Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "World Politics"

Sort by: Order: Results:

  • Mielikäinen, Inka (2023)
    Maisterintutkielmassani perehdytään anti-gender-toimintaan Euroopan parlamentissa. Anti-gender-toiminta on liikehdintää, jossa vastustetaan niin kutsuttua ”sukupuoli-ideologiaa” ja siihen liitettyjä asioita, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia tai gender-termin käyttöä kansainvälisissä sopimuksissa. Toiminta sai alkunsa 1990-luvulla ja näkyi naisten oikeuksia ajavien yleissopimusten vastustamisena. Viime vuosina anti-gender-toiminta Euroopassa on kohdistunut erityisen aktiivisesti Istanbulin sopimuksen vastustukseen erilaisten uhkakuvien keinoin. Tutkielman tutkimuskysymys on: Minkälaisia uhkakuvia tuottavia anti-gender-kehyksiä esiintyy Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta käsittelevissä täysistuntolausunnoissa? Tutkielman aineistona toimii Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta koskevat täysistuntokeskustelut vaalikauden 2019–2024 alusta siihen asti, että parlamentin enemmistö äänesti Euroopan Unionin Istanbulin sopimukseen liittymisen puolesta toukokuussa 2023. Aineistosta tunnistetaan uhkakuvia tuottavia anti-gender-kehyksiä kehysanalyysin avulla. Kehysten tunnistamiseksi tarkastellaan uhkien sekä niiden syiden, seurausten ja viitekohtien määrittelyä käytetyssä aineistossa. Konstruktivismin ja kehystämisen teoriat sekä uhkakuvat teoreettisena käsitteenä muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla tunnistetaan anti-gender-toimijoiden tuottamia tulkintoja ja uhkakuvia Istanbulin sopimukseen liittyen. Aikaisempi tutkimus anti-gender-toiminnasta auttaa erottelemaan aineistosta Istanbulin sopimukseen kohdistuvan anti-gender-toiminnan tunnusmerkistön täyttävän vastustuksen muusta sopimukseen kohdistuvasta vastustuksesta. Analyysin tuloksena Euroopan parlamentin Istanbulin sopimusta käsittelevissä täysistuntolausunnoista tunnistettiin neljä kehystä: ideologian kehys, Troijan puuhevonen -kehys, väkivaltaiset maahanmuuttajat -kehys ja oikeuksien kehys. Ideologian kehyksessä uhkana nähdään Istanbulin sopimuksen ideologisuus. Troijan puuhevonen -kehyksessä keskeiseksi uhkaksi muodostuu Istanbulin sopimuksen käyttö huijauksen tai poliittisen strategian välineenä. Väkivaltaiset maahanmuuttajat -kehyksessä Istanbulin sopimuksen sisältämän ideologisen politiikan katsotaan muodostavan uhkan mahdollistamalla maahanmuuttajien naisiin kohdistama väkivalta. Oikeuksien kehyksessä sukupuoli-ideologian muodostama este perheiden oikeuksien toteutumiselle nähdään uhkana. Tuloksissa korostuu se, kuinka Istanbulin sopimukseen ja sukupuoli-ideologiaan liitettyjä asioita ei tulkita ainoastaan ongelmina, vaan myös ja eritoten uhkina. Uhkakuvien kautta anti-gender-toimijat rakentavat käsityksiä niistä asioista maailmanpolitiikassa, joista tulisi tuntea huolta ja pelkoa ja joihin tulisi varautua.
  • Wallgren, Amos (2024)
    Institutional interest in solar geoengineering, or solar radiation modification (SRM), is rising as the projections of climate change grow more severe and global mitigation efforts continue to face challenges. Historically, solar geoengineering has been met with considerable controversy and skepticism. Among concerned scientists and in the environment movement SRM has widely been seen as a taboo area for research and governance. However, in recent years, there has been a noticeable shift in stance among influential institutions and organizations. We now witness increased institutional engagement and research on solar geoengineering and its potential applications in what is often referred to as a risk versus risk framing. In this approach the risks and benefits of SRM are considered in relation to viable climate change scenarios without SRM. However, integrating various social, ethical, and political concerns into risk versus risk assessments for SRM is a complex process. It raises questions about how a risk versus risk framing affects the emerging governance landscape of SRM research, as well as political implications. In this thesis, I examine expert advice and technology assessment documents on SRM, focusing on the US Congressionally Mandated Research Plan and Initial Research Governance Framework Related to Solar Radiation Modification (OSTP, 2023). In analyzing the risk versus risk framing of SRM, I draw primarily upon insights from Critical Security Studies and the analytical framework presented in the book Translations of Security (Berling et al., 2022). My findings suggest that crucial sociopolitical concerns about SRM have only to limited degree been incorporated into the OSTP report, and that this has resulted in a comparatively weak integration of global justice concerns into the initial US national research governance framework related to SRM.
  • Poikolainen, Anni (2023)
    Ibero-America is a cultural and political space consisting of 22 Spanish and Portuguese-speaking countries in the Iberian Peninsula, Latin America, and the Caribbean. This space provides a fertile ground for hegemonic struggles – the concept of Ibero-America has always been contested and the relations between Ibero-American countries have been encapsulated in various concepts with different ideological underpinnings throughout their history. This thesis examines the counter-hegemonic challenge that two relatively new organizations operating in Ibero-America, the left-wing Grupo de Puebla and the right-wing Foro Madrid, pose to the Ibero-American Community of Nations and its highest decision-making body, the Ibero-American Summits, considered as the current hegemonic actor in the region. This hegemonic struggle is examined through two research questions: 1) How do the discourses of Grupo de Puebla and Foro Madrid challenge the hegemonic discourse of the Ibero-American Community of Nations on Ibero-America? and 2) How do the counter-hegemonic actors understand the concept of democracy in the Ibero-American context? The theoretical framework of the thesis is based on the concepts of hegemony and counter-hegemony, rooted in the views of Antonio Gramsci and complemented by Ernesto Laclau and Chantal Mouffe’s theorization. To understand the unique nature of the Ibero-American cooperation, the frameworks of regionalism and interregionalism, that emphasize the role of social actors in the construction of regions, are introduced. The analysis is conducted by using Laclaudian discourse theory as an analytical framework, examining the concept of democracy as an empty signifier central to the hegemonic struggle. The data consists of final declarations of meetings and other key documents issued by the three actors. The analysis reveals that the discourse of the Ibero-American Community of Nations leaves the definition of democracy open and susceptible to different interpretations. Conversely, a significant antagonism emerges between the counter-hegemonic actors regarding this concept. While Grupo de Puebla is able to better articulate the organization’s views on democracy and introduce concrete proposals, both actors employ the logic of equivalence in emphasizing what democracy is not. Although the actors do not directly challenge the Ibero-American Community of Nations, they do challenge its empty definition of democracy and the model in which both left- and right-wing actors subscribe to the same definition of this concept. While the counter-hegemonic actors may not yet be sufficiently well-organized to pose a true challenge to the hegemony, this study paves the way for further research surrounding these actors, their discourses, and hegemony in Ibero-America.
