Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Delayed graft function"

Sort by: Order: Results:

  • Donor risk factors for delayed graft function in human kidney transplantation 
    Raatesalmi, Oliver (2019)
    Suomessa tehdään vuosittain noin 240 munuaissiirtoa ja siirtojen määrä on kasvamassa. Verrattuna dialyysihoitoon munuaisensiirto antaa potilaalle pidemmän elinajanennusteen sekä paremman elämänlaadun. Munuaisensiirto on lisäksi kustannustehokasta dialyysihoitoon verrattuna. Suomessa suurin osa (85%) munuaissiirteistä tulee aivokuolleelta elinluovuttajalta. Loput siirteet tulevat eläviltä luovuttajilta, mutta maailmalla käytetään myös verenkierron pysähtymiseen menehtyneitä elinluovuttajia. Aivokuolema aiheuttaa elinluovuttajalle verenkierronsäätelyn häiriöitä sekä muutoksia immuuni- ja hyytymisjärjestelmiin. Lisäksi munuaissiirteen kylmä- ja lämminsäilytys sekä verenkierron palauttaminen aiheuttavat siirteelle iskemia-reperfuusio vaurion. Tämä voi aiheuttaa munuaissiirteen hidastuneen käynnistymisen (delayed graft function, DGF) aiheuttaen dialyysihoidon tarpeen. Munuaissiirteen hidastuneen käynnistymisen yleisyys Suomessa on tällä hetkellä noin 25%. Tässä tutkielmassa on analysoitu 100 munuaissiirtopotilaan muodostama aineisto. 89 munuaissiirteistä oli Suomesta ja 11 munuaissiirrettä saatiin Pohjoismaisen jakeluverkoston kautta. Munuaissiirrot on tehty vuosina 2015-2016. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä elinluovuttajaan liittyvät tekijät vaikuttavat DGF:n kehittymiseen. 30%:lle aineiston potilaista kehittyi DGF. Tilastollisesti merkittäviä tekijöitä DGF:n kehittymiselle olivat elinluovuttajan BMI ja verenpainetauti. Tutkimus tuo vahvistusta jo aikaisemmin tiedossa olleille DGF:n riskitekijöille suomalaisessa aineistossa. DGF lisää munuaissiirtoon liittyviä kustannuksia ja huonontaa siirteen pitkäaikaisennustetta. DGF:lle altistavat tekijät ovat suurelta osin elinluovuttajaan liittyviä (64%). Tämä puoltaa ajantasaisten ja yhtenäisten elinluovuttajan hoito-ohjeiden käyttöä.
  • Is brain-dead donor fluid therapy with colloids associated with better kidney grafts? 
    Limnell, Niko (2015)
    Background: Fluid therapy is required to maintain the perfusion to donor organs. Recent reviews on the choices of fluids have emphasized the safety of using crystalloids, as opposed to fluid therapy with colloids, which has been reported either unequivocal or potentially harmful in a number of studies on various patient populations. We aimed to analyze if the type of fluids given to donors is connected with the outcome of kidney transplantation. Methods: A total of 100 consecutive brain-dead multi-organ donors and the respective 181 kidney recipients were studied retrospectively. Data concerning donor fluid therapy, the characteristics of the donors and the recipients, and the outcome after kidney transplantation were extracted from organ retrieval and patient records. Cases with early graft function (EGF) were compared to cases with delayed graft function (DGF). Results: The donor had received both crystalloids and colloids in most cases (84 %). Fluid therapy with crystalloids alone was more common among the 40 recipients with delayed graft function (30 %) than the 103 recipients with early graft function (11 %) (P=0.005). Donor age, time on dialysis before transplantation and donor fluid therapy with crystalloids alone were independent risk factors for delayed graft function in multivariate analysis. Conclusion: Our results suggest that donor fluid therapy including colloids could be beneficial instead of harmful when compared to treatment with crystalloids alone. This finding needs to be evaluated in prospective studies.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO