Browsing by Subject "1652"

Pro gradu-tutkielmani käsittelee poliittista päätöksentekoa ja tapahtumia Englannissa touko-kesäkuussa 1652, jotka tulkintani mukaan johtivat ensimmäisen englantilais-alankomaalaisen sodan (1652–1654) syttymiseen. Esitän uuden tulkinnan sodan syttymiseen johtaneista tapahtumista ja Englannin tasavallan (1649–1653) poliittisen päätöksenteon merkityksestä sodalle. Haastan useita aikaisemman tutkimuksen tulkintoja tapahtumista, sillä aiemmin sodan syttymistä on tarkasteltu hyvin pitkän aikavälin kehityskulkujen kautta ja se on johtanut osittain deterministisiin tulkintoihin. Esitän myös, että Englannin ulkopoliittinen johto oli sisäisesti huomattavasti jakautuneempi kuin mitä tutkimustraditiossa on aikaisemmin tulkittu. Tutkimukseni perustuu sekä Englannin tasavallan poliittisten instituutioiden että yksityisten toimijoiden tuottamilla lähdeaineistoilla ja niiden analyysillä, huomioiden tarkkaan lähdemateriaalin erikoispiirteet lähdekritiikissä. Hyödynnän tutkielmassa myös kattavasti aihepiiristä olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta ja käyn sen kanssa jatkuvaa dialogia. Vastaan tutkielmassa kysymyksiin: millainen Englannin ulkopolitiikka oli Yhdistyneiden Provinssien suhteen touko-kesäkuussa 1652 sekä ketkä Englannissa määrittelivät kyseisen politiikan? Esitän, että englantilais-alankomaalaiset neuvottelut sujuivat heikosti toukokuussa ja tasavaltojen välirikko Goodwin Sandsin jälkeen ei olekaan niin yllättävä käänne englantilais-alankomaalaisissa suhteissa kuin tutkimustraditiossa on usein esitetty. Osoitan Englannin valtioneuvoston harjoittaneen Goodwin Sandsin jälkeen määrätietoista sotapolitiikkaa, joka ei antanut mahdollisuutta ratkaista tulehtuneita välejä diplomaattisesti. Lähteiden perusteella valtioneuvosto käynnisti erittäin laajan kaapparisodan kesäkuun alussa ja tähtäsi tällä Yhdistyneiden Provinssien talouden romahduttamiseen. Valtioneuvoston aggressiivisesta ulkopolitiikasta ei vallinnut kuitenkaan tulkintani mukaan yksimielisyys, vaan parlamentin enemmistö vastusti sitä. Ulkopoliittisten ryhmittymien hahmottaminen valtioneuvostosta aikaisemman tutkimuksen kautta kuitenkin osoittaa, että aggressiivista ulkopolitiikkaa kannattavilla haukoilla oli siellä enemmistö. Asiakirjalähteiden perusteella ulkopoliittiset erimielisyydet nousivat esille välittömästi Goodwin Sandsin jälkeen ja kärjistyivät kesäkuussa. Kesäkuussa käytyjen englantilais-alankomaalaisten neuvotteluiden asiakirjojen ja muiden lähteiden nojalla käy ilmi, että valtioneuvoston haukat eivät pyrkineet missään vaiheessa sovintoon, vaan hidastivat neuvotteluiden etenemistä. Kesäkuun lopussa kyyhkyt olivat kuitenkin tulkintani mukaan saamassa parlamentin enemmistön tuella uudelleen otteen ulkopolitiikasta, mutta eivät kyenneet enää estämään avoimen sodan syttymistä. Tutkielma osoittaa ulkopoliittisten erimielisyyksien olleen Englannin poliittisessa johdossa sodan suhteen huomattavasti syvemmät, kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa on tulkittu.