Browsing by Subject "Euroopan naapuruuspolitiikka"

Itäisen kumppanuuden ohjelma käynnistyi Georgian sodan vauhdittamana toukokuussa 2009. Kansainvälinen talouskriisi, energiakonfliktien uhka ja Georgian sota osoittivat, ettei EU voinut suhtautua itäisiin naapurivaltioihinsa välinpitämättömästi. Yleinen konsensus EU:ssa olikin, että jotain maiden kestäväksi vakauttamiseksi oli tehtävä. Itäisen kumppanuuden ohjelma nosti Itä-Euroopan ja Kaukasian maat naapuruuspolitiikan kirjavasta joukosta omaksi ryhmäkseen ja tarjosi niille syvempää yhteistyötä. Ohjelmalla EU vahvisti suhteitaan itäisiin naapureihinsa ja Etelä-Kaukasuksen maihin ja kiinnitti nyt entistä enemmän huomiota näiden maiden poliittiseen ja taloudelliseen tukemiseen. Vastakkainasettelua Venäjän kanssa oli vaikea välttää, kun unioni pyrki kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa ja solmimaan vapaakauppasopimuksia EU:n ja Venäjän jaetussa naapurustossa. Kumppanuusaloite otettiin Venäjällä vastaan huolestunein mielin, esimerkiksi siksi, että Venäjän tavoite oli hankkia ja säilyttää hallitseva asema entisen Neuvostoliiton alueen energiataloudessa ja kumppanuusaloite pyrki vetämään kohdemaita lähelle EU:n omia energiajärjestelyjä. EU:n kasvanut intressi itänaapurien alueella lisäsi jo ennestään Georgian sodan myötä kiristyneitä jännitteitä EU:n ja Venäjän välillä. Tutkielma käsittelee EU:n itäisen kumppanuuden ohjelmaa Suomen näkökulmasta vuosien 2008-2015 aikana. Julkisten viranomaislähteiden kautta tutkielmassa tarkastellaan, miten Suomi asemoi itseään ja omaa kantaansa suhteessa itäiseen kumppanuuteen. Tutkimusaihetta lähestytään EU:n ja Venäjän kiristyneiden ulkosuhteiden kautta. Kiinnostuneita ollaan siitä, miten Suomi asemoi itseään kannoissaan itäiseen kumppanuuteen ja millaisia merkityksiä ja kuvauksia Suomen toimijuudelle on annettu kiperässä maailmanpoliittisessa tilanteessa? Vuoden 2011 arabikevään aiheuttamat epävakaudet EU:n eteläisessä naapurustossa saivat EU:n kiinnittämään enemmän huomiota sen kumppanuuspolitiikkaan mukaan lukien itäiseen kumppanuuteen. EU:n kasvanut intressi heijastui myös ulkoministeriön raportointiaktiivisuuden lisääntymisenä vuoden 2012 jälkeen. Raportointiaktiivisuus kasvoi vuoden 2012 jälkeen niin, että eduskunnalle ryhdyttiin tästä eteenpäin raportoimaan tiiviisti itäisen kumppanuuden kehityskuluista. Ulkoministeriön E-kirjeissä esitetyissä kannoissa tarkasteluajanjaksolla korostuu taloudellisen integraation syventäminen, ratkaisukeskeisyyden korostaminen sekä realististen tavoitteiden peräänkuuluttaminen. Suomi mukaili kannoissaan EU:n kantaa itäiseen kumppanuuteen ja asettui tukemaan kumppanuuden tavoitteita EU-jäsenmaana ja EU:n sisältä. Lisäksi Suomen kannoissa korostui EU-jäsenyyden viitekehyksen lisäksi kansallisen ulkopolitiikan toimijuuden korostuminen.