Browsing by study line "Teologi och religionsforskning"
Now showing items 1-20 of 81
-
(2022): Tämä maisterintutkielmani käsittelee oikeistopopulismia ja siihen liittyvää konservatiivista kristillisyyttä. Viime vuosina oikeistopopulismi on saanut yhä enemmän näkyvyyttä, jonka katsotaan olevan lähinnä sähköisen median lisääntyneen käytön seurausta. Verkkojulkaisuista monet edustavat populistista vastamediaa, joilla on matala julkaisukynnys ja joissa esiintyvät räväkät ja pidäkkeettömät mielipiteet saavat helposti yleisöä puolelleen ja herättävät kiihkeää ja usein myös asiattomuuksiin menevää keskustelua. Lähestyin tutkielmassani aihepiiriä José Pedro Zúqueten eurooppalaista oikeistopopulistista identitaarista liikettä käsittelevän tutkimuksen avulla. Käytin myös hänen uskonnollista populismia kahtena ulottuvuutena tutkivaa artikkelia lähteenäni. Tarkastelin identitaarisen liikkeen ideologian yhteneväisyyksiä suomalaisen koti, uskonto ja isänmaa triangelin kanssa ja etsin vastauksia kysymykseen, mistä maahanmuuttovastaisuus johtuu ja miksi mennyttä aikaa kaivataan niin kovasti, että se on meilläkin kulminoitunut vaatimukseen ”Suomi Takaisin”. Tarkastelin tutkimuksessani myös Juha Ahvion Oikea Mediassa julkaistuja blogeja ja etsin niistä sekä oikeistopopulistisia että uskonnollisen populismin piirteitä
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa selvitetään katsomusaineiden eli uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opettajien näkemyksiä ateismiin liittyen ja tarkastellaan opettajien oman vakaumuksen mahdollisia vaikutuksia heidän näkemyksiinsä. Aiheesta ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta ainakaan Suomessa, jonka vuoksi työ toimii kartoittavana tutkimuksena. Tarkoituksena on etsiä uusia näkökulmia ja nostaa esiin aineistosta löytyviä teemoja. Toivoisin tutkielman toimivan ponnahduslautana laajemmalle tutkimukselle aiheesta. Työ on toteutettu kyselytutkimuksena, jossa vastaajille esitettiin kymmenen ateismiin liittyvää väitettä. Vastaajat vastasivat jokaiseen väitteeseen ensin valmiiden vaihtoehtojen avulla, jonka jälkeen he perustelivat vastauksiaan avoimeen vastauskenttään. Tutkimukseen osallistui 49 katsomusaineiden opettajaa. Tutkimuksen analyysissa menetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua, jonka lisäksi vastauksia esitetään graafisten kuvioiden avulla. Jokainen väite ja niihin annetut vastaukset analysoidaan erikseen niin, että ensin katsotaan suljettujen vastausten perusteella yleistä mielikuvaa väitteestä. Tämän jälkeen tarkastellaan vastaajien vakaumuksia ja avoimia vastauksia. Avoimista vastauksista etsitään yhteisiä teemoja. Huomiota kiinnitetään myös vastaajien vakaumusten mahdollisiin vaikutuksiin vastauksissa. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että tutkimukseen osallistuneet katsomusaineen opettajat pitävät ateismia yhtenä vakaumuksena muiden joukossa, eivätkä pidä sitä erityisen äärimmäisenä tai jyrkkänä. Vastaajien vakaumuksella on pientä vaikutusta siihen, ovatko he väitteen kanssa samaa vai eri mieltä. Avoimissa vastauksissa vakaumuksen perusteella ei yleisesti löydy mitään selkeitä teemoja.
-
(2022)Asunnottomuus on samanaikaisesti historiallinen ja ajankohtainen ilmiö, joka kytkeytyy yhteiskunnan rakenteisiin, eriarvoisuuteen sekä yksilön valintoihin. Tämän tutkielman teemana on helsinkiläisten nuorten asunnottomuus ja tutkimuksen tavoitteena on luoda kuvaus nuorten asunnottomuuden lähtökohdista ja hyvinvoinnista kolmannen sektorin näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineistona on kahden Sininauhasäätiöllä työskentelevän ammattilaisen strukturoidut etähaastattelut. Haastatteluista ensimmäinen toteutettiin sähköpostihaastatteluna ja toinen Teams-kokouksena. Molemmat haastattelut on analysoitu käyttäen sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on toiminut Erik Allardtin teoria hyvinvoinnin ulottuvuuksista. Tutkimuskysymykseni aineistolle ovat seuraavat: 1) Millaisia ovat nuorten asunnottomuuspolut työntekijöiden näkemysten mukaan ja millaisena he näkevät asunnottomien nuorten hyvinvoinnin ja hyvinvoinnin aukot? 2) Millainen on työntekijöiden mielestä kolmannen sektorin toimijoiden rooli nuorten asunnottomuuden ehkäisemisessä ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa? Tulosten perusteella nuorten asunnottomuuspolut ovat moninaisia, ylisukupolvisia ja syyt asunnottomuuteen voidaan jakaa rakenteellisiin ja yksilöstä johtuviin. Nuorten tämänhetkinen hyvinvointi on hyvin vaihtelevaa ja COVID-19-pandemia on viime vuosina vaikuttanut nuorten asunnottomien fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tuloksissa korostui kolmannen sektorin toimijoiden erityinen rooli asunnottomien auttamisessa, ja erityisesti Sininauhasäätiön Nuoli-projekti esiintyi tuloksissa merkittävänä nuorten auttajana. Nuorten hyvinvoinnista on löydettävissä moniulotteisuutta Allardtin teorian mukaisesti. Tämä on havaittavissa esimerkiksi nuorten sosiaalisten suhteiden kaipuussa ja toiveajattelussa.
