Browsing by Subject "3D-imaging"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Otsikko: Osteoblastien viabiliteetti ja erilaistuminen 3D-solukasvatuksessa Kirjoittajat: Oudman R., Hasan R., Mustonen T., Hassinen A. ja Rice D. Affiliaatio: Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Tutkimuksen tarkoitus: Tavoite tutkimuksessa on kehittää menetelmä, jolla soluja voidaan kasvattaa kolmiulotteisesti ja kuvantaa niitä hyödyntämällä osteoblastien erilaistumisvaiheiden markkereita sekä solujen viabiliteetin määritystä Live-Dead-värjäyskitillä. Oikean menetelmän avulla voidaan mallintaa paremmin solujen luonnollista fysiologista ympäristöä, mikä antaa luotettavampia tuloksia, kun verrataan petrimaljalla saatuihin tuloksiin. Tutkimuksessa pyritään löytämään hyvät värjäysprotokollat osteoblastien kuvantamiseen. Materiaalit ja menetelmät: Kokeissa käytettiin ihmisestä eristettyä MG-63-osteosarkoomasolulinjan soluja. Kokeet toteutettiin kolmiulotteisessa kasvatuksessa 96-kuoppalevyillä. Kyseiset levyt valittiin, koska ne on suunniteltu toimimaan erityisen hyvin valitun konfokaalimikroskoopin (PerkinElmer Opera Phenix HCS system) kanssa. Solut kasvatettiin ja erilaistettiin UPM-Kymmene Oyj:n valmistamassa GrowDex®-T-hydrogeelissä, mikä muodostaa kasvatusalusta kanssa soluille synteettisen ekstrasellulaarimatriksin eli soluväliaineen. Laimentamaton GrowDex®-T oli vahvuudeltaan 1,0 %. GrowDex®-T laimennettiin kasvatusmediaan loppukonsentraatioon 0,2 %. Kyseiseen loppukonsentraatioon päädyttiin pilottikokeilla saaduilla tuloksilla. Kokeet tehtiin kahdella eri solukonsentraatiolla; 200 solua/ul ja 500 solua/ml. Solujen viabiliteettiä mitattiin live-dead värjäyksellä (Sigma-Aldrich Live/dead cell double staining kit), jossa liuos A (Calcein AM liuos) värjää elävät solut ja liuos B (propidium iodide liuos) värjää kuolleet solut. Lisäksi solujen tumat värjättiin NucBlue-tumavärillä (NucBlue Live ReadyProbes Reagent) sekä solukalvot (CellMask Orange Plasma membrane Stain). Kuvaamisessa käytetiin laboratorion valomikroskooppia, fluoresenssimikroskooppia sekä FIMM:n konfokaalimikroskooppia (PerkinElmer Opera Phenix HCS system). Tulokset: Kolmen päivän jälkeen havaittiin korkea solujen viabiliteetti kasvustossa. MG-63 solut myös pyrkivät muodostamaan 3D-spheroidirakenteita. Tuloksista nähtiin, että solukasvatuksen kaikista soluista noin 9% (200 solua/ul) ja 13% (500 solua/ul) kuului spheroidirakenteisiin ja loput pohjakasvustona. Spheroidirakenteiksi laskettiin solut yli 24um korkeudella kaivon pohjasta. Konfokaalimikroskoopin kuvantamisen tulokset analysoitiin käyttäen PerkinElmer Opera Phenixin Harmony ”high-content” kuva-analyysiohjelmaa. Solujen segmentoinnilla saatiin osoitettua MG-63 solujen muodostamien spheroidien kolmiulotteinen rakenne sekä rakenteiden koko. Johtopäätökset: GrowDex®-T soveltuu hyvin sen fysikaalisten sekä kemiallisten ominaisuuksien vuoksi 3D-solukasvatuksiin sekä sen valoa taittavien ominaisuuksien vuoksi konfokaalimikroskooppi-kuvantamiseen. Se tarjoaa myös varteenotettavan vaihtoehdon perinteisille 3D-solukasvatukseen käytettäville kasvatusalustoille. Solukasvatuksen solukonsentraatio kokeen aloituksessa ei merkittävästi vaikuttanut tuloksiin. Muodostuneet spheroidit vaihtelivat koon ja muodon osalta.
-
(2012)3D-imaging is based on combining two or more pictures to form one three-dimensional picture. Most of the methods used provide only surface pictures, but tomography acquires also information about the inside-structure of investigated material. Young's modulus is a method, which has been used for long time to determine toughness hard materials, such as steal. In traditional method a beam-shaped piece is bent. When the size of piece, used force and amount of bending are known, Young's modulus of piece can be calculated. Although the method has traditionally been used to research very hard materials, it has been applied without changes with pharmaceutical materials. It is, however, open to the question whether or not the method is appropriate for those materials. There are also methods to determine Young's modulus based on compressing a tablet or using ultrasound. Determining tablet's toughness with ultimate strength test is complicated because it breaks tablet. For that reason it would be good to find compensatory methods to measure strength of tablet. The aim of the study was to validate Flash Sizer 3D appliance, which is used in 3D-imiging. Another goal was to investigate possible correlations between 3D-imiging, Young's modulus and traditional ultimate strength method. Lastly, the feasibility of Young's modulus as a substitute for traditional ultimate strength measurement in self life studies was investigated. Flash Sizer 3D was validated by measuring particle size distribution of pellets, which were made of microcrystalline cellulose (Cellets). Sizes of the investigated pellets were 100 µm, 200 µm and 500 µm. Also binary mixture of 100 µm and 200 µm was investigated. From microcrystalline cellulose was made tablets and 3D-pictures were taken. Ultimate strength test was made for half of the tablets. Young's modulus was measured from half of the tablets in tableting day, day after that and nine days after tableting. Results show that Flash Sizer 3D is suitable for investigating bigger Cellet. With smaller particles distinguishing of tablets wasn't probably good enough. Still it seems to be quite good method to determine surface roughness of tablet. Young's modulus seems to be very promising as compensating method for traditional ultimate strength measurement. In future in self life studies tablets hardness might be able to investigate by measuring Young's modulus and not measuring ultimate strength. If correlation between Young's modulus and solubility meets the case, Young's modulus might also replace also solubility measurements in self life studies.
Now showing items 1-2 of 2