Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by master's degree program "Utbildningsprogrammet i odontologi"

Sort by: Order: Results:

  • Rahkila, Tommi (2022)
    Nykyaikainen karieksen hoito pyrkii ensisijaisesti reikiintymisen ennaltaehkäisyyn ja pysäytyshoitoon. Paikkaushoidot kuluttavat kuitenkin suuren osan hammaslääkärin työajasta, ja aiemman kirjallisuuden perusteella ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito aikuisille on harvinaista. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ikäryhmittäin paikkaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteiden määrä, niissä tapahtuneet muutokset kahden tutkimusvuoden välillä ja toimenpiteiden sisältö. Tutkielma suoritettiin retrospektiivisena rekisteritutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2012 ja 2017 Helsingin kaupungin hammashoitoloissa hoidetuista 20–60-vuotiaista potilaista ja heille suoritetuista toimenpiteistä. Tulokset tilastoitiin ja analysoitiin 10-vuotisikäryhmissä, nuorimman ikäryhmän ollessa 20–29-vuotiaat ja vanhimman 50–60-vuotiaat. Tulokset ilmoitettiin prosenttiosuuksina ja tunnuslukuina. Tutkimusvuosien välillä ikäryhmien populaatio kasvoi 6,2 %, hoidettujen potilaiden ja suoritettujen toimenpiteiden määrät kasvoivat noin 20 %. Paikkauspotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 48 % ja paikkaustoimenpiteet kattoivat 11 % koko aineiston toimenpiteistä. Vastaavasti ennaltaehkäisypotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 3 % ja ennaltaehkäisytoimenpiteet kattoivat 0.3 % koko aineiston toimenpiteistä. Paikkauspotilaiden- ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Paikkaustoimenpiteiden suhteelliset osuudet ikäryhmien sisällä erosivat ikäryhmien kesken; laajemmat paikkaustoimenpiteet olivat suhteellisesti yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. Viiden vuoden aikana havaittiin pienempien paikkaustoimenpiteiden määrän kasvua ja laajempien vähentymistä. Ennaltaehkäisyksi luokiteltujen potilaiden ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Ennaltaehkäisevät suun terveydenhoidon toimenpiteet olivat yleisempiä nuoremmilla ikäryhmillä. Paikkaushoitojen vähentyminen voi johtua työikäisten parantuneesta suunterveydestä, sekä muuttuneista hoitokäytännöistä. Ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ei ollut tutkielmassa yleistä ja huolestuttava muutos oli toimenpiteiden huomattava väheneminen tutkimusvuosien välillä. Syiden selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia, jotka olisivat ajankohtaisia ottaen huomioon tulevan sosiaali- ja terveysalojen uudistuksen.
  • Jokinen, Ida (2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää alainkisiivin poiston merkitys kiinnityskudoksille sekä vertailla sentraalisen ja lateraalisen alainkisiivin poiston seurauksia ortodonttisissa hoidoissa. Kirjallisuuden mukaan hampaan poiston ja oikomishoidon kiinnityskudoksiin kohdistuvat mahdolliset haittavaikutukset ovat ientulehdus, ientaskujen syveneminen, ienpapillan menettäminen, ienvetäymät, ienlaskokset ja alveoliluun menetys. Alainkisiivin poiston vaikutuksista kiinnityskudoksille ei juurikaan löydy aiempaa tutkimustetoa. Oikomishoidon potilaiden PTG-tutkimuksista mitattiin poistetun alainkisiivin naapurihampaiden pituusakselien välistä kulmaa sekä kiille-sementtirajan ja alveoliluun välistä etäisyyttä ennen hampaan poistoa ja kolmessa eri hoitovaiheessa poiston jälkeen. Sentraalisen alainkisiivin poistosta seurasi keskimäärin enemmän hampaiden kallistumista juurten divergoinnin suuntaan sekä kiille-sementtirajan ja alveoliluun välisen etäisyyden suurenemista kuin lateraalisen alainkisiivin poistosta. Tulosten perusteella sentraalisen alainkisiivin poisto saattaa altistaa alveoliluun menetykselle sekä divergoivien juurten myötä ienpapillan menettämiselle enemmän kuin lateraalisen alainkisiivin poisto. Aihetta tulisi jatkossa tutkia laajemmalla aineistolla tulosten vahvistamiseksi. Tällä tiedolla voitaisiin vahvistaa parodontologista näkökulmaa hoitovaihtoehtojen ja poistettavan hampaan valintaan.
  • Mäkelin, Minnea (2022)
    Abstract Introduction: Children with nonsyndromic cleft lip and/or palate have smaller consonant inventories, less accurate articulation, and more speech errors than their peers without clefts. Speech and dental arch relationships have widely been the primary outcome measure of palate repair. Aims: The aim was to evaluate the occurrence of misarticulations of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ and their possible relationship with maxillary dental arch dimensions in 5-year-old children with unilateral cleft lip and palate (UCLP). Materials and methods: Subgroup analysis was conducted within a multicenter controlled trial of primary surgery (Scandcleft project). 46 Caucasian Finnish-speaking patients (29 boys) with non-syndromic complete UCLP were evaluated retrospectively. Production of the Finnish alveolar consonants /s/, /l/ and /r/ was assessed from standardized audio recordings at the mean age of 5.06 years (range 4.82-5.89). Articulation errors were categorized as either correct, distortion, substitution, or omission. Maxillary dental arch measurements were assessed using the technique of Moorrees from plaster casts taken at the same age. Additionally, the anterior and posterior palatal heights were measured. Aspin-Welch Unequal-Variance T-Test, Equal-Variance T-Test and Mann-Whitney U test were used in the statistical analyses. Kappa statistics were calculated to assess reliability. Results: Only one of the children articulated all the studied sounds correctly. 93.2% misarticulated /r/, 63.0% misarticulated /s/ and 39.1% misarticulated /l/. Distortions and substitutions were common. Omissions were sparse. There was no relationship between the occurrence of alveolar consonant misarticulations and the maxillary dental arch dimensions. Intra- and interrater agreements varied between moderate to excellent. Conclusions: Children with UCLP have a notable amount of alveolar consonant misarticulations. Maxillary dental arch dimensions were not related to the misarticulation of /s/, /l/ or /r/ in 5-year-old children with UCLP.
