelago. Special attention is also given to the Purunpää nature conservation area in Dragsfjärd as it relates to changing attitudes regarding the landscape. Material collected during two months of fieldwork includes interviews with 11 people, informal discussions, first-person observations, and archival materials in the form of historical photographs and factory magazines from Dalsbruk provided by the town’s ironworks museum. By combining the dwelling perspective at the core of the phenomenological approach to landscapes with a historical, political and environmental context in the form of an environmental history of the region, the process of the landscape’s becoming is revealed and the various meanings that it holds for people are illuminated. Not only has the landscape had an enormous effect on where settlements have been founded, it has also shaped the livelihoods of its inhabitants. At the same time generation after another has left their mark on the landscape, shaping the way people today relate to it. This study covers how the physical landscape embodies the social hierarchies of previous generations as a materialisation of their dwelling. It deals with how stories and place names make landscapes and places meaningful for the local population by evoking a shared history and identity of a place. Additionally, subjective memories and experiences affect how people perceive the landscape and how different people find it to be meaningful. This has an impact on how both the past and future of a place or landscape is imagined, leading to the conclusion that they are always contested. Landscapes in the Archipelago Sea region are revealed to be filled with values and meanings far beyond the aesthetic.

This thesis delves into the identity of Somali women and its intricate connections with their sense of belonging and overall well-being. The central theme revolves around intersectional theory, weaving together the intersecting identities of Somali women. Utilizing focus interviews, pair and group interviews, and ethnography, the aim was to explore individual and communal perspectives on identity, specifically examining how the multicultural environment, belonging, and perceptions of well-being shape the lives of young Somali women. Within the realm of immigration and diaspora studies, the second generation often confronts complex and ambiguous notions of home, identity, and a sense of belonging. Additionally, the concept and phenomenon of identity can exhibit either a static or entirely variable nature, emphasizing the importance of studying this intricate subject. The theoretical foundation of this research rests on the theory of intersectionality. By employing this theory, the study aims to understand the complexities of individuals' identities. This framework acknowledges the dynamic interplay among diverse social identities, recognizing the intricate mechanisms through which systems of power and privilege shape their lived experiences. Besides intersectionality theories, the thesis utilizes anthropological theories of belonging as by comprehending the notion of belonging, we can gain understanding into the elements that foster or impede a sense of belonging. The theories of wellbeing used in this thesis helps us understand well-being, encompassing its pursuit and moral assessment, within diverse cultural contexts. The analysis and ethnographic evidence presented in this thesis indicate a complex experience for Somali women in Finland. They often perceive themselves as not aligning with the prevailing collective identity presented in society, leading to a sense of being "othered." Despite this, Somali women consistently rely on their intersectional identities for peer support and embrace the evolution of their identities as a natural part of growing up and living in Finland. Through ethnographic descriptions of a trip abroad and attending a wedding, the thesis explores how belonging manifests in physical spaces. In the well-being chapter, factors that enhance or impede well-being are examined from both communal and individual perspectives. Tässä tutkielmassa tarkastellaan somalinaisten