Browsing by Subject "EU-politiikka"

Muuttuneen maailmanpoliittisen tilanteen motivoimana Euroopan komissio julkaisi vuoden 2017 aikana Valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä sekä viisi temaattista pohdinta-asiakirjaa liittyen eri politiikan aloihin EU:ssa. Pro gradu -tutkielmassa analysoidaan yleisluontoista Valkoista kirjaa, jossa komissio hahmottelee EU:n tulevaisuutta ja toimijuutta kansainvälisen politiikan kentässä sekä pohdinta-asiakirjaa Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta. Tutkielman tutkimuskysymyksellä on kaksi ulottuvuutta: Ensisijaisesti pyritään tarkastelemaan käyttääkö komissio asiakirjojen yhteydessä turvallistamiselle tyypillisiä puheakteja tai kielellisiä rakenteita, joiden avulla pyritään vaikuttamaan yleisön käsitykseen uhkien eksistentiaalisesta luonteesta. Toiseksi, tutkielmassa analysoidaan skenaarioiden taustalla vaikuttavia oletuksia: Minkälaista toimijaa EU:sta ollaan näiden skenaarioiden perusteella rakentamassa, ja minkälaisia maailmankuvia ne olettavat? Tutkimusongelmaa tarkastellaan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian sekä kriittisen diskurssianalyysin (CDA) avulla. Turvallistamisteorian analyysin kohteena on turvallistava puheakti. Sanomalla ”turvallisuus” toimijat nostavat tietyn tekijän tai kehityskulun normaalin politiikan yläpuolelle, joka mahdollistaa poikkeuksellisten toimien täytäntöönpanon. Turvallistavana toimijana tutkielmassa on Euroopan komissio sekä Euroopan unionin edustajat. Asiakirjojen yleisönä ovat EU:n kansalaiset, sidosryhmät sekä päätöksentekijät jäsenvaltioissa ja EU:ssa. Turvallistamisteorialle merkityksellisiä kysymyksiä ovatkin: kuka turvallistaa, kenelle ja miksi? Kriittisen diskurssianalyysin avulla pyrin löytämään niitä kielellisiä, retorisia ja semioottisia rakenteita ja keinoja, joilla Euroopan komissio pyrkii vakuuttamaan yleisönsä turvallistamisteorialle olennaisista eksistentiaalisista uhista, ja sopivista toimenpiteistä näiden uhkien käsittelyyn. Skenaarioiden taustalla vaikuttaa merkittävästi EU:n integraatio ja sen taso, ja eksistentiaalisena uhkana Euroopan unionille pidetään tässä tutkielmassa sirpaloitumista tai niitä kehityskulkuja, jotka haittaavat sen integraatioprosessia. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa hahmotellaan Euroopan unionin uhkakuvia sekä niissä viime vuosien aikana tapahtunutta muutosta. Toisessa osassa analysoidaan Valkosien kirjan sekä puolustuspoliittisen pohdinta-asiakirjan skenaarioita, sekä niissä esiintyviä turvallistamisteorialle ominaisia puheakteja ja vakuutteluun pyrkiviä retorisia keinoja. Lopuksi pohditaan skenaarioiden taustaoletuksia sekä niiden olettamia maailmankuvia. Tämä pohdinta keskittyy kolmeen erilaiseen tulevaisuuden kuvaan: Hedley Bullin (1977) määrittämään uuskeskiaikaiseen, postmoderniin poliittiseen järjestelmään, EU:n siirtymiseen kohti valtiollista toimijuutta sekä unionin sirpaloitumista tai osittaista hajoamista. Pro-gradu tutkielma osoittaa, että asiakirjat sisältävät selkeitä turvallistamisliikkeitä ja niissä rakennetaan abstrakteihin kehityskulkuihin perustuvia uhkakuvia. Tämän turvallistamisen tarkoituksena on vakuuttaa diskurssin yleisö puolustuspoliittisen integraation tarpeesta. Uutena ilmiönä EU:n turvallisuuskäsityksessä on myös toimijaperustaisten uhkakuvien tuominen keskusteluun. Tämä kuvastaa osaltaan laajempaa muutosta maailmanpoliittisessa tilanteessa, mutta tuo myös esiin Euroopan unionin tavoitteet luoda itsestään yhä selkeämmin valtiolliseen toimijaan verrattavissa olevaa turvallisuuspoliittista kokonaisuutta, jolla olisi kyky puolustaa itseään sotilaallisesti. Komissio sekä EU näyttävät tasapainoilevan omien poliittisten tavoitteiden sekä epävarman kansainvälisen politiikan tilanteen välillä, ja pyrkivät asemoimaan itseään tähän muuttuneeseen järjestelmään uudelleen. Skenaarioiden luominen on yksi keino vahvistaa EU:n toimijuutta ja hallita epävarmaa tulevaisuutta. Skenaarioiden kuvaileman turvallisuuteen ja puolustukseen perustuvan toimijan luominen saattaa kuitenkin aiheuttaa laajempia maailmanpoliittisia ja voimapoliittisia seurauksia. Jos Euroopan unioni osallistuu näihin voimapoliittisiin kilpailuihin, se samalla kadottaa alkuperäisen tarkoituksensa, jonka tavoitteena oli lopettaa nämä valtataistelut Euroopassa.