-
(2023)Terry Pratchett (1948-2015) oli yksi Englannin tunnetuimmista kirjailijoista. Maailmalla erityisen tunnettu on Discworld-sarja (suom. Kiekkomaailma), joka käsittää yli 40 romaania sekä liudan muita lyhyempiä teoksia. Pratchett on tunnettu humanistina ja satiirikkona ja on pitkän uransa aikana julkaissut kirjallisia tuotoksiaan aina scifistä fantasiaan. Pratchettin työt ovat usein hyvin kantaaottavia ja yhteiskuntakriittisiä, niiden aiheet ja teemat ovat vaivatta rinnastettavissa kirjojen kirjoitusajan ilmapiiriin ja yhteiskunnalliseen diskurssiin. Tutkielman tavoite on selvittää, kuinka autenttinen usko rakentuu Discworldissa niin uskonnon, kulttuurin, kuin ammatti-identiteetinkin kautta. Erityistarkastelun kohteena ovat vartioston komentaja Sam Vimes, noitien de facto johtaja Esmerelda Weatherwax, Ankh-Morporkin kaupunkivaltion laillinen kuningas Carrot, ammattirikollinen Moist von Lipwig sekä kuoleman henkilöitymä Death. Apuvälineenä käytän Erving Goffmanin teatterivertausta, jossa yhteiskunta vertautuu näyttämön (stage), kulissien (backstage) ja yksityiselämän (offstage) kautta yleisöön ja esiintyjiin. Jaan löydökseni temaattisen analyysin avulla eri teemoihin, joiden kautta määrittelen autenttisuuden rakentumisen: • Doing it for others • Lies both big and small • Remaining Analyysissä peilaan autenttisen toiminnan eettistä ulottuvuutta Charles Taylorin kolmen “mielipahan” (englanniksi malaise) kautta. Vaikka autenttinen käytös on vaikeaa määritellä ulkoisin keinoin, sen puute on helposti tunnistettavissa. Autenttisuus kumpuaa itsevarmuudesta, joka syntyy suurelta osin siitä, että on sinut itsensä kanssa. Tämä on tutkielmani ytimessä: on liki mahdotonta olla autenttinen toimija, mikäli ei tunne itseään ja paikkaansa maailmassa. Tutkielmani sijoittuu osaksi keskustelua, jonka keskiössä on uusmodernin fantasiakirjallisuuden asenteet järjestäytynyttä uskontoa kohtaan. Tämä on joskus ilmaistu ytimekkäästi, joskin hieman kieli poskessa, “kirkko paha, lohikäärmeet hyvä”.
-
(2023)Tämä uskontotieteen maisterintutkielma tarkastelee Diablo-tietokonepelin (1996) paholaishahmon representaatiota sekä sen nivoutumista camp-estetiikkaan ja sekularisaatioon. Tutkielman päätutkimuskysymys on: millä tavoin camp-estetiikka ilmenee Diablo-pelin paholaishahmon representaatiossa, ja miten se on kytköksissä sekularisaatioon? Tutkielman aineisto koostuu sekä keskiaikateemaisen Diablo-toimintaroolipelin kuvakaappauksista ja pelin tapahtumista, että pelin kosmologiaa, miljöötä ja juonta tarkentavasta taustakertomuksesta ja siihen kuuluvasta visuaalisuudesta. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin, ja tutkielmassa hyödynnetään yleisemmän sisällönanalyysin lisäksi peli-immanenttia lähestymistapaa korostavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sekularisaatioteoria ja teoriaan liittyvät Christopher Partridgen käsitykset uudelleenlumoutumisesta ja okkulttuurista sekä Stig Hjarvardin näkemykset uskonnon mediatisaatiosta ja banaalista uskonnosta, minkä lisäksi tutkielman keskiössä on myös Susan Sontagin camp-käsite. Tutkielmassa todetaan, että Diablo-pelin paholaishahmon representaatiossa on havaittavissa camp-estetiikkaan kytkeytyviä liioittelun ja ylettömyyden, kaksoismerkityksen, vakavuuden ylittämisen ja koomisuuden sekä ajallisen etäisyyden piirteitä. Paholaishahmon camp-henkinen representaatio voidaan tulkita myös sekularisaation ilmentymänä: esimerkiksi uskontoviitteiden luova ja lennokas käyttö representaatiossa heijastelee yhtäältä maallistumista, mutta toisaalta taas uudelleenlumoutumista. Lisäksi viihteellisen populaarikulttuurin kontekstissa esitetty paholaisen representaatio on mahdollista yhdistää uskontokritiikkiin.
-
(2022)Tutkimuksessa tarkastellaan kärsimysmystiikkaa sellaisena kuinka se esiintyy saksalaisella Dorothee Söllellä (1929-2003) sekä niillä keskiajan mystikoilla, joihin hän kärsimysmystiikan yhteydessä viittaa. Näitä mystikoita ovat: Mechthild Magdeburgilainen, Mestari Eckhart, Johannes Tauler, Heinrich Suso ja Ristin Johannes. Lisäksi on tarkasteltu eräiden mystikkojen taipumusta runnella itseään. Tavoitteena on ollut tarkastella, miten kärsimys näyttäytyy ihmisen ja Jumalan ja ihmisen ja maailman suhteissa kärsimysmystiikan valossa, sekä miten Söllen ja keskiajan mystikkojen käsitykset näissä kysymyksissä eroavat toisistaan ja mikä niitä yhdistää. Söllen kärsimysmystiikkaa tarkasteltaessa kysymyksenä on ollut, onko se antiteodikistista. Aihetta on lähestytty määrittelemällä, mitä kristillinen mystiikka on sekä miten Sölle sen määrittelee. Kärsimysmystiikan merkittävän nousun taustaa 1200- ja 1300-luvuilla kartoitettiin sekä teologis-kirkollisista että kulttuuri- ja sosiohistoriallisista lähtökohdista käsin. McGinnin mystiikan teologian teokset ovat olleet sekundaarilähteinä keskiajan mystikoiden kärsimysmystiikan kuvauksiin, paitsi Eckhartilta on käytetty myös alkuperäislähteitä. Söllen kärsimysmystiikan osalta tärkeimpinä lähteinä ovat olleet kirjat Das Leiden (1973) ja Mystik und Widerstand (1997). Kärsimysmystiikan sekä askeettisten käytäntöjen kukoistamisen taustalla erityisesti 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla olivat teologis-kirkolliselta puolelta katumuksen sakramentin ja kiirastuliopin nousu sekä Tuomas Akvinolaisen tekemä ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen jaottelu ja yhdistäminen kiirastulioppiin legitimaationa ja motivaationa Kristuksen seuraamiselle (imitatio Christi ), joka toteutui usein imitatio passioniksena, kärsimyksen jäljittelynä. 