  • Toivanen, Alisa (2021)
    Anatomian tuntemus on olennainen osa hammaslääkärin osaamisen perustaa. Suomessa hammaslääketieteen peruskoulutukseen sisältyvä anatomian opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi kahden ensimmäisen vuoden eli prekliinisen vaiheen aikana yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Helsingin yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelman prekliinisen vaiheen anatomian opetuksen kattavuutta sekä hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelijoiden kokemuksia anatomian opetuksesta ja opiskelusta moniammatillisessa ympäristössä. Opetuksen kattavuuden arvioinnissa aineistona on vuoden 2018 prekliinisten opintojaksojen ydinainesanalyysit. Vertailuaineistona toimii brittiläisen The Anatomical Society -järjestön laatima anatomian ydinopetussuunnitelma. Vertailu tehtiin Microsoft Excel -ohjelman avulla. Lisäksi opiskelijoiden kokemuksien kartoittamiseen käytettiin kyselyaineistoa, joka kerättiin lomekkeella, jonka lähetettiin Helsingin yliopiston 3.-6. vuoden hammaslääketeiteen ja yleislääketieteen opiskelijoille toukokuussa 2021. Vastauksia tuli 117. Vastausprosentti oli 15%. Vastausten tilastollinen analyysi tehtiin IBM SPSS -ohjelmalla. Tutkimuksessa ilmeni, että Helsingin yliopiston prekliinisen vaiheen anatomian opetus ei kata osittain tai kokonaan 42,2% brittiläisen hammaslääketieteellisen ydinopetussuunnitelman osatavoitteista, mutta opetukseen sisältyi ydinopetussuunnitelman ulkopuolisia asioita. Tämän ylimääräisen opetuksen osuus anatomian opetuksesta vaihteli 8,3-78,4% välillä opintojaksoittain. Tutkimuksessa hammaslääketieteen opiskelijat arvioivat saamansa anatomian opetuksen vähemmän hyödylliseksi ja vähemmän oleelliseksi kuin lääketieteen opiskelijat. Huolimatta yhteisistä opinnoista myös vastaajien arviot omasta eri anatomisten rakenteiden osaamisesta erosivat koulutusohjelmien välillä. Kummankin koulutusohjelman opiskelijat arvioivat keskimäärin, että yhteisopetus on ”enemmän yleislääketieteen opiskelijoille suunnattu”. Tutkimuksen avulla löydettiin selviä epäkohtia anatomian opetuksessa. Nämä epäkohdat voivat heijastella laajemmin prekliinisen vaiheen yhteisopetuksen toteuttamisen mahdollisia ongelmia, joihin on syytä pureutua, jotta prekliiniset opinnot vastaisivat paremmin hammaslääkärikoulutuksen tarpeita ja opiskelijoiden odotuksia.
  • Jalkanen, Iina (2019)
    Suun limakalvojen pintaepiteelin erilaisilla muutoksilla ja tiloilla on toisinaan taipumus malignisoitua levyepiteelikarsinoomiksi. Keinoja suusyöpävaaraa lisäävien muutosten käyttäytymisen ennustamiseen etsitään jatkuvasti, sillä vain pieni osa niistä muuttuu maligniksi. Epävarmuus maligneista muutoksista kumpuaa geneettisistä ja molekylaarisista syövän alkuprosesseista, joista tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa. Aneuploidian yhteyttä malignisoitumiseen on tutkittu ja sitä on ehdotettu markkeriksi suusyöpävaaraa lisäävien muutosten ennustamiseen. Aneuploidia tarkoittaa alle yhden kokonaisen solun kromosomiston lisäystä tai menetystä ja se kuvastaa solun kokonaisvaltaista geneettistä epätasapainoa. Aneuploidia syntyy solunjakautumisen aikaisesta virheestä, jossa kromosomit eivät erotu toisistaan oikein, mikä johtuu solusyklin tarkistuspisteiden säätelyn epäonnistumisesta. Suurien ja paljon geenejä sisältävien kromosomien aneuploidia voi aiheuttaa muutoksia tuhansien geenien ilmentämisessä ja aneuploidia itsessään voi edistää toisten kromosomien geeniekspressiota koodaamiensa transkriptiotekijöiden kautta. Genomin epästabiliteetti on kaikkien syöpien yhteinen piirre ja perustavanlaatuinen tekijä. Rutiinihistopatologista dysplasian määritystä biopsiasta on kritisoitu subjektiiviseksi, suhteellisen hitaaksi ja kalliiksi menetelmäksi, joka vaatii pitkälle koulutetun patologin, joiden saatavuus ei kaikissa terveydenhuoltojärjestelmissä ole aina mahdollista. Tämän vuoksi vaihtoehtoisia, mahdollisimman objektiivisia ja luotettavia tekniikoita malignisoitumisen ennustamiseen on jo pitkään suunniteltu ja testattu. Aneuploidiaa pidetään lupaavana biomarkkerina malignien muutosten prognostiikassa. Sitä voidaan tutkia eri menetelmillä, kuten kuva- ja virtaussytometrialla sekä fluoresenssi in situ -hybridisaatiolla. Näistä menetelmistä kuvasytometrialla on tehty eniten aneuploidiatutkimusta ja se on osoittautunut menetelmistä sensitiivisimmäksi. Kuvasytometrian käyttöä aneuploidian määrittämisessä puoltavat monet seurantatutkimukset, joissa aneuploidialöydös suusyöpävaaraa lisäävästä muutoksesta on lisännyt malignisoitumisriskiä 3,12-kertaiseksi. Pätevin keino hallita suun potentiaalisesti maligneja muutoksia ja tiloja voisi olla säännöllinen seuraaminen, jonka frekvenssiä voitaisiin mukauttaa ploidiamäärityksen ja histopatologisen arvion perusteella. Tämä vaatii kuitenkin lisää tutkimusta aneuploidiasta sekä sen tutkimismetodien kehittämistä.