identiteettiä ja sen yhteyksiä heidän yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä hyvinvointiin. Tutkimuksen keskeinen teema pyörii intersektionaalisuuden teorioiden ympärillä ja kutoo yhteen somalinaisten risteäviä identiteettejä. Fokushaastatteluja, pari- ja ryhmähaastatteluja sekä etnografiaa hyödyntäen tavoitteena oli tutkia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä näkökulmia identiteettiin, erityisesti kuinka monikulttuurinen ympäristö, kuuluminen ja hyvinvoinnin käsitykset muovaavat nuorten somalinaisten elämää. Maahanmuutto- ja diasporatutkimuksen alalla toinen sukupolvi kohtaa usein monimutkaisia ja moniselitteisiä käsityksiä kodista, identiteetistä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Lisäksi identiteetin käsite ja ilmiö voivat olla joko staattisia tai täysin muuttuvia, mikä korostaa tämän monimutkaisen aiheen tutkimisen tärkeyttä. Tämän tutkimuksen teoreettinen perusta nojaa intersektionaalisuusteorioihin. Näitä teorioita hyödyntäen tutkimuksessa pyritään ymmärtämään yksilöiden identiteetin monimutkaisuutta. Tämä viitekehys tunnustaa erilaisten sosiaalisten identiteettien dynaamisen vuorovaikutuksen ja tunnistaa monimutkaiset mekanismit, joiden kautta valta- ja etuoikeusjärjestelmät muokkaavat heidän elämiään kokemuksiaan. Intersektionaalisuus teorioiden lisäksi opinnäytetyössä hyödynnetään antropologisia kuulumisen tunteen teorioita, sillä kuulumisen tunteen ymmärtämisellä voidaan saada ymmärrystä niihin elementteihin, jotka edistävät tai estävät kuulumisen tunnetta. Tässä opinnäytetyössä käytetyt hyvinvoinnin teoriat auttavat ymmärtämään hyvinvointia, mukaan lukien sen tavoittelua sekä moraalista arviointia erilaisissa kulttuurisissa konteksteissa. Tässä opinnäytetyössä esitetyt analyysit ja etnografiset todisteet osoittavat kuinka somalinaisilla on monimutkaisia kokemuksia Suomessa. He kokevat usein itsensä olevan epä sopusoinnussa yhteiskunnassa vallitsevan kollektiivisen identiteetin kanssa, mikä johtaa "toiseuden" tunteeseen. Tästä huolimatta somalinaiset luottavat johdonmukaisesti risteäviin identiteettiinsä vertaistukeen ja omaksuvat identiteettinsä kehittymisen luonnollisena osana Suomessa kasvamista ja asumista. Opinnäytetyössä tutkitaan etnografisten kuvausten kautta ulkomaanmatkaa ja sekä tapahtumsisa kuten häissä käymistä ja miten kuuluminen ilmenee fyysisessä tilassa. Hyvinvointiluvussa tarkastellaan hyvinvointia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä yhteisöllisestä että yksilöllisestä näkökulmasta.

Tutkielma tarjoaa etnografisen analyysiin sosiaalisiin suhteisiin, joita kierrätys tuottaa ja tekee näkyväksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Tutkielman kontekstia leimaa viimevuosina pinnalle noussut kiertotalouden trendi. Näin ollen tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin, minkälaista työtä ja minkälaisia vaihtosuhteita käytettyjen tavaroiden muuntaminen kiertotalouden resursseiksi sisältää ja toisaalta, minkälaista kuvittelua kiertotalous herättää ja vieraannuttaako ajatus kiertotaloudesta ja materiaalien loputtomasta kierrosta ihmiset kierrätykseen tuoduista tavaroista ja niiden prosessoinnista. Esitetyt johtopäätökset perustuvat etnografiseen aineistoon, joka koostuu kahden kuukauden osallistuvasta havainnoinnista Kierrätyskeskuksella ja sen aikana tehdyistä kenttämuistiinpanoista, sekä yhteensä neljästätoista haastattelusta keskuksen työntekijöiden ja kierrätykseen tavaraa tuovien ihmisten kanssa. Tutkielma osoittaa kiertotalouden käsitteen suhteellisuuden ja tarjoaa kulttuurisen, vuorovaikutussuhteisiin keskittyvän näkökulman kiertotaloudeksi kutsuttuun talousmalliin. Etnografisen kuvailun kautta hahmottuu prosesseja, jotka osoittavat miten esineiden kierto kiertotaloudessa edustaa sosiokulttuurista voimaa, jonka taustalla vaikuttaa inhimillinen työ ja joukko ihmisiä, jotka merkityksellistävät omaa toimintaansa kukin omaan henkilökohtaiseen maailmansa nojaten ja kulttuurisesti omaksuttujen käsitystensä valossa. Lopulta kiertotalous näyttäytyy teknishallinnollisen talouden lisäksi relationaalisena, sotkuisena ja ihmisten henkilökohtaisista tavoitteista motivoituneena.

