Browsing by Subject "11C-Metomidate positron emission tomography"

Primaarinen hyperaldosteronismi on sekundaarisen hypertension yleisin syy. Siihen liittyy essentiaalia hypertensiota korkeampi kuolleisuus ja komplikaatioriski. Adrenalektomia on lääkehoitoa tehokkaampi hoitomuoto, mutta se edellyttää preoperatiivisesti huolellista taudin alatyypin määritystä. Tässä suhteessa kultaisena standardina pidettyyn lisämunuaislaskimoiden katetrisaatiotutkimukseen (AVS) liittyy monia metodologisia ongelmia. Uutena mahdollisena menetelmänä on viime vuosina tutkittu vaihtelevin tuloksin 11C-metomidaattipositroniemissiotomografiaa (11C-MTO-PET). Tässä tutkimuksessa analysoimme retrospektiivisesti 44 potilasta, joilta lisämunuainen oli poistettu primaarisen hyperaldosteronismin vuoksi. Kaikille potilaille oli preoperatiivisesti tehty 11C-MTO-PET. Lisäksi 31 potilaalle oli tehty onnistuneesti AVS. Potilaat jaettiin tutkimusta varten kahteen alaryhmään: 36 potilaan konkordanssiryhmään, joilla 11C-MTO-PET:n ja AVS:n tulokset vastasivat toisiaan tai 11C-MTO-PET oli ainoa käytetty menetelmä, sekä 8 potilaan diskordanssiryhmään, joilla menetelmien tulokset olivat keskenään ristiriitaiset ja adrenalektomia tehtiin AVS:n perusteella. Konkordanssiryhmä jaettiin edelleen kahtia sen mukaan, kumman menetelmän perusteella adrenalektomia tehtiin. Näiden ryhmien postoperatiivista paranemista vertailtiin tilastollisessa analyysissa. Konkordanssi- ja diskordanssiryhmien biokemiallisessa ja kliinisessä paranemisessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Myöskään konkordanssiryhmän sisällä ei ollut eroa paranemisessa 11C-MTO-PET:n ja AVS:n perusteella leikattujen välillä. Mikäli diskordanssiryhmässä alatyypin määritys olisi tehty 11C-MTO-PET:n perusteella, 6 potilasta olisi jätetty turhaan leikkaushoidon ulkopuolelle ja 2 potilaalta olisi leikattu väärä lisämunuainen. 11C-MTO-PET oli siis virheellinen kaikkiaan 18 %:ssa tapauksista. Vastaavasti AVS oli virheellinen vain 3 %:ssa tapauksista. Tutkimus osoittaa, että 11C-MTO-PET ja AVS johtavat samanlaisiin postoperatiivisiin paranemistuloksiin. Jos menetelmien tulokset ovat kuitenkin keskenään ristiriitaiset, vaikuttaisi AVS luotettavammalta alatyypin määrityksessä.