  • Hyytiäinen, Aini (2021)
    Pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden ennuste on huono siitä huolimatta, että syöpähoidot ovat kehittyneet viime vuosina. Angiogeneesi, eli verisuonten uudismuodostus, on edellytys syövän kasvulle ja leviämiselle ja tämän takia useita angiogeeneesiä estäviä lääkkeitä on kehitetty syövän hoitoon. Tässä tutkimuksessa tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa kerättiin tiedot kliinisistä tutkimuksista, joissa käytettiin angiogeenesi-inhibiittoreita pään ja kaulan alueen syöpäpotilailla. Kirjallisuushaku tehtiin Ovid MEDLINE, Cochrane Library, Scopus sekä ClinicalTrials.gov tietokannoissa. Tutkimus rajattiin kolmeen kategoriaan angiogeneesiä estäviä lääkkeitä: bevacizumab, tyrosiinikinaasin estäjät sekä endostatin. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 38 kliinistä tutkimusta, jotka olivat vaiheissa I, II tai III. Angiogeneesi-inhibiittoreita käytettiin tutkimuksissa yksinään sekä yhdistettynä sädehoitoon, kemoterapiaan, kohdennettuun syöpähoitoon tai immunoterapiaan. Tutkimuksissa esiintyi 12 erilaista angiogeneesi-inhibiittoria ja näistä bevacizumab oli yleisimmin tutkittu lääke. Bevacizumab osoittautui tehokkaaksi useissa eri kombinaatioissa, mutta siihen liittyi paljon haittavaikutuksia. Endostatin sekä lenvatinib olivat hyvin siedettyjä ja niiden teho oli lupaava. Useimmat kliiniset tutkimukset angiogeneesi-inhibiittoreista eivät osoittautuneet hyödyllisiksi pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden hoidossa ja lisäksi useisiin lääkkeisiin liitettiin paljon haittavaikutuksia. Jotkin tulokset olivat kuitenkin lupaavia, varsinkin yhdistelmähoitoina, joten lisätutkimukset angiogeeneesi-inhibiittoreista pään ja kaulan alueen syöpäpotilaiden hoidossa ovat perusteltuja.
  • Haakana, Anniina (2020)
    Suusyövän tärkeimmät riskitekijät tunnetaan hyvin ja merkittävä osa suusyövistä olisikin ehkäistävissä ainoastaan elämäntapamuutoksilla. Suuontelossa esiintyvien bakteerien yhteyttä suusyöpään on tutkittu paljon ja tulokset ovat vakuuttavia. Suusyöpäpotilailla korostuvilla bakteerilajeilla on todettu olevan lukuisia ominaisuuksia, mitkä voivat edesauttaa syövän syntyä ja kehitystä. Selvää kausaliteettia bakteerien ja suusyövän välillä ei kuitenkaan olla kyetty määrittämään. Osa syynä tähän on tutkimusmenetelmien erilaisuus, mistä johtuen tutkimustuloksia on vaikea vertailla keskenään. Jos kausaliteetti voitaisiin määrittää, tietoa voisi käyttää hyödyksi suusyövän ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkielmassani käyn läpi joukon tutkimuksia, joissa on tutkittu suusyövän ja bakteerien välistä yhteyttä. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat ihmiseltä otetut biopsia-, sylki- ja pyyhkäisynäytteet, ihmisen erilaisten solulinjojen viljelmät sekä koe-eläinmalli (hiiri). Yleisesti tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ovat olleet bakteerien perimäaineksen eristäminen, 16S ribosomaalisen RNA:n monistaminen PCR:llä, sekvensointi ja sekvenssien haku erilaisista tietokannoista. Paljon käytettyjä menetelmiä ovat olleet myös immunohistokemialliset- ja värjäysmenetelmät. Tutkimustuloksissa on havaittu mikrobiomin erilaisuus terveiltä verrokeilta ja suusyöpäpotilailta otettujen näytteiden välillä. Suusyöpäpotilaiden näytteissä ovat korostuneet esimerkiksi Fusobacterium-, Pseudomonas-, Campylobacter- ja Prevotella-lajit. Soluviljelmissä ja koeeläinmallissa on havaittu Porphyromonas gingivalis- ja Fusobacterium nucleatum-infektion kiihdyttävän syövän kehitystä.
