Browsing by study line "Spanish"

Käsittelen tutkielmassani itseironiaa Manner-Espanjan espanjankielisten nuorten puhekielessä. Tutkin, miten itseironia ilmenee nuorten puhekielessä, millaisia tavoitteita itseironialla on nuorten keskustelussa sekä miten itseironisen viestin vastaanottaja vastaa ironikolle ja tekee tämän kanssa yhteistyötä. Käytän tutkimukseni pohjana uusgricelaista ironian mallia, joka jakaa ironian prototyyppiseen ja ei-prototyyppiseen ironiaan (Ruiz Gurillo 2010, 2012). Tämän lisäksi hyödynnän teoriaa, joka jaottele ironian vaikutuksen keskusteluun positiiviseksi tai negatiiviseksi (Alvarado Ortega 2005). Itseironia on positiivisen ironian erikoismuoto, sillä se kohdistuu ironikkoon itseensä, ja se tuo esille negatiiviset kasvot ironikon julkisesta minäkuvasta (Brown & Levinson [1978] 1987; Alvarado Ortega 2005, 2009). Analysoin kahdeksan esimerkkiä, jotka jaottelen itseironisen viestin vastaanottajan yhteistyön mukaan. Olen kerännyt esimerkit kahdesta eri korpuksesta, Madridin 13–19-vuotiaiden nuorten keskusteluista (Corpus Oral de Lenguaje Adolescente Madrid) ja Valencian alueen 18–25-vuotiaiden nuorten keskusteluista (Valencia Español Coloquial 2013; Pons 2019). Käsittelen aineistoa hyödyntäen keskusteluanalyyttisiä metodeja (Searle 1969; Sacks et al. 1974; Goffman 1981; Sidnell & Stivers 2013) ja tunnistan ironisia lausumia ironian merkkien ja indikaattoreiden avulla (Ruiz Gurillo & Padilla García 2009). Lisäksi sovellan leikkikehysteoriaa (play-frame), jonka mukaan huumori voi syntyä keskustelussa, kun joku keskustelun osapuolista merkitsee puheenvuoronsa leikiksi (Bateson 1952; Coates 2007). Tutkimukseni osoittaa, että nuorten itseironia ilmenee monin eri muodoin. Esimerkeissä on edustettuna niin prototyyppinen ironia, vastakkaisen sanominen, kuin ei-prototyyppinen ironia, erilaisen merkityksen ilmaiseminen. Nuorten puheesta löytyy myös useita tapoja, merkkejä ja indikaattoreita, joilla lausumia merkitään itseironisiksi. Nuoret merkitsevät itseironiaa esimerkiksi liioittelemalla itseironian kohteena olevaa aihetta tai ironisella äänensävyllä. Itseironian tavoite nuorten puhekielessä on myös linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Ironikko käyttää itseironiaa suojellakseen omaa julkista minäkuvaansa paljastamalla omat negatiiviset kasvonsa. Nuorten itseironia sisältää myös usein humoristisia elementtejä, jonka vuoksi moni itseironisen viestin vastaanottaja reagoi itseironiaan nauramalla ja näin samalla hyväksyy itseironian sekä tekee yhteistyötä ironikon kanssa. Tämän lisäksi esimerkeistä löytyy tapauksia, joissa itseironia käynnistää humoristisen keskustelun, mikä tarkoittaa, että leikkikehys on luotu itseironisen lausuman pohjalta. Tutkimuksestani käy kuitenkin ilmi, että vaikka viestin vastaanottaja vastaisi ironikolle, tämä ei välttämättä tee ironikon kanssa yhteistyötä. Yhteistyö vaatii ironikon itseironisen lausuman ironian ymmärtämisen sekä lausumaan vastaamisen jollain tavalla, esimerkiksi juuri nauramalla.