Browsing by Subject "Fatou Diome"

Tutkielma käsittelee Afrikan ja Euroopan representaatiota senegalilaistaustaisen ranskalaisen nykykirjailijan Fatou Diomen romaanissa Le Ventre de l’Atlantique (2003). Työ lähestyy representaatiota positiivisuuden ja negatiivisuuden näkökulmasta ja tutkii erilaisten sanastollisten ja syntaktisten menetelmien, toisin sanoen erilaisten ilmaisujen, merkitystä ja roolia Afrikan ja Euroopan representaation rakentumisessa huomioiden myös ilmaisujen tuottajan mahdollisen vaikutuksen ilmaisun merkityksen muodostumiseen. Työ lähtee liikkeelle oletuksesta, että Afrikan representaatio on negatiivinen ja Euroopan representaatio on positiivinen. Työssä tutustutaan länsimaisen median ja kirjallisuuden tarjoamaan Afrikan ja afrikkalaisten representaatioon ja sivutaan myös muiden länsimaisten yhteiskuntien vähemmistöryhmien, kuten aasialaisten ja arabien, representaatiota. Tutkielman teoreettisena taustana toimivat eri tieteenalojen tulkinnat representaation käsitteestä. Työ perehtyy sosiaalipsykologian, kulttuurientutkimuksen, postkolonialistisen tutkimuksen ja sosiolingvistiikan sekä kirjallisuuden tutkimuksen tapaan ymmärtää, tulkita ja tutkia representaatiota. Tutkielman pohjana hyödynnetään käsitystä, jonka mukaan eri kielet ovat merkkijärjestelmiä, joiden avulla ympäröivää maailmaa representoidaan kollektiivisesti, toisin sanoen esineiden ja asioiden merkitykset muodostuvat ihmisten välisen kanssakäymisen tuotoksena. Tutkielma huomioi myös kunkin tulkitsijan kulttuurisen taustan ja tavan hahmottaa ympäröivää maailmaa kielen avulla luotujen representaatioiden tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkielmassa käy ilmi, että romaanissa Afrikkaan ja Eurooppaan viitataan ja niitä kuvaillaan muun muassa erilaisten erisnimien, deiktisten ilmaisujen, metaforien ja adjektiivien avulla. Näiden ilmaisujen tarkempi tutkiminen vahvistaa oikeaksi oletuksen Afrikan negatiivisesta ja Euroopan positiivisesta representaatiosta. Afrikkaa kuvataan ennen kaikkea fyysisesti kaukaisena vankilan tapaisena paikkana, josta on lähes mahdoton päästä pois, ja joka on kehittymätön, puutteen ja riittämättömyyden merkitsemä sekä kykenemätön menestymään omin meriitein. Ilmaisuissa tulee esille myös Afrikan vahva suhde luontoon. Eurooppaa puolestaan kuvataan ”meidän valkoisten” paratiisiin verrattavissa olevana valoisana, taloudellisesti vahvana ja yltäkylläisyydestä nauttivana maanosana, joka on yhtä lailla kaukana. Ilmaisujen tuottajan vaikutusta ilmaisujen merkityksien muodostumiseen tutkittaessa käy kuitenkin ilmi, että Eurooppa ei välttämättä aina ansaitse kaikkea siihen kohdistuvaa ihailua. Merkittävimpänä ilmaisujen luomana kuvauksena voidaan pitää Afrikan ja Euroopan välistä pitkää välimatkaa, joka ilmenee useissa deiktisissä ilmaisuissa ja metaforissa. Afrikan kuvauksessa voidaan myös havaita lähes jatkuva Euroopan vaikutus ja kuvailu on ikään kuin näiden kahden maanosan välistä vertailua.