Browsing by Subject "Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus"

Tutkielman tarkoitus on tarkentaa pakkotyö- käsitteen merkityssisältöä ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta. Ihmiskauppa on perus- ja ihmisoikeuksia loukkaava teko, jollaiseksi se on määritelty myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ihmiskauppaa koskevassa ratkaisukäytännössä. Ihmiskauppa on teko, joka on tehty hyväksikäyttötarkoituksessa. Pakkotyö on yksi hyväksikäytön tarkoituksista, ja se määritellään tilanteeksi, jossa henkilö, joka ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut tekemään kyseistä työtä, pakotetaan siihen rangaistuksen uhalla. Pakkotyön ja ihmiskaupan kansallisen sääntelyn taustalla vaikuttaa kansainvälisesti velvoittava sääntely, joka vaikuttaa sekä kansallisen lain muotoon, että sen soveltamiseen Suomessa. Suomen lainsäädäntöä on muutettu useamman kerran vastaamaan kansainvälisen sääntelyn asettamia velvoitteita. Kansallisessa lainsäädännössämme pakkotyön käsite on kuitenkin jäänyt osittain epämääräiseksi ja tutkielmani tarkoitus on tarkentaa pakkotyökäsitteen merkityssisältöä ja tutkia pakkotyö-käsitteen tulkintaa erityisesti Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten perus- ja ihmisoikeusnäkökohdat huomioon ottaen. Keskeisiä kansainvälisiä sopimuksia ovat Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18/1990), Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus (SopS 44/2012), Palermon sopimuksen ihmiskauppalisäpöytäkirja (SopS 71/2006) sekä ILO:n pakollista työtä koskeva yleissopimus (SopS 44/1935). Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin (EIT) tunnustaa avoimesti YK:n ja ILO:n sopimusten vaikutuksen eurooppalaisiin sopimuksiin sekä niiden tulkintaan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin turvautuu ILO:n pakkotyön määritelmään tulkitessaan sitä, onko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artiklaa rikottu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön analyysi on tässä tutkielmassa keskeisessä roolissa. Ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi myös itse korostanut, että sopimus on elävä asiakirja, living instrument, jota tulee tulkita kulloisenkin ajan olosuhteiden valossa, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksien sisältö onkin täsmentynyt ja täsmentyy jatkuvasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön kautta. Suomessa keskeisin pakkotyötä käsittelevä laki on ihmiskauppasäännös RL 25:3. Säännöksen 1 momentin mukaan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että teko on tehty henkilön saattamiseksi ”20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi.” Kyseessä on lainopillinen tutkimus, johon oikeuskirjallisuuden, virallislähteiden ja oikeuskäytännön lisäksi vaikuttavat sekä perusoikeuskeskeisen laintulkintaopin, että rikosoikeudellisenlaillisuusopin periaatteet. Periaatteiden välinen kollisio on perinteisesti ratkaistu Suomessa laillisuusperiaatteen hyväksi, mutta tutkielmatuloksena kartoitetaan syitä, miksi ihmis- ja perusoikeusmyönteinen tulkinta tulisi huomioida entistä vahvemmin.