Browsing by master's degree program "Kielten maisteriohjelma"
Now showing items 1-20 of 176
-
(2021)A1-kielen eli ensimmäisen vieraan kielen opiskelua varhennettiin keväällä 2020. A1-kiina on yksi mahdollisista vieraan kielen valinnoista. Kiinan kielen merkitys Suomessa on kasvanut ja yhä useampi opiskelee kiinaa. Kiinan kielen ääntäminen on yksi haastavimmista asioista kiinan kielen oppimisessa. Ääntäminen on tärkeä osa kielitaitoa ja se tulisi huomioida opetuksessa tasapuolisesti muiden kielitaidon osa-alueiden kanssa. Tässä tutkimuksessa haastateltiin kahta eri A1-kiinan luokkaa, joilla on kiinan kielen oppisen kokemusta yli kaksi vuotta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä motivoi A1-kiinan opiskelijoita kielen opiskeluun, millaisia kokemuksia oppilailla on ollut kiinan kielen ja sen ääntämisen opiskelusta. Oppilaiden kokemusten perusteella ja tämän tutkimuksen avulla haluan pyrkiä kehittämään kiinan kielen opetusta. Oppilaiden motivaatio ja kieliminä olivat tärkeässä roolissa oppilaiden kielten opiskelukokemuksessa. Oppilaiden positiivisilla opiskelukokemuksilla on suuri vaikutus kielen oppimiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa oppilaista valitsi kiinan kielen valintavaiheessa sisäisen motivaation vuoksi. Oppilaat totesivat kaipaavansa opiskeluun enemmän haasteita. Laulujen, lorujen ja leikkien avulla opiskelu voi kuitenkin käydä yksitoikkoiseksi ja oppilas kyllästyy. Motivaatio voi tällaisessa tapauksessa laskea. Oppilaat eivät tutkimuksen mukaan kokeneet kiinaa vaikeana kielenä. Fonetiikan tutkimustuloksesta näkyy, että oppilaat ovat oppineet kahden lukuvuoden aikana erottamaan toonit puhutusta kielestä paremmin. Kahden lukuvuoden jälkeen yhdenkään vastaajan mielestä toonien erottaminen ei ollut vaikeaa. Tuloksista näkyy oppilaiden sisäisen motivaation olevan vahva. Oppilaat kaipasivat opiskeluun enemmän roolileikkejä, iloa ja vuorovaikutusta muiden oppilaiden kanssa, minkä vuoksi kommunikatiivisten opetusmenetelmien käyttö ääntämisen opetuksessa on oppilaiden motivaation kannalta tärkeää. Oppilaiden vastauksissa positiivisiin kokemuksiin vaikuttivat eniten mielenkiinto kieltä ja sen opiskelua kohtaan, motivaatio opiskeluun ja odotukset opiskelun suhteen. Kokemukset vaihtelivat oppilaiden välillä, sillä vastauksissa oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Molemmissa tutkimuksissa oppilaat totesivat, että ”lauseen puhuminen ja painotukset” ovat vaikeinta kiinan opiskelussa. Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2016) korostetaan suullista ilmaisutaitoa ja painotetaan foneettista osaamista, jonka vuoksi ääntämisen opetus on tullut tärkeämmäksi kielten opetuksessa.
-
(2023)El presente Trabajo de Fin de Máster estudia las actitudes lingüísticas de los estudiantes universitarios finlandeses hacia las variedades geográficas del español. En cuanto al conocimiento y valoración de la extensa variación geográfica que tiene la lengua española, en Europa suele existir una visión eurocéntrica, lo cual se manifiesta en Finlandia por ejemplo a través del evidente dominio de la variedad centro-norte peninsular en los manuales de ELE. No obstante, no se ha estudiado las actitudes de los estudiantes universitarios finlandeses de la Filología Hispánica hacia las diferentes variedades. Por consiguiente, el objetivo del presente estudio es averiguar qué tipo de actitudes los estudiantes finlandeses tienen hacia las variedades geográficas del español: en qué medida las reconocen, cómo evalúan las variedades andaluza, mexicana, centro-norte peninsular y chilena, y qué tipo de preferencias y opiniones guardan hacia las variedades geográficas en general. El marco teórico del trabajo se enfoca en los conceptos fundamentales relacionados con la variación geográfica y las actitudes lingüísticas. Además de definir los términos básicos vinculados a la variación hacemos una clasificación de las variedades geográficas del español, presentamos sus características lingüísticas, y hablamos de las variedades en el contexto de ELE. En cuanto a las actitudes, definimos la actitud basándonos en una estructura componencial, según la cual las actitudes son cognitivas, afectivas y conativas. También examinamos qué abarca el estudio de las actitudes lingüísticas, tanto en términos generales como en el contexto hispano. En la sección de los estudios anteriores presentamos los objetivos, métodos y resultados principales de dos estudios parecidos al nuestro, en los que también se evaluaron diferentes variedades del español. La investigación se realizó mediante un cuestionario y muestras de habla, usando el método de verbal guise. Los participantes eran 17 estudiantes de Filología Hispánica en la Universidad de Helsinki. El cuestionario incluía tanto preguntas abiertas como preguntas de opción múltiple con diferencial semántico o escala Likert. Los resultados del estudio indican que los estudiantes guardan principalmente actitudes positivas y favorables hacia las variedades geográficas del español. Los participantes reconocieron con mayor precisión las variedades andaluza y mexicana, y con menor precisión la chilena. Eran capaces de describir los rasgos lingüísticos de las variedades en niveles variables. Los estudiantes evaluaron positivamente todas las cuatro variedades, con la mexicana obteniendo la valoración más alta y la chilena la menos alta. Los participantes mencionaron varios factores que influyen en sus preferencias y opiniones hacia las variedades geográficas en general, entre los cuales se destacaron la familiaridad o la percepción del sonido de la variedad. Los estudiantes consideran lo diferente como una característica positiva y demuestran una postura abierta hacia la exposición de las variedades en la enseñanza de ELE. Tanto en las evaluaciones cuantitativas como en las justificaciones cualitativas de los estudiantes se manifiestan las actitudes afectivas y cognitivas.
-
(2023)El presente Trabajo de Fin de Máster estudia las actitudes lingüísticas de los hablantes del estado de Chiapas, México hacia los anglicismos y la lengua inglesa. El fenómeno de anglicismos sigue causando mucha discusión a pesar de no ser algo novedoso. Sin embargo, se carece de estudios con hablantes sin alguna especialización académica determinada. El objetivo principal de este trabajo es descubrir y describir estas actitudes lingüísticas, qué factores extralingüísticos afectan en ellas y de qué manera. Se ha tomado en cuenta los factores de género, nivel de estudios y conocimientos estimados de inglés. Los participantes presentan el rango de edad de 40 a 82 años. Como base para la terminología de este trabajo se ha utilizado la categorización de los extranjerismos de Diccionario Panhispánico de Dudas del 2005. Anglicismo en este estudio es un término originario de la lengua inglesa que se utiliza al hablar español sin haber sido modificado a este idioma y que cuenta con un equivalente en español. Asimismo, se ha consultado la teoría sociolingüística de autores como Silva-Corvalán y Enrique-Arias, y Anderson y Toribio. Igualmente, se hace una revisión de estudios anteriores sobre las actitudes lingüísticas hacia los anglicismos, realizados en otras zonas de México, como una investigación de Rubešová, y en otras áreas hispanohablantes, como la de Gayán Martorell. Además, se realiza una breve contextualización de la situación del estado Chiapas en cuanto a las políticas lingüísticas concernientes a los estudios de inglés, así como al turismo del estado. Para llegar al objetivo del trabajo, se ha utilizado una encuesta digital de metodología mixta, con preguntas cualitativas y cuantitativas. El cuestionario ha incluido un matched-guise escrito, preguntas de opción múltiple con la Escala de Likert y algunas preguntas abiertas, con el fin de encuestar directa e indirectamente sobre las percepciones de los hablantes hacia el uso de anglicismos y la lengua inglesa, tanto como sobre sus propios usos lingüísticos. A continuación, se ha analizado los datos a través de porcentajes, respuestas medianas y desviaciones para tener una visión más apegada a la realidad. Los datos se han analizado como totalidad, así como realizando comparaciones por género, nivel de estudios ¬–primaria y secundaria, preparatoria y universidad– y nivel estimado de conocimientos de inglés –cero, bajos, intermedios y altos–. Se ha descubierto que todos los factores extralingüísticos afectan de alguna manera en las actitudes presentadas por los participantes. En cuanto al género, las mujeres demuestran actitudes más conservadoras hacia la lengua, a pesar de reportar un mayor uso de anglicismos en contextos informales que los hombres. El nivel de estudios nos demuestra que los participantes con menos estudios toman una postura más purista en cuanto a la lengua y niegan el uso de anglicismos. Los conocimientos estimados de inglés muestran correlación en el uso reportado de los anglicismos y la importancia percibida de conocimientos de inglés, ya que mientras mayores conocimientos se tiene del inglés, mayor el uso de anglicismos en el habla propia y la importancia dada al saber inglés. Los resultados de esta investigación pueden ser utilizados para crear una visión más amplia de las actitudes lingüísticas hacia el uso de anglicismos en México y en el mundo hispanohablante, dado la poca investigación realizada en el estado de Chiapas y en zonas mexicanas rurales y alejadas de la frontera con los EE.UU.
