Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by master's degree program "Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma"

Sort by: Order: Results:

  • Rajala, Satu (2022)
    Tutkielman aihe on amatonormatiivisuus Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteissa. Amatonormatiivisuudella tarkoitetaan sitä yhteiskunnassa vallitsevaa oletusta, että elämän fokus olisi tai pitäisi olla avioliitto tai romanttinen parisuhde. Amatonormatiivisuutta on tutkittu vähän ja termi ei ole tunnettu. Amatonormatiivisuus kuitenkin koskettaa kaikkia ja aihe on ajankohtainen pandemian vuoksi. Tutkin amatonormatiivisuutta Suomen hallituksen koronarajoitustiedotteiden kautta, koska ääriolosuhteet paljastavat helpommin yhteiskunnassa olevia rakenteita. Mediassa keskusteltiin paljon hallituksen asettamista koronarajoituksista, jotka aiheuttivat hämmennystä siitä ketä saisi tavata kodin ulkopuolella. Aikaisemmin on tutkittu miten monogaamiset ja romanttiset parisuhteet laitetaan muunlaisten läheissuhteiden edelle lainsäädännössä, mutta pandemia tuo tähän uuden näkökulman. Tutkimuskysymykseni onkin siis millaista läheissuhdemallia rakennetaan hallituksen koronatiedotteissa ja niiden kritiikissä? Analyysimateriaalina on hallituksen koronarajoitustiedotteet koskien Uudenmaansulkua (2020) ja suuniteltua ulkoliikkumiskieltoa (2021) Näiden lisäksi on myös käyty läpi THL:n korona-aiheisia suosituksia juhlapyhien ajalle. Analyysissa on käytetty menetelmänä diskurssianalyysia. Hallituksen aineistoa on tärkeä tutkia, koska hallituksen käyttämillä diskursseilla on suora kirjaimellinen vaikutus kaikkiin ihmisiin ja konkreettisia seurauksia heidän elämäänsä.. Hallituksen koronarajoitustiedotteita on tärkeä tutkia niiden sisällyttämän vallan vuoksi, mutta ne voivat myös kertoa yleisesti ympäröivästä yhteiskuntamme ja kulttuurimme normeista ja arvoista. Koronapandemia on jo itsessään tärkeä tutkimusaihe, koska se on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään niin monelta osin jo parin vuoden ajan. Tällaisen kriisitilanteen tutkiminen voi selkeämmin paljastaa yhteiskunnan rakenteita ja valtasuhteita, kun tutkitaan hallituksen toimeenpanemia määräyksiä ja rajoituksia. Tutkielma jatkaa keskustelua tuoden uusia näkökulmia liittyen amato- ja parisuhdenormatiivisuuteen. Hyödynnän teorioita suhdepyramidista, onnellisuuden skriptistä sekä ydinperheen ideaalista. Analyysin perusteella väitän, että hallituksen määräämät rajoitteet ovat amatonormatiivisia, ja että hallitus laillisesti suosii monogaamisia parisuhteita ja väheksyy muunlaisia läheissuhteita, esimerkiksi ystävyyssuhteita.
  • Hakomäki, Stina (2023)
    This dissertation is a thematic analysis of the concept of gender in the European Union’s Gender Action Plan III. The Gender Action Plan III (GAP III) is the European Union’s action plan on gender equality and women's empowerment (European Commission 2020). I argue that as a Gender Action Plan, gender is a crucial concept of said action plan and as such should be clearly defined. I further argue that gender should not be limited to women and men. I use thematic analysis and Feminist Critical Discourse Analysis to analyse the language and the meaning of the language that deals with gender (equality) in the GAP III. The theoretical framework of this dissertation consists of the theory and literature on Feminist Foreign Policy (FFP). FFP literature is useful because the GAP III can be analysed (and criticised) over a lot of the same themes as governmental feminist foreign policies (Aggestam & Bergman Rosamond 2018; Bernarding & Lunz 2020; Scheyer & Kumskova 2019). These themes include for instance: the concept of gender and militarism (Ibid.). FFP theory and literature aids me in finding relevant themes and issues in the GAP III. As I analyse the concept of gender in the GAP III, I find that it is defined rather insufficiently. I find that it is often reduced to women and girls. I conclude that the GAP III begins with gender but ends up with women and girls.
  • Stenius, Nasti (2023)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen perusopetuksen koulukohtaisten tasa-arvosuunnitelmien sukupuolidiskursseja, sekä niissä ilmeneviä ja uudelleenluotuja vallan ja sorron käsitteitä sukupuolen moninaisuuden subjektien lähtökohdasta. Nojaan tutkielmassa Foucault’n subjektin rakentumisen teoriaan, Butlerin teoriaan sukupuolistettujen subjektien tuottamisesta ja uudelleentuottamisesta toiston kautta, sekä Kumanshiron sorronvastaisen pedagogiikan käsitteelliseen lähestymistapaan. Tutkielma sijoittuu feministisen tutkimuksen kentälle, lähennellen myös queerfeminististä lähestymistapaa käsitellen perusopetuksen tasa-arvotyön suunnittelun sukupuolidiskursseja erityisesti sukupuolivähemmistöjen kannalta. Etsin tutkielman aineistosta sukupuolten ilmaisutapoja, joilla sukupuolen moninaisuus tuodaan suunnitellussa tasa-arvotoiminnassa näkyväksi, tai toisaalta jätetään huomiotta. Tarkastelussa nousee esille myös kysymyksiä siitä, minkälaisena tasa-arvosuunnitelmien kirjaukset näyttäytyvät lakisääteisiä vaateita vasten, huomioidaanko sukupuolen moninaisuutta koulujen tasa-arvosuunnitelmissa, ja minkälaiseksi sukupuolen moninaisuuden subjektipositiot rakentuvat analysoimissani tasa-arvosuunnitelmien sukupuolidiskursseissa. Tavoitteenani on analysoida ja valottaa sellaisia tasa-arvotyön suunnitteluun liittyviä käsityksiä, oletuksia, ristiriitaisuuksia ja paradoksaalisuuksia, joita sukupuolikäsitykset ja niihin linkittyvät sukupuolidiskurssit ilmentävät ja tuottavat. Tunnistan analysoidusta materiaalista kolmenlaisia sukupuolidiskursseja: binääriä sukupuolijärjestelmää toistavan sukupuolidiskurssin, marginalisoivan sukupuolidiskurssin, sekä kriittisen sukupuolidiskurssin. Keskeisessä asemassa analysoidussa materiaalissa näyttäytyi hegemoninen, eli toisiin nähden hallitsevassa asemassa oleva, binääriä sukupuolijärjestelmää toistava sukupuolidiskurssi, joka hiljaisuuksien ja eksplisiittisen ilmaisun kautta väittää binäärin sukupuolen olevan ”luonnollisesti” kaksinapainen. Eksplisiittisesti binääriä sukupuolijakoa ja -käsitystä vahvistettiin ja toistettiin oppilaiden eksplisiittisellä jaolla tyttöihin ja poikiin, sekä implisiittisellä viittauksella ”molempiin” sukupuoliin. Tutkielmani keskeisin johtopäätös on, että perusopetuksen tasa-arvosuunnitelmat ovat usein lähtökohtaisesti binääriin sukupuolikäsitykseen nojaavia. Vain noin kolmasosassa materiaalina käytetyistä koulukohtaisista suunnitelmista sukupuolen moninaisuuden huomioi eksplisiittisesti, vaikka siihen on jokaisella koululla velvoite niin tasa-arvolain kuin opetussuunnitelman perusteidenkin kautta. Väitän, että binääriä sukupuolijärjestelmää toistava sukupuolidiskurssi lähtökohtaisesti kieltää – tiedostaen tai tiedostamatta – sukupuolivähemmistöihin kuuluvalta subjektilta kontekstissa lähtökohtaisen position. Näin ollen suunnitelmissa tuotetaan ja toistetaan tasa-arvotyön tuottamisen nimessä myös epätasa-arvoista ja sortavaa diskurssia. Analyysini asettuu kontekstiin, jossa suuri osa koulujen tasa-arvosuunnitelmista ei käsittele koulukohtaista tasa-arvotilannetta, ja/tai ei määritä toimintoja, joilla tasa-arvotilanteeseen pyritään parantavasti vaikuttamaan. Moni tutkielman tutkimusmateriaalina käytetty tasa-arvosuunnitelmaksi nimetty dokumentti hahmottuukin ”suunnitelman suunnitelmana” varsinaisen toiminnallisen suunnitelman sijaan.