  • Nikkanen, Onerva (2022)
    Purentaelimistön kivulla ja toimintahäiriöillä (temporomandibular disorders, TMD) tarkoitetaan purentaelimistön osien eli leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten kiputiloja ja toimintahäiriöitä. Botuliinitoksiini A (BoNT-A) mainitaan lyhyesti mahdollisena hoitovaihtoehtona TMD:n Käypä Hoito -suosituksessa, mutta tutkimusnäyttö sen käytön vaikuttavuudesta on toistaiseksi vähäistä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää botuliinitoksiini A:n vaikutus purentalihasten sähköiseen toimintaan ja TMD-oireisiin, ja muodostaa yhtenäinen hoitosuositus sen käytöstä TMD-vaivoihin Suomessa. Tutkimustulosten mukaan BoNT-A vähentää m. masseterin sähköistä aktiviteettia ja suurella osalla tutkittavista maksimaalisia purentavoimia. Kivun, sen haitta-asteen, masennuksen ja ahdistuksen havaittiin myös vähenevän osalla potilaista. Lisäksi saatiin tietoa siitä, kuinka kauan BoNT-A:n fysiologiset ja subjektiiviset vaikutukset kestävät.
  • Mononen, Roosa (2022)
    Purentaelimistön toimintahäiriö eli TMD (temporomandibular disorder) on yleisnimitys muskulo- ja neuroskeletaalisille häiriötiloille leukanivel- ja puremalihasalueella. Yleisimmät oireet ovat kipu puremalihaksissa, korvissa ja kasvoissa, päänsärky, leukaniveläänet ja nivelen toimintahäiriöt. Yleinen TMD:n aiheuttaja bruksismi, jolloin puremalihakset ovat yliaktivoituneet. TMD-oireita on hoidettu sekä konservatiivisilla, että lääkehoidollisilla menetelmillä. Konservatiiviset keinot, kuten fysioterapia, ovat saaneet yleensä hyvän vasteen, mutta edellyttävät potilaalta hoitomyöntyvyyttä ja sitoutumista. Lääkehoitona on käytetty ensisijaisesti parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä, mutta ne eivät sovellu jatkuvaan käyttöön. Puremalihasten botuliinihoito on osoittautunut viimeisimpien tutkimusten myötä tehokkaiksi TMD-vaivoissa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin botuliinitoksiini A:n vaikutusta 60:llä TMD-potilaalla. Tutkimukseen kuului Axis I ja II-tason menetelmiä, sekä m. masseterin sähköisen aktiviteetin mittaus ja okklusaalisten purentavoimien mittaus. Tutkimus on toteutettu satunnaistettuna ja kaksoissokkoutettuna vertailukokeena ja tutkimusjärjestys oli sekoitettu ja tasapainotettu. Tutkimuksessa havaittiin, että puremalihaksiin injisoitu botuliinitoksiini A laskee TMD-potilaiden m. masseterin sähköistä aktiviteettia sekä okklusaalisia purentavoimia. Myös kivun, sen haitta-asteen, siitä aiheutuvan huolen, masennuksen ja ahdistuksen havaittiin vähenevän.
  • Tarhio, Reetta (2022)
    Leukaluksaatiolla eli leukanivelen sijoiltaan menolla tarkoitetaan kondyylin siirtymistä tuberculum articularen anterioripuolelle. Tila on usein tyypillisesti potilaalle huomattavasti toimintaa rajoittava. Tyypillisiä löydöksiä leukaluksaatiossa ovat avopurenta, mahdollisesti kipu sekä toispuoleisessa luksaatiossa alaleuan deviointi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leukaluksaation etiologiaa sekä leukaluksaation diagnostiikan, hoidon ja jatkohoidon menetelmiä. Hoidon ja jatkohoidon osalta tarkoituksena oli selvittää eri hoitomuotojen käytön yleisyyttä ja toimivuutta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin tarvetta kirurgiseen hoitoon ja jatkohoidon tarpeeseen leukaluksaation yhteydessä. Tutkimusaineisto koostuu Töölön tapaturma-asemalla, Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuosien 2007- 2020 välillä hoidetuista 800 leukanivelvaivaisesta potilaasta. Näistä 260:lla oli lopulta diagnosoitu leukaluksaatio kliinisen tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että leukaluksaatio on yleisempi naisilla, usein toistuva ja bilateraalinen. Diagnostiikka perustuu suurilta osin anamneesiin ja kliiniseen statukseen. Radiologisten tutkimusten tarve leukaluksaation diagnostiikassa on harvinaista. Leukaluksaatiot ovat usein yhteydessä neurologisiin sairauksiin sekä korkeaan ikään. Yleisin mekanismi leukaluksaation synnylle on spontaani luksaatio. Leukaluksaation hoito tapahtuu tyypillisesti reponoimalla leuka hippokrateen otteella. Kirurgian tarve leukaluksaatioiden yhteydessä on harvinaista ja tulee kyseeseen toistuvan luksaation potilailla. Tutkimuksen avulla pyritään parantamaan leukaluksaatiopotilaiden hoidon tehokkuutta ja selvittämään tarkemmin leukaluksaatioon johtaneita tekijöitä. Leukaluksaation hoidossa korostuu eri yksiköiden välinen yhteistyö ja reponoinnin osaaminen lähettävässä yksiköissä. Tällä hetkellä vähäisestä potilasotoksesta johtuen hoitosuositukset ovat perustuneet esimerkiksi toistuvan luksaation hoidossa tapausselostuksiin. (193 sanaa)
  • Nyqvist, Milka (2021)