1300-luvun alkupuolella Keski-Euroopan katovuodet aiheuttivat nälänhädän ja vuosisadan puolivälissä kärsittiin mustasta srumasta, joilla lienee ollut osuutensa kärsimysmystiikan viljelyyn. Tutkimukseen valitut keskiajan mystikot kuvaavat kärsimystä rikkain kielikuvin: vaipumisena, resignoitumisena helvettiin, vieraantumisena, ahdistuksena (Getrenge) ja pimeänä yönä ja käyvät keskusteluja Frau Pein:in kanssa. Kärsimykseen liittyy mystikoilla usein kuvausta tyhjäksi tulemisesta. Oma kärsimys liitettiin Kristuksen kärsimysten yhteyteen. Kuvauksissa on paradoksaalista ilmaisua: vieraantuminen onkin toisilla union intiimein muoto, ja jubilaciossa voi olla edelleen mukana Getrenge, ja siellä samoin kuin kontemplaatiossa on eksyksissä oloa. Keskiajan mystikoiden kärsimyksen voi sijoittaa via mysticalla, mystiikan tiellä purgatio-vaiheen alle. Dorothee Söllen vaihtoehtoisen mysiikan tien toisena vaiheena on luopuminen (loslassen), joka on myös ”pimeä yö.” Sölle tulkitsee ja siteeraa keskiajan mystikoita, erityisesti Eckhartia, korostaen käsitystä: Jumala on kärsivänä kärsivien rinnalla. Luopumisen asemalla Söllella voi tulkita tapahtuvan myös uniota, mutta matka jatkuu parantamisen/vastarinnan asemalle (heilen/widerstand), mikä merkitsee suuntaamista kohti maailmaa: compassioon, eli myötäkärsimiseen ja solidaarisuuteen maailman kärsiviä kohtaan, sekä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan eheyden puolustamiseen. Sölle paheksuu teodikeaa useissa kohdin tekstejään, onnistuu puolustamaan rakastavaa Jumalaa, ja hänen voidaan esitetyn perusteella katsoa edustavan antiteodikealaisuutta.
-
(2023)Tarkastelen tutkielmassani saksalaissyntyisen holokaustin jälkeisen filosofin Hans Jonasin filosofista antropologiaa. Esittelen aluksi Jonasin filosofian peruselementit: biologian eksistentialistisen tulkinnan, ontologiaan kietoutuvan etiikan, vastuun imperatiivit sekä edellisiä täydentävän teologian. Jonasin mukaan tieteen ja teknologian räjähdysmäinen kehitys on muuttanut ihmistä ja tämän suhdetta ympäristöönsä pysyvästi. Aiempi etiikka, joka oli ollut suhteessa tekojen nähtävissä oleviin seurauksiin, ei kykene vastaamaan oman aikamme ja tulevaisuuden haasteisiin. Kysyn, mikä on Jonasille ihminen ja miten hänen ihmiskäsityksensä perustelee tuntemattomaan tulevaisuuteen ja syntymättömiin sukupolviin kohdistuvat vastuun vaatimukset. Jäsennän Jonasin filosofista antropologiaa hyödyntämällä filosofi Heikki Kanniston luomaa nelitahoista mallia, jonka ulottuvuudet ovat essentialistinen, naturalistinen, eksistentialistinen sekä kulturalistinen ihmiskäsitys. Analysoin Jonasin ajattelua lukemalla kriittisesti hänen ihmiskäsitystänsä konkretisoivia kirjoituksia. Esseissään Jonas pureutuu ihmisyyttä universaalisti yhdistäviin artefakteihin, tanatologiaan, bioetiikkaan sekä vallitsevaan arvotyhjiöön. Tekstien kautta aukeaa kokonaiskuva hänen filosofisesta antropologiastaan ja ihmisyyden ideasta. Tutkielmani määrittää Jonasin ontoteologiseksi naturalistiksi. Jonasin ajattelun perustana toimii emergentti naturalismi ja holistinen ajatus metaboliasta kaikkia eläviä organismeja yhdistävänä tekijänä. Naturalismi ei kuitenkaan riitä selittämään ihmisen erityisyyttä kielen ja symbolien käyttäjänä, oliona, jonka vastuulle Jonasin ajattelussa lankeaa koko luomakunnan tulevaisuus. Jonas kiinnittyy Kanniston jäsennyksessä vahvimmin kulturalismiin, jolloin hänen ajattelunsa lähestyy filosofista humanismia. Jonasin ihmistä sitoo velvoittava etiikka: vapauden ja vastuun suhde on hänelle luovuttamaton osa ihmisyyttä. Jonasin ajattelun monipuolisuutta ja omintakeisuutta kuvaa hänen vaivaton liikkumisensa Kanniston kentän eri alueilla. Pohdinnassa asetan Jonasin ihmiskäsityksen dialogiin oman aikamme eettisten haasteiden kanssa. Fokus on transhumanismissa, bioetiikassa sekä tekoälyssä. Vaikka Jonas on ennakoinut monia nyttemmin realisoituneita kehityskulkuja, hänen filosofinen antropologiansa päätyy jännitteiseen positioon monien aikamme ilmiöiden kanssa. Pyrin avaamaan jännitteiden juurisyitä. Kiinnitän huomioni myös Jonasin teologiaan ja sen ristiriitaiseen teodikea-suhteeseen.