  • Keränen, Petteri (2022)
    Videopelit ja digitaalinen pelaaminen ovat nykyisin sukupuolesta riippumatta merkittävä tapa käyttää aikaa. Vaikka pelaajakunta on nykyisin monipuolistunut, mielikuva tyypillisestä pelaajasta on edelleen miehinen. Naisten pelaamisella viitataan laajasti sekä naisten pelaamiseen että naisten asemaan videopelikulttuurissa. Naisiin ja naistapaisiin pelaajiin kohdistuvat ennakkoluulot ottavat monia muotoja ja niillä on monitahoisia seurauksia. Maisterintutkielmassani pohdin kriittisen diskurssianalyysin keinoin videopelaaviin naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Aineistonani toimii Milla Seppälän vuonna 2020 keräämä 14 vastaajan aineisto videopelaavien naisten kirjoituksista. Tarkastelen, millaisia diskursseja aineiston vastaajien kirjoituksissa nousee esiin naisten pelaamiseen ja ennakkoluuloihin liittyen. Lisäksi analysoin, miten vastaajat jäsentävät heihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Tutkielmani teoreettinen tausta on feministiteoreetikko Sara Ahmedin teoksissaan esittelemä moninaisuustyön käsite, joka viittaa siihen sosiaaliseen työhön, jota täytyy tehdä, kun ei sovi jonkin instituution normeihin. Tarkastelemani instituutio on pelikulttuuri ja pelaajayhteisöt. Tunnistin käyttämästäni aineistosta kolme erilaista diskurssia. Ihmettelydiskurssi piti sisällään kummastelua naisten pelaamista kohtaan. Ihmettely kohdistui vastaajien sukupuoleen, pelaamiseen itsessään ja yhdessä vastauksessa ennakkoluulojen perusteet ristesivät sukupuolen ja pelaamisen kesken. Sukupuolittuneiden reaktioiden diskurssi piti sisällään esimerkiksi flirttailua ja sukupuoleen perustuvaa ”huutelua”. Ennakkoluulodiskurssiin sisältyvät esimerkiksi kokemukset toisten pelaajien myrkyllisestä käyttäytymisestä peleissä sekä ennakkoluulot yleisemmin. Aineistoni vastaajat jäsensivät kohtaamiaan ennakkoluuloja esimerkiksi arvioimalla erilaisia strategioita ennakkoluulojen torjumiseksi tai välttämiseksi. Tutkielmani tuo esiin, että tyypillisen pelaajan odotetaan edelleen olevan mies ja siihen normiin sopimattomia pelaajia kummastellaan. Miesten hallitsema ja miehille suunnattu pelikulttuuri edellyttää muilta kuin miehiltä ylimääräisen sosiaalisen työn tekemistä, jotta he voivat toimia siinä ympäristössä ja osallistua pelikulttuuriin ja pelaamisen maailmaan. Aiempi tutkimus on nostanut esiin kuvauksia hyvin syvistä sukupuoleen perustuvista ennakkoluuloista, mutta käyttämässäni aineistossa kuvataan pääosin hyvin arkisia, joskin sinällään vakavia ennakkoluulon tilanteita. Tutkielmani ei tältä osin tuottanut yllättäviä tuloksia, vaan aineistossani kuvattiin samankaltaisia kokemuksia ennakkoluuloista kuin muissakin aineistoissa ja tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielmani siten täydentää olemassaolevaa tietoa naisten pelaamisesta ja ennakkoluuloista. Tutkielmassani totean, että pelaamisen naisvihamielinen sosiaalinen todellisuus rakentuu naisvihamielisten puhumisen ja kirjoittamisen tapojen kautta. Jatkotutkimusta kaipaa edelleen maskulinistisen ideologian ja puhetapojen yhteys pelaavien naisten arkitodellisuuteen videopelikulttuurissa. Toisaalta myös intersektionaalinen tarkastelu laajemmalla aineistolla tuottaisi hienosyisempää kuvaa naisten pelaamisesta eri sosiaalisissa ryhmissä.
  • Haapea, Katariina (2021)
    Ehdokkuuteen liittyvät huolet voivat olla merkittävä tekijä sen suhteen, millaiset poliittiset vaikuttamisen tavat näyttäytyvät erilaisille henkilöille mahdollisina ja houkuttelevina. Aiemmasta ehdokkaiden kokemuksia koskevasta tutkimuksesta on nähtävissä, että menestyksekkääseen ehdokkuuteen tarvittavat resurssit jakautuvat eri tavoin taustamuuttujiltaan erilaisilla ehdokasryhmillä. Erityisesti päättäjiin kohdistuvan vihapuheen ja häirinnän on todettu kohdistuvan muutenkin haavoittuvissa asemissa oleville henkilöille. Vihreät edustajat ovat aiemmassa tutkimuksessa erottuneet muiden puolueiden edustajista niin taustaominaisuuksiltaan kuin ehdokaskokemuksiltaan. He erottautuvat myös eniten vihapuhetta kohtaavana puolueena. Maisterintutkielmassani tutkin kyselytutkimuksen keinoin vihreiden vuoden 2021 kuntavaaliehdokkaiden ehdolle asettumiseen liittyviä huolia. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Millaisia huolia vihreiden kuntavaaliehdokkaiden ehdolle asettumiseen liittyy ja 2) Kuinka vihreiden kuntavaaliehdokkaiden risteävät erot näyttäytyvät heidän ehdolle asettumiseen liittyvissä huolissaan. Lähtöoletukseni oli, että huolilla on suuri rooli ehdokaspäätöstä tehtäessä, ja että ne saattavat jopa toimia esteenä ehdokkuudelle. Oletin myös, että osa huolista vaikuttaa erityisesti niiden ehdokkaiden ehdokaspäätökseen, jotka ovat muutenkin aliedustettuja poliittisessa päätöksenteossa. Tutkimukseni asettuu feministisen politiikantutkimuksen perinteeseen, jonka tavoitteena on edistää politiikan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, sekä tunnistaa politiikan ja vallan syrjiviä rakenteita. Intersektionaalisen lähestymistavan lisäksi käytin analyysissani aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tunnistin ehdokkaita eniten huolestuttaviksi asioiksi 1) ajanpuutteeseen liittyvät huolet, 2) vihapuheeseen ja vaalihäirintään liittyvät huolet, 3) vihreisiin liitetyt negatiiviset asenteet, sekä 4) erilaiset ehdokkuuteen liittyvät epävarmuudet. Vihapuheelle erityisesti altistaviksi tekijöiksi nimettiin naissukupuoli, vähemmistöstatus, nuori ikä sekä vihreä puoluevalinta, ja usein nämä ominaisuudet ristesivät ehdokkaiden vastauksissa. Erityisen huolestuneiksi vastaajaryhmiksi erottautuivat 26–35-vuotiaat, naiset, ensikertalaiset ehdokkaat, korkeasti koulutetut, sekä yhteen tai useampaan vähemmistöön kuuluvat ehdokkaat. Vähiten huolissaan olivat kaikkein vanhimmat ja nuorimmat vastaajat, sekä miehet. Lisäämällä tutkimustietoa ehdokkuuteen liittyvistä huolista voidaan edistää poliittisen yhdenvertaisuuden toteutumista. Erityisen tärkeää on ehdokkaiden kokemuksien tutkiminen intersektionaalisen lähestymistavan keinoin. Huolien kriittinen tarkastelu on tärkeää poliittisille puolueille muun muassa siksi, että ilman ehdokkuuden esteiden ja hidasteiden tunnistamista monia politiikassa kaivattuja ääniä jää kuulematta. Jatkotutkimusta ehdokkaiden huolista onkin tarpeen tehdä laajemmalla otannalla. Kiinnostava näkökulma jatkotutkimukselle olisi myös se, kuinka huolet vaihtelevat eri puolueiden välillä.
