Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by master's degree program "Utbildningsprogrammet i odontologi"

Sort by: Order: Results:

  • Karlsson, Sofia (2024)
    Tausta. Addisonin tauti eli lisämunuaisten vajaatoiminta on sairaus, joka lisää kuolleisuutta ja on hoitamattomana hengenvaarallinen. Epäselvistä oireista johtuen diagnoosi viivästyy usein kuukausia. Oireita ovat väsymys, painonlasku, hyperpigmentaatio ja vatsakivut. Ihon hyperpigmentaation lisäksi hyperpigmentaatiota voi esiintyä suun limakalvoilla. Materiaalit ja metodit. Tässä tutkielmassa selvitettiin Addisonin taudin suun limakalvoilmentymiä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Tarkoituksena oli selvittää, voisiko suun limakalvomuutokset olla ratkaisevassa roolissa taudin varhaisessa diagnosoinnissa. Tulokset. Suun limakalvomuutoksia Addisonin tautiin liittyen raportoitiin 24:ssä potilastapausartikkelissa, joissa raportoitiin 25 potilastapausta (naisia 56 %, keskiarvoikä 35,4 vuotta). Näiden mukaan Addisonin tautiin liittyvät pigmentaatiomuutokset ilmestyivät suuhun 92 %:ssa tapauksista ennen taudin diagnosointia. Potilaista 32 %:lla suumuutoksia oli vähintään kuusi kuukautta ennen diagnoosia. Kaikista suun oireen raportoinneista potilaista, suunmuutokset olivat ensisijainen syy hoitoon hakeutumiselle 56 %:ssa. Pigmentaatiomuutoksia todettiin useimmiten (52 % tapauksista) poskien limakalvoilla. Addisonin taudin hoito vaikutti positiivisesti suumuutoksiin 90 %:ssa tapauksista. Johtopäätökset. Multippeleina esiintyvät suun limakalvomuutokset voivat olla ensimmäinen tai ratkaiseva merkki yleissairaudesta, joka hammaslääkärin on hyvä muistaa. Tällaisen epäilyn herätessä potilas tulee lähettää lääkärille konsultaatioon. Yleissairauksiin liittyvien suun limakalvosairauksien hoito on kyseisen sairauden hoito.
  • Korkee, Verneri (2023)
    TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Hammaslääketiede Tekijä: Verneri Korkee Työn nimi: Aerosolin muodostuminen hammashoidon toimenpiteissä ja aerosolivälitteisten tartuntojen ehkäisy kliinisessä työssä Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2023 Sivumäärä: 37 Avainsanat: Hammaslääketiede, COVID-19, SARS-CoV-2, aerosoli, bioaerosoli, turbiinipora, pandemia, suunterveydenhuolto Ohjaaja tai ohjaajat: HLT Laura Lahdentausta-Suomalainen ja Dosentti, EHL Susanna Paju Säilytyspaikka: Tiedekunnan kanslia toimittaa Terkkoon. Opiskelija tallettaa sähköisen version Heldaan. HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Johdanto: COVID-19 pandemian aikana aerosolit ja niiden rooli tartuntatautien leviämisessä ovat nousseet merkittäväksi kysymykseksi hammashoidon rajoitusten laatimisessa ja työturvallisuudessa. Selvää konsensusta aerosolia tuottavista toimenpiteistä ei ole ollut aiemmin, koska mitattua tietoa on ollut vähän. Tutkielman tavoitteena on tutkia ja mitata aerosolin muodostumista hammashoidon potilastilanteissa eri instrumenteilla. Tutkielmassa pureudutaan tutkimustiedon valossa myös erilaisiin keinoihin aerosolimuodostuksen minimoimiseksi ja aerosolivälitteisiltä tartunnoilta suojautumiseen. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin PKS-SEHYK:in tiloissa ja potilailla kliinisenä tutkimuksena. Potilastöiden aikana mitattiin aerosolien muodostumista 16 eri kokoluokassa (0,300-10µm) ja niiden konsentraatioita ja massakonsentraatioita vertailtiin toimenpiteitä edeltäviin tausta-arvoihin. Tutkimukseen osallistui 84 potilasta, joista 54 oli naisia ja 30 miehiä. Lopulliseen dataan valittuja toimenpiteitä mitattiin yhteensä 254 kappaletta ja tuloksia saatiin yhdeksästä toimenpiteestä/instrumentista, joissa kaikissa n>5. Tulokset: Turbiinipora nosti merkittävästi <1µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota sekä kokonaiskonsentraatiota tausta-arvoihin verrattuna. Sininen kulmapää nosti >5µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota. Sekä sininen kulmapää että ultraäänilaite nostivat >5µm maksimipitoisuuksia sekä totaalipitoisuuksia. Punaisella kulmapäällä ei havaittu nousuja tausta-arvoihin verrattuna, mutta kaikki turbiinipora, sininen ja punainen kulmapää, sekä ultraäänilaite nostivat pitoisuuksia suun tutkimukseen verrattuna. Pohdinta: Turbiiniporan käyttö tuotti suurimmat nousut <1µm aerosoleissa sekä kokonaispitoisuuksissa. Myös sininen ja punainen kulmapää sekä ultraäänilaite nostivat aerosolipitoisuuksia suun tutkimuksen pitoisuuksiin verrattuna. Näitä kaikkia voidaan pitää aerosolia tuottavina instrumentteina ja aerosolin muodostuminen tulisi huomioida työturvallisuudessa niitä käytettäessä.