  • Mäntylä, Sade (2021)
    Maailmanpolitiikan tutkimuksessa tunnettu demokraattisen rauhan teoria esittää, että demokratiat eivät sodi keskenään. Demokratioiden keskinäistä rauhanomaisuutta on selitetty mitä moninaisemmilla rakenteellisinstitutionaalisilla ja kulttuurisnormatiivisilla malleilla, mutta itse demokratian käsitteeseen on kiinnitetty vähemmän huomiota. Siksi tässä tutkielmassa tarkastellaan demokratian käsitteelle valikoidussa demokraattisen rauhan teoriassa annettuja merkityksiä diskursiivisen käsiteanalyysin avulla. Tutkielmassa pyritään selvittämään, missä määrin demokratian käsite on vakiintunut eri teoreetikoilla, ja millaisia eroja käsitteen sisältöön toisaalta liittyy. Erityistä huomiota kiinnitetään demokratian käsitteen suhteeseen liberalismiin ja yhdysvaltalaiseen maailmankuvaan. Tutkimushypoteesina on, että demokraattisen rauhan tutkimuksessa on keskitytty demokratian niin sanottuun pintatasoon, kuten demokratian muodollisiin instituutioihin. Toisena hypoteesina käytetään väitettä, että demokraattisen rauhan teoriaa vaivaa sen epäselvä suhde liberalismiin poliittisena ja taloudellisena aatteena, ja siksi DRT ei ole onnistunut selittämään rauhan mekanismeja uskottavasti. Tässä tutkielmassa väitetään, että rauhan ymmärtämiseksi tulee katsoa demokratian pintatasoa syvemmälle demokratian, oikeusvaltion ja perus- ja ihmisoikeuksien muodostamaan symbioosiin oikeusjärjestyksen syvärakenteessa. Toisin demokratiasta sanoen puhuttaessa tulisi itse asiassa tarkoittaa tutkielman luvussa 4 tarkemmin esiteltävää laajaa oikeusvaltioperiaatetta. Vain tällöin demokraattinen arvomaailma läpäisee yhteiskunnan ja valtion rakenteet siten, että rauha – niin valtion sisäinen, kansainvälinen kuin globaalikin – voi olla kestävää. Sekä rauhantutkimuksessa että suomalaisessa oikeusteoreettisessa tutkimuksessa vallitsee varsin laaja konsensus siitä, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia tulisi analysoida erottamattomana kolmiona, jonka kulmat täydentävät toisiaan. Tässä suhteessa myös marxilaisen maailmanpolitiikan tutkimuksen analysoima maailmanpolitiikan systeemitaso, erityisesti liberalismi ja sitä ilmentävän liberaalin oikeuden sisäiset ristiriitaisuudet, nousee merkittävään asemaan. Tutkielmassa esitetään, että poliittisen liberalismin eli liberaalidemokratian periaatteiden erottaminen taloudellisesta uusliberalismista on keskeistä demokraattisen rauhan ja laajemminkin maailmanpolitiikan tutkimuksen kannalta. Poliittinen ja taloudellinen liberalismi nähdään usein toisiaan tukevina aatteina, vaikka ne voivat itse asiassa vaikuttaa toistensa vastavoimina: uusliberalistinen maailman talousjärjestelmä uhkaa poliittista liberalismia eli demokratiaa, oikeusvaltiota ja perus- ja ihmisoikeuksia, eikä sitä nimestään huolimatta voida pitää aidosti uskollisena liberalismin periaatteille. Analyysin tulokset osoittavat, että demokratia ymmärretään DRT:ssa useimmiten kansallisvaltiossa vaikuttavaksi vaali-instituutioksi ja poliittisiksi oikeuksiksi, ja että ainakin osa demokraattisen rauhan tutkimuksesta edistää yhdysvaltalaista maailmankuvaa ja taloudelliskapitalisista liberalismin tulkintaa. Tulosten yhteenvedon jälkeen pohditaan sitä, miten DRT:n tuottamat demokratiadiskurssit asettuvat liberaalihegemoniseen maailmanjärjestelmään ja mitä tämä tarkoittaa demokratian ja rauhan kannalta, joten teoreettisen panoksen ohella tutkielmalla on vahva käytännöllinen ja normatiivinen ulottuvuus.
  • Venäläinen, Emmi (2022)
    Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäisistä ongelmista ja sen ratkaiseminen politiikan keinoin on välillä hyvin vaikeata. Yhteisymmärrystä ei löydetä, eikä yksiselitteiseltä vaikuttava tutkimusnäyttö riitä vakuuttamaan ilmastopolitiikan kovimpia kriitikoita. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ilmastonarratiiveja tunteiden näkökulmasta, kansainvälisen politiikan viitekehyksessä. Tutkimusaineistona toimivat presidenttien puheet kesällä ja syksyllä 2017. Trump ilmoitti 1.6.2017 vetävänsä Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Tähän ilmoitukseen Macron vastasi vielä samana yönä. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia narratiiveja presidenttien ilmastopuheissa rakennetaan ja esitetään ja millaisia tunteita niihin liittyy? Yksi tutkimuksen keskeisimmistä johtopäätöksistä on se, että tunteiden tutkimus tarjoaa hyödyllisen ja toistaiseksi niukasti hyödynnetyn näkökulman kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tunteet ovat politiikan tutkimuksessa alihyödynnetty ja aliteoretisoitu tutkimuskohde. Tässä tutkielmassa tunteita ja tunneperäisiä uskomuksia käsitellään sosiaalisen konstruktivismin teoreettista viitekehystä hyödyntäen ja soveltaen. Tunteita käsitellään sosiaalisesti ja kulttuurisesti jaettuna ilmiönä osana presidenttien ilmastonarratiivien analyysia. Donald Trumpin ilmoituksesta on tunnistettu neljä narratiivia: 1) Paremman diilin narratiivi, 2) Paremman ympäristönsuojelijan narratiivi, 3) Kansallisen edun ja johtajuuden narratiivi ja 4) Epäluulon ja viholliskuvien narratiivi. Macronin puheista on tunnistettu kolme ilmastonarratiivia: 2) Globaalin vastuunkannon narratiivi, 2) Yhteistyön ja kumppanuuden narratiivi ja 3) Tieteen ja totuudenpuolustajan narratiivi. Trumpin ilmastonarratiivit on analyysin perusteella nimetty traagiseksi ilmastosatiiriksi ja Macronin ilmastonarratiivit romanttiseksi ilmastokomediaksi. Presidenttien ilmastonarratiivien analyysin tuloksena voidaan todeta, että näiden ilmastonarratiivit poikkeavat toisistaan sekä sisältöjen että tulkitun yleisön näkökulmasta. Tunteiden näkökulmasta erot puolestaan eivät ole yhtä suuria. Presidenttien narratiiveista tunnistetaan tässä tutkimuksessa kaksi samaa tunne-/tunneperäisten uskomusten paria, jotka kertovat narratiivien arvoista ja tavoitteista. Keskeisiä molempien narratiiveissa ovat pelko ja turvallisuus sekä häpeä ja kunnioitus. Trumpin narratiiveista on näiden lisäksi tunnistettu luottamuksen ja epäluottamuksen tunnepari ja Macronin narratiiveista vastuullisuuden ja vastuuttomuuden tunneperäisten uskomusten pari. Näiden tunteiden ja tunneperäisten uskomusten voidaan tulkita toimivan keskeisinä politiikan ja narratiivien motivaattoreina sekä yleisöön vetoamisen työkaluina.
