Browsing by Subject "Etelä-Pohjanmaan murre"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan eteläpohjalaispoliitikko Antti Kurvisen murteellisuutta. Tutkielmassa selvitetään, missä määrin yleiskielen d:n murteelliset vastineet sekä švaavokaalit esiintyvät Kurvisen puheessa. Keskiössä on yksilön kielen eli idiolektin tilanteinen vaihtelu poliittisissa puheenvuoroissa. Tutkielma edustaa sosiolingvististä variaatiotutkimusta. Aineisto koostuu seitsemästä kaupunginvaltuustopuheenvuorosta ja yhdeksästä eduskunnan täysistuntopuheenvuorosta vuodelta 2020 sekä neljästä ministeripuheenvuorosta vuodelta 2021. Ministeripuheenvuoroista kaksi on tiedotustilaisuutta ja kaksi televisiohaastattelua. Kahdessa aiheena on korona ja kahdessa koulutuspolitiikka. Aineistoa tarkastellaan sekä laadullisesti että määrällisesti. Tutkimuksessa havaitaan, että yleiskielen d:n murteellista r-varianttia esiintyy Kurvisen puheessa enemmän kuin murteellista švaavokaalia. Valtuustopuheenvuoroissa yleiskielen d edustuu murteellisena kahdessa kolmasosassa tapauksista ja eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissakin vajaassa puolessa tapauksista. Švaavokaalia esiintyy valtuustopuheenvuoroissa hieman yli puolissa tapauksista sekä eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa kolmanneksessa tapauksista. Sanoissa, joissa esiintyy molempien näiden murrepiirteiden esiintymäpaikka, esiintyy useimmiten vain toinen piirteistä murteellisena. Tällöin murteellisena esiintyy useammin yleiskielen d. Kurvisen puheenvuoroista murteellisimpia ovat kaupunginvaltuustopuheenvuorot. Eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa murteellisia muotoja esiintyy vähemmän kuin valtuustopuheenvuoroissa, ja niiden murteellisuusaste on keskenään melko samankaltainen. Ministeripuheenvuoroista televisiohaastattelut ovat murteellisempia kuin tiedotustilaisuuspuheenvuorot. Tutkielman tulosten perusteella voidaan nähdä, että puhetilanteella on merkittävä vaikutus kielen variaatioon ja murteellisuuteen. Suurin vaikutus näyttäisi olevan sillä, millaisessa kielellisessä ympäristössä toimitaan. Lisäksi murteellisuuteen vaikuttaa sanojen frekvenssi sekä se, missä määrin puheenvuoroa on valmisteltu.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan neljän eteläpohjalaisen, maaseudulta lähtöisin olevan naisen Amerikasta Suomeen lähettämiä siirtolaiskirjeitä 1920-luvulta 1950-luvulle. Tavoitteena on hahmottaa, millaista kielellistä variaatiota kirjeissä esiintyy sekä miten englannin kielen vaikutus on teksteissä havaittavissa. Tutkimus on jatkumoa 1800-luvun itseoppineiden kirjoittajien tekstien tutkimukselle. Niukasti koulutusta saaneiden naiskirjoittajien tekstien tutkiminen laajentaa kuvaa Suomen kirjallistumisprosessista, sillä naisten tuottamia tekstejä on tutkittu vasta vähän. Siirtolaiskirjeet tarjoavat mahdollisuuden tarkastella kielen variaatiota kouluttamattomien tai vain vähän koulutusta saaneiden henkilöiden teksteissä, jotka ovat syntyneet ympäristössä, jonka valtakieli on jokin muu kuin kirjoittajan äidinkieli. Tutkimuksen teoreettisena taustana on historiallinen sosiolingvistiikka sekä kirje- ja murretutkimus. Aineisto on peräisin Siirtolaisuusinstituutin digitoidusta kirjekokoelmasta, ja se koostuu 51 kirjeestä. Tutkimuksessa hyödynnetään kvantitatiivista ja kvalitatiivista analyysiä. Tavoitteena on kuvata kirjoittajien kielellisiä profiileja, jotka kertovat heidän kirjallisista valinnoistaan ja kielellisistä resursseistaan kirjoittajina. Saatuja tuloksia vertaillaan aiempaan, mieskirjoittajien tekstejä käsittelevään tutkimukseen. Tutkimuksessa havaitaan, että kirjoittajilla on yksilölliset kielelliset profiilinsa: yhden tutkittavan tekstit ovat vahvasti murteellisia, toisen teksteissä ilmenee selkeä pyrkimys standardikielen mukaisiin muotoihin, ja loput kaksi asettuvat näiden välimaastoon. Analyysiin valituista kielenpiirteistä kirjakielisimpänä aineistossa näyttäytyy kirjakielen d ja murteellisimpana inessiivin pääte. Enemmän hajontaa aiheuttavat kirjakielen ts:n vastineet, allatiivin pääte sekä jälkitavun eA- ja OA-yhtymät. Tulokset ovat osittain yhteneväiset ja osittain eriävät aiemman, mieskirjoittajien tekstejä koskevan tutkimuksen kanssa. Kielenulkoiset taustatekijät kuten ikä eivät juurikaan näytä korreloivan kirjoittajien kielellisten valintojen kanssa. Englannin kielen vaikutus tutkittavien kirjeiden kieleen on verrattain vähäistä ja ilmenee pääasiassa suomen kieleen mukautettuina lainasanoina. Tämä on linjassa aiempien amerikansuomen tutkimustulosten kanssa. Aineistossa esiintyy eniten työhön, ruokatalouteen ja mittayksiköihin liittyviä lainasanoja.