  • Vavuli, Veera (2022)
    Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen ja kliinisen potilastapauksen avulla tarkastella hammaskaaren ahtauden hoitomenetelmiä vaihduntavaiheen hampaistossa. Ahtaus on yleisin oikomalla hoidettava purentavirhe ja yleisin oikomishoitoon hakeutumisen syy. Yli puolella 12-18 -vuotiaista suomalaisnuorista on ahtautta hammaskaarella. Suomessa käytössä olevan 10-portaisen purentavirheiden arviointiasteikon mukaan vain erittäin vaikea ahtaus voi täyttää kunnalliseen hoitoon pääsyn kriteerit. Kirjallisuuskatsauksessa keskitytään vaihduntavaiheen hampaiston hoitomenetelmiin ja hoidon ajoitukseen, mutta perehdytään lyhyesti myös ahtauden etiologiaan. Tutkimusaineistona käytettiin ortodontian oppikirjoja sekä tieteellisiä julkaisuja aiheesta. Julkaisuja haettiin Medline, Pubmed ja Google Scholar -tietokannoista käyttäen ensisijaisina hakutermeinä ”dental crowding” ja ”treatment of dental crowding”. Tutkielman kliininen osuus käsitteli 10-vuotiaan tytön oikomishoidon kulkua HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä. Hammaskaaren ahtautta voi vaihduntavaiheen hampaistossa hoitaa mahduttamalla hampaat kaarelle tai poistohoidolla. Menetelmiä hampaiden kaarelle mahduttamiselle ovat esimerkiksi maitohampaiden lähdöstä vapautuvan tilan säilyttäminen, kaarten sagittaalinen ja transversaalinen levitys sekä hampaiden selektiiviset hionnat. Hammaskaaren ahtaus esiintyy usein yhdessä jonkin toisen purentavirheen kanssa. Monissa tapauksissa pyritäänkin ensisijaisesti korjaamaan toiminnallisesti vakavampi purentavirhe, jonka kanssa ahtautta esiintyy. Potilaan purennan kokonaistilanne tulee huomioida hoidon suunnittelussa ja näin ollen on mahdotonta nimetä yksittäistä hoitomenetelmää ylitse muiden. Eniten ahtauden hoitolinjan ja -menetelmän valinnassa vaikuttavat ahtauden vaikeusaste ja potilaan ko-operaatiokyky. Ahtaus on vielä aiheena suhteellisen vähän tutkittu ja lisätutkimus aiheesta onkin suositeltavaa.
  • Rahkila, Tommi (2022)
    Nykyaikainen karieksen hoito pyrkii ensisijaisesti reikiintymisen ennaltaehkäisyyn ja pysäytyshoitoon. Paikkaushoidot kuluttavat kuitenkin suuren osan hammaslääkärin työajasta, ja aiemman kirjallisuuden perusteella ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito aikuisille on harvinaista. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ikäryhmittäin paikkaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteiden määrä, niissä tapahtuneet muutokset kahden tutkimusvuoden välillä ja toimenpiteiden sisältö. Tutkielma suoritettiin retrospektiivisena rekisteritutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2012 ja 2017 Helsingin kaupungin hammashoitoloissa hoidetuista 20–60-vuotiaista potilaista ja heille suoritetuista toimenpiteistä. Tulokset tilastoitiin ja analysoitiin 10-vuotisikäryhmissä, nuorimman ikäryhmän ollessa 20–29-vuotiaat ja vanhimman 50–60-vuotiaat. Tulokset ilmoitettiin prosenttiosuuksina ja tunnuslukuina. Tutkimusvuosien välillä ikäryhmien populaatio kasvoi 6,2 %, hoidettujen potilaiden ja suoritettujen toimenpiteiden määrät kasvoivat noin 20 %. Paikkauspotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 48 % ja paikkaustoimenpiteet kattoivat 11 % koko aineiston toimenpiteistä. Vastaavasti ennaltaehkäisypotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 3 % ja ennaltaehkäisytoimenpiteet kattoivat 0.3 % koko aineiston toimenpiteistä. Paikkauspotilaiden- ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Paikkaustoimenpiteiden suhteelliset osuudet ikäryhmien sisällä erosivat ikäryhmien kesken; laajemmat paikkaustoimenpiteet olivat suhteellisesti yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. Viiden vuoden aikana havaittiin pienempien paikkaustoimenpiteiden määrän kasvua ja laajempien vähentymistä. Ennaltaehkäisyksi luokiteltujen potilaiden ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Ennaltaehkäisevät suun terveydenhoidon toimenpiteet olivat yleisempiä nuoremmilla ikäryhmillä. Paikkaushoitojen vähentyminen voi johtua työikäisten parantuneesta suunterveydestä, sekä muuttuneista hoitokäytännöistä. Ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ei ollut tutkielmassa yleistä ja huolestuttava muutos oli toimenpiteiden huomattava väheneminen tutkimusvuosien välillä. Syiden selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia, jotka olisivat ajankohtaisia ottaen huomioon tulevan sosiaali- ja terveysalojen uudistuksen.
  • Jokinen, Ida (2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää alainkisiivin poiston merkitys kiinnityskudoksille sekä vertailla sentraalisen ja lateraalisen alainkisiivin poiston seurauksia ortodonttisissa hoidoissa. Kirjallisuuden mukaan hampaan poiston ja oikomishoidon kiinnityskudoksiin kohdistuvat mahdolliset haittavaikutukset ovat ientulehdus, ientaskujen syveneminen, ienpapillan menettäminen, ienvetäymät, ienlaskokset ja alveoliluun menetys. Alainkisiivin poiston vaikutuksista kiinnityskudoksille ei juurikaan löydy aiempaa tutkimustetoa. Oikomishoidon potilaiden PTG-tutkimuksista mitattiin poistetun alainkisiivin naapurihampaiden pituusakselien välistä kulmaa sekä kiille-sementtirajan ja alveoliluun välistä etäisyyttä ennen hampaan poistoa ja kolmessa eri hoitovaiheessa poiston jälkeen. Sentraalisen alainkisiivin poistosta seurasi keskimäärin enemmän hampaiden kallistumista juurten divergoinnin suuntaan sekä kiille-sementtirajan ja alveoliluun välisen etäisyyden suurenemista kuin lateraalisen alainkisiivin poistosta. Tulosten perusteella sentraalisen alainkisiivin poisto saattaa altistaa alveoliluun menetykselle sekä divergoivien juurten myötä ienpapillan menettämiselle enemmän kuin lateraalisen alainkisiivin poisto. Aihetta tulisi jatkossa tutkia laajemmalla aineistolla tulosten vahvistamiseksi. Tällä tiedolla voitaisiin vahvistaa parodontologista näkökulmaa hoitovaihtoehtojen ja poistettavan hampaan valintaan.
