Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Translation and Interpreting Communication"

Sort by: Order: Results:

  • Harju, Nicolas (2021)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee lähtökohtaisesti tulkinnan kääntämistä englannin ja suomen kielen välillä. Yksityiskohtaisemmin tutkielmani tarkoituksena on selvittää, voidaanko maailmankuulun psykologian professorin, Jordan Petersonin, raamatullisten tarinoiden psykologisten merkitysten tulkinnat, jotka hän on muodostanut englanninkielisen Raamatun perusteella, saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatusta. Tutkimusaineistoni on tämän tutkielman puitteissa siis käytännössä kolmiosainen. Ensimmäinen osa koostuu Raamatun englanninkielisistä otteista, näiden englanninkielisten otteiden psykologisista tulkinnoista, jotka Jordan Peterson on muodostanut, ja suomenkielisen Raamatun vastaavista otteista. Englanninkieliset otteet sekä niitä koskevat tulkinnat olen kerännyt Jordan Petersonin YouTube-luentosarjasta The Psychological Significance of the Biblical Stories ja vastaavien suomenkielisten raamattuotteiden lähde on Kirkkoraamattu (1992). Tutkielmani teoreettinen pohja on poikkitieteellinen, sillä hyödyntämäni tieteelliset teoriat ovat hermeneutiikka ja vastaavuuden periaatteet. Hermeneutiikka tarkoittaa käytännössä oppia tekstien tulkinnasta, kun taas vastaavuuden periaatteet käsittävät lähdetekstin ja kohdetekstin väliset erot ja yhtäläisyydet. Tutkielmani puitteissa sovelsin hermeneutiikkaa ja vastaavuuden periaatteita luodakseni sopivan lähestymistavan, jonka olen nimennyt hermeneuttisen tulkinnan vastaavuudeksi. Teoriaosuuteen sisältyy myös The Hermeneutic Approach in Translation -tutkimussuuntauksen sekä käyttäjäkeskeisen kääntämisen esittelyä ja pohdintaa. Tutkielman varsinaisessa analyysiosuudessa jokaista Raamatun otetta käsitellään omana analyysikokonaisuutenaan, johon sisältyy Jordan Petersonin tulkinnan syvällisempi tarkastelu sekä käännösvertailu englannin- ja suomenkielisen Raamatun otteen välillä kyseisen tulkinnan puitteissa. Analyysiosuudessa keskityn pääsääntöisesti niihin seikkoihin, jotka joko mahdollistavat tai estävät saman tulkinnan muodostumisen englannin- ja suomenkielisen tekstin pohjalta. Analyysin perusteella päädyin seuraaviin johtopäätöksiin: Tulosten perusteella Jordan Petersonin tulkinta on mahdollista saada aikaan myös suomenkielisestä Raamatun tekstistä lähes jokaisen analysoidun otteen tapauksessa. Toki pieniä eroavaisuuksia oli myös havaittavissa, mutta nämä olivat pääasiassa vain kieliopillisia vivahteita, jotka eivät sinällään vaikuttaneet saman tulkinnan muodostamiseen. Mukaan kuitenkin mahtui muutama todellinenkin tulkintaero, joiden voidaan katsoa johtuvan erityisesti siitä, ettei suomenkielinen vastine välittänyt kaikkia samoja konnotaatioita kuin englanninkielinen vastine, jolloin muodostunut tulkinta saattoi olla joko vajavainen tai vähintään erilaisen päätelmän mahdollistava.
  • Sarre, Silvia (2020)
    In this thesis, I examine the proper names found in J.R.R. Tolkien’s adaptation The Story of Kullervo and their relation to the source text, the Kullervo cycle found in the Finnish epic Kalevala. The main purpose of this study is to provide more insight into Tolkien’s early language creation and to determine the role Finnish and the Kalevala had in it. The Story of Kullervo is an informative source on the subject, since it is Tolkien’s first work of mythic prose and filled with invented proper names. In more detail, the aim is to determine how Tolkien’s version of the Kullervo cycle differs from the original regarding its proper names, where Tolkien drew inspiration for the new or alternative names he created, and whether any of these proper names are connected to Tolkien’s earliest Elvish language, Qenya. With its many changes to the plot, structure and nomenclature, The Story of Kullervo is no ordinary translation. The theoretical framework of this study is founded on the role proper names play in a narrative – the different functions proper names contain within themselves and with respect to the context their used in and the strategies established in the translation field for conveying their semantic content. I consider The Story of Kullervo to be an adaptation and keep this in mind throughout the thesis, touching on topics of adaptation studies and its relation to translation studies. I conduct my research through document analysis, the primary sources being the Finnish Kalevala and The Story of Kullervo from which I collect all proper names and epithets to be used as data. In addition, I try to determine whether the choices Tolkien made when constructing his nomenclature were affected by other works, such as W.F. Kirby’s English translation of the Kalevala and C.N.E. Eliot’s Finnish grammar, which Tolkien used when studying the language. Tolkien transferred some of the original names into The Story of Kullervo unchanged, although most of them he either modified in some way or replaced completely with inventions of his own. He also created several bynames for many of the referents. A little over half of these invented proper names can be connected to either Finnish or the Kalevala, whereas a little less than half are connected to the early version of Qenya. This division is not mutually exclusive, and some of the names contain both Finnish and Qenya elements. It is difficult to determine which came first, however: the proper names in The Story of Kullervo or their Qenya counterparts, or if the construction was somewhat simultaneous. The impact other literary works and mythologies had on his work is less notable, yet there are instances of this as well. Less than ⅕ of all proper names couldn’t be connected to any of the above-mentioned sources. Signs of Tolkien’s early language creation can certainly be seen in the nomenclature of The Story of Kullervo. His motivation for writing the short story was to bring out the beauty and magic of the Kalevala, a task in which he thought W.F. Kirby had failed. This is probably one of the reasons why Tolkien wanted to add some of his own distinctive features to the story and why he didn’t pay much attention to conventional translation practices.
