Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Suomalais-ugrilainen kielentutkimus"

Sort by: Order: Results:

  • Juntunen, Reetta (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee historiallisia kerrostumia Suomussalmen kunnan alueella sijaitsevien vesistöjen nimissä. Tavoitteenani on tarkastella, minkä verran alueella eri aikoina liikkuneiden väestöryhmien antamista vesistöjen nimistä on säilynyt nykypäivään asti. Tutkimukseni pyrkii tuomaan lisätietoa erityisesti saamelaisperäisen substraattikerrostuman nimiin. Olen määrittänyt kerrostumat kielen ja iän perusteella, mutta minun on täytynyt tarkastella nimiä myös niiden läpinäkymättömyyden kautta. Tutkimusaineistokseni valitsin vesistöjen nimet, sillä varsinkin suurten vesistöjen nimissä vanhaa ainesta säilyy verrattain hyvin. Aineisto on peräisin Kansalaisen karttapaikka -palvelusta ja olen koonnut sen itse. Aineisto kattaa noin viidenneksen Suomussalmen kaikista vesistönimistä. Olen jaotellut keräämäni nimet neljään ryhmään niiden kielen, iän ja läpinäkyvyyden perusteella: suomalaisperäiset nimet, karjalaisperäiset nimet, saamelaisperäiset nimet sekä selittämättä jääneet nimet. Tukeudun varsinkin saamelaisperäisen ja karjalaisperäisen kerrostuman määrittämisessä pitkälti Alpo Räisäsen tutkimuksiin Suomussalmen paikannimistöstä. Olen käynyt läpi Räisäsen esittämät karjalais- ja saamelaisperäiset nimet ja kommentoinut niitä tarvittaessa. Lisäksi olen ehdottanut muutamaa uutta etymologiaa saamelaisperäisten nimien kerrostumaan. Suomalaisperäisten nimien kerrostuma on odotuksenmukaisesti kerrostumista laajin, sillä se on ajallisesti tuorein ja nimien käyttäjiä on verrattain paljon. Karjalaisperäisessä kerrostumassa Räisäsen esittämien nimien lisäksi aineistossani on joitakin karjalaiseen henkilönnimeen pohjautuvia paikannimiä. Saamelaisperäisten nimien kerrostumassa Räisäsen ehdottamat etymologiat vaikuttavat edelleen pääosin päteviltä. Osan nimistä kohdalla on tosin melko varmaa, etteivät ne ole aitoja substraattinimiä, vaan pohjautuvat saamesta saatuun, alun perin appellatiiviseen lainasanaan. Saamelaisperäisiä nimiä näyttää aineistossani olevan hiukan enemmän kuin karjalaisperäisiä, vaikka suurta eroa kerrostumien laajuudessa ei ole. Tunnistetut karjalais- ja saamelaisperäisten nimien kerrostumat ovat toistaiseksi niin suppeita, ettei niiden systeemisyydestä voi tämän tutkimuksen puitteissa sanoa paljoa. Läpinäkymättömien nimien ryhmä on määrältään suppein, eikä se muodosta varsinaista kerrostumaa, sillä se todennäköisesti sisältää toistaiseksi tunnistamatta jääneitä nimiä edellä mainituista kerrostumista.