  • Raiko, Eeva-Johanna (2022)
    Teoreettinen tutkielmani on analyyttistä filosofiaa. Hyödynnän tutkielmassani posthumanistisen feminismin viitekehystä. Posthumanistinen feminismini tarkastelee ihmisyyttä tavalla, joka tekee eroa ihmiskeskeiseen humanismiin. Tavoitteenani on siten pyrkiä purkamaan ihmisten ja muunlajisten eläinten välillä olevaa haitallista hierarkiaa peräänkuuluttamalla ihmistoimijuutta, joka paikantuu rinnakkain muun luonnon kanssa. Näin ollen tutkielmallani on normikriittinen teoreettinen lähtökohta. Otan ihmiskeskeisen maailmankuvan vallitsevan normin kriittiseen tarkasteluun. Esitän ihmiskeskeisen maailmankuvan ongelmalliseksi, sillä se mahdollistaa ihmisten nykyisenlaisen kestämättömän tavan kuluttaa eläinperäistä ruokaa. Siirtymä kohti kasviperäistä tai merkittävästi kasvipainotteisempaa syömistä on tärkeä tekijä osana ilmastokriisin sekä eläineettisten ongelmien ratkaisua. Tarkastelen kasviperäistä ja kasvipainotteista syömistä kannanottoina, jotka asettavat ihmiskeskeisen maailmankuvan kyseenalaiseksi. Tarkastelen tahallisen tietämättömyyden strategiaa osana sekasyöjän akrasiaa, joka on ristiriitainen tila, jossa jollain tasolla tiedostetaan sekasyömiseen liittyvää ongelmallisuutta, mutta toimitaan siitä huolimatta tietoaan ja arvojaan vasten. Tahallinen tietämättömyys on eräänlainen keino, jolla akraattinen sekasyöjä ikään kuin ummistaa silmänsä ongelmallisuudesta muistuttavalta tiedolta. Tämä on haitallista vallankäyttöä, jonka ihmiskeskeinen normi mahdollistaa. Vaikka akraattinen sekasyöjä nojautuu ihmiskeskeiseen maailmankuvaan valitessaan syödä eläinperäistä ruokaa totutun laisesti, paikannan akraattisiin sekasyöjiin kuitenkin ihmiskeskeistä maailmankuvaa kyseenalaistavaa potentiaalia. Tutkimuskysymykseni on: miksi tahallinen tietämättömyys on ongelmallista, ja minkä takia akraattista sekasyöjää tulisi tarkastella ihmiskeskeisen maailmakuvan ylläpitäjän sijasta paremminkin sen potentiaalisena kyseenalaistajana. Osana eläineettisten ongelmien sekä ilmastokriisin ratkaisua esitän, että akraattisiin sekasyöjiin paikantamaani muutospotentiaalia tulee laajamittaisesti tukea. Peräänkuulutan yhteiskunnalliselta päätöksenteolta rakenteellisia muutoksia, jotta akraattisten sekasyöjien muutosta hyväksyvä potentiaali tulisi otettua käyttöön. Korostan tutkielmassani yhdenvertaisuusnäkökulmaa, joka huomioi ihmisten erilaiset lähtökohdat tehdä ympäristöystävällisempiä ja eläineettisempiä valintoja syömisensä suhteen. Täysin kasviperäinen ruokavalio ei välttämättä ole esimerkiksi terveydellisistä syistä mahdollinen vaihtoehto jokaiselle, joten siksi se ei voi olla ainoa vaihtoehto ihmiskeskeisen maailmankuvan horjuttamiseksi. Tästä syystä painotan myös mahdollisimman kasvipainotteisen ruokavalion tärkeyttä täysin kasviperäisen ruokavalion vaihtoehtona, sillä kaikki liikenevät resurssit tarvitaan elettävän tulevaisuuden turvaamiseksi.
  • Korhonen, Inka (2021)
    Tutkimus monimuotoisuusjohtamisesta on kriittisen johtamisen tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueelle sijoittuva suomalaista johtajuutta monimuotoisessa ympäristössä käsittelevä tutkimus. Tarkoituksena on johtamispuhetta analysoimalla lisätä ymmärrystä monimuotoisuusjohtamisesta ja tehdä näkyväksi diversiteettiä tukevia käytäntöjä johtajuuden kontekstissa. Tutkimuksessa kuvaillaan sitä, mitä monimuotoisuusjohtaminen käsitteenä tarkoittaa johtajille, millaisia monimuotoisia identiteettejä he kuvailevat ja miten monimuotoisuutta on heidän mukaansa mahdollista edistää. Tutkimusaineistona on käytetty podcast-ohjelmasarjaa nimeltään Leadcast, jossa yritysjohtajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat puhuvat johtajuudesta ja kokemuksistaan monimuotoisuudesta uransa varrelta. Podcasteissa puhuvat johtajat edustavat eri organisaatioita pääosin yksityiseltä sektorilta. Tutkimuksessa käytetyt podcastit on julkaistu vuonna 2021. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa esitellään kriittistä johtamisen tutkimusta ja syvennetään käsitystä monimuotoisuusjohtamisesta. Monimuotoinen identiteetti on tutkimuksen kannalta keskeinen käsite, jonka avulla jäsennetään johtamispuheesta tehtyjä havaintoja. Johtamispuhetta tarkasteltaessa tärkeää on paikallinen selittäminen, jossa johtajien kertomukset monimuotoisuusjohtamisesta toimivat merkitysten välittäjinä tietyssä kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa. Temaattinen narratiivinen analyysi toimii väljänä metodisena viitekehyksenä. Analyysi osoittaa, että monimuotoisuusjohtaminen on toimintaa, jota ei tunnisteta välttämättä tietynlaiseksi johtamiseksi, mutta jonka periaatteita monet johtajat seuraavat ja ihannoivat. Johtajat kuvailevat johtamispuheen kertomuksissa sitä, miten johtajalla on oltava kyky tuoda organisaatioon eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Hänellä on oltava valmius myös itse altistua erilaisuudelle. Kertomukset tuottavat kuvausta monimuotoisesta identiteetistä, jossa erontekoja käsitellään pääasiassa erillisinä, mutta myös yhdessä muiden identiteetin osatekijöiden kanssa. Tutkimuksen johtopäätös on, että johtaja tunnistaa osan monimuotoisuusjohtamisen potentiaalisista hyödyistä organisaatiolle. Osa hyödyistä, kuten koko monimuotoisen identiteetin kirjo, jää kertomuksissa vähälle huomiolle. Monimuotoisuusjohtaminen näyttäytyy johtamispuheessa pyrkimyksenä sukupuolten tasa-arvoon ja nuorten valmiuksien tukemiseen työelämässä. Kertomuksissa otetaan kantaa sukupuolen ja iän lisäksi eniten koulutukseen monimuotoisen identiteetin osatekijänä.
