Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "“Sinuhen tarina”"

Sort by: Order: Results:

  • Simola, Katri (2020)
    Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisellä (1945) on vahva intertekstuaalinen suhde lähes 4 000 vuotta vanhaan ”Sinuhen tarinaan”. Pro gradu -tutkielma tarkastelee, millaisia intertekstuaalisia kytköksiä teosten välillä on havaittavissa, ja miten nämä tekstienväliset sidokset vaikuttavat teosten tulkintaan. Yhdistäviä kytköksiä löytyy muun muassa henkilöhahmojen, kerronnan, teemojen, miljöön ja juonen tasolla. Eroavaisuuksiakin on paljon. Tutkielman keskeisenä aineistona on kaunokirjallisista teoksista aiemmin tehty tutkimus sekä intertekstuaalisuuteen liittyvä teoria. Waltarin romaani viittaa muinaiseen tarinaan alluusioilla eli epäsuorilla viittauksilla sekä jopa suorilla sitaateilla. ”Sinuhen tarinasta” on lainattu Sinuhe egyptiläiseen muun muassa päähenkilön nimi ja ominaisuuksia, juonenkäänteitä sekä kerronnan keinoja, kuten omaelämäkerrallisuutta. Romaanissa viitataan “Sinuhen tarinaan” myös metatekstuaalisesti, tarinan nimihenkilöä ja tapahtumia suoraan kommentoiden. Waltarin teos käy vanhan tarinan kanssa vuoropuhelua, mikä on ollut kirjailijan tarkoitus ja mikä tulee esiin lukijan havaintoina. Intertekstuaalisuuden ja metatekstualisuuden ohella tutkielma hyödyntää subteksti-käsitettä, joka jakautuu neljään kategoriaan. ”Sinuhen tarina” voidaan ymmärtää jokaisen kategorian mukaiseksi subtekstiksi Waltarin romaanissa. Keskeisin sidos Sinuhe egyptiläisen ja vanhan ”Sinuhen tarinan” välillä on Sinuhe-niminen päähenkilö. Suora viittaus nimeen ja henkilöön liittyy subtekstin käsitteeseen ja heijastaa romaaniin muinaiseen tarinaan ja sen nimihenkilöön liittyviä ominaisuuksia. Waltari on luonut romaaniinsa vanhan tarinan motivoiman päähenkilön, joka ammentaa muun muassa yhteiskunnallisen asemansa ja elämänkulkunsa subtekstinä toimivasta ”Sinuhen tarinasta”. Muinaisen ”Sinuhen tarinan” päähenkilön piirteitä heijastuu myös romaanin muihin henkilöhahmoihin, kuten Horemhebiin. Molemmissa teoksissa on jännitteitä nimihenkilön ja kahden hallitsijan välillä. Nimihenkilön lähdön Egyptistä voi nähdä kummassakin teoksessa vertauskuvana loittonemiselle ja osittaiselle luopumiselle egyptiläisistä arvoista ja kulttuurista. Samoin paluu Egyptiin tuo päähenkilöt takaisin egyptiläisen kulttuurin ja arvojen yhteyteen. ”Sinuhen tarina” on runomuotoinen tarina ja Sinuhe egyptiläinen moderni historiallinen romaani, mutta kummassakin teoksessa voidaan havaita monilajisia elementtejä. Tutkielman mukaan molemmissa teoksissa hyödynnetään useita genrejä, joiden joukossa ovat muun muassa autobiografia, matkakertomus, vaellustarina ja odysseia. Sekä ”Sinuhen tarinassa” että Sinuhe egyptiläisessä kerronta on minä-muotoista, omaelämäkerrallista ja tapahtuu päähenkilöiden elämän loppupuolella. Päähenkilön kuolemaan viitataan kummankin teoksen alussa ja lopussa, ja tämä kehys toimii vahvana intertekstuaalisena kytköksenä teosten välillä. Sinuhen erehtymistä voidaan pitää molemmissa teoksissa juonta eteenpäin vievänä voimana. Genrejä ja rakennetta koskevat samankaltaisuudet voidaan nähdä yhtenä vahvistavana tekijänä subtekstianalyysissä.