-
(2022)Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, mitä diskursseja suomalaisissa astrologia-aiheisissa Instagram-julkaisuissa esiintyy, ja millä tavoin ne ilmaisevat uskomista ja ei-uskomista. Tutkielma kytkeytyy laajempaan uushenkisyyden tutkimukseen ja tarkastelee uskomista perinteisen uskonnollisuuden ulkopuolisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielma kytkeytyy viime vuosien (väitettyyn) astrologiatrendiin. Aineistonani on aihetunnisteiden #horoskooppi ja #horoskoopit perusteella rajatut Instagram-julkaisut kommentteineen noin kahden kuukauden ajalta. Tarkasteltavia julkaisuja on noin kolmesataa. Muodostan aineiston perusteella 12 diskurssia, eli informointi-, tunnistamis-, uskomis-, hyöty-, reaktiivisen, uushenkisyys-, ei-uskomis-, epäily-, viihtymis-, markkinointi-, huumori-, ja taidediskurssin, joissa ilmenevää uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisua tarkastelen. Havaitsen, että selkeitä uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisuja aineistosta löytyy vain vähän, suurimman osan julkaisuista ollessa tulkinnanvaraisia. Arvelen tämän johtuvan yhtäältä astrologiasuhteen avaamisen kokemisesta tarpeettomana, toisaalta julkaisujen mukauttamisesta kirjavalle, niin uskovista kuin ei-uskovistakin koostuvalle yleisölle. Kolmaneksi syyksi arvelen sitä, etteivät astrologiaan uskominen tai ei uskominen välttämättä ole olennaisia asioita astrologian harrastajille, ja mielekkäämpää voikin olla keskittyä käsitelemään oman elämän ymmärtämistä, taideharrastusta tai muuta itselle mielekästä asiaa astrologisesta näkökulmasta.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten surua käsittelevissä lastensaduissa näkyy kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Tutkimustehtävänä oli aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastella surua käsittelevissä lastensaduissa käytettyä symboliikkaa ja tuoda esille symboliikan mahdollisia kristillisiä merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä suomenkielisestä lastensadusta, jotka käsittelevät isovanhemman kuolemaa ja sen aiheuttamaa surua. Lastensaduista nousevalla symboliikalla tarkoitetaan satujen teksteissä esiintyviä vertauskuvia ja symboleja, jotka yhdistyivät isovanhemman kuolemaan ja sen käsittelemiseen tai ymmärtämiseen. Kristilliseksi tulkittava symboliikka määriteltiin vertauskuviksi ja symboleiksi, joille on olemassa myös kristillisiä merkityksiä. Tutkimuksen analyysissa nousi esille kolme kontekstia, joissa lastensatujen symboliikkaa esiintyi isovanhemman kuoleman ja sen aiheuttaman surun käsittelyssä. Nämä olivat isovanhemman kuoleman ja menetyksen konkreettinen ymmärtäminen, lapsen ja isovanhemman suhteen jatkuminen mielikuvien tasolla ja käsitys jälleennäkemisestä edesmenneen isovanhemman kanssa. Analyysissa lastensaduista noussutta symboliikkaa tarkasteltiin kyseisistä konteksteista käsin. Tutkimus osoittaa, että surua käsittelevistä lastensaduista on löydettävissä jonkin verran kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Selkeästi kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa löytyi kahdesta lastensadusta, joissa symboliikkaan oli yhdistetty Jumala tai/ja Jeesus. Kristillistä symboliikkaa näkyi myös melko selkeästi lastensaduissa, joissa oli mainittu hautajaiset tai kuvattu niitä yksityiskohtaisesti. Yhdestä lastensadusta löytyi piilevää kristillistä symboliikkaa siinä esiintyvän hallava hevosen myötä. Useissa lastensaduissa oli käytetty symboliikkaa, jolle on myös kristillisiä merkityksiä, mutta nämä kristilliset merkitykset eivät tulleet satujen konteksteissa esille. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että surua käsittelevissä lastensaduissa on käytetty kristillisestä perinteestä tuttuja vertauskuvia ja symboleita, mutta niille on annettu saduissa omia sisäisiä merkityksiä kristillisten merkitysten sijaan. Tutkimustulokset osoittavat, että kristilliset käsitykset voivat nousta kuoleman yhteydessä esille, mutta niitä käytetään suomenkielisessä surua käsittelevässä lastenkirjallisuudessa melko vähän. Tutkimus antaa mahdollisuuden jatkotutkimuksille koskien muuta lastenkulttuuria ja kristinuskon tai muiden uskontojen näkymistä siinä.
-
(2024)Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia, miten vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneet nuoret naiset ovat kokeneet uskon vaikuttaneen heidän mielenterveyteensä. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla viittä vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä irtaantunutta nuorta naista, iältään 20–29-vuotiaita. Haastattelurunko käsittelee viittä eri teemaa: taustaa, irtaantumista vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä, uskonnon harjoittamista ja uskonnollisen taustan vaikutusta, mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta. Tutkimuksessa on noudatettu laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Tuloksista ilmeni teini-iän olleen aikaa, jolloin uskonnollisen kasvatuksen vaikutus huomattiin ja irtaantuminen yhteisöstä alkoi. Uskon vaikutus omaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin koettiin pääosin negatiivisena. Suurimpina kuormittavina tekijöinä esiintyivät naisten asema yhteisössä ja tulevaisuus suurperheen äitinä, arvojen eroavaisuudet, ahdistuneisuus ja häpeä sekä kokemus oman identiteetin kadottamisesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Ahdistuneisuus aiheutui usein sukupuoliroolien odotuksista tai uskonnollisista peloista. Tutkimus osoitti, että usko vaikutti negatiivisesti yksilöiden mielenterveyteen ja johti uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumiseen. Irtaantumisprosessi koettiin hyvin raskaana ja vaikeana aikana. Irtaantuminen yhteisöstä johti uuden minäkuvan muodostumiseen ja itsenäistymiseen sekä vähemmän ahdistavaan elämään.