  • Moilanen, Milja (2022)
    Tässä maisteritutkielmassa tutkitaan hoitajien kevään 2022 työtaistelun yhteydessä käytyä julkista keskustelua. Tutkielman menetelmä on diskurssianalyysi ja tutkielma sijoittuu sukupuolentutkimuksen ja erityisesti työelämän segregaation alaan. Suomessa työelämä on sukupuolittuneesti eriytynyt. Toisin sanoen ammatit jakautuvat maassamme mies- ja naisvaltaisiin aloihin ja sektoreihin. Yksi sukupuolittunut sektori on hoiva. Niin palkkatyönä kuin yksityiselämässä hoivaa tekevät enimmäkseen naiset. Arvostuksen puute, liian pieni palkka ja huonot työolot terveydenhoitoalalla ovat johtaneet hoitajien työtaisteluun kevään 2022 työehtosopimusten neuvottelukierroksella. Työtaistelusta käyty keskustelu näkyi niin perinteisessä- kuin sosiaalisessakin mediassa. Tutkielmani aihe hahmottui kuin huomasin, että perinteinen media toi lakkouhan alla enimmäkseen työnantajan näkemyksiä esille. Päätin tutkia kenen ääni kuuluu missäkin mediassa ja sen avulla analysoida hoiva-alan ongelmia sekä keskustelun valtasuhteita. Tutkielman aineistona on käytetty 41 Ylen verkkosivuilta haettua artikkelia sekä yhden julkisen Instagram-tilin 20 julkaisua. Hahmotin aineistosta kolme diskurssia, joiden avulla pyrin analysoimaan keskustelua ja tutkimaan diskursiivisen vallan liikkeitä keskustelussa. Diskurssit ovat huolidiskurssi, oikeusdiskurssi sekä tasa-arvoinen työelämä -diskurssi. Nämä kolme diskurssia auttoivat hahmottamaan ensinäkin hoiva-alan ongelmakohtia ja sitä, miten niitä käsiteltiin eri subjektipositioista. Hahmotin aineistossa kolme eri subjektipositioita: hoitajat, työnantaja sekä päättäjät. Tutkielman tulokset osoittavat, että työtaistelua koskevan keskustelun valta-asetelma muuttui. Hoitajat toivat aktiivisesti näkemyksiään esiin sosiaalisessa mediassa ja saivat näkökulmilleen kannatusta. Ajan kuluessa myös Ylen uutisissa hoitajien näkökulma sai enemmän huomiota. Työnantajien, hoitajien ja poliitikkojen hoivaan liittämät merkitykset ovat ennen kaikkea sen tärkeys ja kriittisyys yhteiskunnalle. Hoitajien työtaistelu ja heidän näkökulmiensa esiin tuonti liitti tärkeyden merkitystä myös hoivaa tekeviin työntekijöihin. Näin ollen tutkielman konteksti voi avata mahdollisuuksia myös yksityisessä elämässä tehdyn hoivan arvostukseen. Se voi myös avata näkökulmia työelämän segregaation kaventumiseen tarjoamalla suuntaviivoja matalapalkka-alojen tutkimukseen.
  • Komulainen, Riitta (2020)
    This thesis examines intersections of far right ideologies and veganism and vegetarianism (hereby called veg*nism), on Finnish anti-immigration online discussion forum, Hommaforum. The research material consists of six threads from the forum that focus on plant-based eating in Finnish contexts. Drawing from the fields of the critical study of men and masculinities, vegan ecofeminism, and affect theory, the analysis discusses themes that emerge from these threads, such as bioessentialism, fear of feminization, and negotiations of masculinity. The study discusses the history of the far right in Finland, from nationalistic movements to right-wing populist parties (RPPs) as well as contemporary far right movements outside of parlamentarism. The study also delves into the history of vegetarianism and veganism. As veganism is an ideology as well as a diet, the study maps out the history of the animal rights movement in Finland, as well as charts the difference between animal welfarism, the animal rights movement, and the animal liberation movement. The interconnectedness of far right ideology and plant-based eating is also discussed. The topic of the research is analysed thematically with Sara Ahmed’s affect theory and theorization of sticky concepts, Michaela DeSoucey’s concept of gastronationalism, and Diana Mulinari’s and Anders Neergard’s concept of caring racism. Utilizing these, the thesis maps out how a sticky figure of the lady in the flowery hat is constructed on the forum, and how this sticky figure haunts online discussions of the far right, and how some behaviors relating to food and eating are constructed as Finnish while others are constructed as not belonging in Finnish culture. Plant-based eating has been historically viewed as feminine in an effort to justify the colonializing of countries where it has been historically more prominent. The study analyzes how these arguments that plant-based eating is feminine are still represented in online discussions of the far right. The far right positions itself as the voice of reason, coolly rational, and ideas of caring for animal suffering is constructed to be emotional and soft. On the other hand, proveg*n arguments were also to be found on the forum. The study analyzes how the seemingly contradicting views of the far right and veg*nism coexist on the far right online discussion forum, Hommaforum.
  • Väänänen, Lauri (2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansanedustajien sukupuolistunutta työnjakoa ja sukupuolen representaatiota välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen kautta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, korreloiko kansanedustajan sukupuoli, hänen sosioekonominen asemansa ja edustamansa puolue hänen esittämiensä puheenvuorojen määrässä ja aihealueissa. Lisäksi tutkitaan millaisia (poliittisen) sukupuolen representaatioita suomalainen poliittinen järjestelmä ryhmäpuheenvuorojen välikysymysten kautta tuottaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys tulee feministisestä politiikan tutkimuksesta. Tutkielmassa hyödynnetään Teresa de Lauretisin teoriaa sukupuolesta teknologiana ja representaationa, sekä Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriaa sukupuolesta toistotekoina, jolloin sukupuoli käsitetään politiikan rakenteissa tapahtuviksi toistoteoiksi ja representaatioiksi, joita välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen esittämisen kautta tuotetaan. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty Jaana Kuusipalon käsitettä äitikansalaisuudesta naisten strategisena keinona päästä osalliseksi poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimusaineistona on käytetty eduskunnan verkkosivuilta löytyviä tietoja välikysymysten otsikoista ja sisällöistä vuosina 2011 - 2018, sekä tiedoista kansanedustajien sukupuolesta, syntymävuodesta ja kansanedustajakausien määrästä, sekä Ylen vaalikonevastauksista koottuja tietoja kansanedustajien koulutuksesta ja tulotasosta. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä ja kvantifioimalla sisällönanalyysin tuloksia, sekä ristiintaulukoimalla tulokset myös prosenttiosuuksittain. Tutkimus osoittaa, että sukupuoli ja sosioekonominen asema korreloivat kansanedustajien esittämien välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen määrän ja aihealueen mukaan. Määrällisesti naiset esittävät puheenvuoroja enemmän kuin miehet. Enemmistö välikysymysten esittäjistä on lisäksi iältään yli 35-vuotiaita, korkeakoulutettuja ja 2. ja 3. kauden kansanedustajia. Aihealueiden kohdalla korrelaatioissa on kuitenkin suuria eroja. Myös eduskuntapuolueissa sukupuoli korreloi esitettyjen ryhmäpuheenvuorojen määrässä. Välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen määrällinen ja aihealueittainen jakaantuminen on osoitus eduskuntatyön sukupuolistuneisuudesta. Suomalainen poliittinen järjestelmä tuottaa ryhmäpuheenvuorojen välikysymysten kautta poliittisen sukupuolen representaatioita, jotka voi nähdä toisintavan omalta osaltaan myös äitikansalaisuuden strategiaa.
