Browsing by master's degree program "Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelma"
Now showing items 1-20 of 238
-
(2024)Tutkielma selvittää, millaista 2020-luvun suomalainen inttislangi on. Työssä tutkitaan sitä, mihin aihepiireihin useimmin tunnistetut slangisanat kuuluvat ja mitä ne mahdollisesti kertovat palveluksen luonteesta. Työ tarkastelee sitä, mitkä sanoista ovat yleisesti tunnettuja ja mitkä pienemmän piirin tuntemia, sekä sitä, vaikuttavatko palveluspaikka tai -tehtävä sanojen tunnistamiseen. Lisäksi selvitetään, mistä syistä varusmiehet kokevat inttislangin syntyneeksi. Tutkielma sijoittuu ennen kaikkea slangitutkimuksen ja sosiolingvistiikan kentille. Työssä hyödynnetään aiempaa sotilasslangitutkimusta. Tutkimusaineistona on marraskuussa 2023 toteutetun kyselyn avulla saadut tulokset. Kysely toteutettiin kahdessa eri joukko-osastossa, Kaartin jääkärirykmentissä ja Jääkäriprikaatissa. Kyselyyn vastasi yhteensä 269 varusmiestä tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa naista. Inttislangissa sanoja muodostetaan samoin kuin muutenkin slangissa. Tavallista on muodostaa sanoja käyttäen slangijohtimia, kuten -Ari ja -is. Aineistossa ne näkyvät muun muassa sanoissa muskari ’sotilassoittaja’ ja Kirkkis ’Kirkkojärven marssi’. Inttislangisanojen aihepiirit vastaavat paljolti palveluksen sisältöä. Sanoja on muodostunut paljon esimerkiksi varusteista, ja monet sanoista kytkeytyvät armeijan tehtäviin, hierarkiaan ja kuriin. Parhaiten tunnistettuja sanoja ovat vemppa ’vapautustaistelija’ ja häväri ’häviämisilmoitus’, jotka molemmat on tunnistanut 268 vastaajaa. Heikoiten tunnistetaan arkistonkomentaja ’kirjuri’ ja pekoni ’poistumiskielto’, joilla molemmilla oli alle 10 tunnistajaa. Fetat ’maastopuku’ tunnistetaan parhaiten Kaartin jääkärirykmentissä ja KSE ’koulutuksen suoma etu’ Jääkäriprikaatissa. Varusmiesten mielestä inttislangi on kielimuoto, joka on syntynyt sanojen lyhentämisen, arjen viihteellistämisen ja yhteishengen luomisen vuoksi.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan adessiivin käyttöä tunnekausatiivilauseen kokijan sijana. Tarkastelu kohdistuu sekä tunteita että tuntemuksia ilmaseviin tunnekausatiiviverbeihin. Adessiivimuotoisesta kokijasta käytetään tutkielmassa nimitystä adessiivikokija. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii kognitiivinen kielitiede. Sen näkemys kaikkien kielenainesten osallisuudesta merkityksen rakentajina toimii lähtökohtana adessiivimuotoisen kokijan syntaktis-semanttiselle tarkastelulle. Tutkielman välineinä hyödynnetään kognitiivisen kieliopin sekä kieliopillisen tutkimuksen käsitteitä, kuten semanttisia rooleja ja aktiivisen vyöhykkeen käsitettä. Adessiivimuotoisen kokijan käyttö on laaja-alaisinta suomen pohjoisilla murrealueilla, mikä kytkee tutkielman myös murresyntaksin tutkimusperinteeseen. Adessiivimuotoista kokijaa tarkastellaan Suomi24-keskustelualustalta kerätyssä korpuksessa. Esiintymistä ja esiintymismääriä tarkasteltaessa huomio kohdistuu adessiivikokijan esiintymiin koko korpuksessa. Lähempää tarkastelua varten korpuksesta on rajattu pienempi 450 virkkeen aineisto. Tutkielman analyysi jakautuu kvantitatiiviseen ja semanttis-syntaktiseen analyysiin. Kvantitatiivisessa analyysissa selviää, että adessiivi on huomattavasti yleisempi tuntemusta kuin tunnetta kuvaavien kausatiiviverbien kokijan sijana. Syntaktis-semanttinen analyysi paljastaa, että adessiivimuotoista kokijaa käytetään hyvin laaja-alaisesti. Se voi esiintyä kaikkien persoonien ja kaikkien tempusten yhteydessä. Persoonapronominien lisäksi kokija voi olla nominilauseke tai muu pronomini. Tempuksista yleisin on preesens ja persoonista yleisin on yksikön ensimmäinen persoona. Lisäksi havaitaan, että adessiivimuotoisen kokijan yhteydessä esiintyy partitiivimuotoista kohdeobjektia. Vastaava ei ole mahdollista yleiskielen tunnekausatiivilauseessa, jossa partitiivi merkitsee kokijaa. Analyysissa kiinnitetään huomiota myös aineistosta esiin nousseeseen mahdollisuuteen ilmipanna kokijasta tuntemuksen tai tunteen tarkempi ala, jotamerkitään useimmiten partitiivilla. Yleiskielessä tunnekausatiivilauseen kokijaa merkitään tyypillisesti partitiivilla, jolloin sekä kokemuksen alaa että kokijaa ei voida välttämättä ilmaista samassa lauseessa. Adessiivimuotoisen kokijan yhteydessä se tulee mahdolliseksi. Kokemuksen alan ilmipaneminen on selkeästi yleisempää tuntemusta kuin tunnetta ilmaisevien tunnekausatiivien yhteydessä. Kokijan adessiivi ilmaisee datiivista merkitystä. Tämä tutkimus tuokin uuden näkökulman ulkopaikallissijojen datiiviisuutta koskevaan tutkimukseen. Adessiivin funktion on havaittu muuttuneen lähisukukielissä datiiviseen suuntaan. Tämän tutkielman aihe nostaa esiin uuden näkökulman adessiivin funktion mahdolliseen muuttumiseen suomen kielen osalta.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan samakantaisen johdospesyeen adjektiivijäsenien merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä työnjakoa. Tutkielmassa selvitetään, millaisia merkityskategorioita pesyeen sisällä muodostuu, miten ne jakautuvat tutkimieni adjektiivien kesken ja minkälaiset semanttiset ja syntaktiset piirteet tutkittuja adjektiiveja yhdistävät ja erottavat. Tutkielman aineistona toimii Korp-palvelun Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet 1880-, 1920- ja 1960-luvuilta sekä Suomi24-keskustelupalstan keskustelut vuosilta 2001–2020. Hakusanoina on käytetty adjektiiveja merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä, joista kaikista on tehty erilliset haut ja koottu omat aineistot. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii perinteinen kielioppi ja semantiikan tutkimus, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös väljästi kognitiivisen kielentutkimuksen ja Ronald W. Langackerin kehittämän kognitiivisen kieliopin näkemyksiä. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat synonymia ja polysemia. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta kontekstuaalisen semantiikan avulla. Tutkielman metodi on laadullinen aineistopohjainen tutkimus, jossa tutkitaan aitoja kielenkäyttöaineistoja ja pyritään tutkimuskohteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Tutkielman tulokset osoittavat, että syntaktisten piirteiden osalta merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä ovat hyvin samankaltaisia. Niiden kaikkien tehtävänä on toimia lauseessa ensisijaisesti substantiivin määritteenä tai predikatiivina, joskus myös predikatiiviadverbiaalina tai objektina. Merkittävän ja merkitsevän tyypillisin funktio lauseessa on substantiivin määrite, kun taas merkityksellisellä se on predikatiivi. Kaikki tutkitut adjektiivit saavat myös yleisimmin abstraktin elottoman edussanan. Semanttisesti tarkasteluna johdospesyeen sisällä muodostuu merkityskategorioita, joita pesyeen jäsenet jakavat eri tavoin. Jotkut merkityskategoriat menevät päällekkäin, ja jotkut taas ovat ominaisia vain yhdelle tutkitulle adjektiiville. Kaikkien tutkittujen adjektiivien yleisin merkityskategoria on ’merkitystä omaava’. Tutkituilla adjektiiveilla on joitakin yhteisiä piirteitä: Niiden merkittävyys tietylle kognitiiviselle tausta-alueelle voidaan osoittaa -sti-päätteisellä adverbilla. Sijamuodoista allatiivilla voidaan osoittaa, mille tai kenelle asia on merkittävä. Niitä luonnehditaan intensiteettimääritteillä erittäin, hyvin, todella ja sangen. Niiden skalaarisuus tulee esiin muun muassa komparatiivi- ja superlatiivimuodoilla. Tutkittujen adjektiivien erot tulevat parhaiten esille niiden muodostamissa kollokaatioissa, joissa niitä ei aina voi korvata toisillansa.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan "vitsiä" ja "hitsiä" sekä niiden muodostamia kiteymiä puhutussa vuorovaikutuksessa. Tutkimusmetodina käytetään etnometodologista keskustelunanalyysia. Tutkimuksen aineisto on noin 20 tuntia ja 7 minuuttia keskustelua, jossa "vitsejä" on 76 kappaletta ja "hitsejä" 11 kappaletta. Yhteensä "vitsejä" ja "hitsejä" on 87 kappaletta. Tutkimuksessa osoitetaan, että "vitsi" kiteymineen on yleisempi vuorovaikutuksen resurssi kuin "hitsi" kiteymineen. Aineistona tutkimuksessa käytetään suomenkielisiä kasvokkais- ja puhelinkeskusteluja. Aineisto on arkikeskustelua. Tutkimuksessa selvitetään "vitsin" ja "hitsin" funktioita sekä affekteja, joita "vitsillä" ja "hitsillä" ilmaistaan tai joihin kyseisillä kiteymillä reagoidaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että "vitsi" ja "hitsi" sekä niiden muodostamat kiteymät ovat sekä kertojan affektiivisia keinoja kerronnassa että vastaanottajan affektiivisia keinoja kerrontaan reagoinnissa. Lisäksi tutkimuksessa tehdään havaintoja "vitsin" ja "hitsin" käytön eroista ja esitetään "vitsin" ja "hitsin" käytölle tyypillisiä konteksteja. Luvussa 3 käsitellään esimerkkejä, joissa "vitsillä" tai "hitsillä" aloitetaan uusi topiikki. Tutkimuksessa todetaan, että "vitsin" sisältämillä lausumilla voidaan palauttaa keskustelu topiikkiin, jota ei ole saatu päätökseen: kertojan on mahdollista palauttaa keskustelu alkuperäiseen aiheeseen, antaa uusi näkökulma tai syventää kertomusta. Tällöin "vitsi" liittyy esimerkiksi siirtymää ilmaisevaan adverbiin. Lisäksi tutkimuksessa näytetään, että "vitsi" on tyypillinen kertojan keino kerrontaa evaluoivissa vuoroissa. Luvussa 4 tarkastellaan kiteymää "voi vitsi" responssina monitulkintaiseen kerrontaan kerronnan ollessa kesken. Luvussa osoitetaan, että "voi vitsi" voi saada enemmän positiivisen tai negatiivisen sävyn. Lisäksi osoitetaan, että "voi vitsi" merkitsee topiikin päättymistä, asian jatkokäsittelyn tarpeettomuutta tai laajemman kokonaisuuden päättämistä. Luvussa 5 käsitellään "vitsiä" reaktiona fyysisen ympäristön ärsykkeeseen: "vitsillä" ei reagoida ainoastaan toisen keskustelijan tuottamaan kielelliseen tekoon, vaan reaktio voi nousta myös esimerkiksi näkö- tai makuhavainnosta. Jatkotutkimuksen aiheena tutkielmassa esitetään "vitsin" ja "hitsin" käyttöä institutionaalisia keskusteluja sekä tarkempaa tutkimusta hitsistä kiteymineen.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastelen affektisuutta ja sen merkitystä vuorovaikutuksellisena resurssina yritystenvälisissä myyntineuvottelutilanteissa. Tarkastelen työssä affektisuutta erityisesti vuorovaikutuksessa esiintyvän samanlinjaisuuden ja erilinjaisuuden kautta. Työssä hyödynnän keskustelunanalyyttista viitekehystä ja luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivinen. Tarkoituksenani on vastata siihen millaisin resurssein ja miten affektiivisuus ilmenee myyntineuvotteluissa ja millaisissa sekventiaalisissa paikoissa affektiivisuus tulee osaksi vuorovaikutusta. Työni tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä yleisesti myyntineuvotteluissa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta sekä siitä, millä tavoilla myyntineuvottelujen vuorovaikutuksen sujuvuutta ja tuloksellisuutta voitaisiin parantaa. Tutkimusaineistona toimii MANIA-hankkeeseen kerätyt videotallenteet yritystenvälisistä myyntineuvottelutilanteista sekä niistä koostetut litteraatit. Tutkielman aineisto on videoitu kuudesta eri neuvottelutilanteesta. Työssäni käy ilmi, että samanlinjaisuutta esiintyy kautta myyntineuvottelujen: alussa, keskellä ja lopussa. Erityisesti myyjät pyrkivät olemaan asiakkaan kanssa samanlinjaisia sekä luomaan tilanteita, joissa osapuolet voisivat löytää yhteisymmärrystä. Myyjien samanlinjaisuuteen pyrkivää toimintaa sekä samanlinjaisuuden ilmaisuja esiintyy tarjousten yhteydessä sekä vuoroissa, jotka valmistelevat tarjouksen esittämistä. Analyysini osoittaa, että myyntineuvotteluissa myyjät luovat yhteisymmärrystä ja samanlinjaisuutta korostamalla osapuolten yhteisiä intressejä. Lisäksi samanlinjaisuuden rakentaminen näyttäisi olevan keskustelussa työkalu, jolla myyjä valmistelee mahdollista hyväksyntää neuvottelun edetessä esittämälleen tarjoukselle. Analyysissani tulee myös ilmi, että erilinjaisuutta esiintyy erityisesti keskustelujen keskivaiheessa myyjäyrityksen palveluiden esittelyn jälkeen sekä alustavia tarjouksia käsitellessä. Erilinjainen toiminta ilmenee asiakkaalle tyypillisempänä toimintana. Asiakkaat voivat toimia erilinjaisesti joko kieltäytyessään tarjouksesta, kyseenalaistaessaan myyjän osaamisen tai myyjän palvelun sopivuuden ja onnistuneisuuden. Vastaavanlaisia myyjän esittämiä kriittisesti asiakkaaseen tai asiakasyritykseen suhtautuvia vuoroja ei esiinny aineistossa lainkaan.