  • Savela, Tuuli (2023)
    Tutkielman aineisto on kerätty viidestä eri tekstilähteestä: kahdesta kielennäytekokoelmasta (Kettunen – Posti 1932, Mägiste 1959), yhdestä satukokoelmasta (Ariste 1962) ja kahdesta Heinsoon kielenelvytysmateriaalista (2015, 2016). Kustakin osa-aineistosta on kerätty vähintään 116 esimerkkikatkelman aineisto, mikä tekee vähintään 580 erilaista lause-esimerkkiä. Identtiset tapaukset huomioiden esi-merkkejä on kerätty yhteensä 601 kappaletta. Tutkielman teorialuku jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa tehdään katsaus vatjasta teh-tyyn syntaksintutkimukseen ja -kuvauksiin. Toisessa osassa käsitellään kopulalausetyyppejä kielitypo-logisesta näkökulmasta Thomas E. Paynen (1997) luokittelutavan mukaan. Kolmannessa osassa kuva-taan suomen lausetyyppejä Ison suomen kieliopin (2004) käsittelytavan mukaan. Neljännessä osassa taas tarkastellaan viron lausetyyppejä toisaalta Mati Ereltin ja Helle Metslangin (2006) artikkelin, toi-saalta Eesti keele süntaks -käsikirjassa mukaan. Aineiston perusteella todetaan, etteivät vatjan kopulalliset lausetyypit poikkea suuresti viron ja suomen vastaavien lausetyyppien rakenteista. Vatjassa kopulan käytön mahdollistavia lausetyyppejä ovat predikatiivilause, lokaatiolause, eksistentiaalilause, omistuslause, tilalause, kvanttorilause, tuloslause sekä genetiivialkuinen lause. Ainoastaan tuloslauseen kopulallinen käyttö on mahdotonta virossa ja suomessa, mutta mahdollista vatjassa. Havaitaan, että vaikka kopulattomia lauseita esiintyy sekä murreaineistossa että uuskirjakielessä, ovat kopulalliset lauseet selvästi enemmistönä.
  • Tuominen, Laura (2021)
    Pro Gradussani vertailen kahden uralilaisen kielen, pohjoissaamen ja niittymarin deverbaalista verbijohtoa. Tutkin verbijohtoa lähinnä synkronisella tasolla. Tarkastelun lähtökohta on morfo-syntaktinen ja kuvaileva. Työn keskiössä ovat pohjoissaamen mannat 'mennä' ja niittymarin kajaš 'mennä' -verbit, joita tarkastelen derivaatiomorfologisesta näkökulmasta. Selvitän, mitkä kielten deverbaalisista johdinsuffikseista voivat liittyä 'mennä'-verbeihin ja millaisia syntaktisia ja semanttisia vaikutuksia derivaatio aiheuttaa. Tarkastelen johdoksia keräämieni lause-esimerkkien valossa. Johto-opin lisäksi kiinnitän huomiota niittymarissa yleiseen konverbirakenteeseen, joka verbijohdon ohella osallistuu aspektuaalisten suhteiden ilmaisuun. Pohdin myös kieliareaalien vaikutusta kielten johto-opissa esiintyviin tendensseihin ja kielten 'mennä'-verbien leksikaalisiin ominaisuuksiin. Aineistoni edustaa kirjoitettua kieltä. Aineiston keruussa olen hyödyntänyt erilaisia digitaalisia aineistoja. Sanakirjojen ohella lause-esimerkkien lähteinä ovat olleet molemmilla kielillä julkaistut Korp-kielipankin tekstikorpukset, joihin on koottu erilaisia tekstityylejä edustavia lause-esimerkkejä. Täydentäviä hakuja olen tehnyt myös mm. verkossa julkaistavista sanomalehdistä. Keräämäni aineisto pyrkii esittämään mahdollisimman kattavan otoksen pohjoissaamen mannat-verbistä ja niittymarin kajaš-verbistä muodostettavista johdoksista. Verbijohtoa lähestyn ensisijaisesti morfologian kautta. Toiseksi tarkastelen johdinsuffiksien tuottamia syntaktisia vaikutuksia ja johdosten semantiikkaa. Työssäni noudatan johdinten jakoa aspektuaalisiin eli merkitystä modifioiviin johtimiin ja kieliopillisiin eli lauserakennetta muuttaviin johtimiin. Vaikka molempien kielten runsas johtimisto antaa paljon mahdollisuuksia suffiksaaliin johtamiseen, on aineiston perusteella nähtävissä, että mennä-verbin johtaminen on kielissä epäsymmetristä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että pohjoissaamen mannat-verbi on niin aspektuaalisen kuin kieliopillisen johtamisen suhteen huomattavan moniulotteinen niittymarin kajaš-verbiin verrattuna. Marin sananmuodostukseen tuo oman lisänsä aspektuaalisen konverbirakenteen runsas käyttö derivaation rinnalla. Voidaan todeta, että kielisukulaisuudestaan huolimatta kielten syntaktisissa ja semanttisissa ratkaisuissa on huomattavia eroja. Pohjoissaamen ja niittymarin 'mennä'-verbiin liittyvissä johdinaineksissa sekä johdosten merkityksissä on havaittavissa omien kieliareaaliensa vaikutukset.