  • Lintuluoto, Olivia (2020)
    Videopelien lokalisoinnin tutkimus ottaa vieläkin ensimmäisiä askeliaan käännöstutkimuksen alalla verrattuna käännöskirjallisuuden tutkimukseen. Videopelien tutkimus käännöstieteellisestä näkökulmasta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia pelejä interaktiivisena tarinankerrontavälineenä. Pelien interaktiivisuus ja tarinankerrontamekaniikat ovat kehittyneet 1970-luvulta asti huimaa vauhtia ja yhdeksi uusimmaksi pelien alalajiksi ovat nousseet elokuvalliset pelit, jotka tunnetaan niiden elokuvallisista animointi- ja tarinankerrontatavoistaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin elokuvallisen pelin Detroit: Become Human interaktiivisten tekstityksien käännösstrategioita hyödyntäen Peter Newmarkin kahdeksaa käännösstrategiaa. Tutkimuskysymys oli kolmiosainen: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty elokuvallisen pelin dialogikehotteissa ja repliikeissä, onko kyseisten kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden suhteissa havaittavissa merkittäviä kaavoja, ja miten hyvin kirjallisuuteen painottuvaa käännösteoriaa voi soveltaa pelikäännökseen. Detroit: Become Human -pelin dialogijärjestelmä perustuu dialogipuihin: pelaajalle annetaan keskusteluissa neljän vaihtoehdon kehotelista, joista hän saa valita haluamansa. Lyhennetty, usein yhden sana pituinen dialogikehote edustaa pidempää repliikkiä. Lyhennetyn kehotteen pitää edustaa seuraavaa repliikkiä tarpeeksi tarkasti, jotta pelaaja voi keskusteluissa tehdä haluamiaan eettisiä ja moraalisia valintoja. Peter Newmarkin kahdeksan käännösstrategiaa, joiden avulla kehotteiden ja repliikkien käännöksiä analysoitiin, ovat suora, kirjaimellinen, uskollinen, semanttinen, adaptaatio, vapaa, idiomaattinen ja kommunikatiivinen. Detroit: Become Human on Detroitin kaupunkiin vuonna 2038 sijoittuva tarina androideista, jotka palveltuaan ihmiskuntaa alkavat kapinoida ihmisiä vastaan. Pelattavat hahmot ovat etsiväandroidi Connor, joka tutkii androidien kapinaa; kotihoitaja-androidi Kara, joka pelastaa lapsen tämän väkivaltaiselta isältä; ja henkilökohtainen avustaja-androidi Markus, josta tulee androidivallankumouksen johtaja. Peli pelattiin englanninkielisellä ääniraidalla ja suomenkielisillä tekstityksillä. Pelistä valittiin yhdeksän dialogipainotteisinta kohtausta analysoitavaksi, kolme kohtausta per pelattava hahmo. Valittujen kohtauksien dialogipuiden repliikit ja niitä edustavat kehotteet taulukoitiin ja analysoitiin Newmarkin kahdeksan strategian avulla. Korpukseen kertyi 220 dialogikehotetta ja repliikkiä. Korpuksen 220 dialogikehotteesta 94 prosentissa käytettiin suoraa käännösstrategiaa. Yli 80 prosenttia kehotteista ovat vain yhden sanan pituisia, minkä uskottiin helpottaneen niiden kääntämistä kontekstista huolimatta. Vain 12 kehotetta 220:stä käännettiin jollain toisella metodilla: nämä olivat myös ainoat kehotteet, joissa lähdetekstin sanaluokka tai verbin sijamuoto muuttui. Tästä voimme päätellä, että vain suora käännösmetodi säilytti lähdekielen kieliopin täydellisesti. Muita kehotteissa hyödynnettyjä strategioita olivat uskollinen 4 %, kirjaimellinen 1 % ja semanttinen 1 %. Repliikkien käännöksistä 66 prosentissa käytettiin uskollista käännösstrategiaa. Suoraa käännösstrategiaa käytettiin repliikkien käännöksessä 18 %:ssa tapauksista, kirjaimellista 14 %:ssa tapauksista. Adaptaatiota, idiomaattista, vapaata ja semanttista käännösstrategiaa hyödynnettiin yksittäisissä tapauksissa (<1 %). Repliikissä ja sitä edustavassa dialogikehotteessa hyödynnettiin samaa käännösstrategiaa 46 tapauksessa. Suoran ja kirjaimellisen käännösstrategian esiintyvyyden selittänee suomen kielen agglutinatiivisuus, jonka ansiosta sanajärjestys ei ole niin tiukka kuten lähdekielessä englannissa. Eniten esiintyvä käännösstrategiapari oli suora kehote uskollisella repliikillä: 138 tapausta 220:stä. Suorassa ja uskollisessa käännösmetodissa ei havaittu kuitenkaan mitään luontaisia piirteitä, jonka takia ne esiintyivät yhdessä niin usein. Erityisesti Markuksen kohtauksissa ja toistuvien dialogikehotteiden tapauksissa havaittiin johdonmukaisuusongelmia käännöksessä. Peter Newmarkin käännösmetodien hyödyntäminen tutkimuksessa osoittautui ongelmalliseksi. Kun jo olemassa olevaa käännöstä analysoitiin takautuvasti erilaisten käännösmetodien kautta, ei voinut syntyä tarkkaa kuvaa käännösmetodeista, koska ei ollut tiedossa, mitä kääntäjällä itsellään oli mielessään käännöstä tehdessään. Erityisesti kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden havaitut suhteet ovat haavoittuvaisia tämän tiedon valossa, koska kyseessä voi hyvinkin olla vain kehotteiden ja repliikkien kieliopin yksinkertaisuudesta johtuva sattuma, eikä tarkoituksellinen käännösstrategioiden valinta. Johdonmukaisuusongelmat, vaikka ajoittain merkittävät, eivät ole helposti havaittavissa pelin aikana dialogimekaniikan takia; pelaaja saa usein valita dialogipuusta vain yhden vaihtoehdon per puu, joten repliikkien väliset johdonmukaisuusongelmat jäävät helposti huomaamatta.
  • Lähde, Henna (2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin Espoon kaupungin käännöstiimin toimintaa englannin kielen osalta. Näkökulmana on Espoon kaupungin kielipoliittinen päätös ottaa englanti palvelukieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Tarkoituksena on tutkia, miten tämä päätös on vaikuttanut Espoon kaupungin palveluksessa olevien englannin kääntäjien työhön ja miten he kokevat oman roolinsa yhtenä projektin toteuttajista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kieli- ja käännöspolitiikka ja yhteisökääntämisen käsite (Community Translation). Käännöspolitiikka (Spolsky 2004; 2012) tuo näkökulmaa siihen, miksi Espoossa on käynnistetty Englanti palvelukielenä -projekti ja mitä tämän päätöksen takana on. Käännöspolitiikkaa Suomessa säätelevät kansallinen ja ylikansallinen lainsäädäntö, joiden kielisäännöksiin suomalaisten instituutioiden kielipolitiikka pohjautuu, Espoon kaupungin ollessa yksi näistä julkishallinnollisena toimijana. Yhteisökääntäminen (Taibi & Ozolins, 2016) on uudehko tutkimussuunta käännöstieteessä, joka tutkii kääntämistä yhteisölle (Community), joka tässä tutkimuksessa on Espoon vieraskielisten asukkaiden yhteisö. Yhteisöön tutustutaan tarkastelemalla lähemmin Espoon kielitilannetta. Tutkielmassa tutkitaan Espoon kansainvälisyyttä ja sen laajaa kielipoolia. Espoossa on asukkaita monista eri kulttuureista, ja he puhuvat äidinkielinään monia eri kieliä. Nämä, kuten englantikin, ovat vähemmistökieliä Espoossa. Englanti kuitenkin eroaa useista muista vähemmistökielistä oleellisesti, koska enemmistö asukkaista hallitsee sitä jollakin tavalla, ainakin siinä määrin, että voi asioida kaupungissa sen avulla. Näin ollen vähemmistökielen määritelmä, kuten myös palvelukieli terminä ovat tarkastelun kohteina. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla Espoon kaupungin englannin kielen kääntäjiä ja käännöstiimin vetäjää, ylikielenkääntäjää. Puolistrukturoidut asiantuntijahaastattelut on tehty alkuvuodesta 2021 ja tulokset on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä. Yhdessä teorian, haastatteluvastausten ja Espoon kaupungilta saamieni materiaalien perusteella on saatu kattava kuva siitä, miten Espoossa käännöstoimintaa harjoitetaan englannin kielen osalta ja miksi englanti on otettu palvelukieleksi kaupungilla. Tutkielma tarjoaa tietoa julkishallinnon käännöstoiminnasta ja osoittaa monia eri näkökulmia jatkotutkimukselle niin yhteisökääntämisen kuin palvelukielten osalta.