  • Jaatinen, Jenni; Salmikangas, Marko; Böhling, Tom; Sihto, Harri; Koljonen, Virve; Veija, Tuukka (2021)
    Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare skin cancer with only limited therapeutic options for advanced disease. We previously showed that oncogene ALK is frequently expressed at the RNA level in MCC and further that ALK positivity by immunohistochemistry is frequent and correlates strongly with Merkel cell polyomavirus (MCPyV) positivity. In this study, we investigated whether ALK receptor is active in MCC tumor samples and MCC cell lines, and whether ALK would be a prospective treatment target in MCC. We utilized tissue microarrays constructed from 136 primary MCC tumor samples as well as nine previously established MCC cell lines to determine the presence of ALK and phosphorylated ALK (p-ALK) via immunohistochemistry. Almost half of the analyzed MCC tumors displayed ALK phosphorylation (47.8%). Analysis of MCC tumor samples revealed that the presence of p-ALK correlated to MCPyV positivity, younger age, nonexistence of metastases at diagnosis and ultimately to better MCC-specific survival. In contrast to MCC tumor samples only two out of nine MCC cell lines showed only low ALK phosphorylation by immunohistochemistry. Our study reveals clear disparity in ALK activity between patient derived tumors and cell line samples and therefore, more advanced disease models such as xenografts are necessary to resolve whether ALK is a useful treatment target in MCC.
  • Metsäranta, Niiariikka (2024)
    Alkoholin kulutus on maailmanlaajuisesti yhteydessä jopa kolmeen miljoonaan kuolemaan vuosittain. Alkoholin väärinkäyttö muodostaa noin viisi prosenttia maailman tautitaakasta, minkä lisäksi alkoholi on suurin riskitekijä 15–49-vuotiaiden ennenaikaiselle kuolemalle sekä vammoille. Suomessa keskeinen alkoholiin liittyvä ongelma on humalahakuinen juominen. Suomalaisista 72 %:lla on vähäinen riski alkoholin käytöstä aiheutuville pitkäaikaisille terveyshaitoille, 8 %:lla on kohtalainen riski ja 5 %:lla riski on korkea. Alkoholi voi aiheuttaa vaurioita lähes jokaiseen elimeen. Yksilöön kohdistuvien haittojen lisäksi alkoholi aiheuttaa valtavat, jopa 79–140 miljoonan euron kustannukset suomalaiselle terveydenhuollolle vuosittain. Alkoholi vaikuttaa laajasti myös ympärillä oleviin ihmisiin, sillä etanolihumala altistaa liikenneonnettomuuksille, työtapaturmille, hukkumisille ja kaatumisille. Humala lisää myös itsemurhien ja väkivaltarikosten riskiä. Alkoholin eli etanolin käyttö perustuu sen euforisoivaan ja ahdistusta lievittävään vaikutukseen. Etanoli vaikuttaa suoraan keskushermostoon ja saa aikaan humalatilan. Etanoli jakautuu elimistön koko vesitilaan ja metaboloituu entsyymien vaikutuksesta asetaldehydin kautta asetaatiksi. Välivaiheessa muodostuvalla asetaldehydilla on karsinogeenisia vaikutuksia. Syljessä ei ole asetaldehydia pilkkovaa entsyymiä, joten suussa voi olla alkoholin nauttimisen jälkeen enemmän asetaldehydia kuin muualla kehossa. Alkoholilla on merkittävä vaikutus suun terveyteen, sillä se vaikuttaa muun muassa suusyövän syntyyn ja aiheuttaa maksasairauksia lisäten täten verenvuototaipumusta. Tämän lisäksi alkoholin käyttö kasvattaa puudutteiden sietoa, hidastaa haavan paranemista, lisää eroosiota, aiheuttaa pahanhajuista hengitystä, värjää hampaita, kuivattaa suuta sekä lisää riskiä hammas- tai kasvotraumoille. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä roolissa alkoholiongelman havaitsemisessa ja hoidossa. Alkoholin käytöstä kysymisen apuna voi käyttää AUDIT-testiä, ja jos testitulos vaikuttaa siltä, että kyseessä on alkoholin riskikäyttäjä, niin voidaan siirtyä mini-interventioon. Lyhyenkin alkoholin kulutuksen vähentämiseen tähtäävän neuvonnan on huomattu vaikuttavan suotuisasti potilaiden viikoittaisiin annosmääriin.
  • Kanervo, Jussi (2024)
    Tavoite: Tämän tutkimuksen hypoteesina on selvittää, onko alkoholinkäytön ja leukamurtumien välillä merkittävää yhteyttä. Tutkimuksessa pyritään keskittymään HUS:n viimeisen 10 vuoden aikana tekemien alkoholinkäyttöä koskevien tietojen, leukojen ja leukojen traumojen sekä seurantaleikkausten tietoihin Suomessa. Materiaalit ja metodit: Suun patologia ja alkoholi aiheisia julkaisuja, HUS suu- ja leukakirurgian osaston potilastietokanta ja THL:n tutkimuskoosteita valtion alkoholista tulevista tuloista ja menoista. Potilaiden ikää, sukupuolta, vammamekanismia ja vamman ajankohtaa (kuukausittain) verrattiin kansallisiin alkoholinkulutustietoihin, jotka sisälsivät vuosittaisen ja kuukausittaisen kokonaiskulutuksen sekä vähittäis- ja hajakulutuksen. Aineistoon sisältyivät kansalliset tiedot alkoholinkäytöstä tammikuun 2014 ja lokakuun 2020 välisenä aikana sekä diagnosoidut kasvomurtumat suomalaisessa tertiäärisessä traumakeskuksessa. Kansalliset alkoholinkulutustiedot saatiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) organisaation tutkimuksiin perustuvista tilastoista. Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) Töölön traumakeskuksessa ja lastensairaalassa tammikuun 2014 ja lokakuun 2020 välisenä aikana hoidettujen kasvomurtumapotilaiden potilasasiakirjat. Suomen HUS:n valuma-alue on Suomen yliopistosairaaloista suurin ja kattaa yli 42 % maan väestöstä. Tulokset: On selvästi osoitettu, että traumojen määrä seuraa alkoholinkäyttöä. Näiden kahden välillä ei ehkä ole suoraa korrelaatiota, mutta suurin osa traumahuipuista liittyy loma-aikoihin. Tiivistelmä: Alkoholia kulutetaan Suomessa hyvin paljon. Lukuisia terveysyhteyksiä on tutkittu alkoholin vaikutuksesta. WHO:n mukaan vuosittain noin 3 miljoonaa kuolemaa on yhdistetty alkoholin vaikutuksiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään, onko alkoholinkäytön ja leukamurtumien välillä merkittävää yhteyttä. Tutkimuksessa verrataan HUS:n alueen potilaita ja heille tehtyjä leukamurtumia sekä pyritään löytämään, onko näillä yhteyttä alkoholin käytön kanssa. Suoranaista syy-yhteyttä ei pystytty todentamaan mutta käytön ja traumojen määrällä on yhtäläisyyksiä eri vuodenaikoina.