-
(2022)Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävässä syvennytään itsemyötätuntokoulutukseen osallistujien itsemyötätuntopuheeseen ja kokemuksiin itsemyötätunnosta koulutuksen äärellä. Samalla tarkastellaan osallistujien suhdetta itseen sekä työntekijän ja työyhteisön keskinäistä koettua vaikutussuhdetta itsemyötätuntoisuudessa. Tutkimus kohdistuu itsemyötätunnon yksilöllisen kokemisen ja sen yhteisöllisen toteutumisen risteyskohtaan. Tarkasteltavana ilmiönä on itsemyötätunto, joka tutkielmassa ymmärretään sekä sisäisesti että organisatorisesti. Tutkielmassa aineistoina käytetään Co-Learning Self-Compassion itsemyötätuntokoulutukseen 2021 osallistujien kirjallisia tehtäviä, kolmen informantin puolistrukturoituja haastatteluja sekä CoHumans Oy:n teettämiä koulutuksen alku- ja loppukyselyjä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja aineistoa tarkastellaan narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustulokset muodostuvat työntekijöiden yksilöllisistä ja työyhteisön yhteisöllisistä itsemyötätuntokertomuksista, jotka esitettään itsemyötätuntokertomuskategorioina. Yksilöllisen ja yhteisöllisen itsemyötätunnon kertomuskategoriat nähdään tässä tutkimusasetelmassa toisiinsa lomittuvina ja vahvasti vuorovaikutuksellisina suhteessa toisiinsa. Tutkimustuloksina esitetään omasta itsemyötätunnosta puhumisen monikerroksisuutta, joka näkyy sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti koetussa itsemyötätunnossa. Tutkimus tuo esiin, että työntekijän yksilöllinen itsemyötätuntopuhe sisältää sekä helposti kuvattuja ja selkeästi piirtyviä elementtejä että vaiettuja tekijöitä. Tarkasteltaessa sitä, miten työntekijä kokee työyhteisönsä tukevan omaa itsemyötätuntoisuuttaan, tutkimuksessa hahmotetaan myönteisiä, kielteisiä ja ristiriitaisesti koettuja vaikutuksia. Työyhteisössä koettu itsemyötätuntoisuus näyttää tutkimuksen valossa rakentuvan työntekijän ja työyhteisön molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa, kun työntekijän henkilökohtainen sisäinen työ ja tälle työlle myönteinen työyhteisö kohtaavat. Yksilö heijastaa omaa itsemyötätuntoaan yhteisöön ja yhteisö peilaa vastaavasti tätä itsemyötätuntoa kohti yksilön. Koettua itsemyötätuntoisuutta syntyy tämän dialogisen kehän seurauksena.
-
(2022)Mental illnesses are still nowadays one of the most stigmatising features of a person. The aim of my thesis is to examine marginally categorised mental health clients and the role of experts-by-experience in peer-activities. As a material for my thesis, I had transcribed discussions of three different peer-to-peer sessions held by experts-by-experience. These peer-to-peer sessions were recurring meetings at a Finnish psychiatric hospital. In addition to experts-by-experience, mental health clients were present at these peer-to-peer sessions. The sessions were intended as relaxed discussion sessions, with completely free topics chosen by the participants. The topics could range from everyday shopping to suicidal thoughts. In this thesis, I have examined these transcribed conversations using critical discursive psychology. With this theoretical framework, I paid attention to the mental processes that emerge in the discussions, as well as to the cultural discourses. Although the topics for discussion in the peer sessions were not predetermined, the discussion in all of these sessions often turned to topics related to self-esteem. The clients belittled themselves, felt inferior, and compared themselves to others. Experts-by-experience also made comparisons and called the others, for example, healthy or the general population. The client felt themselves worse than others, because they felt unable to meet certain societal norms. In responding to clients’ self- disparaging turns, experts-by-experience used narratives as examples of their own experiences. The insights in the narratives serve as effective means for experts-by- experience to show clients their own knowledge gained from experience. With this informative and experiential authority, the experts-by-experience taught clients a new social norm, according to which, among other things, working was framed as an unpleasant thing. With such counter-talk in response to the norms of the dominant culture, the experts-by-experience created a line between us and them, and enhanced their own positive group identity. Both of these are important functions for members of marginalised groups with impaired self-esteem.
-
(2023)Häpeää koskevalla moraalifilosofialla on pitkät juuret. Usein sen piirissä toteutunut keskustelu on keskittynyt tarkastelemaan häpeän moraalisuutta siitä taustaoletuksesta käsin, jonka mukaan ollakseen moraalisesti merkityksellinen, häpeän tulisi kummuta moraalisen toimijan autonomisesta arvo -ja normijärjestelmästä. Siten käsitteet heteronominen ja autonominen ovat keskeisiä häpeää koskevassa moraalifilosofisessa keskustelussa. Niillä viitataan häpeän moraaliseen asemaan, eli siihen seuraako häpeä toimijan omista arvoista, ihanteista tai muista moraalistandardeista (autonomia) vai seuraako se toisten ihmisten mielipiteistä (heteronomia), mutta toisaalta niillä viitataan myös häpeän luonteeseen eli onko se sosiaalinen vai henkilökohtainen emootio. Jos häpeä osoittautuisi heteronomiseksi emootioksi, se tarkoittaisi tästä taustaoletuksesta käsin suoraan, että häpeä ei ole moraalisesti merkityksellinen. Tutkielman aihe on häpeän moraalisuutta koskevan moraalifilosofisen keskustelun kannalta merkityksellinen: keskustelu on ollut hyvin pitkälti dikotomisesti orientoitunutta, millä tarkoitan sitä, että keskustelun lähtökohtana on ollut asetelma, jonka mukaan häpeä on joko, heteronominen emootio tai autonominen emootio. Jossain mielessä häpeää niin autonomisena kuin heteronomisena emootiona puolustavat filosofit ovat pyrkineetkin ratkaisemaan tätä kuilua sosiaalisten ja yksityisten häpeäkokemusten välillä selittäen henkilökohtaisemmat häpeäkokemukset sosiaalisiksi, tai sosiaaliset häpeäkokemukset tosiasiassa toimijan henkilökohtaisesta arvojärjestelmästä kumpuaviksi. On toki filosofeja, jotka ovat pyrkineet yhdistämään häpeän heteronomisuuden ja autonomisuuden nojautumatta vain toiseen kantaan, ja esimerkiksi keskittyneet ratkaisuissaan mekanismiin, jonka kautta sosiaalisesta häpeästä (heteronominen) tulee henkilökohtaista (autonominen). Tutkielmassani tarkastelen viiden eri filosofin eli Cheshire Calhounin, Julien Deonnan, Raffaele Rodrigon, Fabrice Teronin ja Fredrik Westerlundin käsityksiä häpeän moraalisuudesta, autonomisuudesta ja heteronomisuudesta. Tutkielmassani otan siis selvää, onko häpeä heidän mukaansa moraalinen emootio, ja jos se on, miksi on. Tämän lisäksi kysyn, onko heidän mukaansa olemassa myös muutakin kuin moraalista häpeää. Kysyn myös, onko häpeä heidän mielestään autonominen vai heteronominen emootio ja miksi. Tarkastelen heidän näkemyksiään filosofisen analyysin menetelmällä. Kiinnitän siis huomiota käsitteiden, argumenttien ja niiden taustalla olevien oletusten analyysiin.