-
(2020)Tutkielmassa vertailen tapoja, joilla virolaisia ja vironvenäläisiä representoidaan suomalaisuutisoinnissa. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien kevään 2007 uutisista Tallinnan pronssipatsasmellakoista, joissa vastakkain olivat virolaisten ja vironvenäläisten käsitys patsaan merkityksistä ja käytöstä. Tarkastelen virolaisten ja vironvenäläisten representaatioiden eroja seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Millä tavoin virolaisten ja vironvenäläisten representaatiot eroavat toisistaan pronssipatsaskohun suomalaisuutisoinnissa? 2) Millaisin lauserakenteellisin keinoin virolaisten ja vironvenäläisten representaatioita aineistossa rakennetaan? 3) Millaisina subjekteina virolaiset ja vironvenäläiset aineistossa esiintyvät? 4) Millaista agentiivisuutta nuo ryhmät lausetasolla toteuttavat aineistossa? Teoreettiselta taustaltaan tutkielma lähestyy aihetta monitieteisesti. Yhdistän tutkielmassani niin yhteiskuntatieteellistä kuin sosiologista ja ryhmäpsykologista toiseuden teoriaa lingvistiseen tutkimusotteeseen. Tutkielman keskeiset havainnot ovat, että virolaisten ja vironvenäläisten subjektien välille tuotetaan aineistossa selkeitä eroja. Ne subjektit, joiden viittauskohde on vironvenäläinen yksilö tai ryhmä, esiintyvät aineistossa selvästi epäagentiivisemmissa asemissa kuin vastaavat virolaisen viittauskohteen saavat subjektit. On myös nähtävissä, että vironvenäläisiä kuvaavassa aineiston osassa esiintyy enemmän esimerkiksi oppikirjamaista predikatiivilausetta, joka pyrkii esittämään lauseen informaation kyseenalaistamattomana, neutraalina faktana, sekä passiivilauseita. Vironvenäläisten representaatiossa yleisempää on käsitellä kansanosaa yhtenäisenä, stereotypisena ryhmänä. Virolaisten representaatioissa taas erityisesti subjektiasemassa korostuvat laillista valtaa ylläpitävät instituutiot. Niiden vastakohdaksi nousee, joskin pienessä mittakaavassa, vain vironvenäläisten subjektien saama aktivisti-viittauskohde. Vironvenäläinen subjekti henkilöidään harvemmin kuin virolainen ja erityisesti nimettyjen henkilöiden esiintyminen aineistossa painottuu hyvin vahvasti virolaisten ryhmään.
-
(2022)Tutkimuksessa tarkastellaan Levi.fi-sivustolla esitettyjä Levin ravintoloiden markkinointinimiä. Tavoitteena on luoda yleiskuva nimien rakenteesta ja merkityksestä sekä selvittää, millaisena tavalliset kielenkäyttäjät näkevät Levin ravintoloiden nimet. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi sitä, miten nimet ilmentävät paikallisuutta. Tutkimuksessa on käytetty kahdenlaista aineistoa. Toinen osa-aineisto koostuu 52:sta Levin ravintolan nimestä, joiden rakennetta tarkastellaan funktionaalis-semanttisen analyysimallin avulla. Nimiä tarkastellaan niiden rakenteen, merkityksen ja funktion kautta. Toinen osa-aineisto on kyselytutkimus, jossa selvitetään adjektiiviparien vertailun avulla vastaajien mielipiteitä kahdeksasta Levin ravintolan nimestä sekä pyydetään nimiehdotuksia kuvitteelliselle Levin uudelle ravintolalle. Kyselytutkimukseen vastasi 81 vastaajaa. Levin ravintoloiden nimet ovat pääasiassa yksikielisiä suomenkielisiä nimiä. Suurin osa nimistä sisältää liikeideaa ilmaisevan nimenosan, joka on tyypillisesti ravintola (esim. Ravintola Kiisa). Selventäviä täydennysosia esiintyy nimissä erittäin vähän. Levin ravintoloiden nimien yksilöivät nimenosat ovat suurimmaksi osaksi epäsuorassa merkityssuhteessa tarkoitteeseensa (esim. King Crab House). Suurin osa Levin ravintoloiden nimistä ilmentää paikallisuutta jollain tavalla. Näitä tapoja ovat esimerkiksi suomen tai pohjoissaamen kieliainesten esiintyminen nimissä (esim. Ahku), suora viittaussuhde johonkin Levillä sijaitsevaan paikkaan (esim. Immelkartano) sekä epäsuoraviittaussuhde paikallisuuteen liittyviin semanttisiin kenttiin, kuten Lappi-aiheisiin asioihin ja ilmiöihin tai saamelaiskulttuuriin (esim. Poron Bensis, Joiku Music Bar). Kyselytutkimuksessa suomenkieliset Levin ravintoloiden nimet saivat enemmän positiiviseksi miellettäviä arvioita vastaajilta kuin englanninkieliset. Miellyttävimpiä ja houkuttelevimpia nimiä olivat esimerkiksi Ravintola Wanha Hullu Poro, Ravintola Sapuška ja Ravintola Saamen Kammi. Nimet Ravintola Gastro K., Ravintola Horizont ja Ristorante Renna saivat puolestaan enemmän arvioita epämiellyttävä, vieras, tylsä ja luotaantyöntävä. Uuden ravintolan nimiehdotusten aiheissa esiin nousivat luonto ja lappilaisuus. Nimet olivat pääosin yksikielisiä suomenkielisiä nimiä (esim. Lapin lumo, Ravintola Kaamos).
-
(2019)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat suhtautuvat sähköisiin työtapoihin ja opetuksen sähköistämiseen ja miten suhtautumista ilmennetään kielellisillä valinnoilla. Tutkielman aineisto koostuu keväällä 2017 tehdyn lomakekyselyn avovastauksista, joissa annetaan vinkkejä ja kehitysehdotuksia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien sähköiseen työskentelyyn. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on J.R. Martinin ja P.R.R. Whiten systeemis-funktionaaliseen kielikäsitykseen pohjaava suhtautumisen teoria. Tarkastelen teorian käsittein ja tekstintutkimuksen menetelmin muun muassa, millaisia sähköiseen työskentelyyn ja opetuksen sähköistämiseen liittyviä arvottavia ilmauksia aineistossa esiintyy ja miten vastaajat sitoutuvat sanomaansa. Aineistossani opettajien vastaukset jakautuivat karkeasti kolmeen aiheeseen: 1) työkalut, alustat ja materiaalit, 2) opettajien koulutus ja yhteistyö sekä 3) sähköistäminen itseisarvona. Vastaukset ovat luonteeltaan direktiivisiä, eli niiden funktio on ohjata toimimaan. Suhtautuminen sähköisiin työtapoihin ja opetuksen sähköistämiseen on vastausten perusteella pääosin kriittistä. Työkaluissa, alustoissa ja materiaaleissa on kehitettävää, mitä ilmennetään arvottavilla sanavalinnoilla sekä modaali-ilmauksilla. Kehitysehdotukset on suunnattu koulutusta kehittävälle taholle. Vinkit toimivista työtavoista on puolestaan osoitettu kollegoille. Tällöin myös suhtautuminen näyttäytyy positiivisena. Koulutus ja yhteistyö nähdään vastauksissa itsessään arvokkaana ja molempia toivotaan lisää. Kouluttamisen nähdään olevan päättäjien vastuulla, kun taas opettajien yhteistyötä käsittelevissä vastauksissa vedotaan kollegoihin. Useassa vastauksessa kielletään sähköisyyden itseisarvo eksplisiittisesti. Näissä vastauksissa suhtautuminen onkin kriittisimmillään ja sitoutumisen aste on korkea. Sähköistämisen itseisarvoa käsittelevissä vastauksissa huomionarvoista on, että niissä vedotaan usein oppilaiden ja opiskelijoiden etuun, taitoihin ja toiveisiin. Opettajat ovat huolissaan koulutusta koskevasta päätöksenteosta, jossa sähköistäminen näyttäytyy itseisarvona.
