Browsing by Subject "Hyvä perintätapa"

Perintälain 4 §:ssä säädetyt hyvän perintätavan vaatimukset eivät tavallisesti päde konkurssissa. Hallituksen esityksessä HE 199/1996 vp on kuitenkin tarkennettu tätä niin, että jos velkojan konkurssiin johtavien toimien päätavoite on painostaa velallista maksuun, kyse on konkurssiperinnästä. Konkurssiperinnäksi voidaan katsoa velallisen konkurssiin asettamista edeltävät toimet, mikäli niillä on painostustarkoitus. Näitä toimia ovat konkurssiuhkaisen maksukehotuksen lähettäminen sekä itse konkurssihakemus. Konkurssiperinnässä sovelletaan perintälain säännöksiä ja hyvän perintätavan säännöksillä onkin siinä erityisen tärkeä rooli. Tässä tutkielmassa on tarkoitus lainopillisen metodin avulla selvittää, mitä vaatimuksia hyvä perintätapa asettaa konkurssiperinnälle ja pohtia, miten nämä vaatimukset soveltuvat käytännössä. Tutkielmassa jäsennellään lainsäädännön lisäksi kirjallisuudessa, lainsäädännön esitöissä sekä oikeuskäytännössä esitettyjä kantoja konkurssiperinnästä. Tarkastelu rajautuu luonnollisesti yritysvelallisiin, sillä konkurssiperintää ei ole sallittua kohdistaa kuluttajaan. Tutkielmassa tarkastellaan ensin konkurssiin liittyviä keskeisiä kysymyksiä, kuten velallisen maksukyvyttömyyttä. Tässä paneudutaan erityisesti konkurssiperinnän keskeiseen keinoon eli konkurssiuhkaiseen maksukehotukseen ja sitä koskeviin kysymyksiin, kuten selvyyden ja riidattomuuden vaatimukseen, aikarajoihin sekä todisteelliseen tiedoksi antamiseen. Tämän jälkeen käydään läpi hyvän perintätavan keskeiset sovellutukset, eli totuudenvastaisuuden kielto, kulujen kohtuullisuuden ja tarpeellisuuden vaatimus, velallisen yksityisyyden suoja sekä velkojan velvollisuus suhtautua vastuullisesti maksujärjestelyihin. Konkurssiperintä ja myös laajemmin koko perintäala on vuonna 2020 vallitsevan pandemiatilanteen vuoksi kohdannut tilapäisiä rajoituksia lainsäädännön tasolla, joka on tuonut omat haasteensa. Myös näihin rajoituksiin perehdytään tutkielmassa ja pohditaan niiden lyhytaikaisia sekä pidemmän aikavälin vaikutuksia. Konkurssiperinnän seuraukset voivat olla velalliselle hyvin ankarat, joten on erityisen tärkeää, että hyvää perintätapaa noudatetaan. Keskeisenä oikeusperiaatteena nousee esiin erityisesti suhteellisuusperiaate, jonka mukaan velkojan tulee suhtautua vastuullisesti tekemiinsä toimiin ja turvautua aina sellaiseen keinoon, jolla lopputulos voidaan saavuttaa aiheuttamalla mahdollisimman vähän haittaa. Suhteellisuusperiaatetta ilmentää myös Konkurssilain 2:2.2 mukainen konkurssin epätarkoituksenmukaisuuden kielto, joka johtaa siihen, ettei konkurssiperintää voida pitää tarkoituksenmukaisena menettelynä vähäiseksi katsottujen saatavien perinnässä. Räikeät väärinkäyttötapaukset voivat tulla arvioitavaksi jopa oikeuden värinkäytön kiellon kannalta. Myös velalliselle voidaan kuitenkin asettaa vastuuta siitä, että saatavaien suorittamisesta huolehditaan ajallaan. Konkurssilain esitöissä HE 26/2003 yritysvelallisille on asetettu korostettu velvollisuus huolehtia taloudellisista velvoitteistaan, mikä tukee myös sellaisten ankarien perintäkeinojen käyttöä, kuten konkurssiperintä.