-
(2022)Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millä tavoin yksilön ja sosiaalisen muistamisen mekanismit vaikuttivat Jeesus-traditioiden välittämiseen varhaiskristillisissä yhteisöissä. Tapausesimerkkinä käsittelen synoptista traditiota Jeesuksen kirkastumisesta, jonka silminnäkijöiksi kerrotaan Pietari, Jaakob ja Johannes. Kysyn, minkälainen muisto on mahdollisesti ollut kertomuksen taustalla. Teen ensin katsauksen 2000-luvun Jeesus-tutkimukseen, jossa on hyödynnetty muistin näkökulmaa. Esittelen sen jälkeen tutkielmani teoreettisen viitekehyksen, muistamisen mekanismit. Käyn läpi muistijärjestelmän keskeisimmät toimintatavat ja tarkastelen, millä tavoin muistot ovat alttiita vääristymään ihmismielessä. Sosiaalista ja kollektiivista muistamista lähestyn kahdesta tulokulmasta; ensinnäkin, miten vuorovaikutustilanteet vaikuttavat muiston rekonstruoimiseen ja toiseksi, miten varhaiskristillisiä traditioita välitettiin suullisesti ja kirjallisesti ensimmäisellä vuosisadalla. Analysoin lopuksi kirkastuskertomusta muistitutkimuksen näkökulmasta. Esitän hypoteesin, että kirkastuskertomuksen taustalla on Pietarin omaelämäkertamuisto. Analyysini lähtökohtana on, että Markus tekstualisoi Pietarin muistoja, joita Matteus ja Luukas myöhemmin hyödynsivät. Muistin näkökulmasta etenkin juutalaiset traditiot Eliasta ja Mooseksesta sekä Jumalan ilmestymisestä pilven muodossa vaikuttivat voimakkaina kulttuurisina skeemoina tapahtuman ymmärtämiseen ja muistamiseen. Juutalaiset traditiot eivät kuitenkaan itsessään selitä muiston syntyä, vaan näyttävät tarjonneen elementtejä tapahtuman tulkintaan. Kertomuksessa on myös kiusallisia kohtia, joita ei todennäköisesti olisi hyväksytty mukaan sepitettyyn tarinaan. Muistoilla on vuorovaikutustilanteissa tapana vakiintua varhain skemaattiseen käsikirjoitukseen, joka auttaa palauttamaan kertomuksen mieleen seuraavilla kerroilla. Esitän, että Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin keskinäinen tapahtuman läpikäynti on ollut kriittinen vaihe muiston jäsentyessä kertomukselliseen muotoon. Koska Pietarilla on ollut merkittävä auktoriteettiasema varhaisessa seurakunnassa, on hänen versiotaan kertomuksesta pidetty varjelemisen arvoisena. Matteus ja Luukas hyväksyivät evankeliumeihinsa kertomuksen ydintapahtumat, mutta tulkitsevat tapahtuman merkitystä hieman Markuksesta poiketen. Erityisesti Luukas pyrkii muovaamaan tapahtuman tulkintaa niin, ettei se olisi ristiriidassa juutalaisten kirjoitusten kanssa. Luukas tekee myös Markusta vahvempia kytköksiä Mooses-traditioihin ja evankeliuminsa muihin kertomuksiin, kuten Getsemanen episodiin. Näin hän rakentaa yleisölleen kollektiivista muistoa Jeesuksesta taiteillen oikeaoppisten tulkintojen ja epätyydyttävän lähdeaineistonsa välillä. Muistitutkimuksen näkökulma auttaa valaisemaan, miten autenttiset muistot ovat olleet läsnä varhaiskristillisten yhteisöjen ponnisteluissa rekonstruoida menneisyyttä. Lähestymistapa ei ole riittävä työkalu todistamaan hypoteesia taustalla olevasta historiallisesta tapahtumasta todeksi. Hypoteesia testaamalla voi kuitenkin esittää skenaarion siitä, miten historia ja traditiot ovat olleet vuorovaikutuksessa keskenään ja rakentaneet kollektiivista muistoa Jeesuksesta.
-
(2022)Tutkimuskohteena tutkielmassani on iranilaisen elokuvaohjaaja Samira Makhmalbafin ohjaama elokuva Kello viisi iltapäivällä vuodelta 2003. Elokuva kuvaa nuoren naisen elämää taliban-hallinnon jälkeisessä Afganistanissa. Elokuvassa päähenkilö elää keskellä yhteiskunnallista muutosta, jonka eräs näkyvimmistä merkeistä on eri henkilöiden suhtautuminen hunnuttautumiseen. Tarkastelen tässä tutkielmassa hunnuttautumiseen liittyviä merkityksiä ja problematiikkaa Makhmalbafin elokuvassa. Ensimmäinen tutkimuskysymys on hunnuttautumisen määritteleminen. Toinen tutkimuskysymys koskee sitä, miten hunnuttautuminen on määritetty islamin teologiassa. Kolmas tutkimuskysymys koskee hunnuttautumisen saamia merkityksiä Makhmalbafin elokuvassa. Tutkimusmenetelmäni ovat käsiteanalyysi, elokuvan formaali rakenneanalyysi sekä merkitysanalyysi. Tutkimuksen lähteenä käytän Makhmalbafin elokuvan DVD-julkaisua. Tutkimuskirjallisuus koostuu pääosin länsimaisesta, hunnuttautumista käsittelevästä kirjallisuudesta. Lisäksi olen käyttänyt islamilaista teologista kirjallisuutta. Määrittelen hunnuttautumisen refleksiiviseksi toiminnaksi, jossa hunnuttautuja ilmaisee yhteisönsä arvoja peittämällä kehoaan yhteisön sääntöjen mukaan. Hunnuttautuminen on näin määritelmän pukeutumista, eikä sisällä esimerkiksi tilaa jakavia verhoja tai kankaita. Islamin teologiassa hunnuttautumista käsitteleviä tekstejä ei ole paljon. Olemassa olevia tekstäjä on tulkittu monin tavoin. Yleisesti voidaan sanoa, että hunnuttautuja on aina nainen, joka peittää kehostaan kaiken paitsi kasvot ja kädet. Historiallisesti tendenssi on ollut suosia peittävämpää pukeutumista. Kirjallisuudesta nousee esille erityisesti pyrkimys välttää yhteiskunnallista sekasortoa, jota hunnuttautuminen estää. Makhmalbafin elokuva ei kyseenalaista islamilaista hunnuttautumista ja elokuvassa nähdäänkin monenlaisia huntuja. Elokuvan hunnuttautumista koskeva problematiikka liittyy afganistanilaiseen huntuun, koko kehon peittävään burkaan. Kasvojen edestä nostettuna burka merkitsee elokuvan päähenkilölle vapautta ja mahdollisuutta unelmoida. Burka merkitsee myös vertauskuvallisesti talibanin ajattelutapaa ja siten eristäytyneisyyttä ja takapajuisuutta.