-
(2022)Tutkielma käsittelee osallisuuden ja vuorovaikutuksen rakentumista Let’s Play (LP) -videoissa selvittämällä, millä kielellisillä keinoilla kolme suomalaista LP-videoiden tekijää viittaa itseensä, katsojiin ja pelihahmoihin pelivideois-saan. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia deiktisiä eli viittaavia elementtejä pelaajat käyttävät ja millaisissa funkti-oissa. Taustalla toimii ajatus LP-videosta vuorovaikutus- ja esitystilanteena, jossa pelaaja erilaisia rooleja ottamalla ja antamalla sekä erilaisia kasvoja edustamalla toimii vuorovaikutuksessa pelihahmojen ja pelivideon katsojien kanssa. Tutkielman teoreettisena taustana toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria, joka tutkii kieltä aidoissa kielenkäyttö-tilanteissa ja näkee kontekstin vuorovaikutustilanteen osapuolten yhdessä luomana konstruktiona. Viittaamiseen pelivideoissa vaikuttavat paitsi pelaajan tiedot ja taidot, myös katsojien oletettu tietämys pelistä. Tutkielmassa hyö-dynnetään osallistumiskehikon ja osallistujaroolien sekä kasvojen ja esittämisen käsitteitä, joiden avulla analysoi-daan aineistosta esiin nousevia deiktisiä elementtejä: persoona- ja demonstratiivipronomineja, passiivia, nollaper-soonaa, geneeristä sinää, epäspesifiä monikon ensimmäistä persoonaa sekä erilaisia puhuttelusanoja. Tutkimusai-neistona on yhdeksän LP-videota kolmelta vaihtelevan suosion saaneelta pelivideoiden tekijältä. Tutkimuksessa havaitaan, että LP-videoissa viitataan monipuolisesti erilaisilla viittaustavoilla. Viitatessaan itseensä pelaaja käyttää yksikön ensimmäistä persoonaa tai puhutteluilmausta, kuten Youtube-nimimerkkiään. Pelaaja voi näin asemoitua selostaja-pelaajan rooliin, samaistua pelihahmoonsa tai tarkastella pelaamistaan katsojan silmin. Katsojaan pelaaja viittaa harvoin yksikön toisella persoonalla tai puhuttelusanalla. Yleisimmin katsojaan viitataan monikon toisella persoonalla, jolla pelaaja kehottaa katsojia tekemään jotakin tai esittää heille kysymyksiä. Katsojan pelaaja asemoi vaihtelevasti pelistä tietämättömään ja tietäväiseen osallistujarooliin tai aktiiviseen ja passiiviseen rooliin sen mukaan, odottaako katsojalta jotakin. Pelihahmoihin viitatessaan pelaaja käyttää persoonapronomineja kieltäessään, käskiessään, kehottaessaan, kysyessään tai selostaessaan niiden toimia. Demonstratiivipronomineilla pelaaja nostaa pelihahmoja erityisen huomion kohteeksi, ja puhuttelusanoilla pelaaja nimeää pelihahmoja. Viittaus-tapoja vaihdellen pelaaja asemoituu joko katsojan kanssa samaan rooliin, samaistuu pelihahmoonsa tai ottaa selos-taja-pelaajan kasvot. Epäspesifeistä viittaamiskeinoista käytetään eniten passiivia sekä läheisyyden että etäisyyden luomiseen. Nollapersoonaa pelaaja käyttää eniten viitatessaan itseensä. Geneeristä sinää käytetään tunnusmerki-töntä yksikön toista persoonaa enemmän, ohjeistamaan katsojia tai kuvaamaan pelin toimintoja. Epäspesifillä moni-kon ensimmäisellä persoonalla pelaaja luo me-henkeä, mutta myös peittelee epäonnistumistaan ja samaistuu peli-hahmoonsa. Tutkimustulokset osoittavat, että LP-videossa käytettyjen viittaustapojen taustalla on halu osallistaa katsojia peliko-kemukseen sekä viihdyttää heitä. Kyseessä on luova vuorovaikutustilanne pelaajan, toisessa fyysisessä paikassa olevien ihmisten ja teknologian välillä.
-
(2022)Tutkielmani käsittelee sitä, miten yläkoulun muut aineenopettajat kuin äidinkielen ja kirjallisuuden tai suomi toisena kielenä opettajat hyödyntävät kirjallisuutta opetuksessaan. Tutkin aihetta nuorten heikon lukutaidon ja monilukutaidon näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää keinoja, joilla kirjallisuuden käyttöä voitaisiin lisätä opetuksessa. Monilukutaitonäkökulma laajentaa vastausten tulkintaa, sillä se on yksi uusimman opetussuunnitelman mukaisista laaja-alaisista osaamisen alueista. Tutkimusaineistona on Lukuklaani-hankkeen alkukartoituskyselyllä hankittu materiaali, joka koostuu yläkoulun aineenopettajien vastauksista ympäri Suomen. Kyselymateriaalista olen rajannut pois äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomea toisena kielenä opettavat opettajat. Lisäksi olen rajannut aineiston tutkimustani varten kolmeen kyselyn kysymykseen. Analysoin tutkimusmateriaalia kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän ja laadullisen sisällönanalyysin avulla. Kiinnitän huomiota myös vastausten kielellisiin piirteisiin. Aineistoni perusteella yläkoulun aineenopettajat eivät pääasiassa lueta koskaan tai useammin kuin harvemmin kokonaisia tieto-, kauno- tai sarjakuvia osana opetustaan. Kuitenkin 52 prosenttia vastaajista kokee tietokirjallisuuden erittäin tai melko tärkeäksi, vaikka kaunokirjallisuuden kohdalla samaa mieltä on vain noin 28 prosenttia. Tutkimustulokset siis korreloivat sen kanssa, miten tärkeänä opettajat pitävät kirjallisuuden käyttöä oppiaineessaan. Jos kirjallisuutta ei näe tärkeänä, on loogista, ettei sitä silloin luetakaan. Mielenkiintoista kuitenkin on, että luettamisprosentti on sama tieto- ja kaunokirjallisuuden kohdalla, vaikka hieman yli puolet vastaajista näkee tietokirjallisuuden tärkeänä. Analyysin tuloksena kirjallisuuden käyttötavoista muodostuu kuusi erilaista kategoriaa, jotka ovat lukeminen, tiedonlähde, opetuksen rikastaminen, oppiainesidoksiset kirjallisuuden käyttötavat, laajan tekstikäsityksen mukaiset käyttötavat ja eriyttäminen. Näistä suurimmat ovat selkeästi lukemiseen liittyvät käyttötavat ja kirjallisuuden hyödyntäminen tiedonhaussa. Kirjallisuuden käyttötavat eivät korreloi sen kanssa, miten tärkeänä opettajat näkevät kirjallisuuden. Vastaajat osoittavat melko selkeästi, ettei kaunokirjallisuus ole heille tärkeää ja tietokirjallisuuden kohdallakin vain noin puolet kokee sen tärkeäksi. Siksi on yllättävää, että puolet vastaajista kuitenkin kertoo, miten hyödyntää kirjallisuutta opetuksessaan. Tämä voi kertoa siitä, etteivät vastaajat osaa nähdä kirjallisuuden arvoa opetuksessa. Nuorten heikon lukutaidon näkökulmasta on myönteistä, että erilaisia käyttötapoja tulee tutkimuksessa esiin niinkin paljon. Myös monilukutaidon näkökulmasta käyttötapojen monipuolisuus on hyvä asia. Mitä enemmän eri tavoin ja mitä erilaisimpia tekstejä opettajat opetuksessaan hyödyntävät, sitä paremmin oppilaiden monilukutaidot karttuvat. Mutta vaikka käyttötapoja aineistosta nouseekin esiin paljon, kokonaisteosten luettamattomuus ja se, ettei kirjallisuutta nähdä laajasti tärkeänä, lähettävät huolestuttavaa viestiä koulumaailmasta. Onkin tärkeää pitää huolta siitä, että opettajat ymmärtävät, mistä monilukutaidossa on kyse ja että sen opettaminen on jokaisen opettajan jokapäiväinen tehtävä.
