Browsing by Subject "1840-luku"

Tutkielmassa tarkastellaan käsikirjoituksia kieli-ideologioiden näkökulmasta. Aineisto koostuu Savo-Karjalaisen osakunnan sisällä toimineen Suomalais-Seuran kokouspöytäkirjoista vuosilta 1846–47. Kokouksissa pidettiin väitösharjoituksia mitä erilaisimmista aiheista, suomennettiin teoksia ja keskusteltiin suomen kielestä ja sen asemasta. Suomalais-Seuran toiminta olikin kansallisuusaatetta ja kansallisromantiikkaa toteuttavaa. Tutkimuksen aineisto on peräisin Kansalliskirjaston kokoelmasta. Suomalais-Seuran pöytäkirjat on koottu yhteen niteeseen (Savokarjalais osakunnan Suomalais Seuran Ainehisto 1846–1847). Pöytäkirjoja on neljätoista kappaletta, yhteensä 18 sivua. Kokousten kirjureina toimivat nuoret ylioppilaat August Ahlqvist ja Fredrik Polén. Aineisto sijoittuu 1800-luvun puolivälin yhteiskunnallisen liikehdinnän, teollistumisen ja sosiaalisen murroksen aikaan. Yhteiskunnallinen kehys onkin otettu huomioon pöytäkirjojen tulkinnassa. Tutkimuskysymykset liittyvät sekä Suomalais-Seuran kokouksissa käytyihin keskusteluihin että niistä kirjoitettuihin pöytäkirjoihin. Tutkielman ensimmäinen päätavoite on selvittää, millaisia kieli-ideologioita on mahdollista löytää kokouksessa esitetyistä puheenvuoroista ja kommenteista. Pöytäkirjoissa esiintyvät keskustelut on jaettu kansallisromantiikkaa koskeviksi ja kielenohjailuun liittyviksi. Suomennostyöhön liittyvät puheenvuorot muodostavat oman osionsa tutkimuksessa. Suomessa 1840-luku oli kiivasta kielidebattien aikaa, joten Suomalais-Seuran pöytäkirjat valaisevat osaltaan niitä neuvotteluja, joita suomen kielen asemasta ja kehittämisestä käytiin. Metakielen tarkastelun ohella tutkimuksessa perehdytään pöytäkirjojen kieleen. Tavoitteena on selvittää, millaisia kieli-ideologioita Suomalais-Seuran kirjurit olivat omaksuneet. Mitä kirjoitetun kielen standardeja ja normeja he työssään seurasivat? Tutkielmassa lähestytään pöytäkirjojen kielellistä tasoa referoinnin, vanhan kirjasuomen ja murteiden kautta. Seuran kirjurit toimivat suomen kirjakielen kiihkeässä kehitysvaiheessa vanhan kirjasuomen standardien ja uusien, muotoutuvien oikeinkir-joitusnormien välimaastossa. Tutkielma osoittaa, että Suomalais-Seuran kokouksissa käydyt keskustelut olivat usein kansallisromanttisia ja aatteellisesti motivoituneita, mutta kirjakielen käytössä pitäydyttiin standardi-ideologian asettamissa rajoissa. Ymmärrettiin kansallisen tehtävän tärkeys ja suomen kielen kehitystarve, mutta pöytäkirjoja kirjoittaessa kirjurit noudattivat pitkälti vanhan kirjasuomen asettamaa mallia oikeinkirjoitukselle. Pöytäkirjoissa esiintyvät uudet, johdetut sanat ja kielen piirteiden itämurteiset variantit ovat kuitenkin merkkejä kirjakielen aktiivisesta muutostilasta. Tutkielman tulokset antavatkin lisätietoa 1800-luvun tietoisesta kielen kehitystyöstä ja kirjasuomen vakiinnuttamispyrkimyksistä sekä näiden toimien taustalla vaikuttaneista kieli-ideologioista.