Browsing by Subject "F.E. Sillanpää"

Tutkimuksen aiheena ovat reaaliat eli kulttuurisidonnaiset elementit, ja niihin sovellettavat käännösstrategiat. Tutkielmassa analysoidaan F.E. Sillanpään teoksessa Nuorena nukkunut: eli vanhan sukupuun viimeinen vihanta (1931) esiintyviä reaalioita ja niiden kääntämistä sen kahdessa saksankielisessä käännöksessä Silja, die Magd (1932, kääntäjä Rita Öhquist) ja Jung entschlafen: eines alten Stammbaums letzter Trieb (2017, kääntäjä Reetta Karjalainen). Tutkielmassa selvitetään, onko reaalioita kadonnut käännettäessä, minkälaisia käännösstrategioita käännöksissä on käytetty ja millaisia vaikutuksia valituilla strategioilla on kohdetekstin ymmärrettävyyteen ja merkitykseen. Tutkimuksen teoriatausta pohjaa soveltuvin osin Pekka Kujamäen väitöskirjatutkimukseen (1998) Seitsemän veljeksen kahdeksasta saksannoksesta. Tutkimuksessa hyödynnetään Kujamäen tutkimustuloksia reaalioista ja niiden kääntämiseen sovellettavista käännösstrategioista sekä luodaan Kujamäen tapaan käännösprofiilit Nuorena nukkuneen kahdesta käännöksestä, tosin suppeampina. Käännösstrategioiden kohdalla hyödynnetään myös Ritva Leppihalmeen luokittelua joidenkin strategioiden osalta. Analyysin pohjana käytettävät käännösstrategiat ovat sitaattilaina, käännöslaina, eksplikointi, analogia, yläkäsite, vieruskäsite, assosiatiivinen käännös, lisäys ja poisto. Alkuperäisteoksesta on poimittu reaaliat kahdesta eri tekstikatkelmasta (31 s. + 11 s.). Reaaliat on luokiteltu teemoittain (yhteiskunta, vapaa-aika, erisnimet, luonto ja arkipäivä) sekä sovellettujen käännösstrategioiden mukaan. Epäselvät rajatapaukset on luokiteltu erikseen, kuten myös useampaa strategiaa yhdistelevät yhdistelmästrategiat. Työssä analysoidaan tarkemmin esimerkkejä kustakin käännösstrategiasta. Analyysin pohjalta huomataan, että käännökset eroavat toisistaan käännösstrategioiden käytön suhteen paikoin selvästi. Reaalioiden kääntämisessä sovelletut käännösstrategiat palvelevat pääsääntöisesti kohdelukijaa molemmissa käännöksissä. Esitellyistä käännösstrategioista molemmissa käännöksissä on sovellettu eniten sitaattilainaa, mikä selittyy suurella erisnimien määrällä. Esimerkkien analyysissä käy ilmi, että valitut käännösstrategiat lisäävät kohdetekstin ymmärrettävyyttä ja häivyttävät mahdollisia kulttuuritöyssyjä. Päätelmissä todetaan, ettei tutkimus sinällään luo uutta tietoa reaalioista, mutta luo tapaustutkimuksena kuvan reaalioista juuri tässä aineistossa. Tulokset limittyvät reaalioiden tutkimusperinteeseen siten, että ne tukevat ajatusta reaalioista käännösongelmana. Tapaustutkimuksena työ on jatkumoa Kujamäen aloittamaan käännöstieteelliseen reaalioiden tutkimukseen sekä tuo osaltaan uutta tietoa Öhquistin käännösten tuntemukseen. Työn tulokset vahvistavat myös näkemystä siitä, kuinka reaalioiden käännösstrategioita sovelletaan usein limittäin kohdetekstin tarpeiden mukaan.