-
(2022)Maisterintutkielmani käsittelee Suomessa asuvien espanjankielisten latinalaisamerikkalaisten kieliasenteita. Aihe on kiinnostava siksi, että diasporayhteisöjä käsitteleviä asennetutkimuksia ei liialti ole tehty Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tutkielma selvittää, millaisia asenteita kohderyhmällä on espanjan kieltä ja sen maantieteellisiä varieteetteja kohtaan. Se myös tutkii käsityksiä siitä, mitä niin sanottu neutraali espanja merkitsee kohderyhmälle sekä tunnistaako ryhmä espanjan varieteetteja nauhoituksia kuuntelemalla. Asenteita tutkittiin kyselylomakkeen sekä haastattelujen avulla. Tutkielmaan osallistui yhteensä 29 espanjaa äidinkielenä puhuvaa Suomessa asuvaa henkilöä. Vastaukset analysoitiin kuuden ulottuvuuden mukaan, jotka ovat kielellinen yhtenäisyys, affektiiviset piirteet, kognitiiviset piirteet, oikeakielisyys ja neutraalius, sekä varieteettien tunnistaminen. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu kieliasenteiden ja diasporaidentiteettien tutkimukseen. Asenteilla nähdään olevan kolme ulottuvuutta: affektiivinen, kognitiivinen ja konatiivinen (Ajzen 1988; Baker 1992; Garrett 2003; Cargile ym. 1994; van Bezooijen 1994). Asenteet kohdistuvat sekä konkreettisiin että abstrakteihin asioihin, ja ne voivat olla samanaikaisesti positiivisia ja negatiivisia. Kieliasenteisiin vaikuttaa usein näkemys ”oikeakielisyydestä” (Preston 2013) ja kielten standardisointi (Garrett 2010). Aiempi tutkimus kuvailee neutraalia kieltä keinotekoisena käsitteenä (Gutiérrez Maté 2017), mutta ei ota huomioon puhujien näkemyksiä aiheesta. Myös identiteettikysymykset liittyvät läheisesti kieliasenteisiin. Muuttoliikkeen johdosta diasporayhteisöissä asuvien yksilöiden identiteetit ovat muutoksessa (Hall 1995; Woodward 2002), mikä vaikuttaa myös kieliasenteisiin. Tulokset osoittavat, että tutkimukseen osallistuneet espanjankieliset latinalaisamerikkalaiset määrittävät oikeakielisyyden ja neutraaliuden samalla tavalla. Kommunikaation onnistuminen ja selvästi erottuvien kielellisten piirteiden puuttuminen nähdään oleellisina tekijöinä molemmissa ulottuvuuksissa. Toisaalta näiden käsitteiden suhteessa espanjan eri varieteetteihin on eroja. Oikeakielisyyteen ei yleensä liitetä tiettyjä murteita, mutta neutraaliuuteen kyllä. Neutraalius yhdistetään usein omaan murteeseen, ja lisäksi Ecuadorin, Meksikon ja Kolumbian murteet nähdään neutraaleina. Kielellisistä piirteistä sanat mainitaan useammin asenteiden yhteydessä kuin intonaatio tai nopeus. Kielioppia tuskin mainitaan. Lisäksi vastaukset osoittavat, että puhujilla on vakaa latinalaisamerikkalainen identiteetti ja kielellistä varmuutta. He eivät pidä Espanjan varieteetin statusta korkeampana kuin omien varieteettiensa. Korrektiuuteen liittyvät tulokset ovat osittain linjassa edellisen tutkimuksen kanssa, mutta myös eroavaisuuksia on havaittavissa. Neutraalius määritellään teoreettisesti ja subjektiivisesti, ja sillä on sekä yhtymäkohtia että erilaisia määritelmiä korrektiuuteen verrattuna. Tulosten pohjalta voidaan tulkita, että aika selittää osan eroista aikaisempaan tutkimukseen. On kuitenkin selvää, että diasporayhteisöissä on uudenlaisia asenteita ja käsityksiä, jonka takia tutkimusta olisi hyvä jatkaa ja laajentaa.
-
«Ad ogni uccello il suo nido è bello». : La traduzione dei proverbi nei Malavoglia di Giovanni Verga (2021)Tarkastelen tutkielmassani sananlaskujen kääntämista italian kielestä suomen ja englannin kielille. Aineistona on Giovanni Vergan I Malavoglia (1881), Tauno Nurmelan suomennos Malavoglian suku (1953) sekä kaksi englannin kielistä käännöstä, Mary A. Craigin käännös vuodelta 1890 ja Eric Mosbacherin käännös vuodelta 1953. Alkuperäisteoksessa on käytetty runsaasti sananlaskuja kirjallisena tyylikeinona. Sananlaskut ja niiden sisältö ovat sekä vahvasti kulttuurisidonnaisia että universaaleja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää mitä käännösstrategioita kääntäjät ovat käyttäneet sananlaskujen kääntämiseen ja mitä kyseiset strategiat paljastavat kääntäjien suhteesta lähtökieleen ja kulttuuriin. Tarkoituksena on selvittää, miten paljon kääntäjät ovat säilyttäneet lähtökielen ja kulttuurin ominaispiirteistä käännöksissään. Nurmelan ja Mosbacherin käännökset ovat samalta vuodelta, Craigin sen sijaan 1800-luvun lopulta. Tämä tauko käännöksien välillä tarjoaa omalta osaltaan kiinnostavan näkökulman eri aikakausien vallitseviin käännösmenetelmiin. Tutkielman viitekehys on käännöstieteellinen, ja aihetta tarkastellaan erityisesti kulttuurisesta näkökulmasta. Teoriaosuudessa esitellään käännöstieteen nykysuuntaukset, joissa painottuu erityisesti kääntäjän rooli ikään kuin kulttuurien välisenä siltana. Tutkielman aineisto koostuu 121:stä sananlaskusta. Korpusta tarkastellaan sekä laadullisen että määrällisen analyysin kautta. Sananlaskut on luokiteltu Bakerin (1992) ja Skuzan (2018) tarjoamien käännösstrategioiden mukaisesti. Määrällinen analyysi tarjoaa näkemyksen siitä, mitkä strategiat ovat käytetyimpiä kunkin kääntäjän kohdalla. Laadullisesti aineistoa tarkastellaan Eugene A. Nidan ekvivalenssisuuntauksien, dynaamisen ekvivalenssin ja funktionaalisen ekvivalenssin pohjalta. Nidan ekvivalenssiteorian mukaisesti formaali ekvivalenssi tarjoaa lukijalle tarkan kuvan lähtötekstin sisällöstä ja muodosta, ja se voidaan nähdä kulttuurisesti uskollisena lähtökielelle ja kulttuurille. Dynaaminen ekvivalenssi sen sijaan tarkoittaa, että tekstin vaikutus vastaa lähtötekstiä; lähtötekstin kulttuuriset ominaispiirteet ovat kyseisessä suuntauksessa käännetty vastaaman kohdekielelle ja kulttuurille tyypillisiä ilmauksia. Kyseisessä suuntauksessa lukija kokee tekstin oman kulttuurinsa ja kielellisten ominaisuuksien kautta. Osoitan tutkielmassani, että kääntäjät ovat suosineet tiettyjä käännösstrategioita suhteessa toisiin, ja erityisesti aikakausi näyttää olevan sidoksissa kyseisiin valintoihin. Mary A. Craigin käännöksessä on nähtävissä formaalille ekvivalenssille tyypillisiä piirteitä, kun taas Nurmela ja Mosbacher ovat tehneet ratkaisuja, jotka ovat dynaamiselle ekvivalenssille ominaisia.