  • Bäckström, Laura (2022)
    Tässä tutkielmassa tutkin, toteutuuko uudelleenkääntämisen hypoteesi Eeva-Liisa Mannerin kolmen runon neljän englanninkielisen käännöksen kontekstissa. Hypoteesin toteutumista selvitetään laadullisin ja määrällisin tutkimusmenetelmin, ja tavoitteena on saada numeerinen arvo jokaisen käännöksen kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteesta, joiden pohjalta toteamuksia uudelleenkääntämisen hypoteesin toteutumisesta voidaan tehdä. Tutkielma jatkaa kandini aihetta. Materiaali koostuu kolmesta Eeva-Liisa Mannerin suomenkielisestä modernista runosta, ja näiden runojen neljästä englanninkielisestä käännöksestä Ritva Poomilta (1986), Herbert Lomakselta (1991 ja 1997) ja Emily Jeremiahilta (2009). Näistä käännöksistä ensimmäinen on suunnattu amerikkalaiselle yleisölle kulttuurinvälitysvihkosen (chapbook) muodossa ja loput brittiläiselle yleisölle isompien käännösrunoteosten muodossa. Tutkielman teoriatausta koostuu runokääntämisestä ja sen eri metodeista (Lefevere 1975 ja Vahid Dastjerdi ym. 2008), uudelleenkääntämisen hypoteesista ja siihen linkittyvistä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioista sekä näiden asteittamisesta ja esiintyvyyden mittaamisesta (Van Poucke 2012). Tutkielman metodi on monivaiheinen ja koostuu laadullisesta käännösvertailusta, vertailun nostattamien käännösyksiköiden arvottamisesta kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteittaisella jatkumolla sekä näiden arvotettujen käännösyksiköiden esiintyvyyden laskemisesta runokäännöksissä määrällisin menetelmin. Tutkielman tuloksiin pohjaten on mahdollista todeta, että uudelleenkääntämisen hypoteesi toteutuu pääosin tämän tutkielman materiaalissa, mutta ei välttämättä jokaisen käännöksen välillä. Toteutumiseen näyttääkin linkittyvän taustatekijöitä. Tulosten perusteella tällaisia taustatekijöitä voivat olla käännösten välillä kulunut aika, käännöksen tarkoitus, saman kääntäjän tekemät uudelleenkäännökset, kääntäjien kieli- ja kulttuuritaustojen läheisyys toisiinsa sekä lähtötekstiin, kääntäjän käännöskokemus ja mahdollisesti jopa kääntäjän sukupuoli. Lisätutkimukselle uudelleenkääntämisen hypoteesiin sekä yleisesti kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen vaikuttavista taustatekijöistä on tarvetta. Tutkielman analyysi todisti myös, että tutkielman asetelman määrittelemisessä esimerkiksi uudelleenkääntämisen hypoteesin ja materiaali- sekä kielipiirteiden erityisyyksien suhteen on parantamisen varaa, ja niihin tulisi keskittyä huolella uusissa tutkimuksissa.
  • Heroja, Anna (2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkaamisen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Anna Heroja Työn nimi: Gei kucken ahfen yam – miten tämänkin nyt kääntäisi? Koodinvaihto komediasarjassa Jäitä hattuun Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 62 s. + liite 9 s. + englanninkielinen lyhennelmä 7 s. Avainsanat: koodinvaihto, monikielisyys, jiddish, käännösstrategiat, av-kääntäminen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/ E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielmani aiheena on koodinvaihto audiovisuaalisessa tekstissä ja kääntäjän käyttämät paikalliset käännösstrategiat, joiden myötä koodinvaihto kohdetekstissä joko säilytetään tai häivytetään. Tutkimusaihetta on lähestytty tarkastelemalla monikielisyyden ja koodinvaihdon merkitystä audiovisuaalisessa tekstissä. Tutkielmassa käytetään myös termiä L3-kieli, jolla viitataan mihin tahansa luonnollisen tai keksityn kielen representaatioon, joka esiintyy monikielisen av-tekstin pääkielen (L1) rinnalla. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin aihepiireihin jiddishin- ja hepreankielistä koodinvaihtoa sisältävät ilmaukset liittyvät? Mitä paikallisia käännösstrategioita em. ilmausten kääntämiseksi on käytetty, ja voidaanko niiden perusteella vetää johtopäätöksiä tekstittäjän käyttämästä globaalista käännösstrategiasta? Miten suomenkieliset tekstitykset onnistuvat välittämään sarjan juutalaisia elementtejä suomalaiskatsojalle, ja kuinka paljon kääntäjä on voinut ratkaisuissaan tukeutua audiovisuaalisen tekstin muihin moodeihin, ts. kuvaan ja ääneen? Tutkimusaineistona on amerikkalaisen komediasarjan Curb your enthusiasm (suom. Jäitä hattuun) englanninkielinen alkuperäisversio ja suomenkieliset tekstitykset. Tutkimusaineistossa koodinvaihdolla tarkoitetaan heprean- ja jiddishinkielisten ilmausten esiintymistä muutoin amerikanenglannilla käytävässä keskustelussa. Laadullisena tutkimusmenetelmänä on tekstitysten vertailu, jossa aineistosta poimitaan kaikki koodinvaihtoa sisältävät ilmaisut ja vertaillaan niitä suomenkielisiin tekstitysratkaisuihin. Käännösstrategioiden luokittelussa hyödynnetään Jan Pedersenin kehittämää luokittelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka noin puolet koodinvaihdoista on käännetty kohdekielisuuntautuneita käännösstrategioita käyttäen, on koodinvaihtoa säilytetty kuitenkin siinä määrin, että illuusiota amerikanjuutalaisten hahmojen puheesta voidaan pitää uskottavana, ja monet jiddishin- ja hepreankieliset sanat tulevat hyvin tutuiksi myös suomalaiselle katsojalle. Tutkimuksessa havaitaan myös selvästi, kuinka kuvan viesti ja sarjan dialogi tarjoavat selityksiä vieraammillekin ilmaisuille.
  • Virtanen, Johanna (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.
  • Pehkonen, Suvi (2022)
    Tavoitteenani on tutkia idiomien käännösstrategioita Colm Tóibínin romaanin Brooklyn suomennoksessa. Olen kiinnostunut siitä, onko teoksen kääntäjä pystynyt säilyttämään lähtötekstin idiomit teoksen suomennoksessa kääntämällä ne jollakin suomen kielen idiomilla vai onko kääntäjä käyttänyt jotakin muuta käännösstrategiaa idiomien suomentamisessa. Aion myös selvittää, onko kääntäjä käyttänyt kääntäessään kompensaatiostrategiaa eli kääntänyt jonkin lähtötekstissä olevan ei-idiomaattisen normaali-ilmaisun idiomilla. Lisäksi tarkastelen, vastaako idiomikäännös lähtötekstin idiomia kuvallisuuden osalta. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt idiomeja suomentaessaan? 2. Onko lähtötekstin idiomin kuvallisuus siirtynyt käännökseen tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla? Hypoteesini on, että osa lähtötekstin idiomeista on käännetty idiomilla, mutta enemmistö idiomeista on silti käännetty selittävällä normaali-ilmauksella. Tätä hypoteesia tukee esimerkiksi Nidan & Taberin (1969: 106) näkemys, että idiomi käännetään usein ei-idiomaattisella ilmauksella. Näin on siitäkin huolimatta, että ideaalina pidetään sitä, että kääntäjän pitäisi pyrkiä kääntämään lähtökielen idiomi kohdekielen idiomilla (Ingo 1990: 246). Tutkimukseni on pääosittain kvalitatiivinen ja kontrastiivinen, mutta siinä on myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimusaineistoni koostuu idiomeista, jotka kerään romaanista. Tutkimus alkaa idiomin käsitteen määrittelyllä sekä idiomien keräämisellä lähtötekstistä ja suomennoksesta. Tämän jälkeen luokittelen idiomit sekä niiden käännökset käännösstrategian mukaan ja analysoin ne. Analyysissä tarkastelen myös idiomien kuvallisuutta niissä tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla. Kategorisoin nämä idiomit kuvallisuuden säilymisen tason mukaan kolmeen ryhmään: 1) sama kuva, 2) osittain sama kuva sekä 3) eri kuva. Tulosten perusteella idiomit on käännetty useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella. 389 idiomista peräti 202 kappaletta (52 % käännösstrategioiden kokonaismäärästä) on käännetty kyseistä käännösstrategiaa käyttämällä. Toiseksi yleisin käännösstrategia on idiomilla kääntäminen (169 kpl, 43 %), kolmanneksi poisto (14 kpl, 4 %) ja viimeiseksi sananmukaisesti kääntäminen (4 kpl, 1 %). Kompensaatiostrategioita on käytetty suomennoksessa yhteensä 104 kertaa. Normaali-ilmaus on käännetty idiomilla 100 kertaa (96 % kompensaatiostrategioista), ja suomennokseen on lisätty idiomi neljä kertaa (4 % kompensaatiostrategioista). Idiomilla ja sen idiomikäännöksellä on useimmiten osittain sama kuva (66 kpl, 39 % kaikista idiomeilla käännetyistä idiomeista). Eri kuva on puolestaan 52 tapauksella (31 %) ja sama kuva 51 tapauksella (30 %).
