Browsing by Subject "1900-luvun alku"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tutkimukseni aiheena on maaseudulla 1900-luvun alussa kiertäneet työntekijät. Lähdeaineistona olen käyttänyt Museoviraston keruuarkistossa säilytettävää Seurasaari-lehden kyselyn numero seitsemän vastauksia vuodelta 1959. Tämän kyselyn otsikkona on "Kulkevat ammattilaiset ja työmiehet", ja vastaajilta toivottiin muistikuvia maaseudun talollisten ja kiertävien työntekijöiden kohtaamisista. Keskityn omassa työssäni yksin tai rygmässä liikkuviin naisiin, pariskuntiin ja perheisiin työnhaussa sekä heidän elämäänsä. Tutkimuskysymyksiäni ovat millaisia työtehtäviä kiertävillä ammattilaisilla teetettiin ja miten työnarvostus näkyi vieraanvaraisuudessa. Lisäksi etsin vastauksia kysymyksiin millaisiksi talon oman väen ja näiden satunnaisesti taloon saapuvien työntekijöiden kohtaamiset muodostuivat sekä miten kulkijat ruokailivat, yöpyivät ja viettivät aikaansa. Käsitteinä tutkimuksessa ovat muistitieto, kulttuurianalyysi ja intersektionaalisuus. Lapsuuden muistikuvat ovat pohjana lähdeaineistolle, jota tarkastellaan kulttuurianalyysin tarjoamin menetelmin. Moniulotteinen ja -särmäinen aineisto ei tarjoa ainoastaan yksiselitteisiä kulttuurisen toiminnan malleja, sillä tapahtumilla on myös samanaikaisesti useita rinnakkaisia merkityksiä. Intersektionaalisuuden tulkintatavat tuovat tällaiselle aineistolle uudentyyppisiä ratkaisuja. Maaseudulla liikkui runsaasti irtainta työväkeä, joista taitavat ammattilaiset edustivat arvostettuja ja kunnioitettuja osaajia. Heille tarjottiin parasta ruokaa, mitä talosta löytyi ja yösija laitettiin saliin tai kamariin. Tuntemattomat kiertävät työntekijät sen sijaan joutuivat nukkumaan tuvan penkillä tai saunakamarissa ja ateriakin syötiin pöydän alapäässä. Kulkevat työntekijät käyttivät myös omia erityistaitojaan hyödyksi - he kertoivat tarinoita ja uutisia maailmalta tai lähikylistä sekä viihdyttivät talonväkeä musiikilla ja muilla esityksillä. Kylissä liikkui myös paljon kulkukauppiaita, joista osa oli lähiseudun vanhempia naisia, jotka kaupustelivat rihkamaa tai omia leivonnaisiaan. Pidemmän matkan kulkijoita olivat lumppu- ja rihkamakauppiaat, jotka liikkuivat rattaiden tai reen kera yöpyen taloissa matkansa aikana. Heidät otettiin taloissa vastaan ystävällisesti tai nuivasti riippuen siitä, mitä kiertäjällä oli tarjolla ja miten talonväki hyötyi heidän vierailustaan. Kahvin juominen ja tarjoaminen olivat myös tapa osoittaa vieraanvaraisuutta. Köyhälläkin kiertäjällä oli mukanaan kahvinkeittovälineet, joten kahvittelulla oli suuri merkitys talollisten ja kulkijoiden kohtaamisissa. Aineistosta on myös havaittavissa, kuinka arvostettuja töitä tehneet ammattilaiset tunnettiin nimeltä, mutta satunnaisilta kulkijoilta ei edes välitetty kysyä heidän nimeään, eivätkä he itse välittäneet kertoa sitä talonväelle. 1900-luvun alku oli asumisessa myös muutosaikaa kohti yksityisyyttä. Etenkin nukkumatiloja alettiin eriyttää aluksi niin, että isäntäväki siirtyi nukkumaan erillisiin kamareihin. Yösijan tarjoaminen satunnaiselle kulkijalle ei myöskään ollut enää itsestäänselvyys, vaan kulkija saatettiin käännyttää jatkamaan matkaansa. 1900-luvun alun maaseudulla tilaton väestö etsi elantoaan useista erilaisista tilapäistöistä. Myös osa tilallisista joutui hankkimaan toimeen tullakseen töitä kotitilansa ulkopuolelta - tyttäret kulkivat esimerkiksi piikomassa tai maaseudun kausitöissä. Viime vuosisadan alku oli siirtymävaihetta vanhasta patriarkaalisesta agraariyhteiskunnasta kohti teollista aikakautta, rahatuloja ja säännölisiä työaikoja.
-
(2020)Käsittelen tutkielmassani varatuomari, myöhemmin vuorineuvos Rudolf Elvingin (s. 1849 Loviisa, k. 1927 Helsinki) toimintaa asianajajana. Asianajotehtävien lisäksi Rudolf Elving teki monipuolisen uran virkamiehenä, liikemiehenä ja porvarissäädyn valtiopäiväedustajana. Tarkastelen tutkielmassani, minkälainen rooli asianajotoiminnalla oli Elvingin elämässä, keitä hänen asiakkaansa olivat ja minkälaisia asianajotoimeksiantoja hän hoiti. Asianajajien toiminta muuttui 1800-luvun aikana virkamiesten ja maallikoiden sivutoimesta kokopäiväiseksi lakimiesammatiksi. Kehityskulku liittyy modernien professionaalisten ammattikuntien syntyyn. Alalla toimiminen edellytti oikeustieteellistä yliopistotutkintoa, ja ammattikunta alkoi järjestäytyä ja laatia omia sääntöjä. Rudolf Elvingin asianajoura jakautui kahteen osaan. Hän teki ensimmäisen uransa vastavalmistuneena varatuomarina vuosina 1875–1888 ja toisen asianajouransa vuosina 1908–1912. Ensimmäinen asianajokausi päättyi Elvingin siirtymiseen pankkimaailmaan ja sieltä teollisuusyritysten omistajaksi ja johtajaksi. Toisen asianajouransa Elving aloitti heti jouduttuaan syrjään johtamansa Kymiyhtiön toimitusjohtajan tehtävästä. Tarkastelen Elvingin asiakaskuntaa ja toimeksiantoja Elvingin ensimmäiseen asianajokauteen painottuvien asianajoarkiston toimeksiantokohtaisten aineistojen kautta. Täydennän kuvaa Elvingin toiminnasta yksityiskirjeiden ja sanomalehtiaineiston avulla. Tarkastelen asianajoammatin kehittymistä Suomessa Elvingin toiminta-aikana kirjallisuuden kautta. Rudolf Elvingin asianajotoiminnan asiakaskunta oli kansainvälistä, mutta toimeksiannoilla oli aina jonkinlainen kytkös Suomeen. Asianajotoimeksiannot olivat oikeudenkäyntien lisäksi erilaisia velkomus- ja hakemusasioita. Elving hoiti asianajotoiminnan puitteissa myös lainanvälitystä, kiinteistövälitystä ja arvopaperikauppaa. Tällainen asianajotoiminnan monialaisuus on kirjallisuuden ja sanomalehtiaineiston perusteella tyypillistä Elvingin aikalaisille asianajajille. Elving siirtyi urallaan sujuvasti erilaisiin laki- ja liikemiehen tehtäviin sekä toimi aktiivisesti politiikassa ja erilaisissa järjestöissä. Elvingin asianajourien aikana asianajotoiminta yleistyi ja muuttui kokopäiväiseksi ammatiksi. Elving kuului koulutettuun asianajajakuntaan ja osallistui alansa järjestäytymiseen.
Now showing items 1-2 of 2