    Joulukuussa 2019 ilmoitettiin Kiinasta löytyneen uusi koronaviruksen muoto, joka sai nimen SARS-CoV-2, eli toiselta nimeltään COVID-19. WHO julisti COVID-19-taudin pandemiaksi 11.3.2020. COVID-19 tartunnan saaneilla esiintyy monenlaisia hengitystieinfektio-oireita, ja infektion yhteydessä on raportoitu oireita myös suun alueella. Tällaisia ovat kemosensoriset häiriöt ja suun limakalvovauriot. Työn tavoitteena oli raportoida COVID-19-infektion yhteydessä makuhäiriöiden ja suun limakalvomuutosten yleisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, kuinka suuri osa limakalvovaurioista voisi olla spesifisti COVID-19-infektion aiheuttamia. Syventävänä työnä tehty tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista. Makuhäiriöitä oli COVID-19-positiivisilla potilailla keskimäärin 48,5 %:lla tutkituista. Verrokkiryhmässä makuhäiriötä oli keskimäärin 21,5 %:lla. Makuhäiriöitä esiintyi yhdessä hajuhäiriöiden kanssa keskimäärin 42,1 %:ssa tapauksista. Pysyviä makuhäiriöitä raportoitiin 19 %:lla potilaista. Limakalvovaurioita löydettiin COVID-19-infektion yhteydessä keskimäärin 34 %:lla raportoiduista potilaista. Vaurioita olivat muun muassa rakkulat, haavat/aftat, verenpurkaumat ja verirakkulat. Lisäksi potilailla raportoitiin herpes- ja hiivasieni-infektioita. Limakalvovaurioita raportoitiin kielessä, huulissa, kovassa suulaessa ja kiinnittyneessä ikenessä sekä nielun puolella nielurisoissa. Suun limakalvomuutokset paranivat kaikilla potilailla. Verrattuna aikaisempiin koronavirusepidemioihin on erityisesti COVID-19-pandemiassa kemosensorisia häiriöitä. COVID-19-virus kuitenkin mutatoituu nopeasti, ja uusien varianttien makuhäiriöiden osuudet siten muuttuvat. Tulokset ovat COVID-19-viruksen alkuvaiheista, jolloin kyseessä oli pandemian alkuvaiheen tyypin virukset. Limakalvovauriot olivat melko yleisiä ja niiden esiintyminen vaihteli suuresti. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitkä limakalvomuutokset olisivat tai eivät varmasti ole COVID-19-viruksen aiheuttamia. Syventävä työ nostaa myös esille etäkonsultaatioiden merkityksen kehittymistä. Niiden osuus on kasvanut COVID-19-pandemian aikana. Etäkonsultaatiot vähentävät taudin leviämistä ja itse tautiin sairastumisen riskiä. Etäkonsultaatioita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa tautien diagnostiikassa.
  • Paajanen, Anna (2021)
    Background: The population in many countries is becoming more diverse and heterogenic and the population of people from foreign background is growing in Finland as well. We wanted to find out how public sector dentists in Finland find this phenomenon. The aim of this study was to better understand how the foreign background of a patient affects the dentist’s work. Methods: The research was carried out as a semi-structured interview study. We interviewed 6 dentists from Helsinki municipality public dental care between December 2019 and January 2020. Each interview took approximately an hour. After the interviews were transcribed verbatim, two members of research group read individually the interviews to find emerging themes. Results: The most common problems that arose in the interviews were problems within communication and interpretation. The dentists also noticed different expressions of pain among foreign background patients compared to native Finnish patients. The periodontal diseases and importance of selfcare in treating those were also observed not to be familiar to many foreign background patients. The time a patient had lived in Finland was thought to affect the experienced difficulties and prejudice faced by the interviewed dentists. Conclusion: In this qualitative research we were already able to identify some of the common difficulties the dentists experience while treating patients from foreign background despite the small number of participants.
  • Paunonen, Benjamin (2021)
    Tämän syventävän tutkielman tarkoituksena on paneutua tarkemmin kirurgisiin avauksiin dentoalveolaarikirurgiassa. Dentoalveolaarinen kirurgia tarkoittaa kirurgiaa, joka kohdistuu hampaisiin ja niitä ympäröivään pehmytkudokseen ja luuhun. Tavoitteena on tuoda esille kirurgisia limakalvon avausmalleja ja menetelmiä, joita on mahdollista hyödyntää esimerkiksi hammaslääketieteen opiskelijoiden peruskoulutuksessa ja erikoistumisvaiheessa lisämateriaalin muodossa. Viiltojen suunnittelu on tärkeää ja harkittua jokaisen limakalvoavauksen yhteydessä. Jokaisessa leikkauksessa noudatetaan kirurgisia perussääntöjä. Riittävän näkyvyyden saavuttaminen on yksi perusedellytyksistä, lisäksi valon merkitys ja erittyvien nesteiden asianmukaisesta poistosta on huolehdittava. Kirurgiaa harjoittavan hammaslääkärin avustajan merkitys on myös suuri. Hyvä ja potilasturvallinen kirurginen toimenpide on vaikeasti toteutettavissa onnistuneesti ilman pätevää apua. Kirurgisten toimenpiteiden onnistumisen edellytyksenä on anatomian asianmukainen tuntemus. Kudoksien käsittelyssä on otettava huomioon paranemiseen vaikuttavat tekijät: Limakalvoja siirtäessä ja käsitellessä tulee käyttää hellävaraisesti kirurgisia atuloita, koska liiallinen vetäminen ja runsas epäfysiologisten kemikaalien käyttö vahingoittavat kudoksia herkästi ja heikentävät operoidun alueen paranemisen ennustetta. Dentoalveolaarisessa kirurgiassa avauksien ja viiltojen nimet perustuvat pääasiassa niiden muotoihin. Perinteisiä läppä- ja viiltotyyppejä ovat trapetsiläppä, kulmaläppä, kirjekuoriläppä, Y-viilto, X-viilto, pedikkeliläppä ja Ochsenbein-Luebkeinin läppä. Frenuloplastioissa käytetään niille tyypillisiä viiltoja. Dentoalveolaarisen avauksen jälkeen haava on suljettava. Tyypillisin tapa sulkea kirurginen haava on yhdistää haavareunat vastakkain ompelemalla. Haavan sulkemisen lisäksi paikallinen hemostaasi täytyy saada aikaiseksi verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Kirurgiaa tekevän hammaslääkärin on tiedostettava kirurgisten edellytysten, anatomian, suunnittelun, indikaatioiden, hyötyjen ja haittojen lisäksi myös mahdolliset komplikaatiot.