  • Rantala, Helmi (2021)
    Tutkielmassa perehdytään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen suomalaisessa sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Valtavirtaistamisen määritteleminen ja tulkinta vaihtelee suuresti esimerkiksi valtioiden ja organisaatioiden välillä. Jotta sukupuolten tasa-arvon edistämistä sotilaallisessa kriisinhallinnassa voidaan ymmärtää ja kehittää, on ensin ymmärrettävä mitä siihen pyrkivällä strategialla, valtavirtaistamisella, tarkoitetaan tässä yhteydessä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta sotilaallisessa kriisinhallinnassa strategisella tasolla vastaavat virkamiehet ymmärtävät käsitteen tarkoittavan? 2) Mihin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta sotilaallisessa kriisinhallinnassa strategisella tasolla vastaavat virkamiehet ymmärtävät valtavirtaistamisella pyrittävän? Valittu teoreettinen näkökulma kytkeytyy feministiseen maailmanpolitiikan tutkimukseen. Tutkielma pyrkii osallistumaan erityisesti feministiseen poststrukturalistiseen turvallisuuden tutkimuksen keskusteluun kielen ja keskeisten konseptien ymmärtämisen merkityksestä. Valittu teoreettinen katsantokanta sisältää olettamuksen, että kieli järjestää ja rakentaa todellisuutta sen sijaan, että se vain kuvaisi sitä. Tutkielman näkökulmasta se, mitä valtavirtaistamisen ymmärretään tarkoittavan ja miten sitä kuvataan vaikuttavat sen toimeenpanoon. Tutkielman aineistona tarkastellaan puolustushallinnon sisäistä ohjetta Puolustushallinnon ”Naiset, rauha ja turvallisuus” toimintaohjelma vuosille 2019 - 2021 sekä seitsemän toimintaohjelman kirjoittamiseen osallistuneen tai sen toimeenpanoon keskeisessä asemassa osallistuvan puolustushallinnon virkamiehen haastatteluja. Aineistoa analysoidaan retorisen analyysin keinoin hyödyntämällä erityisesti Stephen Toulminin argumentin anatomian mallia. Mallin avulla voidaan tarkastella esimerkiksi argumentin taustalla vaikuttavia oletuksia ja perusteluita. Tutkielmassa tutkimuskysymystä 1 tarkastellaan lähtötietona ja tutkimuskysymykseen 2 pyritään vastaamaan erityisesti perusteiden ja taustatuen rakentumisen kautta. Lisäksi tutkielman analyysissä tarkastellaan mahdollisesti esiintyviä tarkennuksia ja varauksia, jotka voisivat horjuttaa valtavirtaistamisen asemaa käytettynä strategiana. Analyysin tuloksena todetaan, että valtavirtaistamiselle ei ole suomalaisen sotilaallisen kriisinhallinnan saralla yhtä yksiselitteistä määritelmää. Samanlaiset piirteet toistuivat aineistossa kuitenkin usein: valtavirtaistamisen nähdään olevan epäselvä ja muuttuva käsite, pääasiassa Puolustusvoimien ja kotimaan ulkopuolelle suuntautuvaa toimintaa, gender-näkökulmaa, joka koskee sukupuolten lisäksi operaatioalueilla heikossa asemassa olevia vähemmistöryhmiä sekä kaiken toiminnan läpäisevä periaate, mutta toisaalta pääasiassa naisia ja naisten määrää koskeva asia. Valtavirtaistamisen tarkoitus ymmärretään pitkälti instrumentaalisen hyötynäkökulman kautta: Esimerkiksi paremman tiedustelutiedon mahdollistajana. Vasta toissijaisena tarkoituksena nähdään sukupuolten tasa-arvon lisääminen erityisesti operaatioalueen siviiliväestön keskuudessa. Perusteiden taustatukena viitataan Puolustusvoimien ulkopuolisten organisaatioiden kuten ulkoministeriön ja YK:n vaatimuksiin, kannustukseen ja esimerkkiin. Toimintaohjelmassa ja haastatteluissa ei juuri kyseenalaistettu valtavirtaistamisen asemaa valittuna strategiana.
  • Zilliacus, Alexander (2022)
    Pohjoismainen puolustusyhteistö on 2010-luvun toisella puoliskolla tiivistynyt merkittävästi. Tutkielma luo katsauksen pohjoismaisen puolustusyhteistyön rakentumiseen analysoimalla, miten sen keskeisin monenvälinen foorumi, Nordic Defense Cooperation (NORDEFCO) luo käsityksen ympäristöstään ja toimii sen puitteissa. Tutkielma valaisee monenvälisen puolustusyhteistyön puitteistumista pohjoismaisessa kontekstissa, joka on monella tapaa historiallisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti uniikki alue. Analyysi perustuu Niklas Luhmannin systeemisen yhteiskuntateorian soveltamiseen maailmanpolitiikan tutkimuksessa. Teoriavalinta sijoittuu osaksi maailmanpolitiikan tutkimuksessa tapahtunutta käännettä relationaalisen yhteiskuntateorian pariin. Tässä huomio keskitetään tutkittavien objektien sisäisiin ja välisiin suhteisiin, sekä toimijoiden ja toimijuuden rakentumiseen näiden suhteiden kautta. Luhmannin yhteiskuntateoria tarjoaa tähän erittäin hienosyisen ja kattavan lähestymistavan, joka ottaa huomioon modernin yhteiskuntajärjestelmän globaalin luonteen ja pitkälle edenneen toiminnallisen eriytymisen. Tutkielman aineistona toimivat NORDEFCOn itse keskeisimmiksi määrittelemänsä julkiset asiakirjat sekä sen poliittisen ohjauskomitean (PSC) sihteeristössä toimivien, neljää Pohjoismaata edustavien virkahenkilöiden puolirakenteellisestut haastattelut. Aineisto koodattiin, analysoitiin ja teemoiteltiin laadullisin menetelmin, järjestelmäteoriaan pohjaavan tutkimussapluunan ohjaamana. Tutkielma osoittaa, miten NORDEFCOn toiminta mahdollistaa toiminnallisesti itsenäisten yhteiskunnallisten alajärjestelmien, kuten politiikan ja sotilasalan, välisen kommunikaation “kääntämisen” toiselle järjestelmälle ymmärrettävään muotoon. Kommunikaatioon liittyvät vahvasti valtion hallinnan haasteet globalisoituvassa ja territoriosta irtautuvassa toimintaympäristössä. Analyysi osoittaa kehityksen yhteyksiä itsenäiseen teknologiajärjestelmään, ja viittaa siihen, että hallintaa luodaan standardoinnin kautta. Esiin nousee myös, että yhteistyötä edesauttaa muilla sektoreilla tehty yhteistyö ja jaettujen kulttuuristen elementtien, kuten kielen, mahdollistama paikallinen ongelmanratkaisu.