Treaty of Lisbon changed the institutional structure of the European Union significantly and empowered the European Parliament in many different policy domains, including trade policy. At the same time, the trade negotiations that the EU engaged in started to receive a lot of public attention and criticism. This study focuses on the adoption of CETA (Comprehensive Economic and Trade Agreement) between the EU and Canada in the European Parliament and analyses the emphases of the involved actors in the theoretical framework of policy frames. The first research question of the study asks what policy frame were mobilized in the process. The second question focuses on the actors who mobilized the policy frames. The third question observes the emphases of the actors between the mobilized policy frames. The methodological framework of the study is theory-based qualitative content analysis, because its reliance on a specific theoretical framework. The data consists of press release, motions for resolutions and other documents that were published by the actors involved in the process. The coding frame that was used in the organization of the data is based on the key characteristics of policy frames that are issue definitions, justifications and solutions. Six policy frames were identified from the process. The advocates of CETA mobilized three policy frames that were based on its political value, economic gains and on the claim that it is a progressive and balanced outcome. The opponents of CETA also mobilized three policy frames, arguing that it was bad practice, that it was imbalanced outcome, and that it had fundamental problems. The political actors involved in the process mostly backed all three policy frames that shared their stance on the agreement. However, they often paid particular attention to one specific policy frame, while almost completely ignoring the opinions of their opponents. The analysis proves the power of policy frames and indicates that they had a crucial role in the adoption of CETA by enabling its advocates to create a sufficient political coalition behind the agreement. It is clear that politicization will continue occur to in the trade policy of the EU, as well as policy framing. This is likely to expand the public debate on trade policy and to increase its transparency, thus making it more similar with other policy domains in the EU, from which it has so long differed.

Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on arvioida valtioneuvoston EU-politiikasta eduskunnalle vuonna 2021 antaman selonteon yhteydessä käydyn eduskunnan lähetekeskustelun puheenvuorojen EU-käsityksiä intergraatioteorioiden ja kehysteorian näkökulmista. Tutkielman metodina käytetään laadullista sisällönanalyysiä, jonka täydennyksenä esitetään myös muutamia määrällisiä sisällönanalyyttisiä havaintoja. Analyysin perusteella aineistosta voidaan löytää muutamia hallitsevia, lähes kaikkien puhujien jakamia kehyksiä unionin luonteesta ja integraatiosta sekä heikompia kehyksiä, jotka asettuvat osin päällekkäin ja joiden sisällä käydään poliittista kamppailua siitä, mitä unioni ja sen integraatio ovat. Hallitsevimmat ja läpileikkaavimmat tavat jäsentää aineiston EU-luonnehdintoja voidaan tiivitää viiteen pääkehykseen: EU on sisämarkkina-alue, arvoyhteisö, turvallisuusyhteisö, globaali toimija tai epäonnistunut projekti. Näiden pääkehysten alle voidaan sovittaa yksityiskohtaisempia tulkintoja, jotka voivat olla toisilleen vaihtoehtoisia, päällekkäisiä ja rinnakkaisia. Tutkielman tulosten perusteella puolueiden yleiset integraatioasenteet noudattelevat pääpiirteittäin jo 1990-luvulla tehtyjä arvioita. Muutamat havaitut muutokset esimerkiksi vihreiden, kokoomuksen ja vasemmistoliiton integraatioasenteissa noudattavat nekin tutkimuskirjallisuuden tarjoamaa teoreettista selitystä, jonka mukaan EU:n integraation monialaistuminen markkinasektoria laajemmaksi tekee sen kannattamisen helpommaksi viher- ja vasemmistopuolueille ja toisaalta saattaa latistaa keskustaoikeistolaisen kokoomuksen yhdentymismyönteisyyttä.