  • Hautamaa, Iida (2024)
    Johdanto: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yleisanestesiahammashoidon vaikutuksia perusterveen alle kouluikäisen lapsen suun terveydentilaan ja jatkohoidon toteutumista kahden vuoden mittaisen seurantajakson ajan yleisanestesiahammashoidon jälkeen. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, toteutuiko jatkohoitosuunnitelman mukaiset seurantakäynnit ja onnistuiko lapsipotilaan paluu tavanomaisen hammashoidon piiriin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, säilyikö yleisanestesiahammashoidon avulla saavutettu suun terveydentilanne vai muodostuiko uusia kariesvaurioita ja korjaavan hoidon tarvetta. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena. Tutkimuksessa käsiteltiin vuonna 2018 Helsingin kaupungin yleisanestesiahammashoidon potilaina olleita lapsia (n=72), joille oli suoritettu yleisanestesiahammashoito alle kouluikäisenä. Näiden potilaiden potilasasiakirjoista tarkasteltiin tietoja sekä yleisanestesiahammashoitoa edeltäviltä, että sen jälkeisiltä hammashoidon tarkastus- ja seurantakäynneiltä. Tulokset: Kontrollikäynnille suunnitelman mukaisesti osallistui 89 % potilaista ja se toteutui 3–4 viikon kuluttua 69 %:lla potilaista. Kahden vuoden seurantajakson aikana 54 %:lle potilaista tuli uusia kiille- tai dentiinikariesvaurioita ja potilaista 41 %:lle tehtiin korjaavaa hoitoa. Kaikille potilaille oli annettu omahoidon ohjausta kontrollikäynnin yhteydessä ja yli 70 %:lla potilaista oli puutteita omahoidon toteuttamisessa hampaiden plakkisuuden perusteella. Uusien kiile- ja dentiinikariesten ilmaantuvuus oli yleisempää potilailla, joilla omahoito oli ollut puutteellista (68,2 %) verrattuna potilaisiin, joilla omahoidossa ei ollut ollut huomautettavaa (21,1 %) (p<0,001). Yleisanestesiahammashoidon tarve uusiutui 6 (8,3 %) potilaalla kahden vuoden seurantajakson aikana. Pohdinta: Tutkimuksen perusteella yleisanestesiahammashoito ei poista ongelmia lapsen suun terveydentilassa, koska uusia kariesvaurioita sekä korjaavan hoidon tarvetta ehti muodostua 24 kuukauden seurantajakson aikana noin puolella potilaista. Lisäksi yli 70 %:lla oli puutteita omahoidossa, vaikka kaikille potilaille annettiin omahoidon ohjausta kontrollikäynneillä. Suun terveydenhuollon ammattilaisten tulisi jatkossa pystyä puuttumaan kokonaisvaltaisemmin yleisanestesiahammashoidossa hoidettujen lasten suun terveyden tilanteeseen. Tämä tarkoittaisi tilanteen kartoittamista mahdollisesti myös perhetasolla, jolloin koko perheen kannustaminen parempiin suun terveystottumuksiin voisi ennaltaehkäistä suurta hoidon tarvetta lapsilla.
  • Mäkelin, Minnea (2022)
    Abstract Introduction: Children with nonsyndromic cleft lip and/or palate have smaller consonant inventories, less accurate articulation, and more speech errors than their peers without clefts. Speech and dental arch relationships have widely been the primary outcome measure of palate repair. Aims: The aim was to evaluate the occurrence of misarticulations of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ and their possible relationship with maxillary dental arch dimensions in 5-year-old children with unilateral cleft lip and palate (UCLP). Materials and methods: Subgroup analysis was conducted within a multicenter controlled trial of primary surgery (Scandcleft project). 46 Caucasian Finnish-speaking patients (29 boys) with non-syndromic complete UCLP were evaluated retrospectively. Production of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ was assessed from standardized audio recordings at the mean age of 5.06 years (range 4.82-5.89). Articulation errors were categorized as either correct, distortion, substitution, or omission. Maxillary dental arch measurements were assessed using the technique of Moorrees from plaster casts taken at the same age. Additionally, the anterior and posterior palatal heights were measured. Aspin-Welch Unequal-Variance T-Test, Equal-Variance T-Test and Mann-Whitney U test were used in the statistical analyses. Kappa statistics were calculated to assess reliability. Results: Only one of the children articulated all the studied sounds correctly. 93.2% misarticulated /r/, 63.0% misarticulated /s/ and 39.1% misarticulated /l/. Distortions and substitutions were common. Omissions were sparse. There was no relationship between the occurrence of alveolar consonant misarticulations and the maxillary dental arch dimensions. Intra- and interrater agreements varied between moderate to excellent. Conclusions: Children with UCLP have a notable amount of alveolar consonant misarticulations. Maxillary dental arch dimensions were not related to the misarticulation of /s/, /l/ or /r/ in 5-year-old children with UCLP.