  • Tyhtilä, Taavi (2020)
    Teknologinen murros on mahdollistanut teollisuusyhteiskuntien siirtymän kohti uudentyyppisiä datayhteiskuntia. Muutoksessa on kyse monitasoisesta ja dynaamisesta sosiaalisesta ilmiöstä, joka järjestää uudelleen yhteiskuntien rakenteita, toimintaperiaatteita ja sosiaalisia suhteita. Tutkielma tarkastelee kriittisesti Euroopan komission vuosien 2010-2020 välillä kommunikoimaa visiota eurooppalaisen datayhteiskunnan tulevaisuudesta ja tavoitteista. Komission mukaan uuden teknologiaekosysteemin ja digitaalisen poliittisen talouden muodostamalla digitaalisella toimintaympäristöllä sekä sen tuottamalla datalla on strateginen merkitys Euroopan tulevaisuudelle. Tutkielma selvittää 1) millaista visiota komissio kommunikoi eurooppalaisen datayhteiskunnan tulevaisuudesta ja miten digitaalisen toimintaympäristö, sen eri osatekijät ja toimijat merkityksellistetään tavoitteiden määrittelyn yhteydessä, sekä 2) millaisille ideoille komission visio perustuu ja millaisia ideationaalisia elementtejä hyödynnetään sen kerronnallistamisen yhteydessä. Tutkielmassa omaksutaan ideationaalisesti suuntautunut kriittisen poliittisen talouden ja teknologian tutkimuksen holistinen lähestymistapa, jonka apuna analyysin yhteydessä hyödynnetään narratiivista politiikkakehystä (NPK). Teoreettiset lähtökohdat kyseenalaistavat datayhteiskuntien kehitysprosessien luonnollisuuden ja deterministisyyden, osoittamalla niiden olevan valintojen seurausta, joiden taustalla vaikuttavat ideoiden tuottamat oletukset ja kuvitelmat kehityksen seurauksista ja haluttavuudesta. Tämä mahdollistaa datapolitiikkaa ohjaavan vision haastamisen sekä sen etujen ja mahdollisuuksien, haittojen ja kustannusten kriittisen arvioinnin. Primääriaineiston muodostavien komission politiikkadokumenttien (33kpl) ja ehdotusten pohjalta annetun lainsäädännön (3kpl) yhteydessä tunnistettujen politiikkanarratiivien laadullinen analyysi ja kriittinen arviointi auttaa tarkastelemaan, miten komissio kerronnallistaa datayhteiskuntien muutoksen osatekijöiden ja toimijoiden merkitystä sekä näiden välisiä suhteita. Kerronnallistamisen kautta selviää, miten komissio luo talouteen, teknologiaan ja edistykseen yhdistyvien kuvitelmien välityksellä käsitystä yhteiskunnalliseen muutoksen liittyvistä jaetuista tavoitteista ja yhteisestä hyvästä. Analyysin keskiössä ovat tavat, joilla komissio rajaa ja merkityksellistää datafikaatioon liittyvän poliittisen projektin yhteydessä digitaalisen toimintaympäristön historialliset kehitysprosessit, objektit ja subjektit politiikan, hallinnan ja julkisen keskustelun kohteeksi. Analyysin perusteella komissio on omaksunut positivistiselle epistemologialle, talousliberaalille uskomusjärjestelmälle ja dataimperatiiville perustuvan teknoutopistisen kuvitelman moderniudesta, joka rajaa datapolitikan tavoitteet teknologisen determinismin, Big data -paradigman ja valvontakapitalismin talouslogiikan saneleman instrumentaalisen rationaliteetin edellyttämän digitaalisen hallinnan toiminnoiksi. Datapolitiikan tarkoitus ei ole muuttaa vallitsevan järjestelmän logiikkaa tai sen kehityssuuntaa vaan 1) mahdollistaa oikeanlainen toiminta ja 2) rajoittaa haittavaikutuksia. Taustalla on uskomus Big Datan, markkinoiden ja digitaalisen hallinnan muodostaman kolminaisuuden ongelmanratkaisukyvystä, joka takaa datayhteiskuntien tehokkuuden, talouskasvun ja sosiaalisen edistyksen. Kehityssuunta ei ole ongelmaton, ja on johtamassa valvontayhteiskuntien syntymiseen. Yhteistuotannolliset palautesilmukat legitimoivat datafikaation kiihdyttämistä ja luonnollistavat valvontakehitystä, normalisoimalla prosessit osaksi modernien datayhteiskuntien elämää. Datan sekä sitä tuottavien subjektien ja objektien arvouttamisprosessit noudattavat vallitsevan talousjärjestelmän imperatiiveja, jotka ovat usein ristiriidassa demokraattisten arvojen kanssa. Hallitsevan vision rajattu ja itseään vahvistava episteeminen positio hankaloittaa vaihtoehtoisten kuvitelmien esittämistä ja uusien ideoiden syntymistä, mikä lisää kehityksen determinististä luonnetta ja tulkintaa sen väistämättömyydestä. Vaihtoehtoja on olemassa, mutta niiden tekeminen kilpailukykyiseksi edellyttää yhteiskunnallista painetta ja poliittista halua muuttaa nykyistä järjestystä.
  • Pajosmaa, Matias (2023)
    Tutkielma käsittelee dollarijärjestelmän maailmanpoliittista luonnetta ja järjestelmän historialliseen evoluution kytkeytyviä valtaulottuvuuksia maailman poliittisen talouden monetaarisessa transformaatiossa. Tutkielman tutkimuskysymystä suunnataan kiinnittämällä erityistä huomiota kansainvälisen rahan luonteeseen ja sitä koskeviin määritelmiin. Näkökulmaa testataan syventymällä eurodollarijärjestelmän historialliseen evoluutioon. Tutkimusongelma sijoitetaan laajan, mutta samalla sisäisesti hajanaisen tieteenalan kontekstiin. Kysymys dollarijärjestelmän pysyvyydestä ja muuntuvuudesta laajempine maailmanpoliittisine implikaatioineen kattaa ajanjakson Bretton Woods -järjestelmän purkautumisesta nykypäivään. Yhteiskunnallisten keskustelujen tasolla aihepiirin kontekstin muodostavat toistuvat romahdusodotukset, joihin vastaaminen osaltaan ilmentää aihepiirin jatkuvaa relevanssia. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään aihepiirin keskeisiä tutkimuslähteitä ja paradigmoja. Kirjallisuus etenee hegemonisesta johtajuudesta ja valtiokeskeisestä toimijaymmärryksestä avoimen talouden imperatiivien paradigmaan. Uuden suunnan kirjallisuudessa muodostavat modernin makrorahoituksen tutkimussuuntaukset, jotka erkaantuvat perinteisistä maailmanpolitiikan ja poliittisen talouden tutkimuksellisista kehyksistä. Tutkielmassa omistetaan luku tieteenfilosofisen taustatyön merkitykselle sosiaalisia järjestelmiä koskevien kontrastiivisten selityskysymysten muodostamisessa. Tieteenfilosofisen taustatyön pohjalta johdetaan metodologia valtioiden ja markkinoiden kompleksien ja monisuuntaisten valtaulottuvuuksien tutkimiseen. Tutkielman neljännessä luvussa syvennytään eurodollarijärjestelmän syntyyn valtiollisten sääntelyllisten piirien ulkopuolella ja sen vakiintumiseen dollarien pääasialliseksi lähteeksi maailman poliittisessa talousjärjestelmässä. Eurodollarijärjestelmä todetaan valtioiden, markkinoiden ja rahapoliittisten eliittien hybridimuodoksi, jossa vaikuttavien valtaulottuvuuksien monisuuntaisuutta havainnollistetaan infrastrukturaalisen kehyksen avulla. Dollarijärjestelmä päädytään esittämään aidosti globaalina järjestelmänä. Todenmukainen käsitteellistys Yhdysvaltain dollarista globaalina rahana on syvällisempi ja laajempi kuin vakiintuneessa kansainvälisen valuutan tai viime aikoina renessanssin kokeneessa valtiorahan käsitteellistyksissä. Kansainvälisen rahan nimellisyksikön määrääminen ei näyttäydy niin voimakkaana maailmanpoliittisen kamppailun kohteena kuin kirjallisuudessa on päädytty olettamaan. Tutkielmassa osoitetaan perusteita siirtää dollaria koskeva tarkastelu perinteisen suurvaltapoliittisen logiikan tuolle puolen.