This thesis dives into the lives and experiences of Finnish nonbinary people. With this project, I aim to participate in the expansion of Finnish gender diversity research, and it is also my own contribution to the ethnography of Western nonbinary people. I used participant observation in online groups, interviews with nonbinary individuals, and reflected on my own experiences as a nonbinary person. I also traced the history of sexuality and gender diversity, and the development of queer anthropology from both a Euro-American and a Finnish point of view in order to create a strong historical context for the analysis of current nonbinary identities. I went through the many challenges that transgender people face in Finland, without forgetting the positive effects of being nonbinary on their lives. Using Gershon's theory, I illustrated how porous social orders can be found in the lives of nonbinary people, and how, with the extensive knowledge of queer social orders, the cisheteronormative dominant social order could be adjusted to be more accepting and equal. This thesis had several goals, but the main goal was to create more visibility for nonbinary identities and allow them to tell their own stories in their own words. By amplifying the voice of a marginalized group, I hope to serve that minority to the best of my ability and promote a more equal society where gender diversity is visible and common, but also valued as it deserves.

Cryptocurrency emerged in response to a growing distrust in traditional financial systems, representing an attempt to re-imagine money on a global level. Unlike previous alternative currency movements, cryptocurrencies allowed greater scalability, portability, security and ‘more than money’ use-cases. This led to widespread adoption and narratives of cryptocurrency’s revolutionary potential. Since the invention of Bitcoin in 2008 more than 23,000 cryptocurrencies have been traded, along with the development of non-fungible tokens, decentralised autonomous organisations, and ‘metaverses’, which make up the new layer of internet infrastructure enthusiasts call ‘Web 3’. Alongside talk of cryptocurrencies’ speculative appeal, are visions of a blockchain-supported economy that are about much more than money: representing new forms of operating, living and imagining value. Yet others remain perplexed by the way value seemingly arises ‘out of nothing’. This thesis takes cryptocurrency as an opportunity to explore the social construction of value. Through seven months of fieldwork online and in Helsinki in 2022, it provides an ‘on the ground’ view from the cryptoscene. This work explores users’ motivations and understandings of value, their subjectivities, ideals and values, and the social relations that hold everything together. The study contributes findings that emphasise cryptocurrencies’ entanglement with ideological beliefs, values and ethical projects, suggesting cryptocurrency use extends beyond individual rational economization. Analysing ideals from the scene, the work highlights new labours and ethics which inform users’ subjectivities, encouraging self-responsibility, rationality and discipline. Despite the scene’s rhetoric of individualism, communities and social relations are found to play an important role in mediating trust and value, working to re-embed a notion of ‘the social’.

