Browsing by Subject "EU:n kilpailuoikeus"

Viime vuosina on käyty laajaa keskustelua yrityskauppavalvonnan tehokkuudesta. Haasteeksi on etenkin osoittautunut yrityskaupat, joissa vakiintuneen markkina-aseman omaava toimija ostaa pois markkinoilta pienemmän, vasta kehittymässä olevan innovatiivisen toimijan, tarkoituksenaan vahvistaa omaa asemaansa yrityskaupan avulla. Markkinoiden kehitys on tuonut mukanaan kasvavan määrän yrityskauppoja, joissa mukana olevien yritysten liikevaihto ei välttämättä heijasta yritysten todellista tai potentiaalista kilpailuasemaa markkinoilla. Jos yrityskauppa ei ylitä EU:n sulautuma-asetuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä asetettuja liikevaihtorajoja, siitä ei tarvitse ilmoittaa kilpailuviranomaiselle, jolloin yrityskauppa jää kilpailuviranomaisten tarkastelun ulkopuolelle. Tästä ilmiöstä on käytetty nimikettä killer acquisitions. Euroopan unionin tuomioistuimen maaliskuussa 2023 antama tuore ratkaisu asiassa Towercast (C-449/21) nosti aiheen entistä vahvemmin pinnalle. Ratkaisu selvensi, että EU-sääntely yrityskauppojen etukäteisestä ilmoitusvelvollisuudesta ei estä kansallisia viranomaisia ryhtymästä jälkikäteisiin tutkimuksiin niissä tapauksissa, joissa yrityskauppaa ei ole siirretty komission käsiteltäväksi sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaisesti ja joissa yrityskauppaa epäillään täyttävän määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkit. Asetelma korostaa yritysjärjestelyihin osallistuvien osapuolten tarvetta varautua ennakkoon SEUT 102 artiklan mahdolliseen soveltamiseen ja samalla tarvetta hankkia tarkempaa tietoa SEUT 102 artiklan soveltamisen konkreettisista edellytyksistä. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on arvioida, missä määrin EU:n ja kansallisten liikevaihtorajojen alle jääviä yrityskauppoja voidaan tutkia jälkikäteisesti SEUT 102 artiklan nojalla, etenkin Towercast-tapauksen tuoman oikeuskäytännön mukaisesti. Tutkielmassa kartoitetaan yrityskauppavalvonnan täytäntöönpanovajetta killer acquisitions -järjestelyiden osalta ja pohditaan, mikä merkitys uudella Towercast-oikeuskäytännöllä on tässä suhteessa. Tämän tarkastelun myötä hahmotetaan tuomion vaikutuksia niin yleisesti kuin killer acquisitions -järjestelyihin. Tutkielmassa havaitaan, että Towercast-tapauksen kautta täsmentyneellä oikeuskäytännöllä voi olla yrityskauppavalvonnassa esiintyvän täytäntöönpanovajeen vuoksi täydentävä ja aukkoja paikkaava tehtävä. Towercast-tapauksen tarkastelun jälkeen todetaan, että vaikka SEUT 102 artiklan soveltaminen voi lisätä joustavuutta ja mahdollisuuksia puuttua killer acquisitions -järjestelyihin, sen soveltamisala pysyy kuitenkin rajallisena. Johtopäätöksenä todetaan, että kilpailuviranomaisilla on uusi, mutta rajallinen väline puuttua killer acquisitions -ilmiöön. SEUT 102 artiklan soveltamisen sisältö jää vielä täsmentymään tulevassa oikeuskäytännössä.

Yritysten puolustautumisoikeuksina pidetään sellaisia oikeuksia, jotka oikeudenkäynneissä ja muissa oikeudellisissa prosesseissa takaavat yrityksille mahdollisuuden puhua itsensä puolesta ja puolustaa itseään asianmukaisesti. Koska kilpailuoikeudellisissa prosesseissa viranomaisen ja yksityisen toimijan suhde on usein epätasapainossa esimerkiksi siksi, että viranomainen pääsee lähtökohtaisesti helpommin käsiksi kaikkeen asianmukaiseen materiaaliin, yksityisen toimijan asema tulee turvata menettelyn tasa-arvoistamiseksi. Oikeusperusta yritysten puolustautumisoikeuksille on löydettävissä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan lisäksi monista sekundaarioikeudellisista säädöksistä sekä Euroopan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännöstä. Tutkielmassa käsitellään yritysten puolustautumisoikeuksiin liittyvää viimeaikaisissa Euroopan unionin kilpailuoikeudellisissa menettelyissä esiinnousutta problematiikkaa ja siitä seurannutta ajankohtaista oikeuskirjallisuudessa esitettyä diskurssia. Tavoitteena on luoda esitys siitä, miten unionin tuomioistuinten ratkaisukäytäntö on viime vuosina muuttanut Euroopan komission toimintaa sen kilpailuoikeudellisissa tutkinnoissa. Tämän lisäksi tutkielmassa käsitellään sitä, miten tällaiset uudistukset tuomioistuinten ratkaisukäytännössä sekä komission tutkinnoissa ovat vaikuttaneet ja tulevat lähitulevaisuudessa vaikuttamaan unionin kilpailuoikeudelliseen lainsäädäntöön ja millaisia sääntelymuutoksia puolustautumisoikeuksien alalla on nähtävissä. Keskeisenä havaintona voidaan pitää ensinnäkin sitä, että yritysten puolustautumisoikeuksien merkitys on lisääntynyt merkittävästi unionin toimielinten toiminnassa. Monissa viime vuosina annetuissa ratkaisuissaan unionin tuomioistuimet ovat antaneet ennennäkemättömällä tavalla painoarvoa toimielinten tekemille puolustautumisoikeusloukkauksille jopa niin, että ne ovat tietyissä tilanteissa johtaneet kokonaisten tapausten hylkäämiseen. Uusi lainsäädäntö, joka pitäisi sisällään nämä tuomioistuinten asenteelliset muutokset, on oikeuskirjallisuuden ja komission teettämien kyselyiden perusteella erittäin odotettua ja toivottua. Unionin kilpailuoikeuden kahden vuosikymmenen takaiset täytäntöönpanosäädökset ovat kauan kaivattujen uudistuksien porteilla myös puolustautumisoikeuksien suhteen.