Browsing by study line "Suomen kieli ja kulttuuri"

Tutkielma on haastatteluaineistoon perustuva tapaustutkimus, jossa tarkastelen kuuden Suomessa asuvan au pairin kielikäsityksiä ja suomen kieltä koskevia asenteita. Tutkin työssäni sitä, miten au pairien kielikäsitykset muuttuvat heidän asuttuansa Suomessa ja miten nämä käsitykset ja asenteet vaikuttavat heidän suomen kielen oppimiseensa. Työni aineisto koostuu 11:sta englanninkielisestä nauhoitetusta ja litteroidusta haastattelusta, jotka keräsin vuonna 2021 verkon välityksellä. Tutkimuksessani käytän sisällönanalyysin metodia ja sovellan Kalajan ym (2018) tutkimusta käsityk-sistä ja uskomuksista sekä Garrettin ym. (2003) tutkimustuloksia asenteista ja niiden luokitelusta. Haastattelujen analyysi osoittaa, että au pairien käsitykset suomen kielestä ovat yhteydessä isäntäperheiden asenteisiin sekä heidän ympäristössään käytettäviin kieliin. Haastateltavat kertovat ajattelevansa suomen kielen olevan hyödyllinen työn saamisen kannalta. Ne haastateltavat, jotka asuvat muualla kuin pääkaupunkiseudulla, kertovat suomen kielen ole-van erittäin hyödyllinen työkalu myös jokapäiväisissä tilanteissa. Käsitys suomen kielen hyödyllisyydestä ei kuitenkaan esiinny pääkaupunkiseudulla asuvien au pairien haastatteluissa. Heidän asenteensa suomen kieltä ja sen oppimista kohtaan on selvästi negatiivisempi verrattuna niihin au pareihin, jotka asuvat muualla Suomessa. Suomen kielen hyödyt-tömyys on yhteydessä englannin kielen lingua franca -statuksen kanssa. Pääkaupunkiseudulla englantia on mahdollista käyttää kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa, joten suomen kielen oppimisella ei ole suuri rooli au pairien elämässä. Tämä aspekti korostuu myös isäntäperheissä, joissa informanteilla on harvoin mahdollisuus käyttää suomea. Haastatte-luista tuli myös ilmi, että isäntäperheet sopeutuvat au pairien kielirepertoaariin ja hyväksyvät englannin lingua francana asioidessaan heidän kanssaan. Haastattelut myös osoittavat, että suomen kielikursseilla on suuri vaikutus au pairien kielikäsityksiin ja asenteisiin. Kaksi tutkittavaa kertoi muuttaneensa käsityksiänsä ja asenteitaan suomen kielikurssilla, kun heidän alkuperäiset odotuksensa eivät täyttyneet. Tulokset myös osoittavat, että haastateltavia yhdistää ajatus suo-men kielen vaikeudesta. Tämä käsitys myös vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja oppimiseensa. Vaikeus esiintyi kaikissa haastatteluissa yhteydessä suomen kielen oppimiseen ja puhumiseen. Au pairien kielikäsityksiä suomen kielestä ei ole tutkittu aikaisemmin, mutta au pair -ryhmä suomi toisena kielenä -oppijoina mahdollistaa mielenkiintoisia jatkotutkimuksia. Asema au pairina antaisi heille mahdollisuuden oppia suomea työssä, vapaa-ajalla sekä kielikurssien kautta, mutta informanttieni tapauksessa kielen oppimiseen vaikuttaa heidän asenteensa kieltä kohtaan. Au pairien kielikäsityksiä voisi lähestyä etnografisen tutkimuksen avulla, mikä myös mahdol-listaisi isäntäperheiden roolin tarkastelun käsitysten muuttamisessa.

