Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Isä meidän -rukous"

Sort by: Order: Results:

  • Väisänen, Reetta (2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Isä meidän -rukousta rituaalitutkimuksen ja sosiaalisen identiteetin näkökulman keinoin. Pyrin työssäni vastaamaan kysymykseen siitä, mikä oli Isä meidän -rukouksen vaikutus varhaisten kristittyjen identiteetin muodostumisen prosessissa. Tuon työssäni esille rukousta ja identiteettiä yhdistävän tutkimuksen tarpeellisuuden. Lähden työssäni liikkeelle asetelmasta, jossa tutkin kolmea kuvausta Isä meidän -rukouksesta. Tarkasteltavana olevat katkelmat löytyvät Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista sekä Didakhesta (Matt. 6:5–13, Luuk. 11:1–4, Did. 8:2–3). Käsittelen näitä kolmea katkelmaa rinnakkain ensin tekstianalyysissa, ja tämän jälkeen syventyessäni Isä meidän -rukoukseen sen monitahoisuudesta käsin. Isä meidän -rukouksen rituaali näyttäytyy sen monitahoisuuden analyysissa prosesseiltaan vaihtokauppaa muistuttavana rituaalina, jonka luonne on toistettavuudessaan rutiininomainen. Näiden havaintojen jälkeen kavennan tarkasteluni Matteuksen evankeliumin sisältämään kuvaukseen Isä meidän -rukouksen rituaalista, josta teen tulkinnan sosiaalisen identiteetin näkökulman menetelmin. Viimeisessä analyysini pääluvussa etsin rituaalin ja sosiaalisen identiteetin yhtymäkohtaa. Pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, mikä rooli Isä meidän -rukouksella lopulta oli varhaisten kristittyjen identiteetin muodostumisessa. Tuon työssäni esille mielenkiintoisia havaintoja. Merkittävimmät Matteuksen Isä meidän -rukouksen katkelmassa havaitsemani prosessit liittyivät lopulta yhteen sosiaalisen identiteetin teorian johtoajatuksista – sosiaaliseen vertailuun. Sosiaalisen vertailun kautta rajanveto ulko- ja sisäryhmän välillä tulee näkyväksi. Tämä vertailu tapahtuu pääasiallisesti rituaalin suorittamiseen liittyvissä intentioissa, jotka Matteuksen katkelmassa naamioidaan kritiikiksi rituaalin suorittamisen tapoja kohtaan. Vertailun ohella Isä meidän -rukous vaikuttaa muodostuvaan varhaiskristilliseen identiteettiin sisältäpäin ryhmän koheesiota jäsentävänä. Ryhmän yhtenäisyyttä yhdistävät prosessit tulevat esille itsekategorisointiteorian persoonattomaksi tekemisestä aiheutuvien ryhmäkäyttäytymismallien seurauksena. Lopulta päädyn Isä meidän -rukouksen olevan kontekstissaan Matteuksen evankeliumissa rituaalinen innovaatio. Sen tehtäväksi muotoutuu rajanveto muihin ryhmiin, joiden sisälle varhaiset kristityt eivät enää koe kuuluvansa. Tämä innovaatio on tärkeä rakennusaines, joka osaltaan antaa ryhmälle uuden rituaalin ja näin omaleimaisen piirteen, mutta samalla antaa syyn erottaa identiteetin muodostumisprosessia käyvän varhaiskristillisen ryhmän muista ryhmistä.
  • Vuornos-Visto, Sannamaija (2020)
    Vuoden 1992 Kirkkoraamatun käännösprosessin eri vaiheissa Isä meidän –rukouksen 6. pyynnön (Matt. 6:13) πειρασμός-sana käännettiin joko kiusaus, koetus tai ahdinto. Vastaavat vaihtoehdot esiintyvät myös ruotsin-, englannin- ja saksankielisissä raamatunkäännöksissä. Lisäksi rukouksen kuudennen pyynnön loppu-osan πονηρός-sana käännettiin joko paha (neutri) tai Paha, Paholainen (maskuliini). Näistä tulkintavaihtoeh-doista nousee tämän tutkimuksen tehtävä. Millaisia merkityksiä πειρασμός- ja πονηρός-sanoille esiintyy Isä meidän –rukouksen syntyajankohdan ja sitä varhaisemmissa kreikankielisissä lähteissä? Mikä merkitys on yleisin? Mitä aineksia saadaan Matteuksen 6. pyynnön suomentamiselle? Tutkimusmenetelmänä käytetään semanttista analyysiä. Sanakirjojen ja konkordanssien avulla πειρασμός- ja πονηρός-esiintymät