-
(2019)Japanin kielen kirjoitusjärjestelmä on eräs maailman monimutkaisimmista, ja sen oppiminen on haastavaa kaikille japania vieraana kielenä opiskeleville. Japania kirjoitetaan yhdistelemällä kahta foneettista merkistöä (hiragana ja katakana) ja morfografista kanjimerkistöä, jossa merkit kuvaavat morfeemeja eivätkä ainoastaan äänteitä. Erityisesti näiden kiinalaisperäisten kanjimerkkien, joita on Japanissa yleisesti käytössä 2136, opiskelu on työlästä. Tässä tutkielmassa on kehitetty japani vieraana kielenä -opiskelijoille uusi, mahdollisimman tehokas ja helpoksi omaksuttava kanjimerkkien opiskelujärjestys ja vertailtu sitä aiempiin opiskelujärjestyksiin. Tutkielmassa on sovellettu Loachin ja Wangin (2016) kiinan kirjoitusmerkkien opiskelujärjestystä optimoivaa laskennallista algoritmia japanin kielelle. Algoritmi järjestää merkit painottaen niiden yleisyyttä ja muodon yksinkertaisuutta, jotta alusta alkaen kielenoppija oppii hyödyllisiä merkkejä. Tämä ensimmäinen vaihe toteutettiin olemassa olevaa korpusta ja merkkitietokantaa käyttämällä. Toisessa vaiheessa algoritmi tekee järjestyksestä vielä hierarkkisen eli nostaa kunkin merkin komponentit opiskeltavaksi ennen komponenteista koostuvaa yhdistelmämerkkiä. Myös tämä vaihe toteutettiin hyödyntäen valmista, joskin työtä varten muokattua tietokantaa. Tutkimuksessa selvisi algoritmin luomaa järjestystä tarkastellessa, että Loachin ja Wangin algoritmin tuottamaa järjestystä on pidettävä vasta raakaversiona opiskelujärjestyksestä. Erityisesti kanjeihin liittyvien temaattisten kategorioiden huomiotta jättäminen tekee järjestyksestä joiltain osin vaikeasti hahmotettavan. Tämä vuoksi tutkielmassa pohditaan erilaisia mahdollisuuksia kehittää algoritmin tulosta edelleen ja esitellään noin 250 ensimmäiselle merkille algoritmiin perustuva, mutta käsin muokattu järjestys. Luotu järjestys noudattaa edelleen periaatteita yleisten merkkien opettamisesta hierarkkisessa järjestyksessä, mutta hyödyntää lisäksi temaattisia kategorioita merkkien järjestämisessä. Opiskelujärjestyksen luomisen lisäksi työssä tutkittiin tätä järjestystä hyödyntävän oppimateriaalin luomista puoliautomaattisesti korpuksia ja sanakirjatietokantoja hyödyntämällä. Merkeistä luotiin internetiin lista, johon on lisätty kunkin merkin kohdalle mm. yleisiä sanoja sisältäviä esimerkkilauseita. Lisäksi luotiin kertaukseen soveltuva virtuaalinen korttipakka. Tässä työssä tuotettu materiaali muodostaa käyttökelpoisen pohjan, mutta automaattisesti luotua oppimateriaalia on vielä kehitettävä ennen kuin siitä saa käytännössä hyödynnettävää materiaalia. Sekä itse opiskelujärjestystä että oppimateriaalia voidaan parantaa sekä ihmisen tekemällä työllä että muokkaamalla käytettyjä tietokoneohjelmia.
-
(2022)Pro gradu –tutkielmani tavoite on analysoida suomen- ja ruotsinkielisten espanjanopiskelijoiden osaamistasoa sekä niin kutsutun välikielen rakennemuotoja espanjan se-pronominikliitin ilmaisussa. Tavoite on myös tarkastella sitä, vaikuttaako opiskelijan äidinkielen ja kohdekielen raken teiden syntaktinen yhteneväisyys osaamistasoon ja välikieleen. Tutkielmani pohjaa Gómez Torregon (2005), Castañeda Castron ja Melguizo Morenon (2006), Bosquen ja Gutiérrez-Rexachin (2009), Sánchez Lópezin (2016), sekä RAEn (2009) kieliopillisiin määritelmiin se-pronominikliitistä. Espanjan kieliopin lisäksi vertaan espanjan, suomen ja ruotsin eroja ja yhteneväisyyksiä suorien ja epäsuorien objektipronominirakenteiden, refleksiivija resiprookkirakenteiden, sekä passiivi- ja impersonaalirakenteiden välillä. Tutkimusaineistoni koostuu 54 suomen- tai ruotsinkielisen espanjanopiskelijan tätä tutkielmaa varten koostettujen tehtävien vastauksista. Opiskelijat olivat joko kandidaatti- tai maisteritason espanjan tutkinto-opiskelijoita, tai vastaavasti Helsingin yliopiston kielikeskuksen espanjan jatkotason kurssin opiskelijoita. Olen käyttänyt sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää analysoidessani tutkittavien rakenteiden määrää ja laatua informanttieni vastauksissa, ja lisäksi olen peilannut tuloksia informanttien antamiin taustatietoihin heidän aikaisemmasta osaamisestaan ja kokemuksistaan espanjan kielessä. Tutkimustulosten perusteella espanjan yliopisto-opiskelijat ja jatkotason opiskelijat hallitsevat se-pronominikliitin rakenteet verrattain hyvin, sillä suurin osa tehtävien vastauksista sekä käännöksistä oli oikeakielisiä. Kieliryhmien välillä ei myöskään havaittu merkittävää eroa. Yksittäisistä rakenteista erityisesti sellaiset, joissa esiintyi verbi, jolla on sekä pronominaalinen että ei-pronominaalinen muoto, osoittautuivat toisia vaikeammiksi molemmille kieliryhmille, ja tämä heijastui myös heidän välikieleensä. Niin ikään havaitsin, että joissain tapauksissa erityisesti ruotsin vastaavien rakenteiden tai sanamuotojen vaikutus saattoi näkyä informanttien vastauksissa. Tämä äidinkielen vaikutus oli havaittavissa ennen kaikkea sellaisilla informanteilla, jotka olivat opiskelleet espanjaa vasta verrattain vähän aikaa, kun taas vaikutus näyttäisi olevan vähäisempää edistyneemmillä oppijoilla. Yleisesti äidinkielen ja kohdekielen syntaktinen yhteneväisyys näyttäisi hyödyttävän vieraan kielen oppijaa, vaikka vaikutus voikin olla vähäinen, kun taas kielten rakenteellinen eroavaisuus saattaa hankaloittaa sitä. Muista tekijöistä äidinkielen lisäksi vahvin näyttäisi olevan toistuva kielen käyttö ja sille altistuminen. Vaikka yliopisto- ja jatkotason opiskelijoille espanjan se-pronominikliittirakenteet eivät vaikuta aiheuttavan suurempia haasteita, alemmilla koulutustasoilla ongelmia saattaa esiintyä enemmän, sillä kyseiset rakenteet eroavat toisistaan syntaktisesti paljonkin eri kielissä. Näin ollen kieltenopetuksessa voisi olla hyvä kiinnittää enemmän huomiota juuri äidinkielen ja kohdekielen yhteneväisyyksiin ja eroavaisuuksiin, sekä sellaisiin rakenteisiin, joiden merkitys muuttuu riippuen siitä, käytetäänkö sen kanssa se-pronominikliittiä vai ei.