Tutkielmassa tarkastellaan elaboroidun tekstin ymmärrettävyyttä kotoutumiskoulutuksen alkeistason S2-aikuisopiskelijoiden näkökulmasta. Tekstin elaborointia on tutkittu Suomessa vähän, monet tekstien muokkaamisen menetelmiä käsittelevät tutkimukset keskittyvät selkokieleen. Elaboroinnissa tavoitellaan tekstin monipuolistamista ja selkokielisen tekstin kirjoittamisessa suositaan ytimekkyyttä. S2-opetuksessa tekstillä on usein sekä tietoa välittävä että kielen oppimista edistävä rooli. On johdonmukaista olettaa, että rikastettu, elaboroitu teksti sopisi tähän tarkoitukseen paremmin. On kuitenkin syytä epäillä, että alkeistason oppijalle elaboroidun tekstin pituus voi vaikuttaa lukukokemukseen negatiivisella tavalla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten alkuvaiheen hitaan ryhmän opiskelijat suoriutuvat tekstin lukemisesta ja heijastuvatko kielitaitotason erot tekstin ymmärtämisen tuloksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, kumpaan tekstiversioon, elaboroituun vai selkokielistettyyn opiskelijoiden valinta kohdistuu ja mistä syystä. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, mitkä tekstuaaliset keinot vaikuttavat ymmärrettävyyteen tekstiä elaboroidessa. Tutkimukseen osallistui 14 kotoutumiskoulutuksen hitaan polun opiskelijaa, heidän kielitaitotasonsa oli A1.3–A2.1. Informantteja pyydettiin lukemaan elaboroitu teksti ja tekemään siihen liittyvät tehtävät sekä täyttämään itsearviointilomake. Tämän jälkeen informantit tutustuivat selkokieliseen versioon ja kertoivat omat mielipiteensä. Aineisto kerättiin kirjallisten tehtävien, nauhoitettujen yksilöhaastattelujen ja ryhmätehtävien kautta. Tehtävien ja kyselyn tulokset taulukoitiin, yksilöhaastattelujen sekä ryhmätehtävän puheenvuorot litteroitiin ja analysoitiin. Elaboroitu versio kirjoitettiin selkokielisen tekstin pohjalta. Tutkimuksesta käy ilmi, että elaboroitu teksti tukee sekä yksityiskohtien että kokonaisuuksien ymmärtämistä ja tarjoaa riittävästi vihjeitä onnistuneeseen leksikaaliseen päättelyyn. Selkokielisellä ja elaboroidulla tekstillä on paljon yhteisiä piirteitä (mm. yhtä suuri leksikaalinen tiheys, helpommat ja yleisimmät nominien ja verbien taivutusmuodot, lukijan sinuttelu), mutta elaboroitu teksti tukee uuden oppimista, koska se sisältää yleiskielelle ominaisia ilmaisuja. Elaboroidusta tekstistä pitivät pääosin A2.1-tason opiskelijat, heidän mielestään elaboroitu teksti oli selittävä ja sisälsi tarpeellista sanastoa. A1.3-tason opiskelijat puolestaan kritisoivat elaboroidun tekstin pituutta. Tutkimus osoittaa, että elaboroidut tekstit soveltuvat myös alkeistason opetukseen. Elaboroimisen selittävät keinot, kuten parafraasit, toistot ja esimerkit, parantavat tekstin ymmärrettävyyttä mahdollistaen vaikeamman kieliaineksen säilyttämistä.