-
(2022)Tutkielmassa selvitetään, miten 1930-luvun alkupuolen Ilkka-sanomalehdessä ilmestyneissä Artturi Leinosen kirjoittamissa Karhuvainion Esa -pakinoissa rakennetaan eteläpohjalaista identiteettiä ja eteläpohjalaista näköismurretta. Taustalla on ajatus kuvitteellisen henkilöhahmon identiteetin rakentumisesta kielellisin keinoin leimallisilla murrepiirteillä. Karhuvainion Esa oli keksittynä hahmona vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa pitkälti vain kielen avulla, joten kielimuodolla oli vaikutusta siihen, millainen mielikuva henkilöhahmosta välittyi. Tutkielman teoreettisena taustana toimii sosiolingvistinen variaationtutkimus sekä dialektologia. Identiteetin kielellistä rakentamista tarkastellaan kolmannen aallon variaationtutkimuksen kehyksessä tyylin, tyylittelyn, indeksisyyden ja rekisteriytymisen käsitteiden avulla. Lisäksi tutkielma sivuaa myös kansandialektologista murreasennetutkimusta sekä kirjoitetun puheen tutkimusta ja siitä tuttua näköismurteen (eye-dialect) käsitettä. Kyseessä nimittäin ei ole oikea puhuttu kieli, vaan eräänlainen illuusio siitä. Kansandialektologinen viitekehys motivoituu kirjoittajan pyrkimyksestä rakentaa autenttinen henkilöhahmo, jonka puhe vastaa alueen puheen rytmiä ja tyyliä. Lisäksi pakinoiden kirjoittaja Artturi Leinonen ei ollut kielitieteilijä, joten hänen voidaan olettaa tuovan pakinoitsijahahmonsa kieleen mukaan ensikädessä omia näkemyksiään ja havaintojaan Etelä-Pohjanmaan murteesta. Tutkimusaineistona toimii kolme Karhuvainion Esa -pakinaa vuosilta 1930, 1933 ja 1935. Tekstien homogeenisyyden vuoksi vain leimallisten piirteiden esiintymät on selvitetty kaikista kolmesta pakinasta. Tutkielmassa analysoidaan pakinoista löytyviä Etelä-Pohjanmaan murteen piirteitä ja niiden esiintyvyyttä. Tarkempaan tutkimukseen valikoituivat kansandialektologisten murreasennetutkimusten valossa leimallisina Etelä-Pohjanmaan murteen piirteinä pidetyt kolme piirrettä: vokaalien pidentymä jälkitavun i-diftongissa, vokaalienvälinen h ja sananloppuisten vokaaliyhtymien -eA ja -OA edustuminen yhtyminä -iA ja -UA. Kolmen leimallisen piirteen lisäksi kartoitetaan muita tekstistä löytyviä murrepiirteitä ja puhekielisyyksiä sekä yleiskielestä poikkeavaa sanastoa. Tutkimuksessa havaittiin, että kansandialektologian näkökulmasta leimallisia Etelä-Pohjanmaan murteen piirteitä esiintyy selkeästi kaikkein eniten, ja näiden osalta pakinoiden murteellisuusaste oli lähes 100 %. Ero muihin murreaineksiin ja puhekielisyyksiin oli selkeä. Lisäksi kielimuodon sisällä ei juuri esiinny variointia, joka puolestaan olisi hyvin tyypillistä esimerkiksi puhutulle kielelle. Kielimuodon voisi siis kokonaisuudessaan ajatella olevan stereotyyppinen ja tyylitelty kuva Etelä-Pohjanmaan murteesta. Myös Esan hahmon eteläpohjalaisen kielellisen identiteetin rakentuminen nojaa pitkälti leimallisiin murrepiirteisiin. Tämä kulkee linjassa ajatuksesta kielellisestä tyylittelystä, jossa merkitysten luomiseksi hyödynnetään erilaisia rekisteriytyneitä kielenpiirteitä, jotka indeksoivat kulloinkin imitoinnin kohteena olevaa kielimuotoa. Etelä-Pohjanmaan näköismurre puolestaan rakentuu sekä leimallisista että vähemmän leimallisista ja yleispuhekielisistä varianteista. Tämä siis vastaa jo aiemmin muissa tutkimuksissa todettua käsitystä näköismurteen luomisesta. Sisäisen variaation vähyys kuitenkin osin rikkoo tätä käsitystä.