Tämä maisterintutkielma käsittelee seksuaalisen halun puutteen kokemusta. Se lähestyy aihetta kokemuksen antropologisesta tutkimustraditiosta käsin hyödyntäen erityisesti Kleinmanin ja Kleinmanin analyyttista viitekehystä, jossa kokemus nähdään sekä kollektiivisena että yksilöllisenä tilana. Tutkielma liikkuu näiden kahden tilan välillä kiinnittäen huomiota siihen mitä seksuaalisen haluttomuuden kokijalla on pelissä juuri tässä tietyssä ajassa ja paikassa. Seksuaalisuuden kytkeytyessä länsimaissa vahvasti yksilön minuuteen tulee olennaiseksi käsitellä myös itseyttä ja identiteettiä, joita tarkastellaan Anthony Giddensin ja Michel Foucault’n teorioiden kautta. Foucault’n ajatukset vallasta ja etiikasta ovat tässä erityisen hyödyllisiä. Näkemys seksuaalisesta halusta taloudellisesti ja sosiaalisesti vuorovaikutteisena jatkuvan luomisen ja muuntamisen prosessina nousee myös tutkielmassa relevantiksi näkökulmaksi. Tämän tutkielman tarkoitus ei ole määritellä seksuaalisen halun puutteen kokemus hyväksi tai huonoksi. Sen sijaan tavoitteena on hahmottaa seksuaalisen halun puutteen kokemukseen liittyviä kulttuurisia malleja ja kenties samalla purkaa normaalin ja epänormaalin seksuaalisuuden raja-aitaa. Tutkimuksen pääaineisto on kerätty puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Haastattelumateriaalin lisäksi aineisto koostuu kuudesta podcastista, viidestä online-artikkelista sekä näihin artikkeleihin kerääntyneistä kommenteista. Aineisto on analysoitu kolmen henkilökohtaista kokemusta tai/ja ihmisten välistä vuorovaikutusta selittävän kategorian pohjalta. Nämä kategoriat viestivät samalla siitä mitä seksuaalisen haluttomuuden kokemuksessa on pelissä. Tutkielma esittää, että seksuaalisessa haluttomuudessa pelissä on ainakin terveys, identiteetti, parisuhde sekä sosiaalinen normaalius. Seksuaalisen halun puute liitetään ensinnäkin biologiaan ja terveyteen. Tämä ilmenee esimerkiksi ajatuksina siitä, että terve ihminen haluaa seksiä. Seksuaalinen halu saatetaan myös luonnollistaa ja kehollistaa hyvin samalla tapaa kuin biologinen sukupuoli. Toiseksi haluttomuuden kokemus yhdistyy romanttisiin ihmissuhteisiin. Pariseksi nähdään romanttiseen ihmissuhteeseen oleellisesti kuuluvana ja sitä lujittavana toimena. Seksuaalisen halun puutteen kokemus kytkeytyy lisäksi yksilön identiteettiin siinä, että seksuaalisuuden ja seksuaalisen halun työstämisen voidaan katsoa olevan modernin identiteetin edellytys. Tutkielma argumentoi, että tietynlaisesta seksuaalisesta halusta on muodostunut normi, johon yksilöt kokevat velvoittavuutta mukautua. Seksuaalisen halun puute näyttäytyy tässä kehyksessä eettisenä riittämättömyytenä. Seksuaalinen haluttomuus voidaan näin ollen tulkita haluksi haluta olla normaali.

Tutkimukseni käsittelee Kenian valtion ja UN-Habitatin KENSUP-yhteistyöohjelman roolia Kibera-slummin kehittämisessä kehitysantropologisia viitekehyksiä hyödyntäen. Se keskittyy Kiberan Soweto Eastin alueella toteutettavan asumisprojektin analysoimiseen, ja selvittää, miten KENSUP:in monitasoisten toimijoiden tavoitteet, toimintatavat ja arvot ovat vaikuttaneet asumisprojektin suuntaviivojen syntymiseen ja käytännön toteutukseen. Tutkimukseni tarkkailee kriittisesti Kiberan toimijoiden välisiä suhteita, toimijoiden motivaatioita ja projektien toteutustapoja analysoiden samalla niiden legitimiteettiä, sekä toiminnan teorian ja konkretian välistä suhdetta. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan ajankohtaisiin kehityspoliittisiin kysymyksiin, kuten ”palvelevatko kehitysprojektit nykyisessä muodossaan alueen asukkaita?” ja ”miten kehitysprojektit tulisi järjestää, jotta niillä olisi mahdollisimman vastuullisia ja kestäviä vaikutuksia paikallisissa yhteisöissä?”. Tutkimustulokseni eivät rajaudu vain Kiberan kehitysprojekteihin, vaan niitä voidaan hyödyntää laajemmin kehitysorganisaatioiden toimijuutta, valta-asetelmia, legitimiteettiä ja projektien toteutusta niin käytännön kuin teorian tasolta tarkasteltaessa. Tutkimukseni etnografia on kerätty niin, että se huomioi paikallisten kiberalaisten äänet monipuolisesti, eivätkä ne rajaudu vain projektin johdon tai rajatun ryhmän tulkintaan. Olen tutkimuksessani pyrkinyt huomioimaan tutkimusalueeni historiallisen, sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurillisen todellisuuden, sekä paikalliset rakenteet ja toimintamallit mahdollisimman laajasti ymmärtääkseni alueen dynamiikkaa ja siihen vaikuttaneita ja vaikuttavia tekijöitä.