  • Hujanen, Sylvi (2020)
    Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan televisio-ohjelmissa esiintyvien vieraskielisten tekstien tekstittämistä. Tarkoituksena on selvittää, miten ja milloin ruudulla näkyvät tekstit tekstitetään. Haluan selvittää, onko tekstityskonventioita hyödynnetty tekstien tekstityksissä. Tekstityskonventioiden teoriataustassa hyödynnetään pääosin Suomessa vuonna 2020 tammikuussa julkaistuja av-kääntämisen laatusuosituksia sekä Jorge Díaz Cintas & Aline Remaelin vuonna 2007 julkaistua kirjaa audiovisuaalisesta kääntämisestä. Tarkastelun aiheena on myös tapaukset, joissa ilmeni samanaikaisesti sekä dialogia että ruudulla näkyvää tekstiä. Haluan selvittää, priorisoidaanko puhe tekstin yli, ja mitä vaikutuksia tällä mahdollisesti on kohtauksen ymmärtämisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta eri televisio-ohjelmasta, joista on valittu yhteensä neljä noin 15–50 sekunnin pituista otosta analysoitavaksi. Ohjelmat ovat Euphoria, The Magicians ja Sherlock. Jokaisessa otoksessa on hyödynnetty vieraskielisen tekstin näyttämistä kuvaruudulla. Otokset analysoidaan hyödyntämällä Anthony Baldryn ja Paul J. Thibaultin (2005) mikroanalyyttistä transkriptiota. Analyysin perusteella havaittiin, että suurin osa kuvaruudussa näkyvistä teksteistä ei ollut tekstitetty suomen kielelle vaan dialogi oli priorisoitu tekstien yli. Epäjohdonmukaisuutta sen sijaan esiintyi otoksissa, joissa ei esiintynyt dialogia vaan pelkästään kuvaruudussa esiintyvää tekstiä. Osa näistä teksteistä oli tekstitetty suomeksi ja osaa ei. Huomattiin myös, että tekstittäjät olivat tekstittäessään huomioineet tekstityskonventiot, kuten repliikkijaot, tiivistämisen ja poiston. Osassa otoksista oli myös käytetty tekstien tekstittämiselle tyypillistä merkitsemistapaa. Tulokset osoittivat, että tutkimuskysymyksessä esitetyt oletukset toteutuivat suurimmaksi osaksi. Havaittiin myös, että tekstien tekstittämättä jättäminen paikoittain vaikutti suoranaisesti kohtauksen ymmärtämiseen. Otosten tekstitysten eriäväisyydet saattavat myös viestiä siitä, ettei tekstittäjillä ole välttämättä ollut aina käytössään kaikkea tarvittavaa materiaalia.
  • Repponen, Ilona (2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin Saksan ja Suomen ulkoministeriöiden kielipalveluiden organisointia institutionaalisen käännöskulttuurin näkökulmasta. Institutionaalinen käännöskulttuuri tarkoittaa tässä tutkielmassa virallisen instituution säännöstelemää käännöskulttuuria (Snellman 2018). Institutionaalisen käännöskulttuurin pohjana on institutionaalisen kääntämisen (Koskinen 2008; 2014) ja käännöskulttuurin (Prunč 1997; 2008) käsitteet, jotka kattavat kielipalvelutoimintaan kohdistuvat odotukset, normit ja arvot sekä toiminnan konkreettiset piirteet. Tutkimusta varten haastattelin Saksan ulkoministeriön kielipalvelun sekä Suomen valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialan asiantuntijoita, sillä he vastaavat kielipalveluiden tuottamisesta Saksan ja Suomen ulkoministeriöille. Haastattelut on kerätty vuosina 2019–2020, yhteensä haastatteluja on 12. Tutkimuksessa on käytetty myös organisaatioiden julkaisuja sekä artikkeleita. Tutkielman lähtökohtana on vertaileva puolistrukturoitu asiantuntijahaastattelu sekä laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa analysoidaan instituutionaalisen käännöskulttuurin piirteitä, kuten kielenkäytön vakiinnuttamisen keinoja, organisaatiosijoitusta, suhtautumista organisaation sisällä ja toimeksiantojen luonnetta. Lisäksi analyysin kohteena on venäjän kääntäjien työn toimenkuva. Tutkimustulosten perusteella voi luoda kuvauksen institutionaalisesta käännöskulttuurista, jolla on yhtäläisyyksiä Saksassa ja Suomessa. Aineiston vertailu osoittaa, että kieliasiantuntijoiden työn piirteet ulkoasiainhallinnon parissa ovat samankaltaisia, vaikka organisaatiorakenteet voivat olla eri. Tutkielman tulokset tarjoavat tietoa kääntäjien yhteiskunnallisesta asemasta valtionhallinnon palveluksessa sekä jatkotutkimusmahdollisuuksia. Lisäksi tutkimusta voi hyödyntää kääntäjänkoulutuksen kehittämisessä.