  • Mäkelä, Felix (2022)
    I denna magisteravhandling undersöker jag nordsamiska regnbågstermer, det vill säga termer som betecknar och be-skriver sexuella minoriteter och könsminoriteter. Syftet med avhandlingen är att ge en översikt över regnbågstermerna i nordsamiska under huvudsakligen 2000-talet: vilka termer som finns, var de används, vad de består av, hur de eventuellt böjs och hur de stadieväxlar. Som en biprodukt av kartläggningen behandlar jag även vilka aktörer som deltagit (journa-lister, ordboksredaktörer osv.) och bidrar därmed med en skiss av aktörerna i den nordsamiska korpusvården. Syftet är inte att ge rekommendationer eller göra en utvärdering av processerna. För att bearbeta termerna använder jag mig av Ulrich Ammons (2003) modell för sociala krafter som påverkar språknormeringen. Avhandlingen är den första som undersöker regnbågsterminologi i ett samiskt språk. Materialet består av två ordlistor från 2018 respektive 2019, elva fysiska ordböcker och tre elektroniska från åren 1979–2022, sammanlagt 118 nyhetsartiklar från Sveriges sameradio, NRK Sápmi och Yle Sápmi 2007–2021 samt två översätt-ningar: svenska till nordsamiska (2013) och finska till nordsamiska (2017). Jag har samlat materialet med hjälp av snö-bollsurval. Analyserna gör jag i dialog med litteraturen, som jag också använder som avgränsning för vilka aspekter som prioriteras. Ammons (2003) teori går ut på att det finns fem sociala krafter, aktörer, som påverkar språkvården: 1) professionella skribenter 2) språkauktoriteter t.ex. lärare och korrekturläsare 3) kodex t.ex. ordböcker 4) språkexperter dvs. språkvetare som inte hör till grupperna ovan samt 5) folket. För att anpassa teorin i avhandlingens kontext lägger jag ännu till 6) personer med ämneskompetens inkl. erfarenhetsexperter och 7) privatpersoner. En person kan agera i flera grupper. Termerna består i sin helhet av internationalismer och olika anpassningar av dem: citatlån, anpassade lån, översätt-ningslån samt sammansatta ord och avledda lån. Så kallad Äldre vokabulär förekommer endast marginellt och de an-vänds inte aktivt av någon i materialet. Ordböckerna avviker tydligt från det andra materialet. Analysen visar att det före-kommer mycket bred variation. Vissa termers, t.ex. queer, ordklasstillhörighet varierar enligt aktör och verk. De vanlig-aste avledningarna är -laš för adjektiv och -vuohta för substantiv. Lånet queer har anpassat sig i den mån att den fått böjning och en alternativ form i nominativ och genitiv-ackusativ i elektroniska ordböcker (jfr. Mäkelä 2020). Förutom skillnader mellan aktörer förekommer det skillnader enligt majoritetsspråket som påverkar i bakgrunden: t.ex. leden -fiila används huvudsakligen i Norge till skillnad från -seksuála som används i Finland och Sverige. Det har skett också radikala förändringar i bruket av paraplybegrepp under åren 2007–2021, tydligast hos Yle Sápmi. Avhandlingen visar att regnbågsterminologin i nordsamiska har varit och är i förändring. Det finns ett starkt intresse för att kunna uttrycka sig om sexuella minoriteter och könsminoriteter på nordsamiska samt för att revidera terminologin. Det behövs forskning även i framtiden för att ge en mer uttömmande bild, bl.a. av hurdana åsikter det finns om termino-login.