  • Saari, Leevi (2021)
    This thesis analyses the regulation of platform economy in the European Commission. The rise of large technology corporations as the underlying infrastructure of much of social activity has received fervent attention in recent years. However, there is still little consensus on the implications of this process. Does the new platform economy affect only market processes, or does it have broader societal consequences? Further, is platform economy something truly new or is it only a continuation of past forms of corporate power? These questions have acute practical importance. On the 15th of December 2020, the European Commission released a proposal for legislation that seeks to address the power of large platform corporations, called the “Digital Markets Act”. What kind of corporate power does this proposal seek to regulate? And what does it suggest about the regulatory paradigm of the European Commission? The contribution of this thesis consists of three parts. The first part is conceptual. In Chapter 2, an original analytical framework for classifying different dimensions of platform power is proposed. This framework helps to illustrate the continuities and novelties in the capabilities of platform corporations and bring together disconnected strands of research from different disciplines. The second part is empirical. In Chapter 3, the development of platform regulation in the European Commission from Spring 2015 to December 2020 is explained and the framework developed in Chapter 2 is used to analyze a recent proposal for regulation of platform economy, the Digital Markets Act. The last part of the contribution is theoretical. In Chapter 4, the Commission’s proposal is mapped on the horizon of potential alternative contrast spaces, which helps to illuminate the underlying political choices and clarify possible contradictions between different authors. The key conclusion of the work is that the European Commission has sought to address platform economy primarily as an aberration of efficient market processes. This has impacted the type of knowledge that is used in policymaking as well as the range of stakeholders consulted for the legislation. As a consequence, the European Commission ends up seeing platform corporations as actors whose capabilities are limited to manipulation of market activities. Systematic treatment of alternative framings is used to illuminate opportunities for broader analyses on the role of platform economy in the global political economy.
  • Immonen, Erik (2021)
    Tutkielma tarkastelee sitä kehitysprosessia, joka voidaan tunnistaa Charles de Gaullen puheissa Algerian itsenäistymiseen Ranskasta johtaneen sodan viimeisinä vuosina.Tutkimuskysymys on seuraava: millaisia muutoksia Charles de Gaullen Algeriaa koskeneissa puheissa tapahtui vuosina 1958-1962? Tutkielma osoittaa, että muutos oli todellinen: vetoomukset kapinallisille paluusta normaaliin arkeen ja retoriikka ranskalaisesta Algeriasta sekä kansallisesta harmoniasta muuttui puheeksi itsehallinnosta, sitten kommenteiksi algerialaisesta Algeriasta ja lopulta suvereenista, itsenäisestä Algerian valtiosta. Klassinen realismi auttaa ymmärtämään tätä muutosta: Ranska ei kokenut sotilaallista tappiota sodassa, eikä Ranskan talous ollut romahtanut sodan vuoksi. Ranska salli Algerian itsenäistymisen siksi, koska se oli de Gaullen näkökulmasta paras keino turvata Ranskan intressit vaikeassa tilanteessa. De Gaulle katsoi, että Ranskan intressit todella muuttuivat vuosina 1958-1962, ja tämä näkyi myös siinä, millaisia puheita hän noina vuosina piti: klassinen realismi auttaa ymmärtämään tuota muutosta, jonka puitteissa alun perin armeijan tukema, ranskalaiselle Algerialle tukeaan osoittaneelta vaikuttanut valtiomies päätyi julkisesti puolustamaan dekolonisaatiota Ranskan suuruuden ja vallan takaavana linjana. Klassinen realismi tarjoaa yhden mahdollisen, nähdäkseni arvokkaan tulkinnallisen viitekehyksen, jonka puitteissa de Gaullen toimintaa voi pyrkiä ymmärtämään. Hänen julkiset puheensa ja lehdistötilaisuutensa paljastavat kiehtovan kehityskulun: niistä näemme, kuinka de Gaulle avoimesti linjasi toimivansa ennen kaikkea Ranskan ja sen intressien puolesta, ja kuinka hän oli juuri Ranskan ja sen edun vuoksi valmis muuttamaan kantaansa suurissakin kysymyksissä ja asettamaan intressien tavoittelun ohjaaman rationaalisen ulkopolitiikan tiettyjen muiden periaatteellisten aiheiden edelle: hän oli paitsi valmis, myös kykeneväinen valitsemaan epätäydellisessä maailmassa epätäydellisistä vaihtoehdoista sen, jota piti vähiten huonona.
  • Hakulinen, Juuli (2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin muuttoliikepolitiikan koordinaatiota kahden tapaustutkimuksen avulla. Empiirinen osuus koskee vuonna 2018 hyväksyttyä YK:n siirtolaissopimusta (Global Compact for Migration) ja sen hyväksymiseen johtaneita neuvotteluja Itävallan ja Suomen näkökulmista. Teeman tutkiminen on tärkeää, koska muuttoliikepolitiikka kasvattaa jatkuvasti merkitystään. Vuonna 2015 ”muuttoliikekriisi” koetteli Eurooppaa, minkä seurauksena viimeistään EU-maat ja koko unionin yhdessä alkoi kiinnittää huomiota muuttoliikepolitiikan koordinointiin myös ylikansallisesti. Tutkielmassa kysytään ensiksikin, millainen oli prosessi Euroopassa, joka johti sopimuksen syntyyn; toiseksi, miten valittu teoria toimii sen selittäjänä; kolmanneksi, miten teorian selitysvoimaa voisi parantaa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Andrew Moravcsikin kehittämä EU:n integraatioteoria, liberaali hallitustenvälisyys. Teorian keskeinen väite on se, että valtioiden preferenssit määrittävät sopimusten lopputulokset ja preferenssit muodostuvat äänestäjien painostuksen vuoksi. Menetelmänä tutkielmassa käytetään prosessin jäljittämistä, jolla sekä kuvataan narratiivi siirtolaissopimuksen neuvotteluista, testataan teoriaa että etsitään tapoja parantaa teorian toimivuutta. Tutkielmassa päädytään tulokseen, että sopimuksen neuvotteluprosessi aiheutti merkittävää hajaannusta EU:ssa. Euroopassa kiersi sopimuksesta runsaasti väärää tietoa, mikä saattoi vaikuttaa sen vastaanottoon. EU:n oli ollut tarkoitus yhtenä rintamana hyväksyä sopimus, mutta niin ei käynyt, mikä oli Euroopalle arvovaltatappio. Tutkituista tapauksista Itävalta irtautui neuvotteluprosessista kalkkiviivoilla, kun taas Suomi sitoutui sopimukseen painostuksesta huolimatta. Molemmissa maissa oikeistopopulistiset puolueet vastustivat sopimusta. Analyysin perusteella liberaali hallitustenvälisyys vaikuttaa toimivan selittäjänä, mutta epätäydellisesti. Suurimmat ongelmat ovat preferenssien muodostumisessa. Analyysin perusteella ei ole myöskään lainkaan selvää, toimiko neuvottelujen hyötyjen jakautuminen niin kuin LI ennustaisi. Tukea teorialle tulee siitä, että analyysin perusteella valtiot todella ovat tärkeimmät toimijat kansainvälisissä neuvotteluissa ja että poliittisesti herkissä aiheissa valtiot eivät luovuta suvereniteettiaan pois kuin minimaalisesti. Koska vaikuttaa siltä, että teorian preferenssien muodostumista koskeva kohta ei toimi tutkitun laisissa tapauksissa, tulisi teorian parantamiseksi tarkentaa missä tapauksissa äänestäjien painostus ei määrää kansallisia kantoja. Vastausta voisi lähteä tutkimaan esimerkiksi suunnasta, jossa arvoille ja normeille annetaan suurempi painoarvo kansainvälisessä politiikassa.