-
(2024)Tutkimukseni on tapaustutkimus kolmen suomalais-unkarilaisen sisaruksen kielen piirteistä. Pyrin työssäni selvittämään, minkä tyyppistä koodinvaihtoa heillä ilmenee, ja minkälaisia ovat koodinvaihdon taustalla mahdollisesti vaikuttavat vuorovaikutukselliset funktiot. Käytän hyväkseni osallistuvaa havainnointia, eli tukeudun sekä arjessa tehtyihin kenttämuistiinpanoihin että perheen keskeisistä pelitilanteista tehtyihin, kokonaiskestoltaan noin kahden tunnin mittaisiin videonauhoituksiin. Tutkimukseni on luonteeltaan etnografista. Koodinvaihdon rakenteellinen tarkastelu on keskeinen osa työtäni, sillä suomi ja unkari ovat molemmat morfologisia kieliä, ja siksi tämän tason analyysi tuo esiin paljon kiinnostavia piirteitä lasten kielestä. Informanteillani on esimerkiksi havaittavissa toistuva kaava, jonka avulla he mukauttavat suomen verbejä unkarin morfologiaan: suomen pitkään AA-vokaaliin päättyvään taivutusmuotoon tai vartaloon lisätään tukiäänteeksi sz-äänne, mikä tekee verbien unkarinmukaisen taivuttamisen mahdolliseksi. Koodinvahdon funktioiden analyysissä näkökulmani on vuorovaikutussosiolingvistinen, ja yhdistän siinä Bhattin ja Bolonyain kehittämää optimaalisuusteoriaa Gumperzin koodinvaihdon teoriaan. Aineistossani keskeisin koodinvaihdon funktio on solidaarisuus, eli informanttieni halu osoittaa kuuluvansa joko Suomen tai Unkarin kulttuuripiiriin. Toisaalta lapset pyrkivät kieltä vaihtamalla käyttämään valtaa ja määrittelemään etäisyyttä perheenjäseniinsä, esimerkiksi sulkemalla keskustelusta ulos suomea osaamattoman isovanhemman. Monissa tilanteissa lapset muokkaavat tilanteen osallistumiskehikkoa koodinvaihdon avulla. Kieltä vaihtamalla ilmaistaan myös näkökulman vaihdoksia, ja poissaolevan vanhemman ääni tuodaan keskusteluun mukaan referoimalla häntä hänen omalla äidinkielellään. Anteeksipyyntötilanteessa koodinvaihto voi liittyä kasvojen säilyttämiseen. Tutkimukseni osoittaa, että informanttieni käyttämä koodinvaihto ei ole mielivaltaista. He myös pystyvät sisäsyntyisen kielitajunsa avulla yhdistämään suomen ja unkarin kieliopillisia rakenteita. Toisaalta koodinvaihdon taustalla vaikuttavat monenlaiset keskustelulliset funktiot, jotka ohjaavat sitä, kumpaa kieltä käytetään. Lapset ovat tietoisia kaksikielisyydestään ja heille on muodostunut vahva kaksikielinen identiteetti, johon myös kielillä leikittely kuuluu.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkin suomea äidinkielenään puhuvien informanttien kuvailuja ensimmäisistä kielikokemuksistaan. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus on esitellä informanttien suhtautumista murteeseen sekä kieleen. Tarkastelin metakieltä sekä taustalta löytyviä kieliasenteita. Syitä näille asenteille etsin muun muassa koululaitoksesta ja opetuksesta juontavista kieli-ideologioista. Lisäksi tarkastelin lapsuuden kokemuksien merkitystä sekä kotiseutusuhdetta. Tutkielmassani lähestyin tutkimusongelmaani tutkimuskysymysten avulla, joissa kysyin milloin ja missä puhetapoihin on kiinnitetty huomiota ensimmäisen kerran ja mihin huomio on näissä tilanteissa kiinnittynyt. Tutkin myös sitä, miten näitä tilanteita kielennetään. Tieteellisen teorian osalta hyödynsin sekä sosiolingvististä että kansanlingvististä teoriaa. Aineistona käytin Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen haastatteluaineistoa. Tutkin suomea äidinkielenään puhuvien informanttien vastauksia haastattelukysymykseen ”Milloin kiinnitit ensi kertaa huomiota siihen, että ihmisillä on erilaisia puhetapoja? Missä tilanteessa?” Tutkimus on toteutettu diskurssianalyyttisin metodein. Analyysi on jaettu kolmeen diskurssiin: lapsuusdiskurssi, kouludiskurssi sekä kotiseutudiskurssi. Lisäksi analysoin vastausten metakielisiä ilmauksia ja paneudun tarkemmin myös kysymyksen asettelun vaikutukseen. Tutkimuksesta selvisi, että informanttien vastaukset oli mahdollista jakaa kolmeen diskurssiin. Lapsuusdiskurssissa esitetyt vastaukset liittyivät kokemuksiin, joihin liittyi sekä affektiivisia tarinoita että sukulaisiin ja heidän kielenkäyttöönsä liittyviä tilanteita. Kouludis-kurssin osalta jako oli mahdollista tehdä kahden erilaisen lähestymistavan suhteen. Osa informanteista kommentoi opetusta, ennen kaikkea murreopetusta ja osa taas koulua sosiaalisena ympäristönä, siis kieleen sosiaalistajana. Kotiseutudiskurssissa nousivat esille muun muassa muuttoon liittyvät kokemukset. Metakieltä hyödyntäen informantit kertovat siitä, miten he suhtautuvat muiden kieleen sekä omaan kieleensä. Tietyt murrealueet ovat helpommin tunnistettavissa. Kielen monimuotoisuutta kehutaan, mutta toisaalta autenttisuuden ideologia on läsnä. Oma murteellisuus voidaan nähdä ylpeyden aiheena. Toisaalta omasta puhekielisyydestä ei välttämättä osata edes käyttää sanaa murre.