Tässä tutkielmassa olen käsitellyt liitepartikkelin -hAn merkityksiä ja sen leksikaalisia vastineita venäjän kielessä. -hAn on monimerkityksellinen sävypartikkeli, jolla ei ole yhtä tiettyä vastinetta. Tästä syystä kääntäjät käyttävät merkitykseltään mahdollisimman lähellä olevia kielellisiä yksiköitä sen venäjäntämisessä kattaakseen sen pragmaattiset implikaatiot. Tarkastellessani liitepartikkelia -hAn olen pääsääntöisesti nojautunut Nykysuomen sanakirjan artikkeliin aiheesta ja Auli Hakulisen ja muiden tutkijoiden tutkimuksiin. Venäjännöskeinoina toimivat sävyjä tuottavat diskurssisanat ja nonverbaaliset käännöskeinot. Tutkimukseni on luonteeltaan empiirinen laadullinen korpustutkimus. Tämän menetelmän mukaan analysoidaan tietokonejärjestelmän avulla suuria tekstimääriä. Vertaillakseni –hAn-liitepartikkelillisia lausumia niihin venäjännettyihin vastineisiin olen käyttänyt ParFin2016 -rinnakkaiskorpusta. Se sisältää suomalaisia kaunokirjallisia tekstejä vv. 1870 –2014 ja niiden venäjännöksiä sovitettuna lausetasolle. Aineistoni koostuu 737 esimerkistä, jotka ovat koottu kolmesta kaunokirjasta. Esimerkeissä esiintyy liitepartikkeli -hAn ja sitä vastaavia venäjännöksiä. Nämä esiintymät on luokiteltu vastineiden perusteella. Tutkimuksen puitteissa laatimani tilasto esittää leksikaalisten vastineiden ja muiden käännöskeinojen esiintymistiheyden. Liitepartikkelin -hAn ja sen vastineiden tutkimuksessa on välttämätöntä tarkastella konteksteja, joissa ne esiintyvät. Täten olen käsitellyt 42 esimerkin kontekstia tarkkaan erikseen, mikä on edesauttanut esiintymien ymmärrystä. Tutkimuksen tuloksena olen havainnut, että liitepartikkelin -hAn yleisimpinä venäjännöksinä toimivat diskurssisanat mm. ved’, že, i, da, konečno, interesno. Esimerkkien pohjalta tulee selväksi, missä merkityksissä mitkä diskurssisanat vastaavat liitepartikkelin -hAn implikaatioita. Korpusaineiston esimerkkien tarkastelu osoittaa, että nonverbaaliset käännöskeinot ovat jopa suositumpia kuin leksikaaliset vastineet. Monessa tapauksessa kääntäjät vain jättävät kääntämättä liitepartikkelin -hAn tai käyttävät parafraasia välittääkseen sen implikaatioita venäjännöksissä. Tutkimus luo laajaa kuvaa liitepartikkelin -hAn venäjännöskeinoista ja tarjoaa kiinnostavan sovellusmahdollisuuden sävypartikkeleiden opettamisesta S2-opiskelijoille. Sen tuloksia voi myös hyödyntää suomen kielen opettamis-ja kääntämisprosessissa.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan yhden suomea toisena kielenä puhuvan henkilön oma-aloitteisia puheenvuoroja monikielisessä työkokouksessa. Fokuksessa on, millaisia oma-aloitteisia vuoroja hän tuottaa ja samalla kiinnitetään huomiota siihen, missä yhteydessä hän puhuu oma-aloitteisesti. Tavoitteena on havainnoida, mitkä tekijät edistävät tai heikentävät S2-puhujan osallistumista, ja löytää osallistumista tukevia käytänteitä. Tutkimusaineisto on kerätty osana Helsingin yliopiston Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä -hanketta ja koostuu yhdestä kahden tunnin pituisesta videoidusta erään kulttuurialan järjestön kokouksesta, johon osallistuu kaksi järjestön venäjänkielistä työntekijää ja yksi yhteistyötahon suomenkielinen työntekijä. Tutkimuksessa keskitytään vain toisen, heikommin puhuvan venäjänkielisen vuoroihin. Kokouksessa keskustellaan suomen, englannin ja venäjän kielellä. Osallistujat suunnittelevat kulttuurialan järjestön ja yhteistyötahon yhteistä hanketta. Kokous on melko vapaamuotoinen. Siinä ei ole puheenjohtajaa, mutta keskustelun aiheet on karkeasti ennalta määritetty. Menetelmäksi on valikoitunut keskustelunanalyysi, jotta saataisiin pienimpiäkin vuorovaikutuksen ilmiöitä näkyviksi. Perinteistä menetelmää täydentää multimodaalinen litterointi, joka antaa kattavamman kuvan vuorovaikutuksesta