Browsing by Subject "Elintarvikepetos"

Tutkielmassa tarkastellaan elintarvikepetoksia Suomen rikoslainsäädännön ja oikeuskäytännön näkökulmasta. Tarkastelussa on otettu huomioon Euroopan unionin elintarvikelainsäädännön vaikutus Suomen elintarvikelainsäädäntöön ja sitä kautta myös kansallisten elintarvikepetoksia koskevien rikossäännösten tulkintaan. Elintarvikelainsäädännön lisäksi tutkielmassa sivutaan elintarvikkeiden turvallisuuden valvontaa sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla. Elintarvikepetokset ovat globaali ja kasvava ilmiö. Elintarvikkeiden tuotanto- ja jakeluketjujen kansainvälistyminen, samoin kuin elintarvikkeiden kasvava etämyynti ja internetkauppa ovat omiaan kasvattamaan elintarvikepetosten uhkaa myös Suomessa. Elintarvikepetoksille ei ole legaalimääritelmää, mutta Euroopan komissio on määritellyt elintarvikepetokselle tunnusmerkit, jotka ovat EU:n elintarvikelainsäädännön rikkominen, kuluttajien harhaanjohtaminen, tahallisuus sekä taloudellisen hyödyn tavoittelu. Elintarvikepetos voidaan toteuttaa aktiivisella toiminnalla, kuten lisäämällä elintarvikkeeseen siihen kuulumattomia ainesosia, mutta myös laiminlyömällä elintarvikelainsäädännön asettamia vaatimuksia. Tutkielmassa tarkastellaan elintarvikepetoksia koskevaa oikeuskäytäntöä myös näiden tunnusmerkkien näkökulmasta. Elintarvikepetosten määrittelyyn liittyy useita terminologisia ongelmia ja yhtenäisen legaalimääritelmän tarve onkin tiedostettu EU:n tasolla jo pitkään. Elintarvikkeet ovat yksi Euroopan unionin säädellyimmistä kohteista ja Suomen elintarvikelainsäädäntöä sovellettaessa on otettava huomioon myös aihetta koskeva relevantti EU-lainsäädäntö. Esimerkiksi rikoslain (39/1889) 44 luvun 1 §:n terveysrikossäännös on niin sanottu blankorikossäännös, jossa itse rangaistavan menettelyn teonkuvaus saa sisältönsä elintarvikelaista (23/2006) tai delegoidun lainsäädäntövallan nojalla annetuista lakia alemmanasteisista säännöksistä taikka viime kädessä EU-oikeudesta, jolloin puhutaan EU-blankorikossääntelystä. Blankorikossäännökset voivat olla ongelmallisia rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös elintarvikepetoksiin liittyviä kriminalisointeja. Elintarvikepetokset eivät varsinaisesti ole sidottuja mihinkään tiettyihin rikosnimikkeisiin, mutta oikeudellisen ratkaisukäytännön tasolla elintarvikepetoksia koskevat rikosnimikkeet ovat useimmiten terveysrikoksia, elintarvikerikkomuksia ja markkinointirikoksia. Tämän lisäksi tarkastellaan tahallisuuteen ja laiminlyöntiin liittyviä kysymyksiä erityisesti epävarsinaisen laiminlyöntivastuun kautta. Elintarvikealan toimijalla on vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta ja tämä vastuu koskee kaikkia elintarvikeketjun toimijoita pellolta pöytään. Vaikka EU:n elintarvikelainsäädäntö on laaja ja jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, on elintarvikealan toimijalla velvollisuus olla selvillä omaa toimintaansa koskevasta lainsäädännöstä. Siten kieltoerehdyksen soveltamiseen vastuusta vapauttava perusteena on suhtauduttava pidättyvästi. Viranomaisella on myös neuvontavelvollisuus, joten elintarvikealan toimija voi aina pyytää viranomaiselta ohjeita toimintansa lainmukaisuuden varmistamiseksi. Elintarvikealan toimijoiden omavalvonta, hallinnollinen ohjaus ja hallinnolliset pakkokeinot ovat ensisijaisia keinoja elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi ja rikosoikeus voidaan nähdä vasta viimesijaisena puuttumiskeinona elintarvikelainsäädännön loukkauksiin. Unionin lainsäädäntö asettaa kuitenkin jäsenvaltioille velvollisuuden säätää tehokkaat, varoittavat ja oikeasuhtaiset seuraamukset elintarvikepetoksista. Lisäksi määrättävien taloudellisten seuraamusten tulisi pyrkiä ylittämään perusteeton etu, jota elintarvikepetoksella saavutetaan, jotta niillä olisi riittävä ennaltaehkäisevä vaikutus. Oikeuskäytäntöä tarkasteltaessa havaitaan kuitenkin, että elintarvikepetoksista annettavat tuomiot ovat lieviä, rangaistuslajina on vakiintuneesti sakko ja terveysrikosten osalta oikeushenkilön rangaistusvastuu on rajattu pois. Elintarvikepetoksilla saavutettavat voitot voivat olla suuria, mutta kiinnijäämisen riski on vähäinen ottaen huomioon, että elintarvikepetos paljastuu yleensä vasta hallinnollisessa valvonnassa. Tämän tulisi näkyä elintarvikepetosten rangaistusseuraamuksissa.