etsitään alkuperäislähteistä ja niiden merkitystä tutkitaan tekstiyhteyksissään. Ensinnäkin tutkitaan antiikin profaanista kirjallisuudesta, mitä merkityksiä πειρασμός- ja πονηρός-sanoille niissä esiintyy. Πειρασμός-sana esiintyy siellä vain kymmenen kertaa. Esiintymät ovat koetus-merkityksessä, esim. Ptolemaios Askelonilaisella 100-luvulla eKr. sanakirjassa (Diff. σ 146) on kyse pelastamisesta (σώζω) sairauksista ja koetuksista (πειρασμός). Substantiivi πονηρός esiintyy merkityksessä paha ihminen (mask. ὁ πονηρός) ja paha, pahuus (neutri τό πονηρόν). Merkitystä Paha, Paholainen (mask.ὁ πονηρός) ei esiinny (Uuden testamentin vaikutuspiirin ulkopuolella). Πονηρός-sanan osalta tulos on sama muissakin tutkituissa lähteissä. Toiseksi πειρασμός-esiintymiä tutkitaan Septuagintassa ja muissa varhaisjuutalaisissa lähteissä, kuten pseudepigrafeissa, Qumranin teksteissä ja fariseusten mahdollisessa perimätiedossa. Näissä teksteissä substantiivi πειρασμός (hepr. vastineena מַסָּה [massā], נִסָּיוֹן [nissājōn] tai נִסּוּי [nissūj]) ja verbi πειράζω (hepr. נִסָּה [nissā]) kuvaavat useimmiten tilannetta, jossa Jumala koettelee ihmistä. Keskeisessä kertomuksessa Jumala koettelee (πειράζω, MT:ssa נִסָּה) Abrahamia vaatimalla häntä uhraamaan poikansa Iisakin (1. Moos. 22:1). Jumala koettelemassa ihmistä esiintyy myös pseudepigrafeissa (esim. πειρασμός, T. Joos. 2:7) ja Qumranin teksteissä (esim. נִסָּיוֹן, 1QHa IV,22; נִסּוּי, 4Q504 1+2vi,7). Esikuvana on usein Abrahamin koetus (esim. πειρασμός, 1. Makk. 2:52, Kr. Sir. 44:20; נִסָּיוֹן , Av. 5, 3). Usein korostetaan, ettei ihmisen pidä koetella Jumalan uskollisuutta (esim. Πειρασμός, MT:ssa מַסָּה , 2. Moos. 17:7; נִסָּה ja נִסָּיוֹן , Av. 5, 4). Koetukset ovat luonnollinen osa Jumalan omien elämää (πειρασμός, Kr. Sir. 2:1). Jumala koettelee (πειράζω) ihmistä kuin kultaa sulatusuunissa (Viis. 3:5-6). Qumranin Viikon rukouksissa todetaan ”olemme joutuneet … koetuksiin” (נִסּוּי, 4Q504 1+2v,18). Sirakin kirjassa Jumalan luotetaan pelastavan (ἐξαιρέω) koetuksista (πειρασμός, hepr. נִסּוּי, Kr. Sir. 33(36):1). Isä meidän -rukouksen 6. pyyntö (Matt. 6:13) olla joutumatta (εἰσφέρω) koetukseen (πειρασμός) on lähellä tätä ajatusta, vaikkei sama sanapari esiinny. Myös ystäviä neuvotaan koettelemaan (πειρασμός, hepr. נִסָּיוֹן, Kr. Sir. 6:7(6)). Matteuksen πειρασμός-esiintymistä toisessa Jeesuksen oppilaita, ystäviä, koetellaan Getsemanessa (Matt. 26:41). Harvemmin πειρασμός ja πειράζω esiintyvät lopun ajan eskatologiseen ahdinkoon liittyen (pseudepigrafeissa tai fariseusten perimätiedossa ei lainkaan). Septuagintassa Jumala koettelee omiaan lopun aikana πειράζω-verbillä ilmaistuna kerran ( צָרַף [tsāraf], Dan.12:10(9)). Myös Qumranissa kehotetaan lopun aikana olemaan luopumatta Jumalasta ”pelon, kauhun tai koettelemuksen (סּוּי, 1QS I,18) tähden Belialin hallitessa". Tutkituissa teksteissä πειρασμός ja πειράζω esiintyvät selvästi kiusaus-merkityksessä vain kaksi kertaa (Riemuv. k. 10:8-9), Jumala antaa Saatanalle luvan yrittää saada ihmiset lankeamaan. Qumranin teksteissä puhutaan koetelluksi (נִסּוּי) joutumisesta "Belialin hallitessa" (1QS I,18), mutta Belial ei esiinny subjektina נִסָּה-verbille. Tämän tutkimuksen tuloksena Matteuksen Isä meidän –rukouksen 6. pyynnön πειρασμός suomennettaisiin koetuksena ja πονηρός paha-merkityksessä (neutri). Matteuksen kuudes pyyntö sopii niiden tutkittujen tekstien kontekstiin, jossa πειρασμός esiintyy koetus-merkityksessä. Ihminen rukoilee, ettei joutuisi koetukseen. Abrahamin koetus on esikuvana. Matteuksen monet yhtäläisyydet Septuagintan, erityisesti Sirakin kirjan, ja Qumranin tekstien kanssa tukevat tätä tulkintaa.