-
(2024)Tutkielman aiheena on Pokémon GO -mobiilipelissä Kemin kaupungin alueella esiintyvät salien nimet. Salit ovat pelissä olevia kohteita sekä myös tosimaailman paikkoja. Tutkielmassani yhdistyy pelitutkimus ja kaupunkitutkimus. Tutkin salien nimien rakennetta, kieltä ja oikeinkirjoitusta sekä nimiin liittyviä merkityksiä. Tutkimusaineisto sisältää kaikki Kemin kaupungin rajojen sisällä sijaitsevat salit, joita on yhteensä 72. Aineisto on kerätty lokakuussa 2023 sekä konkreettisesti salien sijaintipaikkoja kiertäen että digitaalisin keinoin. Aineistoa analysoidaan salien nimien rakenteen osalta funktionaalis-semanttisen metodin keinoin. Salien nimien merkityksiä analysoidaan kognitiivsen merkitysanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että salien nimet koostuvat yksilöivistä nimenosista ja kohteen lajia ilmaisevista nimenosista. Yksilöivänä nimenosana voi toimia propri, leksikaalista merkitystä kantava ilmaus tai tekosana. Nimenosissa esiintyvät propri voi olla paikannimi, taideteoksen nimi, yhdistyksen nimi tai laivannimi. Leksikaalista merkitystä kantavat ilmaisut voivat olla adjek-tiiveja tai substantiiveja. Salien nimet voivat olla kieleltään suomenkielisiä, englanninkielisiä, kaksikielisä tai sekakielisiä. Oikeinkirjoituksen osalta nimet jakautuvat oikeinkirjoituksen mukaisiin ja vastaisiin nimen kielen mukaan. Salien nimissä merkityssuhteet voivat olla suoria, epäselviä, epäsuoria, katkenneita tai katkaistuja.
-
(2022)Tutkielma on haastatteluaineistoon perustuva tapaustutkimus, jossa tarkastelen kuuden Suomessa asuvan au pairin kielikäsityksiä ja suomen kieltä koskevia asenteita. Tutkin työssäni sitä, miten au pairien kielikäsitykset muuttuvat heidän asuttuansa Suomessa ja miten nämä käsitykset ja asenteet vaikuttavat heidän suomen kielen oppimiseensa. Työni aineisto koostuu 11:sta englanninkielisestä nauhoitetusta ja litteroidusta haastattelusta, jotka keräsin vuonna 2021 verkon välityksellä. Tutkimuksessani käytän sisällönanalyysin metodia ja sovellan Kalajan ym (2018) tutkimusta käsityk-sistä ja uskomuksista sekä Garrettin ym. (2003) tutkimustuloksia asenteista ja niiden luokitelusta. Haastattelujen analyysi osoittaa, että au pairien käsitykset suomen kielestä ovat yhteydessä isäntäperheiden asenteisiin sekä heidän ympäristössään käytettäviin kieliin. Haastateltavat kertovat ajattelevansa suomen kielen olevan hyödyllinen työn saamisen kannalta. Ne haastateltavat, jotka asuvat muualla kuin pääkaupunkiseudulla, kertovat suomen kielen ole-van erittäin hyödyllinen työkalu myös jokapäiväisissä tilanteissa. Käsitys suomen kielen hyödyllisyydestä ei kuitenkaan esiinny pääkaupunkiseudulla asuvien au pairien haastatteluissa. Heidän asenteensa suomen kieltä ja sen oppimista kohtaan on selvästi negatiivisempi verrattuna niihin au pareihin, jotka asuvat muualla Suomessa. Suomen kielen hyödyt-tömyys on yhteydessä englannin kielen lingua franca -statuksen kanssa. Pääkaupunkiseudulla englantia on mahdollista käyttää kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa, joten suomen kielen oppimisella ei ole suuri rooli au pairien elämässä. Tämä aspekti korostuu myös isäntäperheissä, joissa informanteilla on harvoin mahdollisuus käyttää suomea. Haastatte-luista tuli myös ilmi, että isäntäperheet sopeutuvat au pairien kielirepertoaariin ja hyväksyvät englannin lingua francana asioidessaan heidän kanssaan. Haastattelut myös osoittavat, että suomen kielikursseilla on suuri vaikutus au pairien kielikäsityksiin ja asenteisiin. Kaksi tutkittavaa kertoi muuttaneensa käsityksiänsä ja asenteitaan suomen kielikurssilla, kun heidän alkuperäiset odotuksensa eivät täyttyneet. Tulokset myös osoittavat, että haastateltavia yhdistää ajatus suo-men kielen vaikeudesta. Tämä käsitys myös vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja oppimiseensa. Vaikeus esiintyi kaikissa haastatteluissa yhteydessä suomen kielen oppimiseen ja puhumiseen. Au pairien kielikäsityksiä suomen kielestä ei ole tutkittu aikaisemmin, mutta au pair -ryhmä suomi toisena kielenä -oppijoina mahdollistaa mielenkiintoisia jatkotutkimuksia. Asema au pairina antaisi heille mahdollisuuden oppia suomea työssä, vapaa-ajalla sekä kielikurssien kautta, mutta informanttieni tapauksessa kielen oppimiseen vaikuttaa heidän asenteensa kieltä kohtaan. Au pairien kielikäsityksiä voisi lähestyä etnografisen tutkimuksen avulla, mikä myös mahdol-listaisi isäntäperheiden roolin tarkastelun käsitysten muuttamisessa.
-
(2020)Tutkielmassa käsitellään kohtaamattomuuden vaikutelman muodostumista sekä dialogien yhteyttä teoksen kokonaismerkitykseen Johannes Ekholmin romaanissa Rakkaus niinku (2016). Työn tavoitteena on selvittää, mitkä dialogin kielelliset piirteet synnyttävät vaikutelman henkilöhahmojen välisestä kohtaamattomuudesta. Analyysin laajempana tavoitteena on selvittää, miten dialogin kielelliset piirteet rakentavat ja tukevat teoksen temaattista ydintä: sitä, mitä teoksella halutaan sanoa ja miten dialogi on yhteydessä siihen. Tutkielmassa analysoidaan kahdeksaa erilaista dialogikatkelmaa, jotka edustavat mahdollisimman erilaisia puhetilanteita eri henkilöhahmojen kesken. Tutkielman keskiössä on teoksen dialogi, ja sen käsittelyssä huomioidaan kaunokirjallisen vuoropuhelun erityislaatu sekä teokseen liittyvä kontekstitieto. Aineistona käytettävä teos Rakkaus niinku pohjautuu päähenkilön äänittämiin keskustelunauhoitteisiin ja on kirjoitettu tämän kirjaprojektiksi. Se sijoittuu aidon keskustelun ja fiktiivisen vuoropuhelun rajapinnalle, mutta sitä kohdellaan tässä työssä jälkimmäisenä. Kaunokirjallinen vuoropuhelu ei palvele samoja vuorovaikutuksellisia päämääriä kuin aito keskustelu, vaan se nojaa kielenkäyttäjien intuitiivisesti tunnistamiin ja keskusteluntutkimuksen tunnustamiin vuorovaikutuksen käytänteisiin. Tämän työn analyysissa käsitellään muun muassa keskustelun saumattomuuden rikkoutumiseen liittyviä vuorovaikutuksen ilmiöitä kuten monologimaisuuden muodostumista, taukoja, vastaamattomuutta ja ohipuhumista. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan soveltaen keskustelunanalyysin metodia ja kirjallisuudentutkimuksen käsitteistöä. Keskustelunanalyysi antaa välineet kielen ja vuorovaikutuksen pienempien osien tarkasteluun, ja kirjallisuudentutkimuksen käsitteet mahdollistavat analyysissa havaittujen yksityiskohtien tarkastelun suhteessa teoskokonaisuuteen ja sen tavoitteisiin. Valitut lähestymistavat täydentävät toisiaan, ja sopivat erityisen hyvin työn aineistoon. Rakkaus niinku asettaa katselun alaiseksi ihmisten tavan keskustella. Tämän näkökulman todettiin terävöityvän romaaniin valitun dialogimuodon kautta; näytelmäkäsikirjoituksen kaltaiseksi rakennettu dialogi korostaa henkilöhahmojen vuorovaikutuksen epäjohdonmukaisuutta ja arvaamattomuutta ja vertautuu aitoon arkikeskusteluun. Tutkimuksessa havaittiin, että henkilöhahmojen välille syntyy dialogia, muttei varsinaista yhteyttä. Henkilöhahmot eivät löydä yhteistä näkökulmaa keskusteluaiheisiin. Tämä kokemusmaailmojen erilaisuus kääntyy kohtaamattomuudeksi, ja kielen tasolla se näkyy ohipuhumisen, yksinpuhelun ja väärinkäsitysten sekä konfliktien toistumisena läpi romaanin.
