Browsing by Subject "Babylon"

Tämän tutkielman tavoite oli selvittää, miten Johanneksen ilmestyksen ensimmäiset vastaanottajat ymmärsivät ja tulkitsivat lukujen 17 ja 18 Babylon-kuvauksia. Tutkielman hypoteesi näkyy myös sen otsikosta. Hypoteesi on, että Johannes itse sekä hänen sanomansa ensimmäiset vastaanottajat tulkitsivat Babylonin tarkoittavan silloisen suurvallan Rooman pääkaupunkia, Roomaa. Kaikki tutkijat, joiden tutkimuksia käytin, ottivat tämän hypoteesin mahdollisuuden hyvin todennäköisenä tulkintana. Osa vanhemmista tutkijoista oli myös Jerusalemin kannalla. Tämä tulkinta johtui usein siitä, että oletettiin Vanhan testamentin vaikutteet otetun ikään kuin suoraan Johanneksen sanomaan. Eli nämä tutkijat eivät ehkä ole myöntäneet sitä, että Johannes on kyllä ottanut vahvoja vaikutteita VT:n profeettakirjallisuudesta, mutta hän on soveltanut niiden ilmaisuja tehokkaasti oman aikansa tilanteisiin. Hän puhutteli oman aikansa ihmisiä Vähässä-Aasiassa, Rooman vauraassa provinssissa. Babylon-analyysin jälkeen lähdin analysoimaan mahdollisen Rooman muita roolihahmoja, kuten ”porttoa” sekä pedon selässä istuvaa naishahmoa. Otin jae jakeelta huomioon kuvausten taustat, joista hyvin usein löytyi tutkijoiden avustamana vanhatestamentillisia vaikutteita. Näin myös pedon analysoinnin yhteydessä. Paljastui, että Babylon oli VT:n esimerkin mukaisesti vahvasti persoonallistettu eli personifioitu kaupunki. Sitä kutsuttiin portoksi ja kuvattiin pedon selässä istuvaksi loisteliaaksi ja verenhimoiseksi naishahmoksi. Porttouteen liitettiin jo samoja ominaisuuksia kuin Jesajan, Jeremian ja Hesekielin, Hoosean sekä Nahumin kirjoissa. Niissä porttouteen liittyi Jahven vastainen asenne ja teot kautta linjan, kuvattiin portolla sitten Jumalan omaisuuskansaa tai kaupunkia. Kaikista suurimpana syntinä tähän ilmaisuun liittyi kuitenkin Jahven näkökannalta vääränlaiset uskonnolliset aktiviteetit. Myös luvuissa 17 ja 18 tämän nimikkeen käyttö tuntui merkitsevän samaa. Rooman ja Vähän-Aasian uskonnolliset tavat, erityisesti keisarilliseen kulttiin liittyneet aktiviteetit olivat portto-sanan käytön kautta kritiikin kohteena. Hahmojen muut ominaisuudet, kuten varakkuuden korostus pedon selässä istuvan hahmon yhteydessä oli myös selvä viite taloudellisesta ja sosiaalisesta kritiikistä. Tosin talouteen liittyviin asioihin, kuten ammattikiltojen kokouksiin liittyi vahvasti myös uskonnonharjoitusta, joten tuon ajan arkielämä kaikkine toimintoineen kosketti paljon enemmän uskontoa ja uskonnollista toimintaa kuin nykyään. Myös kristittyihin ja juutalaisiin pitkin ensimmäistä vuosisataa kohdistuneet hajanaiset väkivallanteot heijastuivat hahmojen kuvauksissa. Peto todennäköisesti ymmärrettiin niin Rooman valtakunnan kuin sen edustaman antikristillisen maailmanvallan kuvauksena. Lähestyin näihin hahmoihin Novum Testamentumin rekonstruoitujen tekstien kautta.