  • Sihvonen, Mikko (2021)
    Mycobacterium tuberculosiksen aiheuttama tuberkuloosi on yksi yleisimmistä kuolemaan johtavista sairauksista kehitysmaissa. M. tuberculosis-bakteerin tiedetään kykenevän väistämään potilaan immuunipuolustusta ja hyödyntämään makrofagien sekä muiden puolustussolujen ominaisuuksia. M. tuberculosis kykenee lisääntymään makrofagien sisällä. Eksosomit ovat solunulkoisia rakkuloita, joita kaikki solut erittävät. Eksosomeilla tiedetään olevan myös immunomodulatorisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää in vivo-malli eksosomien immunomodulatoristen ominaisuuksien mallintamiseen seeprakaloissa, hyödyntämällä seeprakalojen omaa Mycobacterium marinum-patogeeniä. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen monosyyttilinjan soluja (THP-1), lämpötapettuja M. marinum-bakteereja ja seeprakalojen poikasia. THP-1 -soluja käsiteltiin lämpötapetuilla M. marinum bakteereilla viidellä eri bakteerikonsentraatiolla. Lisäksi tutkimuksessa oli yksi bakteereilla käsittelemätön THP-1 -soluviljelmä. Kaikista THP-1 -soluviljelmistä eristettiin ultrasentrifugaatiolla kyseisten solujen tuottamia eksosomeja. Eristettyä eksosomeja mikroinjektoitiin kuorittujen seeprakalan poikasten ruskuaispussin blood circulation valley -suoneen, jotta nähtäisiin aiheuttavatko ne muutoksia kalojen tulehduksenvälittäjäaineiden geenien ilmentymisessä eli geeniekspressiossa. Noin puolen vuorokauden jälkeen kalaryhmästä poistettiin kuolleet yksilöt ja elossa olevat kerättiin talteen RNA-eristystä varten. Eristetty RNA käännettiin DNA:ksi ja reaaliaikaisella polymeraasiketjureaktiolla, qPCR:llä, mitattiin kohdegeenien ekspressioita. Tutkimuksessa havaittiin valittujen tulehdusvälittäjäaineiden geenien ilmentymisen lisääntymistä seeprakaloissa. Geenin ilmentymstaso oli sitä suurempi, mitä suuremmalle bakteerimäärälle THP-1 -solut oli altistettu ennen eksosomien eristystä. Kaikkein korkeimmat tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiotasot nähtiin altistamattomien solujen eksosomeilla injektoitujen kalojen ryhmissä. Kontrolliksi valitussa geenissä ei havaittu vastaavaa geeniekspression kasvua. Näiden tutkimustulosten perusteella lämpötapetulla M. marinumilla käsiteltyjen THP-1 -solujen eksosomeilla näyttäisi olevan kyky aiheuttaa samankaltaisia muutoksia tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiossa kuin seeprakalojen suoralla M. marinum infektiolla. Tulosten vahvistamiseen tarvitaan vielä lisätutkimuksia.
  • Määttä, Anne-Mari (2021)
    Endotoksemia on tila, jossa gramnegatiivisten bakteerien virulenssitekijän, lipopolysakkaridin, pitoisuus verenkierrossa on kohonnut. Endotoksemia on yhdistetty useisiin aineenvaihduntahäiriöihin sekä kardiometabolisiin tiloihin, kuten insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään. Endotoksemia on sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen itsenäinen riskitekijä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia endotoksemia aiheuttaa elimistön aineenvaihdunnassa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kolmea suomalaista aineistoa, joihin osallistui yhteensä 7178 henkilöä. Aineistoista FINRISKI-97 on väestöpohjainen, Parogene edustaa sydänsairaita potilaita, ja FinnTwin16 muodostuu nuorista aikuisista kaksospareista. Seeruminäytteistä mitattiin NMR-spektroskopiaan perustuvalla menetelmällä 157 aineenvaihduntatuotteen pitoisuudet, ja endotoksiiniaktiivisuus määritettiin Limulus amebocyte lysate -analyysilla. Endotoksemian ja aineenvaihduntatuotteiden yhteys analysoitiin lineaarisella regressiomallilla, ja aineistojen tulokset yhdistettiin meta-analyysin avulla. Lisäksi selvitettiin, vaikuttaako metabolinen oireyhtymä tai sydänsairaus tuloksiin verrattuna terveisiin koehenkilöihin. Meta-analyysissa endotoksemia yhdistyi VLDL- ja LDL-luokkien lipoproteiinipitoisuuksiin, suureen VLDL-partikkelien halkaisijaan, kokonaisrasvahappoihin, glykosyloituihin akuutin faasin proteiineihin sekä aromaattisiin ja haaraketjuisiin aminohappoihin. Matala endotoksemia puolestaan yhdistyi suuriin HDL-partikkeleihin, HDL:n ja LDL:n halkaisijoihin sekä rasvahappojen tyydyttymättömyysasteeseen. Endotoksemian suhde rasvahappoihin ja glykosyloituihin akuutin faasin proteiineihin korostui metabolista oireyhtymää sairastavilla, kun taas sydänsairaiden ja terveiden välillä ei havaittu merkitseviä eroja. Tutkimuksen mukaan endotoksemia liittyi tulehdukselliseen lipoproteiiniprofiiliin sekä useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Endotoksemiaan positiivisesti yhdistyneet glykosyloidut akuutin faasin proteiinit ovat sekä useita sairauksia että lisääntynyttä kuolleisuutta ennustavia tulehduksen merkkiaineita, ja tyydyttyneet rasvahapot immuunivastetta sääteleviä tekijöitä. Löydökset vahvistavat endotoksemian yhteyttä kardiometabolisiin sairauksiin.