  • Virmasalo, Elli (2021)
    Tutkielma käsittelee pohjoismansin kausatiivirakenteita. Tutkimuksen tavoitteena on uralistista tutkimusperinnettä ja kielitypologista näkemystä yhdistäen luoda uudenlainen katsaus kausatiivisuuteen ilmiönä sekä siihen, millaisin rakentein sitä voidaan pohjoismansin kielessä kuvata. Tutkimuksen teoriatausta yhdistää kielitypologisen kausatiivin määrittelyn yksityiskielestä aiemmin tehtyihin derivaatiomorfologisiin havaintoihin ja sananmuodostuskeinojen tarkasteluun: kausatiivisten valenssimuutosten analyysia pohjoismansin johto-oppiin. Yhdistämisestä syntyy uudenlainen määritelmä ja tarkastelukonteksti kausatiiviselle rakenteelle tässä kielessä. Tutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa typologisissa valenssitutkimuksissa hyödynnetystä verbimerkitysten listasta ja sen avulla kerätyistä pohjoismansinkielisistä sanakirja- ja korpusesiintymistä. Osa aineistosta on peräisin venäjänkielisistä artikkeleista. Aineisto tarjoaa esiintymiä kattavasti monenlaisista lauserakenteista, jotta näkökulmaa kausatiiveihin on mahdollista laajentaa. Aineistolle on tehty morfologinen ja syntaktinen analyysi. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä kielelliset elementit esiintyvät pohjoismansin kausatiivisissa rakenteissa. Yksi analyyttinen kokonaisuus keskittyy kriittisesti arvioimaan vanhaa tutkimustietoa kausatiivijohtimista ja niiden käytöstä. Lisäksi tutkimus osoittaa, kuinka erilaiset kausatiiviset rakenteet voidaan jakaa niiden valenssirakenteen mukaan kolmeen kategoriaan. Tutkimuksen toinen analyyttinen kokonaisuus esittelee näiden kategorioiden sisäisiä predikaattiverbin muodostuksen tapoja.
  • Leiskari, Laura (2020)
    Käsittelen tutkielmassani pohjoissaamen spatiaalisia adpositioita ala 'päälle; ylle (vaatteesta)' ja alde 'päällä, päältä; yllä, yltä (vaatteesta)' sekä niiden konsonanttialkuisia variantteja nala ja nalde. Spatiaalisilla adpositioilla kuvataan asioiden tilallisia suhteita toisiinsa; tutkimani adpositiot kuvaavat jonkin asian asettumista toisen yläpuolelle. Tutkimani adpositiot ovat vanhoja omaperäisiä sanoja, jotka voidaan palauttaa aina uralilaiseen kantakieleen asti. Poiketen muista uralilaisista kielistä pohjoissaamessa käytetään sekä vokaali- että konsonanttialkuista varianttia rinnakkain. Tästä syystä tavoitteenani on tutkia, onko varianttien käytöissä eroja. Vertailen keskenään sekä vokaali- ja konsonanttialkuisia variantteja että tulosijaista adpositiota (n)ala ja olo- tai erosijaisuutta ilmaisevaa adpositiota (n)alde. Toiseksi tarkastelen adpositioita yhdessä kahden liikeverbin – mannat 'mennä' ja boahtit 'tulla' – kanssa, ja pyrin vastaamaan, saako adpositio aina määrämuotoisen täydennyksen genetiivi-akkusatiivissa ja mitä mahdollisia poikkeuksia tähän on. Kolmanneksi tutkin, voiko (n)ala ja (n)alde esiintyä myös adverbina liikeverbien yhteydessä. Tutkimuksen aineisto on koostettu SIKORista (Saami International KORpus). SIKORin kohdan ”Newspapers” alle on koostettu korpukset neljästä uutislehdestä, joissa on yhteensä 15,13 miljoonaa sanetta. Korpuksista on haettu tuloksia hyödyntäen useampia SIKORin tarjoamia hakutyyppejä riippuen tutkittavasta näkökulmasta. Hyödynnän tutkielmassani sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Kvantitatiivisen tutkimuksen määrä on lisääntynyt kielitieteessä viime aikoina, joten koen sen ajankohtaiseksi menetelmäksi. Lisäksi sen avulla on mahdollista käsitellä laajaa aineistoa, joka on tämän tutkielman pohjana. Kvalitatiivinen tutkimus sen sijaan antaa mahdollisuuden syventyä aineistoon tarkemmin, ja hyödynnän sitä tarkastellessani adpositioita yhdessä liikeverbien kanssa. Tutkielmani perusteella adpositioista (n)ala ja (n)alde voidaan sanoa, että kaikki variantit ovat pohjoissaamessa aktiivisessa käytössä, mutta odotuksenmukaisesti vokaalialkuiset variantit ovat yleisempiä. Aineistona pohjalta voidaan myös sanoa, että sekä tulo- että olo- tai erosijaiset adpositiot ovat lähes yhtä aktiivisessa käytössä. Tutkimani adpositiot ovat myös monipuolisessa käytössä, sillä aineistosta on löydettävissä esimerkkejä sekä kirjaimellisesta asian asettumisesta toisen yläpuolelle että kiteytyneempiä esimerkkejä, jotka eivät kuvaa kirjaimellisesti jonkin yläpuolelle asettumista. Lisäksi tutkielmassa selviää, että suurimmaksi osaksi adposition täydennys on määrämuotoinen, mutta tähän on olemassa myös poikkeuksia. Tutkielman perusteella selviää myös, että joissain tapauksissa tulosijainen (n)ala voi esiintyä adverbina, ja näissä tapauksissa se toimii lauseessa verbin adverbiaalina.