  • Anna, Torvinen (2023)
    Ameloblastic carcinoma – systematic literature review and a case report Aim of this study: The purpose of this study is to increase awareness of a rare malignant odontogenic tumor, ameloblastic carcinoma (AC). By increasing knowledge of this disease, AC patients can be diagnosed better and guide the treatment and follow up of the patients. Material and methods: In this study, literature dealing with AC in English was systematically reviewed from PubMed. In addition, one newly diagnosed AC patient case with HUSLAB pathology, University Hospital of Helsinki, Finland is reported. Results: Altogether, 33 studies fulfilling inclusion criteria were published between the years 1993 to 2021. There were studies of AC from almost all continents. There was a total of 211 patients in these articles. Sixty-one percent of the AC patients were men. The average age of the patients was 46.9 years. Most commonly, AC occured in the mandible. Primary AC was slightly more common than secondary malignant ameloblastoma derived AC. All AC patients were symptomatic. The most common symptoms were swelling, bleeding, pain, dysphagia, dysphonia, facial nerve paralysis, ulcer, drainage, trismus and tooth mobility. Metastases occurred in 22.4% of AC patients. The most common form of treatment is surgery. Thirty-eight different immunohistochemical markers were evaluated in the studies. Ki-67 alone appeared more than in one study (5 studies). Ki-67 proliferation index was higher in AC than in benign ameloblastoma in all five studies. Conclusions: Ameloblastic carcinoma is a rare odontogenic tumor which occurs in adult people, most often in the mandible. One fifth of patients had metastases. According to the studies on Ki-67, Ki-67 could serve as a useful marker in distinguishing AC from ameloblastoma. This can be important, as distinguishing between benign and malignant ameloblastoma histopathologically is often difficult.
  • Toivanen, Alisa (2021)
    Anatomian tuntemus on olennainen osa hammaslääkärin osaamisen perustaa. Suomessa hammaslääketieteen peruskoulutukseen sisältyvä anatomian opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi kahden ensimmäisen vuoden eli prekliinisen vaiheen aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Helsingin yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelman prekliinisen vaiheen anatomian opetuksen kattavuutta sekä hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelijoiden kokemuksia anatomian opetuksesta ja opiskelusta moniammatillisessa ympäristössä. Opetuksen kattavuuden arvioinnissa aineistona on vuoden 2018 prekliinisten opintojaksojen ydinainesanalyysit. Vertailuaineistona toimii brittiläisen The Anatomical Society -järjestön laatima anatomian ydinopetussuunnitelma. Vertailu tehtiin Microsoft Excel -ohjelman avulla. Lisäksi opiskelijoiden kokemuksien kartoittamiseen käytettiin kyselyaineistoa, joka kerättiin lomekkeella, jonka lähetettiin Helsingin yliopiston 3.-6. vuoden hammaslääketeiteen ja yleislääketieteen opiskelijoille toukokuussa 2021. Vastauksia tuli 117. Vastausprosentti oli 15%. Vastausten tilastollinen analyysi tehtiin IBM SPSS -ohjelmalla. Tutkimuksessa ilmeni, että Helsingin yliopiston prekliinisen vaiheen anatomian opetus ei kata osittain tai kokonaan 42,2% brittiläisen hammaslääketieteellisen ydinopetussuunnitelman osatavoitteista, mutta opetukseen sisältyi ydinopetussuunnitelman ulkopuolisia asioita. Tämän ylimääräisen opetuksen osuus anatomian opetuksesta vaihteli 8,3-78,4% välillä opintojaksoittain. Tutkimuksessa hammaslääketieteen opiskelijat arvioivat saamansa anatomian opetuksen vähemmän hyödylliseksi ja vähemmän oleelliseksi kuin lääketieteen opiskelijat. Huolimatta yhteisistä opinnoista myös vastaajien arviot omasta eri anatomisten rakenteiden osaamisesta erosivat koulutusohjelmien välillä. Kummankin koulutusohjelman opiskelijat arvioivat keskimäärin, että yhteisopetus on ”enemmän yleislääketieteen opiskelijoille suunnattu”. Tutkimuksen avulla löydettiin selviä epäkohtia anatomian opetuksessa. Nämä epäkohdat voivat heijastella laajemmin prekliinisen vaiheen yhteisopetuksen toteuttamisen mahdollisia ongelmia, joihin on syytä pureutua, jotta prekliiniset opinnot vastaisivat paremmin hammaslääkärikoulutuksen tarpeita ja opiskelijoiden odotuksia.