  • Nakari, Ninni (2023)
    Ugandassa jätettiin parlamentille vuonna 2009 lakialoite, jossa esitettiin esimerkiksi kuolemanrangaistusta törkeästä homoseksuaalisesta teosta. Laki astui voimaan vuonna 2014 ja vaikka kuolemanrangaistus jäi pois voimaan tulleesta laista, se silti kavensi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia Ugandassa. Ugandan homoseksuaalisuuden vastainen laki herätti median kiinnostuksen ympäri maailmaa ja lakia käsiteltiin paljon uutisissa. Tässä tutkielmassa keskitynkin Ugandan homoseksuaalisuuden vastaiseen lainsäädäntöprosessiin ja siihen, miten Suomessa uutisoitiin aiheesta. Tutkimuskysymykseni on, miten suomalaiset tiedotusvälineet Yleisradio ja Helsingin Sanomat uutisoivat Ugandan homoseksuaalisuuden vastaisesta lakiesityksestä ja laista? Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien sekä Yleisradion verkossa julkaistuista uutisista, jotka sijoittuvat vuosille 2009-2015. Uutiset käsittelevät Ugandan homoseksuaalisuuden vastaista lainsäädäntöprosessia eli sen elinkaarta lakialoitteesta voimaantulleeseen laiksi. Analyysimetodina käytän laadullista sisällönanalyysia sekä kehystämistä. Tarkastelen aineistoa hyödyntäen jälkikolonialistista teoriaa. Sisällönanalyysin tuloksena syntyi neljä eri kategoriaa, jotka toistuivat uutisoinnissa. Ugandan homoseksuaalisuuden vastaisesta lainsäädäntöprosessista uutisoitiin useimmiten käyttäen näitä teemoja; homofobian yleistäminen Ugandassa ja Afrikassa, seksuaali– ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva vaino, kansainvälisten suhteiden heikentyminen ja lainsäädäntöprosessin kuvaaminen. Tulokset osoittavat, miten uutisissa korostuu vastakkainasettelu ”sivistyneestä” lännestä vs. ”sivistymättömästä” Ugandasta. Uutisista puuttuu ymmärrys Ugandan lainsäädännön kontekstista sekä kolonialistista valtasuhteista.
  • Törölä, Siri (2018)
    Tutkielmassa selvitetään, ovatko Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen suomenkielisissä päiväkodeissa työskentelevät kasvattajat ja päiväkotien johtajat saaneet koulutusta varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämän sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseksi sekä sitä, miten he suhtautuvat sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja siihen liittyvään koulutukseen. Tutkielma paikantuu feministiseen kasvatustutkimukseen. Suomessa tehdyn feministisen kasvatustutkimuksen mukaan suomalaisissa päiväkodeissa ylläpidetään sukupuolittavia käytänteitä, jotka ovat sukupuolten tasa-arvon este. Sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella murretaan sukupuolistereotypioita ja edistetään sukupuolten tasa-arvoa. Lähetin kyselyn Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen suomenkielisissä päiväkodeissa työskenteleville kasvattajille ja päiväkotien johtajille. Kyselyssä kysyin, ovatko vastaajat saaneet tutkintoon johtavassa koulutuksessa tai onko työnantaja tarjonnut koulutusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Kysyin myös, kokevatko vastaajat tarvitsevansa lisää koulutusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseksi, sekä miten he suhtautuvat sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja siihen liittyvään koulutukseen. Kyselyyn vastasi 114 henkilöä. Kyselyn tausta-aineistoksi haastattelin sähköpostitse Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen edustajaa, jolta kysyin, miten päiväkodeissa on pyritty edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Haastattelin myös Helsingissä eniten varhaiskasvatukseen lähihoitajia, sosionomeja ja kasvatustieteen kandidaatteja kouluttavien koulutusohjelmien edustajia. Kysyin, miten koulutusohjelmissa opetetaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Kyselyn vastausten ja koulutusohjelmien edustajien haastattelujen perusteella koulutus sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta on vuosien saatossa parantunut. Vuosina 2009–2018 valmistuneet kasvattajat kokivat, että heillä on tutkinnon pohjalta paremmat välineet toteuttaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaista sukupuolisensitiivistä kasvatusta kuin vuosina 1978–2008 valmistuneilla vastaajilla. Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen edustajan haastattelun mukaan päiväkodeissa työskentelevät kasvattajat olivat saaneet jonkin verran koulutusta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Kyselyn perusteella koulutus oli ollut erittäin vähäistä. Suurin osa vastaajista koki tarvitsevansa koulutusta ainakin yhdellä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisella sukupuolisensitiivisen kasvatuksen osa-alueella.
  • Suuronen, Henna-Mari (2020)
    Tarkastelen tässä tutkimuksessa kunniaan liittyvä väkivaltaa ja tuon esiin seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemuksia kunniaan liittyvästä väkivallasta. Tutkimuksessani kysytään, millaisia vaikutuksia kunniaan liittyvällä väkivallalla on ollut sateenkaarinuorten elämään ja miten seksuaalisuus ja sukupuoli näyttäytyvät haastateltavien kertomuksissa kunniaan liittyvän väkivallan kontekstissa. Olen kerännyt tutkimusaineistoni haastattelemalla kolmea Suomessa asuvaa nuorta, jotka ovat kokeneet kunniaan liittyvää väkivaltaa. Tutkimukseni analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi. Tutkimus edustaa feminististä väkivaltatutkimusta ja teoreettinen viitekehys pohjautuu aiempaan tutkimukseen sukupuolistuneesta ja homofobisesta väkivallasta, sekä kuvaa kulttuuristamisen ja rodullistamisen käsitteitä kunniaan liittyvän väkivallan kontekstissa. Tutkimukseni näkökulmana toimii sosiaalinen konstruktionismi. Tämä tutkielma tuo esille, että haastattelemani nuoret ovat kokeneet monimuotoista väkivaltaa lapsuudestaan lähtien. He ovat kokeneet kunniaan liittyvää väkivaltaa oman perheensä taholta ja väkivallan kokemukset ovat edelleen osa heidän arkipäiväänsä Suomessa. Syynä sekä lapsuudessa ja nuoruudessa omassa kotimaassa koetulle väkivallalle että edelleen jatkuvalle syrjinnälle on kuuluminen seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Kuuluminen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön näyttäytyy tutkimuksen perusteella vaikuttavan nuorten elämään sekä väkivaltaa lisäävänä, että samalla avun saamista hankaloittavana tekijänä. Nuoret ovat irrottautuneet omista väkivaltaisista taustoistaan, mutta eivät silti ole turvassa. Väkivallan kokemukset ovat jatkuneet Suomeen tulon jälkeen niin vastaanottokeskuksissa, kouluissa kuin kadullakin ja jatkuva väkivallan uhka estää heitä osallistumasta yhteiskuntaan vapaasti haluamallaan tavalla. Kuitenkin näiden nuorten kokemukseet ovat monin tavoin näkymättömissä niin viranomaisten toiminnassa kuin yhteiskunnassamme laajemminkin. Tutkimuksen perusteella kolmannen sektorin toimijat näyttäytyvät merkittävässä roolissa nuorten elämän tukemisessa.