  • Sederholm, Enni (2021)
    Tutkielmani käsittelee pronominaalisten ja nominaalisten puhuttelumuotojen ja kohteliaisuuden kääntämistä. Tarkastelen, miten englannin you on käännetty suomeen ja ruotsiin. Englannin you ei ilmennä määrää, joten tarkastelen, onko se käännetty käyttämällä tuttavallisempaa, epämuodollisempaa yksikön toista persoonaa vai muodollisempaa, teitittelevää monikon toista persoonaa. Tarkoituksenani on pohtia, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet kääntäjien valintoihin, eli ovatko he noudattaneet enemmän kohde- vaiko lähtökulttuurin puhuttelunormeja. Haluan myös selvittää, esiintyykö käännöksissä epäjohdonmukaisuuksia, ja sen voivatko muutokset henkilöhahmojen välisissä suhteissa selittää puhuttelumuotojen epäjohdonmukaisuuksia. Hypoteesini ovat, että kohdekulttuurilla on kääntäjiin suurempi vaikutus kuin lähtökulttuurilla, varsinkin jos nuo kulttuurit poikkeavat toisistaan, ja että teitittelyn käyttöön liittyvät alkutekstin tittelit ja arvonimet, ja uskon myös, että käännöksissä tulee esiintymään epäjohdonmukaisuuksia Tutkimusaineistoni koostuu J.K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -sarjan osista ja Jaana Kapari-Jatan suomennoksista ja Lena Fries-Gedinin ruotsinnoksista niistä. Tutkimusmetodini on käännösvertailu. Vertailun avulla pystyn näkemään käännösten väliset eroavaisuudet, mutta tietysti myös eroavaisuudet alkutekstin ja käännösten välillä. Olen valikoinut sarjan kirjoista analysoitavaksi esimerkkejä, jotka edustavat kattavaksi niin pronominaalista kuin nominaalista puhuttelua eri henkilöhahmojen välillä. Ajallisen perspektiivin vuoksi olen valinnut esimerkkejä niin kirjasarjan alusta kuin lopusta saadakseni kattavan kuvan esimerkiksi siitä, vaikuttaako henkilöhahmojen aikuistuminen puhutteluun. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat erilaiset käännösstrategioiden, kohteliaisuuden ja puhuttelukäytäntöjen tutkimukset. Analysoin poimittuja repliikkejä erilaisten teorioiden avulla huomioiden vuoropuheluiden kontekstin ja puhujien väliset suhteet. Tutkimustulokset osoittavat, että suomennokset on suosittu enemmän tuttavallisempaa yksikön toista persoonaa, minkä vuoksi teksti on kotoutetumpi. Muodollista, teitittelevää monikon toista persoonaa on taas käytetty huomattavasti enemmän ruotsinnoksissa. Titteleillä ja arvonimillä oli vaikutusta persoonapronominien valintaa, esimerkiksi oppilaiden ja opettajien välisissä dialogeissa, mutta näiden vaikutus oli selkeämpää ruotsinnoksissa, joissa esiintyi paljon nominaalista puhuttelua, kuten arvonimiä. Suomennoksissa nominaalinen puhuttelu oli selkeästi vähäisempää, mikä johtui kääntäjän tekemistä nominaalisten puhuttelumuotojen poistoista. Käännöksissä esiintyi myös paljon epäjohdonmukaisuuksia, jotka voivat johtua, esimerkiksi siitä, ettei puhuttelumuotojen kääntämiseen kiinnitetä niin paljoa huomiota kuin esimerkiksi erisnimien kääntämiseen.
  • Koski, Nina (2021)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka tyytyväisiä itsensä työllistävät tulkit ovat työhönsä ja kuinka he jaksavat työssään tutkimusajankohtana. Tutkielmassa listataan myös tekijöitä, jotka tutkimukseen osallistuneiden mukaan tukevat heidän työssä jaksamistaan. Tutkielman teoriataustana toimivat tulkin roolin, ammatti-identiteetin ja toimijuuden käsitteet, ammatillistumisen malli sekä itsensä työllistäminen työllistymismuotona. Lisäksi teoriaosuus käsittelee työtyytyväisyyden ja työssä jaksamisen teemoja. Tutkimusmenetelmänä on kysely, joka on muokattu aiemmista työtyytyväisyyttä kartoittaneista tutkimuskyselyistä. Kyselylomaketta jaettiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sähköpostilistalla sekä sosiaalisen median kanavilla marras-joulukuussa 2020. Kyselyssä oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä, ja saatuja vastauksia analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Suljettujen kysymysten vastaukset on esitetty numeerisesti taulukoissa ja avoimet kysymykset on analysoitu temaattisen analyysin keinoin. Kyselyyn vastasi 61 henkilöä, joista suurin osa on työskennellyt alalla yli 11 vuotta ja toimii pääsääntöisesti verokortillisena freelancerina tai yksityisyrittäjänä. Vastanneista selvä enemmistö on tyytyväisiä työhönsä ja jaksaa työssään hyvin. Selkeimmin voimavaroikseen vastaajat kokevat työn suoman vapauden, ammatin arvostuksen ja mielenkiintoiset työtehtävät. Toisaalta tyytymättömyyttä vastaajien keskuudessa herättävät alhaiset tai alentuneet palkkiot, vähentyneet työt sekä yhteistyön haasteet tulkkausta välittävien yritysten kanssa. Tutkimustuloksista käy lisäksi selvästi ilmi, että vuoden 2020 keväällä alkanut koronapandemia on ollut merkittävä tekijä tulkkien työtuntien vähentymiselle lisäten työn epävarmuutta ja kuormittavuutta. Vastaajat kokevat jaksavansa työssään keskimäärin hyvin. Jaksamista tukevat etenkin vastaajien vankka ammatillinen minäkuva ja heidän työssä kokemansa toimijuus. Sen sijaan vastaajat eivät koe työssään saamaansa ammatillista tukea riittäväksi. Työssä jaksamista tukeviksi tekijöiksi ehdotetaan palautumismekanismien lisäksi esimerkiksi jatkuvan kouluttautumisen mahdollisuutta, verkostoitumistilaisuuksia, työnohjauksen kehittämistä freelancer-tulkeille ja tulkkien ammattinimikkeen virallistamista. Lisäksi vastauksissa suositellaan, että tulkkaustilanteeseen osallistuvia osapuolia tulisi kouluttaa tulkkaustilanteen periaatteista ja tulkin roolista nykyistä enemmän. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että vastaajat ovat tutkimuksessa esiin tulleista epäkohdista huolimatta tyytyväisiä työhönsä ja jaksavat työssään hyvin. Tulkkien työssä jaksamista tukevat ennen kaikkea työn suoma toimijuuden kokemus ja vahva ammatillinen minäkuva, kun taas työhön vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, kuten yhteistyö toimeksiantoja välittävien yritysten kanssa ja toimeksiannoista maksettavat palkkiot heikentävät työssä jaksamista. Työssä jaksamista tukevia tekijöitä ehdotetaan kehitettäväksi lisäämällä työnohjausta, koulutusta ja verkostoitumismahdollisuuksia, nostamalla palkkioita, lopettamalla kilpailutukset ja kehittämällä tulkkaustoimeksiantojen ehtoja parempaan suuntaan.
  • Nurminen, Niklas (2022)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tutkia, miten Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teosten Tatu ja Patu päiväkodissa (2004) ja Tatun ja Patun outo unikirja (2008) kuvituksissa olevia humoristisia tekstejä on käännetty saksaksi ja ruotsiksi. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisilla keinolla verbaalista ja visuaalista, usein myös vahvan kulttuurisidonnaista huumoria on käännetty, minkä lisäksi käsitellään lyhyesti typografian käyttöä kieliversioissa. Lasten- ja kuvakirjojen huumori on yleinen tutkimusaihe, mutta Tatu ja Patu -sarjaa ei ole tästä näkökulmasta tutkittu. Teoriataustaan kuuluu multimodaalisuuteen ja lastenkirjallisuuteen, etenkin kuvakirjoihin, liittyvää yleistä tutkimuskirjallisuutta, näiden molempien kääntämiseen liittyvää teoriaa, huumoriin ja sanaleikkeihin ja näiden kääntämiseen liittyvää teoriaa sekä typografiaa käsittelevää kirjallisuutta. Aineistoa analysoitiin ensisijaisesti tekstisisällön pohjalta verraten käännöksiä alkutekstiin ja osin keskenään ottaen kuva huomioon tarpeen mukaan. En hyödyntänyt tarkkarajaisia luokitteluja, sillä tämä osoittautui hankalaksi aineistoni kohdalla. Analyysissä kävi ilmi, että ruotsin- ja saksankielisissä käännöksissä on tehty huumorin ja erityisesti sanaleikkien kohdalla ratkaisuja, jotka eroavat niin alkutekstistä kuin keskenään. Monessa tapauksessa humoristinen ilmaus käännettiin neutraalimmalla vastineella tai suoraan, jolloin huumori ei enää välittynyt. Kotouttaminen on yleistä erityisesti tuotemerkkien kohdalla. Havaitsin lisäksi, että typografian käyttö erosi merkittävästi kieliversioiden välillä.