  • Jalkanen, Iina (2019)
    Suun limakalvojen pintaepiteelin erilaisilla muutoksilla ja tiloilla on toisinaan taipumus malignisoitua levyepiteelikarsinoomiksi. Keinoja suusyöpävaaraa lisäävien muutosten käyttäytymisen ennustamiseen etsitään jatkuvasti, sillä vain pieni osa niistä muuttuu maligniksi. Epävarmuus maligneista muutoksista kumpuaa geneettisistä ja molekylaarisista syövän alkuprosesseista, joista tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa. Aneuploidian yhteyttä malignisoitumiseen on tutkittu ja sitä on ehdotettu markkeriksi suusyöpävaaraa lisäävien muutosten ennustamiseen. Aneuploidia tarkoittaa alle yhden kokonaisen solun kromosomiston lisäystä tai menetystä ja se kuvastaa solun kokonaisvaltaista geneettistä epätasapainoa. Aneuploidia syntyy solunjakautumisen aikaisesta virheestä, jossa kromosomit eivät erotu toisistaan oikein, mikä johtuu solusyklin tarkistuspisteiden säätelyn epäonnistumisesta. Suurien ja paljon geenejä sisältävien kromosomien aneuploidia voi aiheuttaa muutoksia tuhansien geenien ilmentämisessä ja aneuploidia itsessään voi edistää toisten kromosomien geeniekspressiota koodaamiensa transkriptiotekijöiden kautta. Genomin epästabiliteetti on kaikkien syöpien yhteinen piirre ja perustavanlaatuinen tekijä. Rutiinihistopatologista dysplasian määritystä biopsiasta on kritisoitu subjektiiviseksi, suhteellisen hitaaksi ja kalliiksi menetelmäksi, joka vaatii pitkälle koulutetun patologin, joiden saatavuus ei kaikissa terveydenhuoltojärjestelmissä ole aina mahdollista. Tämän vuoksi vaihtoehtoisia, mahdollisimman objektiivisia ja luotettavia tekniikoita malignisoitumisen ennustamiseen on jo pitkään suunniteltu ja testattu. Aneuploidiaa pidetään lupaavana biomarkkerina malignien muutosten prognostiikassa. Sitä voidaan tutkia eri menetelmillä, kuten kuva- ja virtaussytometrialla sekä fluoresenssi in situ -hybridisaatiolla. Näistä menetelmistä kuvasytometrialla on tehty eniten aneuploidiatutkimusta ja se on osoittautunut menetelmistä sensitiivisimmäksi. Kuvasytometrian käyttöä aneuploidian määrittämisessä puoltavat monet seurantatutkimukset, joissa aneuploidialöydös suusyöpävaaraa lisäävästä muutoksesta on lisännyt malignisoitumisriskiä 3,12-kertaiseksi. Pätevin keino hallita suun potentiaalisesti maligneja muutoksia ja tiloja voisi olla säännöllinen seuraaminen, jonka frekvenssiä voitaisiin mukauttaa ploidiamäärityksen ja histopatologisen arvion perusteella. Tämä vaatii kuitenkin lisää tutkimusta aneuploidiasta sekä sen tutkimismetodien kehittämistä.
  • Hyytiäinen, Aini (2021)
    Pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden ennuste on huono siitä huolimatta, että syöpähoidot ovat kehittyneet viime vuosina. Angiogeneesi, eli verisuonten uudismuodostus, on edellytys syövän kasvulle ja leviämiselle ja tämän takia useita angiogeeneesiä estäviä lääkkeitä on kehitetty syövän hoitoon. Tässä tutkimuksessa tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa kerättiin tiedot kliinisistä tutkimuksista, joissa käytettiin angiogeenesi-inhibiittoreita pään ja kaulan alueen syöpäpotilailla. Kirjallisuushaku tehtiin Ovid MEDLINE, Cochrane Library, Scopus sekä ClinicalTrials.gov tietokannoissa. Tutkimus rajattiin kolmeen kategoriaan angiogeneesiä estäviä lääkkeitä: bevacizumab, tyrosiinikinaasin estäjät sekä endostatin. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 38 kliinistä tutkimusta, jotka olivat vaiheissa I, II tai III. Angiogeneesi-inhibiittoreita käytettiin tutkimuksissa yksinään sekä yhdistettynä sädehoitoon, kemoterapiaan, kohdennettuun syöpähoitoon tai immunoterapiaan. Tutkimuksissa esiintyi 12 erilaista angiogeneesi-inhibiittoria ja näistä bevacizumab oli yleisimmin tutkittu lääke. Bevacizumab osoittautui tehokkaaksi useissa eri kombinaatioissa, mutta siihen liittyi paljon haittavaikutuksia. Endostatin sekä lenvatinib olivat hyvin siedettyjä ja niiden teho oli lupaava. Useimmat kliiniset tutkimukset angiogeneesi-inhibiittoreista eivät osoittautuneet hyödyllisiksi pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden hoidossa ja lisäksi useisiin lääkkeisiin liitettiin paljon haittavaikutuksia. Jotkin tulokset olivat kuitenkin lupaavia, varsinkin yhdistelmähoitoina, joten lisätutkimukset angiogeeneesi-inhibiittoreista pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden hoidossa ovat perusteltuja.
  • Laakamaa, Noora (2024)
    Apotti potilastietojärjestelmä on otettu käyttöön Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) vaiheittain vuodesta 2018 lähtien. Apotti-järjestelmän tavoitteena on parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä lisätä hoidon laatua. Apotti-potilastietojärjestelmä on käytössä myös HUS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä, missä hammaslääketieteen opiskelijat tekevät opintoihinsa liittyviä potilastöitä kolmannesta vuosikurssista lähtien. Tämän syventävän tutkielman tavoitteena oli valmistaa Apotti käyttöopas hammaslääketieteen opiskelijoille. Hammaslääketieteen kolmannen vuosikurssin kandidaateille, jotka olivat tuolloin käyttäneet Apottia noin kuukauden ajan, tehtiin helmikuussa 2022 alkukysely liittyen Apotin käyttöön. Kyselyyn vastasi 25 kandidaattia. Kyselyn tulosten perusteella kandidaattien keskuudesta ilmeni Apotin olevan epäselkeä ja aikaa vievä potilastietojärjestelmänä. Yleisenä mielipiteenä oli, että Apotin käyttö ei onnistu kliinisten opintojen alkuvaiheessa ilman selkeitä ohjeita tai ohjeistusta. Yhteenvetona hammaslääketieteen kandidaateille tehdystä kyselytutkimuksesta voitiin todeta, että kandidaatit kuvailivat Apotti-potilastietojärjestelmää epäloogiseksi ja monimutkaiseksi, jossa tulee opetella ulkoa monimutkaisia komentosarjoja. Kandidaatit kokivat, että Apotin toiminnot opitaan vasta kantapään kautta tai tuurilla itse potilastyön ohella. Kyselytutkimuksen perusteella ilmeni, että jokaisella kliinisellä opettajalla on eri tapa käyttää Apottia, joten yhtenäistä linjaa Apotin käytössä ei ole. Kyselyssä oppaalta toivottiin selkeitä perusohjeita, jotka tulevat kaikille vastaan päivittäisessä käytössä. Ohjeista toivottiin kuvallisia, sekä vaiheittaisia selkeyttämään Apotin polkujen ja välilehtien näppäilyä. Yleisesti kaivattiin suoraviivaisia ohjeita, jotta kirjaamisesta tulisi tehokkaampaa. Oppaan tavoitteena oli saada Apotin perustoiminnot ja ohjeet yhteen tiedostoon opiskelijoiden ajankäyttöä tehostamaan. Oppaan on tarkoitus toimia hammaslääketieteen kandidaattien tukena Apotti-potilasjärjestelmän käytön alkuopettelussa, sekä lisäksi jatkuvana tukimateriaalina.