  • Magd, Noora (2020)
    Tutkielma tarkastelee irakilaista puolisotilaallista joukkoa, Kansan mobilisointiyksiköitä, Kaldorin uusien sotien selitysmallin näkökulmasta. Kansan mobilisointiyksiköt on virallisesti perustettu vuonna 2014 suojelemaan Irakin alueita Islamilaiselta valtiolta. Organisaation enemmistö koostuu shiialaisista, jo ennalta olemassa olevista miliiseistä, jotka on asteittain pyritty integroimaan osaksi Irakin virallista turvallisuussektoria. Tutkielma yhdistää Kansan mobilisointiyksiköt uusien sotien teoreettisen viitekehyksen keskeisiin käsitteisiin ja pyrkii esittelemään, miten uusien sotien selitysmalli selittää Kansan mobilisointiyksiköt ja niihin vaikuttavat tekijät. Uusien sotien selitysmalli tarjoaa laaja-alaisen teoreettisen viitekehyksen Kansan mobilisointiyksiköiden ymmärtämiselle. Suomenkielisessä akateemisessa tutkimuksessa Kansan mobilisointiyksiköiden tutkimus on ollut vähäistä, minkä vuoksi ilmiön tutkimus on perusteltua. Vaikka uusien sotien mielekkyys uutena kategorisena luokitteluna sodankäynnille onkin kyseenalaistettu, tarjoaa se viitekehyksen, jonka avulla käsittää ei-valtiollista toimijaa osana sodan kynnyksen alittavaa ja pitkittynyttä konfliktia. Tutkielman aineisto perustuu aiempaan aihetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen ja ei-akateemisiin julkaisuihin. Uusien sotien selitysmallin valossa Kansan mobilisointiyksiköt on identiteettipolitiikkaa hyödyntävä toimija, joka toiminnallaan haurastuttaa globalisaation ohella Irakin valtion rakenteita. Kansan mobilisointiyksikön alaiset shiiamiliisit omaavat keskenään kilpailevia narratiiveja ja pyrkimyksiä hyödyntää shiialaista identiteettiä omien poliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Kansan mobilisointiyksiköt hyötyivät vastakkaisesta identiteettipolitiikkaa käyttävästä toimijasta, Islamilaisesta valtiosta. Islamilaisen valtion asettama uhka tarjosi Kansan mobilisointiyksiköille syyn, jonka avulla perustella toimintansa ja olemassaolonsa. Islamilaisen valtion hajoaminen ja järjestön paluu Irakin Al-Qaidaa muistuttavaan toimintaan haastaa Kansan mobilisointiyksiköiden perustelua olemassaololleen. Samoin se haastaa niiden asemaa virallisena valtion alaisena toimijana, jotka eivät kuitenkaan ole muihin turvallisuussektorin toimijoiden verrattavissa olevan valvonnan ja valtion ohjauksen alla. Islamilaisen valtion hajoaminen tuo ilmi yksiköiden väliset eriävät näkemykset identiteetistä ja niihin kytkeytyvistä poliittisista tavoitteista sekä keskinäisestä kilpailusta. Uusien sotien selitysmallilla ei kuitenkaan voi täysin hahmottaa Iranin ja Yhdysvaltojen välisen alueellisen suurvaltakilpailun vaikutuksia Kansan mobilisointiyksiköiden asemaan Irakissa, eikä myöskään sitä, kuinka yksiköt kytkeytyvät osaksi laajempaa alueellista valtakamppailua. Uusien sotien selitysmallin ulkopuolelle jää myös samaa shiialaista identiteettipolitiikkaa hyödyntävien toimijoiden keskinäinen kilpailu ja vuorovaikutus sekä näiden vaikutus Kansan mobilisointiyksiköihin kokonaisuutena.
  • Häyhä, Anna-Leena (2022)
    Maisterintutkielmani käsittelee Israelin ja Palestiinan alueiden historiaa ja Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman presidenttikauden vuoden 2009 aikaista puhetta ”A New Beginning”. Presidentti Obama piti puheensa 4.6.2009 Egyotissä Kairon yliopistossa.
  • Kurki, Pauliina (2024)
    Tutkielmassa käsitellään Roşia Montanăn kaivostapaukseen liittyvää välimieskäsittelyä ja tähän liittyvää sääntelyn jäähdyttämisen ilmiötä. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Roşia Montanăn alueen asukkaat Romaniassa ovat vastustaneet kaivosprojektia, joka uhkasi paikallisten kotiseutua ja paikallista ympäristöä. Kaivosprojektia vastustavasta liikkeestä tuli Romanian suurin kansanliike vuoden 1989 jälkeen, ja se onnistui pysäyttämään alueelle suunnitellun kaivoshankkeen. Tämän seurauksena kaivosprojektissa osallisena ollut kanadalainen kaivosyhtiö Gabriel Resources nosti välimieskäsittelykanteen Romaniaa vastaan kansainväliseen sijoittajansuojaan liittyvän ISDS-mekanismin avulla ja vaati miljardikorvauksia menetetyistä voitoista. ISDS (Investor-State Dispute Settlement) on mekanismi, jonka avulla ulkomaiset sijoittajat voivat nostaa kanteen isäntävaltiota vastaan, mikäli he kokevat, että heidän sijoituksiaan on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai syrjivästi. ISDS-menettelyt ovat herättäneet keskustelua muun muassa niiden mahdollisista vaikutuksista valtioiden sääntelytoimiin ja itsemääräämisoikeuteen. ISDS-järjestelmän voidaan katsoa aiheuttavan niin sanottua sääntelyn jäähdyttämistä, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa valtiot saattavat vältellä uuden sääntelyn toteuttamista ulkomaisten sijoittajien mahdollisten korvausvaatimusten pelossa. Tutkielmassa hyödynnetään gramscilaiseen ajatteluun perustuvaa kriittistä maailmanpolitiikan tarkastelukulmaa, joka keskittyy maailmanjärjestystä muovaavan valtadynamiikan tarkasteluun ja painottaa taloudellisten ja materiaalisten tekijöiden merkitystä kansainvälisen järjestelmän kehityksessä. Teoriaosuudessa tarkastellaan erityisesti Stephen Gillin näkemyksiä uusliberaalin järjestelmän ilmiöistä, joita hän kuvaa kurinalaistavaksi uusliberalismiksi ja uudeksi perustuslaillisuudeksi. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten ISDS-mekanismiin liitetty sääntelyn jäähdyttämisen ilmiö on näkynyt Roşia Montânăn kaivostapauksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella, miten kurinalaistavan uusliberalismin ja uuden perustuslaillisuuden kehys ilmenee Roşia Montânăn tapauksessa ja Romaniassa laajemmin. Tutkielma on toteutettu tapaustutkimuksena, jota on usein käytetty lähestymistapana ISDS-käsittelyjen yhteiskunnallisten vaikutusten analysoinnissa. Tutkielman aineistona on hyödynnetty erilaisia materiaaleja, kuten virallisia välimieskäsittelyyn liittyviä dokumentteja, akateemisia artikkeleita ja uutislähteitä. Keskeiset tulokset osoittavat, että Roşia Montanăn tapaus on esimerkki sääntelyn jäähdyttämisestä, jossa välimieskäsittelyn uhka on hillinnyt valtion sääntelytoimia. Romanian valtio on yksi monista siirtymätalouksista, jotka ovat kohdanneet haasteita uusliberaalin talouspolitiikan soveltamisessa, mikä on johtanut jännitteisiin kansalaisten ja sijoittajien välillä. Tarkasteltava tapaus osoittaa tarvetta laajempaan yhteiskuntatieteelliseen ymmärrykseen kansainvälisestä sijoitusjärjestelmästä ja kansainvälisestä sijoittajansuojasta.
