Browsing by Subject "Conflict"

Konfliktien jälkeiseen sovintotyöhön on hyödynnetty monia metodeja. Yksi näistä on urheilu. Ennen hajoamistaan Jugoslavian koripallomaajoukkue oli ainoa, joka todella pystyi haastamaan lajin synnyinmaan Yhdysvallat. Tämä onnistui vain sen kansanryhmien yhteistyöllä. Voisiko koripalloa tänäkin päivänä hyödyntää 1990-luvun sisällissodissa pystytettyjen raja¬-aitojen murtamisessa? Tässä tutkimuksessa analysoidaan yhden pitkään toimineen kansalaisjärjestön sovitteluohjelmaa, joka pyrkii edistämään entisen Jugoslavian eri kansanryhmien välistä dialogia ja yhteistyötä koripalloleirien avulla. Tutkielmassa pohdin, kuinka urheilua hyväksikäyttävä sovitteluohjelma tulisi suunnitella, jotta se vähentäisi eksklusiivista nationalismia. Tämä työ tutkii serbialaisen kansalaisjärjestön rauhankasvatusohjelmaa, joka käyttää urheilua sillanrakennusvälineenä eri kansanryhmien välillä. Kansalaisjärjestön toimintaa analysoidaan Michel Foucault’n hallinnan teorian (governmentality) kautta, sekä vertailemalla ohjelman toteutusta muihin vastaaviin hankkeisiin. Pyrin myös selvittämään mahdollisen Jugonostalgian roolia hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Työtä ohjasivat seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Kuinka ohjelma määrittelee hallinnoitavat subjektinsa? 2) Millä keinoin ohjelma pyrkii saavuttamaan tavoitteensa? Tutkimus toteutettiin analysoimalla hankkeen viimeisintä saatavilla olevaa loppuraporttia, sekä osallistuvan havainnoinnin keinoin kerättyä aineistoa kahdelta koripalloleiriltä vuosina 2018 ja 2019. Tutkimusaineistona toimivat siis vuoden 2009 loppuraportin lisäksi leireillä kirjoitetut muistiinpanot, niiden aikana otetut valokuvat ja videot, sekä leirillä nauhoitetut ryhmähaastattelut. Leirien osallistujat nähtiin omien etnis-uskonnollisten yhteisöjensä edustajina, mutta samalla leireillä vaalittujen arvojen tulevina lähettiläinä omissa yhteisöissään. Rakkaus lajiin toi nuoret samalle leirille. Yhteisöjen välisiä raja-aitoja murretiin erilaisten luentojen ja työpajojen keinoin, mutta myös leiripaikka itsessään tuki tätä sillanrakennusprojektia. Kansainvälisen rahoituksen avulla paikallinen hanke on verkostoitunut laajalti niin entisen Jugoslavian alueella kuin sen ulkopuolellakin. Verkostot, joita ohjelma sekä luo että edelleen kehittää, mahdollistavat sen arvojen toteutumisen. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia laajemmin millä tavoin leirille osallistuminen on vaikuttanut nuorten myöhempiin valintoihin. Olisi myös mielenkiintoista tehdä vertailevaa tutkimusta toisessa maantieteellis-kulttuurisessa ympäristössä toimivan Sport for Development and Peace-projektin kanssa, jotta mahdolliset hankkeen suunnittelussa huomioonotettavat kulttuuriset tekijät tulisivat ilmi.