  • Kallio, Essi (2024)
    Tavoitteet: Matriksin metalloproteinaasit ovat biomarkkereita, jotka osallistuvat elimistössä lukuisiin tulehdusreaktioihin ja patologisiin tiloihin. Tuolinvierustestiä aktiivisen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) konsentraation määrittämiseksi suuhuuhdenäytteessä voidaan käyttää täydentämään parodontiitin ja muiden systeemisten tulehduksellisten tilojen diagnostiikkaa. Pilottitutkimuksen tavoitteena oli kokeilla tuolinvierustestin käytön soveltuvuutta suu- ja leukakirurgian potilaiden hoidossa ja selvittää syljen aMMP-8-konsentraatioita eri potilasryhmissä. Materiaalit ja menetelmät: aMMP-8-näytteitä kerättiin suu- ja leukakirurgian potilailta yhden kuukauden ajan. aMMP-8-pitoisuudet analysoitiin suuhuuhteesta vieritestillä ja digitaalisen lukijan avulla. Kliinisesti merkittävät potilastiedot kerättiin ja saadut muuttujat arvioitiin. Yli 20ng/ml aMMP-8-pitoisuudet katsottiin olevan kohonneet. Tulokset: Yhteensä haastateltiin 115 potilasta, joista 112 suostui testiin (97,4%). Kohonneita aMMP-8 pitoisuuksia havaittiin 58 potilaalla (51,8%). Luukatoa todettiin 75 (67%) potilaalla, joista 47:llä (62,7%) aMMP-8-pitoisuudet olivat koholla. Potilailla, joilla oli lisääntynyt infektioriski, oli keskimäärin 35,5% korkeammat aMMP-8-arvot verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut aiempia sairauksia. Johtopäätökset: aMMP-8-vieritestillä voidaan luotettavasti ja non-invasiivisesti mitata aMMP-8-pitoisuuksia. Tulevissa tutkimuksissa on syytä arvioida aMMP-8-pitoisuuksien yhteyttä ja kliinistä merkitystä spesifisten potilasryhmien välillä. Avainsanat: aMMP-8, metalloproteinaasi, infektio, pilottitutkimus, suu- ja leukakirurgia
  • Starck, Ella (2024)
    Silmäkuopan sysäysmurtumat ovat tyypillisiä keskikasvomurtumia, joissa yksi tai useampi silmää ympäröivistä luisista rakenteista murtuu. Tämä johtuu useimmiten silmään kohdistuneesta välittömästä traumasta, jonka aiheuttaa yleensä tylppä isku, kuten nyrkin osuminen, silmään. Silmän hentojen luisten rakenteiden murtuminen voi johtaa muutokseen silmäkuopan tilavuudessa aiheuttaen esimerkiksi silmämunan työntymistä sisäänpäin kuopassaan, kaksoiskuvia tai kasvojen epäsymmetrisyyttä, jonka potilas voi kokea esteettisenä haittana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko silmäkuopan tilavuuden muutos yhteydessä ikään, sukupuoleen tai vammamekanismiin. Vammamekanismit luokiteltiin kaatumisiin, pahoinpitelyihin, urheilu- ja liikenneonnettomuuksiin sekä muihin mekanismeihin. Hypoteesina oli, että vanhemmilla potilailla esiintyy suurempia muutoksia silmäkuopan suhteellisessa tilavuudessa kuin nuoremmilla johtuen luun haurastumisesta ja kimmoisuuden vähenemisestä ikääntymisen myötä. Kyseessä on retrospektiivinen tutkimus potilaista, joilla on todettu yksipuolinen silmäkuopan murtuma, ja jotka on hoidettu Päijät-Hämeen Keskussairaalassa Lahdessa. Määritetyt kriteerit täyttäviä potilaita oli yhteensä 127. Heidän tietokonetomografioistaan mitattiin silmäkuopan volyymi, ja suhteellinen volyymimuutos laskettiin ehjän ja murtuneen silmäkuopan volyymien erotuksesta. Tiedot analysoitiin tilastollisesti ja P-arvo alle 0,05 katsottiin merkittäväksi. Tulokseksi saatiin, että silmäkuopan suhteellisen tilavuuden kasvu on tilastollisesti yhteydessä ikään, mutta kliinisesti tällä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Vammamekanismin ja sukupuolen suhteen yhteyttä silmäkuopan tilavuuden muutokseen ei löytynyt, mutta ikäprofiilit poikkesivat toisistaan huomattavasti naisten ja miesten välillä. Kaiken kaikkiaan tulokseksi saatiin, että potilaan korkeampi ikä on yhteydessä silmäkuopan suhteellisen tilavuuden suurempaan muutokseen.