  • Honkanen, Heikki (2024)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan kansainvälisen yhteistyön roolia kansallisen ja kollektiivisen resilienssin rakentamisessa. Resilienssistä on tullut turvallisuuspolitiikan ja turvallisuuspuheen muotisana 2000-luvulla ja erityisesti viime vuosien aikana, 2020-luvulla. Perinteisesti resilienssiä on pidetty vahvasti kansallisen vastuun piiriin kuuluvana, mutta viime vuosina siitä on alettu puhua entistä enemmän myös kansainvälisen yhteistyön kontekstissa, erityisesti valtioiden välisten instituutioiden kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan resilienssin käsitettä, sen yleistyvyyttä tutkimuksessa ja erityisesti turvallisuustutkimuksessa, sekä sen ilmentymistä kahdessa länsimaisessa kansainvälisen yhteistyön instituutiossa, EU:ssa ja Natossa. Resilienssin nousua muotikäsitteeksi yleisesti sekä kansainvälisen yhteistyön areenoilla pyritään ymmärtämään teoreettisen viitekehyksen kautta. Tutkielma argumentoi, että näitä virtauksia voidaan havainnollistaa kansainvälisten suhteiden klassisten teorioiden, realismin ja liberaalin institutionalismin, kautta. Lopuksi tutkielmassa luodaan tapaustutkimuksen kautta katsaus siihen, miten kollektiivista resilienssiä käytännössä rakennetaan. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan EU:n ja Naton kautta tapahtunutta kansainvälistä yhteistyötä 2020-luvun alun suurissa kriiseissä: COVID-19 pandemiassa, Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan, Turkin ja Syyrian maanjäristyksessä, sekä sään ääri-ilmiöiden aiheuttamissa hätätilanteissa kesällä 2023. Tarkastelu painottuu vahvasti kansainväliseen avuantoon ja sen edistämisessä keskeisiin mekanismeihin: EU:n pelastuspalvelumekanismiin (UCPM) ja Naton euroatlanttiseen kriisivastekeskukseen (EADRCC). Tutkielman keskeisin johtopäätös on, ettei resilienssiä voida nykymaailmassa nähdä enää puhtaasti kansallisena kysymyksenä, vaan kansainvälisen yhteistyön rooli jatkaa kasvuaan. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että nykymaailman kriisit vaikuttavat olevan yhä enenevissä määrin valtioiden ja kansakuntien rajoja ylittäviä sekä mittaluokaltaan ja moninaisuudessaan sellaisia, ettei riittävää varautumista voida tehdä puhtaasti kansallisella tasolla. Tutkielman politiikkasuosituksena on, että samalla, kun resilienssiyhteistyön kehittämistä jatketaan EU:n ja Naton kautta, on ilmastonmuutoksen kaltaisiin ongelmiin vastauksena kehitettävä myös globaalin resilienssiyhteistyön kanavia.
  • Nyberg, Veronica (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) ja Mercosurin välisiä kauppaneuvotteluita keskittymällä Mercosur-puoleen ja Mercosurin päämaissa, eli Argentiinassa ja Brasiliassa tapahtuneisiin presidenttien hallinnonvaihdoksiin sekä hallintojen vaikutukseen kauppaneuvotteluiden etenemiseen ja hidastumiseen. Lisäksi vertailun kohteena ovat Argentiinan ja Brasilian hallintojen suhtautumiset EU-Mercosur -kauppaneuvotteluihin neuvotteluaikana 1999–2019. Tutkielman metodina toimii kvalitatiivinen vertaileva politiikan tutkimus, johon yhdistyy tapaustutkimus. Tapauksiksi ovat valikoituneet Argentiinan ja Brasilian hallinnot koko neuvottelukautena ja teorioiksi uusmerkantilismi ja uusliberalismi. Aineisto koostuu osaksi valtiollisista lähteistä kuten Argentiinan ja Brasilian eri ministeriöiden, Mercosurin parlamentin sekä presidentin kanslian virallisista tiedotteista. Lisäksi aineistona toimivat eteläamerikkalaisten lehtien julkaisut sekä tieteelliset artikkelit. Tutkimustulosten mukaan Argentiinan ja Brasilian hallinnonvaihdoksilla ja hallintojen poliittisilla suuntauksilla oli merkittävä vaikutus EU-Mercosur -kauppaneuvotteluiden etenemisessä ja etenkin loppuunsaattamisessa vuonna 2019. Vaikutuksen merkittävyydessä ilmeni kuitenkin vaihtelua eri neuvottelukausien ja hallintojen välillä. Etenkin Brasilian ja Argentiinan 2016–2019 välillä toimineiden oikeistolaishallintojen nähdään nopeuttaneen EU-Mercosur -neuvotteluiden etenemistä, kun vuorostaan Argentiinan 2003–2015 vallassa olleet vasemmistolaishallinnot nähdään hidastavana tekijänä. Brasilian vasemmistolaishallintojen osalta tulos ei kuitenkaan ole yhtä selvä, sillä Lula da Silvan ja etenkin 2011–2016 presidenttinä toimineen Dilma Roussefin nähdään myös ajoittain pyrkineen aktiivisesti edistämään EU-Mercosur -neuvotteluita Argentiinan vastaparin Cristina Fernández de Kirchnerin vastahakoisuudesta huolimatta. Roussefin kausi muodostaa samalla yhden merkittävimmistä eroista Brasilian ja Argentiinan muuten pitkälti yhtenevien neuvottelukantojen välillä. Analyysin tulosten perusteella jako oikeistolais- ja vasemmistolaishallintoihin toimii paremmin vuosina 2003–2019, sillä osa 1999–2002 toimineista hallinnoista ovat ennemmin keskustalaisia kuin oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Analyysi osoittaa myös, että vaikka hallinnonvaihdokset ja hallinnon poliittinen suuntaus vaikuttavat kauppaneuvotteluiden etenemiseen, myös muilla tekijöillä on vaikutusta. Yksi hallintojen kantaan ja neuvotteluiden edistämiseen vaikuttavaksi tekijäksi osoittautui puoluerajoista riippumatta lähestyviin presidentinvaaleihin liittyvä vaalipolitiikka.
