Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Astrida Neimanis"

Sort by: Order: Results:

  • Jurmu, Laura (2024)
    Tämä tutkielman aiheena on monilajinen kumppanuus taiteilija Kati Rooverin videoteoksessa Salt Of My Eyes (Silmieni suola, 2020–2021). Tutkielmassa kysyn, miten Rooverin teos käsittelee ei-inhimillisten ja inhimillisten subjektien keskinäisiä suhteita. Kysyn myös, millä tavoin se haastaa ympäristösuhteen toisin ajatteluun. Syventymällä teoksen nestemäisiin, vetisiin ja virtaaviin materiaalisuuksiin tutkielman tavoitteena on tarkastella Rooverin videopohjaisesta mediataiteesta nousevia näkökulmia eettisempään ympäristösuhteeseen. Teoksen aineiston muodostavat Rooverin videoteos, jonka keskiössä on ihmisen ja valaan välinen suhde, sekä tutkimuskirjallisuus. Lähestyn tutkimusongelmaani teosanalyysilla, jonka teoreettis-metodologisen taustan muodostavat uusmaterialistiset ja posthumanistiset lähestymistavat. Hyödynnän erityisesti filosofi Astrida Neimanisin ruumiinfenomenologista ajattelua veden kanssa sekä taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturin uusmaterialistista taiteentutkimusta ja seuraamisen metodologis-teoreettista käsitettä, jolla pyrin representaatiotason ylittävään tulkintatapaan. Lisäksi tutkimuskirjallisuus täydentyy ekokriittisellä taiteiden tutkimuksella ja lukuisten teoreetikoiden, kuten Stacy Alaimon ja Donna Harawayn käsitteistöllä. Kati Rooverin videopohjaisella taiteella on ajassa ja tilassa liikkuvina virtauksina oma vaikuttamispotentiaalinsa eettisemmän ympäristösuhteen muutosprosesseissa. Analyysin myötä teoksesta piirtyy esiin mahdollisuus vetiseen, monilajiseen kumppanuuteen, lajienväliseen keskinäiseen huolenpitoon sekä ei-inhimillisen ja inhimillisen subjektikäsityksen rajojen uudelleenmäärittelyyn. Tapamme käsitteellistää kehoa vaikuttaa oleellisesti siihen, miten voimme hahmottaa inhimillisten ja ei-inhimillisten subjektien mahdollisuuksia ja suhteellisuuksia. Haastamalla käsityksen selkeärajaisesta kehosta inhimillisen subjektin rajana Rooverin Salt Of My Eyes avautuu teoksena, jossa inhimillinen subjekti näyttäytyy hallitsevan roolin sijaan suhteellisena muun elonkirjon kanssa. Tutkielman aikana kohtasin tutkimuksellisia ja eettisiä haasteita, jotka kietoutuvat erityisesti ihmiskeskeisyyden purkamiseen. Näitä haasteita olen pyrkinyt pitämään tutkielmassa esillä. Opinnäyte kytkeytyy osaksi ajankohtaista nykytaiteentutkimusta, jonka keskiössä ovat inhimillisen ja ei-inhimillisen elonkirjon suhteellisuudet sekä taide ympäristökriisissä.
  • Loikala, Matias (2023)
    Tutkin maisterintutkielmassani Alice Oswaldin runoelmaa "Dart" (2002) Karen Baradin agentiaalisen realismin filosofian näkökulmasta. "Dart" käsittelee dialogimuotoisena runoelmana Dart-joen alueen ja siellä toimivien ihmisten keskinäisiä suhteita. Tutkielmani tuloksena esitän, että kun "Dartin" äänen ja veden poetiikkaa tutkii Baradin agentiaalisen realismin filosofian kautta, näyttäytyy Dart yhteenkietoutuvana ja yhteismuotoutuvana prosessina, jossa subjektien ja objektien väliset rajat huokoistuvat. Menetelmänäni käytän agentiaalisen realismin teorian soveltamista lyriikan tutkimukseen ja lähilukuun. Agentiaalinen realismi on posthumanistinen filosofian suuntaus, joka kyseenalaistaa kulttuurillisen ja aineellisen kaksinapaisen erottelun. Sen sijaan se ehdottaa maailman olevan diskursiivis-materiaalista jatkuvasti muutoksessa olevaa toimintaa. Agentiaalinen realismi näkee myös subjektien ja objektien väliset erottelut väliaikaisina ja jatkuvasti muuntuvina. Käytän analyysissäni eritoten Baradin diffraktion käsitettä, joka kuvaa aaltoliikkeiden törmäilyjä toisiinsa ja niiden muodostamia kuvioita. Tutkin "Dartin" aaltoliikkeiden poetiikkaa erityisesti äänen ja veden kautta, jotka muodostavat runoelman keskeiset motiivit. Baradin diffraktiokäsitteen lisäksi käytän äänen ja veden analyysissäni myös Mihail Bahtinin dialogismia sekä Astrida Neimaniksen hydrofeminististä teoriaa. Näiden avulla esitän tutkielmassani, että "Dartin" poetiikka rakentuu äänen ja veden aaltoliikkeiden varaan, joiden ristivedossa runoelman puhujat muotoutuvat subjekteiksi. Koska diffraktio toimii keskeisenä metaforana ja tutkimusmenetelmänä agentiaalisen realismin filosofialle yleisesti, käsittelen sen kautta "Dartin" äänen ja veden diskursiivis-materiaalisuutta toisiaan rakentavina prosesseina. Lopuksi sivuan vielä "Dartin" dialogiin nojaavaa muotoa eettisenä valintana sekä Baradin, Bahtinin että Neimaniksen vastaukseen ja vastuuseen pohjautuvien etiikkakäsitysten valossa.