ottamalla huomioon myös kehollisuutta kuten eleitä ja katseita. Analyysissa kategorisoin kakkoskielisen puhujan puheenvuorot puhetoiminnon perusteella. Yleisimmät puhetoiminnot ovat lisäys, kysymys ja omien näkemyksien esittäminen. Lisäksi tarkastelin kakkoskielisen puhujan epäonnistuneita yrityksiä päästä ääneen saadakseni tietoa siitä, mitkä seikat heikentävät tai edistävät hänen osallistumismahdollisuuksiaan. Analyysista on käynyt ilmi, että kakkoskielinen puhuja hyötyy yhteistyöstä muiden osallistujien, erityisesti lähiesihenkilönsä, kanssa. Edullisesti kakkoskielisen osallistumiseen vaikuttaa, että hän jakaa monia kokemuksia ja taustatietoa lähiesihenkilönsä kanssa, mikä helpottaa osallistumista niukoin kielellisin resurssein. Myös esihenkilön huomiolla on vaikutusta. Puhuessaan hän kiinnittää huomiota kakkoskieliseen ja tarkistaa, pysyykö tämä kärryillä. Näin hän huomaa myös kakkoskielisen yrityksiä päästä ääneen ja auttaa hänet puhumaan Analyysi osoittaa, että kun kakkoskielinen puhuja pysyy aktiivisena keskustelun aikana, hänellä on paremmat mahdollisuudet tuottaa oma-aloitteisia vuoroja. Lisäksi kokouksen monikielinen luonne näyttää tukevan kakkoskielisen osallistumista, ja ylipäätään keskustelun etenemistä.

Tutkielma on haastatteluaineistoon perustuva kvalitatiivinen tutkimus, jossa tarkastellaan 12 maahanmuuttajataustaisen venäjänkielisen informantin näkemyksiä ja kokemuksia suomen kielen oppijoina ja käyttäjinä. Työssä keskitytään toisen kielen oppimisen motivaation luonnehdintaan sekä siihen, millaisia kielenoppimistyylejä, -strategioita ja -keinoja aikuiset maahanmuuttajat käyttävät ja milllä tavalla he määrittelevät hyvän kielitaidon. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä ovat sosiokulttuurinen ja kognitiivinen lähestymistavat kielentutkimukseen. Aineisto on kerätty puolentoista vuoden aikana ja koostuu kahdeksasta nauhoitetusta ja litteroidusta sekä neljästä kirjallisesti toteutuneesta haastattelusta. Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan itsenäistä kielen opiskelua kolmen ulottuvuuden kautta, joita ovat itseopiskelutarpeen tiedostaminen, kielenoppimisen motivaatio ja kielenoppimisen tyylit ja menetelmät. Toisessa osassa analysoidaan sitä, miten kielenkäyttäjät arvioivat oman kielitaitonsa kehitystä ja mitä haluavat kielitaidossaan vielä parantaa. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että affordanssien aktiivinen ja tuloksellinen käyttö kielenoppimisessa alkaa motivaatiosta. Itsenäisen kielenoppimisen halu määräytyy aineiston analyysin mukaan sekä instrumentaalisilla orientaatioilla (oman ammatillisen uran rakentaminen ja mahdollisuus opiskella suomalaisessa oppilaitoksessa), että integratiivisilla orientaatioilla (itsenäinen suomalaisessa yhteiskunnassa toimiminen, itsensä yhteiskunnan jäseneksi tunteminen, kiinnostus suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin). Tutkielmassa vahvistetaan ajatusta siitä, että toisen kielen oppiminen on elinikäinen prosessi, ja esitellään, että oppimisen alku- ja keskivaiheessa olevien kielenkäyttäjien on tärkeää vahvistaa itsevarmuuttaan kielenkäyttäjinä ja osata kieltä virheettömästi, kun taas edistyneiden kielentaitajien näkemyksessä oman kielitaidon vahvistamisen lisäksi ilmenee halu vaikuttaa muiden kielenoppimiseen, kielikulttuuriin sekä suomen kielen tulevaisuuteen. Tutkielmassa avautuu ajankohtaista aihepiiriä ja mielenkiintoisia jatkotutkimusnäkymiä, kuten kielenoppijaprofiilien tarkastelu kielenoppimisen menestyksen ja/tai kohdekieltä puhuvaan kansaan integroitumisen näkökulmasta, oman äidinkielen käyttö apukielenä aikuisten kielenoppimisessa tai kielenoppijan omien oppimistyylien tietoinen valinta ja muokkaus sekä kielenoppijan muuttuminen persoonana kielenoppimisen myötä.