  • Ala-Lahti, Jussi (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee kauppa- ja kehityspolitiikan johdonmukaisuutta Suomen Afrikka-suhteissa 2020-luvulla. Vuonna 2021 valtioneuvosto julkaisi Afrikka-strategian, jonka tavoitteena on Suomen ja Afrikan välisen kaupan kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä. Strategia ei keskity kehitysyhteistyöhön, mutta sen rooli luvataan säilyttää keskeisenä osana Suomen Afrikka-politiikkaa. Toisaalta Suomi pyrkii strategian avulla johdonmukaistamaan suhteitaan Afrikan maihin. Tavoite perustuu globaalisti sovittuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja tunnetaan yleisesti nimellä kehityksen politiikkajohdonmukaisuus (policy coherence for development). Se tarkoittaa kestävän kehityksen tavoittelua siten, että yksittäiset kehitystavoitteet täydentävät toisiaan ilman keskinäisiä ristiriitoja. Kestävän kehityksen tavoitteet eivät kuitenkaan tarjoa valmista ratkaisua johdonmukaiseen toimintaan. Siksi tässä tutkielmassa selvitetään, miten Suomi tulkitsee johdonmukaisuuden periaatetta ja edistää sitä Afrikka-suhteissaan. Näin luodaan kokonaiskuva, jonka pohjalta arvioidaan, millaiset edellytykset Suomella on Afrikan kauppa- ja kehityspolitiikan johdonmukaistamiseen. Tutkielman aineisto koostuu valtionhallinnon ja -yhtiöiden linjauksista, jotka koskevat johdonmukaisuuden periaatetta, sekä Suomen kauppa- ja kehityspoliittisesta toiminnasta Afrikassa. Jälkimmäisen osalta aineisto jakautuu 2020-luvulla toteutuneisiin hankkeisiin sekä tulevaisuutta koskeviin toimintasuunnitelmiin. Teoreettisesti tutkielma perustuu Ngai-Ling Sumin ja Bob Jessopin kulttuurispoliittiseen talouteen, jonka mukaan talouden rakenteita ja niihin liitettyjä käsityksiä on tutkittava vuorovaikutteisena kokonaisuutena. Tulosten perusteella Afrikka-politiikan toimijat jakavat synergiakeskeisen käsityksen johdonmukaisuudesta. Sen mukaan johdonmukaisuus on samanaikaisesti toiminnan lähtökohta ja tavoite. Valtion koordinoiva rooli mahdollistaa yhteistyön, joka tukee kestävää kehitystä ja yhä johdonmukaisempien ratkaisujen kehittämistä. Epäjohdonmukaisuutta toimijat käsittelevät vaihtelevammin. Erityisesti yksityisellä sektorilla se hahmotetaan suoraviivaisemmin kuin perinteisessä kehitysyhteistyössä. Vienninedistämisessä keskeinen on ekosysteemipolitiikaksi kutsuttu toimintamalli, jossa kilpailukyky haastaa kestävän kehityksen johdonmukaisuutta ohjaavana periaatteena. Suomi keskittyy Afrikan kauppa- ja kehityspolitiikassa energiateollisuuteen, kaivosalalle, kiertotalouteen, koulutusvientiin, maa- ja metsätalouteen sekä tietotekniikkaan. Valtioittain suhteet vaihtelevat erityisesti sen perusteella, onko kyse kehitysyhteistyön kumppanivaltiosta, joista ulkoministeriö laatii erilliset strategiat kauppa- ja kehityspolitiikan tueksi. Muualla Suomen toiminta perustuu yksittäisiin kehitysyhteistyön ja/tai vienninedistämisen hankkeisiin, joiden johdonmukaisuutta on vaikeampi taata. Pitkällä aikavälillä Suomen Afrikka-suhteiden johdonmukaisuus riippuu erityisesti siitä, miten valtio onnistuu kehittämään kauppa- ja kehityspolitiikkaa kokonaisuutena. Tutkielman perusteella mahdollisuudet tähän ovat rajalliset. Tämä johtuu ”kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön” diskurssista eli puhetavasta, jossa kehityspolitiikka määritetään useiden politiikanalojen yläkäsitteeksi, mutta samalla sitä käytetään synonyymina kehitysyhteistyölle. Näin syntyy vaikutelma johdonmukaisuudesta periaatteena, joka koskee myös kauppapolitiikkaa, vaikka johdonmukaisuuden kriteerit ovat yksityisen sektorin osalta löyhemmät kuin perinteisessä kehitysyhteistyössä. Siksi Afrikka-strategiakin on ollut mahdollista laatia siten, että sen yhteys johdonmukaisuuden periaatteeseen on olemassa mutta ainoastaan välillinen. Tämä lähestymistapa voi ajan myötä vakiinnuttaa toimintatapoja, jotka entisestään heikentävät mahdollisuuksia koordinoituun toimintaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä.
  • Nousiainen, Viivi (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kenian kansallisissa Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmissa tapahtuneita muutoksia. Tässä maisterintutkielmassa on tarkoituksena selvittää mitä muutoksia Kenian kansallisessa Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmassa on tapahtunut vuodet 2016–2018 kattavasta ohjelmasta verrattuna vuodet 2020–2024 kattavaan ohjelmaan. Edellä mainitun tutkimuskysymyksen perusteella pyritään tarkastelemaan mitä muutoksia toimintaohjelmassa on tapahtunut, mitä uutta on lisätty ja mitä taas otettu pois. Tarkoituksena on myös pohtia miten muutoksia voisi selittää ja mitä seurauksia muutoksilla mahdollisesti voisi olla. Tutkielman aineisto koostui kahdesta Kenian Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmasta, joista ensimmäinen kattoi vuodet 2016–2018 ja toinen vuodet 2020–2024. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa feministiseen maailmanpolitiikan teoriaan ja postkolonialistiseen feministiseen maailmanpolitiikan tutkimukseen. Analyysi osoitti, että painotukset toimintaohjelmien välillä ovat muuttuneet ja jälkimmäistä toimintaohjelmaa on kehitetty vastaamaan maailman muuttuvia tarpeita ja lokalisoimaan Kenian kontekstiin esimerkiksi sidosryhmäkuulemisten myötä. Jälkimmäinen vuodet 2020– 2024 kattavaan toimintaohjelmaan on lisätty 1325-agendan toimeenpanoon vaikuttavien taustakysymysten, kuten rakeenteellisen epätasa-arvoisuuden, devoluution ja kulttuuristen ja uskonnollisten tekijöiden käsittelyä. Jälkimmäinen toimintaohjelma tarjoaa laajemman kuvauksen turvallisuusuhista sisältäen esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja epidemiat kun taas ensimmäinen suunnitelma painottaa lähestulkoon ainoastaan terrorismia. Jälkimmäinen toimintaohjelma myös tarjoaa konkreettisempia esimerkkejä Kenian hallituksen toimista esimerkiksi sukupuoleen kohdistuvan väkivallan osalta.
  • Kallio, Kaarlo (2023)
    Uskontodialogi tunnustetaan yhä useammin tärkeäksi välineeksi ratkaista väkivaltaisia konflikteja, joilla on uskonnollisia ulottuvuuksia. Moni poliittinen päättäjä ja tutkija uskoo, että tällaisella kanssakäymisellä voi olla keskeinen rooli paikallisen rauhan ja vakauden edistämisessä. Uskontodialogia voidaan käyttää vähentämään ryhmien välisiä jännitteitä, rakentamaan luottamusta yhteisöjen välillä, korjaamaan konfliktin uskonnollisia ulottuvuuksia koskevaa väärää tietoa ja tarjoamaan moraalista auktoriteettia vaihtoehtoisten ja väkivallattomien konfliktinratkaisukeinojen omaksumiseksi. Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella uskontodialogin mahdollisuuksia sosiaalisen muodonmuutoksen tuottajana rauhantyössä. Tutkimuksessa arvioidaan muutoksia uskontodialogiohjelmaan osallistuneiden henkilöiden asenteissa ja luottamuksen kokemisessa toisia uskontoja ja niihin kuuluvia ihmisiä kohtaan. Tutkimukseen osallistui kahdeksan Omanin Masqatissa toimivassa Al Amana -keskuksessa tammikuussa 2023 järjestetyn uskontodialogiohjelman osallistujaa. Tutkimuksessa käytettiin aineiston keräämisen menetelmänä lomakehaastattelua ja teemahaastattelua. Kyselylomakkeen ja teemahaastattelun tuloksia analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Kaikki vastaajat kertoivat oman luottamuksensa pääsääntöisesti kasvaneen ja asenteidensa joko muuttuneen positiivisemmiksi tai pysyneen samoina uskontodialogiohjelman seurauksena. Osallistujat pitivät ohjelmaa menestyksekkäänä ja korostivat vastauksissaan pyrkivänsä tuomaan sen aikana oppimiaan asioita myös vahvemmin osaksi omaa jokapäiväistä toimintaansa uskonnollisissa konteksteissa. Lisäksi he kokivat, että uskontodialogin avulla voidaan korjata konfliktia aiheuttavaa väärää tietoa ja luoda positiivisia yhteyksiä ihmisten välillä. Tutkimustulokset antavat aihetta pohtia, miten uskontodialogi toimii konfliktinratkaisussa sosiaalisen muodonmuutoksen tuottajana. Sosiaalinen muodonmuutos viittaa konfliktiosapuolena olleen yhteiskunnan sosiaalisten rakenteiden muuttamiseen siten, että ne eivät enää tukisi uuden konfliktin syntyä ja auttaisivat päätökseen saatujen konfliktien sovinto- ja jälkiselvitysprosesseissa.