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tutkin kymmenen kristillisen lehden pääkirjoituksia aikavälillä 2000-2019. Tutkin kuinka ilmastonmuutosta on käsitelty näissä pääkirjoituksissa. Olen ottanut pääkirjoitukset tutkimukseni kohteeksi, sillä pääkirjoituksessa lehden päätoimittaja ottaa kantaa johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Esittelen näitä pääkirjoituksisa, sekä analysoin niiden sisältöä. Pääkirjoitusten analyysin toteutan työssäni tarkastelemalla, kuinka kirjoituksissa esitetyt näkemykset linkittyvät kolmeen keskeiseen kristilliseen teemaan. Nämä teemat ovat luominen, lankeemus sekä lunastus. Tämän lisäksi käsittelen myös sitä, minkälaisia uudistuskeinoja pääkirjoituksissa esitellään. Analyysin tueksi olen ottanut ekoteologista tutkimusta sekä mediatutkimusta. Aineistoni, teemojen sekä tutkimuskirjallisuuden avulla teen esittelyn siitä, kuinka ilmastonmuutosta on käsitelty kristillisten lehtien pääkirjoituksissa 2000-2019. Analysoin syitä, miksi aihetta on käsitelty miltäkin kannalta ja myös sitä, minkälaiset syyt aiheiden käsittelyn takana saattaisi olla.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan piispa emerita Irja Askolan yhteiskunnallisia ja teologisia näkemyksiä lapsuudesta. Tutkielmassa selvitän, millaisia lapseen ja lapsuuteen liittyviä yhteiskunnallisia ja teologisia näkemyksiä Irja Askolan lapsia ja lapsuutta käsittelevät runot ilmentävät. Askola on ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispiispa. Hän on julkaissut myös useita runoteoksia. Askolan kirjoittamat runot ovat arkeen kiinnittyviä ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. Askolan runotuotantoa koskeva aiempi tutkimus on keskittynyt feministiteologian näkökulmaan, sen sijaan hänen näkemyksiään lapsuudesta ei ole vielä tutkittu. Tämän laadullisen tutkielman aineisto koostuu Irja Askolan lapsia ja lapsuutta käsittelevistä runoista teoksissa Lasinen lapsuus. Kuvia suomalaisen lapsen elämästä (2002), Tie vie, pyhä kantaa. Rukousta ja runoa kirkkovuoden mittaan (2010) sekä Pöytä katettu kaikille (2016). Runot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena runoista jäsentyi kaksi pääteemaa, haavoittava lapsuus ja hyvä lapsuus. Haavoittavan lapsuuden alle muodostuivat syventävät teemat lapsuus selviytymisenä ja lapsuus suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä hyvän lapsuuden alle syventävät teemat lapsuus huolettomuutena ja kristinuskon lapsuus. Askolan runojen lapsuus typistyy selviytymiseksi, jota leimaa aikuisten lapsiin kohdistama vallankäyttö sekä vaatimukset. Askolan runojen yhteiskunnallinen kritiikki osuu rakenteisiin, jossa lapsuuden arvoa ei ymmärretä ja se halutaan sivuuttaa. Lapsuuden huolettomuus näyttäytyy runoissa leikkinä, ilona sekä osallisuutena, jossa toteutuvat lasten todeksi ottaminen sekä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Kristinuskon lapsuuden runoista piirtyy kuva, jossa Askolan kristinuskon sanoman ja hänen teologiansa ydin on lasten kunnioituksessa ja heidän ensisijaisuudessaan. Askolan runot ammentavat lasten arjen eletystä elämästä ja hän yhdistää teologisen ajattelun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Näin Askolan runoista on nähtävissä lasten vapautuksen teologian painotus.
-
(2022)Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaista eksplisiittistä ja implisiittistä uskonnollisuutta KonMari-menetelmästä on löydettävissä. KonMari on japanilaisen Marie Kondon kehittämä järjestelysiivousmenetelmä, jossa koti on tarkoitus saada järjestykseen vain kerran elämässä, koska suorittajan elämä muuttuu eikä koti enää koskaan palaa ennalleen sotkuiseksi. Samalla arvioidaan myös oman elämän henkistä sotkuisuutta ja sen järjestykseen saamista. Menetelmä lupaa suorittajansa elämän parantuvan ja muuttuvan onnellisemmaksi projektin suoritettuaan. Menetelmässä jokaisen esineen merkitys arvioidaan erikseen sen pirskahtelun osalta ja lopulta hävitetään kaikki pirskahtelemattomat esineet. Jokaiselle esineelle valitaan säilytyspaikka, jossa se saa levätä. KonMari-menetelmä on saanut vaikutteita japanilaisesta kulttuurista, mutta saavuttanut suuren suosion myös länsimaissa. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, miten menetelmästä löydettävä uskonnollisuus on vaikuttanut sen suosioon länsimaissa. Tutkielman aineistona toimivat Marie Kondon kirjoittamat teokset KonMari – siivouksen elämänmullistava taika sekä KonMari – iloa säkenöivä järjestys. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullista tutkimusmenetelmää, teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä toimii implisiittisen uskonnon teoria, jota lähestytään sen kehittäjän, Edward Baileyn, sekä teoriaa soveltaneiden tutkimusten kautta. Aineistosta löytyy paljon sekä eksplisiittistä, että implisiittistä uskonnollisuutta. Eksplisiittinen uskonnollisuus näkyy suorina viittauksina ja uskonnollisiksi määriteltävien käsitteiden käyttönä sekä selkeissä institutionaalisen ja näkyvän uskonnon merkeissä. Implisiittinen uskonnollisuus on näkyvissä arvoissa sekä elämämuutoksessa ja merkitysjärjestelmissä. Implisiittinen uskonnollisuus tulee esiin, kun aineistoa tarkastellaan syvemmin, käyttäen apuna implisiittisen uskonnollisuuden teoriaa. Elottomien esineiden elollistaminen nousee myös merkittävään rooliin tutkielmassa.