-
(2022)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vertailla suomalaisia ja quebeciläisiä kuolinilmoituksia. Tutkimuksen materiaalina käytetään neljässä sanomalehdessä ilmestyneitä kuolinilmoituksia. Aineisto koostuu 64 kuolinilmoituksesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolinilmoitukset ovat kulttuurisidonnainen ja vakiintunut genre. Niillä on erityinen ulkoasu ja rakenne, josta ne on helppo tunnistaa. Tutkimuksessamme pyrimme määrittämään kuolinilmoituksien pakolliset sekä valinnaiset osat. Lisäksi tutkimme, minkälaisia kiertoilmaisuja ja koheesiokeinoja kuolinilmoituksissa käytetään. Tutkimuksemme on suurimmaksi osaksi kvalitatiivinen, sillä siinä vertaillaan kuolinilmoituksien eri osia. Näiden eri osien välillä vallitsee koheesio, jota sivuammekin tässä tutkimuksessa. Tutkimustulokset osoittivat, että pakollisia osia quebeciläisissä ja suomalaisissa kuolinilmoituksissa ovat otsikko, kuolinaika ja -paikka sekä kiitokset. Suomenkielisissä kuolinilmoituksissa välttämättömiä osia ovat lisäksi synnyin aika ja -paikka sekä mahdolliset omaiset/läheiset, jotka jäävät suremaan. Quebeciläisissä kuolinilmoituksissa keskeisenä osana on menehtyneen kuva, jota ei suomalaisissa kuolinilmoituksissa käytetä ollenkaan. Omaiset, niin kuolleet kuin elossa olevat, mainitaan nimeltä sekä mitä sukua he ovat vainajalle. Kiertoilmaisuja käytetään paljon kuolinilmoituksissa, koska ne sisältävät kuolemaan liittyviä sanoja, jotka usein koetaan vakavina. Etenkin kuolla-verbin eri synonyymit sekä lähtemiseen ja matkaan liittyvät metaforat ovat suosittuja suomalaisissa ja quebeciläisissä kuolinilmoituksissa. Kuolinilmoitusten yleinen rakenne eroaa tarkastelemiemme lehtien välillä. Québecissä kuva on sijoitettuna ilmoituksen alkuun, jota seuraa tiivis tekstikappale. Suomessa ilmoitus alkaa joko symbolilla tai menehtyneen hellittelynimellä kuten ”rakkaamme”. Suomalaiset kuolinilmoitukset ovat lyhyempiä ja selkeämpiä kuin quebeciläiset. Netissä julkaistavat kuolinilmoitukset lisääntyvät koko ajan, mikä mahdollistaa niiden sisällön ja ulkoasun personalisoinnin.
-
(2020)Tutkielman tavoitteena on selvittää eroja anglismien eli englannin lainasanojen käytössä nais- ja miesbloggaajien välillä italialaisissa muotiblogeissa. Tämän lisäksi tutkielman toinen tavoite on tutkia, onko aineiston anglismeissa stereotyyppisesti naisten tai miesten kielenkäyttöön liitettyjä kielellisiä piirteitä. Tutkimusaineisto koostuu seitsemän naisbloggaajan ja seitsemän miesbloggaajan blogipostauksista italialaisista muotiblogeista, kolme postausta jokaiselta. Aineistoon valittujen blogipostausten aiheet liittyvät muotiin ja kauneudenhoitoon. Tutkielman teoriatausta on anglismeissa, niiden käytössä muodin kielessä sekä sosiolingvistiikassa naisten ja miesten kielenkäytön erojen tutkimuksessa. Anglismeja on luokiteltu ajan saatossa eri tavoin. Tutkielman anglismien luokittelu on otettu italialaisen lähdekirjallisuuden uusimmista teoksista: prestiti non adattati, prestiti adattati, calchi strutturali ja calchi semantici. Nämä termit vastaavat osittain suomen kielen lainasanojen luokittelua sitaattilainat (prestiti non adattati), erikois- ja yleislainat (prestiti adattati) sekä käännöslainat (calchi strutturali ja calchi semantici). Näiden lisäksi analyysissa ovat mukana myös pseudoanglismit eli näennäisanglismit, mikä tarkoittaa sanoja, jotka näyttävät tulleen englannista, mutta joiden merkitys on eri kuin englannissa. Lähdekirjallisuutena anglismien käyttöön muodin kielessä käytetään tutkielmassa Matzeun ja Ondellin (2014) ja Ondellin (2015) tutkimuksia, joiden perusteella on myös päätetty, mitä kielellisiä piirteitä anglismeista tutkitaan analyysissa. Stereotyyppisen naisten ja miesten kielenkäytön kielellisten piirteiden analysoimisen pohjana käytetään tutkimuksessa Fresun (2015) koostamaa listaa kielellisistä piirteistä Berettan 70-luvulla tehdyn tutkimuksen myöhemmin tehtyjen eri tutkijoiden uusintatutkimusten tuloksista. Näistä kielellisistä piirteistä otetaan analyysissa huomioon lähinnä sanastoon liittyvät piirteet, sillä englannin vaikutus näkyy eniten juuri sanastossa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että anglismien käytössä on jonkin verran eroja sukupuolten välillä. Molemmat sukupuolet käyttävät anglismeista ylivoimaisesti eniten sitaattilainoja. Myös muita lainasanoja ja käännöslainoja käytetään, mutta huomattavasti vähemmän. Määrällisesti sukupuolet käyttävät anglismeja suunnilleen yhtä paljon. Erot anglismien käytössä liittyvät esimerkiksi anglismien valintaan, niiden käyttöön yhdyssanoissa, sitaattilainojen monikon muodostamiseen tiettyjen lainojen kohdalla ja käännöslainojen muodostamiseen. Stereotyyppisistä naisten ja miesten kielenkäyttöön liitetyistä kielellisistä piirteistä aineiston anglismeissa ei ole havaittavissa selkeästi muita piirteitä kuin, että naiset käyttävät enemmän tunteita ilmaisevia lainasanoja ja että miehet käyttävät hieman naisia enemmän alan sanastoa.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkin kirjallisten alkuperäislähteiden avulla, millaisia fossiileita antiikissa tunnettiin, millaisia tulkintoja fossiililöydöistä on antiikin kirjallisuudessa esitetty, ja millaisia käyttötarkoituksia fossiileilla on antiikissa ollut. Olen ottanut tutkielmassa huomioon myös arkeologista todistusaineistoa ja olen pyrkinyt käsittelemään laajasti eri aikakausia ja tyylisuuntia edustavia alkuperäislähteitä. Fossiileita on käsitelty erityisesti lääketieteellisissä kiviluetteloissa, ensyklopedisissa kokoomateoksissa, historiankirjoituksessa ja maantieteellisissä tutkielmissa, mutta mainintoja fossiileista löytyy myös esimerkiksi joistakin runoteoksista. Kirjallisten lähteiden perusteella antiikissa tunnettiin monenlaisia fossiileita ja fossiilien orgaaninen alkuperä yleensä tunnistettiin. Moni kirjailija kertoo esimerkiksi vuoristoista ja kaukana merialueilta löydetyistä pienten merieläinten jäänteistä, joiden alkuperä on ollut helppo tunnistaa, sillä ne muistuttavat nykyisin eläviä vastinparejaan. Lisäksi antiikin kirjallisuudessa on monia mainintoja myyttisten sankarien tai eläinten, kuten Geryonin karjan, jalanjäljistä. Osa jalanjäljistä on saattanut olla epäorgaanisia muodostelmia tai fossiilisia jalanjälkiä, mutta jotkut uskotuista eläinten jäljistä ovat luultavasti todellisuudessa olleet nilviäisten fossiileita. Myös suurikokoiset nisäkäsfossiilit herättivät antiikin kulttuuripiirissä huomiota ja ne luultavasti vaikuttivat taruihin suurikokoisista heeroksista ja taruolennoista. Fossiileita myös esiteltiin pyhäköissä pyhäinjäänteiden tavoin ja jättiläiskokoisten villisikojen syöksyhampaat, joita kerrottiin säilytetyn temppeleissä, olivat luultavasti todellisuudessa esihistoriallisten norsueläinten kivettyneitä syöksyhampaita. Fossiilit ilmeisesti vaikuttivat myös luonnonfilosofisiin kehitysoppeihin ja esimerkiksi Ksenofanes kuvailee merieläinten fossiileita samassa yhteydessä, jossa hän spekuloi maan olleen aikaisemmin jonkinlaisen alkumeren peitossa. Ajatus alkumerestä tai maan ja veden sekoituksesta jonkinlaisena alkuaineena tai elämän syntypaikkana on nähtävissä myös joidenkin muiden luonnonfilosofien tuotannossa. Lääketieteellisissä kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa on monia mainintoja kivistä, jotka lienevät todellisuudessa fossiileita. Kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa annettiin yleensä neuvoja kivien ja mineraalien rohdoskäyttöä varten ja kuvailtiin niihin liitettyjä maagisia uskomuksia. Fossiileiden varma tunnistaminen näistä teoksista on hankalaa, sillä kuvailut ovat usein lyhyitä ja perustuvat kuvailun kohteena olevien kivien ulkoisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin.
