Browsing by Subject "Etelä"

Tämä tutkimus selvittää, miten yliopisto-opiskelu vaikutti nuorten miesten aikuistumisprosessiin Yhdysvaltain Etelässä vuosina 1820-1860. Lähdeaineistona toimivat kaksi lähdekokoelmaa, jotka sisältävät Pohjois-Carolinan yliopiston opiskelijoiden kirjeitä, päiväkirjamerkintöjä, akateemisia tekstejä, heidän vanhempiensa kirjeitä, yliopiston henkilökunnan tekstejä sekä dokumentteja yliopiston toimintaan littyen tutkimusperiodin ajalta. Käyttämäni tutkimuskirjallisuus koostuu Yhdysvaltain intellektuellien historiaa, korkeakouluhistoriaa, klassismia, Etelän kulttuurihistoriaa ja Etelän opiskelijoiden historiaa tutkivista teoksista. Yhdysvaltain eteläiset osavaltiot (Etelä), joissa orjuus oli laillista, muodostivat tutkimusperiodin aikana pohjoisiin osavaltiohin (Pohjoinen) verrattaessa kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti omaleimaisen alueen. Etelän yläluokan arvomaailman pohjana toimivat miesten välinen kunniakoodi ja klassinen tasavaltalaisuus. Yläluokka halusi muodostaa työnteosta ja henkilökohtaisista intresseistä vapaan yhteiskunnallisen johtajaluokan, jonka jäsenet olivat sidottuina toisiinsa kunniakoodin kautta. Kunniakoodissa korostuivat itsenäisyys, kyky hallita, klassinen sivistys, sosiaalisuus, luotettavuus ja kyky suojella lähipiiriä. Vuosina 1820-1860 Yhdysvaltain korkeakoulujärjestelmä oli muutospaineiden alla. Erityisesti Pohjoisen demokraatit halusivat yliopistojen keskittyvän utlititarismin hengessä luonnontieteisiin ja kouluttavan enemmän ihmisiä eri tuloluokista. Etelässä klassikkoteosten lukemiseen perustuva opetussuunnitelma oli yläluokan ja intellektuellien piirissä arvostettu, koska sen katsottiin parhaiten valmistavan klassista tasavaltaa yhteiskunnan johtotehtäviin. Etelän yliopistojen opetussuunnitelma ei muuttunut radikaalisti. Aikuistumisprosessilla takoitetaan sitä kehitystä, jonka aikana lapsista kasvaa yhteiskunnan silmissä aikuisia. Opiskeluaikanaan nuoret miehet sisäistivät yhteiskuntansa arvomaailman perustan ja loivat uusia sosiaalisia suhteita kanssaopiskelijoihinsa. Opiskelijat jakoivat henkilökunnan kanssa tavoitteen klassisesta sivistyksestä, mutta kyseenalaistivat toistuvasti henkilökunnan auktoriteetin. Konfliktin taustalla oli kunniakoodi, joka perustui vertaisarviointiin. Nuoret miehet hakivat jatkuvasti paikkaansa sisäisessä hierarkiassaan ja kokivat ulkopuoliset auktoriteetit uhakana. Yliopiston henkilökunnan auktoriteetti nähtiin usein perusteettomana. Nuoret miehet omaksuivat arvostetun klassisen sivistyksen ja tutustuivat oman luokkansa jäseniin, joiden kanssa heidän olisi tulevaisuudessa määrä osallistua yhteiskunnan hallitsemiseen. He oppivat akateemisten taitojen lisäksi sosiaalisia taitoja, joita olisi ollut vaikea muuten hankkia harvaan asutussa ja sosiaaliselta liikkuvuudeltaan staattisessa Etelässä. Yliopisto-opiskelun myötä opiskelijat arvottivat sivistyksen korkealle kunniallisen miehen ominaisuuksissa, minkä ansiosta myös keskiluokkaisilla alumneilla oli tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet kuulua yläluokan miesten vertaisverkostoon.