  • Honkanen, Elisa (2023)
    Maisterintutkielmassani tutkin Suomen lapsettomuushoitojen järjestymistä. Tutkielmani tarkastelee ajankohtaa, jossa julkisen terveydenhuollon tarjoamat lapsettomuushoidot kokivat muutoksen. Vuodesta 2019 alkaen yliopistosairaalat alkoivat perustaa omia sukusolupankkeja ja tarjota lapsettomuushoitoja luovutetuilla sukusoluilla. Julkisen terveydenhuollon lapsettomuushoidot avautuivat samalla myös oikeudellisille naispareille ja itsellisille henkilöille. Muutosta edelsi yliopistosairaaloiden johtajaylilääkärien yhteinen ohjeistus tarjota lapsettomuushoitoja vain “lääketieteellisiin syihin” perustuen. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi yhteisen ohjeistuksen olevan käsky syrjiä oikeudellisia naispareja sekä itsellisiä henkilöitä ja määräsi vuonna 2016 johtajaylilääkäreille syrjintäkiellon ja uhkasakon. Keskityn tutkielmassani yliopistosairaaloiden johtajaylilääkäreihin kohdistuneeseen oikeudenkäyntiprosessiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa, hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tutkin, miten oikeuden teksteissä tuotetaan lääketieteellistä valtaa, normeja sekä arvoja, ja miten lapsettomuuden hoito määrittyy oikeuden teksteissä. Tutkielmani teoria pohjautuu queer-bioetiikalle ja reproduktio-oikeudenmukaisuudelle. Analysoin oikeudenkäyntitekstejä diskursseina ja vielä erityisesti queer-haavoittuvuuksien avulla. Tutkielmani perusteella oikeudenkäyntitekstien argumentaatiossa nousee esiin cis-heteronormatiivisuus ja ableismi sekä cis-heteronormatiivinen lääketieteellinen määrittelyvalta. Lisäksi rakenteelliseen lääketieteelliseen syrjintään on vaikea puuttua yhdenvertaisuuslain keinoin.
  • Julkunen, Aleksi (2023)
    Tutkielma tarkastelee dokumenttielokuvien Cow (2021) ja Gunda (2020) tuotantoeläinrepresentaatioiden empaattista potentiaalia, joka voi aktivoitua elokuvien katselukokemuksessa ja vaikuttaa katsojan käsityksiin muunlajisista eläimistä. Tutkielma asettuu teoreettisesti elokuva- ja sukupuolentutkimukselliseen viitekehykseen. Tutkielman sukupuolentutkimuksellinen painopiste on ekofeministisessä teoriassa empatiateorian kautta ja elokuvateoreettinen painopiste on feministisessä mediatutkimuksessa representaatioteorian kautta. Tutkielman empatiakäsitys rakentuu Lori Gruenin (2015) sotkuisen empatian (entangled empathy) käsitteen varaan. Sotkuisessa empatiassa korostuu muunlajisen toisen hyvinvoinnista huolehtiminen ja empaattisen kokemuksen sekä tunteellinen, kognitiivinen että eettinen ulottuvuus. Aineiston analyysissa hyödynnän elokuva- ja sukupuolentutkimuksellista vastakatseen teoretisointia sekä lajirajat ylittävän äitiyden teoretisointia. Tutkielma luo tutkimusmenetelmän elokuvarepresentaatioiden ja -kerronnan empaattisen potentiaalin tarkastelemiseen yhdistämällä representaatio- ja empatiateorioita keskenään. Useat seikat selittävät aineistoelokuvieni omaamaa empaattista potentiaalia. Ne paljastavat katsojille tuotantoeläinten karun todellisuuden, asettavat muunlajiset eläimet kerrontansa keskiöön, tukevat elokuvatyylillisillä ratkaisuillaan niissä esitettyihin muunlajisiin eläimiin sitoutumista ja esittävät kaikessa järkyttävyydessään emotionaalisesti vaikuttavia kohtauksia.
  • Kaskinen, Emma (2022)
    Maisterintutkielmassani jäljitän lepäämisen vastustavaa potentiaalia myöhäiskapitalismissa. Levon ymmärtäminen on tärkeää poliittisen vastarinnan eikä yksilön näkökulmasta, sillä myöskään uupumista ei voi pitää yksilön ongelmana, vaan syynä ovat väsyttävät rakenteet. Lepo asettuu poikkiteloin kapitalismin tuottavuuden vaateen kanssa. Levon analysointi monimuotoistaa keskustelua, jossa usein keskitytään ongelmakohtiin eli esimerkiksi loppuunpalamiseen levon sijasta. Teoreettinen lähtökohtani levon analyysiin on mustan feministiteoreetikko Jennifer Nashin (2013; 2019) hahmottelema rakkauspolitiikka. Rakkauspolitiikka on Nashin tulkinta rakkaudesta mustan feminismin perinteessä ja ehdotus vaihtoehtoisten poliittisten yhteisöjen luomisesta. Tutkin levon poliittisuutta amerikkalaisten taiteilija-aktivistien Fannie Sosan ja Navild Acostan perustaman Black Power Napsin taiteessa. Black Power Naps on aloite, jota taiteilijat kuvailevat ”veistosinstallaatioksi ja värähteleväksi laitteeksi”. Sen keskiössä ovat rotusuhteet levon näkökulmasta ja levon mahdollistavien tilojen luominen rodullistetuille ihmisille. Tutkielmassani kysyn, miten Black Power Naps osallistuu levon ehdotuksellaan mustan feministisen ja antikapitalistisen rakkauspolitiikan jatkumoon ja sen luomiseen. Pyrin tutkielmallani laajentamaan feminististä, antikapitalistista teoriakeskustelua. Jäljitän tutkielmassani mustan feminismin viime aikoina suhteellisen vähälle huomiolle jäänyttä antikapitalistisuutta. Tämä asettuu vastoin taipumusta ymmärtää antikapitalistinen teoria valkoisten (mies)teoreetikoiden tantereeksi. Sovellan analyysissäni media- ja sukupuolentutkija Katariina Kyrölän (2017) teoreettismetodologista tapaa tulkita musiikkivideoita mustan feministisen teorian rakentajina. Vastaavasti tulkitsen Black Power Napsin taiteessaan ajattelevan eteenpäin Nashin rakkauspoliittista teoriaa. Perustan analyysini Black Power Napsin nettisivuilta ja taiteilijoiden teoksia esitelleiden taideinstituutioiden sivuilta keräämääni tekstimateriaaliin. Rakkauspolitiikan ja Black Power Napsin levon tulkitseminen yhdessä mahdollistaa identiteetti-poliittisten ja affektiteoreettisten ajatusten punomisen yhteen. Tulkitsen, että Black Power Napsin työskentelyssä yhdistyvät Nashin ehdottama, affektiivinen lähestymistapa ja hellyyden sanoma, ja toisaalta intersektionaalinen realismi sekä risteävien erojen ymmärtäminen. Black Power Naps kääntää tekemisen ehdot ylösalaisin: se vaatii valkoisen kapitalistin tekevän työtä marginalisoitujen hyväksi, ei päinvastoin. Tekemisen tavoitteeksi asetetaan levon mahdollistaminen lisäarvon kasvattamisen sijasta.