  • Niemi, Emma-Lotta (2021)
    Tarkastelen tutkielmassani kuuden suomalaisen ylioppilaskunnan käännöskäytäntöjä Instagramissa. Tarkoituksenani on selvittää, mitä sisältöjä ylioppilaskuntien Instagram-viestinnässä käännetään englanniksi ja mitä julkaistaan vain yhdellä kielellä, miten kattavasti käännettyjen julkaisujen kieliversiot vastaavat toisiaan sekä miten ylioppilaskuntien kieli- ja käännöspoliittiset linjaukset toteutuvat käytännössä. Aiheenvalintaa motivoi osaltaan opiskelijaviestinnän tutkimuksen puute etenkin käännöstieteellisestä näkökulmasta ja osaltaan monikielisen viestinnän ja viestinnän saavutettavuuden kasvava merkitys yhteiskunnassa. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu neljästä toisiaan täydentävästä näkökulmasta: institutionaalisen kääntämisen, monikielisyyden, kieli- ja käännöspolitiikan sekä käännöskulttuurin tutkimuksesta. Teoriapohjan tarkoituksena on toisaalta taustoittaa tutkielmaa ja asettaa se tieteelliseen kontekstiin ja toisaalta tarjota työkaluja aineiston analyysiin. Analysoitava aineisto koostuu 850 Instagram-julkaisusta aikaväliltä 1.8.2019–31.5.2020. Hyödynnän analyysissä kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen menetelmän yhdistelmää. Kvantitatiivisessa analyysissä tarkastelen ensinnäkin julkaisumäärien jakautumista aihepiireittäin ja ylioppilaskuntakohtaisesti ja toiseksi käännettyjen julkaisujen kaksikielisyyden astetta eli erikielisten tekstiosien keskinäistä vastaavuutta. Tuloksista esille nouseviin poikkeustapauksiin ja toistuvuuksiin keskityn puolestaan kvalitatiivisen analyysin keinoin tarkastelemalla sekä yksikielisten julkaisujen piirteitä että kaksikielisyyden eri asteiden ilmentymiä. Analyysini osoittaa, että tarkasteltujen ylioppilaskuntien käännöskäytännöt vastaavat niiden strategisia linjauksia: selkeästi suurin osa eli 89 % aineiston julkaisuista on kaksikielisiä, ylioppilaskunnittain kaksikielisten osuus kaikista julkaisuista vaihtelee 80 %:sta 96 %:iin. Vain suomeksi julkaistaan eniten hakukuulutuksia ja tapahtuma-aiheisia julkaisuja, ja jälkimmäinen kategoria korostuu myös englanninkielisissä julkaisuissa. Siinä missä suomenkieliset julkaisut vaikuttavat edellä mainittuja kategorioita lukuun ottamatta enimmäkseen yksittäistapauksilta, englanninkielisiä julkaisuja yhdistää sisältöjen suuntaaminen erityisesti kansainvälisille opiskelijoille. Käännetyistä julkaisuista 88 %:ssa kieliversiot vastaavat toisiaan täysin tai lähes täysin. 10 %:ssa julkaisuista toisessa kieliversiossa on enemmän informaatiota. Näissä suomenkielinen versio on pääsääntöisesti englanninkielistä laajempi, ja englanninkielisen version ilmaisua on tiivistetty tai siitä puuttuu olennaistakin informaatiota. 2 %:ssa julkaisuista kumpikin kieliversio sisältää yhteisen osan lisäksi informaatiota, jota toisessa ei ole. Näissä puolestaan korostuu kohderyhmäkohtainen viestin räätälöinti, ja vähemmistössä ovat julkaisut, joissa kieliversiokohtainen informaatio vaikuttaa sattumanvaraiselta.
  • Varvikko, Katri (2020)
    Tämän tutkielman tavoite on berninpaimenkoirien koiranäyttelyarvosteluista löytyvien käsitteiden ja niiden arvosuhteiden tutkiminen. Käsitteiden arvosuhteiden tarkastelussa hyödynnän käsitteitä nimeävien termien adjektiivimääreitä. Arvosuhteita tutkimalla on mahdollista selvittää, miten kukin käytetty käsite vertautuu rotumääritelmän ihanteeseen. Käsitteet itsessään ovat samanarvoisia kuin rotumääritelmä, mutta adjektiivien avulla koirasta löytyviä negatiivisia ja positiivisia ominaisuuksia on mahdollista sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Koska rotumääritelmä on liian laaja tähän tutkielmaan, olen rajannut rotumääritelmästä tarkasteluun osat, jotka koskevat päätä, runkoa, raajoja ja liikkeitä. Tarkastelen koiranäyttelyarvostelujen kieltä terminologisesta näkökulmasta ja terminologista käsiteanalyysia pohjustan selostamalla, mitä käsitejärjestelmiä ja -suhteita on sekä arvosteluista tekstilajina ja adjektiiveista termeinä. Suomessa jokaiselle näyttelyyn osallistuvalle koiralle kirjoitetaan kirjallinen arvostelu, jonka täytyy sisältää tietynlaista informaatiota koirasta. Koiranäyttelyissä koiraa verrataan kunkin rodun rotumääritelmän kuvaamaan ihanteeseen. Arvostelut ovat Suomen Kennelliiton käyttämiä virallisia asiakirjoja, ja koiran arvostelee ulkomuototuomari. Arvostelut ovat luonteeltaan kuvailevia ja sisältävät paljon adjektiivilausekkeita. Tutkimuksen aineistona on koiranäyttelyistä saatavat berninpaimenkoirien kirjalliset arvostelut. Aineisto on koottu Suomen Sveitsinpaimenkoirien kotisivuilta vuosilta 2005–2019. Aineisto on suomeksi, mutta osa arvosteluista on käännetty muista kielistä. Aineiston sanamäärä on 938 708 sanaa. Tutkimusmenetelmänä on aineistoon kuuluvien arvosteluiden kielellinen ja terminologinen analyysi Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Analyysissa selvitetään, mitä adjektiiveja aineistossa esiintyy eniten ja vähiten, ja minkä käsitteen kanssa adjektiiveja käytetään. Analyysin tulokset osoittavat, että käsitteet, jotka esiintyvät luonnehtivassa ympäristössä, tarvitsevat erilaisia adjektiivimääritteitä, jotta niitä voi sijoittaa arvosuhteiden jatkumolle. Käsitteiden sijoittuminen voi olla myös kontekstista riippuvaista.