Tutkin tutkielmassani ammatillisessa koulutuksessa kiinteistöpalvelualan maahanmuuttajaopiskelijoiden suomen kielen oppimismotivaatiota. Tutkimukseni perustuu haastatteluaineistoon. Haastateltavina on viisi kiinteistönhoitajan ammatillista koulutusta käyvää maahanmuuttajataustaista opiskelijaa. Aihe on ajankohtainen, sillä maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt huomattavan paljon, ja täten myös ammattikoulutuksissa opiskelevien maahanmuuttajien määrä lisääntyy tulevina vuosina. Tässä tutkimuksessa pyrin löytämään vastauksen kolmeen kysymykseen: millainen on maahanmuuttajaopiskelijoiden suomen kielen oppimismotivaatio ammatillisessa koulutuksessa; millaisia ovat maahanmuuttajaopiskelijoiden näkemykset siitä, miten opiskelun haasteet ja onnistumiset ovat vaikuttaneet heidän suomen kielen opiskelumotivaatioonsa ja miten suomen kielitaito vaikuttaa työllistymiseen. Tutkimusaineisto kerättiin viiden suomi toisena kielenä -maahanmuuttajaopiskelijan yksilöhaastatteluilla ja aineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastattelemani maahanmuuttajaopiskelijat kuvasivat kokemuksiaan ja näkemyksiään suomi toisena kielenä -opiskelusta ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimukseni osoittaa, että ammatillisessa koulutuksessa aikuisen maahanmuuttajataustaisen opiskelijan tilanne on usein hyvin vaikea, sillä hän tarvitsee tukea esimerkiksi tilanteessa, jossa käytetään paljon monimutkaisia ammatillisia termejä. Siitä huolimatta haastattelemani maahanmuuttajaopiskelijoiden omat kokemukset ja näkemykset suomen kielen opiskelusta ammattikoulutuksessa ovat positiivisia. Suomen kielen oppimismotivaatioon vaikuttavat keskeiset tekijät ovat muun muassa opiskelijoiden kiinnostus opiskeltavaan alaan, oppimisen tyytyväisyys ja merkityksellisyys, työllistyminen sekä sosiaalinen ympäristö. Haastateltavat olivat sekä integratiivisesti että instrumentaalisesti motivoituneita suomen kielenoppimiseen. Osalla haastatteluista oli tarkka jatko-opiskelusuunnitelma kun taas osa heistä aikoi päästä heti töihin ammattikoulutuksen päätyttyä. Tässä tutkielmassa haastattelemani maahanmuuttajataustaiset opiskelijat olivat erittäin motivoituneita suomen kielen oppimiseen, sillä tulevaisuudessa hyvä suomen kielen taito tulee helpottamaan heidän työllistymistään ja integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tutkielman aiheena on paikkakunnan asukkaiden nimitaito Sastamalassa. Tutkielmassa selvitetään, kuinka hyvin Sastamalalaiset tuntevat kadunnimiä Sastamalassa ja mitkä ovat nimien osaamisen syitä. Lisäksi tarkastellaan nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä ja ja asukkaiden käsityksiä kadunnimien etymologioista. Tutkimuksen kohteena on kahdenkymmenen Sastamalassa sijaitsevan kadun nimet kahdeksasta eri kaupunginosasta. Pääaineisto koostuu paperi- ja verkkokyselyaineistoista. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään sosio-onomastiikkaa sekä nimien etymologiaa ja semantiikkaa käsittelevää tutkimusta. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että Sastamalan keskustan kadunnimet tunnettiin parhaiten. Lisäksi kunkin kaupunginosan kadunnimistöä tuntevat parhaiten ja käyttävät eniten sen ja lähialueiden asukkaat. Keskustan lähellä sijaitsevien kaupunginosien kadunnimet osattiin paremmin kuin kaukana sijaitsevien. Tutkimuksen perusteella ikä ja asumisaika olivat merkittäviä nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä. Vastaajilla vaikuttaa olevan melko laaja tietämys kadunnimistä, mikä liittyy ilmeisesti ikään ja asumisaikaan. Sukupuoli ei taas tutkimuksen mukaan vaikuttanut kadunnimien osaamiseen suhteellisen pienellä tutkimusalueella. Sastamalan asukkaiden keskuudessa kadunnimien tunnettuuteen vaikuttavat kyselyvastausten perusteella eri tekijät. Paikan sijainti on yleisin kadunnimien osaamiseen vaikuttava tekijä. Kadunnimet tunnetaan myös siksi, että kadulla asuu sukulainen tai kaveri. Kadunnimet tunnetaan lisäksi muiden ihmisten keskusteluista. Kadunnimet, jotka ovat monille vieraita, ovat enimmäkseen sijainniltaan erikoisia: katu on umpikatu tai vaikeasti huomattavissa. Tutkimus osoittaa, että maallikoiden nimitulkinnat kadunnimien etymologiasta ovat yllättävän osuvia. Sastamalan asukkailla on hyvin laaja tietämys paikan kulttuurista ja historiasta ja samoin kadunnimistä.

Oman äidinkielen opetusta järjestetään Suomessa useimmissa kunnissa ja monissa kielissä, lukumääräl-tään opetukseen osallistuu eniten venäjän ja vironkielisiä. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu hyvän oman äi-dinkielen osaamisen luovan pohjan muille oppimiselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää venäjän -ja viron oman äidinkielen opettajien kokemuksia opetuksen toteuttamisesta. Tarkastelun kohteena on mm. opetuk-sen sisältö ja oppimateriaalit sekä opettajien havaintoja oppilaiden motivaatiosta osallistua oppitunneille. Tämä tutkimus toteutui yhteistutkielmana: Laakso vastasi venäjän kielen osuudesta ja Võhumõõk viron kielen. Alku- ja loppuluvut on kirjoitettu yhdessä. Tutkimus on laadullinen. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla keväällä 2020. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita ja niihin osallistui 14 oman äidinkielen opettajaa. Tarkoitukseltaan tämä tutkimus on pääosin kuvaileva. Tutkimusmenetelmänä on ainestolähtöinen sisällönanalyysi. Haastateltujen opettajien mukaan opetukselle ei ole luotu parhaita mahdollisia puitteita: ryhmät ovat hy-vin heterogeenisia ja luokkakoko on joskus liian suuri. Opettajilla ei ole oppikirjoja, jotka vastaavat viimeistä pe-rusopetuksen opetussuunnitelmaa. Virallisesti organisoitua yhteistyötä sopivien oppimateriaalien jakamisessa ei ole. Opettajilla on yleensä käytössä oppikirjat Venäjältä tai Virosta, osa kokee kirjojen olevan hyvin kielioppi-painotteisia. Opettajat luovat myös omia oppimateriaaleja, joskus kunnan toiveesta. Oppituntien rakenne on eri opettajilla erilainen. Joidenkin venäjän opettajien tunnit ovat enimmäkseen tehtäväpainotteisia. Joidenkin tunneilla on ensin yhteinen osio kaikille. Viron oppituntien rakenne myös vaihtelee riippuen opettajasta. Yhteistä opettajilla oli kaunokirjoitustaidon kehittäminen alkuopetuksessa olevilla lapsilla ja hyvin vahva lukemisen merkityksen korostaminen. Viron tunneilla usein katsotaan elokuvia, venäjän tunneilla harvemmin. Venäjänkielisten lasten oppimismotivaatiota yleensä arvioitiin hyväksi, vaikka oppimishaluttomuutta myös ilmeni. Viron kielessä oppimismotivaatio vaihteli enemmän. Melkein kaikkien opettajien mukaan perheel-lä on suurin vaikutus siihen. Tutkimus osoittaa seuraavien tekijöiden vaikuttavan motivaatioon: lukujärjestys, opettajien asenteet, oppituntien sisältö. Venäjän opettajat myös havaitsevat koulun vaikutusta. Molemmissa kie-liessä yläasteella luovutaan opetuksesta enemmän kuin ala-asteella. Syiksi arvioidaan opetuksen kasvaneen kuormituksen yläasteella, vanhempien vaikutuksen vähenemistä ja teini-iän.