  • Yan, Meng Yao (2024)
    Teknologian kehityksen myötä digitaalisten materiaalien käyttö sekä niiden rooli opetuksessa on kasvanut. Tällaiset modernit opetusmenetelmät, kuten sulautuva opetus, eroavat perinteisemmistä opetusmenetelmistä niiden oppijakeskeisemmästä lähestymistavasta. Oppijakeskeisessä opetuksessa opetus on itseohjautuvampaa sekä yksilöllisempää verrattuna opettajakeskeiseen pedagogiseen malliin, jonka tyypillisin esimerkki on luento-opetus. Syy näiden modernimpien opetusmenetelmien lisääntyneeseen suosioon on niiden kyky parantaa opiskelijoiden ongelmanratkaisutaitoja, opitun tiedon soveltamista sekä kykyä itsenäiseen oppimiseen. Hammaslääketieteelliset tiedekunnat maailmanlaajuisesti ovat opetusmenetelmien suhteen olleet kuitenkin varsin konservatiivisia, minkä takia monissa yliopistoissa opetus on pääosin luento-opetusta. Digitaalisten opetusmateriaalien, erityisesti opetusvideoiden, on todettu olevan opiskelijoiden mielestä mielekkäitä ja tehokkaita tiedon lähteitä. Etenkin hammaslääketieteessä opetusvideot ovat hyviä toimenpiteiden visualisointiin. Opetusvideot tehostavat oppimista ja nopeuttavat tiedon sisäistämistä sekä lisäävät hammaslääketieteen opiskelijoiden kliinistä itsevarmuutta. Kaikki yliopistot eivät kuitenkaan tarjoa opiskelijoille oppimista tukevaa audiovisuaalista materiaalia, jonka vuoksi monet hammaslääketieteen opiskelijat hakevat opetusvideoita omatoimisesti verkosta. Internetin opetusvideoista suurin osa ei ole vertaisarvioituja ja vaarana on, että ne sisältävät väärää informaatiota tai poikkeavia kliinisiä käytäntöjä. Nämä taas saattavat sekoittaa opiskelijaa tai pahimmillaan jopa vaarantaa potilasturvallisuutta. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä opetusvideosta. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta olemassa olevista opetusmenetelmistä hammaslääketieteen opiskelijoiden sekä opettajien keskuudessa opetuksen kehittämistä varten. Opetusvideo on tehty oikeasta potilastapauksesta ja tavoitteena on lisätä käytössä olevien laadukkaiden opetusvideoiden määrää yliopisto-opetuksessa. Opetusvideo on suunnattu Helsingin hammaslääketieteen opiskelijoille ja videon aiheena on viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto. Se on tuotettu yliopiston opetusten standardien mukaisesti ja soveltuu olemassa oleviin opintokokonaisuuksiin. Opetusvideolla esiintyvät henkilöt ovat antaneet kirjallisen suostumuksen materiaalin julkaisuun opetuskäyttöön.
  • Haakana, Anniina (2020)
    Suusyövän tärkeimmät riskitekijät tunnetaan hyvin ja merkittävä osa suusyövistä olisikin ehkäistävissä ainoastaan elämäntapamuutoksilla. Suuontelossa esiintyvien bakteerien yhteyttä suusyöpään on tutkittu paljon ja tulokset ovat vakuuttavia. Suusyöpäpotilailla korostuvilla bakteerilajeilla on todettu olevan lukuisia ominaisuuksia, mitkä voivat edesauttaa syövän syntyä ja kehitystä. Selvää kausaliteettia bakteerien ja suusyövän välillä ei kuitenkaan olla kyetty määrittämään. Osa syynä tähän on tutkimusmenetelmien erilaisuus, mistä johtuen tutkimustuloksia on vaikea vertailla keskenään. Jos kausaliteetti voitaisiin määrittää, tietoa voisi käyttää hyödyksi suusyövän ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkielmassani käyn läpi joukon tutkimuksia, joissa on tutkittu suusyövän ja bakteerien välistä yhteyttä. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat ihmiseltä otetut biopsia-, sylki- ja pyyhkäisynäytteet, ihmisen erilaisten solulinjojen viljelmät sekä koe-eläinmalli (hiiri). Yleisesti tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ovat olleet bakteerien perimäaineksen eristäminen, 16S ribosomaalisen RNA:n monistaminen PCR:llä, sekvensointi ja sekvenssien haku erilaisista tietokannoista. Paljon käytettyjä menetelmiä ovat olleet myös immunohistokemialliset- ja värjäysmenetelmät. Tutkimustuloksissa on havaittu mikrobiomin erilaisuus terveiltä verrokeilta ja suusyöpäpotilailta otettujen näytteiden välillä. Suusyöpäpotilaiden näytteissä ovat korostuneet esimerkiksi Fusobacterium-, Pseudomonas-, Campylobacter- ja Prevotella-lajit. Soluviljelmissä ja koeeläinmallissa on havaittu Porphyromonas gingivalis- ja Fusobacterium nucleatum-infektion kiihdyttävän syövän kehitystä.
  • Lehto, Hanna (2024)
    Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi erilaisia bakteeri- ja sieni-infektioita sekä niiden aiheuttamia suumuutoksia. Tarkasteltavat infektiotaudit ovat kuppa, tippuri, lepra, tuberkuloosi, aktinomykoosi, nooma, tulirokko, kandidiaasi, aspergilloosi, blastomykoosi, histoplasmoosi, kokkidioidomykoosi, kryptomykoosi, mukormykoosi ja parakokkidioidomykoosi. Tutkielmassa käydään läpi kyseisten infektioiden etiologiaa, altistavia tekijöitä, esiintyvyyttä sekä niiden aiheuttamia erilaisia suumuutoksia. Tutkielman aineistona on käytetty Pubmed-tietokannan uusimpia artikkeleita ja alan kirjallisuutta. Bakteeri- ja sieni-infektiot voivat aiheuttaa lukuisia erilaisia suumuutoksia. Muutokset voidaan jakaa haavaisiin, vaaleisiin ja punoittaviin. Kaikkein yleisin bakteeri- ja sieni-infektioiden aiheuttama suumuutos on haavainen muutos. Muutoksia voi esiintyä missä vain suun alueella, ja ne voivat ilmentyä yksittäisinä tai lukuisina muutoksina. Infektioiden oireet vaihtelevat täysin oireettomista jopa hengenvaarallisiin muutoksiin. Muutoksia voi ilmentyä suoraan paikallisessa infektiossa, sekundaarisesti systeemisessä infektiossa tai opportunistisessa infektiossa. Bakteeri- ja sieni-infektioiden diagnosoiminen pelkkien suumuutosten perusteella on usein hankalaa, sillä niiden aiheuttavat muutokset muistuttavat läheisesti toisiaan. Tämän vuoksi kliinisen tutkimuksen lisäksi vaaditaan aina huolellinen anamneesi, ja usein joko kudos-, viljely- tai verinäyte oikeaan diagnoosiin.