Browsing by Subject "EU:n kilpailupolitiikka"

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten unionin kilpailuoikeuden keskeisin sääntely ja sitä koskevan oikeus- ja ratkaisukäytännön linjaukset suhtautuvat Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja siinä asetettuihin kestävää kehitystä koskeviin tavoitteisiin. Lisäksi siinä pyritään esittämään kestävän kehityksen maksimaaliseen edistämiseen unionin kilpailuoikeudessa tähtääviä muutosehdotuksia sekä kartoittamaan kyseiseen tavoitteeseen kohdistuvia esteitä. Euroopan unionin ja sitä edeltäneen yhteisön oikeudessa voidaan sen alkuajoista lähtien katsoa olleen läsnä vastakkainasettelu taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välillä. Näistä kahdesta taloudelliset tavoitteet ovat säilyttäneet ensisijaisen asemansa tähän päivään saakka, mikä on heijastunut myös unionin kilpailupolitiikkaan ja sen tavoitteistoon. Kestävä kehitys alkoi saamaan osakseen huomiota unionin oikeudessa joitakin vuosikymmeniä myöhemmin, mutta muuten sen voi katsoa jakaneen unionin sosiaalisen ulottuvuuden kohtalon myös kilpailupolitiikan saralla aivan viime aikoihin asti. Käännekohtana unionin kilpailuoikeudessa voidaan pitää sen kokonaisvaltaista taloudellistamista eli modernisaatiota. Relevantin oikeus- ja ratkaisukäytännön perusteella voidaan todeta kestävän kehityksen pitämisen ei- taloudellisena tavoitteena olevan suurin oikeudellinen este sen edistämiselle tämän estäessä taloudellisten tavoitteiden ja kestävän kehityksen välisen tasavertaisen intressipunninnan. Huomioimalla myös yhteiskunnallinen todellisuus siihen kohdistuneihin muutoksineen kestävän kehityksen edistämisen oikeudellisiksi esteiksi voidaan luokitella myös instituutioiden puuttuminen ja unionin oikeuden yleisellä tasolla tapahtuvat tavoitemuutokset sekä periaatteessa myös valtiontuet. Yhteiskuntapoliittisiksi esteiksi taas voidaan luokitella työttömyyden kaltaiset välittömämmin näkyvät ongelmat. Myös talouskriisit ja muut kansantaloudelliset ongelmat ovat hidastaneet merkittävästi kestävän kehityksen edistämistä unionissa. Komission voidaan tulevaisuudessa katsoa integroivan kestävä kehitys varsin onnistuneesti osaksi taloudellista arviointia. Tätä tulevaa oikeustilaa voitaisiin kohentaa asettamalla unionin ympäristölainsäädännön noudattaminen etukäteisvaatimukseksi tehokkuuspuolustuksien hyväksymiselle sekä keventämällä näyttötaakkaa tietyiltä osin. Lisäksi taloudellisen arvioinnin puutteellisuuksien paikkaamiseksi komissiolle ja unionin tuomioistuimille olisi annettava mahdollisuus poiketa siitä suhteellisuusharkinnan perusteella.