  • Ruuska, Tupu (2019)
    Lukiolain mukaan jokaisella opiskelijalla on oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen opiskeluympäristöön. Oppilaat ja opiskelijat eivät kuitenkaan aina ole koulussa yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Aikaisemman tutkimuksenmukaan esimerkiksi kiusaamisen ja syrjinnän kokemukset ovat huomattavasti yleisempiä transnuorten keskuudessa verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön. Tutkielman tavoitteena on saada tietoa lukiossa opiskelevien transnuorten kouluhyvinvoinnista. Teemaa lähestytään kahden tutkimuskysymyksen kautta: Minkälaisia eroja on trans- ja cisnuorten kouluhyvinvoinnissa? Miten sukupuolen ohella seksuaalisuus, toimintakyky, syntyperä ja taloudellinen tilanne ovat yhteydessä kouluhyvinvointiin? Tutkielman teoreettinen perusta nojaa foucaultlaiseen valtakäsitykseen, cisnormatiivisuuteen sekä intersektionaalisuuteen. Lähtökohtana on Foucaultin ajatus tuottavasta vallasta ja koulusta yhtenä vallankäytön väylänä. Normit ovat yksi vallan teknologia,joiden kautta koulussa muovataan yksilöitä tietynlaisiin normeihin sopivaksi. Normien osalta perehdytään erityisesti cisnormatiivisuuteen, jonka kautta voidaan ymmärtää transihmisten kokemaan rakenteellista ja institutionaalista ulossulkemista yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kouluhyvinvointia lähestytään myös intersektionaalisesti tutkimalla, miten sukupuolen ohella seksuaalisuus, toimintakyky, syntyperä sekä perheen taloudellinen tilanne ovat yhteydessä kouluhyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman Kouluterveyskyselyn vuoden 2017 lukiolaisten aineisto. Aineisto muodostuu lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden vastauksista, ja transnuoria aineistossa on yhteensä 1140. Tutkielmassa kouluhyvinvointia kuvataan 16 eri Kouluterveyskyselyn indikaattorin avulla. Tutkielma on kvantitatiivinen ja tutkimusmenetelminä ovat ristiintaulukointi sekä binäärinen logistinen regressioanalyysi. Ristiintaulukoinnin avulla tutkitaan trans- ja cisnuorten välisiä kouluhyvinvointieroja. Binäärisen logistisen regressioanalyysin keinoin laajennetaan näkökulmaa sukupuolen ulkopuolelle ja analysoidaan kouluhyvinvointia kuvaavia indikaattoreita käyttämällä useita selittäviä muuttujia. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että trans- ja cisnuorten kouluhyvinvoinnissa on merkittäviä eroja. Trans- ja cisnuorten välillä on eroja cisnuorten eduksi jokaisen tarkastellun indikaattorin kohdalla. Erityisen huolestuttavaa on, että transnuoret kokevat cisnuoria huomattavan paljon enemmän kiusaamista sekä yksinäisyyttä. Kouluhyvinvoinnin intersektionaalinen tarkastelu alleviivaa, kuinka mihin tahansa marginaaliseen ryhmään (sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen, toimintarajoitteisuus, ulkomaalaistausta, heikompi taloudellinen tilanne) kuuluminen lisää riskiä alhaisempaan kouluhyvinvointiin. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että erityisen haastavassa asemassa ovat oppilaat ja opiskelijat, jotka samanaikaisesti kuuluvat useampaan edellä mainittuun ryhmään. Kouluterveyskyselyn perusteella ei ole mahdollista tehdä päätelmiä siitä, mitkä ovat juurisyitä havaittujen erojen taustalla. Analyysimenetelmät kertovat ainoastaan tiettyjen muuttujien välisistä yhteyksistä. Teoreettiseen viitekehykseen perustuen tulosten tulkitaan kertovan yhteiskunnasta, jossa institutionaalistuneet normit arvottavat erilaisia ihmisiä eri tavoin. Tutkielman tulokset kertovat cisnormatiivisesta yhteiskunnasta, jossa transnuoret ja muut normeja haastavat nuoret kamppailevat omasta tilastaan. Kouluhyvinvoinnista kertoviin eroihin on syytä suhtautua vakavasti ja pohtia, miten kouluissa voitaisiin edistää yhdenvertaisuuden kokonaisvaltaisempaa toteutumista. Koulutusjärjestelmä ja koulut ovat keskeisiä paikkoja, jossa normeja voidaan purkaa ja alkaa toistaa toisin
  • Kettunen, Pauliina (2019)
    Syyskuussa 2018 Archives of Sexual Behavior -tiedelehdessä julkaistiin suomalainen ei-heteroseksuaalisia naisia käsittelevä evoluutiopsykologian alan tutkimus. Tutkimuksen yksi keskeinen tavoite oli osoittaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, joka aiheutuu syntymää edeltävistä testosteroni- ja estrogeenialtistuksista. Toisekseen tutkimuksessa esitetään, että ei-heteroseksuaaliset naiset jakautuvat maskuliinisiin ja feminiinisiin butch- ja femme-tyyppeihin. Tutkimuksen tuloksista uutisoitiin suomalaisissa medioissa ja tulosten pohjalta käytiin kriittistä keskustelua mediassa. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kyseistä Severi Luodon, Indikris Kramsin ja Markus J. Rantalan kirjoittamaa artikkelia kriittisesti feministisen tieteentutkimuksen näkökulmasta. Aineistonani toimii alkuperäisen artikkelin lisäksi joukko siihen liittyviä tiedettä popularisoivia tekstejä, joihin sisältyy uutisia, mielipidekirjoituksia ja blogitekstejä. Tarkastelen aineistoa Bruno Latourin toimijaverkkoteorian avulla, ja selvitän, miten artikkelissa esitetyt hypoteesit ovat rakentuneet tieteellisenä faktatietona määrittyväksi kokonaisuudeksi. Selvitän, millaisia materiaalisia toimijoita hypoteesin taustalla vaikuttaa, ja kiinnitän huomiota erityisesti estrogeenin ja testosteronin funktioon materiaalisina toimijoina, joiden funktio määritellään maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä aiheuttavaksi. Teen analyysia uutisteksteistä peräisin olevien katkelmien avulla linkittäen niitä hormonitutkimuksen ja homoseksuaalisuuden syiden tutkimuksen historiaan sekä feministisen tieteentutkimuksen teorioihin. Toisekseen tarkastelen alkuperäisessä artikkelissa ja sitä käsittelevissä uutisissa ilmeneviä merkkejä heteronormatiivisuudesta peilaten niitä tieteenhistoriallisiin kehityskulkuihin ja homoseksuaalisuuden alkuperän tutkimuksen varhaisiin vaiheisiin. Hahmotan analyysissani artikkelin taustalla vaikuttaviksi toimijoiksi testosteronin ja estrogeenin aseman sukupuolihormoneina ja niiden sukupuolten mukaan eriytyneet funktiot. Toisekseen osoitan tutkimuksen taustalla vaikuttavan ajatuksen heteroseksuaalisuudesta evoluution kannalta tyypillisenä ominaisuutena, josta homoseksuaalisuus ja muut lisääntymiseen tähtäämättömät seksuaalisuudet hahmotetaan poikkeavina, ja joiden selittäminen koetaan evoluutiopsykologian kaltaisilla tutkimusaloilla siksi tarpeelliseksi. Osoitan aineistossa ilmeneviä heteronormatiivisia taustaoletuksia analysoimalla homoseksuaalisuuden hormonaalisen alkuperän selvittämisen ongelmallisuutta sellaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa se hahmottuu marginalisoidussa asemassa olevaksi.