  • Kortelainen, Mari (2020)
    Pro gradu -tutkielmassani selvitän kuinka paljon katsojat arvostavat av-kääntämisen luultavasti tunnetuinta muotoa, eli tekstittämistä, ammattina. Käännösalalla vallitsevan käsityksen mukaan kääntäjän ammatti on huonosti arvostettu, ja erityisesti av-kääntäjät kokevat itse ammattinsa alhaisesti arvostetuksi. Tutkielman tarkoituksena on tuoda katsojien perspektiivi mukaan tutkimukseen, jotta aiheesta saadaan aikaisempaa kokonaisvaltaisempi kuva. Työ esittelee av-kääntämisen ja tekstittämisen erityispiirteitä, ja käy lyhyesti läpi av-kääntämisen alalla vallitsevaa työntekijöiden ahdinkoa. Tutkielman viitekehyksenä on Tanskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset kääntäjien omasta näkemyksestä ammattinsa arvostuksesta. Tutkielma nojaa Helle Vrønning Damin ja Karen Korning Zethsenin sekä Minna Ruokosen ammatin arvostusta tarkasteleviin tutkimuksiin, jotka käsittelivät aihetta palkan, näkyvyyden, erityisosaamisen ja vaikutusvallan näkökulmista. Näiden tutkimusten innoittamana hyödynsin tämän tutkielman kyselyssä tekijöistä kahta, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Tutkimusmetodina on käytetty kyselytutkimusta. Kysely sisälsi sekä monivalinkysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymysten vastaukset muutin numeerisiksi arvoiksi, jotta niiden vertailu aikaisempaan tutkimukseen olisi mahdollista, ja avointen kysymysten vastaukset analysoin temaattisesti. Analyysissa hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia, joten tutkielma voidaan luokitella monimenetelmätutkimukseksi. Kyselylomake julkaistiin Facebookin Käännöskukkasia-foorumilla, minkä lisäksi sitä levitettiin sähköpostitse. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa ja keräsi yhteensä 140 vastausta. Tulokset osoittavat, että katsojat arvostavat tekstittämistä ammattina ja pitävät sitä tärkeänä työnä. Tekstittäjän yhteiskunnallinen näkyvyys on kuitenkin huono, ja heillä mielletään olevan vain vähän yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista tai muuta vaikutusvaltaa. Arvostusta siis on, mutta se ei välity ammattilaisille asti. Tekstittäjän näkyvyys on usein negatiivista, vaikka moni arvostaa hyvin tehtyä tekstitystä ja mieltää tekstittäjillä olevan jonkin verran vaikutusvaltaa esimerkiksi oikeaoppisen suomen kielen vaalimisessa. Tutkielma pureutuu myös siihen, miten katsojat käyttävät tekstityksiä ja suhtautuvat niihin, miten tekstitysten laatu vaikuttaa heidän mielipiteeseensä ohjelman/elokuvan tarjoajasta, ja millainen on hyvä ja huono tekstitys katsojan mielestä.
  • Karhunen, Wille (2021)
    Tässä tutkielmassa tutkin alkuperäisen Tähtien sota -elokuvatrilogian suomenkielisiä tekstityskäännöksiä, tarkemmin elokuvissa esiintyvien irreaalioiden käännöksiä. Irreaalia on Mika Loposen vuonna 2009 ehdottama termi, jolla tarkoitetaan fiktiivisissä maailmoissa esiintyviä kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä, jotka puuttuvat oikeasta maailmasta. Irreaalia pohjautuu vanhempaan käännöstieteen termiin reaalia, jolla tarkoitetaan jonkin todellisen kulttuurin kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä. Tutkimuksessani selvitän sitä, miten Tähtien sodan irreaaliat voidaan jakaa eri kategorioihin aihepiirinsä perusteella sekä sitä, millaisia käännösstrategioita niiden kääntämisessä on sovellettu. Tässä käytän apuna Ritva Leppihalmeen kehittämää reaalioiden käännösstrategiajaottelua. Lisäksi vertaan keskenään elokuvatrilogian kolmea eri julkaisuversiota nähdäkseni, ovatko irreaaliakäännökset muuttuneet vuosien varrella. Tutkimuksessa osoittautui, että elokuvien eri julkaisuversioiden suomenkieliset tekstitykset eroavat toisistaan niin vähän, että käytännössä kyseessä on yksi käännös, johon on ainoastaan tehty pieniä muutoksia. Irreaaliakäännöksiin tehdyt muutokset ovat toisinaan epäjohdonmukaisia ja aiheuttavat käännöseroja jopa saman elokuvan sisällä. Selvästi suurin osa, yli puolet, elokuvien irreaalioista liittyi teknologiaan. Loput irreaaliat jakautuivat muihin aihepiireihin melko tasaisesti. Leppihalmeen jaottelu soveltui aineiston kategorisointiin kohtalaisesti. Soveltuvuusongelmat johtuvat mahdollisesti osittain reaalioiden ja irreaalioiden eroista tai av-kääntämisen formaatista, joka poikkeaa useista muista kääntämisen muodoista esimerkiksi aika- ja tilarajoitteiden takia.
  • Moilanen, Annamari (2022)
    Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Annamari Moilanen Työn nimi: Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin. Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 61 sivua, 10 liitesivua Avainsanat: sanastotyö, terminologia, kehysanalyysi, oleskelulupa Ohjaaja tai ohjaajat: Päivi Pasanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä Tutkielmani on kolmikielinen sanastotyö, jonka lähdekielenä on suomi ja vastinekielinä ruotsi ja englanti. Sanas-ton toimeksiantaja on Maahanmuuttovirasto ja aiheena oleskelulupiin liittyvät käsitteet. Tutkielmassa laadittu sanasto täydentää Maahanmuuttoviraston kolmikielistä sanastoa, joka löytyy viraston verkkosivustolta Migri.fi. Sanastotyön tavoitteena on määritellä oleskelulupiin ja hakuprosessiin liittyviä käsitteitä erityisesti viraston asiak-kaita ajatellen, mutta myös viraston asiantuntijoita sekä sisäisiä ja ulkoisia kääntäjiä varten. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää, soveltuuko kehysanalyysi työperusteisten oleskelulupien hakemisen käsitteiden analysoin-tiin. Sanasto koostuu 20:stä työperusteisiin oleskelulupiin ja niiden hakemiseen liittyvästä käsitteestä sekä niiden ruot-sin- ja englanninkielisistä vastineista. Sanaston lähtökäsitteistä puolet valittiin sanastoon toimeksiantajan toiveesta ja loput poimittiin aiheeseen liittyvästä tekstiaineistosta. Tekstiaineisto koostuu Maahanmuuttoviraston verkkosi-vujen työperusteisia oleskelulupia käsittelevistä suomen-, ruotsin- ja englanninkielisistä teksteistä, joista laadin korpuksen Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Korpusaineiston lisäksi olen käyttänyt määritelmien hakemises-sa ja laatimisessa aineistona mm. Maahanmuutto- ja turvapaikkasanastoa 6.0 (Euroopan muuttoliikeverkosto 2019), Ulkomaalaislakia (301/2004) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston tutkija- ja opiskelijadirektiiviä (EU) 2016/801. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostaa kehysperustainen terminologia, joka on kognitiiviseen kielitie-teeseen ja kehyssemantiikkaan pohjautuva terminologian suuntaus. Kehysperusteisen terminologian lähtökohtana on, että yksittäisen käsitteen ymmärtäminen ja määritteleminen edellyttää käsitteen taustalla olevan tietorakenteen ja samaan tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden ja käsitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Terminologinen kehys on käsitejärjestelmä, jonka avulla voidaan esittää tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden välisiä suhteita perinteisestä käsitejärjestelmästä poikkeavalla tavalla. Kehyksen avulla voidaan kuvata erityisesti käsitteiden väli-siä ei-hierarkkisia suhteita, mutta myös käsitteiden syntaktista käyttöä. Tutkimusmenetelminä käytän sekä kehysperusteiseen terminologiaan kuuluvaa kehysanalyysiä että käsiteanalyy-siä. Kehysanalyysin avulla kokoan sanastoni käsitteet, selvitän niiden merkityksen ja keskinäiset roolit sekä laadin kehysmallin, jonka avulla kuvaan käsitteiden välisiä suhteita ja syntaktista käyttöä. Käsiteanalyysin avulla määrit-telen käsitteiden olennaiset ja erottavat käsitepiirteet ja laadin käsitteille määritelmät. Tutkielma osoittaa kehysanalyysin soveltuvan hyvin työperusteisen oleskeluluvan hakemiseen liittyvien käsittei-den analysointiin ja sanastotyöhön, jota perinteinen käsiteanalyysi täydentää. Analysoidut käsitteet on koostettu sanastoksi, jossa termitietue sisältää suomenkielisen termin määritelmineen sekä ruotsin- ja englanninkieliset vastineet määritelmineen. Sanasto ei sisällä aihepiiriin liittyviä käsitteitä kattavasti, mutta täydentää jo olemassa olevaa sanastoa.