  • Honkanen, Vili (2021)
    Tutkielmassa rakennetaan kirjallisuuskatsauksen keinoin tuleville hammaslääkäreille tietopohja hammaslääkärin työn ergonomiasta ja työhön liittyvistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tutkielmassa pohditaan myös mahdollisia kehitysehdotuksia nykyiseen hammaslääkärien ergonomiakoulutukseen. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin terveysuhka hammaslääkärin ammatissa. Ne aiheuttavat suuren osan sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista eläköitymisistä, jolloin niiden taloudelliset vaikutukset yhteiskuntaan ovat huomattavia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireet alkavat usein jo nuorella iällä ja monet työstä aiheutuvat tekijät pahentavat oireita. Näitä riskitekijöitä hammaslääkärin työssä on staattinen lihaskuormitus, epäedulliset työasennot, toistuvat liikkeet ja runsas istuminen. Ergonomian avulla pyritään harmonisoimaan kaikki työhön liittyvät tekijät, joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa, kuten työpiste, työvälineet ja työtehtävät, mahdollisimman sopivaksi ihmisen kannalta. Tämän tulisi johtaa siihen, että työstä koituva haitta ihmiselle olisi mahdollisimman vähäinen ja työn tehokkuus lisääntyisi. Tutkittuja ergonomisia ehkäisykeinoja hammaslääkärin työssä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisemiseksi ja oireiden vähentämiseksi ovat ergonomisesti kehitetyt työpisteet ja -välineet, asennon vaihtelu, huomion kiinnittäminen työasentoon, työasennon korjaaminen ergonomisesti optimaaliseksi, taukojen pitäminen, kuntoilu ja venyttely, ergonomia koulutus sekä ergonomiset interventio-ohjelmat, jotka sisältävät useita näistä keinoista. Tutkimuksissa usein korostetaan vaikuttavana tekijänä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä hammaslääkärin tietotasoa ergonomiasta. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyn kannalta onkin syytä harkita yhtenä toimenpiteenä ergonomian opetuksen lisäämistä hammaslääketieteen koulutusohjelmissa ja hammaslääkärien täydennyskoulutuksissa. Ergonomiaopetuksen aloittaminen aikaisemmassa vaiheessa opintoja, sen jakaminen useampaan opintojaksoon sekä opetuksen järjestäminen yhdessä laitevalmistajien kanssa ovat mahdollisia keinoja tehostaa opiskelijoiden ergonomian oppimista.
  • Rintahaka, Heidi (2021)
    Hammaspäivystyksen kysyntä on vuosien saatossa kasvanut samalla kun hoitoonpääsy kiireettömään hoitoon on heikentynyt. Päivystystä ei tulisi käyttää kiireettömän hoidon saatavuusongelman korjaamiseen, ja vaikka päivystyksen valtakunnalliset kriteerit on määritelty valtioneuvoston asetuksessa, päivystykseen kuitenkin tullaan vaihtelevista syistä, ja erityisesti jatkuvat uusintakäynnit rasittavat päivystystä. Yleisin tulosyy on hammasytimen sairaudet ja toiseksi yleisin karies. Helsingin seudulla mikään demografinen tekijä ei korostu voimakkaasti päivystyskäynneissä, mutta naisilla on hieman enemmän useita päivystyskäyntejä. Yöpäivystyksessä korostuvat nuoret miehet. Myös lapset korostuvat päivystyskäynneillä väestön ikärakenteeseen suhteutettuna. Lapsilla on hieman enemmän tapaturmia kuin aikuisilla.
  • Rautiainen, Sonja (2022)
    Hoitamaton karies on yksi yleisimmistä sairauksista maailmanlaajuisesti. Siksi karieksen pysäytyshoito on tärkeää, koska sillä pyritään estämään uusien kariesvaurioiden muodostumista ja olemassa olevien vaurioiden etenemistä. Oikein toteutetulla pysäytyshoidolla voidaan välttää hampaan paikkaaminen, jossa menetetään omaa hammaskudosta. Tietoa kariesprosessista ja sen hallintakeinoista on tarpeellista lisätä etenkin potilaille jo varhaisessa vaiheessa. Kariesvaurio muodostuu, kun suun bakteerit käyttävät ruoan hiilihydraatteja ravintonaan ja tuottavat aineenvaihdunnassaan happoja. Tuotetut hapot johtavat hampaan mineraalien liukenemiseen. Fluoridin kariesprosessia hidastava vaikutus on tiedetty jo vuosikymmenten ajan. Fluoridi edesauttaa mineraalien saostumista hampaan pintaan ja hidastaa mineraalien liukenemista. Fluoridituotteiden yleistyneen käytön johdosta karieksen esiintyvyys on vähentynyt selkeästi. Fluoridituotteita voidaan käyttää itsenäisesti, kuten hammastahnaa tai suuvettä, tai ne annostellaan suunterveydenhuollon ammattihenkilön puolesta. Erilaiset fluoridituotteet estävät uusien kariesvaurioiden muodostumista lähes samalla tehokkuudella eli yksittäinen tuoteryhmä ei ole ylitse muiden. Lisäfluoridituotteita voidaan määrätä esimerkiksi potilaalle, jolla on korkea riski hampaiden karioitumiseen. Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on selostaa tarkemmin, miten fluoridin käytöllä voidaan vaikuttaa kariesprosessiin, sekä esitellä yleisimmin käytössä olevia fluoridituotteita ja niiden tehoa karieksen hallinnassa. Tarkoituksena on tuottaa maallikollekin ymmärrettävä tietopaketti karieksesta ja fluoridista. Tutkielma on aihetta esittelevä ja kuvaileva tekstikokonaisuus. Tutkielman materiaali on kerätty alan oppikirjallisuudesta, aihetta tutkivista artikkeleista sekä THL:n ja WHO:n sivustoilta ja Käypä Hoito -suosituksista.
  • Sacklen, Salla (2021)
    Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin hammaseroosion esiintyvyyttä ja riskitekijöitä sekä suunterveyden neuvonnan vaikuttavuutta ja eroosion ehkäisyyn kehitettyjen omahoitotuotteiden tehokkuutta. Aineistona oli vuosien 2000-2020 välillä julkaistut artikkelit aiheesta. Eroosion esiintyvyys oli suurta kaikkialla maailmassa ja kaikissa ikäryhmissä. Esiintyvyydessä oli paljon vaihtelua tutkimusten välillä. Diagnosointiin käytettiin useita eri indeksejä, mikä vaikeutti vertailua. Suurin osa vaurioista oli lieviä ulottuen vain kiilteen alueelle. Yläinkisiiveissä ja alaposkihampaissa nähtiin suurimmat eroosiovauriot. Hammaseroosion esiintyvyyttä lisääviä riskitekijöitä olivat happamien ruokien ja juomien, etenkin virvoitusjuomien nauttiminen. Eroosiota lisäsi Lapsilla ja nuorilla äidin matala koulutustaso ja aikuisilla miessukupuoli. Kaikissa ryhmissä oli nähtävissä eroosion lisääntyminen ikääntymisen myötä. Tutkimusta suunterveyden neuvonnan vaikuttavuudesta on tehty vähän, eroosioon keskittynyttä tutkimusta ei ollenkaan. Perinteinen autoritäärinen neuvonta ei ollut tehokas tapa vaikuttaa potilaan terveystottumuksiin. Väestöllä on vähintään perustiedot eroosioon johtavista syistä. Hammaseroosion ehkäisyyn kehitetyt omahoitotuotteet ovat tutkimuksissa osoittaneet, että niillä voidaan vähentää eroosiovaurioita. Tuloksia on kuitenkin vain in-vitro- ja in-situ-tutkimuksista.
  • Seppä, Miska (2021)
    Tutkimukset tarkoitus. Ultraäänitutkimus on non-invasiivinen, edullinen ja kivuton tutkimusmenetelmä, jota voidaan käyttää eri sairauksien diagnosoimiseen. Sen etuna verrattuna röntgentutkimuksiin on ettei siinä käytetä potilaalle vahingollista ionisoivaa säteilyä. Vaikka lääketieteen puolella ultraäänitutkimukset ovat arkipäivää, käytetään niitä hammaslääketieteessä hyvin vähän. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää miten ultraäänitutkimuksia voidaan hyödyntää hammaslääkärin kliinisessä työssä ja mitä mahdollisia tulevaisuuden käyttökohteita tällä hetkellä tutkitaan. Materiaalit ja menetelmät. Lähteenä ovat PubMed-tietokannasta hakusanoilla "ultrasound", "ultrasonography" ja "dentistry" etsityt englanninkieliset tutkimukset, jotka on julkaistu vuonna 2005 tai sen jälkeen. Lisäksi lähteenä on käytetty alan oppikirjoja soveltuvilta osin. Tulokset. Ultraäänitutkimusta voidaan käyttää useiden pään ja kaulan alueen sairauksien diagnosoinnin apuna. Tällä hetkellä yleisin hammaslääketieteellinen käyttökohde on sylkirauhassairauksien diagnostiikka. Muita tutkimuskohteita ovat mm. imusolmukkeet, pehmytkudosten tulehdukset, verisuonianomaliat, leukanivelsairaudet ja vierasesineet. Mahdollisia tulevaisuuden käyttökohteita voi löytyä lisää kariologian, parodontologian, purentafysiologian ja suukirurgian erikoisaloilta, mutta näistä vaaditaan vielä lisää tutkimustietoa. Johtopäätökset. Ultraäänitutkimus on hammaslääketieteen alalla verrattain vähän hyödynnetty tutkimusmenetelmä, jota olisi mahdollista käyttää nykyistä monipuolisemmin. Sillä on monia etuja verrattuna röntgentutkimukseen: reaaliaikaisuus, parempi erottelukyky pehmytkudoksissa ja se, että siinä ei käytetä vahingollista ionisoivaa säteilyä. Ultraäänen käytön yleistymisen haasteina hammaslääketieteessä ovat ultraäänilaitteiden vähäisyys hammaslääkärin vastaanotoilla, sekä vähäinen koulutus niiden käyttämiseen.