Browsing by Subject "Euromaidan"

Tutkimuksen keskeisin kysymys on, kuinka Ukrainaa ja Krimiä on käsitelty Venäjän valtionduumassa ensim-mäisestä kaudesta kuudenteen kauteen. Tutkimus poimii aineistosta toistuvia, muuttuvia ja katoavia käsitteitä, analysoi niitä suhteessa aikansa tapahtumiin ja kontekstiin ja rekonstruoi näin Venäjän Ukrainaa koskevan nar-ratiivin kehitys muutoksineen ja jatkuvuuksineen. Tutkimus ei analysoi päätöksentekoa Ukrainan ja Krimin suh-teen, vaan havainnoi duuman kautta sitä yleistä ilmapiiriä, joka Uuden Venäjän politiikassa on Ukrainan ja Kri-min kohdalla kulloinkin vallinnut. Tutkimuksen aineistona ovat duuman verkkosivuilla julkaistut sanatarkat dokumentaatiot duuman istunnoista. Tutkimuksen aikajänteenä on koko kuusi ensimmäistä duuman kautta, mutta analyysi keskittyy kolmeen ke-vätkauteen – 1994, 2005 ja 2014. Kevät 1994 edustaa nykymuotoisen duuman työn käynnistymistä ja erään-laista lähtötilannetta. Keväällä 2005 elettiin Ukrainan Oranssin vallankumouksen jälkeistä aikaa. Keväällä 2014 puhkesi Ukrainan kriisi ja Venäjä anneksoi Krimin niemimaan. Tutkimuksessa käytetään Krimin tapahtumista sanaa anneksointi, sillä Krimin niemimaa on tutkimuksen teon aikaan kansainvälisen lain mukaan yhä osa Uk-rainaa. Koska alue- ja kulttuurintutkimus on oppiaineena poikkitieteellinen, tutkimus ei pyri lokeroitumaan mihinkään tiettyyn tieteenfilosofiseen perinteeseen. Tutkimus pohjautuu antipositivistiseen ja interpretivistiseen käsitykseen ihmistieteiden tulkinnanvaraisesta olemuksesta sekä sosiaalisen konstruktionismin tulkintaan todellisuudesta ihmisten sosiaalisesti rakentamana, ei absoluuttisen oikeana tai vääränä, käsityksenä ympäröivästä maailmasta. Tutkimus yhdistelee siten aineistolähtöistä diskurssianalyysiä ja sosiaalista konstruktionismia. Aineisto esitellään kronologisesti edeten, jotta tapahtumien kulku ja narratiivin kehitys käyvät autenttisesti ilmi. Aineisto osoittaa, että vuosien 1994, 2005 ja 2014 välinen retorinen kehitys duumassa on kulkenut tien Belovežin sopimuksen mitätöimisestä Venäjän kohtalon ratkaisemiseen Dneprin molemmilla rannoilla. 1994 Ukrainan toi-vottiin osallistuvan Belovežin sopimuksen purkamiseen ja Krimin suhteen löytyvän Venäjän intressejä palveleva ratkaisu. 2005 Ukrainan koetaan jo lähteneen omalle tielleen, mutta integraatiota ei pidetä vielä mahdottomana. Krimillä korostuu maanmiesten ja Mustanmeren laivaston merkitys Venäjälle. 2014 Krimin kysymys ratkaistaan yksipuolisesti ja Ukrainan valtiollisuus sekä nykyiset rajat kyseenalaistetaan osana valtavaa patrioottista pur-kausta. Venäjän kommunistinen puolue vaikuttaa aineistossa tavoittelevan etenkin aluksi Neuvostoliiton hajoamisen perumista, kun taas liberaalidemokraattien retoriikka heijastelee populistista nationalismia ja Venäjän impe-riumin ihannetta. Yhtenäinen Venäjä osoittautuu olevan puolueista kaikkein pragmaattisin ja laskelmoivin – ulkopolitiikkaatehdään pelaamalla esimerkiksi raaka-ainehinnoilla ja passeilla. Pragmaattisinkin linja antautuu lopulta tunteiden vietäväksi kevään 2014 edetessä.