-
(2023)Tämän tutkielman tavoite on analysoida, kuinka italian oppikirjat suomalaisessa kasvatus- ja opetuskontekstissa opettavat seuraavia prepositioita: davanti, dentro, dietro, fuori, lontano, sopra, sotto, verso ja vicino (suom. edessä, sisällä, takana, ulkona, kaukana, yläpuolella, alla, kohti ja lähellä). Vieraiden kielten didaktiikassa on olemassa erilaisia opetusmenetelmiä, jotka ovat vuosien aikana vaikuttaneet italian opettamiseen vieraana kielenä. Tässä tutkielmassa pyritään analysoimaan, miten kielioppi-käännösmenetelmän, humanistis-affektiivisten menetelmien ja viestinnällisen kielenopetuksen menetelmien läsnäolo näkyy aineiston niissä osissa, jotka opettavat näitä yhdeksää prepositiota. Aineistona on käytetty italian kielen paperisia oppikirjoja, jotka on kirjoitettu suomea äidinkielenä puhuvalle kohdeyleisölle vuosien 1994–2019 aikana. Teoriaosassa esitellään didaktiikka ja pedagogiikka, yhdeksän prepositiota, opetusmenetelmät, suomalainen kasvatus- ja opetuskonteksti sekä italia vieraana kielenä -opettamisen piirteitä. Korpuksen esittelyssä ja valinnassa kuvaillaan lähteet ja aineistot, sekä niiden valintakriteerit. Empiirisessä osassa kerrotaan tutkimusmenetelmät ja -kysymykset, joista jälkimmäiset ovat: Miten aineisto esittelee yhdeksän prepositiota? Mitä opetusmenetelmiä aineistot sisältävät? Miten nämä opetusmenetelmät ovat muuttuneet, jos ovat muuttuneet, vuosien aikana? Hypoteesin mukaan viestinnällinen kielenopetus on voimakkaammin läsnä viimeaikaisissa aineistoissa, koska vieraiden kielten didaktiikassa on viimeisten vuosikymmenien aikana keskitytty kielen viestinnällisiin toimintoihin. Tämän tutkielman analyysi on tyypiltään laadullinen ja empiirinen, mikä perustuu sen kuvailevaan luonteeseen ja laadulliselle tutkimukselle ominaisiin tavoitteisiin, joissa pyritään tunnistamaan ja tulkitsemaan analyysin kohteena olevaa inhimillisestä todellisuudesta kertovaa materiaalia, josta ei voi vetää aina ja kaikkialla voimassa olevia teorioita. Analyysissä esitellään havaintoja ja kuvauksia yhdeksän preposition esiintymisympäristöistä, jotka tuloksissa on luokiteltu teoriaosuuden opetusmenetelmien ominaispiirteiden mukaisesti. Viimeisessä osassa, johtopäätöksissä, todetaan, että viime aikoina sosiaalinen puoli on vahvistunut opetuksessa, minkä seurauksena uudet kirjat ovat yhtenäisempiä viestinnällisen kielenopetuksen menetelmien kanssa verrattuna vanhoihin, vaikka kaikissa aineiston kirjoissa onkin viestinnälliselle kielenopetukselle tyypillisiä piirteitä erityisesti, koska monet prepositioita sisältävät tekstit ovat muodoltaan dialogisia. Lisäksi aineistossa on havaittavissa humanistis-affektiivisen ja kielioppi-käännösmenetelmän piirteitä, joten yhdeksän preposition opetusmenetelmien muutos aineiston perusteella ei ole ollut merkittävä.
-
(2022)Pro gradu -tutkielmani aiheena ovat käännösstrategiat, joita Tacituksen maantieteellis-etnografisen teoksen Germania suomentajat ja ruotsintajat ovat käyttäneet kääntäessään latinankielisessä lähtötekstissä esiintyviä asyndeton adversativum -rakenteita. Lisäksi analysoin kääntäjien näihin rakenteisiin tekemiä adversatiivisia sidesanalisäyksiä muun muassa kielten, kääntäjien ja aikakausien mukaan. Tutkimukseni keskeisen teoreettisen pohjan muodostavat asyndeettisyyttä ja sen eri ilmenemismuotoja, suomen ja ruotsin kielten adversatiivisia rakenteita sekä käännöstiedettä käsittelevä tutkimus- ja opetuskirjallisuus. Empiirisenä aineistonani käytän yhtä Germaniasta laadituista latinankielisistä kriittisistä editioista, kaikkia neljää julkaistua Germania-suomennosta ja kuutta julkaistua Germania-ruotsinnosta. Käytän sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Kvalitatiivinen tutkimukseni keskittyy siihen, miten kääntäjät ovat soveltaneet eri käännösstrategioita. Lisäksi vertailen joidenkin latinankielisestä lähtötekstistä valitsemieni tekstiotteiden käännöksiä ja niissä käytettyjä käännösstrategioita. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osuudessa analysoin käännöksistä kokoamaani sidesanalisäyksiä käsittelevää aineistoa. Havaintojeni perusteella kääntäjät ovat pääosin säilyttäneet latinankielisessä lähtötekstissä esiintyvät asyndeettiset adversatiiviset rakenteet, sillä adversatiivisia sidesanalisäyksiä on tehty keskimäärin vain noin joka kolmanteen tutkimukseen poimimaani kohtaan. Sitä vastoin se, että kääntäjät olisivat käännösratkaisuillaan joko selvästi korostaneet tai häivyttäneet lähtötekstissä olevia vastakkainasetteluja, vaikuttaa olevan hyvin harvinaista. Tutkimus osoittaa, että kääntäjä tekee adversatiivisen sidesanalisäyksen todennäköisimmin silloin, kun latinankielisessä lähtötekstissä esiintyvässä asyndeettisessä adversatiivisessa rakenteessa on vahva vastakkainasettelu lauseiden tai lausekkeiden välillä. Vastaavasti adversatiivisen sidesanalisäyksen esiintymistodennäköisyys heikkenee vastakkainasettelun voimakkuuden heikentyessä. Aineistossa on myös pieniä viitteitä siitä, että adversatiivisten sidesanojen lisääminen voisi mahdollisesti olla hieman yleisempää 1950-luvun jälkipuoliskolla julkaistuissa käännöksissä. Tutkimieni suomennosten ja ruotsinnosten välillä ei keskimäärin ollut merkittäviä eroja lisättyjen sidesanojen suhteellisissa määrissä. Suurin osa lisätyistä sidesanoista kuuluu suomen ja ruotsin kielten yleisimpiin adversatiivisiin sidesanoihin. Tehtyjen adversatiivisten sidesanalisäysten määrä ja se, miten monipuolisesti eri sidesanoja käännöksessä on käytetty, vaihtelee kuitenkin huomattavasti kääntäjittäin eikä ole sidoksissa käännöksessä käytettyyn kieleen.