-
(2024)Tutkielmani aihe on ohjaileva kielenkäyttö poliittisissa juhlapuheissa. Aihe kuuluu diskurssintutkimuksen alaan, ja olen yhdistänyt aineiston analysoinnissa systeemis-funktionaalista kieliteoriaa (SF-teoria) uuden retoriikan tutkimukseen. Aineistoni on koottu valtiopäivien avajaispuheista vuosilta 1982–1994. Tarkemmin määritelty tutkimuskysymykseni on, millaisia direktiivisiä ilmauksia käytetään valtiopäivien avajaispuheissa ja kenelle ohjailu on suunnattu? Käsittelen erityisesti puheteksteissä esiintyvää modaalisuutta eli keinoja, joilla valtiopäivien avajaispuheessa osoitetaan velvollisuutta, välttämättömyyttä ja mahdollisuutta toimia tai ajatella tietyllä tavalla. SF-teoriassa esitetyistä kielen eri metafunktiosta keskityn erityisesti interpersoonaiseen metafunktioon. Valtiopäivien avajaispuheissa ohjailuun käytetään monipuolisesti erilaisia modaalisuuden keinoja. Vaihtoehtoisia toiminta- ja ajatusmalleja ilmaisevien modaalisten direktiivien yhteydessä korostuu konditionaalin käyttö ja rakenteeltaan nesessiivisiä ilmauksia käytetään paljon. Imperatiivia puheissa esiintyy vähän, mutta puheen muodollisuus ja pitkä historia tuovat mukanaan performatiiviverbien käytön. Kieltomuotoja ja passiivia esiintyy direktiivien yhteydessä vähän. Ohjailun kohteena ovat pääasiassa kansanedustajat ja hallitus, mutta joskus myös kansalaiset. Erilaiset ohjailevat ilmaukset esiintyvät puheissa samoissa tai lähekkäisissä tekstijaksoissa. Valtiopäivien avajaispuheissa kielellisellä modaaliharmonialla tuetaan näkemystä vaihtoehtoja tarjoavasta ohjailevuudesta velvoittavuuden rinnalla.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) selkokielisten ohjeistuksien imperatiiveja sekä nesessiivirakenteita. Aineistona käytetään Kelan selkokielisiä ja yleiskielisiä Kelan verkkosivuilla ilmestyneitä ohjeistuksia. Aineisto on kerätty vuoden 2023 alussa ja tarkastettu uusien päivitysten osalta viimeisen kerran 20.4.2023. Tarkoitus on selvittää kuinka helposti ymmärrettäviä ohjeistukset ovat nesessiivirakenteiden ja imperatiivien osalta sekä myös niiden kohteliaisuutta lukijaa kohtaan. Lisäksi pohditaan rakenteiden velvoittavuutta. Ymmärrettävyyttä pohtiessa nojaudutaan selkokielen kirjoittajille suunnattujen ohjeiden perusteella. Kohteliaisuutta pohditaan sekä Brownin ja Levinsonin kasvojen käsitteen ja kohteliaisuusteorian että Wattsin sille luoman vastamallin perusteella. Jonkin verran vertailua tehdään myös yleiskieliseen ohjeistukseen. Analysoitaessa aineistoa päällimmäinen huomio oli, että selkokielinen ohjeistus on tarkasteltavien rakenteiden ja ymmärrettävyyden osalta epätasainen. Osassa kohdissa aineistoa ymmärrettävyyttä ei ole otettu tarpeeksi huomioon ja mukaan on eksynyt sellaisiakin kielen elementtejä, joita ei suositella selkokielessä käytettävän. Ne todennäköisesti haittaavat ymmärrettävyyttä. Suurin ongelma ymmärrettävyyden kohdalla oli tekstin niukkuus. Koska kaikkea ei voida kertoa, voi tekstissä jäädä sanomatta sellaisia asioita, jotka auttaisivat selkotekstin lukijaa ymmärtämään paremmin sisällön. Niukkuus oli myös ongelma kohteliaisuuden suhteen. Kun tekstiä on vähän ja se on lukijaansa velvoittavaa, näytti selkokielinen teksti enemmän negatiivisia kasvoja uhkaavalta ja vähemmän positiivisia kasvoja suojelevalta kuin yleiskielinen ohjeistus. Kelan selkokielisten ohjeistusten on kuitenkin tarkoitus olla mahdollisimman informatiivisia olematta liian pitkiä, joten tämä ongelma voi olla vaikea kiertää, eikä välttämättä nouse kovin suureksi esteeksi lukijan ja Kelan välillä. Direktiivisten ja informatiivisten tekstien ymmärrettävyyttä ja kohteliaisuutta tulee lisätä jatkossakin. Erityisen tärkeää se olisi selkokielen osalta, mutta myös yleiskielen tutkimista näiltä osin olisi hyvä lisätä. Kohteliasuuden ja ymmärrettävyyden keskinäinen suhde voisi itsessään olla hyvä tutkimuskohde ohjeita antavan tekstin yhteydessä.