Tutkielmassani tutkin saada-verbin venäjännöksiä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Saada-verbi on monikäyttöinen ja monimerkityksinen. Suomen kielen taajuussanastossa se on yleisyydeltään kymmenennellä sijalla kaikkien sanaluokkien sanojen joukossa Tutkielmani tavoitteena oli kuvailla saada-verbin venäjännöksiä suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Halusin selvittää, mikä on ei-modaalisen saada-verbin yleisin venäjännöskeino. Tämän lisäksi tarkastelin, miten venäjännökset vastaavat suomen (ei-modaalisen) saada-verbin Nykysuomen sanakirjan (NS) kuvaavia merkityksiä. Analysoin samalla erilaisia saada-verbin käännösratkaisuja. Tutkimukseni aineisto koostuu 505 ei-modaalisesta saada-verbin esiintymästä. Aineistoni venäjännökset ovat suomenkielisen kaunokirjallisuuden venäjännöksiä. Teoriaosassa käsittelen aiempia saada-verbin tutkimuksia. Sen jälkeen siirryn tarkastelemaan käännökseen liittyviä käsitteitä ja käännösratkaisuja, joihin kääntäjät kiinnittävät huomiota tekstin tulkinnassa. Seuraavaksi käsittelen suomen ja venäjän välisiä eroja, jotka voivat vaikuttaa aineistoni venäjännösten valintaan ja erilaisiin käännöskeinoihin. Analyysiluvussa luokittelen kaikki tapaukset neljään pääryhmään: modaalinen saada; ei-modaalinen saada + nominiobjekti (NP); ei-modaalinen saada verbikonstruktioissa ja saada-verbin sisältävät kiinteät fraasit ja idiomit. Jätän modaaliset tapaukset pois analyysistäni ja seuraan ei-modaalisiin ryhmiin kuuluvia tapauksia. Analyysissäni etenen NS:n merkitysryhmittäin samassa järjestyksessä kuin NS:ssa. Sitten vertailen alkuperäisiä saada-ilmauksia ja käännöksiä ja tämän analyysin jälkeen saan selville käännösvastineita. Analyysiluvun lopussa esittelen ja kommentoin yleisimpiä ja harvinaisia venäjännöksia.Sen lisäksi käsittelen samalla erilaisia käännösratkaisuja. Analyysini osoitti, että saada + NP -ryhmässä saada-vebin yleisin venäjännöskeino on polutšat’-verbi (получать - ’hankkia’). Saada verbikonstruktioissa-tapaukset on luokiteltu kahteen alaryhmään. Ryhmässä, jossa saada-verbillä on oma vastine ja MA-infinitiivin illatiivimuodolla on oma vastine, yleisin saada-venäjännös on zastavit’-verbi (заставить – ’pakottaa’). Silloin, kun konstruktiolla on vain yksi verbi vastineena, yleisin saada-venäjännös verbi pomeštšat’s’a (помещаться – mahtua). Ryhmässä saada osana kiinteitä rakenteita yleisin venäjännös on vijasnit’-verbi (выяснить – ’selvittää’), jota käytetään saada selville -idiomin vastineena. Monissa tapauksissa saada-verbi on käännetty verbiketjulla. Huomionarvoista on, että aineistoni alkuperäinen saada-verbi ei ole modaalinen, mutta venäjännöksessä on modaaliseksi tulkittava rakenne. Usein verbiketjussa ensimmäinen verbi on motš (мочь -’voida’), joka esiintyy venäjässä modaalisessa merkityksessä ja toinen verbi on infinitiivissä. Verbien ohella saada-verbin vastineena hyöydynnetään muita sanaluokkia. Vastineena voi olla myös