-
(2022)Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitkä syytteet korostuvat Jeanne d’Arcin oikeudenkäynnissä ja lopulta johtavat Jeannen tuomitsemiseen kerettiläisenä. Tutkielmani ei ole täydellinen katsaus politiikkaan ja muihin vaikuttaviin tekijöihin, vaan alueeni on rajattu täysin kuulusteluissa ilmeneviin ja esiin nouseviin seikkoihin. Pyrin selvittämään miten kuulustelijat ja kirkko suhtautui kyseisenä aikana kuulusteluissa esiin nouseviin syytteisiin ja arvioimaan, mitkä tekijät vaikuttivat Jeannen lopulliseen tuomioon. Pääaineistonani käytän Jeannen kuulustelujen pöytäkirjoja ja lopullisia syytteitä pyrin selvittämään muun kirjallisuuden avulla. Tutkielmani alkaa Jeannen elämästä aina hänen vangitsemiseensa asti. Koen osaltaan tärkeänä kuvata elämää, jota Jeanne eli, koska koen sen osoittavan, minkälainen persoona kyseinen henkilö saattoi olla. Tämä auttaa ymmärtämään ja arvioimaan Jeannen tilannetta ja toimintaa oikeudessa. Kuulustelujen aikana alkaa tietty kaava selkeästi esiintymään. Kuulustelijat haluavat saada lisää tietoa Jeannen näyistä ja vaatteista. Noituusepäilyt ja hevosvarkaudet esiintyvät kyllä teksteissä, mutta ne jäävät lähinnä sivujuonteeksi. Lopulliset artiklat, jotka on koostettu Jeannen kuulusteluista painottavat selkeästi näkyjä ja niiden taustoja. Pukeutuminen kyllä ilmenee samoin artikloissa samoin kuin käskyjen rikkominen, mutta näyt vievät selkeästi huomion. Jeanne ei henkilönä ja persoonana sovi perinteiseen muottiin naisnäkijästä, ja tämä toimii häntä itseään vastaan. Hänen vahva uskonsa siitä, että hänen näkynsä ovat suoraan Jumalalta ja kieltäytyminen alistua taistelevalle kirkolla johtaa hänen tuomioonsa. Kuulusteluista ja tuomiosta saa selkeästi kuvan, että näyt ovat tärkeämmässä roolissa, kun punnittiin Jeannen syyllisyyttä. Pukeutuminen toimii ulkoisena vahvistuksena Jeannen sisäisille synneille. Pukeutumiselle mieheksi löydettiin niin puolustajia kuin vastustajiakin ja itse sääntö on tulkinnanvarainen, näyt on helpompi osoittaa muualta kuin Jumalalta tuleviksi. Tässä auttoi Jeannen oma persoona, joka palveli häntä hyvin taistelukentällä, mutta ei sovi näkijälle tai oikeuteen. Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että Jeannen näyt ovat ratkaisevassa osassa tuomioita annettaessa.
-
(2022)Muuttuva työelämä on luonut uuden tarpeen ymmärtää erityisesti työelämän positiivisia ulottuvuuksia. Työn positiivisiin ulottuvuuksiin keskittyvän tutkimuksen myötä myös arvostus ja sen mahdolliset vaikutukset on tunnistettu työelämässä entistä laajemmin. Arvostus voidaan määritellä kokemukseksi ihmisten hyväksynnästä ja tunnustamisesta sekä kunnioituksen ja ihailun osoittamisesta. Arvostus on yhteydessä niin tarvittaviin työelämätaitoihin kuin työn voimavaratekijöihin ja on siksi keskeinen osa työyhteisöjen ja organisaatioiden toimintaa. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella arvostusta työyhteisössä. Tutkimuksen keskiössä ovat arvostuksen kokemus sekä arvostuksen koetut vaikutukset työyhteisössä etenkin psykologisen turvallisuuden näkökulmasta. Kvalitatiivisen tutkielman aineisto on kerätty sekä ryhmähaastatteluilla että kyselylomakkeella. Kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella arvostusta koetaan erityisesti inhimillisenä ja kunnioittavana kohteluna sekä suoraan työn kautta ilmenevänä arvostuksena. Arvostus ilmenee moninaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa yksilöt kokevat tulevansa huomioiduiksi, kuulluiksi ja nähdyiksi yksilöinä. Inhimilliseen ja yksilölliseen kohtaamiseen lukeutuvat kokemukset tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta, myötätuntoisuudesta sekä aitoudesta. Työn kautta ilmenevä arvostus nähdään erityisesti luottamuksen sekä tuen osoittamisena ja saamisena. Arvostusta osoitetaan muun muassa palkitsemalla sekä muiden ammattitaitoa tukemalla, mutta myös itsearvostuksen merkitys havaitaan. Keskeistä on tunnistaa arvostuksen ilmiön yksilöllinen luonne ja sen moninaisuus. Arvostuksen koetut vaikutukset psykologisen turvallisuuden näkökulmasta keskittyvät luottamuksen ja yhteisöllisyyden kokemuksiin. Arvostavassa ilmapiirissä yksilöt uskaltavat ottaa sosiaalisia riskejä mikä osaltaan lisää psykologisen turvallisuuden kokemusta. Arvostus tukee lisäksi uskallusta toimia ja tehdä päätöksiä omana itsenään sekä avoimuutta toisia työntekijöitä kohtaan. Arvostuksen koetaan työyhteisön psykologista turvallisuutta tukemalla vaikuttavan laajemminkin esimerkiksi työhyvinvointiin sekä työkulttuuriin.
Now showing items 1-20 of 81