  • Ojala, Kristiina (2024)
    Tässä tutkimuksessa käsittelen pohjoissaamen adjektiiviadverbin dievva ’täysi; täynnä’ syntaktisia funktioita sekä eri funktioiden ja lauserakenteiden välistä monitulkintaisuutta. Selvitän, minkä funktioiden ja lauserakenteiden välillä monitulkintaisuutta tai rajapintoja ilmenee, ja miten erilaisten rakenteiden välinen monitulkintaisuus on syntynyt tai mistä se voi mahdollisesti johtua. Tarkastelen myös adjektiiviadverbin dievva alkuperää ja kehitystä. Toistaiseksi pohjoissaamen adjektiiviadverbeja on tutkittu ylipäätään hyvin vähän, aiempi tutkimus on painottunut leksikaaliseen tasoon, ja funktionaalinen puoli ja syntaksi ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa lisää tietoa sanan dievva funktioista ja lauserakenteita, joissa sana dievva esiintyy, mistä voi olla hyötyä muiden pohjoissaamen adjektiiviadverbien tarkastelussa tulevaisuudessa ja mahdollisesti esimerkiksi kieliteknologian työkalujen kehittämisessä. Tutkimukseni edustaa typologista tutkimusta, jossa aineistona toimii laaja korpusaineisto. Tutkimuksessani yhdistyy aineiston kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tarkastelu, ja analyysin keskiössä on syntaksin analyysi tai rakenneanalyysi. Olen hyödyntänyt analyysissani ensinnäkin funktionaalista lähestymistapaa, sillä tutkimuksen keskiössä on sanan dievva funktiot ja niiden monitulkintaisuus lauseen mittaisissa yksiköissä. Toisekseen analyysissani olen hyödyntänyt konstruktivistista näkökulmaa, sillä sanan dievva kohdalla kaikkien (lause)rakenteiden ilmaisemia merkityksiä ei ole mahdollista ymmärtää suoraan muodon perusteella. Valtakielten mahdollisten vaikutusten selvittämisen vuoksi tutkimukseeni liittyy myös kontrastiivinen näkökulma. Aineistoni koostuu sekä kirjoitetun että puhutun kielen materiaalista. Kirjoitetun kielen aineisto on haettu saamelaiskielten korpustietokanta SIKOR:sta, ja käsittää 1913 lausetta. Puhutun kielen aineistossa yhdistyy kolme aikatasoa: Just Knud Qvigstadin Lappiske eventyr og sagn I-IV-kokoelmat on kerätty 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella, Dálvadas-aineisto puolestaan 1960–70-luvuilla, ja tuoreinta aineistoa edustaa 2020-luvun jälkeen julkaistuista podcasteista litteroitu aineisto. Puhutun kielen aineistossa sana dievva esiintyy 95 lauseessa. Sana dievva esiintyy aineistossa viidessä pääasiallisessa syntaktisessa funktiossa: predikatiivina, kvanttoriadverbina, adpositiona, adjektiiviattribuuttina ja adjektiivin tai nominilausekkeen astemääritteenä. Sana dievva esiintyy aineistossa myös pääsanansa kanssa yhteen kirjoitetussa muodossa suffiksina. Koska sana dievva on täysin taipumaton, eikä erilaisia funktioita ole näin ollen mahdollista erottaa tai ilmaista morfologisin keinoin, oletuksena oli, että syntaksin merkitys erilaisia funktioita erottavana tekijänä kasvaisi. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että monitulkintaisuutta ilmenee useiden eri funktioiden ja lauserakenteiden välillä, eikä kaikissa tapauksissa erilaisia merkityksiä ole mahdollista erottaa edes syntaksin perusteella. Aineistossa esiintyy lauserakenteita, jotka ovat keskenään muodoltaan identtisiä, mutta jotka ilmaisevat täysin erilaisia merkityksiä. Eniten monitulkintaisuutta ilmenee kvanttoriadverbin ja muiden funktioiden välillä. Monitulkintaisuuteen vaikuttaa ensisijaisesti sanajärjestyksen vapaus, mutta myös tiettyihin funktioihin liittyvät syntaktiset ominaisuudet tai rajoitteet. Sanan dievva käytössä on havaittavissa mahdollisesti pohjoissaamen puhuma-alueen valtioiden valtakielten, suomen ja skandinaavisten kielten, vaikutusta tietyntyyppisiin lauserakenteisiin ja funktioihin.
  • Lukka, Kallas (2022)
    Tutkimus käsittelee Pyhä- ja Püha-elementin sisältäviä paikannimiä Suomen ja Viron alueella. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, pitääkö teoria Pyhä-paikoista rajojen merkitsijöinä paikkansa, millaisia Pyhä- ja Püha-paikat ovat, millaisia kertomuksia ja ominaisuuksia paikkoihin liitetään sekä millaisia nimeämismotivaatioita nimille on löydettävissä. Aineisto on pääosin peräisin Kotimaisten kielten keskuksen ja Eesti keele instituutin nimiarkistoista ja Suomen ja Viron maanmittauslaitosten tietokannoista. Tutkimuksessa käytetään grounded theory -metodia tukeutuen nimeämismalliteorian ja kulttuurisen onomastiikan teoriaviitekehyksiin. Analyysin kohteena ovat ensisijaisesti Pyhä- ja Püha-nimiset vakavedet ja kohoumat. Analyysiosiossa nimet ryhmitellään perusosien mukaan. Tarkastelun kohteena ovat nimien levikki, paikkojen topografia, ympäristön esiintyvät nimet sekä nimiarkistoon kerätyt paikkoihin liittyvät kertomukset ja historiatiedot. Aineiston perusteella Pyhä-nimityyppi vaikuttaa aiempaa käsitystä monimuotoisemmalta. Viron Pühajärvet eivät sijoitu vanhoille rajoille. Suomen Pyhä-paikoista osan voi sanoa olevan rajapaikkoja, mutta sen lisäksi nimille on löydettävissä myös muita motivaatioita. Levikkien perusteella Pyhä-nimet ovat levinneet alueille eri suunnista ja eri kulttuurien vaikutuspiireistä. Levikkikartassa eteläisten ja pohjoisten nimiryhmien välillä on katkos. Pyhäjärvet jakautuvat kahteen ryhmään, joista eteläiset ovat ominaisuuksiltaan suuria ja keskeisiä. Pohjoisessa Pyhäjärvet ovat pieniä ja kuuluvat ennemmin Pyhä-nimisen kohouman nimiryppääseen. Pyhävuoret ovat ominaisuuksiltaan korkeita ja kivikkoisia, ja sijaitsevat yleensä suuren veden äärellä. Pyhävaarat ovat motivaatioltaan saamelaisperäisiä. Pühaallikat liittyvät kansanuskoon pyhinä lähteinä ja uhrilähteinä. Pyhämäet ja Pyhälammet jäävät vaikeaselkoisiksi. Tutkimuksen perusteella teoria Pyhä-paikoista nimenomaisesti rajapaikkoina ei pidä paikkansa. Sen sijaan Pyhä-paikat ovat monimuotoinen ja monikerroksinen nimityyppi, jonka taustalla on erilaisia nimeämismotivaatioita sekä -malleja. Sakraaleja nimiä tutkiessa on oleellista ottaa huomioon nimien kulttuurinen konteksti sekä sakraalien sanojen monimerkityksisyys.