kiinteä fraasi. Analyysistä kävi ilmi, että saada-verbin merkitys ja sen venäjännösten valinta riippuvat eri tekijöistä ja ensinnäkin verbin täydennysympäristöstä. Venäjänkielinen vastine heijastaa usein saada-verbin ja sen määritteiden välisiä suhteita. Monissa tapauksissa objektia tai adverbiaalia ei ole käännetty erikseen vaan niiden merkitykset siirtyvät venäjännökseen. Tutkimukseni luo kuvaa saada-verbin venjännöskeinojen moninaisuudesta.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimiä. Tarkoituksena on selvittää, ovatko valitut etunimet vietnamin-, suomen- vai muunkielisiä. Lisäksi siinä analysoidaan, minkälaiset nimet ja nimiyhdistelmät ovat suosituimpia ja miten yleisiä etunimet ovat Suomessa. Aineistossa esiintyvät nimet ja nimiyhdistelmät on jaettu joko yksikielisiksi tai kompromissinimiksi. Tutkielma kuuluu onomastiikan eli nimistöntutkimuksen alaan ja tarkemmin sosio-onomastiikkaan. Aineistona on Kotimaisten kielten keskuksesta anottu Väestörekisterijärjestelmän tietojen pohjalta luotu tiedosto, joka sisältää vuosina vuonna 2010–2017 syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimet. Aineistosta on rajattu pois muualla kuin Suomessa syntyneet. Rajauksen jälkeen tarkasteltavaksi jäi yhteensä 742:n lapsen etunimet, joita on yhteensä 1584. Kyseessä on kvantitatiivinen eli tilastollinen tutkimus. Vietnaminkielisille lapsille annetaan usein vietnaminkielinen etunimi. Suomenkielisiäkin nimiä löytyy jonkin verran, mutta niitä ei ole läheskään yhtä paljon kuin vietnaminkielisiä. Lisäksi aineistossa esiintyy runsaasti muunkielisiä etunimiä, joista suurin osa on englanninkielisestä kulttuurista. Yksikielisiä nimiä ja nimiyhdistelmiä on hieman enemmän kuin kompromissinimiä, joissa yhdistyy kaksi tai useampi kieli. Valtaosa kantaa kahta etunimeä, ja toiseksi eniten on kolminimisiä. Yksinimisten osuus on aineistossa huomattavasti korkeampi kuin suomenkielisillä keskimäärin. Toisaalta nelinimisiäkin löytyy muutama. Monet annetut suomenkieliset nimet ovat perinteisiä ja siten hyvin yleisiä Suomessa. Myös monet muunkielisiksi luokittelemani nimet ovat suosittuja Suomessakin, kuten esimerkiksi osa suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissakin esiintyvistä nimistä tai englanninkielisessä kulttuurissa käytössä olevat nimet. Kuitenkaan vietnaminkieliset nimet eivät ymmärrettävistä syistä ole yhtä suosittuja Suomessa. Vaikuttaisi siltä, että vietnaminkieliset haluavat säilyttää kulttuuriansa antamalla omakielisiä nimiä lapsilleen. Toisaalta vietnamilaisen nimikulttuurin ulkopuolelta on omaksuttu joitakin uusia piirteitä, kuten esimerkiksi kahden vietnaminlaisen nimen yhdistäminen yhdysnimeksi joko yhdysmerkillä tai ilman. Näiden lisäksi aineistossani esiintyy joitakin yhdysnimiä, joissa on yhdistetty kaksi eri kieltä. Aineistosta nousee esille myös sellaisia tapauksia, joissa vietnaminkielisen nimen sijasta on annettu samaa merkitsevä nimi toisella kielellä.