-
(2019)Tässä tutkimuksessa tutkittiin ääntämisen opettamista kahdessa uudessa suomalaisessa saksan kielen oppimateriaalissa 1. ja 2. luokille sekä sitä, miten nämä kaksi oppimateriaalia eroavat toisistaan ääntämisen opettamisessa. Tutkimusaineistona toimi Sanoma Pron varhennetun saksan oppimateriaali Los! sekä Otavan Hallo, Berni! vuodelta 2018. Los! -materiaalista tutkittiin oppikirja, opettajan digiopetusaineisto sekä opettajan opas. Hallo, Berni! -materiaalista tutkittiin opettajan digiopetusaineisto sekä sen sisältämä opettajan opas. Kumpikin oppimateriaaleista on tarkoitettu 1. ja 2. luokan saksan kielen opetukseen. Metodina tutkimuksessa käytettiin oppimateriaalianalyysia. Kuuden tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, kuinka usein oppimateriaaleissa opetetaan ääntämistä, mitä foneettisia sisältöjä käsitellään, missä määrin puhutun ja kirjoitetun kielen suhdetta esitetään ja käytetäänkö materiaaleissa IPA:n kansainvälistä foneettista aakkostoa, millaisia ääntämistehtävät ovat sekä millä tavoin oppimateriaalit eroavat toisistaan ääntämisopetuksessa. Ääntämistehtäviksi laskettiin kuuntelutehtävät, joissa pääpaino ei ole kuullun ymmärtämisessä sekä kaikki suulliset tehtävät, joissa puhutaan saksaa. Tutkimuksessa selvisi sekä eroja että yhtäläisyyksiä oppimateriaalien välillä. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämistä harjoitellaan jokaisessa kappaleessa. Suurin osa materiaalien ääntämisharjoittelusta tapahtuu sanaston harjoittelun yhteydessä ja eksplisiittisiä ääntämistehtäviä, joissa pääpaino olisi ääntämisessä, on etenkin Hallo, Berni!:ssä vain vähän. Niinpä varsinkin Hallo, Berni!:n kohdalla monia suomenkielisille oppilaille vaikeita foneettisia sisältöjä ei erikseen harjoitella. Los!:ssa käsitellään verrattain enemmän yksittäisiä äänteitä, mutta sielläkin monet vaikeat äänteet jäävät käsittelemättä. Kummassakin materiaalissa harjoitellaan joitakin saksan kielen prosodisia piirteitä, esimerkiksi toistamalla kokonaisia lauseita, mutta eksplisiittisesti niitä ei opeteta kummassakaan materiaalissa. Kummassakin oppimateriaalissa ääntämiseen liittyviä kuuntelutehtäviä on vähän. Hallo, Berni!:ssä yleisin ääntämistehtävä tyyppi on selkeästi ”Kuuntele ja toista”-tehtävät. Myös Los!:ssa näitä tehtäviä on paljon, jonka lisäksi myös soveltavat ääntämistehtävät, joissa puhutaan vapaasti, ovat yleisiä. Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että kummassakin oppimateriaalissa ääntämisen opettaminen on keskeisessä osassa. Oppimateriaalien välisistä eroista huolimatta kummassakin materiaalissa luotetaan ääntämisen opetuksessa vahvasti oppilaiden imitaatiokykyyn, sillä perinteiset ”Kuuntele ja toista”-tehtävät ovat kummassakin materiaalissa suosittuja.
-
(2024)In der vorliegenden Masterarbeit wird bilinguale Erziehung finnisch-estnischer und finnisch-deutscher Familien in Finnland untersucht. Das Ziel der Arbeit war es, herauszufinden, wie bilinguale Erziehung in ausgewählten Familien in der Praxis umgesetzt wird und welche Ansichten und Meinungen die Eltern zweisprachiger Familien zur Bilingualität haben. Die Forschungsfragen konzentrierten sich auf die Sprachgebrauchssituationen in zweisprachigen Familien, die Sprachverteilung innerhalb der Familien, Informationsbeschaffung bezüglich Zweisprachigkeit und zweisprachiger Erziehung sowie die wahrgenommenen Vorteile und Herausforderungen einer bilingualen Erziehung und die Eintragung mehrerer Muttersprachen ins finnische Bevölkerungsregister. Die Datenerhebung erfolgte durch eine qualitative Befragung mittels Fragebogen und vertiefender halbstrukturierter Interviews. An der Studie nahmen zwei finnisch-estnische und zwei finnisch-deutsche Familien teil. Alle Elternteile füllten den Fragebogen separat aus. Basierend auf ihren Antworten wurden die Mütter aller Familien als Interviewpartnerinnen ausgewählt. Die Forschungsdaten wurden im Anschluss mit Hilfe einer qualitativen Inhaltsanalyse ausgewertet. Die Inhalte wurden in Kategorien gruppiert, die jeweils ein für die Forschungsfragen relevantes Thema repräsentieren. Die Ergebnisse geben einen Einblick in die zweisprachige Erziehung der ausgewählten Familien sowie die jeweiligen Meinungen und Ansichten der Elternteile im Hinblick auf Zweisprachigkeit. Die befragten Elternteile sehen klare Vorteile der bilingualen Erziehung; dabei bezogen sie sich in der Befragung vor allem auf einen allgemein verbesserten Spracherwerb, die Entwicklung von Denkvermögen und Kommunikationsfähigkeiten, soziale Vorteile und internationale Perspektiven sowie die Förderung der Nähe zwischen Eltern und Kindern. Als Herausforderungen nannten die Eltern unter anderem die vermischte Verwendung der Sprachen, Missverständnisse, etwaige psychische Belastung und Ermüdung, eine langsamere Wortschatzentwicklung und doppelte Arbeit sowie Sorgen bezüglich Mobbings und Kommunikationsschwierigkeiten. In allen Familien haben sich die Mütter über bilinguale Erziehung informiert. Sie taten dies zum Beispiel bei Nahestehenden, bei einer Beratungsstelle, bei Kinderbetreuer:innen oder beim Kinderbetreuungspersonal im Kindergarten und über das Internet. Nur in einer Familie hat auch der Vater Informationen zur zweisprachigen Erziehung eingeholt. Die Mütter befinden eine Eintragung von mehr als einer Muttersprache ins finnische Bevölkerungsregister als (eher) positiv, wohingegen die Hälfte der befragten Väter dem Thema skeptisch gegenübersteht.