  • Tuokko, Alma (2022)
    Tutkielmani käsittelee eteläviron ja vatjan kielissä esiintyviä terminatiivisia ilmauksia ja niiden rakenteita. Terminatiivisella ilmauksella tarkoitan sellaista lausetta, joka sisältää jonkin terminatiiviseksi määritellyn kielellisen elementin, kuten terminatiivisijamuodon, terminatiivisen postposition tai terminatiivisen adverbin. Tavoitteeni on selvittää, millä tavoin terminatiivinen luenta näissä ilmauksissa muodostuu. En ole rajannut tutkielmaani edustamaan vain yhtä teoreettista suuntausta, vaan hyödynnän teoreettisena taustana niin kognitiivista kielentutkimusta kuin typologistakin näkökulmaa. Terminatiivisen luennan hahmottamisessa hyödynnän kognitiivisen kielentutkimuksen skeemaa eli yleistävää mallia terminatiivisuudesta, jonka mukaan terminatiivisuus koostuu jatkumosta ja rajattuudesta. Analysoimalla ilmausten aktionaalisia ja aspektuaalisia ominaisuuksia sekä niiden morfosyntaktista rakennetta pyrin selvittämään, miten jatkumo ja rajattuus ilmauksissa elaboroituvat, ja onko eteläviron ja vatjan välillä näiden piirteiden elaboroitumisessa jotakin eroja. Ilmausten analysoinnissa käytän morfosyntaktista analyysia, ja aineiston jaottelen sekä laadullisesti että määrällisesti. Aineistot olen kerännyt molemmista kielistä Tarton yliopiston viron kielten ja sukulaiskielten korpuksesta, ja lisäksi eteläviron osalta Uma Leht -sanomalehden arkiston materiaaleista sekä vatjan osalta aiemmin julkaistuista kielennäytteistä. Aineistot koostuvat 139 eteläviron esimerkistä ja 128 vatjan esimerkistä. Tutkielmani perusteella vaikuttaisi siltä, että eteläviron ja vatjan ilmausten terminatiivinen luenta muodostuu toisiaan vastaavasti, mutta riippuu aktionaalisilta ja aspektuaalisilta ominaisuuksiltaan aina rajattuuden tyypistä. Konstruktioissa eteläviron ja vatjan välillä esiintyi joitain eroja: etelävirossa erilaisia konstruktioita ilmeni toisaalta enemmän, mutta eteläviro sisällytti lähes kaikkiin konstruktioihin terminatiivisijan. Vatjassa sen sijaan erilaisia konstruktioita esiintyi vähemmän, mutta toisaalta vatjassa oli mahdollista ilmaista terminatiivista merkitystä myös ilman terminatiivisijaa. Lisäksi kielten terminatiivisijasuffiksit ovat kehittyneet erityyppisistä lähtökohdista ja ovat täten muodoltaan toisistaan eriävät.
