Browsing by Subject "Dialogi"

Tutkielmassa tarkastellaan kohtaamattomuuden vaikutelmaa Matias Riikosen romaanissa Suuri fuuga (2017). Aihetta lähestytään dialogia ja sen ongelmallisiksi todettuja piirteitä analysoimalla. Työn ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, mitkä dialogin piirteet luovat vaikutelmaa henkilöhahmojen välisestä kohtaamattomuudesta. Toisena tavoitteena on selvittää, miten nämä dialogin piirteet luovat osaltaan kokonaiskuvaa teoksen päämäärästä ja teemasta. Suuri fuuga -romaani viittaa rakenteensa puolesta tarkasti Ludwig van Beethovenin Große Fuge -sävellykseen. Große Fuge on jousikvartetolle sävelletty teos, jota on aikalaiskritiikeissä kuvailtu muun muassa käsittämättömäksi ja epäharmoniseksi. Neljäksi jousisoittimeksi on Riikosen romaanissa sovitettu sen neljä päähenkilöä, joiden vaihtuvista näkökulmien kautta tarina kulkee eteenpäin. Kiinnostuksen kohteena olevaa kaunokirjallista dialogia tarkastellaan tutkimuksessa keskustelunanalyysia soveltaen. Dialogia tarkastellaan sekä kielen piirteiden tasolla että teoksen kokonaismerkitystä rakentavana elementtinä. Analyysissa sovelletaan myös kirjallisuudentutkimuksen käsitteistöä. Valitut analyysitavat tukevat toisiaan. Keskustelunanalyysi mahdollistaa kielen rakennepiirteiden mikrotason tarkastelun, ja kirjallisuudentutkimuksen käsitteistö auttaa soveltamaan kyseisiä tutkimustuloksia teoskokonaisuuden analyysissa. Tutkielmassa osoitetaan kohtaamattomuutta syntyvän silloin, kun henkilöhahmojen näkökulmat, maailmankuva ja henkilökohtaiset olosuhteet ovat erilaiset ratkaisemattomalla tavalla. Suuressa fuugassa kohtaamattomuutta motivoiviksi tekijöiksi nousevat esimerkiksi hahmon muistisairaus ja vanhuus, kriittisesti erilaiset tavat käyttää kieltä, henkilöhistoria, hahmon omat, psyykkiset ja sosiaaliset haasteet sekä puhetilanteen keinotekoinen luonne. Kohtaamattomuus näkyy kielellisinä piirteinä esimerkiksi monologisuutena, vuoronjaon epäsymmetriana ja taukoina. Suuren fuugan vuorovaikutustilanteiden tavoite ei usein tunnu olevan ymmärretyksi ja kohdatuksi tuleminen. Määrä korvaa tällöin laadun, mikä näkyy esimerkiksi monologien määrässä. Fuugasävellyksessä soittimet soivat yhtä aikaa samaa teemaa toistaen, mutta tekstiä lukiessa lukijan huomio on yleensä yhdessä virkkeessä ja yhdessä äänessä kerrallaan. Kohtaamattomuus on sidoksissa fuugasävellyksen rakenteeseen, ja siten kohtaamattomuus muodostuu myös romaanin keinoksi ilmentää fuugan riitasointuisuutta. Kohtaamattomuus ei siis ole Suuressa fuugassa ainoastaan vuorovaikutustilanteiden ilmiö. Tutkielma osoittaa, että keskustelunanalyysia on mahdollista hyödyntää onnistuneesti postmodernistisen, kokeellisen romaanin dialogin analyysissa.