Browsing by Subject "Übersetzungsprozeß"

Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen käännösuniversaaleja, käännösnormeja ja käännösprosessia. Kääntäminen on ollut oma tieteenalansa vasta suhteellisen lyhyen aikaa 1900-luvun puolivälistä alkaen. Tutkijat ovat alkaneet viime vuosikymmenien aikana tarkastelemaan käännöksille yhteisiä piirteitä ja täten luoneet teoreettista perustaa niin sanotuille käännösuniversaaleille eli piirteille, jotka ovat yhteisiä kaikille käännöksille. Tällaisiksi universaaleiksi piirteiksi voidaan nähdä muun muassa yksinkertaistaminen, selventäminen ja lisääminen. Tutkielmani tavoite on selvittää kvalitatiivisen deskriptiivisen tutkimuksen avulla, löytyykö tutkimusaineistosta teoriaosassa kuvailtuja käännöksille universaaleja piirteitä kuten lisäämistä ja interferenssiä. Samalla tutkimukseni antaa myös pienen läpileikkauksen kirjallisesta kääntämisprosessista. Läpileikkauksessa nähdään, kuinka käännös muuttuu eri käännösvaiheissa ja kuinka tärkeä korjausprosessi on kääntämisessä. Tutkielmani teoriaosassa luon katsauksen ensin Touryn 1990-luvulla esittämiin deskriptiivisiin käännöslakeihin: standardisointiin ja interferenssiin. Ne luetaan tässä työssä käännösuniversaaleiksi. Lisäksi esittelen Chestermanin ehdottomat käännösuniversaalit. Niistä tärkeitä tälle tutkimukselle ovat niin sanotut S-universaalit (S niin kuin source eli lähtökieli), jotka ilmenevät kun käännöksiä verrataan lähtötekstiin. Mahdollisia S-universaaleja ovat eksplikoituminen, interferenssi, piteneminen, standardisoituminen sekä toiston väheneminen. Tämän työn tutkimusaineisto koostuu Wolfgang Büscherin saksankielisestä romaanista Berlin – Moskau. Eine Reise zu Fuß, kirjan kolmesta suomenkielisestä käännösversiosta ja lopullisesta käännösromaanista Berliini – Moskova. Jalan kohti itää. Koska aineisto on laaja, mukana on rajallinen määrä esimerkkejä, joista ilmenee mahdollisia käännösuniversaaleja piirteitä. Listaan saman universaalin alle useita esimerkkejä tutkimusaineistosta. Esimerkkeinä ovat sanat, lauseet ja virkkeet, jotka ovat olleet käännöstyössä haasteellisia ja muuttaneet muotoaan käännösprosessin aikana. Työni osoittaa, että korjattujen käännösversioiden avulla käännöksestä tulee kieliasultaan ja suomenkieliseltä ilmaisultaan sujuvampi. Ensimmäisessä käännösversiossa lähtöteksti paistaa vielä läpi, ja siinä on havaittavissa interferenssiä. Toisessa käännösversiossa lukijalle epäselviä kohtia on eksplikoitu ja selkeytetty. Suomenkielinen käännös on selkeää ja sujuvaa luettavaa. Totean työni lopuksi, että näyttö käännösuniversaalien tieteellisestä olemassa olosta ei ole kiistatonta. Aiheesta tarvitaan laajempaa tutkimusta. Kääntäjän tietoisuus kääntämisen universaaleista piirteistä ja normeista käännöstyötä tehdessä näyttäisi kuitenkin vaikuttavan käännöksen laadukkaampaan lopputulokseen.