  • Mäkäräinen, Kimberli (2024)
    It has been more than 30 years since the first language act about the Saami being able to use their own languages with the authorities was passed in Finland. That act and its successor were enacted when public services were provided in person or by telephone and not online. Nowadays, Finland has been moving more and more of its services online and the current government has even stated that it intends to make these digital services the main way public authorities and citizens communicate with each other. Finland is bound by its own legislation and international treaties to make sure that the linguistic rights of the Skolt Saami are upheld the same way they are for other groups by its public bodies and officials. But are these upheld in the government’s online services, such as on the websites of the Finnish Government and its twelve ministries? To determine whether or not Skolt Saami speakers could use their own language in these environments, I examined the hitherto unstudied visibility or invisibility and the presence or absence of the language from the virtual linguistic landscape of these websites. When a language is visible and included in the linguistic landscape, it can elevate the prestige and status of the language in the eyes of the language community and outsiders. If it is only used in a tokenistic fashion, however, without any other concrete actions being taken, this creates expectations that will go unfulfilled. The visibility and presence of a language in the linguistic landscape can indicate that language legislation and policies are being implemented as agreed and work, while its invisibility or absence can indicate they are inadequate. The material for this study was collected by taking screenshots of the websites of the Finnish Government and its twelve ministries from 2004 to 2024. This twenty-year period saw nine different government cabinets in power. In my analysis, I focussed on two main elements that users first see when they visit these websites: 1) the cookie consent banner and 2) the front page of the website. By law, users must be able to understand the banner for them to legally consent to the use of cookies. When the front page works the way it should, it contains information that helps users locate what they are looking for. On the front page, I paid particular attention to 1) what language or languages are used on it as well as where and how they are used, 2) what languages are used in the logos, 3) where the language selector was located and what languages it included, and 4) what languages were used in textual links. The first key finding was that Skolt Saami is not visible or included on the websites of the Finnish Government or ten of its ministries at all. On the front page of two ministries, Skolt Saami was visibly present, albeit in an infinitesimal amount and as truncated information. On the front page of the Ministry of Justice, Skolt Saami has been visible in the ministry logo since 2019, but only on the Northern Saami version of the website. Other than that, the language is visibly absent elsewhere on the front page and on other language versions. The second website, that of the Ministry of Social Affairs and Health, has added all three Saami languages to the front page of its truncated Northern Saami version of the website. The Skolt Saami portion is limited to two sentences of instructions on how to find material on the website in the language after the same instructions in Northern and Inari Saami. As Skolt Saami is so parsimoniously used on these websites, it is reasonable to conclude that legislation and international treaties have not had much of an impact on the visibility of Skolt Saami or promoted its use in these environments in the last twenty years. A second key finding is that Skolt Saami is used on some of these websites, but it has been concealed behind Northern Saami in various ways, even though these are two different languages. There are no apparent, visual indicators that these texts exist in Skolt Saami, and each language is treated differently depending on the language version and website. The findability of existing material in Skolt Saami is poor due to the invisibility of the language and the inconsistent ways it is in included. My findings show that the non-existent information scent on these sites forces Skolt Saami users to assume or guess that these texts exist in Skolt Saami, to know enough Northern Saami to be able to choose the correct link, and to know to scroll down to the bottom of the page to find them. The same is not required of Finnish, Swedish, and English users of these websites.
  • Ihalainen, Laura (2023)
    Tarkastelen pro gradu -työssäni Jumalan käsi -metaforan kääntämistä ersämordvan kielelle. Tutkimusaineistonani ovat ne ersäksi käännetyt Vanhan testamentin tekstit, jotka on jo konsultoitu – käännösprojekti on vielä kesken. Toisaalta tutkin sitä, miten kirjaimellisesti Vanhan testamentin tekstejä on käännetty tämän metaforan osalta, ja toisaalta myös sitä, esiintyykö jo konsultoiduissa Vanhan testamentin teksteissä sellaista omintakeista käsi-metaforan käyttöä, jota ei alkutekstissä esiinny. Työtä taustoittaessani kuvaan myös sitä, millainen käännösprosessi yleensäkin on, kun Raamattua käännetään vähemmistökielille. Tutkielmani nojaa teoriataustaltaan toisaalta käännöstutkimukseen ja toisaalta metaforatutkimukseen. Käytän tutkimuksessa sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusotetta. Raamatunkäännöstyön prosessia kuvatessani merkittävänä apuna oli se, että minulla oli mahdollisuus haastatella käännöstarkastajaa, joka on mukana ersänkielisessä raamatunkäännöstyöprojektissa. Tekstejä tutkiessani havaitsin, että ersänkielisessä käännöksessä on useimmiten säilytetty alkutekstin metaforat. Joitakin esimerkkejä löytyy myös siitä, että ersässä käytetään käsi-metaforaa, vaikka alkutekstissä tätä metaforaa ei esiinny. Kääntämistä ovat ohjanneet skoposteorian periaatteet: käännös ei ole ekvivalentti, mutta se välittää lukijalle tekstin alkuperäisen funktion.