-
(2022)Tämän tutkimuksen aiheena ovat suomea toisena kielenä puhuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden käyttämät direktiivit eli ohjailevat ilmaisut. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia erilaisia direktiivisiä ilmaisuja suomea toisena kielenä puhuvat sairaanhoitajaopiskelijat käyttävät sairaanhoitajan vastaanotolla. Tutkimusaineisto koostuu videoiduista simulaatiotilanteista, jotka on kerätty Hoida simuloiden suomeksi -hankkeessa (HoitoSISU). Aineisto kerättiin osana englanninkielisen sairaanhoitajakoulutusohjelman täydentävää opintojaksoa, jolla tavoitteena on ollut B1.2-tason kielitaito. Sekä sairaanhoitajia että potilaita (ja joissain simulaatioissa myös potilaan omaisia) näyttelevät saman kurssin opiskelijat. Direktiivien analysointi keskittyy nimenomaan ”sairaanhoitajan” direktiiveihin, ja analyysin lähtökohtana olivat kielelliset direktiivit. Tutkimustuloksina havaittiin, että direktiivien muodon valintaan liittyy keskeisesti toiminnan luonne. Sairaanhoitajaopiskelijat kykenevät monin tavoin mukauttamaan direktiivisten ilmausten syntaktista muotoa sopivaksi niihin tarpeisiin, joita vastaanoton eri vaiheissa on. Kun sairaanhoitajaopiskelija esittää tilanteessa sairaanhoitajana välittömiä toimintapyyntöjä, ne käsitellään vuorovaikutuksessa ongelmattomina. Tällaiset toimintapyynnöt liittyvät tyypillisesti rutiininomaisiin tilanteisiin, kuten vastaanoton avaukseen tai vitaalienmittaussekvenssiin. Samalla simulaation sairaanhoitaja asemoituu tilanteessa auktoriteetiksi, jolla on deonttinen oikeus käskeä potilasta. Elämäntapoihin liittyvistä muutoksista keskusteltaessa sairaanhoitajan rooli on joustavampi, ja hän pyrkii suhteuttamaan direktiivit potilaan kertomukseen. Sairaanhoitaja myös esimerkiksi pehmentää direktiivejä eri tavoin, mikäli potilasta näyttelevä sairaanhoitajaopiskelija ei osoita riittävää sitoutumista muutokseen. Sairaanhoitajaa esittävät sairaanhoitajaopiskelijat asemoivat itsensä ajoittain suostuttelevaan asemaan. Omaisen läsnäolo vastaanotolla muuttaa tilanteen osallistumiskehikkoa ja aineiston esimerkkitapauksissa tuo tilanteeseen episteemisen konfliktin, jonka sairaanhoitaja pyrkii ratkaisemaan. HoitoSISU-hankkeen aikana on kehitetty CLIL-menetelmää (Content and Language Integrated Learning) soveltava sairaanhoitajakoulutuksen simulaatiopedagogiikan malli. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla hyödyllistä tutkia mallin vaikuttavuutta ja sen jatkokehitystarpeita. Covid19-pandemia on siivittänyt erilaisten digitaalisten simulaatioiden kehittämistä. Kielen oppimisen näkökulmasta simulaatiopedagogiikka mahdollistaa kielen tilanteisen käytön harjoittelun (ainakin osittain) uusissa ja ennakoimattomissa tilanteissa. Jatkotutkimuksissa olisi hyödyllistä tutkia suomi toisena kielenä -vuorovaikutuksen rakentumista simulaatioiden ohella myös uusissa digitaalisissa ympäristöissä.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan fantasian lajityyppiä edustavan videopelin nimiä sekä niiden funktioita ja roolia narratiivin ja fantasiamaailman luomisessa. Tutkimuksen aineistona on peliyhtiö Biowaren tuottaman Dragon Age: Inquisition -videopelin hahmon- ja paikannimet. Tutkimusaineistoa tarkastellaan nimistön-, kirjallisuuden- ja pelitutkimuksen näkökulmista. Analyysin pohjana toimivat kirjallisuuden nimien tutkimukselle vakiintuneet fiktiivisten nimien funktiot. Käsitellyt funktiot ovat fiktionaalistava, deskriptiivinen, sosiaalinen, luokitteleva, humoristinen, affektiivinen ja narratiivinen funktio. Tutkielmassa selvitetään, millaisia nimiä Dragon Age: Inquisitionissa esiintyy, millaisia funktioita nimet saavat ja miten nimet osallistuvat tarinan sekä fantasiamaailman luomiseen. Tutkimusaineistossa on yhteensä 509 nimeä. Näistä hahmonnimiä on 176, joista 135 kuuluu ihmisille, 34 haltijoille, 6 kääpiöille ja yksi qunarille. Paikannimiä aineistossa on 333. Näistä ihmiskulttuureihin kytkeytyviä nimiä on 292, haltijakulttuuriin kytkeytyviä nimiä 32 ja kääpiökulttuuriin kytkeytyviä nimiä 8. Ihmiskulttuurin nimet jaotellaan vielä seuraavasti: 252 valtaväestön nimiä, 30 orlais’n nimiä, 8 tevinterin nimiä ja 2 avvareiden nimiä. Kaikista paikannimistä kulttuurinimiä on 214 ja luontonimiä 119. Nimet toimivat videopelissä olennaisessa osassa hahmon- ja paikanluontia. Nimillä kuvataan hahmoja ja paikkoja, ja ne toimivat pelissä merkittävinä narratiivisina elementteinä. Nimet sisältävät myös historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia elementtejä ja kytköksiä. Nimet osallistuvat pelin kulttuurien esittämiseen sekä yhteiskunnallisen ja historiallisen informaation jakamiseen.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan sanan kantasuomalainen merkityksellistämisen tapoja Suomi24-verkkokeskustelufoorumilla. Tutkimus sijoittuu diskurssintutkimuksen viitekehykseen, jonka taustalla vaikuttavat näkemykset kielen funktionaalisuudesta sekä sosiokonstruktivistisesta luonteesta. Diskurssintutkimuksen mukaan kielen merkitysten nähdään syntyvän kielenkäyttötilanteissa, jolloin tämän tutkimuksen pääfokuksena on tarkastella, millaisissa käyttöyhteyksissä sana kantasuomalainen esiintyy ja millaisia merkityksiä sen ympärille muodostuu. Aineisto on kerätty Suomi24-korpuksen vuosien 2015–2020 osakorpuksista ja koostuu 36 027:n kommentin lauseyhteydestä, jossa sana kantasuomalainen esiintyy. Aineistoa tarkastellaan kahdesta näkökulmasta, jotka muodostuvat kollokaatioanalyysistä ja semanttisten roolien tarkastelusta. Kollokaatioanalyysissä selvitetään, mitkä sanat tyypillisemmin esiintyvät sanan kantasuomalainen lähitekstiympäristössä eli ovat sen kollokaatteja. Kollokaatit selvitetään laskennallisesti, jolloin saadaan määrällistä tietoa, millaisissa käyttöyhteyksissä sana kantasuomalainen yleensä esiintyy. Kollokaatioanalyysillä vastataan 1. tutkimuskysymykseen. Semanttisten roolien tarkastelulla selvitetään, minkälaisina toimijoina kantasuomalaiset esitetään ja vastataan 2. tutkimuskysymykseen. Tutkielman keskeiset tulokset ovat, että kantasuomalainen henkilö konstruoidaan aineistossa tyypillisesti mieheksi. Lisäksi kantasuomalainen konstruoidaan usein heteroseksuaaliksi. Sana kantasuomalainen esiintyy usein sanojen köyhä ja työtön kanssa, ja tällaisissa kommenteissa yleensä vertaillaan köyhien ja työttömien kantasuomalaisten elinolosuhteita maahanmuuttajien elinolosuhteisiin. Lisäksi sana kantasuomalainen nostaa aineistosta esiin sellaisia kommentteja, joissa puhutaan rikoksista tai vertaillaan kantasuomalaisen ja maahanmuuttajan tekemiä rikoksia. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että sanalla kantasuomalainen kuvataan tyypillisesti sellaista ihmistä tai ihmisryhmää, joka esitetään uhrina tai kyvyttömänä vaikuttamaan häneen kohdistuvaan epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Tämä ilmenee niistä semanttisista rooleista, joissa sana kantasuomalainen tyypillisesti esiintyy.
Now showing items 1-20 of 238