-
(2023)Ce mémoire de master étudie deux phénomènes de contact de langues, les emprunts linguistiques et l’alternance codique, dans les vidéos YouTube. L’objectif de cette étude est d’identifier les occurrences d’anglais dans le corpus, de les classifier et de les analyser. Nous examinons quelles sont les différences d’emprunts et d’alternance codique du point de vue quantitatif, quels types d’emprunts et d’alternance codique se trouvent dans le corpus étudié et comment la présence de l’anglais de manifeste dans les vidéos YouTube françaises et québécoises. Le corpus est constitué de vidéos YouTube de type vlog. Comme l’objectif de cette étude est de comparer l’utilisation de l’anglais dans les vidéos québécoises et françaises, des vidéos issues de ces deux pays ont été choisies. Le corpus inclut six créatrices de contenu, trois au Québec et trois en France. Par youtubeuse, nous avons sélectionné entre 34 et 48 minutes de vidéos, soit au total 4 heures, 9 minutes et 22 secondes de vidéo. L’étude combine l’analyse quantitative et l’analyse qualitative. Les emprunts sont rangés soit dans la catégorie d’emprunts établis, soit dans celle d’emprunts spontanés. Les alternances codiques sont classes en alternances extra-phrastiques, interphrastiques et intraphrastiques. L’étude se situe dans les domaines d’étude de la sociolinguistique et de la lexicologie. L’étude démontre qu’il y a plus d’énoncés en anglais dans les vidéos québécoises que dans les vidéos françaises. C’est le cas pour les emprunts et les alternances codiques. Sur un total de 1840 mots prononcés en anglais, 94,2 %, ou 1734 mots, viennent des vidéos québécoises. 5,8 %, ou 106 des mots prononcés en anglais, viennent des vidéos françaises. Nous avons trouvé 173 occurrences d’emprunts au total dans les vidéos québécoises, et 70 occurrences d’emprunts dans les vidéos françaises. L’analyse des alternances codiques montre qu’il y a plus d’alternance codique dans les vidéos québécoises du corpus étudié, comparé aux vidéos françaises. Nous avons pu identifier 1561 mots prononcés en alternance codique dans les vidéos québécoises, contre seulement 36 mots dans les vidéos françaises. L’étude montre que le contact de langues ne peut pas être évité. En examinant les vidéos issues de deux pays francophones, nous pouvons voir que les marques transcodiques sont observés dans le langage quotidien des youtubeuses québécoises et françaises, et que l’emprunt linguistique et l’alternance codique sont trouvés en abondance dans le corpus étudié. En tenant compte des dimensions sociolinguistiques du corpus examiné, l’étude montre que l’utilisation de l’anglais fonctionne comme une construction d’identité de youtubeur.euses et un signe d’appartenance au groupe social des jeunes.
-
(2020)Tämä tutkielma käsittelee kertojan henkilöhahmoa, kertojan äidin henkilöhahmoa sekä kertojan suhdetta äitiinsä Albert Camus’n teoksessa L’Étranger sekä Kamel Daoudin teoksessa Meursault, contre-enquête. Camus’n teos sijoittuu ”ranskalaiseen” Algeriaan, kun taas Daoudin teos kertoo itsenäisestä ja postkolonialistisesta Algeriasta. Camus’n teoksessa kertoja Meursault surmaa hetken mielijohteesta miehen, johon hän viittaa nimellä L’Arabe (”arabi”). Daoudin teoksen kertoja Haroun on kyseisen ”arabin” kuvitteellinen veli. Hän antaa kuolleelle veljelleen henkilöllisyyden ja ottaa kantaa Camus’n teoksen tapahtumiin. Daoudin teos on uudelleentulkinta Camus’n teoksesta. Tarkastelen edellä mainittujen kahden romaanin äitihahmojen välillä esiintyviä eroja ja salmankaltaisuuksia, kertojien hahmojen välillä esiintyviä eroja ja samankaltaisuuksia sekä äidin ja kertojan välistä suhdetta kummassakin romaanissa. Olen analysoinut henkilöhahmoja hyödyntäen Christine Montalbettin (2003) ja Philippe Hamonin (1977, 1998) tutkimuksia sekä Gérard Genetten (1982) intertekstuaalisuutta käsittelevää teoriaa. Tutkiessani kertojia olen lisäksi nojautunut Gérard Genetten (1972) kertojaa käsittelevään teoriaan. Olen tarkastellut kertojan ja äidin välistä suhdetta käyttäen apunani Tzvetan Todorovin (1966) henkilöhahmojen välisiä suhteita käsittelevää tutkimusta. Tutkimukseni osoitti, että äitien välillä sekä kertojien välillä on lukuisia merkitseviä samankaltaisuuksia, mutta myös eroja. Äideillä on samankaltaiset yhteiskunnalliset roolit sekä samankaltaiset nimet. Heillä kummallakin on allegorinen ulottuvuus ja monitulkintainen suhde poikiinsa. Heillä on kuitenkin myös erilaiset kulttuuritaustat ja erilaiset roolit poikiensa elämässä. Camus’n teoksen äiti on kuollut, kun taas Daoudin teoksen äiti on elossa. Kertojilla on samankaltaiset yhteiskunnalliset roolit ja heillä kummallakin on monitulkintainen suhde äiteihinsä. Kertojien elämät ja luonteet ovat samaan aikaan rinnakkaiset ja vastakohtaiset sekä heidän kulttuuritaustansa eroavat toisistaan. Tutkimuksessa selvisi myös, että kertojan ja äidin suhde on molemmissa teoksissa samaan aikaan rakastava ja ambivalentti. Camus’n teoksen äidillä on kaukaisempi rooli poikansa elämässä sekä Daoudin teoksessa kertojan ja äidin suhteeseen liittyy enemmän ristiriitaisia tunteita.
-
(2021)Maisterintutkielmani aiheena on monikielisten tekstien ja niissä esiintyvien henkilöhahmojen kääntäminen. Aineistona on Andrea Camillerin Il giro di boa (2003) sekä Helinä Kankaan suomenkielinen käännös Törmäyskurssilla (2011). Tutkielman alussa esitellään teoksessa käytetyt eri kielet, monikielisyyden funktio kirjallisuudessa sekä murteen kääntämiseen liittyvät haasteet. Tästä edetään eri käännösstrategioihin ja esitellään, miten Camillerin teokset on käännetty ranskan ja englannin kielille. Tavoitteena on erotella käännöksessä säilytetyt ja menetetyt kielimuodot sekä henkilöhahmojen piirteet. Lopuksi pohditaan alkuperäisteoksen kielten yksinkertaistamisen hyötyjä ja haittoja. Tutkielmassani käsitellään monikielisyyden funktiota henkilöhahmojen identiteetin ja kieliyhteisön rakentamisessa käsitellään Riikka Ala-Riskun väitöskirjan perusteella. Murteiden kääntämisen haasteena on kohdekielen kielimuodon valinta ja käännöstä analysoidaan Nuolijärven ja Tiittulan (2007) käännösstrategioiden kautta, joita ovat standardikieli, puhekieli, murre ja ”uuden” murteen luominen. Analyysissa määritellään, miten eri kielimuodot ja henkilöhahmot on käännetty. Alkuperäisessä teoksessa käytetään italian kieltä, Sisilian murretta, näiden kahden sekoitusta ja sanaleikkejä sisältävää mongertelevaa kieltä. Kaksi viimeistä kielimuotoa kuvaavat Camillerin kielellistä luovuutta. Merkittäväksi nousee, että italian kielen ja Sisilian murteen sekoitus on kadonnut käännöksestä, sillä se on käännetty italian kielen tavoin standardikielelle. Lisäksi käännöksessä esiintyy suuri määrä italian kielen ja Sisilian murteen sanoja sekä kokonaisia lauseita, joiden tehtävänä on korostaa teoksen ja henkilöhahmojen sisilialaisuutta. Tutkielmassani osoitan, että kääntäjä on käyttänyt eri strategioita eri kielimuotojen kohdalla: Sisilian murre on käännetty eri tavoilla riippuen henkilöhahmosta, mongerteleva kieli on käännetty sanaleikein ja loput kielimuodot on käännetty standardikielelle. Monikielisyyden tehtävänä on henkilöhahmojen identiteetin rakentamisen lisäksi italian kielen ja Sisilian murteen kielellisten sekä kulttuuristen eroavaisuuksien korostaminen, ja sen säilyttämiseksi kääntäjä on yksinkertaistanut kielimuotoja.