  • Nurminen, Patrik (2022)
    Tutkimuksessani tutkin sitä, miten lapsille suunnatuissa ratkaisukirjoissa on käännetty lukijalle suunnattuja eli interpersonaalisia tekstikatkelmia. Tarkastelen katkelmissa tapahtuneita käännössiirtymiä ja tämän kautta kääntäjän työssään hyödyntämiä käännösstrategioita, jotka ovat johtaneet siihen, millaisen muodon käännös on ottanut. Lisätavoitteeni on myös selvittää, miten yleistä lukijan suora puhuttelu käyttämässäni aineistossa on. Ratkaisukirjoja ja varsinkin niiden kääntämistä on genrenä tutkittu maailmanlaajuisestikin vain vähän. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu paitsi lastenkirjallisuuden itsensä myös lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimukselle erotuksena erityisesti aikuisille suunnatun kirjallisuuden kääntämisestä. Erityisen merkittävää on lisäksi käännössiirtymiin ja näiden taustalla oleviin käännösstrategioihin liittyvä tutkimus: käytän tutkimuksessani sopivin osin Andrew Chestermanin paikallisten käännösstrategioiden jakoa. Koska interpersonaalisuus on vahvasti läsnä tutkimuksessa, myös lukijan suoraan puhutteluun sekä puhutteluun yleensä liittyvä teoria tärkeää. Tutkimusaineisto koostuu itävaltaisen Thomas Brezinan Tiger Team -kirjasarjan kuuden suomennetun osan interpersonaalisista tekstikatkelmista saksankielisine lähtöteksteineen sekä käännöksineen; rajasin aineiston itse tarinan sisällä oleviin teksteihin, jotka liittyvät lukijalle annettuihin arvoituksiin. Tutkimuksen aikana hain aineistosta käännössiirtymiä ja yhdistin niitä Chestermanin jaottelun mukaisiin kategorioihin. Tutkimus on yleiskatsaus aineistossa esiintyviin käännösstrategioihin. Tutkimuksen perusteella aineistossa esiintyy laajasti erilaisia käännössiirtymiä. Chestermanin paikalliset käännösstrategiat ovat toimiva tapa käännösstrategioiden ja niiden kautta myös käännössiirtymien tarkasteluun ja luokitteluun.
  • Konovalova, Alisa (2021)
    Tutkielmassa vertaillaan käsitemetaforia venäjän ja suomen kielessä kääntäjän ja kääntämisen näkökulmasta. Käsitemetafora voidaan määritellä esimerkiksi käsitteellisen kentän ymmärtämisenä jonkin toisen käsitteellisen kentän avulla, mikä heijastuu kielellisen tason ilmaisuihin. Tavoitteeni on selvittää metaforavertailun avulla, miten käsitemetaforat toimivat ympäristöaiheisten artikkeleiden suomi-venäjä-käännöksissä ja miten alkuperäinen metaforan luoma mielikuva säilyy tai muuttuu alkutekstiin nähden. Tutkielman hypoteesina on, että 1) käsitemetaforat ovat kielen vallitsevana ilmiönä läsnä myös ympäristöaiheisissa uutisteksteissä ja 2) vakiintuneet metaforamallit eivät ole automaattisesti käännettävissä, vaan vaativat kääntäjältä perehtyneisyyttä lähde- ja kohdekielen kulttuuriin. Tutkielman teoriapohjana on käytetty käännöstieteellistä metaforatutkimusta sekä kognitiivista metafora- eli käsitemetaforateoriaa (Lakoff ja Johnson 1980, Kövecses 2005) joka on kehollis-fysikaalisesti orientoitunut ja jonka mukaan ajattelu on pohjimmiltaan metaforista. Tutkielman aineistona on suomenkielisiä uutisartikkeleita, jotka on käännetty venäjäksi ja joiden käännökset on julkaistu Venäjän valtiollisella Inosmi.ru-käännössivustolla vuosina 2017–2020. Aineiston artikkelit käsittelevät ilmastonmuutosta, siihen liittyvää politiikkaa sekä ympäristöä yleensä. Tutkimusmenetelmä on vertaileva ja etupäässä laadullinen. Aineiston käsitemetaforien käännösanalyysissä on vertailtu alku- ja käännöstekstissä esiintyviä strukturaalisia, ontologisia sekä orientoivia metaforia ja jaettu ne käännösratkaisun mukaan riippuen siitä, onko alkutekstin sisältämä metafora säilynyt vai muuttunut käännöksessä. Strukturaalisessa metaforassa eli rakennemetaforassa yksi käsite rakentuu toisen käsitteen mallin mukaan. Orientoivat metaforat saavat motivaationsa spatiaalisesta järjestelmästä, eli välimatkaan, tilaan, sijaintiin liittyvistä suhteista, jotka toimivat lähdealueena muiden käsitealueiden ymmärtämiselle. Ontologiset metaforat Lakoffin ja Johnsonin (1980) metaforaluokittelun mukaan ovat metaforia, jotka pohjaavat meidän kokemukseemme ympäröivästä esineellisestä maailmasta sekä elävistä eliöistä. Aineiston läpikäynti osoitti, että moni metafora ei ole käännetty samalla metaforalla. Yhteensä analyysin myötä on paikannettu 381 metaforaa alkutekstissä. Aineistossa yleisin keino kääntää metaforallinen ilmaisu on sen poisjättö (130 tapausta) ja toiseksi yleisin keino on metaforan kääntäminen samalla metaforalla (125 tapausta). Poisjätön yleisyys viestii metaforan kääntämisen haastavuudesta ja samalla metaforalla kääntäminen taas siitä, että moni metafora taas on käännettävissä ja kulttuurisesti mahdollisesti melko universaali. Hieman vähemmän yleisiä keinoja olivat metaforan kääntäminen osittain eri metaforalla (54 tapausta), kokonaan eri metaforalla (53 tapausta) sekä parafraasin (20 tapausta) avulla. Käännösratkaisujen suhteellisen tasainen jakauma aineistossa osoittaa, että universaalia käännösratkaisua ei ole. Käsitemetaforan voima on työkaluna, joka auttaa kääntäjää kiinnittämään huomiota kielen kognitiiviseen tasoon, ja sen tiedostaminen voi auttaa kääntäjää ymmärtämään sekä omaa ajatteluaan ja sitä ohjaavia malleja että myös laajemmin kulttuuriin sisällettyä jaettua tietoa.