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan teuvalaisten yhdeksäsluokkalaisten kielikäsityksiä ja asennetta suomen yleiskieltä ja Etelä-Pohjanmaan murretta kohtaan. Tarkastelussa on myös, miten kieli vaikuttaa identiteettiin. Tarkemmin keskitytään siihen, miten he viihtyvät kotiseudullaan, miten asennoituvat oman murteeseensa ja yleiskieleen, miten he näkevät eri kielimuotoja käyttävät henkilöt ja keiden kanssa käyttävät mitäkin kielimuotoa. Lisäksi huomiota kiinnitetään nuorten identiteettiin yhdessä kotiseutuasenteen ja murteen kanssa. Lisäksi keskiössä ovat nuorten kuvailut ja ajatukset kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä ja yleiskielen ja murteen suhteesta hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden kannalta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu e-lomakkeen avulla Teuvan yhtenäiskoulun yläkoulun yhdeksännen luokan oppilailta keväällä 2020. Kyselyyn osallistui yhteensä 50 oppilasta. Lomake koostuu monivalintakysymyksistä, asteikkokysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joihin nuoret ovat saaneet vastata vapaasti. Tutkimuksen taustan ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset murteesta ja kieliasenteista yhdessä sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan teorioiden sekä asenne- ja variaatiotutkimuksen kanssa. Aineistosta selviää, että suurimalla osalla vastaajista on vahva kotiseutuidentiteetti ja positiivinen asenne Etelä-Pohjanmaan murteeseen. He kuvailevat murretta positiiviseen sävyyn ja ovat siitä ylpeitä. Suomen yleiskielen käyttö on heillä selkeästi vähäisempää, mutta sitä käytetään ja sille nähdään oma paikkansa. Vastaajat kuvailivat Etelä-Pohjanmaan murretta adjektiiveilla maalainen, jämäkkä, värikäs ja suomen yleiskieltä taas adjektiiveilla aikuismainen, ystävällinen ja tarpeellinen. Suurin osa mieltää murteen itselleen läheisemmäksi kielimuodoksi ja käyttää sitä suhteessa yleiskieleen huomattavasti enemmän. Yleiskielen tarpeellisuus nostettiin esiin erityisesti ymmärrettävyyden näkökulmasta, koska murretta eivät kaikki ymmärrä. Tulevaisuudessa vastaajat uskoivat käyttävänsä molempia muotoja, mutta esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vaihtuessa he uskoivat sen vaikuttavan valitsemaansa kielimuotoon. Tutkimuksen perusteella vastaajat arvostavat omaa aluepuhekieltään ja valitsevat sen usein käytetyksi muodoksi, mutta yleiskieltä ei täysin torjuta. Kielelliseen identiteettiin vaikuttaa myös kotiseutuidentiteetti. Etelä-Pohjanmaan murre nähdään positiivisessa valossa useammin kuin yleiskieli. Vastaajat osoittavat vastauksissaan myös kotiseutuylpeyttä ja eteläpohjalaista identiteettiä. Tutkimus osoittaa, että kieliasenteita ja identiteetin merkitystä voidaan tutkia lomakekyselyn avulla. Työ täydentää aiempia tutkimuksia ja antaa viitteitä tämän ajan nuorison kielikäsityksistä. Asenteet voivat tulevaisuudessa muuttua, mutta aineisto kertoo nuorten tämän hetken elämänvaiheen ajattelusta.
Now showing items 1-4 of 4