  • Hutri, Emilia (2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastelin kriittisen diskurssianalyysin avulla diskursiivisia keinoja, joilla miestaiteilijaneromyyttiä rakennetaan ja ylläpidetään suomalaisissa elokuvakritiikeissä. Tarkasteltava aineisto koostui yhteensä 51:stä vuosina 2018 ja 2019 julkaistusta suomenkielisestä kritiikistä, joista 29 oli julkaistu Helsingin Sanomissa ja 22 Episodi-lehdessä. Tekstit valikoituivat aineistoon sillä perusteella, että ne käsittelivät julkaisuissa erinomaisen arvion saanutta elokuvaa – Episodissa tämä tarkoitti tuona aikavälillä viiden tähden arvion saaneita elokuvia ja Helsingin Sanomien kohdalla taas lehden julkaisemien ”vuoden parhaat elokuvat” -listausten elokuvien arvioita. Ajallisen rajauksen motivaatio oli, että tekstit on julkaistu sen jälkeen kun viihdeteollisuuden valtarakenteita ja vallan väärinkäyttöä esiintuonut #MeToo -liike oli aikaansaanut keskustelua alan käytänteistä. Tutkimus ei kuitenkaan tee vertailua aiemman ja nykyisen diskurssin välillä, vaan #MeToo toimii ainoastaan ajallisena kontekstina. Huomioin tutkielmassa kuitenkin, että miestaiteilijanero ei käsitä kaikkia miehiä ja maskuliinisuuksia, vaan on kategoriana hyvin valkoinen. Jaottelin aineiston analyysin ensinnä kahteen alalukuun, joista ensimmäisessä osassa käsittelin nimityksiä ja kuvaamisia; keitä elokuvantekijöitä tuodaan esiin ja keiden työtä häivytetään ja millaisin kielellisin keinoin tämä tapahtuu. Toisessa alaluvussa kävin läpi muihin kuin arvostelussa olevaan elokuvaan suoraan liittyviä, elokuviin ja henkilöihin liittyviä viittauksia, joita aineiston teksteissä esiintyy. Ensimmäisen alaluvun jaoin vielä kahtia siten, että ensinnä analysoin diskurssia ohjaajan tai muun auteur-asemaan nostetun tekijän kohottamisen elokuvan pääasialliseksi tekijäksi, ja jälkimmäisessä luvussa taas tarkastelin diskursseja muiden elokuvanteon osallisten tekijöiden ympärillä. Aineistoon päätyneistä elokuvista, eli julkaisuvuotensa parhaiksi luokitelluista teoksista, valtaosa oli valkoisten miesten ohjaamia. Tästä syystä analyysini pääteesi onkin, että ohjaajan, erityisesti auteur-statuksen saaneen sellaisen, nostaminen elokuvan luojaksi ja muiden tekijöiden esittäminen tämän luovan vision mahdollistajina, on miestaiteilijaneromyyttiä ylläpitävää diskurssia. Vaikka tarkemman tarkastelun kohteena on pureuduttu yksittäisiin teksteihin, on kyse isommasta diskurssista. Tutkielma myös lopulta päätyi itse toistamaan tätä diskurssia siinä, että monessa kohtaa oli relevanttia käsitellä teosta ja siitä käytyä diskurssia nimenomaan ohjaajan kautta, vaikka aiheeseen kriittisesti tutkielmassa asennoiduinkin.
  • Kotkavuori, Isa (2023)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen, kuinka lesbohalua (lesbian desire) representoidaan eli esitetään mediassa. Olen valinnut aineistoksi kolme 2010-luvulla tuotettua elokuvaa; The Handmaiden (2016), Carol (2015) ja Adèlen elämä (2013), joiden analyysissä hyödynnän feminististä elokuvantutkimusta queer-teorian näkökulmasta. Käytän aineiston tarkastelussa representaatioanalyysia ja lähilukua, joiden avulla pyrin tunnistamaan, kuinka lesbohalua esitetään fyysisesti, visuaalisesti ja narratiivisesti. Tutkimus osallistuu laajempaan keskusteluun representaatiosta ja niiden merkityksiin yhteiskunnassa queer-teoreettisen viitekehyksen kautta. Tutkielman lähtökohtana on, että elokuvat eivät vain reflektoi yhteiskunnan ilmiöitä vaan osallistuvat myös aktiivisesti niiden tuottamiseen. Koska representaatiot ovat esityksiä ihmisistä ja asioista, ne edustavat aina tiettyjä ryhmiä ja näin ollen luovat tiettyjä käsityksiä ja oletuksia kyseisistä ryhmistä. Nämä käsitykset ja oletukset vaikuttavat yksilöiden jokapäiväiseen elämään. Keskityn tässä tutkielmassa erityisesti tieteelliseen keskusteluun lesborepresentaatiosta ja siihen minkälaista kuvastoa lesboudesta ja lesbohalusta on tuotettu ja miten se näyttäytyy valitussa aineistossa. Lesboutta ja lesbohalua on historian saatteessa joko suljettu valtavirtamedian ulkopuolelle tai sitten niitä on esitetty heteroseksuaalisuudesta poikkeavana ja haitallisena toimintana. Näin ollen on oleellista tarkastella, kuinka lesbohalua esitetään uudemmassa kuvastossa ja pohtia kyseenalaistavatko niiden hyödyntämät esittämisen tavat vanhemman kuvaston tuottamia kuvia. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on ”Kuinka elokuvat The Handmaiden, Carol ja Adèlen elämä representoivat lesbohalua?”. Pääkysymystä tarkentavana osakysymyksenä toimii ”Poikkeaako elokuvien tuottama kuvasto aikaisemmasta kuvastosta ja, kuinka mahdolliset erot ilmenevät aineistossa?”. Tutkielman hypoteesina on, että valitut elokuvat tuottavat uutta kuvastoa lesbohalusta, normalisoiden lesbohalun esittämistä valtavirtamediassa samalla, kun ne kuitenkin toistavat historian saatteessa muodostuneita kliseitä ja lesbohalun representaation keinoja, joita on hyödynnetty lesbouden poispyyhkimisessä. Tutkielman perusteella voidaan todeta, ettei representaatio ole koskaan suoraviivaista vaan se kerrostuu, jonka myötä siihen sekoittuu sekä vanhaa että uutta kuvastoa. Aineiston elokuvissa esiintyy audiovisuaalisia esittämisen tapoja, joita on hyödynnetty aikaisemmassa kuvastossa lesbohalun ja lesbouden demonisoinnissa. Samanaikaisesti valitut elokuvat kuitenkin asettavat tiettyjä esittämisen tapoja kyseenalaiseksi ja näin ollen ne myös purkavat vanhoja rakenteita. Aineiston elokuvat haastavat niin perinteisen feministisen elokuvan tutkimuksen ajatusta naisen passiivisuudesta kuin vanhoja lesbohalun esittämisen tapoja, tuoden vaihtoehtoisia ja normalisoivia esittämisen tapoja esille.