Browsing by Subject "Helppolukuiset sarjat"

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani miten amerikkalainen kuvittaja ja lastenkirjailija Arnold Stark Lobel (1933–1987) kuvaa kuvin ja sanoin kahta sammakkoystävää helppolukuisessa Frog and Toad -sarjassa: Frog and Toad Are Friends (1970), Frog and Toad Together (1972), Frog and Toad All Year (1976) ja Days With Frog and Toad (1979). Tarkastelen työssäni Frog ja Toad hahmojen kuvausta kuvakirjallisuutena, sillä kuvin ja sanoin kerrotulla on ilmeisen keskeinen rooli henkilöhahmon kuvauksessa. Käsittelyosani taustana on Maria Nikolajevan ja Carole Scottin (2001) esiin tuoma kuvia ja sanoja eri määrissä sisältävien lastenkuvakirjojen typologia. Kimmokkeena työlleni on heidän esittämänsä havainto kuvan ja sanan välisestä suhteesta Frog and Toad -kirjojen kerronnassa. Heidän mukaansa kerronnan pääpaino on sanallisissa, etenkin dialogisissa osuuksissa. Kuvat toistavat sanoin kerrottua, ja ne keskittyvät lähikuvin henkilöhahmon kuvaukseen. He kysyvät, vaikuttaako sanallista osuutta painottavaan kerrontaan se, että Frog and Toad -kirjat on tehty helppolukuisiksi. Frog and Toad nousevat esimerkiksi kirjoista, joissa kuvin ja sanoin kerrottu on toisen ilmaisua toistavaa ja kuvat ovat niissä koristeena. Kirjojen kerronta sijoittuu typologian keskivaiheille. Oletan työssäni, että kuvien rooli henkilöhahmon kuvaajina on aktiivisempi kuin koristeellinen. Pidän huomion arvoisena Shannonin (1989) ja Stantonin (2005) esiin tuomaa ajatusta Lobelista kekseliäänä helppolukuisten tarinoiden tekijänä. Työni viitekehyksenä on Maria Nikolajevan (2002 ja 2005) näkemys lastenkirjallisuudesta omanlaisena fiktiona ja taiteena. Nikolajevan osin kertomusteoriaan pohjautuvana ajatuksena on, että kirjailijat käyttävät kirjoissaan erilaisia taidekeinoja kuvatessaan henkilöhahmoja mimeettisen lukutavan omaavalle implisiittiselle lapsilukijalle. Tämä vaikuttaa siihen, että pienemmille lapsille suunnatussa kirjallisuudessa on taipumuksena kuvata henkilöhahmot ulkoisen kuvauksen avulla, jolloin hahmot ovat läpinäkymättömiä. Ulkoisen kuvauksen rinnalla käytetään myös muita kuvauksen tapoja. Nikolajevan viitekehyksessä painotus on pääsääntöisesti siinä, miten henkilöhahmoista kerrotaan. Käsittelyosani alussa valotan Arnold Lobelin elämää, hänen paneutumistaan työhönsä kuvittajana, lastenkirjailijana ja helppolukuisten kirjojen tekijänä. Esittelen Frog and Toad hahmot kuvaamalla niille ominaisia piirteitä (Shannon 1989). Sovellan teosanalyysissäni Nikolajevan ja Scottin (2001) lisäksi Nodelmanin (1988) ja Shannonin (1989) huomioita Frog and Toad -hahmojen kuvauksesta kuvin ja sanoin. Täydennän näitä muiden tutkimusten perusteella (Bertils 2003; Nikolajeva 2002, 2005). Tarkastelussani nousevat esiin seuraavat huomiot: 1) Kansien rooli ulkoisen kuvauksen keinona on keskeinen. Kannesta saadaan heti käsitys henkilöhahmo ulkomuodosta, toiminnasta, ilmeistä ja eleistä. Hahmot myös nimetään kansissa ja tuodaan esiin koko kirjasarjaa ylläpitävä ystävyyden teemaa. 2) Tarinoiden kerronnan yleispiirteenä on helppokuluisuus, joka koostuu pääosin lyhyistä lauseista, lähikuvista ja dialogista. Kerronnassa pääosassa olevan ulkoisen kuvauksen rinnalla tarinoissa kuvataan myös helppolukuisesti hahmon sisäistä maailmaa. 3) Kuvat ja sanat valottavat kekseliäästi hahmojen ominaisuuksia kuten Frog kertomisen taitoa ja Toadin kykyä unelmoida. 4) Kuvakirjoille tyypilliset episodiset juonet kertovat ystävyydestä. Ne syventävät kumulatiivisesti henkilöhahmojen kuvausta, sillä kerronnan aika on kuvakirjoissa lyhyt. Kahden erilaisen sammakkoystävän välinen suhde on pääjuonen keskeinen polttoaine. 5) Tarinat leikittelevät kuvakirjalle tyypillisellä rajankäynnillä kuvattaessa ihmistä ja eläinhahmoa toiselle ominaisin piirtein (Nodelman 1988). 6) Tuon työssäni esiin, että kuvat eivät ole pelkästään koristeellisia, toisen ilmaisua toistavia. Niillä on myös oma aktiivinen ja kertova roolinsa henkilöhahmojen kuvauksessa.