Browsing by Subject "Collaborative Governance"

Tutkielman tavoitteena on yhteistoiminnallisen hallinnan tutkimuksen näkökulmasta tutkia millä tavoin Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumit ovat muodostuneet ja mitkä seikat ovat siihen vaikuttaneet. Tutkimus pohjautuu Yinin (2003) tapaustutkimuksen replikoinnin logiikkaan, jota hyödynnettiin kahden esimerkkitapauksen tarkasteluun. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluita toteuttamalla, joiden myötä pyrittiin luomaan ymmärrystä Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeiden toimintaan osallistuneiden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin turvallisuustoimijoiden yhteistoimintaa koskevista kokemuksista ja näkemyksistä. Sekä alueellisen että kansallisen varautumisen prosessien laajemmaksi hahmottamiseksi haastateltiin lisäksi valtion alue- ja keskushallinnon edustajia. Asiantuntijahaastatteluiden tarkoituksena oli etenkin lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteistyöfoorumeiden toiminta on alueilla käynnistynyt, millaisia prosesseja foorumityöskentelyyn sisältyy sekä millaisena sektorit ylittävä yhteistyö alueellisen varautumisen ja turvallisuuden kysymyksissä näyttäytyy. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Emerson, Nabatchi ja Baloghn (2012) yhteistoiminnallisen hallinnan integratiivista viitekehystä soveltuvin osin. Lisäksi hyödynnettiin Emerson ja Nabatchin (2015) yhteistoiminnallisen hallinnan regiimien muodostumista kuvailevaa typologiaa. Tulokset osoittavat, että Etelä-Karjalan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa kuuluvan oma-aloitteisesti muodostettuihin yhteistoiminnallisen hallinnan regiimeihin, kun taas Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa ennen sote- ja maakuntauudistuksen kaatumista kuuluneen nk. ulkoa johdettuihin regiimeihin. Ulkoinen häiriö järjestelmän kontekstissa aiheutti kuitenkin Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin siirtymisen oma-aloitteisesti muodostettuihin regiimeihin, luoden yhteistoiminnalle jälleen uudenlaisia haasteita. Yhteistoimintaan ohjaavat ajurit auttavat lisäksi ymmärtämään yhteistoiminnan käynnistymiseen vaikuttaneita seikkoja, joista aloitteellinen johtajuus nousi erityisen merkittäväksi molemmilla alueilla. Tutkimus osoittaa, että sektoreiden rajat ylittävän yhteistoiminnan kehittymistä ei tulisi tarkastella lineaarisena prosessina. Viitekehyksen mukaisesti esitetään sen sijaan, että turvallisuustoimijoiden väliset yhteistoiminnan dynamiikat koostuvat kolmesta keskenään vuorovaikutuksessa olevasta syklisestä prosessista, eli “periaatteellisesta” osallistumisesta, jaetusta motivaatiosta ja yhteistoiminnallisista valmiuksista. Yhteistoiminnan dynamiikoiden sisäiset elementit auttavat lisäksi selittämään niitä seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeihin osallistuvien turvallisuustoimijoiden välisen verkostoyhteistyön kehittymiseen.