Browsing by Subject "1300-luku"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Tutkielman aiheena on kuuden hengellisen tekstin kokoelma, joka sisältyy keskienglanninkieliseen, 1300-luvun viimeiselle neljännekselle ajoitettuun Glasgow’n yliopiston kirjaston (Glasgow University Library) käsikirjoitukseen Hunter 520. Kirjaston käsikirjoitusluettelossa tästä noin 3 400 sanan mittaisesta kokoelmasta käytetään nimitystä ”Primer”. Tekstien aiheina ovat 1) viisi ruumiin aistia, 2) kymmenen käskyä, 3) seitsemän ruumiillista laupeudentyötä, 4) seitsemän hengellistä laupeudentyötä, 5) viisi asiaa, jotka tulisi tietää Jeesuksen Kristuksen rakastamiseksi ja 6) millainen on ihminen ruumiissa ja sielussa. Tekstejä ei ole aiemmin editoitu. Tutkielmassa selvitetään, miksi teksteistä käytetään monitulkintaista käsitettä ”primer”, miten ne liittyvät keskienglanninkielisiin hengellisiin opaskirjoihin, mikä tekstien konteksti on ja millaiselle yleisölle ja mitä tarkoitusta varten ne on kirjoitettu. Lisäksi keskiaikaisten käsikirjoitusten editoinnin teorian pohjalta teksteistä tuotetaan kaksi erilaista editiota. Nykytutkijoiden käytössä keskienglannin sana ”primer” tarkoittaa joko rukouskirjaa yleensä, tiettyä vakiintunutta hartauskokoelmaa nimeltä Book of Hours tai lapsille suunnattua lukemisen ja kristinuskon perusteiden alkeiskirjaa. Tutkielmassa käsiteltävä Primer muistuttaa löyhästi viimeistä. Sen teksteistä neljä ensimmäistä on tyypillisiä myöhäiskeskiaikaisten hengellisten opaskirjojen tekstejä. Neljäs Lateraanikonsiili päätti vuonna 1215, että jokaisen kristityn tuli osata tietyt kristinuskon opin ja moraalin perusteet, joita pappi vuosittain kuulusteli pakollisen synnintunnustuksen yhteydessä. Tästä seurasi vilkas keskienglanninkielisten, maallikoille suunnattujen hengellisten oppaiden tuotanto. Primer on hyvän kristillisen elämän ja synnin välttämisen opas, joka perustaa väitteensä Raamattuun yli 40 lainauksella tai parafraasilla. Sitä saatettiin käyttää yksityiseen hartaudenharjoitukseen, synnintunnustukselle valmistautumiseen tai oman sieluntilan tutkimiseen. Viisi ruumiin aistia täytyy hallita, jottei niiden kautta joudu vakaviin, kadottaviin synteihin. Kymmenen käskyä paljastaa ja tuomitsee käskyjen rikkojat. Ruumiilliset laupeudentyöt almuineen tulee kohdistaa Jumalan lakia noudattaville ihmisille. Hengelliset laupeudentyöt auttavat muita kohti pelastusta ja kestämään vainoa uskon tähden. Kaksi viimeistä tekstiä käsittelee sitä, kuinka ihmisen sielun tulee kääntyä pois maailmasta kohti Jumalan rakkautta. Kymmenen käskyä noudattaa muodoltaan yhtä wycliffiläisen heterodoksisen liikehdinnän kirjallista muotoa, ja Primerissa on viittauksia, jotka sopisivat tämän vainotun uskonnollisen vähemmistön, lollardien, hengellisiin käsityksiin. Teksti ei ole avoimesti opillisesti erottelevaa, ja sitä on mahdollista tulkita niin ortodoksiasta kuin heterodoksiasta käsin. Editio 1 on suunnattu paleografeille ja säilyttää keskiaikaiset lyhenteet, välimerkit ja visuaalisia piirteitä. Editiossa 2 lyhenteet on avattu ja välimerkit ja isot kirjaimet noudattavat moderneja konventioita. Sanasto ja alaviitteet raamantunjakeisiin auttavat ymmärtämään tekstiä kontekstissaan. Editiot 1-2 täydentävät toisiaan ja kuvaavat editoinnin tulkinnallista luonnetta historiallisen dokumentin välittämisessä nykylukijalle.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan Ruotsin Birgitan Napoliin sijoittuvia ilmestyksiä Jerusalemin pyhiinvaelluksen ajalta 1372-1373. Tutkielman lähdemateriaali koostuu seitsemästä ilmestyksestä, joista kolme sijoittui Jerusalemin pyhiinvaelluksen menomatkalle ja neljä paluumatkalle. Ilmestykset on jaettu vastaanottajiensa perusteella kolmeen päälukuun. Ensimmäisessä pääluvussa analysoidaan kirkonmiehiä koskettavat ilmestykset VII 10, VII 12 ja VII 29. Niiden pääteema on kirkollisen hierarkian eri asemia edustavien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Toisessa pääluvussa analysoidaan Napolin kuningaskunnan hallitsijaa, kuningatar Johannaa, koskeva ilmestys VII 11. Birgitta opastaa Johannaa niin kutsutun "kuningattaren peilin" avulla, joka oli kuvaus hyvän kuningattaren ominaisuuksista. Kolmannessa pääluvussa analysoidaan sekä Napolin kaupungin asukkaita koskevat ilmestykset VII 27 ja VII 28, että ilmestys VII 30, joka on tarkoitettu paitsi Napolin asukkaille, myös universaalisti kristityille kaikkialla. Birgitta kritisoi niissä esimerkiksi napolilaisten pinnallisuutta, noitakeinojen käyttöä sekä lähimmäisten kaltoinkohtelua. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisena Birgitta näki napolilaisten tilanteet suhteessa pelastukseen. Selvitys perustuu Birgitan ilmestysten ja niissä annettujen ohjeiden ja neuvojen syvälliseen analysointiin. Tutkielma tutkii, mihin Birgitta pyrki ilmestystensä vastaanottajia ohjaamaan, eli, millaisiin asioihin Birgitta oli kiinnittänyt huomiota. Mitä Birgitta vastusti napolilaisten tavoissa ja mihin hän heitä kannusti? Pohdin myös, kohteliko Birgitta kaikkia ilmestysten vastaanottajia samalla tavoin, kenen puolelle hän näyttää asettuvan ja millaiseen asemaan hän näytti ilmestyksissä asettavan itsensä. Napolilaisten tilanne näyttäytyi Birgitalle hyvin huolestuttavana. Valtaosa napolilaisista oli luopunut uskostaan ja langennut toistuvasti syntiin. Toisille tämä oli tietoisesti tehty valinta, toisille tiedostamaton. Syntisyys näyttäytyi maallistuneisuutena, minkä vuoksi napolilaiset näyttäytyivät Birgitalle Kristukselle vihollisina, jotka olivat matkalla helvettiin. Birgitta pyrki ilmestyksillään siihen, että napolilaiset ymmärtäisivät tilansa hengenvaarallisuuden ja kääntäisivät katseensa maallisista tavoitteista takaisin Kristukseen. Birgitta välitti heille myös armon sanomaa. Napolilaisia kehotettiin tekemään parannus, eli aidosti katumaan syntejään, nöyrästi ripittäytymään sekä osallistumaan ehtoolliselle. Tärkeintä oli pyrkimys jatkossa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Näin he saisivat osakseen Kristuksen armon ja olisivat jälleen pelastuvia.
Now showing items 1-2 of 2