-
“Confine Your Women!” : Diachronic Development of Medieval Sunnī Exegeses on the Creation of Woman (2018)Details concerning the creation of the first woman are not described in the sacred book of Muslims, the Qurʾān. The best-known passage, usually understood as a description of the creation of the primeval couple, is in the beginning of Sūrat al-Nisāʾ, Chapter of women, which mentions people being created from a single soul, nafs wāḥida, from which God also created its mate, zawj. In early Islamic exegesis, tafsīr, this notion was elaborated and the nafs became understood as Adam (Ādam) and the zawj as Eve (Ḥawwāʾ), the latter being made from the former’s rib – thus, secondarily to him. This interpretation was most likely influenced by the religio-cultural milieu, particularly its Jewish and Christian traditions. The interpretive information further accumulated and transformed in medieval Qurʾānic commentaries, tafāsīr. The present study is designed to analyze the diachronic development of the discourse in medieval Sunnī tafāsīr on the passage “ẖalaqakum min nafsin wāḥidatin wa-ẖalaqa minhā zawjahā”, described above. The time frame of the study is from the late 9th to the 15th century, thus, concentrating on the classical period of the development of Islamic exegesis. Ten well-known exegetes and their tafāsīr were selected for the study. Their exegetic accounts regarding the passage of interest are analyzed with a theoretical framework of genealogical and critical linguistic analysis. The focus is on tracing the accumulation of potential misogynous elements in the overall style and content of exegeses on the creation of the first woman. In addition to obvious manifestations of gender hierarchy, the study aims at addressing some implicatures which are likely to contribute to the patriarchal ethos typical for many interpretative accounts. The passage of interest is understood as the creation of the primeval couple in all commentary accounts examined in the study. The concept of nafs wāḥida, single soul, is interpreted as the first man, Ādam, and the mate created form this soul, zawj, as Ḥawwāʾ. These elaborated exegetic suppositions on human creation are further strengthened throughout the classical period during which a conclusive command to keep women indoors is repeated time and again. Based on the analyses performed in the study, the diachronic development of medieval Sunnī exegesis can be divided into three consecutive discursive stages. The first stage is characterized by normativization of the concept so that nafs wāḥida, single soul, becomes established as Ādam and the mate created form this soul, zawj, as Ḥawwāʾ. The woman is interpreted being made from Ādam’s rib, adding details somewhat equivalent to the Biblical Garden narrative. The second stage in the development of exegeses on the passage consolidates the normative concept described above. The rib becomes crooked – as do the women. The third discursive stage is characterized by expanding the normativized and consolidated concept. This is done by adding misogynous notions to earlier interpretations on the creation and parallelizing the creation of the first woman with that of wickedness and evil.
-
(2022)Tässä työssä tutkitaan impersonaalirakenteita espanjan ja portugalin eurooppalaisten varieteettien välillä uutiskielessä. Tarkasteltavat rakenteet ovat ser-apuverbillä muodostettava perifrastinen passiivi ja se-rakenteet, jotka voidaan jakaa passiivisiin ja impersonaalisiin rakenteisiin. Tavoitteena on selvittää, kummankielisessä korpuksessa tutkittavat rakenteet ovat kokonaisuudessaan yleisempiä ja kummat rakenteet ovat yleisempiä kussakin korpuksessa. Korpusten uutiset on jaettu seitsemään osastoon, jotka ovat yhteiskunta, politiikka, talous, urheilu, kulttuuri, tiede sekä teknologia. Tavoitteena on täten myös tutkia, esiintyykö rakenteita tyypillisemmin joissain tietyissä osastoissa. Funktionaalisesta näkökulmasta yksi impersonaalirakenteiden tehtävistä on agentin häivyttäminen (Siewierska 2008). Espanjaa ja portugalia pidetään tässä tutkimuksessa saman järjestelmän eri variantteina, sillä ne ovat geneettisesti niin läheistä sukua toisilleen (vrt. Moravcsik 2016). Tämän ansiosta molempien kielten rakenteisiin voidaan soveltaa samaa luokittelua. Impersonaalirakenteiden luokittelu pohjautuu Barrenechean ja M. de Rosettin (1979) malliin. Uutisten laadullisessa tarkastelussa hyödynnetään puolestaan Reinemann et al.:n (2011) luokittelua. Tutkimuksen korpukset koostuvat uutisista, jotka on espanjan osalta kerätty El Mundo- ja portugalin osalta O Diário de Notícias -sanomalehdestä ja jotka ajoittuvat vuosille 2017–2019. Espanjan korpuksen koko on 143 909 sanaa ja portugalin korpuksen koko 87 593 sanaa. Aineiston keruussa on hyödynnetty Corpus del Español NOW- (News on the Web) (Davies 2018–) ja Corpus do Português NOW (Davies 2018–) -internetkorpuksia, joiden pohjalta on koostettu oma korpus analyysia varten. Tulokset osoittavat impersonaalirakenteiden olevan yleisempiä portugalin korpuksessa kuin espanjan korpuksessa. Portugalin korpuksen normalisoitu frekvenssi on 93,6 tapausta 10 000:ta sanaa kohti ja espanjan korpuksen 82,5 tapausta 10 000:ta sanaa kohti. Korpusten välinen ero on tilastollisesti merkitsevä (G² = 7,71; p < 0,01). Espanjan korpuksessa se-rakenteet (58,6) ovat yleisempiä kuin perifrastinen passiivi (23,8). Portugalin korpuksessa vastaavasti perifrastinen passiivi (81,4) on yleisempi kuin se-rakenteet (12,2). Espanjan korpuksessa impersonaaliset rakenteet ovat tyypillisimpiä yhteiskunta- (100,7), kulttuuri- (99,7) ja tiedeaiheisissa (94,6) uutisissa ja harvinaisimpia urheilu-uutisissa (27,9). Portugalin korpuksessa ne ovat tyypillisimpiä puolestaan yhteiskunta- (135,9), politiikka- (89,3) ja kulttuuriosastoissa (87,7) ja harvinaisimpia urheiluosastossa (52,7). Portugalin korpuksessa impersonaalirakenteet ovat espanjan korpusta yleisempiä yhteiskunta-, politiikka-, urheilu- ja teknologia-aiheisissa uutisissa. Näissä kaikissa paitsi teknologiassa ero korpusten välillä on tilastollisesti merkitsevä. Espanjan korpuksessa rakenteet ovat yleisempiä talous-, kulttuuri- ja tiedeosastoissa, mutta näissä missään ero korpusten välillä ei ole tilastollisesti merkitsevä. Tyylillisesti suurimmat erot korpusten välillä havaitaan urheiluosastossa, sillä espanjan urheilu-uutisten kieli on huomattavasti kuvailevampaa kuin portugalin. Kaikki löydöt viittaavat uutiskielen olevan portugalin korpuksessa muodollisempaa kuin espanjan korpuksessa. Laajemmat johtopäätökset eri impersonaalirakenteiden käytöstä kielten välillä vaativat kuitenkin lisätutkimusta.
-
(2019)Pro graduni käsittelee suomalaisia, jotka ovat kääntyneet juutalaisiksi ilman aikaisempaa juutalaista taustaa ja perhettä. Data perustuu haastatteluihin, joita arvioin straussilaisella grounded theory-menetelmällä. Tutkimuskysymykseni ovat, kuinka nämä käännynnäiset näkevät mitä juutalaisuus on ja kuinka he arvioivat omaa kääntymistään. Tutkimuseni mukaan kääntyjän aikaisempi uskonnollinen tausta on varsin todennäköisesti epätavallinen, eikä hänellä ole merkittäviä aikaisempia juutalaisia sosiaalisia suhteita. Internetillä on kasvava rooli kääntyjän tiedonhaussa ja verkostoissa. Juutalaisuudessa kääntynyt näkee tärkeimpänä eettisyyden sekä juutalaisen lain, halakhan. Kääntymisen nähdään vahvistavan aikaisempi maailmankuva ja identiteetti, ja kääntyjä hyväksyy rabbiinisen näkemyksen kääntymisprosessista. Lopuksi vertailen tämän tutkimuksen tuloksia muihin kääntymistutkimuksiin ja -teorioihin, joiden väitteet ja tulokset eivät aina vastaa oman tutkimukseni tuloksia.
Now showing items 1-20 of 176