Browsing by Subject "A. A. Milne"

Tutkielma käsittelee A. A. Milnen (1882–1956) Nalle Puh -teosten ilmentämää eläinkuvaa. Milnen teoksia Nalle Puh (1926) ja Nalle Puh rakentaa talon (1928) tarkastellaan käyttäen hyväksi lastenkirjallisuuden ja henkilöhahmon tutkimuksen sekä humanistis-yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen (animal studies) teoreettisia viitekehyksiä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat, miten teosten hahmot rakentuvat niiden eläin-, ihmis-, ja leluattribuuttien kautta ja mitä merkitystä teosten välittämällä kuvalla ihmisen ja eläimen suhteesta on niiden kokonaistulkinnan kannalta. Analyysissä tarkastellaan täten ensisijaisesti Milnen teosten henkilöhahmoja ja niiden välittämää kuvaa ihmisen ja eläimen suhteesta. Analyysia kontekstualisoidaan tarkastelemalla lastenkirjallisuuden inhimillistettyihin eläinhahmoihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Eläintutkimuksen tarjoaman linssin läpi tarkastellaan Nalle Puhin, Kanin ja Pöllön hahmojen rakentumista, ja todetaan, että kirjallisuuden eläinhahmot toisintavat usein tiettyjä kirjallisuudessa ja kulttuurissa vakiintuneita konventioita. Milnen hahmot ovat toisaalta ajoittain korostettuja tyyppejä, minkä voi nähdä myös ironisoivan eläimiin liitettyjä trooppeja. Samoin Nasun ja Ihaan hahmoihin liittyy sian ja aasin kulttuurisiin esitystapoihin kytkeytyviä piirteitä, jotka pohjautuvat eläinten käyttämiseen hyöty- ja tuotantoeläiminä. Kengun, Ruun ja Tikrun hahmoja, samoin kuin Möhköfantin kaltaisia kuvitteellisia eläimiä, käsitellään yhteydessä teosten syntyajan historialliseen kontekstiin brittiläisen imperiumin alla. Hahmot edustavat Britannian siirtomaille ominaisia eläinlajeja, jolloin niitä on mahdollista lukea jälkikolonialistiseen tutkimusperinteeseen nojaten. Lisäksi tarkastellaan liminaalieläimiksi nimettäviä eläimiä, jotka jäävät Milnen teoksissa marginaaliseen rooliin. Eläinhahmojen lisäksi tutkielmassa analysoidaan kertomusten ainoaa varsinaista ihmishahmoa, Risto Reipasta, ja teosten välittämää kuvaa ihmisen suhteesta eläimiin. Ihmisen ja eläimen rajanveto on yhtäältä hierarkkinen, mutta toisaalta sitä myös kyseenalaistetaan ja puretaan. Risto Reippaan suhde Nalle Puhiin nousee kumppanilajin käsitteen kautta keskeiseksi ihmisen ja eläimen välisen suhteen tarkastelupisteeksi. Kielen, kirjallisuuden ja älykkyyden teemat ovat erilaisten hahmojenvälisten hierarkioiden kautta teoksissa vahvasti läsnä ja kietoutuvat kysymyksiin eläimyydestä ja ihmisyydestä. Analyysin loppupuolella tarkastellaan kolmannen tärkeän kategorian, lelun, merkitystä Puh-kirjoissa. Leluhahmo on monitahoinen kiintopiste tarkastella inhimillisen ja eläimellisen kytköksiä lastenkirjallisuudessa. Teosanalyysin pohjalta todetaan, että Puh on nykypäivänä relevantti klassikko ja edelleen uusia, ajankohtaisia merkityksiä saava tutkimuskohde. Teosanalyysi osoittaa Nalle Puhin käsittelevän moniulotteisia kysymyksiä eläimen, ihmisen ja lelun suhteista. Milnen teoksia on perusteltua lukea ihmisen ja eläimen tai elollisen ja elottoman kaltaisia rajanvetoja hämärtävinä ja jopa kyseenalaistavina teksteinä, vaikka niissä esiintyy myös ajoittain paljon lajienvälistä hierarkiaa.